Syksyn mystiikkaa (+ Non-Bonery 39-89)

Morjens vaan. Kun nyt kerran aloin tätä Tatsuya Ishidan Non-Bonerya täällä julkaista (hän julkaisee sitä pala palalta Twitter-tilillään), niin päivitetäänpä nyt ihan vasiten välillä tätä, kun näyttää tulevan joka päivä uusia... Ettei seuraava osa venähdä tekstin kanssa aivan luvattoman pitkäksi. Katso aiemmat stripit aiemmista postauksista: 1 ja 2.

Talvi lähenee ja silleen. Syksy on kyllä ihanaa aikaa. Siinä on jotain syvästi mystillistä ja taianomaista, kun luonto hiljalleen "sulkeutuu" ja valmistautuu pitkää talviuntaan varten. Tykkään ruskasta, tuulesta, viileydestä ja hämäristä, tunnelmallisista kynttiläilloista. On ihanaa, kun voi pimeänä syys- tai talvi-iltana laittaa rentouttavan musiikin soimaan ja kynttilät sekä suitsukkeet palamaan, kääriytyä huopaan höyryävän teemukin kanssa ja vain fiilistellä elämän mystillisyyttä (tai lukea hyvää kirjallisuutta). Vaikka minusta voi tämän blogin perusteella saada sellaisen kuvan, että haudon koko ajan myrkyllisesti wokesekoilun, yhteiskunnan ja maailman paskuutta ja olen perusluonteenlaadultani jotenkin negatiivinen, ankea valittaja ja nurkkapatriootti, niin se ei pidä paikkaansa. Toki osaan olla tarvittaessa ankea ja pessimistinenkin, mutta perusluonteeltani olen itse asiassa varsin positiivinen (en tekopirteällä tavalla), herkkä, kauneudentajuinen ja aistillinen, introvertillä tavalla sosiaalinen, lähes aina iloisella mielellä ja hyvässä seurassa suorastaan säteilevä. Minulle on sanottu, että seurassani on helppo ja miellyttävä olla ja että minulle voi puhua lähes mistä tahansa luottavaisin mielin. Viimeksi mainittu pitää kyllä ihan paikkansa. Minulle on joskus uskouduttu niin luottamuksellisista asioista, että pidin (ja edelleen pidän) tuota osoitettua luottamusta suoranaisena kunnianosoituksena.

Viihdyn suuresti ihmisten seurassa (sopivina annoksina, tarvitsen introverttiaikani), mutta en jaksa pitkään silkkaa tyhjää jaskanjauhantaa tai sitä, että keskustelunaiheet pyörivät pelkästään pinnallisissa aiheissa. Kaikenlainen pohdiskelu, syväluotaava keskustelu ja tarvittaessa kiivaatkin väittelyt ovat harvinaisen piristäviä, kunhan joku väittelyn osapuolista ei ole höyryjyrä, joka vain posmittaa omaa kantaansa joustamatta milliäkään ja jonka kanssa on mahdotonta käydä varsinaista keskustelua. Tunnen ja olen tuntenut useita tällaisia tyyppejä. Heille on yhteistä se, että ovat ehdottomia ja joustamattomia monilla muillakin elämänalueillaan. Fiksu ihminen osaa kuunnella (siis kuunnella, ei vain kuulla) muita, vaikka olisikin eri mieltä, ja tarvittaessa muuttaa tai muovata mielipiteitään. Myös minä olen aina valmis tarvittaessa muovaamaan mielipiteitäni, kunhan toinen pystyy antamaan näkemyksilleen kyllin kestävät perustelut.

Uusia tekstejä on tekeillä. Palataan siis asiaan piakkoin. Mahtavaa syksyä ja talven odotusta, rakkaat lukijat! Nauttikaa kynttilöistä, tuoksuista ja aromeista, teestä ja höyrykiehkuroista, rentouttavasta saunasta, ystävistä, kävelylenkeistä, viimasta, hyvistä kirjoista, mielitietyn läheisyydestä ja kaikesta, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.