Anonyymi kommentoija jätti edelliseen tekstiini 30.6. klo 0.59 seuraavan kommentin, jonka julkaisen nyt luvan häneltä saatuani erillisenä "minivieraskynänä". Olen hieman korjaillut kommentin kieliasua hänen pyynnöstään.
Kommentissa kirjoittaja miettii haikein mielin Priden muutosta (negatiiviseen suuntaan), muutokseen mahdollisesti johtaneita syitä ja sitä, miten heterot ovat kolonisoineet Priden keksimilläään identiteeteillä ja erilaisilla "suuntautumisilla".
/edit 18.7. klo 1.20 Huom. Ks. tekstin alalaita, löydät sieltä linkin erittäin merkittävään transaiheiseen dokumenttiin Wrong Bodies, joka on julkaistu aivan vastikään.
Teksti alkaa:
Kävelinpä tuossa Helsingin keskustassa, en Priden aikaan vaan vähän myöhemmin. Mutta valtavasti tuli Pride-kansaa vastaan. Sai mut ehkä hieman surullisena, jopa lievästi katkerana, miettimään omaa historiaani sateenkaariliikkeessä. Mä tulen oikeasti tiukasti uskonnollisesta yhteisöstä, minkä takia suhtautumiseni omaan seksuaalisuuteen on ollut aina todella mutkikas. Vasta nuorena aikuisena löysin paikallis-Setan ja menin arkana mukaan. Sitten, vuonna 2015, tapahtui jotain. Tää on jännää, sillä musta tuntuu, että tuo sama vuosi toistuu monien muidenkin puheissa käänteentekevänä vuonna. 2015. Mitä silloin tapahtui? Pakolaiskriisi? Mistä sateenkaariliikkeeseen alkoi puhaltaa uudet tuulet ja miksi? Joka tapauksessa silloin alkoi tuntua, että en ole enää tervetullut, sillä itselleni oli mahdotonta antaa periksi siinä, että naiseus määrittyy biologian kautta, ei tuntemusten. Näin ollen olin automaattisesti transfoobikko. Muutoksen huomasi jopa siinä, kun kävin joidenkin nuorten lesbojen kanssa treffeillä. Varovasti otin asiaa esille, huonoin tuloksin. Näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan pitänyt olla röyhkeä ja kysyä, että mitenkäs arvon neidolle itselle kelpaisi tyttödikki? Aloin seurustella miehen kanssa (olen bi) ja jätin sateenkaarikuviot surullisina taakseni. Kaipaan kuitenkin yhä sitä yhteisöä, joka se parhaimmillaan oli.
Koen, että sateenkaariliike on pettänyt ne, joita sen kaikkein eniten olisi pitänyt suojella ja suojata. Nuoret homot, lesbot ja bit. Ja se sokeus. Joka paikassa mainokset huusivat, että ei saa eheyttää. Missään ei heitetä sitä kysymystä ilmoille, että eikö se ole eheytyksen kovinta mahdollista ydintä, että hämmentyneelle lesboteinille tarjotaan oivaksi vaihtoehdoksi rintojen poistoa ja testoja? Olen surullinen, niin kovin surullinen. Voi Pride. Se oikea Pride, lepää rauhassa. Tämä nykyinen on vain irvokas irvikuva. Sateenkaarenvärinen kuori on sama, mutta sisältö on myrkkyä ja mustaa.
Jatkokommentissa vielä lisäyksenä:
Tekisi mieli kans mainita se mausteheteroiden määrä... Muutama naispari käsikkäin tuli vastaan, mutta ihan hirveästi heteropareja glitterit naamassa. Siitäkö tässä on kyse? Heterot ovat kolonisoineet (joko transliikkeen kautta tai "allyina" tai keksimillään identiteeteillä tai suuntautumisilla, ja kas, näin on oma hyvyys signaloitu ja wokepisteet saatu kotiin) liikkeen ja LGB-väen osa on tulla karkotetuksi omasta liikkeestään? Mietin eilen, että olisipa kyllä kiinnostavaa, jos tehtäisiin jokin kyselytutkimus LGB-väen suhtautumisesta nykytouhuun. Onko tämä pettymys laajempikin ilmiö, vai onko nykymeno ihan jees vielä enemmistölle?
 |
| Kuvitelkaa taustalle aavemaista kirkonkellojen kumahtelua, korppien raakkumista ja tuulen ujellusta. |
Kiitokset kommentoijalle, joka itse asiassa tiivisti nykytilanteen keskeisiä pääkohtia mukavasti pähkinänkuoreen. Erittäin tuttuja fiiliksiä, erittäin tuttuja: itselläni on ollut Priden muutoksesta ja lopulta menettämisestä täysin samanlainen kaiho (ja toisaalta myös raivo) jo vuosia. Sen jälkeen, kun (noin kuutisen vuotta sitten) tiedostuin Pride-liikkeen radikaalista muutoksesta ja siirtymisestä intersektionaalisten feministien vallan ja vaikutuksen alle, olen systemaattisesti boikotoinut Pridea ja periaatteesta kiertänyt sen huolellisesti kaukaa.
Kun nyt vuonna 2024 katsoo taaksepäin, niin kommentoijankin esille nostama rajapyykkivuosi 2015 palaa erityisen selvänä mieleen – ja nimenomaan siinä mielessä, että Silloin Tapahtui Jotain, jokin keskeinen ydin koko skenessä muuttui ja lähti aivan uuteen suuntaan. En tuolloin ollut vielä itse peakannut* LGBTQIA-asioista tai alkanut muutenkaan selvittää Prideen kytkeytyviä teemoja sen syvällisemmin; en itse asiassa tuolloin tiennyt Priden historiasta ja alkuajoista kovin paljoa, nykyään tiedän toki enemmän.
Huomatkaa, että elimme tuolloin sitä aikaa, kun tasa-arvoinen avioliittolaki oli Suomessa hyväksytty muttei vielä toimeenpantu (laki hyväksyttiin 2014 ja astui voimaan 2017). Eli LGBT-aktivismin tiimoilta elettiin Suomessa tietynlaista murrosvaihetta. Homot olivat saaneet pyytämänsä vihdoin ja viimein, joten Pride-konseptilla oli käytännössä edessään kaksi vaihtoehtoa: tulla kokonaan lakkautetuksi tai keskittyä uusien teemojen edistämiseen eli transformoitua (trans tosiaan) uudenlaiseen hahmoon. Tässä kohtaa transeilla, muunsukupuolisilla, queereilla, spicy straighteilla ja muilla sukupuolivouhottajilla oli siis mahdollisuus iskeä – ja niin he toden teolla tekivätkin. Hyvin rivakkaan tahtiin he yhtäkkiä ottivat valtaansa kaikki homojen näkyvimmät ja vaikutusvaltaisimmat järjestöt (Suomessa mm. Setan), suorastaan levittäytyivät niihin ja alkoivat aggressiivisella raivolla tuutata ympäriinsä silkkaa sukupuoliasiaa. Muistan, että heidän meininkinsä tuntui jo silloin epämääräisesti välittävän sellaista viestiä homoille, että no niin hinttarit, saitte mitä halusitte, tehkäähän tilaa ja painukaa hittoon siitä, meillä on nyt tärkeämpää asiaa.
(*peakata = to peak = saavuttaa huippunsa ja saada tarpeekseen, tätä termiä siis käytetään myös suomenkielisessä transkeskustelussa vähän samaan tapaan kuin puhutaan canceloinnista)
(Selitän näitä sukupuolikeskustelun termejä jatkossa auki ihan vain siksi, koska tiedän blogillani olevan nykyään uusia lukijoita, joille genderkielen termit eivät ole entuudestaan tuttuja.)
Vuosi 2015 oli juurikin sen massiivisen Eurooppaan vyöryneen pakolais- ja turvapaikanhakija-aallon takia hyvin kaoottista aikaa yhteiskunnallisesti, mutta toki kaikkea muutakin siinä ehti tapahtua. Suomessahan elettiin tuolloin suurten leikkausten aikaa, kun Juha Sipilän hallitus oli päässyt puikkoihin ja saksiminen koulutusleikkauksineen ym. oli alkanut saman tien, kun perse oli aition penkkiin painettu. Mitä sukupuolisekoiluun tulee, niin muistan vuodesta 2015 alkaen (ja joka vuosi siitä eteenpäin enenevästi kiihtyen) erityisen selvästi sen, että mm. Panda Eriksson mielevine hymyineen oli yhtäkkiä aivan kaikkialla. Yhtäkkiä YLE, muut valtamediat, paikallislehdet, järjestöjulkaisut, lentolehtiset ja akateemiset läpyskät pursuilivat kaiken maailman sukupuolineutraaliustuubaa, ja lähes poikkeuksetta siellä oli Panda (nyk. Nemo) tai joku muu silloisista queerfeministeistä ja/tai transaktivisteista, kuten Atlas Saarikoski, Piki Rantanen, Valo Inkinen (nyk. Vesikauris eli tässä blogissa Vesinauris), Viima Lampinen, Jani Toivola tai muu vastaava nonbinäärisyyden ja sukupuolineutraaliuden evankeliumia julistamassa. Muistan, miten ensin suhtauduin epämääräisen myötämielisesti ja hyväksyvästi koko ilmiöön ja mietin, että onpa kivaa, kun tässä tällä tavalla sukupuolten tasa-arvoa näkyvästi edistetään. Vähänpä vielä silloin tiesin, mitä nämä tyypit oikeasti olivat ryhtymässä ajamaan ja edistämään. Nykyään taidamme kaikki olla asiassa aika paljon valveutuneempia, ja miten voisimme olla olemattakaan, kun tuota ideologista sukupuolituubaa on hierottu naamojamme vasten viimeiset kymmenen vuotta.
 |
| Mainittakoon, että Panda on nykyään Nemo eli Panda on itse asiassa deadname; Nemo, jos luet tätä, pahoittelen kovasti tätä julmaa ja murhaan rinnastettavaa deadnametusta! Toki, kun parin vuoden sisällä vaihdat nimeksesi Kakadu, Örkki, Brtzschqx tai Messias, niin Nemo on jälleen täällä deadnametusta. Aina ei mene pandakarkit tasan. |
/edit klo 19.40
Tarkkasilmäisen lukijan huomio ylempään liittyen:
"Pohdit tässä, että mitä tapahtui about 2015-16. No ainakin 15.11.2016 muuttui laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Silloin sinne ilmestyi sp-identiteetti miehen ja naisen rinnalle. Huomionarvoista: sukupuoli-identiteetti määritellään laissa erikseen, mutta miestä tai naista ei missään. Tulee tosta vaan mieleen, että selkeästi tätä on jo ennen 2016 lobattu. Ei silloin oo varmasti tajuttu, että mitä käärmettä pyssyyn siinä ollaankaan tunkemassa... Pykälästä 3 löytyy määritelmät, ihan kuriositeettina."
Tässä tarkat lainaukset pykälästä 3:
"Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan tässä laissa henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan."
"Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan tässä laissa sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla."
"Mitä tässä laissa säädetään sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvasta syrjinnästä, sovelletaan vastaavasti syrjintään, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen."
Vuonna 2022 Skotlannissa oli järjestetty "pelkkä" transmarssi, joka oli tarkoitettu vain transeille ja genderspeshuleille. Nauratti, kun katsoin X:ään postattuja videoita tuolta marssilta. Marssi, joka näyttää lähinnä sirkuspellejen, turrien ja dragqueenien lippuja ja kylttejä heiluttelevalta epämääräiseltä friikkikulkueelta, kulkee läpi kaupungin katujen, eikä katujen vierillä ole ketään heitä katselemassa, kuten Pride-tapahtumissa yleensä, korkeintaan muutamaa hassua ohikulkijaa lukuun ottamatta. Kulkueessa on aneeminen, iloton ja suorastaan ankea tunnelma, vaikka rummut tekopirteästi pärisevät ja yksittäisiä "trans rights!" -piipityksiä kantautuu jostain silloin tällöin. On päivänselvää, ettei kenelläkään ole aidosti hauskaa ja satunnaiset hymyt ovat tekaistuja ja väkinäisiä, suurin osa marssii naama norsunvitulla kuin suorittaisi jotain yhdyskuntapalvelun toimeksiantoa. Ko. videoon oli tullut paljon sarkastisia kommentteja, esim. ykskantaan "no one cared". :D Yritin etsiä tuota nimenomaista videota, mutten tässä hötäkässä löytänyt. Linkkaan myöhemmin, jos löydän. /edit Tässä nyt yksi video kyseiseltä marssilta, ei siis sama jonka mainitsin, mutta anyway. "Nauttikaa".
(Huomatkaa muuten, että transit saavat järjestää omia juttujaan ja kulkueitaan ilman homoja ja lesboja, mutta homot ja lesbot eivät ole enää aikoihin saaneet tehdä keskenään yhtään mitään ilman transeja. Jos homot kokoontuvat jossain ilman transeja, ovat transit paikalla kuin nakutettuina varmistamassa, ettei siellä vain tehdä ja puhuta yhtään mitään ilman vähintään transien mainitsemista. Transit ovat myös useita kertoja yrittäneet suorastaan estää homoja ja lesboja järjestäytymästä keskenään. Kuulemma meidän keskinäinen järjestäytymisemme ilman transeja jalustalle asetettuina on syrjintää, ulossulkemista, segregaatiota ja transfobiaa. Jos LGB Alliance tai Suomessa LHB-liitto osallistuisi nykymuotoiselle kesäkuiselle mega-Pride-marssille tai yhtään millekään muullekaan, meidät kivitettäisiin välittömästi.)
Sitä, mitä vuonna 2015 oikeastaan tapahtui, varmasti tutkitaan tulevaisuudessa perusteellisesti. Asiaan saattaa olla vielä tässä vaiheessa liian varhaista yrittää vastata tyhjentävästi. Suomessa yksi keskeinen tekijä on tietysti tuo tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno, joka on ihan kirjaimellinen ja konkreettinen LGBT-aktivismin käännekohta tai rajapyykki Suomessa.
Eräs homoseksuaalien suurista virheistä tuossa käännekohdassa on ollut se, että eturivin homoaktiivit päästivät sukupuolisekoilijat valtaamaan homoaktivismin paraatipaikat ja järjestöt ja valjastamaan ne sataprosenttisesti transsekoilun edistämiseen. Tokikaan ei heitä voi tästä varsinaisesti syyttää, koska aika harva olisi voinut tuolloin villeimmissä unissaankaan aavistaa, millainen painajainen sukupuoliaktivismin käynnistämisestä oli alkamaisillaan. En siis itsekään homona suostu siihen, että meidän tulisi ottaa tästä asiasta jotain kollektiivista syyllisyyttä harteillemme: me emme mitenkään erityisesti pyytäneet ja kutsuneet sukupuolisekoilijoita aktivismiimme, vaan sukupuolisekoilijat tunkivat väkisin mukaan kysymättä lupaa meiltä tai keneltäkään. Tulevaisuudessa, kun LGBTQIA-aktivismi romahtaa omaan mahdottomuuteensa, homoja yritetään syyllistää siitä, että me olemme "aloittaneet" koko sotkun. En voi tarpeeksi paukuttaa sitä, että homot nimenomaan EIVÄT OLLEET ALOITTAMASSA sukupuoliaktivismia vaan sen aloittaneet ihmiset ovat aivan eri porukkaa kuin homoseksuaalit. Nämä ihmiset kolonisoivat homojen aktivismin ja valjastivat sen resurssit oman asiansa edistämiseen.
Mistä päästäänkin siihen, että tuosta väkisin tunkemisesta muiden aktivismiin on monta hyvää verrokkiesimerkkiä. LGB-aktivismi/Pride ei ole ainoa järjestäytyneen ihmisoikeusaktivismin muoto, jonka sukupuolisekoilijat ovat kolonisoineet ja valjastaneet omiin tarkoituksiinsa. Aivan samalla tavoin he ovat invasoineet ja vallanneet mm. intersukupuolisten järjestöt ja aktivismin, feminismin (siis sen aidon ja alkuperäisen), Black Lives Matter -liikkeen ja jopa juutalaisten sortohistorian sekä nykyisen Palestiina-aktivismin. Olette varmaan huomanneet, että transit myös pöllivät muilta liikkeiltä heidän sloganinsa ja vääntelevät ne sellaisiksi, että niissä mainitaan jotenkin trans/gender/queer/mitä lie. (Voidaan edellä mainituista sanoa, että kaikkein pahinta vahinkoa he ovat tähän mennessä tehneet LGB-liikkeelle. Esim. Black Lives Matteriin heidän vaikutuksensa on varmaan ollut aika marginaalinen "meihin" verrattuna.)
Esimerkkejä: Women's rights are human rights > Trans rights are human rights, Black lives matter > Black trans lives matter, In God we trust > In trans we trust jne. Transit pöllivät muilta myös kaikenlaisia muita käsitteitä, esim. homoilta tulla ulos kaapista ja eheyttää/eheytyshoidot sekä *I was born this way eli synnyin tällaiseksi, intersukupuolisilta syntymässä määritetty sukupuoli (assigned male/female at birth) sekä Amerikan alkuperäiskansoilta two-spirit eli kaksihenkisyys. Ja huomatkaa: transit ovat ideologistaneet ja siten vääristäneet näiden pöllimiensä käsitteiden alkuperäisen merkityssisällön. He ovat muovanneet ne transdiskurssin mukaisiksi niin, etteivät ne enää merkitse nykykielenkäytössä alkuperäistä tarkoitustaan vaan toimivat transaktivismin edistämisen diskursiivisina elementteinä. Muistakaa, että transaktivisteilla on tällä hetkellä aivan uskomatonta yhteiskunnallista valtaa ja kaikkien maailman suurimpien ja vaikutusvaltaisimpien korporaatioiden, ihmisoikeusjärjestöjen ja muiden vastaavien tuki ja rahoitus takanaan. Jos kuulette joskus jonkun transin krokotiilinkyyneliä vuodattaen selittelevän, miten he ovat "syrjittyjä" ja "marginalisoituja", niin naurakaa hänelle päin naamaa.
*Huomatkaa, että vaikka Lady Gagan lanseeraama Born This Way -hömpsöttely niputtaa homot, lesbot, biseksuaalit ja transit samaan keitokseen, niin aivan alun perin tuo syntyä tällaiseksi -narratiivi on liittynyt nimenomaan homojen narratiiveihin, ei transien. 1980- ja 1990-lukujen homoaktivismissa sitä jatkuvasti eri tavoin korostettiin, että homoksi nimenomaan synnytään eikä seksuaalista suuntautumistaan voi valita tai muuttaa tai "eheytyä" siitä ulkoisin tai sisäisin keinoin. Tässäkin huomaa sen, miten asioihin perehtymättömät valtaväestön edustajat (joihin myös Lady Gaga lukeutuu, niin eksentrinen kuin onkin ja häntä muutoin sinänsä artistina arvostankin) niputtavat mielessään homot ja transit yhdeksi ja samaksi porukaksi, joilla on tismalleen samat lähtökohdat, tarpeet ja yleinen essenssi. Ja juuri tämä seikka on tällä hetkellä erittäin suuri ongelma homoseksuaalien ja heidän (meidän) oikeuksien kannalta.
(Jos olet enemmänkin kiinnostunut tietämään transaktivismin taustalla vaikuttavista voimista ja rahavirroista, niin kannattaa lukea Jennifer Bilekin blogia The 11th Hour. Jos et jaksa lukea, niin Jenniferin ydinpointteja voit kuunnella tästä Jenniferin YouTube-haastattelusta. Tässä toinen haastattelu.)
Viimeksi mainittu on tässä ajassa nostattanut nyt aivan uudenuutukaisen liikkeen nimeltä Queers for Palestine, joka on näkynyt erittäin selkeästi tämän vuoden Pride-tapahtumissa ympäri läntistä maailmaa, myös Suomessa. Queers for Palestine itsessään kertoo näiden aktivistien älykkyysosamäärästä jotain suhteellisen olennaista. Olen miettinyt, mihin nämä tällä oikein mahtavat pyrkiä, mutten hiffaa. Ainoa mahdollinen motiivi, jonka tälle keksin, on jonkinlainen epätoivoinen perseennuoleminen ja altavastaava mielistely. "Näettekö, me hyväksymme teidät ja ajamme teidän asiaanne, hyväksykää tekin meidät ja ajakaa meidän asiaamme!" Onkohan kukaan kertonut näille vitun idiooteille, että jos he marssisivat esim. Gazassa tällaisten lakanoiden ja kylttien kanssa, heidät teurastettaisiin muutamassa minuutissa ja heidän kuolemiaan juhlittaisiin ja ruumiitaan häpäistäisiin?
Näin sokaiseva tyhmyys saa niin sanattomaksi, ettei voi kuin taas hetkeksi vajota siihen mielensä surkeaan murheen alhoon, ettei ihmiskunnalla kerta kaikkiaan ole mitään toivoa. Nämä ihmiset ovat aikapäiviä sitten vajonneet älyllisesti jonnekin luolamiesten ja -naisten tasolle. He ovat täysin johdateltavissa vouhottamaan aivan minkä tahansa aktivismin puolesta, joka tarjotaan heille ulkopuolelta korvamerkittynä "ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisellä" jne. Jesus wept.
 |
| Cows for McDonald's! |
Olisi paljon enemmänkin sanottavaa, mutta jatketaan kommenttiboksissa. Minulla on sellainen paha (?) tapa, että kun oikein intoutumalla intoudun kirjoittamaan, tekstini venähtävät kilometrin mittaisiksi. Olen tietoinen siitä, että tehokas blogiteksti on suhteellisen lyhyt ja napakka, mutta toisaalta tällaisista aiheista puhuminen lyhyesti ei palvele tiettyä pohdiskelevuuden ja asioiden laajemman käsittelyn tarkoitusta. Haluan nimenomaan pohtia, en vain esittää lyhyitä kannanottoja ilman kunnon perusteluja ja tiedon jakamista.
Summa summarum:
Pride alkuperäisessä muodossaan on kuollut ja kuopattu, ja Pride nykymuodossaan on jotain aivan muuta, vaikka siitä käytetäänkin sen alkuperäistä nimeä ja Pride on nykymaailmassa suositumpi kuin koskaan. Tämänkin kesän Helsinki Pridella oli yli 100 000 ihmistä marssimassa, ja aiempienkin kesien Pride-volyymit ovat olleet samaa luokkaa. Näin videon, jossa joku tämän vuoden marssijoista selitteli silmät ammollaan: "Pride tulee tästä vain joka vuosi entisestään kasvamaan!" Ja joka ikisessä kommenttiketjussa näkee aina hoettavan tätä mantraa: "Niin kauan Pridea tarvitaan, kuin on teidän kaltaisianne pahoja ja syrjiviä ihmisiä!"
“In the middle of the journey of our life I found myself within a dark woods where the straight way was lost.”
“Through me you go into a city of weeping; through me you go into eternal pain; through me you go amongst the lost people.”
― Dante Alighieri, The Inferno
/edit 18.7. klo 1.20
Vastikään on ilmestynyt aivan uunituore transaiheinen dokumentti Wrong Bodies, jossa käsitellään mm. transgenderismiä kulttina (verraten sitä muihin kultteihin), transien uskonnollisia sekä taikauskoisia käsityksiä itsestään ja identiteetistään, kokemuksestaan tai sielustaan (?), lasten ja nuorten groomaamista, värväystaktiikoita ja manipulointia, transien täysin ylimitoitettuja, liioiteltuja ja hyperbolisia selityksiä milloin mistäkin ("there's a trans genocide!" jne.), AGP-ilmiötä, "translapsi"-konseptia aikuisten validaation lähteenä ja myös muita aiheita.
Yksi dokumentissa esiintyvistä avainhenkilöistä on Martine Rothblatt, transgenderismin "isä" ja arkkitehti, joka puhuu dokumentissa avoimesti transhumanistisista visioistaan. (Kommenttikentässä tuli puhetta transilmiön mahdollisista kytköksistä transhumanismin aatteeseen, joten tämä dokkari tulikin kuin tilauksesta. Kun olen joskus aiemminkin täällä puhunut noista transhumanismikytköksistä, niin en ole temmannut niitä ihan tuulesta.) Martine Rothblatt saattaa visioineen olla täysin skitsofreeninen, suuruudenhullu ja jumalkompleksinen hourupää, mutta älkää unohtako, että hän on aivan helvetin varakas ja lisäksi huomattavan vaikutusvaltainen. Älkää aliarvioiko sitä, miten makaaberia ja laajamittaista tuhoa valkokauluspsykopatian spektrille sijoittuvat rikkaat paskiaiset voivat saada aikaan.
Löydät dokumentin täältä. (Scrollaa sivun alalaitaan.)
SUOSITTELEN ERITTÄIN VAHVASTI KATSOMAAN DOKUMENTIN.
Tämän nähtyäsi olet paljon paremmin perillä monista sellaisista seikoista, joista mm. minäkin olen täällä blogissa monet kerrat pauhannut.
Tässä vielä linkki dokkarintekijän (Skirt Go Spinny) YouTube-kanavalle. Siellä on lisää hyviä dokkareita ja lyhyempiä videopätkiä, mm. The Call Is Coming from Inside the House (linkki).
PS. Kommenteissa mainitsin myös Martine Rothblattin kirjoittaman kirjan From Transgender to Transhuman (2011). Löydät sen täältä.