”Tekoripset räpsähtelevät…” Keskisarja-gaten diskurssianalyysi à la Laventeli

Panem et circenses. Pitkästä aikaa tekstiä allekirjoittaneelta. Tällä kertaa aiheena eivät ole transien tempaukset, mutta saatte jatkaa perinteistä transkeskustelua ja linkkien jakamista kommenteissa kuten ennenkin. (Sori, taas kerran kilometriteksti, vaikka tämän piti kerrankin olla lyhyt ja ytimekäs.)

Ai niin, jos haluat ymmärtää wokettajien, intersektionaalisten feministien ja transien toiminnan taustalla vaikuttavia lainalaisuuksia paremmin, niin kannattaa lukea ainakin tuo keskipätkä (diskurssit).

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut sosiaalipsykologiasta, vaikken olekaan sen teorioihin kovin syvällisesti perehtynyt. Aloin taas vaihteeksi miettiä ihmisten typeryyttä viimeisimmän Tiktok-tempauksen myötä, kun Teemu Keskisarja oli täysistunnolla kommentoinut opiskelijoiden toimeentuloa seuraavasti:

”Kampuksilla ei missään nimessä laahusta nälkiintyneitä nuorukaisia ja neitokaisia ryysyissä, ei sinne päinkään. Irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu, tekoripset räpsähtelevät. Ja voitteko kuvitella — monella opiskelijaköyhäläisellä on kalliimmat kuteet kuin edustaja Keskisarjalla, joka tienaa seitsemän tonnia kuussa”, Keskisarja sanoi.

"Ja jos elo kantakaupungin opiskelijayksiössä ahdistaa eikä ilmainen opiskelijalounas maita, niin tämä talousarvio kannustaa opiskelijoita menemään töihin tai jopa valmistautumaan [sic] etuajassa.”

Kommentti liittyi tuoreimpaan hallituksen budjettiesitykseen, joka Keskisarjan mielestä ”on täynnä hyvää ja kaunista nimenomaan opiskelijoille”, mikä kirvoitti yllä olevan paatoksen. Keskisarjan kommentin levittyä sosiaaliseen mediaan se aiheutti saman tien valtavan paheksunnan ja mielensäpahoittamisen vyöryn. Vasemmistopoliitikot ja Tiktok-taviskäyttäjät postasivat satoja ja taas satoja päivittely- ja valitusvideoita aiheeseen liittyen. Pohdittiin kommentin esittämisen elitistisiä motiiveja, ihmeteltiin, miten talouseliitin edustajat kehtaavat suhtautua opiskelijoihin näin epäinhimillisesti ja naureskeltiin, että Keskisarja oli varmaan tullut istunnolle suoraan baarista. (Itse asiassa vaikuttaa siltä, että Keskisarja on kännissä, koska hänen puheensa hieman kangertaa ja kauluspaita on hujanhajan.)

Esimerkiksi Li Andersson kokonaisen sitruunan nielaistuaan kommentoi hurskaasti:

“Muun muassa tällaisia puheenvuoroja kuulimme opiskelijoista ja heidän toimeentulosta tänään hallituspuolueilta eduskunnan täysistunnossa. Todella ymmärtämätöntä puhetta ajassa, jossa opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja lainataakka ovat suorastaan räjähtäneet käsiin."

Silkan pöyristelyn jälkeen Tiktok alkoi täyttyä ennennäkemättömällä nopeudella "pyllyvideotrendistä", kun joku keksi tehdä biisiremixin irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu -osuudesta, sellainen lyhyehkö jumputus. Biisistä tuli välittömästi Suomen virallinen listahitti. Tiktok-käyttäjät postasivat loputtomana virtana tanssivideoita, joissa biisi soi taustalla ja käyttäjä itse tanssii pikkurienaavin tanssiliikkein twerkaten lopuksi suoraan kameraan päin pylly sojossa. Videoissa on usein vain yksi ihminen, mutta myöhemmin postattiin paljon myös sellaisia, joissa on kaksi tai useampia, jotka tanssivat synkassa keskenään. Trendiin osallistuttiin jopa monia yrityksiä myöten. Ilmassa oli suoranaista juhlan tuntua, kun kaikki yksissä tuumin tanssivat Keskisarjan, tuon etuoikeutetun ja elitistisen punaniskajuntin, tyhmyydelle ja lyhytnäköisyydelle. Tästä saat, Keskisarja, joka et tajua omaa etuoikeutettuuttasi ja sorrat vähempiosaisia! Me teemme sinusta pilkkaa, kuten ansaitsetkin! Hahaa! Joukkovoima! Me kaikki yhdessä nauramme sinua typerystä tanssimalla idiotismisi tahtiin! Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus! Ota pyllyä, sinä opiskelijoita sortava kännikala, ota pyllyä! Tsek tsek tsek, irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu... Ad infinitum, kela toisensa jälkeen.

Kun Keskisarja havaitsi, mitä oli onnistunut saamaan aikaiseksi, hän heitti lisää pökköä pesään. Kun Iltalehti kysyi Keskisarjalta, mitä hän ajattelee pyllyvideotrendistä, hän vastasi olevansa "huvittunut ja mielissään". Keskisarja lisäsi:

"Suomi on melkein ainoa maa maailmassa, jossa opintie tohtoriksi asti on ilmainen ja jopa tuettu. No, enpä osannut itsekään olla siitä kovin kiitollinen vielä silloin kun itse opiskelin. Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos joku katsoja eleistäni ja ilmauksistani ei ymmärtänyt, että puhuin leikkimielellä, hän on varmaankin totaalisen masentunut tosikko. Kansanedustajakollegat sanoivat minulle jälkeenpäin, että heidän oli vaikea pitää pokkaa. Huikean hauskaa, että minä ikäihminen pystyn villitsemään nuorisoa jopa tanssiin."

Lopuksi Iltalehti vielä tiedusteli, onko jotain, mitä Keskisarja haluaisi sanoa opiskelijoille. Keskisarja vastasi:

"Tilastojen mukaan opiskelijoiden päihteiden käyttö on vähentynyt. Olen siitä erittäin huolissani. Akateemiset ilot ja surut kannattaisi huuhdella alkoholilla, kuten kaikki aiemmatkin polvet ovat tehneet. Mielenterveysongelmien lisääntyminen johtuu kuivasta kyhjöttämisestä ja somen epäsosiaalisesta keinoelämästä. Mikään raha tai ammattiapu ei valitettavasti pelasta nuorisoamme tältä vitsaukselta." [Niin päivänselvä provo, että täytyy olla TODELLA tyhmä, jos ei sitä hahmota.]

Sosiaalisessa mediassa tietysti tartuttiin viimeisimpään kommenttiin ja valtakunnanmediat tiedottivat niissä, miten Keskisarja "kannustaa opiskelijoita alkoholin käyttöön", Keskisarjan viesti opiskelijoille on: "Ryyppäisitte enemmän." Ja taas kerran Tiktok täyttyi videoista, joissa yksissä tuumin päiviteltiin, miten Keskisarja voikaan olla niin sanoinkuvaamattoman tyhmä, lyhytnäköinen, piittaamaton ja julkea emämulkvisti, jonka ymmärrys ei ulota mihinkään asti. Että ensin hän kehtaa irvailla irtokynsien kimaltelusta, hienoista partavesistä ja kalliista vaatteista, ja sitten kehottaa opiskelijoita ryyppäämään lisää ja kannustaa siten alkoholin käyttöön. Että kehtaakin! Miten kukaan on ikinä voinut äänestää näin tyhmää ihmistä eduskuntaan?

Tämä kaikki mainittu on se, mitä näemme valtamedioissa; pintataso, jossa poliittinen keskustelu käydään valtaapitävien ja rivikansalaisten välillä. Joku kansanedustaja sanoo jotain, ihmiset reagoivat siihen kiihkolla, asiasta tiedotetaan mediakanavissa, kansanedustaja sanoo jotain lisää, taas siitä tiedotetaan raflaavin (usein kontekstista irrotetuin) otsikoin, taas ihmiset reagoivat kiihkolla ja niin edelleen.

Katsotaan nyt kuitenkin vähän, mistä tässä on tarkalleen ottaen kyse. Millaisia ovat ne sosiaalipsykologiset mekanismit, jotka vaikuttavat tällaisten ilmiöiden syntyyn ja ylläpitävät niitä? (Huomatkaa, että tämä ei nyt ole mitään akateemista analyysia vaan nämä ovat ihan omia mietteitäni.)

Toivoisin, että ihmiset laajemmin ymmärtäisivät tämän:

Aina, kun joku poliitikko sanoo julkisesti jotain provosoivaa tai vastakkainasettelevaa, se on enemmän tai vähemmän laskelmoitua ja siinä on AINA jokin huolella harkittu ja etukäteen suunniteltu tarkoitusperä.

Kansankiihottaminen on ikiaikaisen vanha politiikanteon ja vallankäytön väline, joka toimii aikakaudesta ja sukupolvesta toiseen samoilla lainalaisuuksilla. Oltiin persuista muuten mitä mieltä hyvänsä, niin he eivät ole kaikki tyynni idiootteja takakylän juntteja ja sivistymättömiä punaniskoja; päin vastoin, he nimenomaan käyttävät hyväkseen tuota heistä luotua mielikuvaa juntteina typeryksinä. Timo Soini tiesi puoluetta perustaessaan tismalleen, mitä oli tekemässä. Jokaisessa puoluejärjestelmässä on aina omat "persunsa", jotka hoitavat kansankiihottajan virkaa. Kansankiihotus tapahtuu tarkasti ajoitetun poliittisen retoriikan kautta, joka päällepäin näyttää olevan spontaania mutta on useimmiten hyvin valmisteltua, laskelmoitua ja etukäteen suunniteltua. Soini (niin rasittava ja raskas kuin hän mielestäni yleisesti ottaen poliitikkona onkin) lohkaisuineen hallitsee tällaisen sutkautusretoriikan erittäin hyvin. Miksi? Koska hän onnistui/onnistuu ärsyttämään ja provosoimaan niillä ihmisiä. Jos ärsyynnyt jostain ihmisestä ja hänen kommenteistaan, niin huomaa: tuo ihminen on onnistunut jotenkin vaikuttamaan sinuun. Oli reaktiosi häneen mikä hyvänsä, niin se on joka tapauksessa reaktio. Olennaista ei kuitenkaan ole reaktio itsessään vaan se, mitä teet tai olet tekemättä sen jälkeen.

Kun pyritään luomaan yleinen pöyristymisbakkanaali, sen yleisin tarkoitusperä on huomion harhauttaminen pois jostakin toisesta asiasta. Sillä aikaa, kun pöyristynyt kansa keskittyy salongeissa ja turuilla ja toreilla kohisemaan vallanpitäjien julmuutta, elitismiä, ahneutta, lyhytnäköisyyttä ja epäinhimillisyyttä (nimenomaan jonkin laskelmoidun retorisen harhautuksen tai ”kohun” tuloksena), voivat vallanpitäjät ja heidän kätyrinsä rauhassa keskittyä edistämään kabineteissa todellisia agendojaan, joiden ei haluta päätyvän julkisen keskustelun aiheiksi; yleensä jotain paljon pahempaa kuin klovnipoliitikon lohkaisut, joilla pyritään maalittamaan alempia kansakerroksia. Suomessakin on ajettu kaikessa hiljaisuudessa läpi lakialoitteita juuri sen turvin, että kansa keskittyi kohisemaan jostakin aivan muusta asiasta; jos valokeila olisi ollut lakialoitteessa, sen läpivieminen olisi ollut huomattavasti epätodennäköisempää, koska kansan raivo olisikin kohdistunut siihen eikä tekaistuun harhautuskohuun. Yhtenä tällaisena harhauttajana viime kausina on toiminut mm. kokoomuksen Juhana Vartiainen.

Kansan älämölö hyödyttää poliitikkoja ja heidän oman puolueensa agendojen edistämistä ja he tietävät sen. He käyttävät tätä strategiaa täysin tietoisesti hyväkseen. Kuka tahansa, joka on vähänkään perehtynyt poliittisen vaikuttamisen pelikirjojen saloihin, tietää tämän. Aina ne nostatuspyrkimykset eivät toki onnistu, mutta kun onnistuvat, niin täyspotti.

Katsotaanpa asiaa vielä hieman syvemmälle. Diskurssintutkimuksen teorioissa (en nyt jaksa etsiä lähteitä tälle) kuvataan sitä, että kieli ja kielenkäyttötavat luovat erilaisia identiteettejä ja siten tuottavat niitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen rakentaa ja ylläpitää omaa identiteettiään hyvin voimakkaasti nimenomaan kielen avulla. Kukaan ei kuitenkaan voi rakentaa omaa identiteettiään tyhjiössä ja muista ihmisistä irrallaan; tavallaan kaikki, mitä esimerkiksi minä tai sinä julistamme olevamme, on jotenkin peräisin muilta ihmisiltä ja heijastuu heistä meihin ja meistä takaisin heihin ja niin edelleen. Muiden ihmisten identiteetit (yksilö- ja ryhmätasolla) vaikuttavat aina siihen, millaisia mahdollisuuksia ja resursseja meillä on rakentaa omaa identiteettiämme. Tämä on jatkuvaa yksilö- ja yhteisötason vuorovaikutusta, joka muuttaa muotoaan mutta ei pääty koskaan.

Kieli vaikuttaa voimakkaasti siihen, millaisia mielikuvia meillä on tiettyjen ihmisryhmien edustajista. Tämä prosessi aikaansaa sen, että erilaiset kielenkäyttötavat ja käytetyt sanat tuottavat ja muokkaavat sitä, mitä me ajattelemme muista ihmisistä ja heidän viiteryhmästään; millaisia heidän identiteettinsä toisin sanoen ovat. Nämä uskomukset ovat useimmiten näkymättömiä ja tiedostamattomia, mutta silti olemassa, ja ne myös elävät ajassa ja muuttuilevat. Niitä voidaan kuitenkin sanallistaa ja ne sanallistuvat näkyviin nimenomaan kielenkäytön ja keskustelukulttuurin (ja kirjallisuuden) kautta. Ihan arkisena ja yksinkertaisena esimerkkinä tästä vaikkapa blondivitsit, joiden diskurssiaksiooma on suunnilleen [blondit ovat tyhmiä bimboja]. Eli että vaaleahiuksisuus olisi merkki siitä, että ihminen (ja tässä kontekstissa nimenomaan nainen) on vähä-älyinen, typerä ja yksinkertainen, ei kaikki inkkarit kanootissa, blondeille voi naureskella ja heistä voi kirjoittaa loputtomasti blondivitsejä (90-luvun ilmiö); blondivitsit olivat tosin useimmiten aivan kesyjä, eli blondiaksiooma on lopulta lähinnä harmiton ja sen tarkoitus on hauskuuttaa. Toinen aksiooma voisi olla vaikkapa [kaikki miehet ovat pettäviä sikoja, jotka eivät osaa puhua tunteista eivätkä ymmärrä naisia]. Tämä ei olekaan enää hauskaa ja harmitonta blonditasoa. Pitääkö se paikkansa? Ovatko miehet tuollaisia? Onko aksiooman väitteissä perää? Jos on, niin miten se näkyy ja missä? Jos ei, niin miksi? Kuka siitä päättää? Miten ja missä aksiooma on syntynyt ja muotoutunut? Voiko sen nojalla väittää kaikkien miesten olevan tietynlaisia? (Tietenkin miehistä ja naisista on lukematon määrä erilaisia aksioomia, niin hyvässä kuin ikävässä sävyssä.)

/edit 26.10.
Lukijan kommentti 26. lokakuuta 2023 klo 18.44:
Hyvä analyysi sinänsä, mutta blondivitsien tarkoitus on nostaa miehiä (jotka niitä kertovat) ja painaa alaspäin naisia (etenkin blondeja, mutta myös muita). Ne ovat näennäisen viaton muistutus siitä, kenellä on valta, kuka saa sanoa toista typeräksi ja kenen pitää vaan nauraa mukana (tai saa tiukkapipofemakon leiman tms). Onneksi ollaan ysäriltä päästy pois ja enää vitsien varjolla v'ttuilua ei katsota samalla tavalla sormien läpi kuin ennen.

Jos näitä aksioomia lähdetään oikein kunnolla listaamaan, niin siinä sitä työsarkaa riittääkin. Jos haluatte tulla kommentteihin listaamaan ja pohtimaan aksioomia, niin tervetuloa. :D

Blondin kosto -elokuvassa käsitellään hyvin nerokkaasti ja hauskalla tavalla blondit ovat tyhmiä ja miehet ovat sikoja -tematiikkaa. Elokuva on päällisin puolin ns. kepeä bimboelokuva, mutta sillä on itse asiassa paljon syvempi ja kantaaottavampi sanoma.

Politiikassa nämä identiteettien aksioomat ovat erittäin selkeästi näkyvillä kaikessa ja koko ajan, joskin enimmäkseen epävirallisessa keskustelussa. Persut ovat kaikki tyhmiä, sivistymättömiä rasisteja, muukalaisvihaajia ja maahanmuuton vastustajia. Kokoomuslaiset ovat talouseliittiä ja ahneita porvareita, jotka haluavat leikata köyhiltä kasvattaakseen omia tulojaan ja tuoda Suomeen halpatyövoimaa orjiksi. Vihreät vain halailevat puita päivät pitkät eivätkä ymmärrä mitään kovasta talouspolitiikasta ja haluavat Suomeen ilmaisen rahan jakelun järjestelmän [perustulon] hinnalla millä hyvänsä. Vasemmistolaiset ovat… Ja niin edespäin. Sanat luovat ja muokkaavat todellisuutta ihan oikeasti. Tai oikeammin sanottuna meidän käsitystämme todellisuudesta. Olen uudestaan ja yhä uudestaan ja uudestaan vääntänyt tätä asiaa rautalangasta transaktivismin ja intersektionaalisen feminismin kohdalla. Cisihmiset sitä ja tätä, blaa blaa... Transihmiset ovat syrjittyjä, sorrettuja ja marginalisoituja... Muunsukupuolisten olemassaoloa ei tunnusteta...

Tämän kuvatun mekanismin kautta eri ihmisryhmien ympärille kietoutuu kuplamaisesti eräänlaisia "kollektiivi-identiteettejä", jotka ovat iskostuneet ihmisten mieliin ja vaikuttavat kaikkeen kanssakäymiseen eri ihmisryhmien välillä. Iskostumisen myötä käy niin, että kun eri ihmisryhmien edustajat kohtaavat toisiaan keskustelussa tai missä hyvänsä, he liittävät kollektiiviuskomusten mukaisia mielikuvia kyseiseen ihmiseen tai ihmisiin. Tämä on hyvin usein tiedostamatonta, mutta sitä tapahtuu silti. Se on myös täysin luonnollista; me kaikki toimimme näin, halusimme tai emme. Älkää nyt kivittäkö minua, mutta aina nähdessäni tummaihoisen miehen mietin tahattomasti ihan ensimmäisenä, että kuinkahan iso muna tuolla on. Vaikka se voi esimerkiksi sukupuolisekoilijoiden mielestä vaikuttaa kuinka julmalta hyvänsä, niin miesten ja naisten kohdatessa toisiaan he kohtaavat toisensa aina noiden kollektiiviuskomusten lävitse; se on prosessi, jolle ei kerta kaikkiaan mahda mitään. Ryhmään miehet liitetään tietynlaisia kollektiivi-iskostumia, ryhmään naiset taas tietynlaisia, ja nämä poikkeavat tähtitieteellisen monin tavoin toisistaan. Tätä asiaa on mahdotonta muuttaa, niin sinnikkäästi ja sitkeästi kuin mm. sukupuolisekoilijat sitä yrittävätkin. Ja huomatkaa: nimenomaan näiden kollektiiviuskomusten rajapinta on se, jossa näemme transien sekoilevan ja jossa he uskovat voivansa muuttaa kollektiivikäsitystä/-käsityksen siitä, mitä mies ja nainen ovat.

Välikysymys: Mikä on homon diskurssi-identiteetti? Miten se määritellään? [Homot ovat...]

Mutta se sukupuolisekoilijoista.

Kun Teemu Keskisarja kommentoi opiskelijoiden toimeentuloa aiemmin kuvatulla retoriikalla, tapahtuu seuraavanlainen prosessi:

1) Keskisarja sohaisee muurahaispesää eli kommentoi sellaisen ihmisryhmän kollektiivi-identiteettiä, joka yhteiskunnassa laajasti katsotaan heikommassa asemassa olevaksi, koska opiskelijoilla on pieni toimeentulo. Aina, kun valtaeliitin (yleensä talouseliitin) edustaja tekee tämän, hän leikkii tulella ja kerjää verta nenästään. Valtio tukee opiskelijoita taloudellisesti asumistuen, opintotuen ja valtion lainatakauksen muodossa (tosin mainittakoon, että opiskelijat ovat ihan oikeasti ainoa ihmisryhmä, jonka edellytetään rahoittavan perustarpeensa ja asumisensa lainalla), mutta kääntöpuolena valtio myös rankaisee opiskelijoita töissä käymisestä vaatimalla maksettuja tukia takaisin, jos tuloraja ylittyy (eli opiskelijalla oli ”liikaa” rahaa). Se, miten paljon ja kenellekin tukia annetaan, on jatkuvan poliittisen debatoinnin ja taistelun aiheena, ja siitähän tässä Keskisarja-gatessakin on kyse, kun leikkauksia ollaan sorvailemassa. Leikataanko köyhiltä vai ei? Ovatko opiskelijat oikeasti niin köyhiä kuin väittävät olevansa? Vaeltavatko he oikeasti nälkiintyneinä kampuksilla ryysyissä? Voiko tuota niukkuusmielikuvaa kyseenalaistaa ja jos voi, niin kuka sen voi tehdä ja onko hänellä oikeutta tehdä niin? Irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu…

2) Näin tekemällä Keskisarja esittää sellaisen teesin, ettei opiskelijoiden toimeentuloa ole syytä nykyisestä ainakaan kasvattaa, koska opiskelijat tieneevat jo aivan riittävästi (= liikaa, koska irtokynnet kimaltavat ja hieno partavesi tuoksuu), ja jos ei ilmainen koululounas (mikä on muuten täysi vale, korkeakouluopiskelijoille lounas on aina maksullinen; huomatkaa, että Keskisarja kyllä tietää tämän ja hän valehtelee tietoisesti) maita, täytyy valittavien opiskelijoiden mennä töihin tienaamaan lisää tai kiriä opintonsa etuajassa valmiiksi. Keskisarja kyseenalaistaa opiskelijoiden diskurssi-identiteetin ja kysyy, että miksei näiltä muka voida leikata, kun ilmaiseen lounaaseenkin ovat oikeutettuja. Huomaatteko, miten tämä toimii?

Näennäisellä tasolla tämä on se kohta, joka useimpien käsityksen mukaan oli Keskisarjan provosoinnin taustamotiivi. Mutta Keskisarja menee vieläkin pidemmälle.

3) Nimittäin: kun Keskisarja sanoo, "ettei kampuksilla laahusta nälkiintyneitä nuorukaisia ja neitosia ryysyissä, irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu, tekoripset räpsähtelevät ja että monilla opiskelijaköyhäläisellä on kalliimmat vaatteet kuin hänellä itsellään, vaikka hän tienaa seitsemän tonnia kuussa", hän samalla on väittävinään, että itse asiassa opiskelijat ovat ihmisryhmänä häntä itseään ja muita kansanedustajia etuoikeutetumpi ihmisryhmä, koska huolimatta opiskelijoiden toimeentulon matalasta tasosta heillä on varaa pukeutua tyyriisti, jopa tyylikkäämmin kuin kansanedustajat itse, hankkia kallista kosmetiikkaa ja käyttää aikaansa ja rahaansa ulkoisen habituksensa ehostamiseen sekä lounastaa ilmaiseksi yhteiskunnan piikkiin (mikä siis on suora valhe). Näin tehden hän iskee suoraan jo valmiiksi hauraaseen ja haavoittuvaan diskurssi-identiteettiin ja röyhkeästi haastaa sen, mikä on tietysti tekona helvetin pelottava ja uhkaava ja saa selviämisvaistot kenellä tahansa heräämään. Sellaiset sanavalinnat kuin nälkiintyneitä, ryysyissä ja köyhäläisellä, kuiva kyhjöttäminen, somen epäsosiaalinen keinoelämä, vitsaus jne. ovat täysin tietoisesti valikoituja ja niiden tarkoitus on muokata kollektiivista käsitystä kohdeidentiteetistä hyvin radikaalilla ja dramaattisella tavalla. Vanha kunnon hajota ja hallitse. Sanavalinnat ovat provosoivia ja voimakkaita mielikuvia herättäviä ilmauksia, mutta niin niiden on tarkoituskin olla. Niiden on tarkoituskin saada ihmiset kiihkon ja raivon valtaan ja synnyttää polemiikkia, hämminkiä ja epäjärjestystä.

Diskurssi-identiteetit muuttuvat ajassa, mutta niiden muuttuminen on hidasta. Keskisarja sohaisee hyvin häikäilemättömällä tavalla [opiskelijan] diskurssi-identiteettiä, joka on tässä viitekehyksessä suurin piirtein jotain sellaista kuin [opiskelija elää minimituloilla, jos kohta ei köyhyydessä niin ainakin niukkuudessa, mikä aiheuttaa sen että kaikesta pitää nipistää eikä minkäänlaiseen luksukseen tai glamouriin ole koskaan varaa; opiskelijalle maksetut valtion tukiaiset ovat surkuteltavan pieniä ja perustarpeita täytyy rahoittaa kalliilla lainalla, eikä monilla raha siltikään kata peruselinkustannuksia jne.]. (Voisi tuo olla parempikin, mutta en nyt jaksa miettiä, ymmärtänette pointin.) Tuo identiteetti ei siis itse asiassa ole mitenkään ”valheellinen”, mutta mielikuvat niukkuudesta istuvat silti opiskelijan diskurssi-identiteetissä tiukassa kuin routa maassa. Tähän identiteettiin sitten liittyvät mielikuvat esimerkiksi ”kosteista kellariopiskelijabileistä, joissa juodaan halpaa kaljaa opiskelijahaalarit päällä”, opiskelijalla ei ole varaa ostaa merkkivaatteita vaan hänen on pakko kierrellä kirppareita tai kulkea vanhoissa rääsyissä ja rumissa koltuissa, ei ole varaa ostaa kallista kosmetiikkaa tai ylimääräisiä habitusta kohentavia härpäkkeitä kuten irtoripsiä tai meikkejä, opiskelijan täytyy aina laskea jokainen senttinsä, jotta saa vuokran maksettua ja niukat rahansa riittämään viikon ainoaan makaronipussiin, valittaa ei saa mistään koskaan vaan täytyy olla joka päivä kiitollinen Herralle kaikesta armosta ja laupeudesta…

Kommenteillaan Keskisarja sohaisee yleistä ja vallitsevaa mielikuvaa opiskelijan yhteiskunnallisesta asemasta sekä kaikista opiskelijuuteen liittyvistä köyhyys- ja niukkuuskliseisistä mielikuvista ja stereotypioista. Hän nostaa retorisesti esiin kaksi dramaattisesti erilaista mielikuvaa samasta ihmisryhmästä rahvaina ryysyläisinä ja hyvin pukeutuneena aatelisherrasväkenä ja asettaa ne sitten vastakkain. (Jos haluat provosoida jotakuta tehokkaasti, luo ensin mahdollisimman räikeä vastakkainasettelu ja tuo se esiin voitonvarmaan sävyyn.) Sitten Keskisarja nostaa tuon mielikuvan kepinnokkaan kaikkien nähtäväksi, kääntää sen ylösalaisin, osoittaa lopputulosta siekailematta sormella, halventaa sitä, tekee siitä pilkkaa ja on satirisoivinaan sitä, puhkaisee sen sitten tyynesti nuppineulalla ja poistuu paikalta. Jäljelle jää mykistynyt hiljaisuus. Kunnes tsek tsek tsek…

Ihan perimmältään tässä episodissa on kyse talouspoliittisesta kikkailusta, jossa taloudellisesti etuoikeutetumpi (en tarkoita intersektionalistien käsitystä "etuoikeutetuista") ihmisryhmä ylläpitää taloudellisen valta-asetelman säilymistä nykyisellään tai pyrkii jopa kasvattamaan ihmisryhmien välistä kuilua (tai no ainahan se pyrkii siihen, keinot vain vaihtelevat). Keskisarjan viesti opiskelijoille on kuorittuna: "Te ette ansaitse yhteiskunnalta enää penniäkään enempää, koska saatte ja olette aiemminkin saaneet jo riittävästi, kuten minäkin sain, vaikken osannut sitä silloin arvostaa, nuori kun olin. Teiltä voidaan aivan hyvin leikata toimeentuloa ja kasvattaa velkataakkaanne, koska teillähän on nykyisellään, herra paratkoon, varaa elää hehkeää ja hohdokasta glamourelämää, pukeutua kuin kuninkaalliset ja jopa syödä ilmaiseksi. Jos ei miellytä, niin menkää töihin tai valmistautukaa [sic] nopeammin, laiskamadot." Koko prosessi kuvastaa hyvin sitä, miten sanavalinnoilla voidaan asettaa eri ihmisryhmiä vastakkain ja ylläpitää nykyisen valtasuhdanteen säilymistä tai jopa lisätä sitä. Kun eri ihmisryhmät haastavat toisiaan, se onnistuu parhaiten nimenomaan kyseenalaistamalla diskurssi-identiteetti räikeällä tavalla. Taloudellinen eliitti pystyy tekemään sen ylhäältä alaspäin milloin tahansa, vain hyvin harvoin se on mahdollista toisinpäin. Intersektionaalinen feminismi yrittää tuota taktiikkaa toiseen suuntaan, alhaalta ylöspäin (sortajat vs. sorretut).

Tuon Tiktokin videotrendin kaltaisissa villityksissä on se hyvä puoli, että ne tuovat ihmisiä yhteen, ja ovathan tuollaiset irvailevat tanssivideot ja remixbiisit sinänsä ihan hauskoja seurata (tosin liika on liikaa). Suuremmassa kuvassa se kertoo kuitenkin vain lähinnä siitä, että perussuomalaiset todella tuntevat tämän poliittisen mekanismin lainalaisuudet ja osaavat käyttää niitä taitavasti hyväkseen. Toisaalta se kertoo myös siitä, että vihervasemmiston poliitikot ja äänestäjät (suuri osa heistä) ovat uskomattoman helposti provosoitavissa. Heillä ei myöskään ole tippaakaan huumorintajua, paitsi heidän irvatessaan "etuoikeutettuja", mikä on heidän käsityksensä huumorista – toisaalta se on viime kädessä ainoa keino, jolla he voivat vastata tämäntyyppiseen heidän asemaansa ja toimeentuloaan uhkaavaan taktikointiin, koska heillä ei ole itsellään taloudellista valtaa. Tässä kohtaa tullaan kysymykseen: onko moraalisesti oikein toimia niin kuin Keskisarja toimi ja toimii? Saako esim. Björn Wahlroos vitsailla köyhien ihmisten kustannuksella? Saako missikilpailun voittanut puhua irvaillen ”rumista läskeistä, joiden coping mechanism on kehopositiivisuus”? Sillä, jolla on enemmän valtaa kuin muilla, on aina myös enemmän vastuuta.

Silti tuo vihervasemmistolaisten itseironian puute huvittaa. Jopa Li Anderssonin tason poliitikko ottaa Keskisarjan provosoinnin kuolemanvakavasti ja vastaa siihen asiakommentilla. Tällaista kommentointia kuultiin tänään, yhyy. Vihervasemmistokentän poliitikot reagoivat kaikkeen ensisijaisesti tunteella ja kykenevät näkemään asioista pelkän pintatason eivätkä yhtään sen syvemmälle. Heidän tulokulmansa aivan kaikkeen politiikassa on tunnereaktion laukaisema toiminta ja ”sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen”. Rynnätessään hätiköityyn toimintaan he eivät ehdi (tai viitsi) pysähtyä pohtimaan, onkohan tämä sittenkään se paras mahdollinen strategia toimia. Juuri näinhän myös intersektionalistit toimivat. Social justice! Toki mainittakoon, että yllä kuvattu pätee voimakkaimmin lähinnä nuoriin poliitikoihin, vanhempi väki (Paavo Arhinmäkeä ja hänen graffitejaan lukuun ottamatta) osaa jo käyttäytyä ja ymmärtää, että asiallinen keskustelu, debatti ja perusteleminen ovat paljon tehokkaampia tapoja vaikuttaa kuin möykkääminen ja tempaukset. Toki samanlaista typerää sekoilua löytyy muistakin puolueista, varsinkin persuista (esim. Sebastian Tynkkysen vaippakonttailut kirkon portailla). Ehkä vihervasemmistolaiset ja persut ovat ansainneet toisensa?

Vihervasemmistolaisille ja intersektionalisteille heidän puoluekantansa/aatteensa on yhtä kuin heidän henkilönsä ja identiteettinsä. Jos sanot sinitukkaiselle intersektionaaliselle feministille, että ”mielestäni intersektionaalinen feminismi on aivan perseestä”, hän järkyttyy sydänjuuriaan myöten ja pitää sinua täytenä kusipäänä, koska hänen ajattelussaan aatteen kritisoiminen on hänen itsensä kritisoimista henkilönä. Heidän ajattelunsa on tässä asiassa ihan oikeasti näin lapsen tasolla. Jos yrittää saada vihervasemmistolaista näkemään tai katsomaan mitään asiaa pintaa syvemmältä tai omasta kriittisestä näkökulmastaan, he alkavat välittömästi inttää tunnepitoisesti ja kiihdyksissään vastaan omaa näkemystään tai kieltäytyvät kokonaan kuuntelemasta työntäen sormet korviin (näin kerran ihan oikeasti tällaisen tilanteen). Uskokaa pois, että minäkin olen yrittänyt tätä. Enää en jaksa. Ole idiootti ja pysy idioottina, for all I care.

Tai sitten he kyhäävät hädissään kasaan aivan mahdottoman hassunhauskan ja vekkulin pyllyvideotrendin, jonka levittävät koko kansan huviksi, koska uskovat ihan tosissaan sillä olevan jotain vaikutusta johonkin (omaksi edukseen). He ajattelevat, että yrittämällä sillä tavoin asettaa Keskisarjan naurunalaiseksi ja tehdä hänestä narrin tai yleisen vitsailun kohteen he saavat hänestä poliittisen yliotteen. Valitettavasti tällainen taktiikka ei toimi, tai ainakin sen poliittinen vaikutus mihinkään on enintään onnettoman vähäinen. Keskisarjan tapaista poliitikkoa ja hänen puoluettaan ei voisi vähempää hevonvitun hellanduudeliksen haileeta kiinnostaa, mitä (heidän näkökulmastaan) alempien kansakerrosten ihmisryhmien edustajat hänestä/heistä ajattelevat ja kuinka monta miljoonaa pyllytanssivideota hänestä tehdään. Nuo pyllyvideot, siis ihan joka ikinen niistä, satavat suoraan Keskisarjan ja talousoikeiston omaan laariin tekemällä tämän koko valtarakennekuvion näkyväksi ja todistamalla, että tämä on tehokkainta, mihin nykyinen vihervasemmisto kykenee. Leipää ja sirkushuveja. Epäoikeudenmukaista tai ei: sillä, jolla on rahaa, on myös valta. Se, miten ja mihin (kehen) tuota valtaa käytetään, onkin sitten toinen keskustelunaihe.

Summa summarum: Keskisarjan kommentti aiheutti juuri sen, mitä sen oli tarkoituskin aiheuttaa. Hyvin nämä Soinin manttelinperijät ja käsikassarat näköjään hommansa hoitavat.

En missään tapauksessa väitä, että pitäisin Keskisarjaa jonain älykkönä tai erityisen taitavana manipuloijana. Tuo hänen puheenvuoronsahan ja sen sisältö on aivan jäätävää juntteilupaskaa (Keskisarja ei tiedä tai tunnista eroa verbien valmistua ja valmistautua välillä). Mutta juntteilu sinänsä ei ole varsinainen pointti vaan se diskurssi siellä taustalla (ryysyissä nälkäisinä kampuksilla vaeltelevat, nälissään vaikeroivat opiskelijat, jotka ääni väristen ja kädet vapisten anelevat almuja ventovierailta ja kohmettuvat lopulta kuoliaiksi porttikongeihin kuin pieni tulitikkutyttö) ja miten tuota diskurssia kulloisessakin yhteydessä käytetään hyväksi. SIINÄ mielessä ja viitekehyksessä se kommentti oli ”nerokas”, samoin jatkoletkauttelu siitä, miten opiskelijoiden pitäisi ryypätä enemmän. Täysin tyylipuhdasta ja ikivanhaa persuretoriikkaa, mutta yhä edelleenkään vihervasemmiston mölyapinat eivät kyenneet tajuamaan, että jos he mölyämisen aloittamisen sijasta pitäisivät tyynesti turpansa kiinni eivätkä antaisi kommenttien provosoida itseään (tai eivät ainakaan näyttäisi provosoitumistaan ja tekisi siitä julkista performanssia), niin Keskisarjan kommentit painuisivat pian unholaan, koska eihän niitä nyt kukaan tervejärkinen pidä millään tasolla vakavasti otettavina. Siinä kohtaa, kun provosoidut vastustajasi tahallisesta ärsyttämisestä ja avaat suusi huutoon, olet jo hävinnyt taistelun. Olet ottanut sen kommentoinnin vakavasti ja paljastat sen.

Tässä ei ole kyse Keskisarjasta itsestään henkilönä vaan laajemmin poliittisesta vaikuttamisesta psykologisella vaikuttamisella. On ihan sama, kuka klovnin virkaa minäkin hallituskautena toimittaa – lopputulos on joka tapauksessa aina sama.