Julkinen keskustelu translakiuudistuksesta on vihdoin käynnistynyt

Keskustelu Suomen translakiuudistuksesta käy tällä hetkellä kuumana. No debate -linja aiheen tiimoilta näyttää vihdoinkin Suomessa murentuneen, vaikka transit ovatkin huutosakkeineen tehneet kaiken voitavansa maailmojasyleilevien trans- ja sukupuolinarratiivien kontrolloimiseksi ja laajemman julkisen keskustelun tukahduttamiseksi. Tarkoitan nyt nimenomaan kriittistä ja moninäkökulmaista keskustelua, jossa saavat kuulua muidenkin kuin transien itsensä möykkäävät ja ristillä riippuvien marttyyrien äänet.

Transit tuntuvat omista ulostuloistaan päätellen olevan nyt paniikissa: he yrittävät hädissään ja hirveällä kiireellä ajaa väkisin runnomalla lakiuudistuksen läpi tämän hallituskauden aikana, koska on (ainakin gallupien perusteella) erittäin todennäköistä, että seuraava hallitus on nykyistä viherliberaalikokoonpanoa merkittävästi konservatiivisempi, jolloin käy vaikeammaksi yrittää läpiajaa lakimuutoksia, jotka perustuvat ideologiseen autoritaarisuuteen, immersiiviseen fiktioon ja subjektiiviseen fantasiaan (joita moderni genderideologia tyylipuhtaasti edustaa).

Kaikki transien ja heidän tukijoidensa kontribuutio translakiuudistukseen ja laajemmin koko sukupuoliaiheeseen on ollut alusta lähtien silkkaa dramatisointia, tunnevellontaa ja uhriutumista, myös tällä hetkellä, kun asiasta on vihdoinkin virinnyt laajempi yhteiskunnallinen keskustelu myös Suomessa. Minusta näyttää siltä, ettei transeilla oikein ole rahkeita mihinkään muunlaiseen lähestymistapaan. Heillä ei ole alun perinkään ollut aikomustakaan koettaa lähestyä valtaväestöä (eli cissukupuolisia heidän kielenkäytössään) rakentavalla ja rauhanomaisella tavalla. Heidän lähestymistapansa asiaan ja esittämiinsä vaatimuksiin on koko ajan ollut hyökkäävä, joustamaton, neuvottelematon, autoritäärinen ja voimakkaan manipuloiva. Uhriutuminen ja tunnemanipulointi on toiminut sen verran tehokkaasti tähän saakka, että transit olettavat sen toimivan myös nyt, kun viimeistään tarvittaisiin objektiivisempaa lähestymistapaa ja faktoja ja evidenssiä omille väitteille. Keskustelut translain mahdollistamista väärinkäytöksistä joudutaan kuitenkin jossain vaiheessa läpikäymään, joko ennen tai jälkeen lain säätämisen. Kaikkien kannalta miellyttävin vaihtoehtohan olisi käydä se keskustelu kunnolla ennen lain säätämistä (kuten tässä nyt yritetään käydäkin) porsaanreikien tukkimiseksi, mutta transeilla on niin jumalaton kiire ja hengenhätä runnoa lakiuudistus läpi tämän hallituskauden aikana, etteivät heitä jaksa sellaiset turhanpäiväiset mitättömyydet kuin naisten ja tyttöjen oikeudet ja turvallisuus hetkauttaa.

Setan tuore puheenjohtaja Pekka Rantala twiittaa translain käsittelyn siirtymisestä täysistunnon käsittelyyn ja mainitsee erikseen vihapuheen (transien arvostelu ja eri mieltä oleminen transien kanssahan on aina "vihapuhetta") ja että jos tuntuu pahalta, ei tarvitse kuunnella ja on ok blokata sanoja ja ihmisiä. Tämä on siis Setan puheenjohtajan kanta koko asiaan ja keskusteluun: jos jostakusta tuntuu epämiellyttävältä mikään sukupuoliaiheen ympärillä käytävä keskustelu, käytiin sitä sitten miten neutraalisti tai siloitellulla enkelten kielellä hyvänsä, on suotavaa kieltäytyä kokonaan kuuntelemasta ja vain blokata nämä "vihaajat" omasta vaikutuspiiristä. Kaikki maltillisinkin kritiikki ja skeptisyys ovat vihapuhetta ja ihmisoikeuksien vastustamista ja transihmisten sortamista jne. Pekan (eli Setan) viesti "sukupuolivähemmistöihin" kuuluville ihmisille on, että heidän loukatut tunteensa ovat aina etusijalla absoluuttisiin ja kiistämättömiin luonnontieteellisiin faktoihin nähden, eikä muiden ihmisten perustelluillakaan näkemyksillä aiheesta ole transien loukatun kunnian rinnalla mitään merkitystä tai painoarvoa. Koko transporukalle tuntuu myös tulevan toistuvasti yllätyksenä se, ettei näin dramaattisia ja kaikkiin ihmisiin vaikuttavia lakimuutoksia voi demokratiassa runnoa läpi ilman keskustelua ja sitä, että kuullaan muitakin osapuolia kuin niitä, jotka noita lakimuutoksia ovat suurimpaan ääneen vaatimassa. Mandaatiksi kaikkeen sukupuolikäsityksen totalitaristiseen muunteluun riittävät heidän mielestään transien, muusujen ja ei-binäärien ym. sukupuoli- ja moninaisuussekoilijoiden tunnemaailman ailahtelut, ylitulkinta ja ylimitoitettu reagointi suurenneltuihin ja kuviteltuihin loukkauksiin ja "vihapuheeseen" jne. Ylipäätään kaikki, mikä ei pilkulleen myötäile transien harhaisia käsityksiä itsestään ja muista ihmisistä, on jotain "vihaa". Se on vihaa ja viharikokseen syyllistymistä, jos et kyseenalaistamatta nielaise toisen julistautumista tietynlaiseen mielikuvitusidentiteettiin ja suostu kaikkiin hänen vaatimuksiinsa tietynlaisten puhuttelumuotojen käytöstä ja sellaisiin tiloihin päästämisestä, joihin tuon julistautujan ei kehollisten ominaisuuksiensa vuoksi kuuluisi mennä (miehet naisten ja tyttöjen tiloissa, naiset homomiesten tiloissa jne.).

Pekalta, Setan ja sen jäsenjärjestöjen toimijoilta ja muilta translakiuudistuksen masinoijilta jää jatkuvasti huomaamatta, ettei sukupuoli ilmiönä ja käsitteenä ole mitään transidentifioituvien ihmisten yksityisomaisuutta, jonka he voivat vain omia kokonaan itselleen ja johon heillä on poliittinen ja diskursiivinen monopoli. Transit eivät elä missään tyhjiössä muusta yhteiskunnasta eristyksissä, josta oman kuplan ulkopuolelle cissupaarialle voi sanella ja droppailla mahtikäskyjä siitä, miten asiat pitää hoitaa. Näin transit kuitenkin tuntuvat itse kuvittelevan, mikä on pääteltävissä kaikesta heidän toiminnastaan, ulostuloistaan ja vaatimuksistaan. Sukupuoli koskettaa ilmiönä ja ominaisuutena lihan, veren, luiden ja mielen tasolla joka ikistä tämän planeetan ihmistä. Jokaisella planeetan ihmisellä on siten myös oikeus puhua sukupuolesta ja ilmaista kantansa, jos (kun) tietty ideologisesti motivoitunut ihmisjoukko päättää autoritäärisellä mahtiotteella runnoa yleisen sukupuolikäsityksen (ja samalla yleisen ihmiskäsityksen ja todellisuuskäsityksen) oman maailmankuvansa mukaiseksi. Transien tuntuu olevan norsunluutorneissaan aivan täysin mahdotonta käsittää tätä.

Toinen asia, jota transien on mahdotonta käsittää, on se, että transsukupuolisilla (siis vakavasta keho- ja sukupuolidysforiasta kärsivillä ihmisillä, jotka käyvät läpi transtutkimukset ja -hoidot ja jatkavat hormonihoitoa koko loppuelämänsä ajan) ON JO OIKEUS VAIHTAA JURIDINEN SUKUPUOLENSA DIAGNOOSIN SAAMISEN JA HOITOJEN LÄPIKÄYMISEN JÄLKEEN. Tämä on kohtuullinen, looginen ja järkevä systeemi, joka on toiminut moitteettomasti tähän asti. Myös enemmistö transsukupuolisista on itse tätä mieltä, esim. Tulenhenki ja Tina, jotka ovat itse transsukupuolisia ja viime aikoina näkyvästi kritisoineet translakiuudistusta ja kyseenalaistaneet sen mielekkyyttä transsukupuolisten ja heidän oikeuksiensa kannalta. "Varsinaiset" transsukupuoliset, joiden dysforinen oireilu kohdistuu kehon sukupuolipiirteisiin eikä juridisten henkilöpapereiden merkintöihin, eivät ole olleet etunenässä ajamassa tätä nykyistä uudistusta, joka laajentaa sukupuolen itsemäärittelyn transsukupuolisten poikkeusjärjestelystä kenelle tahansa Suomen kansalaiselle, joka syystä tai toisesta saa päähänsä vaihtaa juridisen sukupuolensa.

Lakiuudistusta hysteerisesti ajavien translarppaajien ja muunsukupuolisuussekoilijoiden kohdalla EI OLE kyse ns. aidosta ja varsinaisesta transsukupuolisuudesta vaan jostain aivan muusta; minulle on tosin edelleen epäselvää, mistä tarkalleen. En ymmärrä ollenkaan näitä nykyisiä intersektionaalisuusvouhkaajia, jotka väittävät olevansa transihmisiä ja sukupuoleltaan moninaisia, sukupuolettomia tai ei-binäärisiä ja käyttävät kaiken aikansa ja energiansa sukupuolensa märehtimiseen ja oman persereikänsä nuolemiseen. He ovat myös ottaneet elämäntehtäväkseen pakottaa kaikki muut ihmiset mukaan omituisiin identiteettiorgioihinsa ja epämääräisen sukupuoliperformanssin larppaamiseensa. Muut ihmiset maksavat energeettistä hintaa siitä, että identiteettilarppaajien fantasiat voivat tuntua mahdollisimman todellisilta; fantasia ei voi tuntua täysin todelta, jos ympäröivät ihmiset eivät validoi fantasiaa ja vakuuttele, että kyllä keisarilla on vaatteet. Trans trans trans trans ihmisoikeudet ihmisoikeudet ihmisoikeudet pronominit pronominit pronominit tasa-arvo tasa-arvo yhdenvertaisuus yhdenvertaisuus translakinyt translakinyt translakinyt. Se nyt on päivänselvää, että tällä porukalla on rautaan valettu pakkomielle pistää kaikki yhteiskunnan vakiintuneet rakenteet paskaksi, vääntää musta valkoiseksi, nostaa ääri-individualismi joksikin uudeksi epäjumalaksi ja vääntää transihmisyydestä (jota he itsekään eivät osaa selkeästi määritellä) jokin uljas erikoisihmisyyden muoto.

Tällä hetkellä käytävässä translakikeskustelussa on yritetty toistuvasti vääntää transeille rautalangasta sitä, ettei translakiuudistus ole nykymuodossaan mikään vain transihmisiä koskeva ja heidän mukavuutensa kohentamiseksi kyhätty lakimuutos vaan kyse on nyt siitä, että kuka tahansa Suomen kansalainen voi koska tahansa vaihtaa juridisen sukupuolensa pelkällä omalla ilmoituksella. Tämä tarkoittaa käsitteellisellä tasolla sitä, että mies voi olla nainen ja nainen voi olla mies vain sanomalla niin ja julistautumalla naiseksi/mieheksi ja vaihtamalla juridisen sukupuolensa. Kuka tahansa voi tehdä tämän milloin tahansa omalla ilmoituksella. Siis KUKA TAHANSA, ei vain transsukupuoliset. Sukupuolen vaihtamiseksi (tai vahvistamiseksi, kuten transit sen kaasuvalotusretoriikallaan itse ilmaisevat) ei jatkossa vaadita transtutkimuksia, transdiagnooseja, transhoitoja... Ei mitään. Transit ovat perustelleet tämän muutosvaatimuksen hyötyjä sillä, että juridinen ja lääketieteellinen prosessi erotetaan toisistaan, mikä kuulemma helpottaa transien ja kaikkien muidenkin elämää, kun ylimääräinen byrokratia vähenee. Minulle ei ihan aukene, millä tavalla ja logiikalla se muka helpottaa transien elämää, etteivät he käy lähelläkään transtutkimuksia ja -hoitoja, mutta saavat kuitenkin itselleen uudet henkkarit, joissa on heidän immateriaalista sukupuolisielukokemustaan vastaava sukupuolimerkintä. Olen nähnyt tätä kysyttävän transeilta satojatuhansia miljoonia kertoja, mutta kertaakaan en ole nähnyt heidän vastaavan siihen mitään järjellistä tai kehittyneempää kuin mitä se sinua liikuttaa, ei ole sinulta mitenkään pois -mussutusta. Tämän lisäksi transit vetävät aina keskusteluun valttikortiksi iänikuisen räikeän valheensa transien "pakkosterilisaatiosta"; tarkoituksellisen raflaava termi, jolla transit ovat luoneet vääristeltyä kuvaa Suomesta transihmisiä sortavana natsi-Saksa-järjestelmänä, vaikka steriliteetti on loppuun asti vietyjen transhoitojen väistämätön sivuvaikutus. Mikään laki ei sitä paitsi ole missään vaiheessa vaatinut pysyvää hedelmättömyyttä tai ole estänyt transeja hankkimasta omia penskojaan ennen lisääntymiselinten omaehtoista silvotuttamista. Transit saavat nykyään myös tallettaa sukusolujaan yhteiskunnan piikkiin. Transeille on tarjolla enemmän järjestöjä, tukipalveluja, vertaistukiryhmiä, hyysääjiä, poliittista myötämielisyyttä, hyväksyntää ja kaikenlaisia erityisjärjestelyjä kuin koskaan koko maailmanhistoriassa, enemmän kuin mistä monet muut vähemmistöryhmät ovat voineet edes uneksia – mutta silti he vain valittavat ja vaativat jatkuvasti lisää eivätkä ole koskaan tyytyväisiä (mistä tämä translakivouhkaaminen on yksi ilmenemismuoto). Se, että lisääntymiskyvyttömyysvaatimus poistetaan translaista, on transsukupuolisen kehollisen lopputuloksen kannalta sinänsä täysin yhdentekevää; sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, mainitaanko asia laissa vai ei, koska transprotokollan läpikäyvästä henkilöstä tulee joka tapauksessa aina steriili. Sametti on huutanut tätä asiaa tuuleen YouTubessa ja blogissaan jo vuosien ajan. Noiden modernien transien kannalta lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistaminen tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi vaihtaa juridisen sukupuolensa ilman aikomustakaan transitioitua medikaalisesti. Juuri tämä on tällä hetkellä käytävän translakikeskustelun ytimessä oleva ongelma. Juridisen sukupuolen vaihtaminen (tai transkielellä korjaaminen) ei enää jatkossa ole transsukupuolisten erityinen poikkeusjärjestely vaan jokaisen ihmisen niin sanottu ihmisoikeus. Eihän tällaisessa systeemissä nyt mitään ongelmia ja epäkohtia voi olla?

Lain astuttua voimaan minä tai sinä, joka tätä nyt luet, voimme lähettää vaikka tänä siunaaman silmänräpäyksenä netissä hakemuksen väestötietojärjestelmään juridisen sukupuolimerkintämme vaihtamiseksi. Höysteeksi tarvitaan vain uskottavasti sepitetty nyyhkytarina, jonka todenperäisyyttä ei kukaan tarkista, koska juridisen sukupuolen vaihtamiseksi ei tarvitse enää käydä lävitse "nöyryyttäviä" ja "ihmisoikeuksien vastaisia" transtutkimuksia, pelkkä oma sepustus riittää, eikä sepustusten sisällölle ole julkistettu minkäänlaisia reunaehtoja, joiden olisi täytyttävä ennen vaihdoksen myöntämistä.

Transeilta jää kaiken muun ohella huomaamatta tässä hötäkässä sekin, että uudessa järjestelmässä myös transsukupuolisuus tavallaan lakkaa olemasta. Mitä transsukupuolisuus tarkalleen ottaen on, jos mies on nainen ja nainen on mies vain sanomalla niin, tarvitsematta yrittääkään transitioitua fyysisesti? Ei yhtään mitään – pelkkä tyhjä sana, huulien heilumista tyhjyydessä ja ajattomuudessa. Enpä kyllä toisaalta usko sekuntiakaan, että tämänhetkinen lakimuutosvaatimus sellaisenaan olisi mikään transien perimmäinen päämäärä; tämä on pelkkä välivaihe, joka on nyt vain saatava hoidetuksi pois alta ennen siirtymistä järeämpien muutosten vaatimiseen. Transit eivät voi vaatia kaikkia haluamiaan muutoksia toteutettaviksi kertarysäyksellä, koska tietävät itsekin, ettei se olisi mitenkään mahdollista; niinpä he ovat pilkkoneet tavoitteensa pienempiin osiin, joita vievät yksi kerrallaan maaliin. Tämänhetkinen translaki- ja itsemäärittelyälämölö on yksi noista pilkotuista osatavoitteista. Tässä käydään nyt eräänlaista pitkitettyä väsytystaistelua. Järeämpiä muutosvaatimuksia ovat mm. transhoitoihin pääsyn nopeuttaminen ("minä olen jo juridisesti mies/nainen!"), kaiken portinvartioinnin purkaminen sekä lasten ja nuorten mahdollisimman varhainen transiuttaminen eli transhoitoprotokollan ulottaminen alaikäisiin, minkä nyt jo on erinäisissä yhteyksissä väläytelty olevan seuraavana vuorossa. Tämä on myös näkynyt esimerkiksi sentyyppisissä lausunnoissa kuin tämänhetkinen translakiuudistus ei huomioi lasten ja nuorten asemaa, hyvinvointia ja itsemääräämisoikeutta ja sukupuoli-identiteetti on synnynnäinen, pysyväisluonteinen ja muuttumaton, joten jo lapsi kyllä tietää, mitä sukupuolta hän sisäisesti on ja voi itse sukupuolensa määritellä ja niin edespäin. Esimerkiksi Amnestyllä työskentelevä Matti Pihlajamaa toteaa MTV Uutisten artikkelissa (josta lisää alempana) translakiuudistuksesta: "Laki ei valitettavasti ole täydellinen, mutta se olisi valtava ihmisoikeusharppaus eteenpäin. Isoin ihmisoikeusongelma, joka näihin liittyy, ei ole väärinkäytösepäilyissä, joita nyt toistetaan, vaan se on translasten ja nuorten sivuuttamisessa."

On sekin muuten jännää, että sukupuoli-identiteetti ja sukupuolikokemus ovat transien mukaan staattisia, synnynnäisiä, pysyviä ja niitä ei voi muuttaa, mutta sukupuoli voi kuitenkin olla myös fluidi ja muuttuileva. Koettakaa nyt jo päättää, saatana.

Kun ihminen voi lain voimalla julistaa olevansa jotain, mitä "kokee" olevansa, on sillä koko yhteiskuntaan niin dramaattisia vaikutuksia, ettemme pysty niitä kaikkia vielä edes kuvittelemaan. Sellainen systeemi, jossa kuka tahansa voi hankkia itselleen kokonaan uuden legitiimin identiteetin pelkästään napin painalluksella, on väärinkäyttäjille ja opportunisteille ennennäkemättömän herkullinen porsaanreikä, jota aivan taatusti tullaan käyttämään hyväksi kaikenlaisissa hämärissä tarkoituksissa ja on jo käytettykin niissä maissa, joissa itsemäärittely on ollut voimassa. Suomi tekee aina perässä samat virheet, jotka muut maat ennen Suomea ovat jo tehneet ja virheensä myöntäneet; näin myös silloin, kun evidenssiä katastrofista on kukkurakaupalla, mutta Suomessa ei jostain syystä vaan tajuta ottaa oppia muiden törttöilyistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kun tästä väärinkäytösasiasta yrittää puhua translakimeuhkaajille, he tulkitsevat sen joka vitun kerta niin, että väärinkäyttäjistä, opportunisteista, pervoista ym. puhuminen on suoraan transihmisistä puhumista ja transihmisten leimaamista väärinkäyttäjiksi, opportunisteiksi ja pervoiksi. Transien on täysin mahdotonta käsittää, että translaista puhuttaessa ei puhuta pelkästään heistä vaan myös muista (eli siis kaikista) ihmisistä, joihin lakimuutos tulee vääjäämättä vaikuttamaan ja enimmäkseen negatiivisesti. En tiedä, miten on mahdollista olla niin KÄSITTÄMÄTTÖMÄN vaikeaa ymmärtää niinkin yksinkertaista asiaa, että jos jokaiselle valtion kansalaiselle annetaan oikeus muutella henkilötietojaan napin painalluksella jonkin identiteettisekoilun varjolla, sitä tullaan härskisti väärinkäyttämään ja joku joutuu aina kärsimään noista väärinkäytöksistä. Tätä nimenomaista asiaa on uudestaan, uudestaan ja uudestaan, yhä uudestaan ja taas uudestaan toitotettu translaista ja transien toteutumattomista ihmisoikeuksista meuhkaaville toimijoille, mutta ei vaan mene jakeluun: keskustelu palautuu aina, joka ikinen kerta turhanpäiväiseen ja hedelmättömään jankkaukseen siitä, miten vastapuoli julmasti ja ennakkoluuloisesti leimaa kaikki transihmiset ahdistelijoiksi, tirkistelijöiksi, väärin- ja hyväksikäyttäjiksi, vastuuttomiksi, rikollisiksi ja blaa blaa blaa. Sitten taas kerran transeille yritetään vielä vääntää rautalangasta, että kritisoinnin ja kyseenalaistamisen ytimessä lakiuudistusta koskien eivät varsinaisesti ole transihmiset vaan ne potentiaaliset väärinkäyttäjät, jotka eivät ole transsukupuolisia mutta voivat silti muutella juridista sukupuolitietoaan, koska laki mahdollistaa sen heille – ja aina vaan transit palaavat veisaamaan samoja itkuvirsiä siitä, miten transihmisiä leimataan, syrjitään, sorretaan ja heistä puhutaan rumasti ja halvennetaan heitä ja halutaan likvidoida kaikki transit eikä haluta transien ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutuvan. Tätä samaa noidankehää ad infinitum.

Koko tämänhetkinen translakivyyhti on aivan tolkuton pattitilanne. Meillä on kaksi toisistaan erotettavaa leiriä, joista toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Aidat yrittävät takoa järkeä hurmoksellisten edistyksen airuiden päihin ja kiskaista heidät harhoistaan takaisin todellisuuteen. Aidanseipäät marttyyroivat, ylitulkitsevat ja vääristelevät, provosoituvat ja vellovat tunteissaan, eikä heidän kanssaan ole mitään mahdollisuutta käydä rationaalista ja faktapohjaista keskustelua, koska faktat ja rationalisointi eivät kuulu heidän maailmaansa. Aidanseipäät heiluttelevat loputtomia vaatimuslistoja aitojen nenien edessä ja vetävät jäätäviä kilareita ja tantrumeja, kun aidat ilmaisevat, että hommasta on kaikki tolkku ja järki kadonnut, että voitaisiinko palata takaisin faktojen ja todellisuuden ääreen. Transien tunnevellonta heijastuu myös kaikkeen heitä koskevaan uutisointiin ja lehtikirjoitteluun; tämäkin MTV Uutisten artikkeli, jossa esiintyy Trasek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö, on otsikoitu affektiivisesti: Keskustelu translaista käy kierroksilla – tältä se on tuntunut transmiehestä: "On ollut todella raskasta". No yhyy. Sitä en tokikaan epäile yhtään, etteikö näiden modernien transien todellisuuden kieltämiseen ja muiden ihmisten jatkuvaan kontrollointiin perustuva elämä olisi raskasta. Tässä ote artikkelista:

Poliitikot, asiantuntijat ja tavalliset ihmiset ovat keskustelleet laista vilkkaasti sen valmistelun aikana. Osa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kirjoitetuista kommenteista on ollut kärkkäitä ja asiattomia.

Näin kokevat sukupuolivähemmistöjä edustavan potilas- ja ihmisoikeusjärjestön Trasek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö ja ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston asiantuntija Matti Pihlajamaa. He korostavat sitä, että tietämättömyys ei ole suurin synti eikä väärinkäsityksille ihminen voi mitään.

– Voi olla hyväntahtoinen ihminen, joka on saanut väärää tietoa. Se että on valmis kysymään ja ottamaan selvää, on vain upea asia. Mutta se on eri asia, että vääräksi tiedettyä tietoa lähdetään syöttämään tarkoituksenmukaisesti ja millaista kieltä meistä transihmisistä käytetään. Todella rumin sanankääntein on analysoitu meidän mielenterveyttämme ja lähetetty hirveitä, uhkaavia viestejä somessa. Tämä on ollut todella raskasta aikaa, ei pelkästään järjestömielessä vaan jokaiselle transihmiselle, Kivistö sanoo MTV Uutiset Liven haastattelussa.

Mitä minä olen keskustelua seurannut, niin toki siellä on ollut joukossa asiatontakin kielenkäyttöä ja jonkin verran öyhötystäkin, mutta se on ollut erittäin marginaalista verrattuna siihen, miten paljon lakialoitetta on ihan aiheellisesti ja asialliseen sävyyn kyseenalaistettu, kuten myös täysin asiallista ja perusteltua kritiikkiä esitetty. Tuleeko se ihan oikeasti transeille yllätyksenä, että kun he läpiajavat väkipakolla kollektiiviseen todellisuuden kieltämiseen velvoittavaa lakimuutosta, muut ihmiset saattavat kyseenalaistaa heidän motiivinsa ja vaatia perusteluja muutosten vaatimiselle? Siis asiaperusteluja ja faktaa, ei loputonta uhriutumista, tyhjiä sloganeita ja tunnevellontaa, joka ei johda mihinkään.

Artikkeli päättyykin sitten aiemmin mainittuun Matti Pihlajamaan toteamukseen lasten oikeuksista. Niinpä niin... Kun itsemäärittely on ajettu Suomen lainsäädäntöön (on erittäin todennäköistä, että se menee läpi), on seuraavana vuorossa lasten ja nuorten mahdollisimman varhaisen transiuttamisen normalisointi. Hormonihoitoineen ja kirurgisine interventioineen päivineen. Tämä on monissa muissa itsemäärittelymaissa jo täydessä käynnissä, joskin Ruotsissa ja Briteissä on alettu vihdoin laittaa jarruja päälle (mm. Tavistock-skandaali). Tämä ihastuttava sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyvien lasten (joista suurin osa kasvaa terveiksi homo- tai biseksuaalisiksi aikuisiksi) transeheyttäminen onkin ollut jo pitkään myös Setan asialistalla. Jostain syystä ihmiset eivät pysty kestämään sitä, jos poika käyttäytyy feminiinisesti ja tyttö maskuliinisesti. Toinen äärilaita haluaa pakottaa pojat spartalaiseen ja kovaan maskuliinimuottiin ja tytöt herkkään ja eteeriseen keijukaisfeminiinimuottiin, toinen äärilaita haluaa "korjata" feminiinisistä pojista transtyttöjä ja maskuliinisista tytöistä transpoikia. Samaa helvetin vitun paskaa eri käärepaperissa. Ja minä kun julkesin vielä parisenkymmentä vuotta sitten fantasioida, että kun eläisimme tätä aikakautta, feminiininen poika (jollainen itse olin/olen) ja maskuliininen tyttö olisivat jotain aivan normaalia ja hyväksyttyä, jotain, mikä ei liikuttaisi ketään millään tavalla. Vähänpä osasin uumoilla, että feminiininen poika ja maskuliininen tyttö olisivat tänä aikakautena medikaalisesti diagnosoitavia tiloja, jotka vaativat "korjaamista".

Kuten totesin, on translakiaiheen ympärillä tällä hetkellä käytävä keskustelu viime viikkojen aikana kiihtynyt kiihtymistään. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole aiheesta keskusteltu näin avoimesti. Keskustelu on itse asiassa tällä hetkellä esim. Twitterissä niin vilkasta, etten oikein ehdi pysyä kärryillä siinä. Myös lehtikirjoittelua aiheesta on ilmaantunut runsaasti niin puolesta kuin vastaan, lisäksi julkisten tahojen ja toimijoiden kannanottoja somessa. Olen ollut huomaavinani, etteivät kannanotot ole lähtökohtaisesti neutraaleja tai kompromissihakuisia: niissä otetaan kantaa joko puolesta tai vastaan, joko puolustetaan translakiuudistusta sokeasti tai ollaan skeptisiä ja kyseenalaistetaan sitä jostakin näkökulmasta (yleensä maltillisesti). Tässä yksi esimerkki, jossa toimittaja Anna-Maija Naakka tuo esiin naisurheiluun liittyvän problematiikan eli sen, miten se vaikuttaa naisurheiluun (lue: hävittää naisurheilun), kun transidentifioituvat tunkevat naistensarjoihin kilpailemaan. Tässä Sanna Ukkolan tuore kolumni otsikolla Translakia ei pidä ulottaa alaikäisiin – transvaihe menee yleensä lapsilla ohi. Linkkaisin mielelläni mahdollisimman moneen juttuun, mutta aiheesta on julkaistu kirjoituksia nyt niin tuhka tiheään, etten ole ehtinyt käydä edes murto-osaa niistä läpi. Kiitos kaikille, jotka olette linkkailleet artikkeleita ja muita lähteitä aiempien blogitekstien kommenttikenttiin! Se on minullekin suuri apu. Alempana tässä tekstissä on vielä Eija-Riitta Korholan ja Päivi Räsäsen kannanotot, jotka he ovat julkaisseet sosiaalisessa mediassa.

Twitter-keskustelun yleisessä dynamiikassa translakiuudistuksesta ei sinänsä ole mitään uutta. Toinen osapuoli (transit ja heidän uskolliset aseenkantajansa) huutaa tuttuun tapaansa ihmisoikeuksien, transihmisten syrjinnän ja sortamisen lopettamisen, tasa-arvon, oikeus ollan, ehjänä syntyneen jne. nimeen. Toinen osapuoli (kriittiset sekä ne, jotka ovat liittyneet keskusteluun vasta hiljattain eivätkä vielä ole perehtyneet aiheeseen kovin syvällisesti, mutta ovat silti skeptisiä ja ilmaisevat sen) yrittää takoa järjen hiveniä transräkyttäjien päihin, muistutella todellisuuden ja biologisten lainalaisuuksien katoamattomasta olemassaolosta – ja ennen kaikkea siitä, mistä translakiuudistukseksi nimitetyssä poliittisessa suhmuroinnissa on perimmältään kyse: sukupuolen itsemäärittelyn laajentamisesta "ihmisoikeudeksi" jokaiselle Suomen kansalaiselle, ei vain transsukupuolisille. Kuinka monta tuhatta kertaa tämä sama asia pitää selittää, rautalangasta vääntää, morsettaa ja savumerkein lähettää, että transeille ja heidän aseenkantajilleen menee jakeluun?

Otetaanpa tähän väliin yksi esimerkki transaktivistien räyhäämisestä sosiaalisessa mediassa. Monet teistä varmaan tietävätkin seksuaalineuvojana työskentelevän Riikka Pöntisen (she/her), poikkeuksellisen sapekkaan ja ärhäkän intersektionaalisen feministin, joka on kunnostautunut transien uskollisena saappaan- ja perseennuolijana ja translakiuudistuksen kiihkeänä puolestapuhujana. Ohessa Riikan yhteenotto Iiris Vesalan kanssa Twitterissä muutaman päivän takaa. Iiris Vesala on LHB-liiton nykyinen varapuheenjohtaja (ent. puheenjohtaja) ja poliittinen vaikuttaja. Tässä tuoreessa tekstissään (Translaki on altis väärinkäytöksille) Iiris ja muut LHB-liiton aktiivit ovat listanneet Euroopasta useita tapauksia, joissa itsemäärittelyä eli englantilaisittain self-ID:tä on käytetty hyväksi esim. tapauksissa, joissa miehet ovat transidentifioitumisen varjolla perseilleet naisten ja tyttöjen intiimitiloissa ja naisten vankiloissa. Samoin transidentifioituvat miehet ovat myös tunkeneet naisten urheilusarjoihin ja rikkoneet ennätyksiä niissä (näistä tuossa tekstissä ei tosin erikseen ole mainintaa). LHB-liitto on täytynyt perustaa siksi, koska Seta ja kaikki muut entiset homojen järjestöt ovat täysin hyljänneet homoseksuaalit ja seksuaalivähemmistöjen asiat ja keskittäneet kaiken aikansa, fokuksensa ja resurssinsa "sukupuolivähemmistöihin" kuuluvien eli siis transien, muunsukupuolisten, transvestiittien, genderfluidien, sukupuolettomien, ei-binääristen ja muiden sukupuolisekopäiden "ihmisoikeuksien" edistämiseen – muiden ihmisryhmien oikeuksien kustannuksella.

Kun Iiris täysin asiallisesti ilmaisee ilmiselvän faktan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan rikollisen toiminnan helpottumisesta translakiuudistuksen myötä, tulee Pöntsä mussuttamaan Iirikselle "vähemmistöjen halveksumisesta" ja "vihapropagandan levittämisestä". Transit ja heidän tukijoukkonsa rakastavat hyperbolista kielenkäyttöä ja kaiken mahdollisen itselleen epämieluisan suurentelemista ja vääristelyä äärimmäisiin mittasuhteisiin. Maltillinen kritiikki on "vihaa" ja "vihapuhetta", kyseenalaistaminen on "ihmisoikeuksien vastustamista" ja "vihapropagandaa", faktojen esiintuominen on "transvihamielistä" ja "marginalisoidun vähemmistön syrjintää" ja niin edespäin. Kun Iiris puhuu seksuaalirikollisista, niin Pöntsä tekee olettamuksen, että Iiris "väittää transihmisten olevan lähtökohtaisesti rikollisia" – tässä konkreettinen esimerkki siitä, miten toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Lisäksi Pöntsä suuressa viisaudessaan valistaa Iiristä siitä, miten feminismiin kuuluu "sukupuolten tasa-arvo", millä Pöntsä käytännössä tarkoittaa genderideologiaan pohjautuviin fantasiasukupuoliin identifioituvien validointia ja erityisoikeuksia, ei miesten ja naisten oikeuksien epäbalanssia, joka vanhassa maailmassa vielä oli feminismin keskeinen teema. Transithan ovat vääntäneet naisten oikeudet ja feminismin transidentifioituvien miesten asiaksi. Nykyinen feminismi on miesten etuja ja ylivaltaa ajava liike. Nykyiset "naisten oikeudet" ovat miesten oikeuksia ja ylivaltaa. Siitä nyt tokikaan ei kannata edes uneksia, että Pöntsän kaltaiset draamahaukat ja handmaidenit pystyisivät omin avuin hahmottamaan, mitä oikeastaan ovat nykyisellä fanatismillaan tukemassa.

On olemassa tietty laskelmoidun appropriaation kaava, joka konkretisoituu tässä Pöntsän kommentissa: Voitte painua johonkin maan alle säälittävien liittojenne kanssa, me ei queer-yhteisössä sitä tarvita. Kaava menee kutakuinkin näin:

1. Paikallista ja targetoi yhteisö, joka ajaa omia oikeuksiaan (homo- ja biseksuaalit, Pride).
2. Liitä oma viiteryhmäsi (transit ja muusut) osaksi tuon yhteisön poliittista aktivismia ja loisi heidän reppuselässään. Odota oikeaa hetkeä.
3. Vääntele ja manipuleeraa pikkuhiljaa hivuttamalla asiat niin, että yhteisön alkuperäinen fokus haaltuu taustalle ja oman viiteryhmäsi asiat valtaavat koko ajan enemmän tilaa ja näkyvyyttä.
4. Approprioi hiljalleen omalle viiteryhmällesi kaikki alkuperäisen yhteisön käsitteet ja koko historia ('kaapista tuleminen', eheyttäminen ja sen kieltäminen, Pride-kulkue ja lippuaktivismi, alati kasvava akronyymi, homo- ja lesboikonien transiuttaminen, faggot, queer jne.).
5. Julista approprioitu ja alkuperäisestä tarkoituksestaan vääristelty yhteisö oman viiteryhmäsi yhteisöksi, jota se on teidän mukaanne itse asiassa ollut alun perinkin ("transihmiset taistelivat homoseksuaaleille heidän oikeutensa").
6. Nimeä uusi ja uljas yhteisö joksikin, vaikka sitten queer-yhteisöksi. Tiuskaise päälle päätteeksi niille, joilta olet alkuperäisen yhteisön varastanut, että "heitä ei kaivata queer-yhteisöön" (eli karkota heidät heidän omasta ja itse perustamastaan yhteisöstä).
7. Jatka omaa poliittista aktivismiasi käyttäen alkuperäisen yhteisön mainetta ja resursseja häikäilemättä hyväksesi. Kadota kaikki pidäkkeet ja rakentele aktivismistasi totalitaristinen järjestelmä, jossa oma demografiasi on kaikkien muiden yläpuolella.

Toisaalla Pöntsä jatkaa tantrumeiluaan. En tiedä, mihin Jari Mäenpään kommenttiin Pöntsä tällä twiitillään viittaa, mutta biologiaan perustuva sukupuoli- ja ihmiskäsitys edustaa Pöntsän ja muiden transmaidenien mielestä "kasarilla tai ysärillä päivitetyn kolmannen luokan biologiakirjan" esitystä sukupuolesta. Ovathan toki nykyisten transien selitykset vaeltelevista ja vääriin kehoihin harhailleista sukupuolisieluista sekä muista sukupuolista, sukupuolettomuudesta ja ei-binäärisyydestä jotain paljon todempaa ja todennettavampaa kuin biologiset realiteetit ja fyysisen todellisuuden lainalaisuudet, jotka ovat transien mielestä jotain täysin irrelevanttia ja pois pyyhkäistävissä.

Lisää Pöntsän mussutusta: kun Pekka Aittakumpu twiittaa, ettei omana itsenään kohtaaminen vaadi translakia (fakta) ja että lainsäädännön pohjaksi translakiesitys on heikko (fakta), lehahtaa aina uskollinen Pöntsä-harpyija paikalle vaatimaan Pekkaa vaikenemaan, Pekan transvihamielisyys kun on Pöntsän mielestä vastenmielistä. Kun kokoomuksesta esitettiin kriittisiä näkökulmia translakiuudistukseen liittyen ja haluttiin toppuutella liiallista kiirettä lakivalmistelun etenemisessä, maalailee Pöntsä kokoomuksesta kuvaa "transfobisena ja selkärangattomana puolueena", joka pelaa häikäilemätöntä peliä ihmisoikeuksien kustannuksella "vihapropagandaan nojaten". Transfobiaa siellä, transfobiaa täällä, kaikki on transfobiaa.

Iiris erikseen tarkentaa vielä (blokin takaa, koska Pöntsä estää järjestelmällisesti somekanavissaan joka ikisen, joka on hänen kanssaan piirunkaan verran eri mieltä intersektionalismin pyhistä opinkappaleista) puhuneensa translain väärinkäyttäjistä ja rikollisista nimenomaan erotuksena transsukupuolisista. Niin tässä ovat puhuneet kaikki muutkin, jotka ovat huolissaan translakiuudistuksen mukanaan tuomista haitoista ja väärinkäytöksistä, mutta jostain helvetin syystä TÄMÄ EI VAIN MENE TRANSEILLE JAKELUUN.

Liitän loppuun vielä kolme kriittistä kannanottoa koko translakiälämölöön liittyen, joissa mahdollisimman yksinkertaisesti väännetään rautalangasta samaa perusasiaa, jota minä ja niin moni muukin on paukuttanut paukuttamasta päästyään jo vuosien ajan. Blogissaan Eija-Riitta Korhola kirjoittaa translakiuudistuksesta otsikolla Miksi translaki irrottaa sokan seuraavasti:

20.1.2023

Suomi vuonna 2025. Teinityttö menee uimahallin suihkuun. On varhainen aamu, hän on ensimmäinen saunomassa ja uimassa. Suihkutilaan tulee mies munasillaan, ja jos totta puhutaan, myös silmämunasillaan. Tyttö säikähtää, mutta hän ei voi mitään. Kyseessähän voi olla transnainen. Mutta entä jos hän onkin mies, joka vaihtoi vähäksi aikaa juridista sukupuoltaan testatakseen lakia. Tyttö päättää lopettaa uimaharrastuksensa.

Tämä esimerkki ei ole Suomesta, vielä. Islannista ja Britanniasta se on. Ja sanon heti, etten kritisoi transihmisiä. Kritisoin huonosti harkittua lakia, joka mahdollistaa väärinkäytökset heidän oikeuksiensa nimissä. Moni suomalainen ei taida tietää, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan hyväksymä esitys uudeksi translaiksi pitää sisällään. Sillä jos he tietäisivät, he tuskin antaisivat sen tapahtua. Kuka olisi uskonut Suomen ensimmäisen julkifeministisen hallituksen heikentävän naisten oikeuksia?

Translaille on varmasti tarvetta, ja mielestäni on esimerkiksi hyvä, että pakkosterilisaatio poistetaan. Keholliseen koskemattomuuteen kajoaminen on ankara hinta koetusta identiteetistä. Mutta kyseistä lakiluonnosta on tehty liian heikolla kansalaiskeskustelulla. Vihervasemmistolaisen hallituksemme alkuperäinen esitys mahdollisti melkoisen genderpujottelun: sen mukaan kuka tahansa saisi yksipuolisella ilmoituksellaan muuttaa sukupuoltaan edestakaisin parin kuukauden välein, ilman mitään lääketieteellistä perustelua. Siihen ei enää tarvita psykiatria arvioimaan ihmisen kokemaa sukupuolidysforiaa, oma tunne riittää vaihtamaan juridisen sukupuolen. Hallituksen luonnoksen mukaan ihminen voisi siis korjata sukupuoltaan kuusi kertaa vuodessa. Tämä siksak ei sentään oppositiopuolue kokoomukselle sopinut: nyt eduskunnan täysistuntoon on tulossa laki, jonka mukaan sen voisi tehdä vain kerran vuodessa. Mielestäni tämä korjaus oli juuri niin kosmeettinen kuin kokoomukselta on viime vuosina voinut odottaa.

Lakiesityksen ydinongelma on sen perustana oleva käsitesekaannus: sukupuolen käsitettä käytetään siinä sekä biologisesta sukupuolesta että omaan subjektiiviseen tuntemukseen ja kokemukseen perustuvasta sukupuoli-identiteetistä. Tämän seurauksena laista tulee epäjohdonmukainen tavalla, joka voi johtaa lukuisiin epäjohdonmukaisiin oikeuskäytäntöihin, haluttiin tai ei.

Jokaisen kannattaa miettiä seurauksia. Keskustelu lain mahdollistamasta armeijan välttelystä on sivuseikka verrattuna tavallisen naisen ja tytön arkeen tulevasta epämukavuudesta. Nyt voi yleisiin sauna- ja suihkutiloihin tulla biologinen mies. Vanhemmat ja isovanhemmat, haluatteko tätä varhaisteini-ikäisille tytöille? Jos vastustat tilannetta, saatat syyllistyä transfobiaan ja vihapuheeseen. 

 

Toinen naisia koskeva takaisku liittyy urheiluun. Kyseessä on uudentyyppinen doping-ongelma, joka mitätöi biologisten naisten ennätyksiä alalla kuin alalla. Perusteellisen epäreilu kilpailuasetelma tuhoaa monen elämäntyön, ja ongelma tulee ottaa vakavasti – ellemme halua tuhota naisten urheilua. Setan argumentti on, että lajiliitot päättävät transurheilijoita koskevista säännöistä eikä translaki. Tämä on varmasti totta, mutta lainsäädäntö ohjaa kuitenkin arvoja ja käytäntöjä. Jos biologinen miesurheilija on juridinen nainen, lajiliitto voi olla juridisesti vaikeassa paikassa estäessään pääsyn naisten sarjaan. Lajiliitoilta vaaditaan Setan edessä paljon selkärankaa, jotta uskaltavat tehdä linjauksia. Löytyykö sitä? Toivottavasti tilanne ratkaistaan kehittämällä kokonaan uusi kilpailusarja ja esimerkiksi translympialaiset.

Puhumattakaan millaiseen hämmennykseen sukupuolen irrottaminen biologisesta perustasta saattaa kasvavat tytöt ja pojat. Sen sijaan että heitä rohkaistaisiin olemaan iloisia siitä, mitä he fyysisesti ovat, tilanne luo yhden päätöksenteko-ongelman maailmaan lisää. Mikä ennen oli biologinen tosiasia, josta lähdettiin, on nyt itse päätettävä rasti. Lapsi, joka ei usein osaa edes päättää, mitä pukee päälleen, on joidenkin lainsäätäjien silmissä kypsä muuttamaan sukupuolensa. Valiokunta esittää ponnessaan, että oikeus muutokseen koskisi myös alaikäisiä. Ikäraja on lakiesityksessä epäselvä, ja joissakin kohdin puhutaan jopa lapsista.

Kun me yhteiskuntana irtaudumme biologisten faktojen maailmasta, XX tai XY -kromosomeista jotka eivät muutu vaikka mitä tekisi, siinä irtoaa isompikin sokka. Asioilla on loogisia seurausvaikutuksia, jotka on hyvä tiedostaa jo ennalta. Jos sukupuoli on itse päätettävissä oleva ilmoitusasia, filosofina on pakko kysyä, miksei vaikkapa ikä sitten olisi. Miksi siinäkään pitäisi kompastua fyysisiin faktoihin? Samalla aukeaa reitti vaihtaa rotua ja ihonväriä. Jos voi syntyä väärään sukupuoleen, millä perusteella ei voi syntyä väärälle vuosikymmenelle tai väärään kansaan? Eikö sekin voi olla omaehtoinen ilmoitusasia? Vitsailin ikäkysymyksellä jokunen vuosi sitten koska olen ikäistäni nuorempi, mutta nyt olen oppinut, että itsensä transikäisiksi mieltävät ovat jo olemassaoleva ryhmä. Siitä seuraa monta kysymystä lainsäätäjälle, eläkeiän määrittelystä lähtien. Kokonaan oma kysymyksensä on, mihin yhteiskunnan kustantaman terveydenhuollon rajallisia resursseja käytetään.

Lainsäätäjien on otettava vaikeat kysymykset käsittelyyn lakeja säätäessään, ihmisoikeuksiin vetoaminen yleisesti ei riitä, varsinkin kun oikeudet voivat törmätä keskenään. Lainsäädäntöä laatiessa on asiaankuuluvaa huomioida lakiin sisältyvät porsaanreiät tai mahdolliset väärinkäytökset, olipa kyse transasiasta tai mistä tahansa asiasta. Tämä on aivan yleinen ja rationaalinen vaatimus. Transasiasta on tullut ylisensitiivinen teema, jos sitä ei saa käsitellä. Vankeinhoito on yksi alue, joka joutuu murrokseen. Voivatko seksuaalirikoksiin syyllistyneet miehet mennä naistenosastolle, jos vetoavat itsemäärittelyn mahdollisuuteen? Onko oikeusasiamiehen osoitettava vankilanjohtajalle moite tai virkasyyte, jos tämä epäyhdenvertaisesti laittaa transnaiset turvallisuussyistä miesten osastolle? Tai mitä tapahtuu sukupuolikiintiöille julkishallinnon tai pörssiyhtiöiden osalta? Käsittääkseni Suomen laissa, edes tasa-arvolaissa, ei ole määritelty naisen ja miehen käsitteitä. Tämä tuo oman vaikeutensa juuri tuohon käsitesoppaan. Ja kun suomen kielessä on vain yksi sana, sukupuoli, eikä omaa termiä sanalle ’gender’ (englannissahan on sex-gender-jako).

RKP:n Anders Adlercreutz sanoi Twitterissä, että ”on järjelle täysin vieras ajatus kuvitella, että juridisen sukupuolen vaihtaminen olisi niin kevyt asia, että sen tekisi huvikseen, toistuvasti”. Yhtä hyvin hän olisi voinut väittää, että on järjelle vieras ajatus, että joku ylipäätään tekee rikoksia, kun se on niin hankalaa.

Eihän näet kysymys ole lainkaan transihmisistä vaan niistä ihmisistä, jotka voivat käyttää väärin huonosti valmisteltua translakia. Tästä on ulkomailla esimerkkejä, ja niistä myös valiokuntaa informoitiin. Siksi myös monet transihmiset ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat vastustavat lakiesitystä, koska se karnevalisoi koko sukupuolidysforian, joka on eräille todellinen ongelma. Heille kuuluu rakkaus, ymmärrys ja myötätunto, ei tämänkaltaisen lainsäädännöllisen sekoilun symboliksi joutuminen. Heidän elämänsä helpottamiseksi on löydettävissä hyviä ja ihmistä kunnioittavia ratkaisuja muuttamatta kaikkea samalla kertaa.

Päivi Räsänen julkaisi somesivuillaan avoimen kirjeen arkkipiispa Tapio Luomalle:

24.1.2023

Olen tänään lähettänyt alla olevan avoimen kirjeen arkkipiispa Tapio Luomalle, sillä toivon häneltä selkeyttävää julkista kannanottoa Kirkkohallituksen hämmentävän lausunnon vuoksi.

Avoin kirje arkkipiispa Tapio Luomalle kirkon kannasta lakiesitykseen sukupuolen vahvistamisesta

Arvoisa arkkipiispa, 

 

Eduskunnassa on tänään käsiteltävänä valiokunnan mietintö hallituksen esityksestä sukupuolen vahvistamiseksi, ja samalla siihen liittyvät lausunnot ovat tulleet julkisiksi. Kirkkohallitus antoi oman lausuntonsa lakihankkeesta. Lausunto on järkyttänyt monia, sillä siinä varauksettomasti tuetaan sukupuolen vaihtamista oman ilmoituksen perusteella, vieläpä toivotaan, että uudistus vietäisiin pikaisesti läpi tällä vaalikaudella. 

 

Esityksessä ei ole kyse sukupuolivähemmistön ihmisarvon vahvistamisesta vaan sukupuolen käsitteen muuttamisesta. Itsemäärittelyä ei ole rajattu transsukupuolisille vaan kuka tahansa voi omalla hakemuksellaan vaihtaa sukupuolensa. Mikään kansainvälinen sopimus tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös ei edellytä lakia, jolla sukupuoli vahvistettaisiin omaan ilmoitukseen perustuen. 

 

Pidän erityisen harkitsemattomana Kirkkohallituksen lausunnon perusteluja sille, miksi omaan selvitykseen perustuva sukupuolen vaihtaminen tulisi laajentaa myös nuorille ja lapsille. Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala lausunnossaan valiokunnalle toteaa: "Nuoruusikäisten identiteettikehityksen keskeneräisyyden vuoksi ikärajan alentamista ei tule harkita." Hänen lausuntonsa on erityisen painava, sillä hän on vuodesta 2011 lähtien vastannut alaikäisten sukupuolen uudelleenmäärittelystä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jonne hoidot on keskitetty. Hän perustelee: "Valtaosa nuorten sukupuoliahdistuksesta johtuu nykyisestä mielenterveyden kriisistä ja siitä, että sukupuoli-identiteetti on virallisessa ja sosiaalisessa mediassa nuorille vahvasti tarjolla selityksenä lukuisiin ongelmiin ja reittinä ulos kasvukivuista ja vakavammistakin vaikeuksista."

 

Ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että vakavat mielenterveyden häiriöt korjaantuisivat sukupuolta korjaamalla, päinvastoin suomalaisessa tutkimuksessa havaitsimme, että monen alaikäisenä hormonaalisia hoitoja saaneet psyykkinen vointi heikkeni. On vastuutonta uusintaa uskomusta, että sukupuoliominaisuuksien tai henkilöllisyysasiakirjojen muokkaaminen poistaisi psykiatrisia ongelmia.

 

Sukupuolidysforiasta kärsivät henkilöt, nuoret ja vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea ja heidän oikeuttaan ilmaista itseään on tuettava. Tämä lakiesitys ei vahvista kenenkään ihmisoikeuksia tai ihmisarvoa. Sen sijaan se toteutuessaan uhkaisi erityisesti naisten oikeuksia ja altistaisi yhä nuoremmat hämmennykselle omasta sukupuolestaan. 

 

Lausunnon teologiset perustelut ovat ohuet. Siinä viitataan kyllä ihmisen luotuisuuteen ja arvokkuuteen Jumalan kuvana, mikä on hyvä asia, mutta ei sanallakaan sitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. En millään usko, että piispat allekirjoittaisivat näin kevyen ja puutteellisen lausunnon. 

 

Lähestyn teitä siksi, että eduskunnassa kunnioitetaan kirkon kantaa syvästi arvoihin liittyvissä kysymyksissä. Asian käsittely on juuri nyt ajankohtaista. Ensi viikolla siitä äänestetään ja siksi olisi tärkeää saada kirkon ylimmältä johdolta selkeä kristillisen uskon ja opin mukainen kanta, jotta Kirkkohallituksen hämmentävä lausunto ei jäisi kirkon viimeiseksi sanaksi tähän kysymykseen. 

 

Tätä saa jakaa.

Päivi Räsänen

Eija-Riitan ja Päivin esittämät kysymykset ja huolenaiheet ovat täysin aiheellisia kaikilla mahdollisilla objektiivisesti todennettavilla aspekteilla. Erityisesti Eija-Riitan esittämiin lukuisiin kysymyksiin (jotka monet jo häntä ennen ovat lukemattomat kerrat esittäneet) olisi hyvä saada jäsenneltyjä, perusteltuja ja tutkimustietoon perustuvia vastauksia, mutta translakiuudistuksen masinoijat ja puolustelijat ovat hyvin haluttomia antamaan sellaisia vastauksia; kenties siksi, ettei sellaisia ole olemassakaan. Tässä on ihan perimmältään kyse uskon asioista, ja uskoa ei voi perustella faktoilla. Joko päätät uskoa tai olla uskomatta. Kuten jo moneen kertaan olen todennut, transien perustelut ja argumentit lakimuutoksen vaatimiseksi koostuvat pääasiassa suureen ääneen ja syyllistämällä vaatimisesta, tunnemanipuloinnista, "ihmisoikeuksiin", "yhdenvertaisuuteen" ja "tasa-arvoon" jne. vetoamisesta, kaasuvalottamisesta, tarkoituksellisesta termikikkailusta ja käsitehässimisestä, vastapuolen vaientamisyrityksistä ja blokkaamisesta, hyperbolisesta kielenkäytöstä, ylimitoitetusta reagoinnista, kaiken ylitulkitsemisesta ja niin edelleen. Kiperiin kysymyksiin ei saa transeilta koskaan selkeitä vastauksia, koska heillä ei ole niihin vastauksia. Transit ja heidän tukijansa uskovat taikauskoisen toiveikkaasti, että kun kaikki pakotetaan elämään heidän maailmankuvansa ja Translandian lainalaisuuksien mukaan, heistä tulee vihdoinkin autuaita ja onnellisia. Eija-Riitan tekstissä on runsaasti kiinnekohtia, joihin voisi tarttua ja joita kommentoida seikkaperäisesti, mutta tämä teksti on venähtänyt sen verran pitkäksi, että pakko laittaa tässä kohtaa pakettiin.

Olennainen pointti Päiviltä on maininta siitä, että translakiuudistuksessa ei ole kyse sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden ihmisarvon vahvistamisesta vaan sukupuolen käsitteen muuttamisesta. Juridisen sukupuolen itsemäärittely, joka on aikaisemmin ollut kehonmuokkaushoitoja läpikäyneiden transsukupuolisten poikkeusjärjestely (ja sinällään systeeminä toimiva ja järkevä), laajennetaan nyt kaikkien "ihmisoikeudeksi". Pelkän juridisen sukupuolensa vaihtava ihminen ei muutu maagisesti kokemussukupuolensa yksilöksi tai miksikään muuksi, oli hänen koettu sukupuolensa ja identiteettinsä mikä hyvänsä. Olen paljon miettinyt, että translakivouhotuksen on pakko olla wokettajien ja intersektionalistiporukan väliprojekti ja petaamista jollekin vielä suuremmille uudistuksille. Sukupuolikäsityksen muuttaminen tarkoittaa käytännössä mies- ja naiskäsityksen irrottamista biologiasta ja muuttamista identiteettiperustaiseksi. Mieheydestä ja naiseudesta tulee käsitteellisellä tasolla ja juridiikassa jotain, mitä koetaan ja larpataan, ei jotain, mitä ollaan. Fyysiseen todellisuuteenhan tällä sekoilulla ei ole mitään vaikutusta, mutta jostain syystä näiden nykyisten TÄYSIN seonneiden "transihmisten" on absoluuttisen mahdotonta käsittää tätä. Näin siinä käy, kun annetaan hulluille valta ja päästetään heidät johtamaan mielisairaalaa. Kaikki nykyinen intersektionaalisuusideologiaan pohjautuva identiteettivouhkaus on mitä puhtainta taikauskoa, joka rakentuu kartesiolaisen maailmankuvan päälle. Kyse on uskonnosta; kiihkouskovaisuudesta; kultista. Moderni transliikehdintä on uskonnollinen kastraatiokultti, josta minulle tulee hyvin pelottavalla ja karmaisevalla tavalla mieleen skoptsit.

Ihminen on hänen kehonsa. Sinä olet sinun kehosi. Jos ei ole sinun kehoasi, ei ole sinuakaan.

Lopuksi vielä:

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen on antanut sukupuolisekoilusta seuraavan lausunnon:

Tulinpa möläyttäneeksi toimittajalle, että lapsia on kahdenlaisia: tytöillä on pimppi ja pojilla munat. Ja tästähän vasta helkkarinmoinen haloo nousi. Sanottiin, että tämmöinen näkemys on konservatiivinen, tunkkainen, typerä, tökerö ja höpöhöpöä. Olenko ottanut opikseni? Enpä juuri.

Poikien Y-kromosomi saa aikaan sen, että jo sikiökaudella kivekset erittävät testosteronia. Se vaikuttaa kehittyviin aivoihin, ja kun isoja tyttöjen ja poikien aineistoja verrataan keskenään, nähdään tällaisia eroja esimerkiksi kognitiivisissa kyvyissä. Luonnollisesti sukupuolen sisällä on valtavan suurta vaihtelua.

Mikään tästä ei ole ideologiaa, mikään ei ole mielipide, ei konservatiivisuutta, vaan nämä ovat faktoja. Mikään tästä ei myöskään liity millään tavalla siihen, miten suhtaudumme transihmisiin tai seksuaalisuuden monimuotoisuuteen. Se kehittyy myöhemmin, ja se on ihan kokonaan eri asia.

Tämä ajatus sukupuolineutraaliudesta pyrkii kieltämään erot ja lisäämään sillä tavalla tasa-arvoa, mutta sehän ei onnistu. Kyseessä on holhoava aikuislähtöinen ideologia, joka ei millään tavalla edistä lasten kasvua ja hyvää kehitystä. Mehän emme rasismiakaan pyri poistamaan sillä tavalla, että jonain kauniina päivänä vain sanomme, että me kaikkihan olemme ihonväriltämme täsmälleen samanlaisia.

/edit 28.1. Kommenteista löytyy vielä lisäksi Annikka Mutasen kolumni Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää, joka on julkaistu Hesarissa 28.10.2021. Kolumni on tällä hetkellä maksumuurin takana, joten kirjoitin sen kokonaisuudessaan kommentteihin.

/edit 29.1. Professori Riittakerttu Kaltialan uunituore haastattelu YouTubessa Puheenaihe-kanavalla. Riittakertun haastattelu Helsingin Sanomissa, kirj. Annikka Mutanen.

Transien käsityksiä naiseudesta (osa 1) (+ Non-Bonery 90-117)

Morjens vain. Vuosi 2023 hyrähtänyt käyntiin, uudet kujeet ja silleen. Tarkastellaanpa tänään hieman Drag Queen Story Hour -tapahtumien funktiota ja niiden siivittämänä transien käsityksiä naiseudesta heidän omien kuvaustensa perusteella. Tuli taas sen verran iljettäviä kuvakaappauksia vastaan aiheeseen liittyen, että pakko laittaa ne jakoon pienen analyysin kera.

/edit perjantaina 13.1. (Iik!) Kommenteissa keskustelua ajankohtaisesta translakiuudistuksesta ja sen ongelmista yms.

/edit maanantaina 23.1. Kahdensadan kommentin rajapyykki täyttyi tähän merkintään, klikkaa sivun alalaidasta Lataa lisää... saadaksesi kaikki kommentit näkyviin.

/edit sunnuntaina 4.2.2024
Tässä osa 2.

Ei mennä tänään vielä tarkemmin Dylan Mulvaneyhyn (alla), jonka girlhood-hourailut ja tyttölarppailut ovat muutamassa kuukaudessa keränneet Tiktokissa miljoonayleisön. Palataan Dylanin toilailuihin myöhemmin. Mutta kaikki naiset, jotka luette tätä: kuinka moni teistä on joskus katsellut tamponia Dylanin tavoin, niin kuin olisi juuri löytänyt kauan kadoksissa olleen sielunkumppaninsa?

Ihan alkajaisiksi kuitenkin: ohessa teille vielä yksi setti näitä Tatsuya Ishidan Tatsuya Ishida Non-Bonery-sarjiksia. Aiemmat stripit ilmestymisjärjestyksessä: 1, 2, 3.

Ishida julkaisee tähän sarjaan stripin joka päivä Twitter-tilillään, mutta en jatkossa julkaise niitä enää täällä, kyseessä kun ei kuitenkaan ole oma tuotantoni ja Ishidalla ei näköjään ole aikomusta päättää sarjaa ihan piakkoin. Voitte itse käydä Ishidan Twitter-tililtä lukemassa näitä jatkossa, jos kiinnostaa. Meinasin jättää jo nämä julkaisematta, mutta kun olin jo ehtinyt nyhrätä ne tänne tekstieditoriin, niin menköön.

Tässä vielä lopuksi muutama osuva irtopala joulukuulta:

Woke Factory

Nämä saivat minut nauramaan:

Ishida on erinomaisen hauskasti upottanut noihin strippeihin viimeaikaisia transien tempauksia, esim. Dylan Mulvaneyn Tiktok-tyttöilyt, Lia Thomas yms. transleidiurheiljat, tuo joku missikisat voittanut pullataikinatransleidi (jonka nimeä en muista) ja aivan täysi creep Jeffrey Marsh, joka tekee lapsille suunnattuja Tiktokeja ja muuta somesisältöä. Oletteko sattumalta nähneet hänen videoitaan? Niitä löytyy YouTubesta jonkin verran, katsokaa hänen kanavaltaan sitä Shorts-osastoa. Meikattu ja naisten vaatteisiin sonnustautunut Marsh keikistelee ja kiemurtelee videoilla, tuijottaa rävähtämättömin silmin kameraan ja selittelee hyväilevällä, venyttelevällä ja hyytävällä äänellä kaikkea omituista gendershittiä, että biologista sukupuolta ei ole olemassakaan tai sitä on hyvin vaikea tyhjentävästi määritellä, transihmisten tarpeet ovat aina muiden ihmisten tarpeita tärkeimpiä (remember to always center the trans person), lapsille tekee hyvää nähdä ja seurata LGBTQIA-ihmisten elämää, koska se on täydellistä ja ihanaa ja kaunista, lasten ja nuorten kannattaa hylätä transfobiset sukulaiset ja liittyä transien glitterperheeseen (glitter family). Eli aivan täysi groomaaja ja sekopää, jota ei pidä päästää lasten ja nuorten lähellekään missään olosuhteissa.

Mietiskelin eilen ja tänään, mitäköhän tuoretta kauhua transeilla on suunnitteilla maailman ja ihmisten varalle tänä vuonna. Minulle ei oikein ole valjennut, minkä ihmeen takia transit haluavat tulla yhdistetyiksi noihin groomaajiin, joihin lukeutuvat Marshin tapaisten kyykäärmeiden ohella kaiken maailman dragqueenit satutuokioineen. Kyseisillä sirkuspelleillä on omat kotisivutkin nykyään, myös Wikipedia-artikkeli löytyy. Tuolla kotisivuilla lukee mm. seuraavaa:

It’s just what it sounds like! Storytellers using the art of drag to read books to kids in libraries, schools, and bookstores. Dragqueen Story Hour captures the imagination and play of the gender fluidity of childhood and gives kids glamorous, positive, and unabashedly queer role models. In spaces like this, kids are able to see people who defy rigid gender restrictions and imagine a world where everyone can be their authentic selves!

Dragista puhumista taiteena, queer-roolimalleja, sukupuolen fluiditeettia ja omana, autenttisena itsenä olemista, blaa blaa, lässyn lässyn, samoja virsiähän nämä kaikki koko ajan toistelevat. Puolustuskyvyttömien ja kritiikittömien lasten aivopeseminen gender-, queer- ja transshittiin aloitetaan tosiaan jo päiväkoti-iässä siellä, minne nämä hyypiöt jalallaan astuvat.

Wokevanhemmille (varsinkin äideille ja varsinkin Transhausen-äideille) tuntuu olevan aivan ylittämättömän elintärkeä asia saada penskansa noihin tilaisuuksiin ihan vain osoittaakseen, miten hirvittävän suvaitsevaisia ja avomielisiä kasvattajia he ovatkaan ja miten kaikkien identiteettejä tässä nyt syleillen hyväksytään ja arvostetaan. Jotenkin luulisi, että lapset olisivat noissa tilaisuuksissa aivan kauhuissaan: useimmista lapsista naamioituneet aikuiset ovat pelottavia ja aiheuttavat suurta turvattomuuden tunnetta. Osittain juuri tähänhän perustuu mm. pellepelko (koulrofobia) ihan tutkimustenkin mukaan: pelle on olevinaan hauska ja iloinen ja on maskeerattu sellaiseksi ylikorostetusti, mutta kukaan ei voi todellisuudessa olla varma pellen naamion taakse kätkeytyvistä todellisista intentioista, eli onko kyseessä kiltti ja hassu setä vai torahampainen Pennywise.

Siis sinänsähän on aivan OK ja suotavaakin opettaa lapsille, että omaa persoonallisuuttaan ja identiteettiään saa ilmaista haluamallaan tavalla. Jos poika haluaa pukeutua tiaraan ja prinsessamekkoon ja karkeloida kukkaniityllä, niin annetaan hänen tehdä niin. (Minä olin juuri tällainen poika. Halusin pukeutua prinsessamekkoon ja pukeuduinkin, vaikka kaikki nauroivat minulle.) Jos tyttö inhoaa hameita, haluaa kiipeillä puissa shortseissa ja leikkiä pikkuautoilla ja vesipyssyillä, niin annetaan hänen tehdä niin. Mutta dragasiassa ei ole kyse viattomasta ja puhtoisesta suvaitsevaisuuteen kasvattamisesta vaan siinä on aina enemmän tai vähemmän seksuaalinen pohjavire. Useimmat dragartistit (joista lähes kaikki ovat miehiä) eivät pelkästään puolihuolimattoman viattomasti pukeudu silloin tällöin naisiksi vaan he saavat siitä pukeutumisesta seksuaalisia kiksejä ja mielihyvää, ja he ovat ajautuneet harjoittamaan dragia ylipäätään nimenomaan seksuaalisen mielihyvän motivoimina. Drag EI OLE pelkkää viatonta ja neutraalia performanssitaidetta. Minkä ihmeen takia päivänselvien fetisistien ja AGP-keikistelijöiden täytyy saada itselleen pienistä lapsista koostuva yleisö, vaikka kuinka muka ovatkin esittävinään, että tässä nyt viattomasti luetaan jotain olin poika nimeltä Päivi -satuja ja saarnataan suvaitsevaisuudesta ja kaikkien hyväksymisestä? Mikä muu siinä voi olla motiivina kuin lasten täydellinen hämmentäminen ja mahdollisimman varhainen rekryäminen mukaan transkulttiin?

(Tässä on video, jolla tähän asiaan kriittisesti suhtautuva dragartisti Kitty Demure avautuu vanhemmille siitä, minkä takia he raahaavat lapsiaan noihin tapahtumiin, tässä tapauksessa varsinaiseen dragshow'hun.)

Ja miten se ylipäätään edistää jotain sukupuolen ilmaisun suvaitsemista, että juuri nuo dragsekopäät ovat eturintamassa aiheesta julistamassa? Drag on irvokkaalla tavalla äärimmilleen vietyä naiskarikatyyrien esittämistä. Drag on syntynyt alun perin siinä viitekehyksessä, että koska teattereihin päästettiin tiettynä aikana näyttelijöiksi ainoastaan miehiä, niin miesten piti näytellä myös naisten roolit. Naiseus ei ole sitä, miten nuo nykyiset dragartistit eli sirkuspellet sitä (mukamas omasta mielestään progressiivisella tavalla) representoivat.

Miettikääpä, jos Tom of Finland -tyylisiin nahkakostyymeihin pukeutuneet homomiehet yhtäkkiä järjestäytyisivät ja alkaisivat esittää päiväkoteihin ja kouluihin tarjouksia, että tulisivat mielellään "lukemaan satuja pienille pojille". Sitten he ilmestyisivät paikalle pamppuja ja ruoskia heilutellen ja pup-naamareihin sonnustautuneet paidattomat miehet talutushihnoissa kontaten, että no niin pojat, nyt luetaan satuja, tui tui. Mikä olisi yleinen reaktio? En ole ikinä kuullut puolella sanallakaan mainitun, että homomiehet olisivat tehneet missään mitään tämän tapaistakaan, VAIKKA homomiehiin onkin vuosikymmenten ajan erittäin sitkeästi liitetty inhottava pedarileima, jonka purkamiseksi homomiehet ovat joutuneet tekemään ihan jäätävän työn; siis sen osoittamiseksi ja laajemmaksi tietoistamiseksi, että miesten homoseksuaalisuus ei ole alaikäisiin vaan toisiin aikuisiin miehiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta. Homoseksuaalisuus on myös TÄYSIN eri asia kuin transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, sukupuoli-identiteetti, genderit ja kaikki muu transien sekoiluun liittyvä. Homoja syyllistetään jo nyt transien aiheuttamista vahingoista ja yleisestä perseilystä (se slippery slope -argumentti).

Palatakseni vielä noihin aiemmin mainittuihin dragartistien seksuaalisiin mielihyviin ja fetisseihin sun muihin; selityksissäni näistä asioista ei ole kyse mistään minun arvailustani. Olen perehtynyt aiheeseen mm. lukemalla transien itsensä kuvauksia omasta transidentifioitumisestaan ja siihen vaikuttavista motiiveista (tai piilomotiiveista). Mitä tulee transidentifioituviin miehiin, niin heillä nuo motiivit ovat äärettömän usein nimenomaan voimakkaan seksuaalisesti värittyneitä; he itse myös tiedostavat asian ja puhuvat siitä avoimesti, vaikka saattavatkin tuohtua siitä, kun puhutaan esim. aytogynefiliasta ja liitetään heidät siihen käsitteeseen. Jostain syystä autogynefiilit eivät itse pidä siitä, että heitä sanotaan autogynefiileiksi, varsinkin jos on kyseessä joku pahemmanlaatuinen TWAW-meuhkaaja. (It's ma'am!)

Mitä ovat transien käsitykset naiseudesta ja siitä, kuka ja mikä nainen on? Puhun nyt nimenomaan transidentifioituvista miehistä, joiden maailmankuva ja oleminen on jo kategorisesti aivan toisenlaista kuin miten transidentifioituvat naiset aiheesta puhuvat ja miten he asian kokevat.

Tässä viisi suoraa lainausta neljältä transidentifioituvalta mieheltä, jotka ovat julkisesti puhuneet omasta transidentifioitumisestaan ja siihen liittyvistä seksuaalisista tai pornografisista motiiveista. Varautukaa oksennuspussin tai roskakorin kanssa, lainaukset ovat todella kuvottavia (joskin juuri siinä mielessä hyvin kuvaavia).

Andrea Long Chu tässä (yllä) esittää, miten se mielletään pornografiaksi, kun itsellä on jokin objekti, mutta tosiasiassa oletkin se objekti itse; niinpä objektina oleminen on naiseuden ilmaisun perimmäinen tapa. Andrean mielestä pannuksi tuleminen tekee ihmisen naiseksi, koska pantavana oleminen on sitä, mitä nainen on.

Andrea jatkaa (alla) hengentuotoksiaan kuvailemalla, miten sissynä oleminen tarkoittaa oman mielensä menettämistä. Sissy on pornoslangia ja tarkoittaa feminiinisesti itseään ilmaisevaa miestä/poikaa (tosin naisetkin voivat esiintyä sissyinä), joka alistuu miehelle ja kyrvälle ja miehen tarpeiden täyttämiselle täydellisesti. Jos aiheeseen liittyvä pornokuvasto kiinnostaa, niin etsikää joltain pornosivustolta hakusanalla sissy hypno, niin saatte aika nopeasti käsityksen, mistä siinä on kyse. (Ilmeisistä syistä en jaa kyseistä video- tai kuvamateriaalia sellaisenaan tänne blogiin.)

Andrea jatkaa: Tekninen termi tässä asiayhteydessä on "bimbofikaatio". Otteissa yleensä opastetaan katsojia antautumaan omaehtoisesti hypnoottisuudelle, aivopesulle, aivojen sulamiselle, tyhmenemiselle ja muille keinoille, joilla ammentaa intelligenssiä ihmisestä pois. "Miksi pidät bimbona olemisen konseptista?" kysyy eräs käyttäjä.

GIF-animaatioissa useimmiten nähtävät eleet liittyvät useimmiten vapaan tahdon evakuaatioon: läkähtyneet kasvot, värisevät jalat, ympärikääntyneet silmät. Jopa GIF-formaatti itsessään kommunikoi tätä: ikään kuin linko, joka tislaa naiseutta sen paljaimpaan olemukseen – avoin suu, odottava persereikä, tyhjät, tyhjät silmät.

Sissypornon ansiosta minusta tuli trans.

Joko lentää laatta, ystäväiset?

Sitten meillä on muuan akateemikko ja queerteoreetikko, Grace Lavery nimeltään, joka tässä katkelmassa avaa ajatteluaan. Siinä, että tulee kohdelluksi miesten taholta paskamaisesti, on itsessään jotain todella affirmoivaa. Se on kuin riemun kirkaisu rintani syvimmästä luolasta. Siinä, että on rehellisen, peittelemättömän seksismin uhri, on ilahduttavaa ja piristävää elinvoimaa.

Kolmas tähtemme on muunsukupuoliseksi identifioituva they/them-heebo nimeltään Jacob Tobia, joka on kunnostautunut LGBTQIA-aktivismin saralla myös mm. kirjailijana, tuottajana ja TV-juontajana. Muistan Tobian myös selitelleen paljon noita sissyjuttuja (hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin) ja useissa yhteyksissä sellaista, että häntä turhauttaa valtavasti, koska hän haluaisi tulla kohdelluksi miesten taholta esineellistävästi ja objektifikaatiolla, mutta kuulemma miehet eivät kiinnitä häneen ravintoloissa ja vastaavissa paikoissa mitään huomiota. Tässäkin captionissa hän sivuaa aihetta.

Tobia avaa ajatteluaan seuraavasti: Naisia ympäri maailman on kohdeltu seksuaalisina objekteina. Mutta jos kerran seksuaalinen objektifikaatio on kategorisesti niin kamalaa, niin minkä vuoksi himoitsen sitä niin pahasti? Haluan olla seksuaalisesti objektifioitu. Ajatus siitä, että tuleminen nähdyksi 'seksiobjektina' olisi universaalisti paha asia, on aivan liian yksinkertainen, kuten muutkin feminismin periaatteet.

Ja neljäntenä vielä kauno- ja tietokirjailija Juno Dawson, transidentifioituva homomies, jakaa meille uljasta viisauttaan ja elämänkokemustensa meheviä hedelmiä.

Maailmassa on paljon homomiehiä, jotka ovat homoja lohdutuspalkintona, koska he eivät voineet olla naisia. Tämä oli ehdottoman totta ainakin minulle.

Näitä olisi enemmänkin, mutta teen vaikka jatko-osan myöhemmin.

No niin, transit ovat puhuneet. Blank, blank eyes. Odottava persereikä, verestävät silmät, rajusti pantavana oleminen. Alistuva, bimbofioitu sissylutka. Miesten paskamaista kohtelua, joka affirmoi ja validoi (trans)naiseuden kokemusta. Peittelemättömäntä seksismin kohteena olemista, halusi tai ei, ja siitä koituva ihastuttavan autuas elinvoiman ja viriliteetin kokemus. Objektifikaatiota, objektina olemisen himoitsemista. Homomieheyttä lohdutuspalkintona.

Tällaisia ovat transidentifioituvien miesten käsitykset siitä, kuka ja mikä on nainen ja mitä on naiseus. Nainen on jotain, mitä alistetaan, bimbofioidaan ja nöyryytetään, ja sellaiseen asemaan nämä tyypit pyrkivät itsekin, koska se on heille aivan äärimmäinen fetissi. Näiden mielikuvien varaan he rakentavat omaa identiteettiään ja kuvittelevat nyt positioituneensa johonkin feminismin syvimpään ytimeen. He fetisoivat, glorifioivat ja mystifioivat naisten alisteista asemaa, oli alisteisuus sitten sosiaalista, kulttuurista tai seksuaalista, mutta varsinkin seksuaalista. He saavat kiksejä, validaatiota ja gendereuforiaa tullessaan kohdelluksi tavoilla, joihin liittyy fetissimäistä toiseuttamista, alleen painamista, alistamista, ahnaaksi, täyttymistä odottavaksi aukoksi pelkistämistä. Take that cock, you sissy whore.

Kuinka paljon vastaavia esimerkkejä täytyy kahlata lävitse todetakseen, miten äärimmäisen seksistinen, pornoistunut, fetisoitu ja autogynefiilinen käsitys näillä tyypeillä on siitä, mitä kaikkea heidän himoitsemansa naiseus ja naiseksi tuleminen heille edustaa? Ja miten nämä fetissihuuruissaan hourailevat hyypiöt kehtaavat julkisissa ulostuloissaan ja kirjoituksissaan esiintyä jonain naiseuden ylimpinä asiantuntijoina ja feminismin uranuurtajina? En tarkoita pelkästään näitä lainauksia vaan kaikkia mahdollisia muita vastaavia. Olen lueskellut viime päivinä sieltä täältä Juno Roche -nimisen transidentifioituvan miehen kirjaa Trans Power, jossa Roche selittää 256 sivun verran täysin samantyylistä fetissihuuruista horinaa omista transkokemuksistaan ja analysoi niitä yksityiskohtaisesti. Teksti on raskasta luettavaa; ikään kuin tekstimuotoon puettua masturbointia. Rochen eduksi sanottakoon, että hän ei ole aivan niin harhainen että kuvittelisi olevansa sama asia kuin nainen, ja hän hakee (jos nyt oikein käsitin) kumppanikseen nimenomaan toista transnaista, tai siis ainakin tuon kirjan kirjoittamisen aikoihin on hakenut. Eli ei vaikuta olevan skitso transbian, joka häärää lesbojen kimpussa validaatiota hakemassa ja genitaalifetisseistä karjumassa. Noh, en pysty kirjan osalta tämän tarkempaan analyysiin, kun olen lähinnä lehteillyt sitä ja lueskellut pätkiä satunnaisesti sieltä täältä.

Palatakseni vielä noihin dragartisteihin ja heidän "satutunteihinsa". Dragpiireissähän pyörii hyvin sekalaista sakkia kaiken kaikkiaan, mutta jos (ja kun) siellä aivan taatusti heiluu pilvin pimein noita transidentifioituvia miehiä, joiden käsitykset sukupuolista ja ennen kaikkea naiseudesta ovat äärimmäisellä tavalla seksuaalisesti ja fetissipohjaisesti määrittyneitä, niin millä perusteella juuri heidänlaistensa tulisi saada opettaa lapsille "satutunneilla" jotain genderfluidia, suvaitsevaisuutta, ilmaisunvapautta ja muuta sukupuolihuttua? Mitä heidän on tarkalleen ottaen tarkoitus näistä asioista lapsille ja heidän vanhemmilleen viestittää ja miksi?

On jotenkin aivan verrattoman ironista, että samaan aikaan kun Matt Walsh ja kumppanit väsäävät dokumentteja siitä, miten kukaan ei osaa määritellä mikä on nainen, niin noilla uhkeilla transleideillä kyllä tuntuu olevan aiheesta hyvinkin perinpohjainen, mietitty ja sisäistetty käsitys.