Vieraskynä: Naisnäkökulmaa (sekä omat kommenttini kirjoituksen aiheisiin, mm. transnaisten aivoitukset ja toilailut)

Huhuilin viime viikolla, että julkaisen jatkossa blogissani omien tekstieni lisäksi vieraskynäkirjoituksia. Johan alkoikin Lyyti kirjoittaa.

Ennen itse asiaan siirtymistä tarkennan vieraskyniin liittyviä käytänteitä vielä hieman. Korostan edelleen: kuka tahansa saa kirjoittaa seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai *gasp* sukupuolen ilmaisusta, poliittisesta puolueesta, maailmankatsomuksesta, lempiväristä tms. riippumatta, kunhan aiheet liittyvät jotenkin seksuaalisuus- ja sukupuoliteemoihin. En myöskään missään tapauksessa odota, että kirjoittajat olisivat minun kanssani kaikesta samoilla linjoilla – myös minun täällä esittämiäni näkemyksiä saa siis haastaa ja arvioida kriittisesti. Muutama pikku ohjesääntö kuitenkin on: 1. Muista pysyä asiassa. 2. Älä esitä sellaisia väitteitä, joita et voi perustella. 3. Muista asiallinen kielenkäyttö. 4. Tiedosta tämä: vain puhumalla ääneen tai kirjoittamalla ajatuksiaan muiden nähtäville on mahdollista vaikuttaa mihinkään.

No niin, ensimmäinen rohkea jo rokan söikin ja lähetti minulle mainion kirjoituksen. Julkaisen sen nyt alla kokonaisuudessaan (jonkin verran karsittuna versiona, esim. kaikki tunnistetiedot on häivytetty) ja omat kommenttini perään. Naiskirjoittaja pohdiskelee muun muassa transaktivismin vaikutuksia naisten elämään ja oikeuksiin, seksuaalisen ahdistelun problematiikkaa, sukupuolen itsemäärittelystä koituvia ongelmia ja nainen-sanan häivyttämistä kielenkäytöstä.

Hei Laventeliveikkonen,

Olen lukenut blogiasi ainakin puoli vuotta ja monet tekstisi useaan kertaan. Vaikka kielenkäyttösi on ajoittain melko kipakkaa (pidän tyylistäsi!), osut aina argumenteillasi genderideologian ongelmien ytimeen. Jos tarvitset X-vuotiaan heteronaisen (entisen vasemmiston äänestäjän) ajatuksia vaikka osana jotain päivitystä, tätä viestiä saa lainata. (Olen ammatiltani X ja opiskelen X. Minulle on ehdottoman tärkeää olla anonyymi, pelkään herkän mielenterveyteni puolesta ja pelkään tulevien työmahdollisuuksieni puolesta ympäristössä X.)

Blogisi ansiosta ymmärrän nykyään paremmin genderuskon haitalliset vaikutukset myös homoseksuaalien ja biseksuaalien elämään. Kiitos tästä, todella valaisevaa ja informatiivista settiä. Samaan aikaan äärimmäisen ahdistavaa ajatella, että tähänkö on tultu homofobian suhteen. Haluaisin kovasti, että myös homot, lesbot ja biseksuaalit saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman maan alle piiloutumista raivokkailta transaktivisteilta.

En ikinä voisi kuvitella ottavani kantaa näihin asioihin omalla nimelläni ja kasvoillani, sillä psyykeni ei yksinkertaisesti kestäisi joukkolynkkausta. En edes uskaltaisi puhua näistä aiheista kenenkään muun kuin puolisoni ja sisarusteni kanssa, sillä ystäväni (ovat toki ihania ihmisiä, kilttejä) ovat vahvasti liberaalin ja intersektionaalisen feminismin kannattajia. Sosiaalista mediaa seuranneena (seuraan transaktivisteja ja poliitikkoja) olen ymmärtänyt olevani jonkin sortin natsiin rinnastettava ihmishirviö, sisäistetyn transfobian omaksuma valkoinen oikeistokonservatiivi cisheteronainen, kun haluan pitää kiinni biologisista tosiasioista, esimerkiksi kahdesta sukupuolesta.

Huoleni naisten ja tyttöjen oikeuksista on varmasti aktivistien mielestä ”transmisogyniaa” ja ”transfobiaa”, sillä sisällytän naiseuden käsitteeseen tosiaan biologiset naiset. Teen tämän suurelta osin pelon takia; olen joutunut lukemattomia kertoja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi kadulla/julkisissa kulkuneuvoissa (minun perääni huokaillaan, vihellellään ja läähätetään, kommentoidaan rivoja ja minua on seurattu keskellä kirkasta päivää X:ssä jonkun miehen toimesta) ja lisäksi minut on raiskattu treffien päätteeksi. Jopa kivat miespuoliset koulukaverit esineellistävät minua minun kuulteni (olen ilmeisesti kuuma pakkaus?!), enkä koskaan ikinä milloinkaan uskalla sanoa mitään vastaan vaan lamaannun ihan totaalisesti.

Eli näkökulmani tähän sukupuolten häivyttämisideologiaan ei ole niinkään akateeminen, vaan ajatukseni ja huoleni kumpuavat ihan aidosta pelosta; mitä IHMETTÄ vasemmistoliitto, vihreät ja Sdp ajattelevat ajaessaan sukupuolen itsemäärittelyä? Mitä ihmettä ennen järkevinä pitämäni feministinaiset ajattelevat hokiessaan translakinyt, translakinyt, sillä kyseinen ehdotelma sisältää sellaisen perustavanlaatuisen yhteiskunnallisen muutoksen, että kuka tahansa voi muuttaa juridisen sukupuolensa naiseksi ilman transhoitoja ja sukupuolenkorjausprosessia. Toteutuessaan laki on tietenkin valtava uhka naisten oikeuksille, sillä naisten turvallisiin tiloihin saattaa tulla tirkistelijöitä ja muita ahdistelijoita, eikä sille tässä dystopiassa voitaisi tehdä mitään. Varmaan vartijat voivat hakea pois, jos joku käy liian lähelle...? Jos tämä on jonkun mielestä marginaalinen uhka, niin mielestäni yhdenkin herkän nuoren naisenalun traumatisoiminen tällä tavoin, transnaisten mielen pahoittamisen estämiseksi, on moraalisesti arveluttavaa.

Vaakakupissa taitaa tällä hetkellä enemmän painaa transnaisten, eli biologisten miesten tarve tulla kohdatuksi sosiaalisesti naisena, kuin se että naisten turvallisuuteen ja yksityisyyteen tähtääviä tiloja säilytettäisiin jatkossakin - naisten ja tyttöjen turvallisuuden tähden! Sillä tiedän omien kokemuksieni vuoksi ja ystävieni vastaavia kokemuksia kuulleena, että valitettavasti miehet ovat naisille uhka. Häshtäg ”not all men” on tietenkin totta (itsestäänselvyys) ja tunnen ihania miehiä, mm. puolisoni ja niin edelleen ja niin edelleen. Suurin osa miehistä on tottakai naisia kunnioittavia ja ahdistelemattomia kunnon kansalaisia, mutta transaktivistit ummistavat silmänsä täysin tältä kahden sukupuolen olemassaoloon perustuvalta häirinnältä, joka tilastollisesti on erittäin suurelta osin miesten naisiin kohdistamaa. Se, että jotkut nauttivat vaikka sekasaunoista, eivätkä koe ongelmaksi muutenkaan esiintyä alasti vieraiden miesten edessä, on tietenkin hieno juttu ja hyvä heille - sitä ei voida kuitenkaan vaatia naisten enemmistöltä. Mielestäni naisten kokema ahdistelu ja siitä aiheutuvat pelot ja traumat ovat oikein pätevä syy säilyttää naisten pukuhuoneet, turvatalot ja naisvankilat ennallaan.

Ihmettelen muuten, että miksi ”inklusiivinen” kieli kohdistuu tällä hetkellä pääosin naisiin ja naisten asioihin? Miehiäkin varmasti painostetaan häivyttämään mies-sana pois miesten jutuista, mutta minulla ei ole naisena tästä niin paljon havaintoja. Homoja painostetaan avartamaan maailmankuvaansa siedättymällä seksiin naisten kanssa. Genitaalipreferenssi terminä on kummallinen, sillä esim. itse heterona naisena haluan kokonaisen miehen elämänkumppanikseni, en vain hänen genitaalejaan. Käytännössä kaikkien ihmisten tulisi olla panseksuaaleja, mutta homot, lesbot ja biseksuaalit ovat tällä hetkellä eheytysretoriikan ensisijaisia uhreja. Kirjoitit osuvasti siitä, että mitäköhän tapahtuu, jos moinen painostaminen joskus alkaa valtavirtaistua koskemaan myös perusheteroja. Jää nähtäväksi.

Palaan vielä hetkeksi naisnäkökulmaan, en sano edes että biologisena naisena, vaan ihan vain naisena. Olen tuntenut jo pitkään epämääräistä ahdistusta nainen-sanan häivyttämistä kohtaan, esimerkiksi kaikenlaiset korvaavat termit menstruoivasta henkilöstä kohdulliseen henkilöön saati vulvalliseen vastaavaan tuntuvat epäinhimillistäviltä ja alentavilta. Epäuskoni vallitsevaa tendenssiä kohtaan tiivistyy aina ultimaattiseen huipentumaan kuunnellessani transhenkilöiden podcasteja (mm. Kroonisesti ärhäkkä), lukiessani Setan materiaaleja ja perehtyessäni esim. Kehrääjän teksteihin. Transhenkilö Mona Blingiä voisi kuvailla miesselittäjäksi tai transselittäjäksi hänen luennoidessaan kuukautisista ja mainostaessaan kuukuppeja. Blingillä on sitä kuuluisaa miespokkaa (tai transpokkaa), josta he Kroonisesti ärhäkkä -podcastissa ovat avautuneet, kun hän noin pokkana selittää biologisena miehenä, mitä naiseus on.

En mene tässä tekstissä esim. hormoniblokkereiden tarjoamiseen lapsille, muunsukupuolisuuden räjähdyksenomaiseen kasvuun etenkin nuorten tyttöjen kohdalla (tätä voisi tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä), tai transaktivismiin sen enempää. Varmuuden vuoksi sanon, että minulla ei ole henk.koht. mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jos he ovat läpikäyneet hoidot, eivätkä hiero identiteettiään kanssaihmisten naamaan. Myös muunsukupuoliset hyväksyn toki, jos he antavat heteroiden ja homoseksuaalien valita partnerinsa tai elämänkumppaninsa kriteerinään mm. sukupuoli. Teini-ikäisiä transaktivisteja pidän jotenkin surullisina tapauksina, taustalla varmasti paljon traumoja, pahaa oloa ja kenties mielenterveysongelmia. Heidän identiteettinsä kehitys on vielä kesken, eikä teiniangsteissa rypeviltä lapsilta voi ehkä vielä odottaakaan kovin syvällistä argumentaatiota. Ikävä kyllä teinimäinen käytös jatkuu monilla aikuisilla transaktivisteilla ja tämä saa minut jotenkin epäuskon ja epätoivon valtaan usein Instaa tai Twitteriä selatessani.

Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos mahtavasta blogista. :)

____________________________________

Kiitokset erinomaisesta pohdinnasta! Ikävää kuulla, että olet joutunut noin usein ja moneen kertaan ahdistelun ja seksuaalisen kommentoinnin kohteeksi. Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään tuollaista, mutta kato ku pojat on poikia. Ja mitäs pukeuduit itse seksikkäästi ja onko niitä ryntäitä pakko koko ajan esitellä jos ei halua että niitä kommentoidaan jne. jne. Huoh.

Mitä ahdisteluun ja häiriköintiin tulee, niin en oikeasti tiedä, ymmärtääköhän edes 0,0000001 % transidentifioituvista miehistä, miten suunnattoman yleistä miesten naisiin kohdistama häirintä, ahdistelu ja (seksuaalinen tai muunlainen) väkivalta ovat. Olen paljon mietiskellyt tätä asiaa. Kun tarkkailen transnaisten käyttäytymistä ja kommentointia, niin hyvin suurella osalla heistä ymmärrys naiseudesta ja naisena olemisesta on päivänselvästi aivan uskomattoman idealisoitua, monilla myös voimakkaan fetisoitua (autogynefiilit). Useita heistä ei tunnu lainkaan liikuttavan tai kiinnostavan se, mitä kaikkea ikävää ja negatiivista scheissea naiset joutuvat biologiansa vuoksi globaalilla tasolla kohtaamaan, kestämään ja käymään läpi. Transidentifioituvat miehet eivät itse ole oman biologiansa vuoksi joutuneet koskaan kohtaamaan sellaisia asioita ja tilanteita, joten eivätpä ne siten juuri heitä kiinnostakaan. Kun he dysforiansa (tai autogynefiliansa) lävitse tarkastelevat naiseutta, he näkevät vain oman voimakkaan idealisoidun kuvansa siitä, mitä naiseus heille edustaa: pitkät ja kauniit hiukset, heleä iho, kapea uuma, kookkaat ja piukeat rinnat, puuteria, luomiväriä ja huulipunaa, manikyyrejä, kauniisiin hepeniin ja kenkiin sonnustautumista, keinahtelevaa kävelyä, korkokenkien kopsetta, heihin luotuja ihailevia katseita, shoppailua, meikkejä ja käsilaukkuja, rannerenkaita, kaulakoruja, kampaamokäyntejä, muotinäytöksiä jne. Koska heillä ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta siitä, mitkä ovat naiseuden epämiellyttävät ja pimeät puolet, niin voimakkaassa halussaan olla itse naisia heille eivät tule ne edes mieleen. Kun naiset yrittävät piipittää, että naiseus on perimmältään jotain aivan muuta kuin idealisoitu ja fetisoitu fantastinen idea miehen päässä, he raivostuvat silmittömästi ja huuto ja TERF-rääkyminen alkaa. Tämä on aivan tolkuton pattitilanne: Kun transidentifioituvat miehet röyhkeästi kolonisoivat ja ”kulttuurisesti approprioivat” naiseutta ja naisten tiloja, he sohaisevat suoraan koko naiseuden käsitteeseen (ja siten naisiin), naisten oikeuksiin ja oikeuteen kokoontua keskenään tiloissa, joissa ei ole mieskehoisia ihmisiä. Kun naiset puolustautuvat transidentifioituvien miesten aggressiivista kolonisointia vastaan, asettavat heille rajat ja sanovat ei, se taas sohaisee suoraan transidentifioituvien miesten dysforiaan (tai ihan vain misogyniaan) ja saa heidät entistä voimakkaammin takajaloilleen ja taisteluasemiin. Päättymättömän yön sota on valmis. Divide and conquer. (Transnaiseuden katkerin paradoksi on se, että on käytännössä mahdotonta olla täydesti omaa psyykeään myöten se kokemansa nainen, jos muut ihmiset ja nimenomaan naiset eivät ole validoimassa tuota sisäistä naiseuden kokemusta. Juuri tästä syystä he yrittävät niin epätoivoisella vimmalla muuttaa koko maailman sellaiseksi, ettei mikään enää muistuttaisi heitä siitä, mikä on heidän todellinen sukupuolensa. Tämä on minun näkökulmastani eräänlaista vampirismia. Kohtaa minut jonakin mitä koen olevani, vaikka se olisi valhetta ja kaikki tietävät sen. Jos kieltäydyt, niin tuhoan sinut tai vahingoitan itseäni. ...tai jotain vastaavaa.)

Olen miettinyt paljon myös tätä: minkä takia transnaisille ei riitä se, että ovat transnaisia ja tulevat kohdatuiksi nimenomaan transnaisina? Miksi niin monet heistä yrittävät väkivalloin vääntää mustan valkoiseksi ja pakottaa koko maailman myöntämään, että he ovatkin oikeastaan naisia? Samaan aikaan he kuitenkin rääkyvät ja parkuvat, että jos heitä ei kohdata ja oteta todesta transnaisina, se on transfobiaa. Tämähän on ihan helvetin ristiriitaista; eikö se NIMENOMAAN ole transfobiaa perinpohjaisimmassa mahdollisessa muodossaan, että kieltää OMAN transnaiseutensa ja haluaa sen pyyhkäistävän kielenkäytöstä ja sosiaalisesta todellisuudesta kokonaan pois? Olen tosin seurannut muutaman sellaisen transidentifioituvan miehen kirjoittelua (ja muutamaa YouTube-kanavaa), jotka YMMÄRTÄVÄT nämä edellä mainitut asiat luitaan ja ytimiään myöten ja voimakkaasti kritisoivat noiden raivohullujen transaktivistien (varsinkin transnaisten) toilailuja. Debbie Hayton on heistä yksi. Luojan kiitos, että näitäkin tapauksia on, mutta tuntuvat olevan harmillisen harvassa. Naisiin kohdistuva häirintä on naisiin kohdistuvaa häirintää myös silloin, kun itsensä naiseksi kokeva mies pukeutuu mekkoon ja korkokenkiin, väittää olevansa nainen ja sen varjolla häiriköi naisia yhtään millään tavalla – oli kyseessä sitten miten ”aito” trans hyvänsä, hän on biologisesti mieskehoinen ihminen hamaan tappiin asti, eikä mikään mahti maailmassa koskaan muuta tätä. Myös se, että transidentifioituvana miehenä väittää olevansa täysin sama asia kuin nainen, on naisten häirintää ja henkistä rääkkäämistä. Piste.

(Huomatkaa: kun puhun transidentifioituvista miehistä, en tarkoita transmiehiä.)

– ajatukseni ja huoleni kumpuavat ihan aidosta pelosta; mitä IHMETTÄ vasemmistoliitto, vihreät ja Sdp ajattelevat ajaessaan sukupuolen itsemäärittelyä?

Tämä onkin tuhannen taalan kysymys. Minulla ei ole harmainta aavistusta, miten etenkin vihervasemmisto on näin täysin pää edellä hypännyt mukaan tähän itsemäärittelyvouhotukseen. En tiedä, ovatko he vain aivan uskomattoman tyhmiä vai onko tässä taustalla jokin patriarkaatin salaliitto, johon nuo idiootit on lahjottu tai uhkailtu mukaan (vai molemmat).

Ihmettelen muuten, että miksi ”inklusiivinen” kieli kohdistuu tällä hetkellä pääosin naisiin ja naisten asioihin? Miehiäkin varmasti painostetaan häivyttämään mies-sana pois miesten jutuista, mutta minulla ei ole naisena tästä niin paljon havaintoja.

Ei tasan painosteta. En ole kertaakaan nähnyt yhtään kenenkään MISSÄÄN painostavan tai edes kehottavan miehiä viittaamaan itseensä tai toisiin miehiin käyttäen sellaisia ilmauksia kuin eturauhasellinen ihminen, kivespussihenkilö, penishenkilö, siittävä yksilö, testikkeliteline, ejakuloiva einari, spermalinko tms. Kyse on vain, ainoastaan ja nimenomaan naiseuden häivyttämisestä. Tavallaan ymmärrän, miksi transaktivistien mielestä tuollainen kielenkäyttö on mukamas huomaavaista, mutta on jännittävää, että kiihkossaan kehittää naisille noita dehumanisoivia ja misogynistisiä kutsumatermejä he kuitenkin haluavat itseään kutsuttavan naisiksi (tai transnaisiksi silloin, kun haluavat päästä uhriutumaan tai nauttimaan naisten erityisoikeuksista). Jos tuo miesten kehonosiin ja ruumiintoimintoihin liittyvä kielenkäyttö oikeasti yleistyisi siten, että myös transnaisiin viitattaisiin eturauhasellisina, peniksellisinä jne., niin syttyisi varmaan kolmas maailmansota.

"Excuse me, ma'am, no porn at the bar."
"It's okay, I'm transgender."
"Oh, I had no idea. Do whatever you want all the time."

Family Guy: ’Bri-Da’ (linkki lyhytanimaatioon)

Homoja painostetaan avartamaan maailmankuvaansa siedättymällä seksiin naisten kanssa. Genitaalipreferenssi terminä on kummallinen, sillä esim. itse heterona naisena haluan kokonaisen miehen elämänkumppanikseni, en vain hänen genitaalejaan.

Niin painostetaan, vaikka aktivistit koko ajan tämän yrittävätkin kiistää. Sama kaava toistuu transaktivistien lässytyksissä aina: ”Kukaan ei pakota ketään harrastamaan seksiä transihmisen kanssa, mutta jos rajaat transihmiset ulos deittipoolistasi heidän transsukupuolisuutensa vuoksi, se on transfobiaa.” Haistakaa paska, saamarin modernit eheyttäjät. ”Genitaalipreferenssi” ja sen variaatiot ovat niin ikään ihan puhdasta eheytysretoriikkaa. Teen tähän noston erään toisen kirjoitukseni kommenttiosiosta, jossa kirjoitin ”genitaalipreferenssistä” näin:

Koko tuon genitaalipreferenssijauhannan taustalla vaikuttavat sellaiset psyykkiset prosessit ja vääristymät, joiden lähtökohtana on transaktivistien äärimmäisen voimakas itseinho ja kehoahdistus, jonka he pakonomaisesti pyrkivät heijastamaan itsensä ulkopuolelle. He ovat luoneet sellaisen ajatusrakennelman, että dekonstruoimalla ajatuksen sukupuolisesta ihmisestä holistisena, jakamattomana, kokonaisena olentona ja saamalla ympäröivät ihmiset ajattelemaan samalla tavoin heidän kehoahdistuksensa lopulta lievenisi ja katoaisi. Heitä eteenpäin ruoskiva voima on sisäinen tuska. He ajattelevat, ettei sukupuolta oikeastaan ole enää olemassakaan, jos ja kun ei ole olemassa keholliseen sukupuoleen liittyvää kaksijakoista identifikaatio- ja rekisteröintijärjestelmää. Ihminen on siinä vaiheessa käsitteellisesti pelkkä epämääräinen kasauma sattumanvaraisesti yhteen kasautuneita kudoksia ja elimiä, joiden sukupuolinen essenssi on katoutettu. Transaktivistit kokevat, että tällainen kollektiivinen omasta kehollisuudesta dissosioituminen ja sukupuolisuuden merkityksettömäksi tekeminen lopulta ratkaisee heidän ongelmansa (sukupuoliristiriidan). He kaikki tietävät, ettei sukupuolesta toiseen vaihtaminen oikeasti ole mitenkään mahdollista, mutta fantasiassa ja kollektiiviharhassa eläminen on heille parempi ja tuskattomampi vaihtoehto olla ja elää kuin kohdata todellisuus.

En varmaan koskaan tule ymmärtämään, minkälaisella mentaaliakrobatialla transaktivistit kollektiivisesti ovat päätyneet tällaisiin mielentiloihin ja ajatusrakennelmiin. Se ei kuitenkaan ole minua eniten yllättävä seikka. Kaikkein eniten ihmettelen sitä, että he ovat saaneet koko yhteiskunnan mukaan näihin hourailuihinsa. Joinain menneinä aikoina tällaisia juttuja selitteleviä tyyppejä olisi pidetty täysinä kylähulluina. Mitä hemmettiä tapahtui, että heidän horinansa alettiin aivan yhtäkkiä ottaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla kuolemanvakavasti?

Transhenkilö Mona Blingiä voisi kuvailla miesselittäjäksi tai transselittäjäksi hänen luennoidessaan kuukautisista ja mainostaessaan kuukuppeja.

Mona ON miesselittäjä ja transselittäjä. Hänen kuukautisista ja kuukupeista luennoimisensa on olennainen osa hänen kivulloista naiseusperformanssiaan. Hän saa kiksejä ja ”gendereuforiaa” siitä ajatuksesta, että muut ihmiset ottavat hänen saarnaamisensa kuukautisista (joista hän ei tiedä YHTÄÄN MITÄÄN) todesta ja siten ”näkevät hänet naisena”, joka hän niin voimakkaasti ”kokee olevansa”.

Teini-ikäisiä transaktivisteja pidän jotenkin surullisina tapauksina, taustalla varmasti paljon traumoja, pahaa oloa ja kenties mielenterveysongelmia.

Trans- ja muusuidentiteetit ovat kehoahdistuneiden teinien uusi syömishäiriö.

Varmuuden vuoksi sanon, että minulla ei ole henk.koht. mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jos he ovat läpikäyneet hoidot, eivätkä hiero identiteettiään kanssaihmisten naamaan. Myös muunsukupuoliset hyväksyn toki, jos he antavat heteroiden ja homoseksuaalien valita partnerinsa tai elämänkumppaninsa kriteerinään mm. sukupuoli.

Transaktivisteille ja muunsukupuolisuussekoilijoille yms. ei riitä se, että heidät "hyväksytään" ihmisinä tai transihmisinä tai minä ikinä. He vaativat lisää ja yhä lisää. Heitä ei saa rajata koskaan ulos yhtään mistään millään perusteella (se on transfobiaa). Heidän pitää saada valita deittikumppaninsa ja heidän valitsemiensa ihmisten (ja mielellään kaikkien muidenkin) tulee kiinnostua heistä romanttisesti ja seksuaalisesti (tästä kieltäytyminen on transfobiaa). Muiden ihmisten pitää deittailla heitä ja harrastaa seksiä heidän kanssaan, myös suuntautumisensa vastaisesti, jotta heillä olisi hyväksytty (lue: validoitu) olo (tästä kieltäytyminen on transfobiaa). Eikö kuulostakin aivan hullulta? Juuri tätä transaktivistit ja muususekoilijat koko ajan kovaan ääneen erilaisiin kiertoilmauksiin verhottuna muilta ihmisiltä vaativat.

Vaikka kielenkäyttösi on ajoittain melko kipakkaa (pidän tyylistäsi!), osut aina argumenteillasi genderideologian ongelmien ytimeen.

Tästä asiasta vielä mainittakoon, että kipakkuus, suoraan laukominen ja jopa ajoittainen voimasanoilla höystäminen ovat täysin tietoisia tyylivalintoja. Voisin kirjoittaa pehmeämminkin, mutta en tee niin periaatteesta. Olen TÄYSIN kyllästynyt genderideologiaa järjestötasolla levittelevien tahojen (Setan ja Trans ry:n yms. edustajat, ulkomailla Stonewall ja Mermaids ja vastaavat) mukamas asiallisen korrektiin ja asiapitoiseen lässytykseen, joka ei oikeasti tarkoita yhtään mitään ja on pohjimmiltaan pelkkää hiljaista valtaväestön siedättämistä, manipulointia, aivopesua ja propagandaa genderideologian normalisoimiseksi. Lauon siis nyt suoraan, että menisi viesti perille – myös genderideologian levittelijöille, jos he tällaista kauheaa, kylmää, julmaa ja transfobista blogia erehtyisivät lukemaan. (Tajutkaa nyt hitto soikoon jo, että ihmiset eivät ole sokeita idiootteja vaan näkevät teidän propagandanne läpi.)

Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos mahtavasta blogista. :)

Ole hyvä. Jatkoa piisaa – ja paljon. ;)

Helvetin osuva tiivistys dystopiasta, jossa nyt elämme.

(Kirjoittaja tuntematon.)

He kirjaimellisesti lakkasivat tunnustamasta joka ikistä naista ja tyttöä, jokaista naispuolista henkilöä. Ja he kertoivat meille, että me kaikki olemme nyt identiteettejä sukupuolen sijasta, psykologiaa fysiologian sijaan. Identiteetti oli nyt se, mitä naispuolinen tarkoitti. Jotta miehet voisivat kutsua itseään naisiksi. Ja niin he tekivätkin, sadattuhannet heistä. Ei ollut enää jäljellä ainoatakaan sanaa varsinaisille naispuolisille. Meidän ei annettu pitää ainoatakaan. Meidän sanamme oli uudelleenmerkityksellistetty miehille. Meidän täytyi puhua itsestämme ihmisinä, joilla on kohtu tai kuukautiset, ja meidän täytyi olla yhtä mieltä siitä, ettei biologia ollut todellinen sukupuolten välinen eroavaisuus vaan identiteetti oli. Yksi toisensa jälkeen jokainen viittaus biologiseen sukupuoleen korvattiin jokaisessa laissa viittauksella identiteettiin, kunnes laista oli poistettu kaikki viittaukset naisten biologiaan raskaudesta ja synnytyksestä äitiyteen. Kaikesta tuli jotakin, millä viitattiin sekä miehiin että naisiin, koska kaikki todelliset viittaukset sukupuoleen olivat kiellettyjä. Sen sanominen ääneen, että vain naispuoliset ovat naisia, oli riittävä syy työpaikan menettämiseen tai jopa rikossyytteeseen. Jos ei ollut miehen kanssa samaa mieltä siitä, että hän oli nainen, se oli riittävä syy joutua syrjäytetyksi, sensuroiduksi tai uhatuksi oikeustoimilla. Miehet valtasivat täysin naisten urheilun, instituutiot ja ryhmät. Miehet edustivat meitä kaikilla yhteiskunnan tasoilla kutsuen itseään naisiksi. Ei ollut lainkaan sanoja erottamaan meidät näistä miehistä. Kaikki pystyivät näkemään, että naispuolisista ihmisistä oli tulossa sanoilla kuvaamattomia ihmisiä, ihmisiä, joista ei puhuta. Ei ollut luvallista tiedostaa meidän erillistä olemassaoloamme miespuolisista ihmisistä. Miehet tekivät rikoksia ja yhteiskunta sanoi, että naiset tekivät ne. Ei ollut koskaan mahdollista paeta miestä, koska hän pystyi seuraamaan joka ainoaan julkiseen tilaan identifioitumalla naiseksi. Ihmiset olivat hyvin, hyvin pelokkaita puhumaan siitä, mikä on todellisuutta. Sadat lapset menettivät lisääntymiselimensä yrittämällä tulla vastakkaisen sukupuolen yksilöiksi.

Se oli hyvin pimeää aikaa.

Otan jatkossa vieraskynäkirjoituksia vastaan

Hei taas, arvoisat lukijat.

Kuten otsikko kertoo, julkaisen tulevaisuudessa blogissani myös vieraskynäkirjoituksia, jos halukkaita kirjoittajia vain löytyy. Erityisesti toivoisin kirjoituksia genderkriittisiltä homo- ja biseksuaaleilta, jotka eivät uskalla omalla nimellään tuoda ajatuksiaan nykysekoilusta ilmi, mutta anonyymisti voisivat/haluaisivat sen tehdä. Mutta siis kuka tahansa saa kirjoittaa, seksuaalisesta suuntautumisesta, sykypyölen ilmäisystä ja muusta vastaavasta riippumatta. Meidän on pidettävä enemmän ääntä. Nykytilanne on täysin sietämätön ja jos emme nouse joukolla vastustamaan sekoilua, hulluus vain jatkaa leviämistään kuin lupiini.

Mitään tarkkoja toiveita kirjoitusten aiheiden tiimoilta ei sinänsä ole, voit kirjoittaa aivan mistä tahansa LGBT-juttuihin liittyvästä. Myös genderkriittisten transsukupuolisten kirjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Heidänkin kannattaa pidää enemmän ääntä. Mistä tulikin mieleeni, että käykääpäs vilkaisemassa Tulenhengen mahtavaa blogia. Tulenhenki on transsukupuolinen mies, joka suhtautuu nykyiseen LGBTTQIAAPPWTF2+++ -menoon kriittisesti. Taivaan lahja toisin sanoen.

Sukupuolisekoilijoiden, setalaisten riemuidioottien, muunsukupuolisuusaktivistien yms. epätoivoisia aivopesutekstejä sukupuolen moninaisuus -teemalla en ota vastaan enkä varsinkaan julkaise (paitsi korkeintaan analysoimanani kommentoituna versiona). Te voitte vain painua suorinta tietä huitsin Nevadaan ja pysyä siellä.

Minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostilla (von.yxkull@gmail.com). Voit konsultoida mahdollisista tekstien aiheista tuota kautta, jos olet epävarma, mistä haluaisit tai mistä kannattaisi kirjoittaa. Minulla on paljon hyviä aiheita ja ideoita varastossa. (En ikävä kyllä itse ehdi koskaan käsitellä täällä kaikkia haluamiani aiheita, koska on muutakin elämää.) Muita viestintäkanavia Laventeliveikkosella ei blogin kommenttiosaston lisäksi ole. Jos laitat sähköpostia omalla nimelläsi etkä esim. rinnakkaisella anonyymilla sähköpostiosoitteella, niin voit 100 % luottaa siihen, etten aivan takuuvarmasti paljasta henkilöllisyyttäsi ikinä kenellekään. Tiedän erinomaisen hyvin, millainen riski on kyseessä ja millainen monipäinen hirviö meillä transkultin muodossa on vastassamme. Mainittakoon vielä, etten kyttää tuota sähköpostia aktiivisesti, joten vastaamiseen saattaa kulua muutamia päiviä.

Blogissani on tällä hetkellä mukavasti liikennettä ja parhaimmillaan ollut jopa 1500 kävijää päivässä. Blogini tavoittaa siis tällä hetkellä jo varsin laajan yleisön. Ihan mielettömän mahtavaa ja sydäntä lämmittävää! Miljoonat kiitokset kaikille tekstejäni lukeneille, jakaneille ja kommentoineille! Ja kiitos myös positiivisesta palautteesta, jota on tulvinut useaa eri kautta. Teidän takianne näitä tekstejä jaksaa kirjoittaa ja ylipäätään kyntää tätä pimeää ja loputonta LGBTQIA-sekoilun suota.

Mukavaa ja laventelintuoksuista kesänjatkoa kaikille! Kerron teille muuten jossakin tulevassa tekstissäni tarkemmin, kuka tai mikä itse asiassa on ’laventeliveikkonen’. Tuolla termillä on ihan aitoa historiaa taustallaan, en ole temmannut sitä tuulesta.

Jatkuva J.K. Rowlingin vainoaminen ampuu transaktivisteja omaan nilkkaan

Suomen transaktivistit, nuo urheat ihmisoikeustaistelijat, riemun ja pelastuksen airuet ja ihmiskunnan Suuret Toivot, vauhdissa jälleen! *torvifanfaari* Mitäs mukavaa tällä kertaa?

Kuten otsikko kertoo, saamme jälleen kerran todistaa transaktivistien sydäntäsärkevää typeryyttä ja lyhytnäköisyyttä varsin tragikoomisella tavalla. Monet teistä jo varmaan huomasivatkin, miten  esimerkiksi Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin Sanomat näkyvästi uutisoivat Tammen julkaisemasta pahoittelusta koskien J. K. Rowlingin uuden teoksen kansikuvan julkaisua Pride-viikolla.

Muutamia olennaisia otteita uutisista:

Kustannusyhtiö Tammi pahoittelee Facebook-sivullaan menestyskirjailija J. K. Rowlingin uutuuskirjan kannen julkaisemisella aiheuttamaansa mielipahaa. Tammi sanoo perjantaina julkaisemassaan tekstissä Pride-viikon olleen väärä ajankohta kirjailijan tuotannon esittelemiselle. (Ilta-Sanomat)

Tammi kertoo kirjan kannen julkaisuajankohdan sattuneen samalle viikolle Priden kanssa, jonka vuoksi juuri ajoitus aiheutti mielipahaa.

Yksi eniten huomiota saaneista kohuista Harry Potter -kirjailija sanomisista nähtiin kesäkuussa 2020, kun Rowling hätkähdytti kuukautisiin kantaaottavalla tviitillään, joka koettiin transfobiseksi. (Iltalehti)

Rowlingin ympärille kietoutunut vyyhti on monimutkainen. Kohun ytimessä on sukupuolivähemmistöjen oikeudet, nettiaktivismi sekä taiteen ja taiteilijan erottaminen toisistaan.

Kun kansikuva julkaistiin sosiaalisessa mediassa tiistaina, alkoi kommentteja ja viestejä tulvia kustantamolle. Tämän jälkeen kustantamo poisti kirjan kannen kuvaa koskevat julkaisut Facebookista ja Instagramista. Miettisen mukaan kansikuvan poistamisella sosiaalisesta mediasta pyrittiin rauhoittamaan tilannetta.

Tammen toiminta on aiheuttanut tunteiden kuumenemista eri sidosryhmissä. Osa on loukkaantunut siitä, että Rowlingin kirjan kansi julkistettiin Pride-viikolla. Osa on pitänyt anteeksipyyntöä ja Pride-kumppanuutta tekopyhänä. Osa on taas pöyristynyt kannen kuvan poistamisesta ja ihmettelee, miten Rowling mahtaa suhtautua asiaan. (Helsingin Sanomat)

Ah, miten kuumat tunteet nyt leiskuvatkin. Kuin komein juhannuskokko konsanaan.

J. K. Rowling, tuo kaikkien Pahatarten, Cruella de Vilien ja Ursuloiden äiti, julkaisi huhtikuussa sivuillaan tiedon uudesta lastenkirjastaan The Christmas Pig (Jaana Kapari-Jatan suomentamana Jouluposso). Teos ilmestyy samanaikaisesti sekä alkuperäiskielellä että useille muille kielille käännettynä laitoksena tämän vuoden lokakuussa.

Tammi oli siis julkaissut tämän suomeksi käännetyn version kansikuvan Pride-viikolla kaikkien nähtäville, mistä Suomen transaktivistit tietysti sekosivat välittömästi. Vihollinen numero yksi, kaikkien transfoobikkojen kuningatar saa Pride-viikolla hengentuotoksilleen huomiota ja näkyvyyttä! Pride-viikolla, jolloin nyt ainakin kaiken huomion pitäisi keskittyä kokoaikaisesti vain ja ainoastaan transihmisten syrjinnässä, sortamisessa, marginalisoituneisuudessa, eeppisessä elämäntuskassa ja pohjattomassa kärsimyksessä vellomiseen!

Siltä seisomalta Suomen transaktivistit kokoontuivat turuille ja toreille yksissä tuumin pohdiskelemaan, miten tällä kertaa voisivat arkkivihollistaan ja transvihamielistä kustantamoa näpäyttää. Ratakset pyörivät heidän mielissään, kun he pohtivat, miten rangaista julkeaa Tammea tästä häpeämättömästä kardinaalivirheestään ja samalla vähän lyhentää kalavelkaansa katalalle noidalle, joka niin julmalla tavalla on transyhteisöä rääkännyt ja kiduttanut. Lopulta joku heistä keksi kuningasidean: "Otetaan suoraan yhteyttä Tammeen, käsketään heidän poistaa julkaisunsa ja pakotetaan heidät pyytämään transihmisiltä anteeksi!"

Tuumasta toimeen. Transaktivistit tuuttasivat hullunkiilto silmissään Tammen postilaatikon ja viestintäkanavat täyteen äänekästä valitusta ja vollotusta siitä, miten Tammi onkaan kehdannut Pride-viikon aikana antaa huomiota maailman suurimmalle transfoobille ja miten suunnatonta maailmantuskaa kaikki maailman transihmiset joutuvat tämän vuoksi nyt kokemaan.

Ja kuten kaikki tiedämme, transaktivistien äkäisen joukkovoiman edessä ei ole lopulta muuta mahdollisuutta kuin alistua ja antaa periksi (ellei ole Anna Kontula tai jotain vastaavaa). Niinpä Tammi julkaisikin Facebookissa ja Instragram-tilillään seuraavat pahoittelutiedotteet:

Ja niin transaktivistit olivat jälleen kerran saaneet tahtonsa läpi. Miten he hehkuivatkaan onnesta! Tyytyväisinä hyristen, hekumoiden ja käsiään hieroskellen he kokoontuivat taas sankoin joukoin turuille ja toreille kimppahalailemaan, onnittelemaan toisiaan hyvin tehdystä työstä ja pohdiskelemaan, mistä seuraavaksi mahtaisi löytyä jotakin ihanaa ja herkullista, mistä pahoittaa mielensä tai joku, jonka kimppuun joukolla hyökätä.

Sen pituinen se, paskapuheet sikseen.

Tässä teille jälleen kerran KONKREETTINEN TODISTE siitä, miten uskomattoman paljon yhteiskunnallista vaikutusvaltaa transaktivisteilla ja transyhteisöllä on.

Transaktivistit ovat yhteiskunnallisesti niin epätodellisen korkeassa asemassa, että he voivat käytännössä vain sanella aivan mille tahansa julkisen sektorin toimijalle, instanssille, yhdistykselle, yritykselle, painotalolle, valtiolliselle laitokselle tai muulle taholle, mitä haluavat tai mitä eivät halua. Ja heitä totellaan lähes kaikessa mukisematta. Kun he vain sanovat jotakin, niin se tapahtuu ja toteutetaan tai itketään ja toteutetaan. Jos taas ei tapahdu, niin viimeistään äänekkään uhriutumisen, joukkolynkkauksen, uhkailun ja cancel-kortin väläyttämisen jälkeen kyllä tapahtuu. Transaktivisteille ei ole minkäänlaista merkitystä sillä, mitä muut ovat heidän vaatimuksistaan mieltä tai onko heidän vaatimuksissaan ylipäänsä minkäänlaista järkeä tai onko niistä heille mitään todellista hyötyä; pääasia, että tapahtuu ja että heitä totellaan.

Transaktivisteilla on toki näppinsä tukevasti pelissä myös kaikessa heitä koskevassa lainsäädännössä, terveydenhuollossa ja diagnostiikassa sekä opetussuunnitelmissa, mutta ei mennä nyt siihen. Viimeistään siinä kohtaa, kun kirjoja aletaan jonkun tietyn ihmisryhmän vaatimuksien ja mielensäpahoittamisen vuoksi sensuroida (vaikka kyse olisikin "vain" näkyvistä poistetusta kansikuvasta), pitäisi aivan kaikilla hälytyskellojen soida. Tässä Jouluposson tapauksessa tosin ei ole kyse niinkään itse teoksesta tai sen sisällön sensuroimisesta sinänsä, eihän Joulupossoa ole vielä edes julkaistu. Kansikuvan näkyvistä poiston vaatimisessa on kyse symbolisesta vallankäytöstä eli pannaan julistettuun kirjailijaan kohdistetun ryhmäpaineen vahvistamisesta. Tällä transaktivistit pyrkivät ikään kuin ylläpitämään ympäristölle jatkuvasti välittämäänsä uhkaavaa viestiä: Teemme näin jokaiselle, joka arvostelee meitä. (Trans)foobikoksi eli majesteettirikolliseksi julistettua henkilöä käytetään tässä tavallaan temaattisena välikappaleena ryhmän yhteiskunnallisen vaikutusvallan säilyttämiseksi. (Hyvä verrokki vastaavanlaisesta tapauksesta on muuten Salman Rushdie.) Transaktivistit tosin tietävät, että Rowling on heidän nujerrettavakseen yksinkertaisesti liian vaikutusvaltainen ja siten heidän ulottumattomissaan. Heidän ei ole mahdollista koskea Rowlingiin tai hänen julkisuuskuvaansa sillä tavalla, että se vaikuttaisi Rowlingiin hänen asemaansa, talouttaan tai mainettaan heikentävästi. Rowling on piikki transaktivistien lihassa, koska hän on yksi niistä harvoista erittäin vaikutusvaltaisista ihmisistä (ja nimenomaan naisista), jotka ovat tuoneet päivänvaloon transaktivismin massiivisia epäkohtia ja vahingollisia vaikutuksia naisiin, homoseksuaaleihin ja lapsiin.

Transaktivistit ovat viimeisen noin kymmenen vuoden ajan tehneet maailmanlaajuisesti aivan järjettömän määrän pohjatyötä tämän nykyisen despoottiasemansa saavuttamiseksi. Mielenkiintoinen ja olennainen yksityiskohta heidän toiminnassaan on se, että he eivät ole missään vaiheessa pyrkineet muodostamaan omaa, erillistä liikettään vaan kiinnittyneet muihin ihmisoikeuksia ajaviin liikkeisiin, operoineet niiden kautta tavoitteidensa edistämiseksi ja junailleet asiat niin, että nuo liikkeet lopulta keskittyvät VAIN ja AINOASTAAN heidän asioidensa ajamiseen. Näin he ovat kolonisoineet mm. feminismin, LGB:n/Priden sekä Black Lives Matter -liikkeen (Black Trans Lives Matter). He vainuavat ja kolonisoivat ennen pitkää joka ikisen ihmisoikeusliikkeen, joka on onnistunut saavuttamaan vähänkään yhteiskunnallista jalansijaa, ja vääntelevät sitten manipuloimalla, mentaaliakrobatialla, kusettamalla ja uhriutumalla noissa liikkeissä asiat siten, että kaikessa siellä keskitytään lopulta vain heidän tarpeisiinsa. Jokainen, joka ei ole heidän kanssaan samaa mieltä kaikesta joko savustetaan tai potkitaan pihalle. (Onko entisissä homojärjestöissä eli nykyisissä transjärjestöissä enää ainoatakaan homoseksuaalia jäljellä?)

Kaikki transaktivistien nykyinen vaikutusvalta on muilta ihmisoikeusjärjestöiltä lainattua ja varastettua ja muiden ihmisryhmien (kuten naisten ja homoseksuaalien) tekemän likaisen työn häikäilemätöntä hyödyntämistä. Nyt transaktivistit kuvittelevat väsymättömän kolonisoimisensa ja "saavutetun" uhriasemansa ansiosta olevansa maailman huipulla. Me kaikki muut saamme kunnian olla heidän alamaisiaan ja palvelijoitaan. Joka ikinen, joka uskaltaa kritisoida heitä, saa maksaa kalliisti.

Huomatkaa muuten myös se erittäin merkittävä seikka, että joka kerta, kun transaktivistit saavat tahtonsa jossakin asiassa (kuten juuri sensuurin vaatimisessa) läpi, heidän valtansa kasvaa aina pikkuisen. Miten se liittyy tähän kirjan kannen julkaisuun ja julkaisun poistamiseen heidän vaatimuksestaan? Siten, että seuraavalla kerralla heille ei riitä pelkät kansikuvajulkaisujen poistamiset vaan he alkavat vaatia kirjojen itsensä sensuroimista. Eli heillä on siinä kohtaa jo valtaa määrittää sitäkin, mitä muut ihmiset kirjoittavat ja mitä lukevat. He ovat siis hiljalleen tunkemassa koukkuisia sormiaan jo valinnan- ja sananvapauteenkin. Aina, kun suostumme transaktivistien yhä pähkähullummiksi ja tiukemmiksi käyviin vaatimuksiin, ojennamme heille kultatarjottimella lisää valtaa. Ja muistakaa: heille ei riitä mikään. He eivät ole koskaan tarpeeksi tyytyväisiä. Jossain on aivan varmasti vielä jokin kääntämätön kivi, jonka alta löytyy hippunen transfobiaa.

Tuon Tammen Instagram-postauksen kommenttiketjussa kymmenet transaktivistit veisaavat kuriinpalautetulle Tammelle kiitosvirsiä tähän tapaan (kaikki suoria copypasteja):

Hienoa, että reagoitte palautteeseen!

Kiitos, Tammi!

Kiitos, että otitte palautteen vastaan!

Kiitos korjausliikkeestä!

Mahtavaa, kiitos Tammi!

Suoraselkäistä toimintaa!

Kiitos, että otitte palautteen vastaan, myönsitte virheen ja pyysitte apua asiantuntijoilta jatkokehitykseen!

Kiitos, Tammi! Hienoa, että kuuntelitte transyhteisöä tässä asiassa.

Kiitos reagoinnista. Vielä kiinnostaisi tietää, mitä Tammi aikoo tehdä jatkossa näyttääkseen tukensa transyhteisölle? Onko suunnitelmissa esimerkiksi nostaa queer-kirjailijoita ja tarinoita enemmän esille jatkossa? Lukijana ja asiakkaana tahtoisin varmuutta siitä, ettei kyse ole vain somehaitan kontrollista.

Suomeksi: Kiitos, että nöyrryitte, kuuliaisesti alistuitte meidän tahtoomme ja vihdoin toteutitte käskymme sensuroida antagonistimme materiaali näkyvistä. Muistakaa kuitenkin se, että tämä ei vielä riitä. Teidän pitää tehdä enemmän. Julkaiskaa jatkossa enemmän sellaista materiaalia, joka on meidän tarkastamaamme ja hyväksymäämme ja edistää nimenomaan meidän asiaamme. Voitte konsultoida asiasta meidän asiantuntijoitamme. Ja kerrottehan vielä, mihin muihin toimiin aiotte tämän lisäksi ryhtyä meidän tavoitteidemme keskittämiseksi. Meidän tulee olla teidän(kin) ykkösprioriteettinne, nyt ja aina.

Mutta kappas! Kommenttiketjussa ei pelkästään kiitellä vaan myös ihmetellään, päivitellään ja kyseenalaistetaan:

Piti tulla oikein tänne asti ihmettelemään tätä kohua. Mihin tämä maailma on menossa?

Fahrenheit 451. Reagoitte marginaaliseen palautteeseen näin voimakkaasti, vaikka väitän, että suurempi yleisö ei tätä allekirjoita.

Nyt lähti teillä lapasesta. Itseltä lähti tämän myötä Tammen, ja ylipäätään Bonnierin kustantamat kirjat pois kiinnostuksen kohteista. Kai te vapaata sanaa kannatatte, mutta että miksi pitää alkaa nöyristelemään? Jos Tammen tavoitteena on ollut lähtökohtaisesti saada markkinoille yleisestä linjasta poikkeavaa kirjallisuutta niin luulisi löytyvän ks. puulta kaarnaa olla pinkkipesemättä toimintaansa.

Te ette tehneet mitään väärää tai olleet tahdittomia.

Harmi, että olette tehneet kotiläksynne huonosti. Rowling on yksi tasa-arvon kannattajista sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Toivottavasti jatkossa PR-osastonsa tekee kotiläksyt paremmin ja ette syyllisty kunnianloukkaukseen toiste.

Lopettakaa sitten julkaisu kokonaan.

Itse en ole havainnut tällaista transfobiaa, mistä täällä jauhetaan.

Myös natsi-Saksassa poistettiin vääränlaiset julkaisut ihan vain heittämällä kirjat rovioon.

JK Rowling tai kirjoituksensa eivät ole millään muotoa transfobisia. Jäätävää että kirjakustantajana alistuitte osalliseksi woke-lynkkausjoukon kirjanpolttajaisiin.

Sananvapaus ja taiteilijoiden vapaus ovat selvästi halpaa valuuttaa, kun teillä pelätään säikäyttämästä muutamaa aggressiivista sometiliä. Ihan kylmät väreet käyvät, että suuri perinteinen kustantaja on näin peloissaan ja altis painostukselle. Jos joltain teidän kustantajana pitäisi pyytää anteeksi ja kantaa huolta, niin se joukko on kirjailijat, jotka nyt miettivät mitä saa tämän somemobin mielestä ääneen taiteessa sanoa. JK Rowling ei ole mikään tietämätön tai rasistinen ihmishirviö, ja jos joku kuvittelee ajavansa vapaata ja suvaitsevaa maailmaa kahlitsemalla ja tuomitsemalla kirjallisuutta ja vapaata taidetta, niin voi hyvää yötä. Miettikääpä riehujat vaikka Salman Rushiedin saamaa kohtelua, toimintanne alkaa jo olla samaa sukua. Haluatteko oikeasti elää maailmassa, jossa sometilit kertovat kirjailijoille ja kustantamoille, mistä saa kirjoittaa ja millaisia henkilöhahmoja kirjoissa saa olla?

Luojan kiitos, ihmiset eivät ole idiootteja. Yhä useampi ja useampi on havahtumassa tähän transaktivistien tyranniaan ja yhä useampi on alkanut selvittää, mistä tässä jatkuvassa metelöinnissä oikein on kyse. Tuo Fahrenheit-rinnastus on myös hyvä.

Kommenttiketjun loppupuolella viehättävä vaaleaverikkö Rita Luod…anteeksi, siis Mona Bling ja muutama muu aktivisti vielä ulisevat, että kommentteja täytyisi moderoida, ja totta kai vaatimassa omaa agendaansa parhaiten edistävien jatkotoimien toimeenpanoa:

Pitäisikö teidän moderoida kommentteja? Täällä on nyt tosi paljon transfobiaa. (Monan kommentti, anna mun kaikki kestää)

Hei @tammikirjat, oisko näiden kommenttien moderointi mitään?

Kustantamona voitte irtisanoutua transfobiasta myös käytännön toimin, kuten esimerkiksi moderoimalla näitä kommentteja. Toivon myös, että nostatte esiin queer-kirjailijoita ja -kirjoja, ja otatte julkaisuohjelmaanne enemmän meitä queer-kirjailijoita. Nämä olisivat sellaisia konkreettisia toimia, joiden avulla olisitte todella "parempia kumppaneita". Pelkkä ympäripyöreä postaus ei siihen vielä riitä.

Transaktivistit ovat niin vuorenvarmoja asemastaan ja vallastaan, että heidän mielestään heillä on täysi oikeus sanella kenelle tahansa, mitä saa sanoa ja mitä ei. Jos joku sanoo mitään poikkipuolista tai edes poikkipuoliseksi tulkittavaa, se pitää heti poistaa. Kustantamojen työntekijöiden tulisi myös mielellään käyttää erikseen työaikaa kommenttiosastojen alituiseen syynäämiseen ja epätyydyttävien kommenttien poistamiseen heti niiden ilmestyttyä ”irtisanoutuakseen transfobiasta”. Kysyn sadannen kerran: millä perusteella transaktivistit ovat "sorrettuja, syrjittyjä ja marginalisoituja"?

Joku kommentoija esittää ketjussa useampaan kertaan noille moderoinnin (lue: kaiken kritiikiksi edes etäisesti tulkittavan poistamisen) vaatijoille kysymyksen:

Minkälaisilla perusteilla moderointi pitäisi suorittaa?

Transaktivistit:

Niinpä niin.

Tai no, on siellä yksi henkilö vähän yrittämässä antaa perusteluja, mutta hänen selityksensä sisältö on pääpiirteissään tämä: Rowling käyttää julkisuuttaan oman mielipiteensä pönkittämiseen eikä suostu kuuntelemaan, kun transihmiset yrittävät keskustella hänen kanssaan. (Tämä on AIVAN TÄYSI vale. Rowling on nimenomaan korostanut, että hän on konsultoinut lukuisia transihmisiä ja tuntee heitä myös henkilökohtaisesti ja rakastaa heitä.) Tammen postauksessa on kyse muustakin kuin siitä, että yhden kirjailijan teosta ei saisi mainostaa keskellä Pride-viikkoa, siinä on myös kyse siitä kenen ääni kuullaan ja kenen ääni heikennetään tekosyiden varjolla. (Näinhän minä juuri sanoin. Ei kyse ole pelkästään Rowlingista, kyse on valtasuhteiden osoittamisesta ja nykyisen keinotekoisen vaikutusvallan pönkittämisestä. Jos jossakin asiassa ei ole kyse "transihmisistä", siitä tehdään sellaista vaikka väkisin. Jos esimerkiksi suomen kielessä ei ole sukupuolitettuja pronomineja, joista päästä loukkaantumaan, niin ne tuodaan tänne vaikka väkisin.) Jos valkoinen hetero-cis-mies (jolle tämä kommentti siis osoitettu; huomatkaa muuten, että vain transaktivisteilla itsellään saa olla oikeus olettaa muiden sukupuolet ja tuoda olettamuksensa ilmi) ei näe transfobiaa Rowlingin twiiteissä, se ei tarkoita ettei sitä olisi. (Eli ei edelleenkään mitään varsinaisia perusteluja, pelkkää ympäripyöreää selittelyä ja sössönsöötä.)

Mitä muuten tulee keskustelemiseen transaktivistien kanssa, niin heidän käsityksensä "keskustelusta" on se, että hyökätään joukolla "väärinajattelijan" kimppuun ja yritetään väkivalloin saada hänet myöntämään, että hän on väärässä ja transaktivistit oikeassa. Volyymia nostetaan ja huutamista jatketaan niin kauan, että vastapuoli nöyrtyy ja alistuu. Jos näin ei tapahdu, niin väärinajattelija langetetaan elinikäiseen kirkonkiroukseen.

Olen nähnyt useammin kuin 47 000 000 000 000 kertaa ihmisten kysyvän eri yhteyksissä transaktivisteilta, MITÄ transfobista Rowling tarkalleen ottaen sanoi. Transaktivistit joko eivät vastaa tai sitten vastauksena on tuota yleisluontoista ja jäsentelemätöntä ulinaa ja puolustelua, joka ei selvennä transaktivistien näkemystä millään rakentavalla tavalla. Kukaan ei KOSKAAN osoita esimerkiksi suoralla sitaatilla, MITÄ transfobista Rowling on tarkalleen ottaen sanonut. Sen sijaan he jauhavat itse tekemistään tulkinnoista Rowlingin sanomisia koskien ja tuovat jatkuvasti esiin sitä, miten Rowlingin toiminta on pahoittanut heidän mielensä ja miten nuo sanomiset vahingoittavat transihmisiä kollektiivisesti (millä ihmeen tavalla?). Eli samaa vanhaa tunnemanipulointia, joka on tälle poppoolle niin tuskallisen ominainen toimintatapa. Kuten jo alun lainauksista kävi ilmi, niin itse asiassa varsinainen syy poiston vaatimiselle ei (ainakaan tiedotuksen mukaan) varsinaisesti ollut Rowlingin sanomiset vaan kannen julkaisemisesta koitunut MIELIPAHA eli julkaisemisen assosiaatio siihen, mitä Rowling näkemyksineen transyhteisölle edustaa. Koska ajankohta osui Pride-viikolle, transaktivistit laskivat päässään 1 + 1 ja valpastuivat, että nyt on (edes pieni) mahdollisuus iskeä. Kun hammastikulla vähän raaputtaa vuoren kylkeen, niin onhan sekin jo jotain.

Mitä johtopäätöksiä voimme tästä tehdä? Rowling ei ole koskaan sanonut mitään transfobista tai ainoatakaan pahaa sanaa transihmisistä, ja myös transaktivistien oma toiminta alleviivaa tätä. Oltiin Rowlingin sanomisista ja näkemyksistä muutoin mitä mieltä hyvänsä, niin transfobiaa niistä ei löydy edes tiheäpiikkisellä kammalla tai elektronimikroskoopilla. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin Rowling on itse asiassa puolustanut transsukupuolisia osoittamalla sen, että biologisella sukupuolella on fundamentaalista merkitystä; jos biologista sukupuolta ei ns. ole olemassa, niin silloin tarkalleen ottaen myöskään transsukupuolisuutta ei ole olemassa. Tässä jatkuvassa maalituksessa on kyse pelkästään siitä, että koska Rowlingin täysin oikeutettu kritiikki ei prikulleen noudattele transaktivistien mielestä oikeita narratiiveja ja siten pönkitä heidän illusorista valta-asemaansa vaan osoittaakin aktivismin räikeät epäkohdat, Rowling henkilönä täytyy pyrkiä pitämään virtuaalisessa jalkapuussaan keinolla millä hyvänsä. Eli säälittävä jättimäinen ad hominem. Rowling on yksi transaktivistien ykkösmaalituskohteista, vaikkei ole koskaan tehnyt transihmisille yhtään mitään pahaa (ja syvällä sisimmässään transaktivistit tietävät tämän kyllä itsekin). Ja koska Rowlingin "transfobiaa" ei voi hänen omilla sanomisillaan perustella (koska niitä ei ole), täytyy tässäkin asiassa turvautua pelkkään äänekkääseen uhriutumiseen, Rowlingin sanomisten vääristelemiseen omien tulkintojen pohjalta ja hänen julkisuuskuvansa mustamaalaamiseen.

Mutta tiedättekö, mikä minusta on tässä Rowlingin jatkuvassa maalittamisessa kaikkein huvittavinta? Se, miten täydellisen kyvyttömiä transaktivistit ovat sokeassa kiihkossaan näkemään sitä, että he omalla toiminnallaan itse asiassa itse levittävät Rowlingin sanomaa, ylläpitävät hänen pysymistään ihmisten tietoisuudessa ja siten edistävät hänen asiaansa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että jauhamalla jatkuvasti Rowlingista ja hänen "transfobiastaan" kaikissa mahdollisissa yhteyksissä aktivistit pitävät huolen siitä, että yhä useampi asiasta tietämätön alkaa ennen pitkää pohtia, että mistä ihmeestä tässä jatkuvassa möykkäämisessä oikein on kyse. Mitä niin transfobista se Rowling nyt on sitten sanonut, että hänestä täytyy jatkuvasti vouhottaa ja mustamaalata ja haukkua häntä? Kätkeytyykö tähän asiaan nyt ehkä jotain muutakin? Hmm, eikös se Rowling kirjoittanut jonkin esseen, mistähän se mahtaa löytyä? jne. (Transaktivistithan yrittivät esseen ilmestyttyä kaikin voimin estää ihmisiä lukemasta sitä. Ei ole toista yhtä tehokasta tapaa saada joku pomminvarmasti lukemaan jotakin kuin sanoa hänelle: ”Älä lue sitä.”)

Jos transaktivistit vain yksinkertaisesti jättäisivät Rowlingin omaan arvoonsa ja keskittyisivät muihin asioihin, ihmiset unohtaisivat ennen pitkää koko asian, tai ainakaan se ei olisi heidän tietoisuudessaan nykyisenlaisella tavalla. Ihmiset usein luovat itse omat vihollisensa mutteivät tajua tai oivalla sitä. Jos transaktivistit eivät jatkuvasti hääräisi Rowlingin kimpussa siten, että heidän Rowlingiin liittyvistä tempauksistaan uutisoidaan ja niistä kirjoitetaan artikkeleissa ja blogeissa (kuten esimerkiksi minä nyt), ei Rowling näkemyksineen tulisi yhä uudestaan liitetyksi heidän aktivismiinsa ja tavoitteisiinsa. Tällä hetkellä tilanne on päinvastainen: transaktivistit tekevät itse sitä tajuamattaan transyhteisölle "karhunpalveluksen" nostamalla yhä uudestaan ja uudestaan Rowlingin kepinnokkaan (eli antamalla hänelle ja hänen sanomisilleen huomiota). Niin uskomattoman paradoksaalista ja ironista kuin se onkin, niin kiinnittymällä Rowlingiin pakonomaisesti transaktivistit ihan itse varmistavat sen, että ihmiset jatkossakin tutustuvat hänen näkemyksiinsä ja lopulta muodostavat omat, transaktivistien kannalta epäedulliset käsityksensä. Aina, kun joku transaktivisti jossain haukkuu Rowlingia, joku lukee hänen esseensä jossain.

Summa summarum:
Transaktivistit aivan itse pitävät huolen siitä, että näissä transasioissa Rowling kannanottoineen ja kriittisine näkemyksineen pysyy varmasti ihmisten tietoisuudessa myös jatkossa.

Helvetin idiootit. Teidän sula tyhmyytenne tulee lopulta koitumaan teidän "ihmisoikeusliikkeenne" tappioksi ja lopulliseksi luhistumiseksi.