Hei taas pitkästä aikaa.
Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina (siis minun, Laventelin, osalta). Jatketaan täten vieraskynien parissa, niin saatte vähän uutta luettavaa ja uuden kommenttiboksin auki. Puikoissa jatkaa blogissani jo kahden tekstin verran ansiokkaasti vieraskynäillyt Tumbleriina. Tässä aiemmat Tumbleriinan tekstit:
Tyttöjen kirjoituksia Tumblrin syövereistä
Terffejä juuri sinun takapihallasi
Tekstin aiheena on Sexpo-järjestön ja sen alaisen SeriE-verkoston horinat "lapsikohteisuudesta", joka on juuri sitä, mitä kuvittelettekin sen olevan. (Huomatkaa taas tässäkin, miten wokettajat yrittävät termejä muuntelemalla muuttaa ihmisten yleisiä mielikuvia ja käsityksiä asioista.) Tämä olkoon nyt samalla epäsuora keskustelunavaus aiheeseen ja kaninkoloon, jota olen tietoisesti aiemmin täällä hieman vältellyt, vaikka materiaalia kyllä kerättynä onkin: siis siihen, miten pedofilia yritetään hiljaa hivuttamalla saada normalisoitua yhteiskunnassa transvouhotuksen ja sukupuolivouhotuksen vanavedessä.
Minulla on tosiaan aiheesta (siis pedariuden normalisoimisen pyrkimyksistä) jonkin verran esimerkkejä kerättynä, ja palaan aiheeseen vielä tarkemmin myöhemmin. Erityisesti haluan näyttää teille erään kammottavan lastenkirjan kuvan, joka joskus ajelehti vastaani X:ssä ja jonka tallensin myöhempää käyttöä varten. En vain yhtään muista, mille laitteelle sen tallensin (prkl), joten täytyy vähän tongiskella joku päivä. Tuo kyseinen aukeama oli niin päivänselvä todiste lapsiin kohdistetusta subliminaalisesta aivopesusta, ettei tosikaan.
Pedofiilit, sorron yöstä nouskaa, STEA:n raha teille virratkoon
Pieneen Suomenmaahamme mahtuu monenkirjavaa järjestöä, yhdistystä ja ehkäpä jokunen bulvaanikin. Järjestöt nauttivat usein valtionavustuksia, mikä on noussut kuumaksi perunaksi tässä vaalikauden lähestyessä: vihervassarifemakot ulisevat ja fasistinatsipersut öyhöttävät kilpaa järjestötuista, niiden tarpeellisuudesta ja -ttomuudesta, ja mitä järjestöpomot oikein tekevät kuusinumeroisen vuosipalkkansa eteen. Aiheesta virinneen keskustelun innoittamana ryhdyin ihan tässä kotisohvallani selvittelemään, mihin minunkin maksamani veropennoset oikein menevät tuottamaan sen luvatun 500-kertaisen hyödyn.
Sexpo ja SeriE
Sexpo on suomalainen valtionavustuksia saava järjestö, joka tarjoaa mm. seksuaaliterapeuttien palveluja. Järjestön maine koki ikävän kolauksen vuonna 2025, kun sen entinen toiminnanjohtaja tuomittiin raiskauksesta ja salakatselusta.
"Sexpo edistää seksuaalista hyvinvointia ja toimii turvallisen, vastuullisen, avoimen ja myönteisen seksuaalikulttuurin ja -politiikan vahvistamiseksi Suomessa. Jaamme ajantasaista tietoa seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista sekä tarjoamme maksuttomia palveluita moninaisille asiakkaille."
Lähde: Lähde: Sexpo, lainattu 9.6.2026
Kuulostaa ihan kivalta. Mitäs muuta Sexpo meille tarjoaakaan?
SeriE, eli seksuaalirikosten ehkäisy, on Sexpon tarjoama palvelu, jolla on ainakin näin pintapuolisesti tarkasteltuna jalo tarkoitus.
Seksuaalirikokset, etenkin lapsiin ja nuoriin kohdistuvat, ovat hyvin paha juttu. Niiden ehkäiseminen on siis näin ollen hyvä asia, eikö? Tutustutaanpa tähän toimintaan vähän lähemmin.
Mikä ihmeen "lapsikohteisuus"? Hoks! Sehän on kiertoilmaus sille sanalle, jonka ääneen sanomisesta tai kirjoittamisesta napsahtaa somessa ja monella muullakin julkisella foorumilla vähintään varjobannia: pedofilia. Moiset uudissanat lähinnä kuvottavat, joten puhun jatkossa asiasta sen oikealla nimellä.
Aluksi vähän perustietoa pedofiliasta. Ihan asianmukaista, tosin itseäni kummastuttaa se, että puhutaan yleisluontoisesti "lapsista ja nuorista" ilman suojaikärajoja ja miten ne määritellään laissa. Missään vaiheessa ei myöskään mainita, että lapseen kajoaminen on rikos.
Myönnettäköön ettei tuo väliotsikko teknisesti ottaen väärässä ole. Sen alla oleva teksti taas puolestaan luiskahtaa jo pahasti kyseenalaisen puolelle: pedofilia kuvataan harmittomana ominaisuutena, jonka ikävin puoli on muun yhteiskunnan nuivassa suhtautumisessa lapsenraiskaukseen.
Pitäisiköhän meidän mennä itseemme ja miettiä, kuinka paha mieli pedareilla meidän takiamme on?
Tässä Sexpo myöntää suoraan, että yksi SeriE:n tavoitteista on "purkaa lapsikohteiseen seksuaalisuuteen (PEDOFILIAAN, SENKIN PELKURIT!) liittyvää stigmaa". Olenko heidän mittapuullaan aivan kamala ja suvaitsematon ihminen, kun sanon että pedofiliaa SAA ja PITÄÄ stigmatisoida? Minulle on sinänsä täysin ok, että pedofiilisia taipumuksia itsessään tunnistava henkilö hakeutuu niiden vuoksi hoitoon, mutta mitä hän hyötyy tällaisesta päänsilittelystä ja lässytyksestä? No, se selviää myöhemmin.
Sexpolla on myös oma podcast, jonka jaksoja voi halutessaan KRP:n listalle kuunnella Spotifyssa. Seuraava kuva on SeriE:n toimintaa käsittelevän podcast-jakson koosteesta.
Tähän siis ollaan tultu: valtionavustuksia saava järjestö julistaa homojen ja pedofiilien olevan yhtä suurta perhettä sateenkaarenkirjavan lipun alla. Homojärjestöt ovat jo kauan aikaa tehneet työtä tehdäkseen eron näiden kahden aivan eri asian välillä, vain tullakseen jälleen niputetuiksi yhteen pedarien kanssa. Ihmetteleekö joku vielä, miksi Pride-vastaisuus on lisääntynyt? Ihmiset eivät yhtäkkiä alkaneet vihata homoja: he ovat vain huomanneet, ettei Pride enää ole homojen ihmisoikeusliike vaan yleinen pervoiluhässäkkä. Normit nurin, miehet naisia, lapset aikuisia, turrit pehmoisia, cisheterot tyhmiä jne.
 |
| Nyky-Pride pähkinänkuoressa |
En tykkää siitä että Pride-lippuja tuhotaan, enkä hyväksy kulkueisiin kohdistettua väkivaltaa tai uhkailua, koska se on pohjimmiltaan samaa hedelmätöntä vandalismia ja riehumista kuin mitä häiriintyneet woke-aktivistit harrastavat. En myöskään haluaisi nähdä ainakaan sitä progressiivihirvitystä liehumassa kunnantalon, kirjaston tai seurakuntakeskuksen pihassa (omalla pihalla kukin liputtakoon mitä lystää). Progressiivinen Pride-lippu edustaa jotain sellaista, minkä taakse en voi hyvällä omallatunnolla asettua.
No, rauhoitutaanpas vähän. Luetaan seuraavaksi Sexpon kannanotto konservatiivihihhuli Tapio Puolimatkan hömpötyksiin (sori, Tapsa, vitsi vitsinä).
Öööh, mitä? Eikö pedofilia olekaan rinnastettavissa seksuaaliseen suuntautumiseen, niinkuin SeriE:n materiaaleissa väitetään? Onko Tapsa ymmärtänyt asian väärin?
Ahaa. Tapsa sortui suvaitsemattomien helmasyntiin: hänen mielestään pedofilia ei ole hyvä homma. Onneksi Sexpon työntekijät ovat täällä kertomassa meille, että pedofilia on ihan luonnollinen ja kiva juttu, kunhan vain ei mene tekemään mitään arveluttavaa In Real Life, eikös juu? Ja koska "seksuaalioikeudet" ovat ihmisoikeuksia, niin eihän pedofiililta nyt voida mitenkään kieltää oikeutta omiin tunteisiinsa? Ja tämä alla oleva klikkiotsikko on selkeästi pelkkä valeuutinen, koska lapsen myyttinen oikeus koskemattomuuteen suojelee häntä kaikelta tämmöiseltä?
Stephen Ireland (ei se jalkapalloilija) on brittiläinen, HIV-positiivinen Pride-aktivisti, joka sai viime vuonna pitkän vankeustuomion lapsenraiskauksesta. Yleisradio ei ole tapauksesta hiiskahtanutkaan. Hävetkää.
Allekirjoittanut aiemmin mainittu ex-toiminnanjohtaja ja "seksuaalietiikan asiantuntija" Tommi Paalanen.
Entä mitä sanoo THL?
SeriE:n ammattilaisille tarkoitetusta osiosta löytyy linkki Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tuottamaan julkaisuun aiheesta. Mahtavaa, nyt saadaan oikeaa, näyttöön pohjautuvaa tietoa.
Huomatkaa otsikon kielenkäyttö: pääotsikossa puhutaan yleisesti "väkivaltaa kokeneista lapsista", mutta se käsittää myös seksuaalirikosten uhreiksi joutuneet lapset. Tämä on samaa kielivenkoilua kuin tuo "lapsikohteisuuskin". Eihän nyt normien purkamisella ja överiksi vedetyllä seksipositiivisuudella nyt mitään varjopuolia voisi olla? Parasta piilottaa lapsiuhrit maton alle.
Tässä alaviitteessä avataan hiukan terminologiaa. Opimme mm. sen, että pedaria saa sanoa pedariksi vasta lääkärin asettaman diagnoosin myötä ja että se on kuin onkin lainvastaista.
Ihan THL:ssäkin ollaan siis sitä mieltä, että pedofilia on vahingollisen parafilian sijaan seksuaalinen suuntautuminen, eikä pedofiilia saa missään tapauksessa eheyttää pois taipumuksestaan. Kai tämäkin on huomioitu siinä kuuluisassa kansalaisaloitteessa?
Seuraavana hiukan tutkimusdataa seksuaalirikoksesta tuomittujen kuntoutuksesta, ja ennen kaikkea sen toimivuudesta.
Ensimmäisessä meta-analyysissa todetaan, että kuntoutukseen osallistuneet uusivat seksuaalirikoksen hiukan verrokkiryhmää epätodennäköisemmin (12,3 % vs. 16,8 %). Nuo luvut eivät oikein vakuuta: pelkkä tuomio ja sen myötä tuleva rikosrekisterimerkintä näyttäisi vähentävän uusimisriskiä lähes yhtä tehokkaasti kuin samanaikainen kuntoutus. Suomalaistutkimus taas puolestaan havaitsi näiden ryhmien välillä peräti kaksinkertaisen eron (5,6 % vs. 10,5 %), mutta heti seuraavassa lauseessa myönnetään, ettei ero ole tilastollisesti merkittävä. Tutkimuksen otoskoko ei käy tekstissä ilmi, mutta se lienee melko pieni. Seuraavan tutkimuksen tulos jäi aivan yhtä laihaksi, joskin sillä erikoisuudella, että kuntoutusohjelmaan osallistuminen lisäsi uusimisriskiä muutaman prosenttiyksikön verran.
Sexpo siis tarjoaa palvelua, jonka hyödyllisyys on nollan luokkaa.
Kaikki tämä verorahoilla.
Pedofiilithan ovat varsinaisia jeesuksia stigmat viattomissa pikku käsissään (muistakaa, ettei mieltymys ole teko!). Me pahat, tuomitsevat ihmiset tarvitsemme asennekasvatusta, jota voi kätevästi tilata ostopalveluna vaikka jonkin järjestön kautta. Ehkäpä noiden koulutuksien sisällöistä löytyy lähde tuolle väitteelle, että pedarien kokema kammottava stigma on yksi juurisyistä heidän rikoksiinsa (itse julkaisutekstistä en sitä löytänyt).
Nämä kädet kuuluivat Tsutomu Miyazakille. Ne olivat syntymästä saakka epämuodostuneet, minkä vuoksi hän eristäytyi muista ihmisistä. Hän syyllistyi vuosina 1988-1989 neljän pikkutytön seksuaalimurhaan, joiden yksityiskohdat voitte halutessanne käydä lukemassa itse (sisältövaroitus). Miyazakilla todettiin mielentilatutkimuksessa persoonallisuushäiriö, mutta hänen katsottiin olleen tekoaikaan täydessä ymmärryksessä, ja hänet teloitettiin 17. kesäkuuta 2008.
Miyazaki ei tehnyt rikoksiaan siksi, että hän syntyi pedofiiliksi: en itse usko sen olevan edes mahdollista. Hän jäi jo nuorena pornoriippuvaiseksi ja siirtyi lopulta lapsipornoon, kun normikama ei enää riittänyt. Hänen mittavasta videokokoelmastaan (lähes 6000 kpl) löytyi pornon ja hentain lisäksi myös väkivaltaelokuvia. Nykyään, kun lapsille tungetaan älyluuri kouraan jo alakoulussa, myös pornoriippuvuus syntyy entistä helpommin ja lopputulokset saamme lukea iltapäivälehdistä.
Olisivatko Miyazakin neljä uhria vielä elossa, jos Sexpon täti olisi ajoissa kertonut hänelle, että on ihan ookoo fantasioida pikkulasten raiskauksesta ja tappamisesta, kunhan se vain jää ajatuksen tasolle? Mieltymys kun nääs ei ole teko.
No nyt oli sellainen kaninkolo, että huhhahhei ja pontikkapullo. *hik* Olen toki tiennyt rapakon takana touhuilevista MAP:eista ja heidän yrityksistään soluttautua osaksi salonkikelpoista yhteiskuntaa, mutta en ollut tietoinen siitä miten pitkälle tämä (paremman ilmaisun puutteessa) syöpä on edennyt: Suomen valtion ylläpitämään tutkimus- ja asiantuntijatyötä tekevän laitokseen asti – kenenkään kyseenalaistamatta! Hik!
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on järjestösaksinnoillaan saanut aikaan melkoisen vastalausevyöryn sosiaalisessa mediassa. Suuri osa ulinasta kuuluu ymmärrettävästi järjestöiltä itseltään, mutta myös tietyt poliitikot (jotka myös usein istuvat jonkin järjestön hallituksessa) ovat ottaneet asiakseen julistaa järjestöleikkaukset täysin moraalittomiksi, hirveiksi ja absoluuttisesti vastustettaviksi asioiksi, jotka romuttavat hyvinvointivaltion tai vähintäänkin syöksevät ainakin miljardi suomalaista köyhyyteen ja rappioon. He ovat myös sitä porukkaa, joka paasaa alinomaa "historian oikealla puolella" olemisen tärkeydestä. Tiedätte keitä olette, ja haluan kysyä teiltä suoraan: oletteko miettineet loppuun asti, kenen joukoissa seisotte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti