Bokserikatto (the boxer ceiling)

Voiko nainen olla homomies? (Kymmenen pisteen vihje: Ei voi.)

Sukupuolen moninaisuus -vouhotuksessa eli laajemmin genderideologiassa kaikkein rasittavinta ja turhauttavinta on se, miten sellaiset aineelliset, lihan ja veren tasolla fundamentaaliset, ikiaikaiset ja katoamattomat käsitteet kuin mies ja nainen on aivan täysin sotkettu ja hämärretty. Samassa rytäkässä on hämärretty myös se, mitä seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa.

Mitä tämä tarkoittaa homojen ja lesbojen kannalta käytännössä? Paluuta takaisin aikoihin, kun meidän piti aina vain uudestaan, uudestaan ja uudestaan selitellä suuntautumistamme muille, puolustaa oikeuksiamme ja suojautua meihin kohdistetuilta ennakkoluuloilta, syrjinnältä ja joskus myös vainolta. Naisviha ja homofobia eivät näköjään katoa koskaan, ne vain ottavat aina uuden muodon. Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse. Tasa-arvo, ubi es?

Sukupuolen moninaisuus -hössötys saa (etenkin vaikutuksille alttiit nuoret) ihmiset elämään sellaisessa mukavanpehmeässä fantasiassa, että he voivat olla aivan mitä tahansa kokevat ja sanovat olevansa, niinkuin jossain roolipelissä. Mikään ei aseta rajoja sille, miksi ihminen voi ihan vain haluamalla tulla, eivät edes biologia ja fyysinen todellisuus. Kiitos 2010-luvulla räjähdysmäisesti kasvaneen transaktivismin, meillä on nyt järjetön liuta itsensä "pojiksi kokevia" tyttöjä, "tytöiksi kokevia" poikia, nonbinäärisiä ja muunsukupuolisia, agendereitä, panromanttisia demiseksuaaleja ja herra yksin tietää miten paljon noita special snowflake -identiteettejä on tähän mennessä jo ehditty lanseerata. Voimme vain arvuutella, kuinka moni näistä nyt sukupuoltaan kyseenalaistavista ja seksuaalista suuntautumistaan pyörittelevistä nuorista ei olisi koskaan päätynyt painimaan näiden asioiden kanssa nykyisessä mittakaavassa, jos tätä mittavaa yhteiskunnallista moninaisuusaivopesua ei olisi alun perinkään ollut.

Minua homomiehenä vituttaa aivan suunnattomasti se, että homojen seuranhakupalveluihin on viime vuosina enenevissä määrin ilmaantunut ja yhä edelleen ilmaantuu itsensä mieheksi tai muunsukupuoliseksi määritteleviä päivänselviä biologisia naisia, jotka hakevat homomiehistä deittailu- ja/tai seksiseuraa itselleen. Monet alun perin vain homomiesten seuranhakuun kehitetyistä alustoista/palveluista/sovelluksista on nykyään määritelty ”transinklusiivisiksi”. Transihmisten seuranhaussa ei tietenkään ole itsessään mitään väärää; ongelma onkin siinä, että useat näistä ”homoseksuaalisista transmiehistä” (eli heteroseksuaalisista biologisista naisista) ihan tosissaan kuvittelevat olevansa miehiä, määrittelevät itsensä homomiehiksi ja olettavat homomiesten suhtautuvan heihin potentiaalisina seurustelu- ja seksikumppaneina. Tämä on suoraa seurausta queerfeministien ja transaktivistien harjoittamasta väsymättömästä yhteiskunnallisesta aivopesusta kaikissa länsimaissa, myös Suomessa. Sukupuolen moninaisuus -ideologiaa ei pääse enää kukaan minnekään pakoon, ja tämä queer-, trans- ja muusuporukka on vallannut kaikki mahdolliset ja mahdottomat homojen ja lesbojen järjestöt, sosiaaliset piirit ja koko fucking alakulttuurin. Homomiehille ja lesbonaisille ei ole enää Suomessa mitään selkeitä omia paikkojaan ja piirejään, koska kaikki ne ovat queerfeministien ja transaktivistien miehittämiä. En pysty kuvailemaan, miten paljon tämä invaasio minua vituttaa, ja tiedän useita muita LGB-ihmisiä, jotka ovat yhtä raivoissaan asiasta. Meidät on ajettu omista sosiaalisista piireistämme maan alle ja takaisin kaappeihin.

Joskus 10-15 vuotta sitten esimerkiksi useissa Etelä-Suomen kaupungeissa järjestettiin vielä homomiesten ja lesbonaisten bileitä, jotka olivat ehdottomasti ja poikkeuksetta men only / women only. Nykyaikana ilmapiiri on sellainen, että jos homomiehet ja lesbonaiset yrittävät järjestää mitään vain homoille/lesboille suunnattua toimintaa, syntyy tästä 170 %:n varmuudella välittömästi infernaalinen queer- ja transporukan someraivo transfobiasyytöksineen päivineen. Kesällä 2019 taas törmäsin netissä tapaukseen, jossa nuori nainen oli keskellä yötä heitetty ulos jostain Pride-partyista, koska hänellä oli ollut päällään LGB Alliance -paita ja paikalla olleet transaktivistit olivat valittaneet asiasta paikan portsareille. (Huomatkaa: Queer- ja transporukka on sisällytettävä aivan kaikkeen mahdolliseen eikä kenelläkään saa olla mitään omaa. Jos on, se on syrjintää, sortamista ja transfobiaa.) Olen myös lukenut sellaisista ulkomailla sattuneista tapauksista, joissa LGB-ihmisten bilepaikoille on ilmaantunut äkäinen lauma ”homoja” transmiehiä ja ”lesboja” transnaisia tunkemaan heidän tilaisuuksiinsa (transmiehet homojen ja transnaiset lesbojen tilaisuuksiin), ja kun heille on ilmaistu bileiden olevan exclusively for men/women, he ovat vetäneet tästä aivan jäätävät kilarit. Minulla on tästä konkreettisia todisteitakin; kirjoitan myöhemmin postauksen, jossa käyn kuvakaappausten kera lävitse erään tapauksen, jossa kaksi transmiestä yritti tunkea homojen men only -bileisiin, ja millainen paskamyrsky siitä seurasi, kun heidän pääsynsä sinne kohteliaasti estettiin.

NAINEN EI MUUTU MIEHEKSI KOKEMALLA OLEVANSA MIES.

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut minulle, että herran vuonna 2020 näin taivaallisen päivänselviä juttuja täytyy vääntää ihmisille rautalangasta, en olisi ikimaailmassa uskonut, vaan olisin nauranut makeasti hulvattomalle sutkaukselle. Niin se vaan maailma muuttuu, Eskoseni, ja niin tyhmyys kuin hulluuskin ottavat aina vain uusia muotoja. Minulla kesti vuosia tajuta ja sisäistää, että tämä queerporukka on ihan oikeasti tosissaan; suhtauduin ensialkuun heidän horinoihinsa sukupuolineutraaliudesta, sukupuolen moninaisuudesta, sukupuolettomuudesta, nonbinäärisyydestä, transmisiasta, pronomineista, intersektionaalisuudesta ja cisnormatiivisuudesta jne. jne. lähinnä uteliaan huvittuneesti, mutta hymy hyytyi viimeistään siinä kohtaa, kun alkoi käydä yhä vain ilmeisemmäksi, että he ovat täysin vakavissaan ja että kyseisellä porukalla on ihan oikeaa, aitoa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa (joka on varastettu alun perin homojen ja lesbojen oikeuksia ajaneilta järjestöiltä).

Englannin kielessä on ilmaus the boxer ceiling, jonka voisi vapaasti suomentaa bokserikatoksi. (Vrt. kielikuva lasikatto.) Se tarkoittaa sitä, että miehiin päin suuntautunut transmies ei voi tulla homojen keskuudessa kohdatuksi yhtenä miehistä, koska hän on biologinen nainen. Kun sanon ”homojen keskuudessa”, en tarkoita ylipäänsä (homo)miesten sosiaalisia piirejä (esim. kaverihengailut) vaan konteksti on sellaiset gatheringit ja happeningit, joissa on läsnä potentiaalinen deittailu- tai seksiseuran hakemisen aspekti. Homomiehet eivät ole romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostuneita biologisista naisista, vaikka nämä kuinka kokisivat olevansa miehiä ja olisivat muokanneet kehojaan miehen kehon kaltaisiksi. ”Homo transmies” on heteronainen, joka identifioituu mieheksi. Sillä, onko mies vai kokeeko olevansa mies, on kymmenen maailmankaikkeutta eroa. Se, että nainen ottaa testosteronihoitoja, jotka muuntelevat hänen kehonsa sekundäärisiä sukupuoliominaisuuksia maskuliinisiksi (parrankasvu, äänen madaltuminen, ihon karheutuminen yms.) ja käy mastektomiassa ja leikkauksissa, joissa hänen jalkoväliinsä ommellaan roikkumaan ihonriekaleista kursittu epämääräinen lihakimpale, ei tee hänestä miestä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne tekevät hänestä kosmeettisen jäljitelmän miehestä. Ei vähempää eikä varsinkaan enempää. Mitä tulee sosiaaliseen aspektiin siinä, voiko transmies tulla kohdatuksi ”yhtenä miehistä” miesporukoissa ylipäänsä, niin kyllä voi. Raja (tai vallihauta) menee kuitenkin siinä, kun siirrytään seksuaalisuuden ja/tai romantiikan alueille. Yleinen sosiaalinen hyvävelihengailu EI OLE SAMA ASIA kuin esimerkiksi homomiesten kruisailu (engl. cruising) eli sellainen keskinäinen kanssakäyminen, jossa erotiikka, seuranhaku, iskeminen ja sekstailu astuvat kuvaan. Kirjoitan joskus myöhemmin siitä, mitä ja millaista kruisailu on.

(Fag merkitsee englannin kielen urbaanisanastossa vähän samaa kuin hintti.)

Mies on sukupuoli, johon syntyneillä ihmisillä on tietyt anatomiset, fysiologiset ja (lisääntymis)biologiset keholliset ominaisuudet, jotka ovat synnynnäisiä ja katoamattomia. Jos naisen kehoon (jonka synnynnäiset ominaisuudet ovat ihan yhtä katoamattomia) syntynyt henkilö kokee halua olla mies ja vieläpä homomies, niin enpä voi muuta todeta kuin että helvetin paskamainen tilanne hänen kannaltaan. Naiskehoisesta ihmisestä ei voi koskaan tulla miestä sanan varsinaisessa merkityksessä; naisen kehosta ei voi muokata toimivaa ja luonnollista miehen kehoa millään määrällä hormonihoitoja ja leikkauksia. Se on yksinkertaisesti fysiologisesti mahdotonta. Parasta, mitä voidaan saada aikaan, on luoda jäljitelmä miehen kehosta sekundäärisiä sukupuoliominaisuuksia jäljittelemällä, jolloin nainen voi kyllä tulla sosiaalisissa tilanteissa tulkituksi ja kohdatuksi miehenä. Homomiestä eli miestä, joka tulisi homomiesten keskinäisessä sosiaalisessa todellisuudessa kohdatuksi yhtenä homomiehistä, naisesta ei voi koskaan tulla, koska se on yksinkertaisesti täysin mahdotonta.

Miehiksi identifioituvat ja transhoitoihin hakeutuvat naiset, ymmärtäkää ja sisäistäkää kerta kaikkiaan tämä: Transhoidot eivät tee teistä miestä. Ne tekevät teistä JÄLJITELMÄN MIEHESTÄ. Ette voi koskaan olla miehiä samalla tavalla kuin esim. minä, miehen kehoon syntynyt entiteetti, olen mies. Jäljitelmä on sananmukaisesti se, että muistuttaa jotakin, mitä ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Ymmärrän, että mikäli tällaiseen tilaan (eli kehonne muunteluun miehen kehon kaltaiseksi) hankkiutuminen helpottaa dysforiaanne, on se teille varmasti subjektiivisesti parempi vaihtoehto kuin elää naiskehossa, jota ette koe omaksenne ja jota inhoatte. Tämä kosmeettinen muuntelu ei kuitenkaan ole teille vapaalippu kävellä muiden ihmisten seksuaalisten rajojen ja kehollisen koskemattomuuden ylitse. Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sananmukaisesti viehättymistä tietynkehoisista ihmisistä; tässä asiassa biologisen sukupuolen merkitys on TÄYSIN EHDOTON, IKUINEN JA MUUTTUMATON. Sillä ei ole mitään tekemistä ”identiteetin” tai ”sukupuolen kokemuksen” kanssa eikä mikään maailman mahti muuta tätä asiaa, vaikka te kuinka itkisitte, parkuisitte ja sitä kaikkein eniten maailmassa toivoisitte. Homomies voi kyetä tuntemaan seksuaalista himoa ja vetovoimaa VAIN ja AINOASTAAN toisen biologisen miehen kehoa kohtaan. Tämä ominaisuutemme ei ole meidän valintamme, luonto on vain jostain syystä rakentanut meidät niin, ettemme kykene tuntemaan minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa naiskehoisia ihmisiä (eli naisia tai transmiehiä) kohtaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että homomiehet himoitsisivat kaikkia vastaan tulevia miehiä (kuinkahan monta tuhatta kertaa olen tämän mantran elämäni aikana joutunut eri yhteyksissä lausumaan?) tai haluaisivat koko ajan vain panna toisia miehiä. Emme halua; meillä on kullakin omat seksuaaliset preferenssimme, useilla hyvin tiukat ja tarkoin rajatutkin sellaiset, emmekä ole 24/7 seksiä ajattelevia pornopetoja, joskin voin kyllä paljastaa itselläni olevan keskimääräistä voimakkaamman libidon (heh).

Homomiehelle transmies ja nainen ovat yksi ja sama asia. Homomiehen havainto- ja kokemusmaailmassa transmiehellä ja naisella ei ole minkäänlaista materiaalista eroa.

Tiedän, että tällainen puhe voi tuntua kovalta ja julmalta. Minä olen hiljalleen mennyt yli sen rajan, että jaksaisin hymistellä ja leikkiä mukana, että toisen ihmisen harhaiset käsitykset itsestään olisivat ihan oikeasti totta, kun nämä transidentiteetin omaksuneet alkavat kirjaimellisesti työnnellä lonkeroitaan romantiikan ja seksuaalisuuden intiimeille alueille. Korostan vielä, että kunnioitan jokaisen transihmisen oikeutta elää elämänsä sellaisessa kehossa, joka ei aiheuta itselle ahdistusta. Fyysinen todellisuus asettaa kuitenkin meille kaikille tietyt reunaehdot, joiden yli emme voi kävellä ja joita emme voi muuttaa, vaikka se olisi sydämemme syvin, vaalituin, tuskallisin ja hartain toive. Mitä tulee tähän homoasiaan, niin raja (bokserikatto) menee siinä, kun minua ja muita homomiehiä aletaan joko suoraan tai hienovaraisesti painostaa deittailuun tai seksiin naiskehoisten ihmisten kanssa. Olisi aivan yhtä pähkähullu ajatus, että minä homomiehenä alkaisin äänekkäästi vaatia, että heteromiesten pitää deittailla minua ja harrastaa kanssani seksiä, koska seksistä kieltäytyminen kanssani on homofobiaa. Kenellekään normaalille ihmiselle ei tulisi tällainen edes mieleen, mutta mitä nyt olen tässä muutaman vuoden ajan tätä queer- ja transporukkaa seurannut, niin jo pienestä satunnaisotannasta huomaa, ettei kyse yleisesti ottaen ole mielenterveydeltään kovin tasapainoisista vaan suorastaan pahasti järkkyneistä ihmisistä. Jotain kertoo sekin, että näissä toksisissa piireissä normaalius (eli esim. "cisheterous") on itsessään kirosana ja jotain, mitä pitää vältellä kuin ruttoa. Jo itsessään se, että nämä transmiehet tunkeutuvat homomiesten someihin tai sosiaalisiin piireihin, on meidän seksuaalisen itsemääräämisoikeutemme loukkaamista, räikeää rajojemme ylittämistä ja seksuaalisen suuntautumisemme halventamista. Me homot emme ole valinneet homouttamme emmekä voi suuntautumistamme muuttaa, vaikka haluaisimme.

Olen miehiä rakastava mies. Ergo, olen homomies. Tämän itselleni myöntäminen ja asian hyväksyminen oli minulle aikanaan hirvittävän pitkä ja tuskallinen prosessi. Homopojan ja sittemmin homomiehen identiteettiin kasvaminen on ollut hauras, herkkä, aivan helvetin kipeä (ja lopulta elämäni kaunein) asia, jonka kanssa jouduin kamppailemaan kaikki nuoruusvuoteni. Huomattavan suurella osalla homoista on taustalla samankaltaisia kipeitä kokemuksia, kun heteronormatiivisessa ympäristössä oli vain jotenkin selvittävä ja salattava niinkin iso asia itsestään hyvinkin pitkään. Onneksi ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka ymmärsivät ja tukivat, vaikka oli harmillisen paljon myös niitä, jotka kyseenalaistivat ja tuomitsivat. (Tämä on muuten taas kokonaan uuden blogikirjoituksen aihe, johon palaan tulevaisuudessa.)

Meille homomiehille toisen miehen romanttinen rakastaminen on jotakin hyvin konkreettista, todellista ja syvältä sielusta kumpuavaa. Se on sillä tavalla salattu ja pyhä kokemus, että sen kuvaileminen on osittain sanojen ulottumattomissa. Meille miestenvälinen henkinen ja fyysinen läheisyys, kahden biologisen miehen lämmin yhteys, on jotakin äärimmäisen kaunista ja maskuliinisella tavalla haurasta. Se on jotakin sellaista, jonka vain miehet voivat keskenään kokea. Se on jotakin sellaista, mihin biologisella naisella ei ole koskaan pääsyä.

Tämä nykyään valtoimenaan raivoava queer- ja transaktivismi, jonka varjolla kuka tahansa voi identifioitua vastakkaiseen tai johonkin mielikuvitukselliseen lumihiutalesukupuoleen ja sen jälkeen määritellä seksuaalisen suuntautumisensa tuon kokemuksensa perusteella uusiksi, näyttää keskisormea kaikelle meidän homojen ja lesbojen konkreettiselle kasvu- ja identiteettikipuilulle. Ajatus itsemäärittelystä pyyhkäisee meidän seksuaalisen suuntautumisemme kokonaan olemattomiin ja tekee sen merkityksettömäksi. En ymmärrä, miten tämä queer-, muusu- ja transporukka julkeaa kohdella meitä näin törkeästi ja miksi muu yhteiskunta ei puutu asiaan mitenkään. Kaiken queer- ja transaktivistien möykkäämisen edessä vain nöyristellään heidän pyrkiessään aggressiivisesti luhistamaan kaiken sen tasa-arvotyön, jonka eteen me vanhan koulukunnan LGB- ja T-ihmiset olemme tehneet työtä jo vuosikymmenet.

Älkää erehtykö luulemaan tätä uhriutumiseksi; olen omat kasvukipuni läpi käynyt ja lopulta kasvanut täysimittaiseksi, tasapainoiseksi ja onnelliseksi homomieheksi. Olen oikeastaan tätä nykyä eniten huolissani niiden nuorten homojen ja lesbojen puolesta, jotka käyvät läpi samanlaista kasvukipuilua kuin itse aikoinani kävin. Nykyinen transaktivismi viestittää herkässä kasvuiässä oleville sukupuoli-identiteettinsä kanssa kipuileville nuorille, joista huomattava osa on homoja ja lesboja, että heissä saattaa olla jotain väärää ja viallista, ja transidentiteetin omaksuminen on ratkaisu kaikkeen kipuiluun. Kuinka moni herkkä homo- ja lesbonuori on jo ehtinyt langeta tähän transaktivistien kusetukseen, omaksunut transidentiteetin päätäpahkaa ja kenties jo ehtinyt muokata tervettä kehoaan peruuttamattomasti? Vain, koska tämän suomeksi sanottuna aivan vitun homofobisen liikehdinnän sinipunavalkoraitaisia lippuja heiluttelevat sinitukkaiset, leikkausarpiset airuet uskottelivat heille niin.

Summa summarum:
Elämässä on tiettyjä realiteetteja, jotka on lopulta vain hyväksyttävä, vaikka kuinka kipeää tekisi. Naiskehoinen ihminen ei voi koskaan tulla homomieheksi ja olla homomies, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta. Opetelkaa näkemään ja hyväksymään, että todellinen elämä ei ole sellaista kuin shounen-ai, yaoi ja transaktivistien propaganda antavat teidän ymmärtää.