Aloitan uuden bloggaussarjan, jonka aiheena ovat transaktivismin paradoksit ja ristiriidat. Niitähän nimittäin piisaa roppakaupalla ja röykkiöittäin. (Ajattelin aiemmin, että paradokseista pitäisi kirjoittaa oma pitkä merkintänsä, mutta lienee taloudellisempaa ja lukijaystävällisempää käsitellä aihetta pienemmissä pätkissä, yksi aihekokonaisuus kerrallaan.)
Paradoksi 1: Niin tai näin, aina väärinpäin
Paradoksi 2: "Minut pakotetaan olemaan trans!"
Paradoksi 3: Tosielämän Näkymättömät Ninnit
Trans (*) ei lähtökohtaisesti ole koskaan tyytyväinen mihinkään, koska trans vihaa itseään ja haluaa tulla kokonaan toiseksi ihmiseksi kaikkien muiden ihmisten havaintopiiriä ja kokemusmaailmaa myöten. Toistan: Trans haluaa tulla kokonaan toiseksi ihmiseksi. Trans ei halua olla se, joka on. Hän haluaa olla joku toinen. Meidän pyhä tehtävämme on ympärivuorokautisesti mukauttaa kaikki toimintamme transin kulloistenkin mielenliikahdusten mukaiseksi. Tästä ei neuvotella. Kompromisseja ei ole. Tämä vaatii meiltä kaikilta melkoisia ajatustenlukemisen, kristallipallotulkinnan, telepatian ja mentaaliakrobatian kykyjä. Jos mahdollista, niin kokeile testata tätä jotenkin itse, tai tarkkaile sivusta, kun joku muu testaa. Tulet ennen pitkää huomaamaan, ettet koskaan saavuta itsesi etkä transin kannalta tyydyttävää lopputulosta.
(*) En puhu nyt niistä tolkun transsukupuolisista, joilla on kaikki muumit laaksossa. Heistä monet ovat käyneet täällä blogissakin kommentoimassa. Puhun nimenomaan näistä nykyisistä sekopääaktivisteista, jotka ovat jostain saaneet päähänsä olevansa "transihmisiä", vaikkeivät ole koskaan sekunniksikaan pysähtyneet miettimään, mitä transsukupuolinen itse asiassa tarkoittaa. Asian ympärillä pyörivä keskustelukulttuuri on tällä hetkellä tuskastuttavan sekainen ja utuinen, koska kaikki mahdolliset termit on sotkettu niin tuhannelle miljoonalle mutkalle.
Transaktivistien kanssa tekemisissä olemisen dynamiikan kolmijako on suurin piirtein seuraavanlainen:
- Jos suoraan toimit vastoin transaktivistien pyhää tahtoa ja toiveita, olet luonnollisesti transfoobikko, syrjivä paskaläjä, TERF, natsi ja etuoikeutettu cissaasta, joka vastustaa transien olemassaoloa, haluaa eliminoida kaikki transit eikä halua heidän ihmisoikeuksiensa koskaan toteutuvan. Esimerkiksi minä menen heidän kokemusmaailmassaan tähän kategoriaan, koska en hyväksy sitä, millaiseksi transaktivistit yrittävät yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen väkivalloin muokata, ja tuon myös hyväksymättömyyteni selkeästi ilmi. Sillä ei ole merkitystä, miten vankkumattomat perustelut pystyn (tai joku muu pystyy) väitteilleni antamaan, olen joka tapauksessa transfoobikko, syrjivä paskakasa, etuoikeutettu valkoinen cishomomies, sortaja jne.
- Jos toimit transien pyyntöjen ja toiveiden mukaisesti, olet holhoava mielistelijä ja myötäilijä, joka ei tosiasiassa ajattele transnaisten olevan naisia ja transmiesten olevan miehiä ja nonparellien olevan nonparelleja. Myötäilemällä toimit kuten toimit ihan vain transien mieliksi, jotteivät he pahoittaisi mieltään ja näin pelastat oman nahkasi transinkvisition raivolta ja talikoidenheiluttelulta. Olen mm. nähnyt transien kitisevän siitä, että vaikka muut heidän seurassaan ollessaan vakuuttelevat heille trans women are womenia, trans men are meniä ja trans rights are human rightsia, transit kuulemma koko ajan pystyvät näkemään, aistimaan ja vainuamaan näistä vakuuttelijoista, etteivät he pohjimmiltaan usko siihen, mitä vakuuttelevat uskovansa. Heidän motiivinsa vakuutella TWAW, TMAM ja TRAHR ei olekaan tunnustaa uskoaan vaan vältellä konfliktia ja transfoobikon leimaa oman nahkansa pelastaakseen ja kasvonsa säilyttääkseen.
- Jos et tee yhtään mitään eli valitset olla kokonaan reagoimatta ja ottamatta kantaa puolesta tai vastaan koko transasiassa, olet sorretun ja marginalisoidun väestönosan ihmisoikeuksista piittaamaton ja tunteeton kivi, jonka pitäisi etuoikeutettuna cissukupuolisena havahtua kuuntelemaan sukupuolivähemmistöjä (transihmiset, sukupuolettomat, ei-binääriset, muunsukupuoliset, ei-binäärittömät, sukupuolettomuudellisuuksiset, epäsukupuolittamattomalliset, nonbinäärisyydellistämättömät jne.), asettaa heidät kaikessa ajattelussasi ja toiminnassasi aina etusijalle ja oppia heiltä, koska sukupuolivähemmistöt ovat niiiin kauan olleet yhteiskunnassa näkymättömiä, syrjittyjä ja marginalisoituja. Nyt on vihdoin ja viimein korkea aika muunsukupuolistenkin päästä ansaitsemaansa valokeilaan, koska heitä on niin poskettoman kauan julmasti alistettu, sorrettu, häpäisty ja kaltoinkohdeltu eikä heidän tarpeistaan ole välitetty ja heidät on painettu marginaaliin.
Törmäsin vastikään oheiseen kuvakaappaukseen, jolle purskahdin nauramaan ihan ääneen. Sain idean tälle bloggaussarjalle juuri tästä kuvakaappauksesta. Koko nykyinen sukupuolensotkemistouhu on niin tragikoomisissa mittasuhteissa, ettei tässä enää oikein voi muuta kuin nauraa. Tsiigatkaapa (suomennos alla):
(Ne, jotka eivät tunne transaktivistien termistöä: AMAB = A Male Assigned at Birth ja AFAB = A Female Assigned at Birth. Näiden suomenkieliset vastineet ovat määritelty syntymässä pojaksi/tytöksi. Muut lyhenteet: SA = sexual assault eli seksuaalinen ahdistelu, TL;DR = Too Lazy, Didn't Read eli liian laiska, en jaksanut lukea.)
"Olen lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka käyttävät ilmauksia AMAB ja AFAB tarkoittaessaan 'mies ja nainen'
Kaikkialla, minne nykyään menen, kuulen jonkun puhuvan tyttöerityisistä asioista käyttäen ilmausta AFAB sen sijaan, että puhuisivat tyttöerityisyydestä.
'Tuo kundi on niin ilkeä tyyppi, hän kiusaa ainoastaan AFAB-ihmisiä!', aivan kuin AFAB olisi synonyymi tytölle, koska jo hän kiusaisi transnaista niin se olisi ihan OK, ja transmiehiä täytyy suojella kuten kaikkia muitakin AFAB-raukkoja?
'AMAB-ihmiset, millaisia teidän kokemuksenne SA:sta?', aivan kuin minun kokemukseni seksuaalisesta ahdistelusta ei olisi täysin sama kuin kaikkien muidenkin naisten.
Olen nähnyt kämppiksenhakuilmoituksia, joissa lukee: "Etsimme neljättä kämppäkaveria! Ainoastaan AFAB:eille, ei hätää!"
Olen niin lopen kyllästynyt tähän. Näen tätä joka päivä, jopa transmyönteisissä yhteisöissä. Aivan kuin he yrittäisivät olla avuliaita käyttäessään meidän kieltämme, mutta sen sijaan he vain tulevat sanoneeksi, että olemme edelleen se sama, joksi synnyimme.
Jopa asioissa, jotka juontavat juurensa enemmän lapsuuteen eli aikaan ennen kenenkään transitioitumista, ovat transnaisen ja cismiehen kokemukset täysin erilaiset. Emme yhtäkkiä vain ala saada erilaisia elämänkokemuksia kun transitioidumme, olemme aina olleet transnaisia.
TL;DR Haistakaa vittu kaikki ihmiset, jotka käytätte termejä AMAB ja AFAB, kun tarkoitatte miestä ja naista. Lakatkaa yrittämästä kuulostaa inklusiivisilta, koska nyt ainoastaan satutatte meitä."
Jos transaktivistit jossain ovat maailmanmestareita, niin käsitteiden hämärtämisessä ja keskustelukulttuurin hämmentämisessä. On verrattoman ironista, että trans- ja muunsukupuolisuusaktivistit ovat itse luoneet tietynlaisen keskustelukulttuurin tietynlaisilla säännöillä ja peräänantamattomasti vaatineet muita omaksumaan ja käyttämään harhaisia termejään ja uuskäsitteitään, koska muunlainen kielenkäyttö loukkaa ja satuttaa heitä. Kun ihmiset sitten oikeasti ottavatkin onkeensa ja alkavat käytellä näitä transien termejä osana luonnollista viestinnän virtaa ja kommunikaatiota (ironisesti tai ei), aktivistit joutuvatkin puun takaa nokikkain sen ilmiön kanssa, että heidän pelisääntönsä voivatkin kääntyä kiertoteitse heitä itseään vastaan. Yleensä keskivertonormaali ihminen oppii kerrasta, että vastatuuleen ei kannata sylkeä. Niin, siis yleensä. Ja niin, siis keskivertonormaali.
On olemassa tietty biologiaan pohjautuva sukupuolinen distinktio (eli ero, erottaminen), jota ei voida tehdä koskaan olemattomaksi. Tietty fyysinen todellisuus, jonka totuudellisuudesta ei voida neuvotella. Näin luomakunta nyt vaan on järjestynyt. Voit käydä sotaa painovoimaa vastaan, muttet pysty poistamaan sitä koskaan. Jos sanat nainen/tyttö ja mies/poika asetetaan sosiaalisen kuolemanrangaistuksen uhalla kollektiiviseen käyttökieltoon (lue: varataan ne vain transien käyttöön), koska ne triggeröivät muutamien erittäin vakavasti mielenterveydeltään järkkyneiden ihmisten neurooseja, alkavat valtaväestön edustajat sitten hakea ajatustensa ilmaisemiseksi erilaisia kiertoilmaisuja, jotta aiottu viesti menisi perille (ja välttyisi somelynkkaukselta ja kirkonkiroukseen langettamiselta). Tällaisissa tapauksissa syntymässä määritelty -tyylinen retoriikka on trans- ja moninaisuusvouhottajien itsensä kieleen lanseeraamaa termiainesta, jolla pyritään aktiivisesti hämärtämään kehollisten todellisuuksien dikotomisuus ja saamaan ihmisten mielet sukupuoliasioissa niin sekaisin, että kaaoksen päälle on mahdollista alkaa lanseerata dekonstruoitua (eli ensin hajotettua ja sitten uudelleenmerkityksellistettyä) käsitystä siitä, mitä sukupuoli tarkoittaa. (Syntymässä määritelty on muuten pöllitty intersukupuolisilta. Transit puhuvat usein myös kaapista tulemisesta, joka taas on pöllitty homoseksuaaleilta.)
Transaktivistit eivät osaa eivätkä viitsi miettiä asioita koskaan loppuun asti. Kaikenlaisia vaatimuksia ja pyyntöjä kyllä piisaa roppakaupalla joka asiaan, mutta vaatimusten täytäntöönpanon seurauksia ei kukaan jaksa miettiä saati pysähtyä pohtimaan sitä, mitä seurauksia keskustelukulttuurin muutoksella (ja siten ihmisten todellisuuskäsityksen muokkautumisella uudenlaiseksi) voi olla pidemmällä aikavälillä. Transaktivistit eivät esimerkiksi koskaan vastaa kysymyksiin siitä, miten juridisen sukupuolen mielivaltaisen muuntelun mahdollistamat väärinkäytökset estetään. Transaktivisteja ei vaikuta lainkaan liikuttavan se, millaisia vahingollisia vaikutuksia sukupuolen uudelleenkäsitteellistämisellä ja sukupuolen mukaan jaettujen tilojen purkamisella on naisten ja homoseksuaalien oikeuksiin ja turvallisuuteen. Tämä sama asia heijastuu kaikkeen transaktivistien toimintaan. Kun esimerkiksi "translasten" blokkerihoitojen pitkäaikaisvaikutuksista puhutaan ja yleisesti mietitään, että onkohan tämä keskenkasvuisten steriloiminen ja heidän kehoonsa kuulumattomien muuntohormonien pumppaaminen sitten kuitenkaan maailmankaikkeuden paras idea heidän koko elämänkaarensa kannalta, niin sekin on aina vain transfobiaa ja transihmisten olemassaolon kieltämistä ja transoikeuksien vastustamista.
Olen nähnyt myös suomalaisten transaktivistien ja heidän allyjensa avautumisia siitä, että termit miesoletettu ja naisoletettu eivät ole "onnistuneita" eikä niitä saisi oikeastaan käyttää, koska niiden taustalla on ajatus "sukupuolen olettamisesta". Sukupuoliahan ei saisi koskaan missään tilanteissa "olettaa", oli ihmisen lihallinen ilmiasu sukupuoliominaisuuksineen päivineen mikä hyvänsä. Sukupuoli kun ei näy ihmisestä päällepäin eikä sitä voi päätellä yhtään mistään; vain sillä on mitään merkitystä, minkä ihminen itse julistaa sukupuolensa olevan. Näistäkin minulla oli kuvakaappauksia, mutta en saanut niille julkaisulupaa. (Ja for the record, en julkaise kuvakaappauksia suljetuilta forumeilta.)
Myös pronominien kysyminen ja pronomineista puhuminen on kuulemma nykyään transfobiaa, koska siinäkin on taustalla olettamista, joka siis on nyt transien mielestä sitten kuitenkin rikollista toimintaa ja väkivaltaa jne. Eli taas kerran tätä harhaista hourailua siitä, että ihminen ei oikeastaan ole oma fyysinen kehonsa vaan jokin kehosta irrallinen, vaelteleva sukupuolisieluentiteetti, joka nyt vaan on sattunut inkarnoitumaan tietynlaiseen kehoon, joka ominaisuuksineen on toissijainen sukupuolen määrittämisessä, koska ihmisen todellinen sukupuoli on se vaelteleva sukupuolisielu, ei materiaalinen keho ja sen ominaisuudet.
Mitä muuten tulee "syntymässä määrittelyyn" ja ajatukseen irrallisesta, vaeltelevasta sukupuolisielusta, kommentoin näitä edellisen merkintäni kommenteissa seuraavasti:
"Syntymässä määritelty" on uskonnollinen, aivopesutarkoituksiin valjastettu (ja alun perin intersukupuolisuuden diagnostiikasta pöllitty) käsite ajatukselle siitä, että olisi olemassa jonkinlaisia vaeltelevia sukupuolisieluja, jotka voivat asettua "väärään kehoon", joka sitten täytyy mahdollisimman nopeasti korjata medikaalisesti oikeanlaiseksi, jotta ihminen voi elää "omana autenttisena itsenään". Juuri tällaista ajatusta aktivistit yrittävät lanseerata yleisesti vallitsevaksi ja hyväksytyksi totuudeksi koko yhteiskuntaan. Lain voimalla.
Transaktivismin ja koko ideologian tunnistaa uskonnolliseksi kultiksi juuri siitä, että he uskovat ajatukseen ihmiskehon ja ihmishengen erillisyydestä ja siitä, että näiden välillä voisi objektiivisesti vallita sukupuolinen inkongruenssi. Tällaisessa ajattelussa ihminen ei ole hänen oma sukupuolinen kehonsa vaan jonkinlainen vierailija omassa kehossaan ("syntynyt väärään kehoon").
Esimerkki: Heaven's Gate oli yhdysvaltalainen kultti, joka uskoi, että ulkoavaruuden muukalaiset tuovat jäsenille uuden kotipaikan vieraalta planeetalta. He uskoivat, että Hale–Bopp-komeetan takana kulkee avaruusalus, jonka kyytiin on mahdollista päästä tekemällä itsemurha. Ja näin he tekivätkin (joukkoitsemurhan) vuonna 1997. Tämän kultin jäsenet käyttivät omista kehoistaan nimitystä "vehicle" eli kulkuneuvo. He eivät puhuneet itsestään minä-muodossa (I'm doing) vaan kolmannessa persoonassa (This vehicle is doing). Eli hekin ajattelivat, että he ovat ikään kuin vierailija omassa kehossaan, joka on heidän todellisesta minuudestaan erillinen olio tai epämääräinen kudoskasauma, joka kuljettaa heitä heidän ollessaan täällä maan päällä. Ihan lievästi vain dehumanisoivaa puhua omasta kehostaan jonain elottomana kapineena, mutta tämän kultin jäsenille se oli mitä ilmeisimmin aivan totisinta todellisuutta. He aivan todella uskoivat siihen. "Minun kehoni on kulkuneuvo, jossa minä olen vieraana."
Transkultti syöttää ihmisille samantyyppistä ajatusta kuin Heaven's Gate: ihminen ei ole hänen kehonsa vaan jokin kehosta erillinen osa, sukupuolisielu. Joskus vain käy niin, että sukupuolisielu inkarnoituu väärään kehoon. Keho pitää sitten "korjata" oikeanlaiseksi (eli muokata se medikaalisesti joksikin sellaiseksi, mitä se ei syntyjään ja luonnostaan ole). Ja tämän jälkeen ihmisestä tulee hänen "oma autenttinen itsensä".
Kirjoitan myöhemmin siitä, millaisia kultin piirteitä transaktivismiin liittyy ja miten ne siinä ilmenevät. Tuo mainittu Heaven's Gate on vain yksi esimerkki. Kyseinen kultti on muuten siitä harvinainen laatuaan, että heillä oli omat nettisivut, jotka ovat edelleen olemassa.
Transaktivistit ovat aivan itse kaivaneet oman kuoppansa, ja nyt he raapivat päitään kuopan pohjalla, että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Vaatimalla sitkeästi fobia- ja syrjintäsyytöksin, cancelointikampanjoin ja väsytystaistelulla muita ihmisiä käyttämään kehittämäänsä misogynistista ja homofobista termistöä he ovat ihan oikeasti pystyneet vaikuttamaan yleiseen keskustelukulttuuriin ja siihen, miten ihmiset sukupuoliasioista puhuvat. Esimerkiksi nykyään puhutaan luontevasti esihenkilöistä, ei enää esimiehistä. Esihenkilössä nyt sentään on vielä jotain järkeä, toisin kuin syntymässä määritelty -tyylisessä gaslightingissa. Mutta luulisi aktivistien nyt olevan tyytyväisiä, kun ovat pitäneet yhteiskuntaa näinkin kauan tiukassa kuristusotteessaan ja ihmiset ovat ihan toden teolla muokanneet kielenkäyttöään heidän maailmankuvansa mukaiseksi...? Heidän termejään käytellään myös heidän omien runkkurinkiensä ulkopuolella (vaikka sitten silloinkin vain heidän mielikseen tai raivon välttämiseksi). Olen paljon miettinyt tätä: miten ihminen, joka intohimoisesti vihaa itseään ja sitä myöten kaikkia muita ihmisiä, voisi olla koskaan tyytyväinen yhtään mihinkään? Transidentiteetit ja sukupuolisekoilu eivät ole tai edusta itsensä hyväksymistä ja rakastamista. Transidentiteetit ja "genderit" ovat itsensä hyväksymisen ja rakastamisen vastakohta. Mitä tulee muuten trans-käsitteeseen ylipäätään, niin eikös sekin ole tarkalleen ottaen transfobinen ja toiseuttava, kun käsite kerran antaa ymmärtää, ettei ihminen sitten kuitenkaan ole sitä kokemussukupuoltaan vaan jokin hämärä trans (adjektiivi) versio siitä? Todellisuutta ei vaan voi kieltää loputtomiin. Jossain kulkee raja. Todellisuus voittaa lopulta aina, tempoilivat ihmiset miten paljon hyvänsä.
Transaktivistit raivostuvat nollasta sataan joka kerta myös silloin, kun joku pelaa peliä heidän omilla säännöillään. Tästä hyvä esimerkki on vuodentakainen superstraight-tempaus, joka sai alkunsa Tiktokista, kun muuan mieskäyttäjä postasi sinne videon, jossa selitti olevansa kiinnostunut vain "todellisista naisista" (real women), jotka ovat "syntyneet naisina" (that are born women).
Videolla hän sanoo:
"Yo, guys, I made a new sexuality now, actually. It’s called 'super-straight', since straight people, or straight men as myself – I get called transphobic because I wouldn’t date a trans woman.
You know, they’re like, 'Would you date a trans woman?' No. 'Why? That’s a female.'
No, that’s not a real woman to me. I want a real woman. 'No, you’re just transphobic.' So now, I’m 'super-straight'! I only date the opposite gender, women, that are born women. So you can’t say I’m transphobic now, because that’s just my sexuality, you know."
Ihmiset riemastuivat tästä videosta ja kaikenlaiset superstraight-meemit alkoivat saman tien levitä eri kanavissa kulovalkean tavoin. Hyvin nopeasti tämä kirvoitti myös supergay-, superlesbian- ja superbi-aiheista materiaalia. Näkyi myös mm. sellaisia hashtageja kuin #LGBS. Ironisen lempeällä tavalla huvittavaa, miten transaktivismi on ajanut homot, lesbot, biseksuaalit ja heterot samaan tukikohtaan yhdistämään voimansa tätä hulluutta vastaan.
Transaktivistithan tietysti repivät koko jutusta välittömästi perseensä. Forumit, kommenttipalstat, Twitter ja kaiken maailman mölysomet tukkeutuivat transaktivistien ulinasta ja möykkäämisestä, miten taas kerran on keksitty uusi ja julma tapa syrjiä, sortaa ja marginalisoida transihmisiä, kieltää heidän olemassaolonsa ja niin edelleen. Ajatelkaa nyt! Maailmassa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua deittailla tai panna transien kanssa! Pyhäinhäväistys. Skandaali. Transaktivisteille tuttuun tapaan myös tappouhkaukset alkoivat välittömästi lennellä ympäriinsä.
Superstraight-termi sai nopeasti omat, transulossulkevat (gasp!) määritelmänsäkin:
Superstraight poiki myös oman lippunsa: mustanoranssi lippu, jossa on naaras- ja urossymbolit "käsikynkässä". Myös supergay, superlesbian ja superbi saivat omat, vastaavat versionsa.
Superstraight-tempaus oli toki tavallaan huvittava, mutta jos tarkkoja ollaan, niin siinä ei ole oikeastaan yhtään mitään hauskaa tai toivottavaa. On hyvä aina pyrkiä katsomaan someilmiöiden ja -trendien taakse ja asettamaan ne laajempaan kontekstiin. On karmeaa, että suuri osa ihmisistä on niin sekaisin näissä seksuaalisuus- ja sukupuoliasioissa, että meidän on täytynyt kirjaimellisesti alkaa uudelleenkäsitteellistää keskinäistä ihmistodellisuutta ja käyttämäämme kieltä heidän harhojaan mukaileviksi. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että koska transaktivistit väittävät naiskehoisen ihmisen voivan olla homomies ja mieskehoisen ihmisen voivan olla lesbonainen, meidän täytyy erikseen uudelleenmääritellä käsitteiden heteromies, heteronainen ja ennen kaikkea homomies ja lesbonainen merkitykset jollain uudella käsitteellä, jotta voimme säilyttää sen merkityseron, jota nuo termit substanssimerkityksessään kantavat. Tässä tapauksessa se tehtiin asettamalla substanssikäsitteelle etumäärite super luomaan tarvittava merkitysero: on ihmisiä, joiden romanttinen ja seksuaalinen halu ja himo kohdistuu vain joko toiseen biologiseen sukupuoleen, samaan biologiseen sukupuoleen tai molempiin biologisiin sukupuoliin.
Olen iloinen, etteivät nuo super-alkuiset termit alkuinnostuksen jälkeen alkaneet levitä laajempaan käyttöön, ja tähän on syynsä. Muistakaa: Koska transaktivistit eivät voi perustella tavoitteitaan ja pyrkimyksiään minkäänlaisilla järkevillä, rationaalisilla ja todellisuuteen pohjautuvilla argumenteilla, heidän ainoa mahdollisuutensa edistää tavoitteitaan on SOTKEA KIELTÄ, KÄSITTEITÄ JA MERKITYKSIÄ. Käsitteiden sotkemiseen heillä on kaksi tapaa: uusien käsitteiden kehittäminen ja jo olemassa olevien käsitteiden hämärtäminen ja niiden merkitysten muunteleminen. Tässä tapauksessa olemassa olevia käsitteitä ovat hetero, homo, lesbo ja bi, jotka transaktivistit yrittävät sitkeästi kolonisoida ja murentaa siten, että mahtuvat itse kokemussukupuolensa kautta noihin määritelmiin; eli että nainen voi olla homomies ja mies voi olla lesbo. Huomatkaa: hetero-käsite ei ole tässä tulilinjalla (eikä koko projektilla ole heteroenemmistöön muutenkaan kummoista negatiivista vaikutusta), mutta jos homous uudelleenkäsitteellistetään, siinä samalla uudelleenkäsitteellistyy automaattisesti myös heterouden käsite.
Jos luomme ja otamme käyttöön uudet käsitteet, joilla kuvaamme seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuolia, me epäsuorasti legitimoimme transaktivistien pyrkimykset määritellä substanssikäsitteet uusiksi oman maailmankuvansa pohjalta. Jos otamme käyttöön sellaiset käsitteet kuin superstraight tai supergay, me tuolla teollamme legitimoimme ja hyväksymme transaktivistien pyrkimykset ja väitteet siitä, että itsensä mieheksi kokeva nainen voi olla homomies ja itsensä naiseksi kokeva mies voi olla lesbonainen. Eli olemme tavallaan jo sisällyttäneet naiset/transmiehet homomiehen määritelmään ja miehet/transnaiset lesbon määritelmään. VASTUSTAKAA TÄTÄ KAIKELLA VOIMALLANNE. Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että transit ovat kuin ovatkin onnistuneet tavoitteessaan sisällyttää itsensä noihin substanssimääritelmiin: mies on nainen ja nainen on mies, hetero on homo ja homo on hetero. Homoseksuaalisuus lakkaa olemasta. Naiseus lakkaa olemasta. Transaktivistit ovat nähneet aivan uskomattoman paljon vaivaa luhistaakseen homoseksuaalisuuden määritelmän samaan biologiseen sukupuoleen kohdistuvana romanttisena ja seksuaalisena kiinnostuksena, jotta mahtuisivat itse sukupuoliristiriitakokemuksensa tai ties minkä kivulloisen fetissinsä kanssa noihin määritelmiin. Homoseksuaalien itsensä mielipiteellä ei ole heille tässä projektissa minkäänlaista merkitystä. Vain heidän omilla tarpeillaan ja haluillaan on väliä. Heteroenemmistöön tällä uudelleenmerkityksellistämisen projektilla ei ole kummoistakaan vaikutusta (ainakaan vielä), kuten jo todettua, mutta jos homoseksuaalisuus eliminoidaan käsitteellisesti, meillä ei ole enää mitään muita vaihtoehtoja toteuttaa seksuaalisuuttamme kuin mennä jälleen kerran maan alle, jos haluamme säästyä transien vihalta, raivolta ja kolonisoinnilta. Niin olemme valitettavasti joutuneet jo pitkälti tekemäänkin.
Tokikaan pelkästään seksuaalisuustermit eivät ole transaktivistien tulilinjalla. Sukupuolitermit ovat heidän ensisijainen kohteensa ainakin vielä toistaiseksi. (Englanninkielisessä maailmassa ollaan siirrytty pikkuhiljaa woman-sanan approprioimisesta female-sanan approprioimiseen. Eli että miestä voi kuvata sanalla female. Transit vievät naisilta pikkuhiljaa aivan kaiken käsitteitä ja identiteettiä myöten.) Nainen-sanan häivyttämistä ja transnaisten omaisuudeksi hivuttamista on aggressiivisesti harjoitettu jo vuosikausien ajan myös Suomessa. Jostain syystä inklusiivisen kielen (menstruoija, vulvallinen ihminen, synnyttävä vanhempi, verenvuotaja jne.) vaatimus kohdistuu pääasiallisesti vain naisiin ja naiserityisyyteen. Mies on kaikkialla edelleen mies kenenkään älähtämättä; eipä näy edelleenkään vaatimuksia siitä, että miehiin tulisi viitata eturauhasellisena henkilönä, testikkelitelineenä, spermantuottajana tai kiveksellisenä ihmisenä.
Eipä näy tuonkaan postauksen (mainoksen) kommenteissa wokeja, intersektionalisteja ja transaktivisteja raivoamassa ulossulkevasta ja transfobisesta kielenkäytöstä...
Transaktivistit eivät usein itsekään tunnu tietävän, mitä oikein haluavat ja mitä muilta ihmisiltä odottavat. Eilen he halusivat yhtä, tänään toista, huomenna taas jotain muuta. Eilen väärän pronominin tai puhuttelumuodon käyttäminen on murhaan verrattavaa väkivaltaa, tänään niistä on turhaa puhua, huomisesta ei hajuakaan, kun kaikki muuttaa koko ajan muotoaan ilman minkäänlaista säännönmukaisuutta. En ole nähnyt vielä yhtäkään tyhjentävää selvitystä siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi transaktivistien mielestä olla, että olisivat edes hetken aikaa tyytyväisiä. Sinä aktivisti, joka nyt mahdollisesti luet tätä: tervetuloa kommentteihin selventämään ja keskustelemaan. Ja ei, Oikeus ollan, Ehjänä syntyneen tai jonkin Kehrääjän paska-artikkelin, Tiina Tuppuraisen valheiden manifestin, Panda Erikssonin muunsukupuolisuus- ja solubiologian kandi -lässytyksen tai Mona Blingin transmyyttimongertelun linkkaaminen ei riitä. Kerro omin sanoin.
Ainoaksi transaktivismia luonnehtivaksi stabiiliksi piirteeksi voitaneen asettaa sen kaikenkattava ja kaikenläpäisevä epästabiilius.
