Minulla on tällä hetkellä työn alla (kohta loppusuoralla oleva) blogikirjoitus, jossa käsittelen transaktivismin vaikutusta homomiesten keskinäiskulttuuriin ja tarkemmin men only -konseptiin ja lesbojen kohdalla women only -konseptiin, jotka transaktivistit ovat toistuvasti ja sinnikkäästi pyrkineet (ja edelleen pyrkivät) murentamaan. Kirjoitus lähti yllättäen rönsyilemään ja pääsi lopulta venähtämään varsin pitkäksi, joten päätin jakaa sen nyt kahteen osaan. Tässä alustus.
Transaktivistien yhteiskunnallinen perseily on vahingoittanut ja edelleen vahingoittaa hyvin monella tasolla nimenomaan homoja ja lesboja. Queer-, muusu- ja transporukka ei esimerkiksi siedä ollenkaan, YHTÄÄN sitä, jos heidät suljetaan tai rajataan ulkopuolelle jostakin sukupuolen ollessa tilanteesta tai tilaisuudesta ulossulkemisen perusteena. Tilaisuuden tarkoituksella ja luonteella ei ole tässä minkäänlaista merkitystä, sillä jo itsessään ajatus siitä, että miehet tai naiset jossakin haluavat kokoontua jonnekin vain miesten tai vain naisten kesken ilman transporukalle suotua ajatustakaan, on syrjintää ja transfobiaa. Eli ”vain (biologisille) miehille” tai ”vain (biologisille) naisille” = transfobiaa. Kaikkinainen transihmisten ulosrajaaminen ihan mistä tahansa on aina automaattisesti syrjintää, transfobiaa ja vähintäänkin murhaan rinnastettavaa väkivaltaa, koska transporukka ihan oikeasti täysin vakaasti uskoo, että sukupuoli on mielentila eikä sillä ole ihmisen synnynnäisten fysiologisten ulottuvuuksien kanssa lähestulkoon mitään tekemistä. Tai jos onkin, niin transaktivistit määräävät säännöt sen suhteen, miten asioista tulee puhua ja miten niihin tulee yhteiskunnassa ja sosiaalisesti suhtautua. Kun joku kerran on päättänyt "identifioitua" johonkin olemassaolevaan tai kuviteltuun mielikuvitussukupuoleen, niin hän sitten myös sataprosenttisesti on tuota sukupuolta, ja auta armias niitä, joilla on tähän mitään nokankoputtamista. Koko ympäröivän sosiaalisen todellisuuden on heitettävä kuperkeikka ja mukisematta mukauduttava kaikkiin näiden transidentifioituvien oikkuihin ja vaatimuksiin.
Mitä nyt olen ylipäätään noita transsekoilijoiden ulostuloja tässä sivustaseuraillut vuosien mittaan, monet heistä olisivat hanakasti lisäämässä kaiken mahdollisen sukupuoli-identiteettiin liittyvän kyseenalaistamisen ja kritiikin häivänkin heiveröisimpiä soraääniä myöten jonkin vihapuhelain piiriin – jos joku nyt keksisi oikeasti alkaa valmistella jotain sellaista. Täten esimerkiksi sen ääneen sanominen, että transnainen on biologinen mies, olisi ”syrjintää” ja rikoslain edessä rangaistava teko, jonka lausujalle voitaisiin määrätä esim. sakkoja, koska biologisten tosiasioiden ääneen sanominen loukkaa transnaisten tunteita ja kokonaan mitätöi heidän olemassaolonsa, kyseenalaistamattoman sukupuolikokemuksensa ja identiteettinsä jne. (Biologiakin on transfobiaa.)
Tähän liittyen: tsiigailin huvikseni Setan nettisivujen Nuoret-osastoa. Siellä on osio Itsemäärittely ja normit, jossa silmiini sattui osumaan seuraavat tekstinpätkät:
”On varottava määrittelemästä kanssaihmisiä sellaisiksi, joita he eivät ole. Jos toinen kertoo itse siitä, miten hän sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa kokee, tätä kokemusta ei saa vähätellä. Kokemus sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta voi elämän aikana muuntua aivan kuten ihminen muissakin asioissa saattaa löytää itsestään uusia ulottuvuuksia.”
”Jokaisessa meissä on useita eri ominaisuuksia, kuten esimerkiksi vasenkätisyys, musiikkimaku tai ruskeasilmäisyys. Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat vain ominaisuuksia niiden ominaisuuksien joukossa, jotka meitä määrittävät.”
Suomessa nykyään ajettavat sukupuolen moninaisuus -ideologiaan liitettävät yhteiskunnalliset ja poliittiset muutospyrkimykset nojaavat hyvin voimakkaasti Setan käsityksiin ja opetuksiin siitä, mitä sukupuoli oikeastaan tarkoittaa ja miten sukupuolen käsitettä tulisi yhteiskunnallisesti määritellä. Setan ideologian mukaan ihmisen sukupuoli on käytännössä yhtä kuin hänen kokemuksensa omasta sukupuolestaan – eli siis hänen ”sukupuoli-identiteetistään”. Koska setalaisen ideologian mukaan identiteetti määrittää sukupuolen eikä ihmisen biologisilla ulottuvuuksilla ole tässä käytännön merkitystä (koska itsemääräämisoikeus), ihminen myös on sitä sukupuolta, jota kokee ja sanoo olevansa. Tämä määrittely on holistista ja pätee kaikilla tasoilla: itsensä ”homomieheksi” määrittelevä heteroseksuaalinen biologinen nainen, joka kokee itsensä mieheksi, on Setan masinoiman ideologian mukaan homoseksuaalinen mies eli siis homoseksuaaliseen biologiseen mieheen täysin rinnastettavissa oleva asia, ja täten hänet täytyy juridiikkaa, individuaatiota, sosiaalista konsensustodellisuutta ja yleistä todellisuuskäsitystä myöten yhteiskunnan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tasoilla kohdata 100-prosenttisesti biologiseen mieheen täysin verrattavana yksilönä (kidutus- tai oikeastaan mieluiten kuolemanrangaistuksen uhalla). Kyllä, Setan porukka on aivan täysin tosissaan. Eli tavallaanhan transsukupuolisuutta (sellaisena kuin se on joskus aikaisemmin ymmärretty) ei Setan mukaan ikään kuin ole enää edes olemassa. Tuota sukupuoli-identiteetin kokemusta Seta vielä kuvailee ”muuntuilevaksi” ja rinnastaa sen materiaaleissaan seksuaaliseen suuntautumiseen, kätisyyden puolidominanssiin, musiikkimakuun (mitä aktuaalista helvettiä?) ja silmien väriin.
Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen staattinen, immateriaalinen ja tahdosta riippumaton ominaisuus, jota hän ei voi itse valita ja jota hän ei voi muuttaa haluamalla. On tosin totta, että seksuaalinen suuntautuminen voi ihmisen elämän aikana silti ns. muuntua; ihminen esimerkiksi huomaa vanhemmiten alkavansa romanttisesti ja/tai seksuaalisesti kiinnostua myös oman sukupuolensa edustajista, vaikka on pitänyt itseään siihen saakka täysin heterona. Koska seksuaalinen suuntautuminen on immateriaalinen ilmiö, on totta, ettei voida mitenkään selväpiirteisesti osoittaa, mistä se ”alkaa” ja mihin se ”päättyy”. Seksuaalisen suuntautumisen määräytymisen biologisesta alkuperästä ei esimerkiksi nykytieteessä ole (ainakaan vielä) todisteita. On totta, ettei ulkopuolelta voida puuttua siihen, miten ihminen seksuaalisen suuntautumisensa määrittää (eli onko hetero-, homo- vai biseksuaali), mutta tätä samaa periaatetta ei voida analogiana soveltaa sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoli-identiteetin käsitteeseen. Sukupuoli-identiteetti on seksuaalisesta suuntautumisesta irrallinen ilmiö. Sukupuoli-identiteetti on seksuaalista suuntautumista paljon häilyvämpi ja monimutkaisempi käsite, koska se merkitsee ihmisen subjektiivista käsitystä omasta itsestään eikä se suuntaudu ihmisestä ulospäin seksuaalisen suuntautumisen tavoin.
Havainnollistan tätä nyt käsitteellisellä ja hypoteettisella tasolla. Kun transsukupuoliset henkilöt, jotka siis ovat biologisesti jompaakumpaa sukupuolta mutta kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta, sanallistavat sukupuoliristiriidan kokemustaan, he voivat kuvata kokemusta esimerkiksi näin: ”Olen (biologinen) nainen, mutta koen olevani mies.” Tai: ”Olen (biologinen) mies, joka kokee olevansa nainen.” Eli transsukupuolisen henkilön fyysisen kehon sukupuolen ja sisäisen kokemuksen välillä on ristiriita (kokemus, jolle hän ei itse mahda mitään). XX ei ole XY, mutta XX voi kokea olevansa XY ja päinvastoin. Tällöin on täysin asianmukaista puhua nimenomaan kokemuksesta. Mutta seksuaalinen suuntautuminen EI sukupuoli-identiteetin tapaan ilmennä sitä, miten henkilö ”kokee itsensä” vaan sitä, kumpaan sukupuoleen kuuluvia ihmisyksilöitä kohtaan tuntee romanttista ja seksuaalista vetoa. Tarkoitan ilmentämisellä sitä, etteivät homoseksuaaliset miehet sanallista seksuaalisuuttaan näin: ”Koen itseni homoksi.” Tai: ”Koen olevani homo.” (= Minussa on irrallinen homouden ominaisuus, johon jollain hämärällä kokemuksellisella tasolla samaistun? Ei.) Vaan: ”Olen homo.” (= Olen mies, joka on romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostunut vain toisista miehistä, en naisista. Eli: olen homo. Minä en KOE olevani homo vaan minä OLEN homo.)
Hetero kokee vetoa VAIN JA AINOASTAAN vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajia kohtaan ja homo/lesbo kokee vetoa VAIN JA AINOASTAAN oman biologisen sukupuolensa edustajia kohtaan. Toki oma biologinen sukupuoli on tuossa seksuaalisen suuntautumisen määrittämisessä subjektiivisesti essentiaalilla tavalla täydellisen olennainen seikka, mutta se ei ole sama asia kuin sukupuoli-identiteetti tai siinä ilmenevät ristiriitatuntemukset eikä näitä voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Niistä ei voida edes puhua samassa asiayhteydessä.
Mikä mahdollistaa heterojen ja homojen rauhanomaisen rinnakkaiselon? Se, että homojen homoilu ei vaikuta heterojen elämään millään tavalla. Homojen keskinäinen homostelu ei vie heteroilta pois mitään oikeuksia, vahingoita heitä, vaikuta heihin jne. Normaaliolosuhteissa heteroiden heteroilu ei vaikuta (tai vaikuttaisi) homoihin mitenkään – mistä pääsemmekin nykyiseen transaktivismiin. On nimittäin niin, että nyt heteroiden heteroilu vaikuttaa homoihin ja mitä vastenmielisimmällä, kuvottavimmalla ja ahdistavimmalla tavalla. Transaktivistit yrittävät kiertoteitse "eheyttää" meidät ryhtymään heterosuhteisiin. TRANSAKTIVISMI ON HOMOJEN EHEYTYSTERAPIAN UUSI MUOTO.
Sama toimii toki myös toiseen suuntaan eli transaktivistit yrittävät kusettaa heteroita ryhtymään kanssaan homosuhteisiin, tästä esimerkkinä heteromiehiä deittaileva transsukupuolinen toimittaja Mona Bling, josta olen kirjoittanut täällä. Heteroseksuaaleja on kuitenkin niin valtavan paljon enemmän kuin homoseksuaaleja (lähes kaikki ihmiset ovat heteroja eli täysin ylivoimainen enemmistö koko väestöstä), etteivät transaktivistit ole uskaltaneet alkaa järjestelmällisesti ja systemaattisesti vainota heitä, joten he ovat keskittyneet piinaamaan ja ahdistelemaan pääasiallisesti meitä homoja ja lesboja. Olemme pienenpieni vähemmistö ja siten helppo kohde. Toisekseen, transaktivistit tietävät itsekin, että jos ja kun he käyvät oikein kunnolla cisheteroenemmistöisen valtaväestön kimppuun, laittavat cisheterot heidän sekoilulleen pisteen silmänräpäyksessä. Pitäkää mielessä, että ”LGBTQIA” on pelkkä kulissi, jota transaktivistit käyttävät tekosyynä ja puskurina dissosiatiivisen agendansa edistämiseen ja levittämiseen. Myös kaikki heidän selityksensä ”tasa-arvosta”, ”ihmisoikeuksista”, ”itsemääräämisoikeudesta” yms. on tarkoitettu vain harhauttamaan valtaväestöä ja naamioimaan se, mitä todellisuudessa tapahtuu.
Mitä tulee noihin muihin Setan listaamiin ominaisuuksiin, niin esimerkiksi silmien väri on ihmisen synnynnäinen fysiologinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituuskasvu, kengänkoko, hiusten väri, käsien koko ja sormien pituus jne. Biologinen sukupuoli kuuluu tähän samaan kategoriaan. Biologinen sukupuoli on joko tai – olet fyysisesti mies tai nainen. Ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan (eli ”sukupuoli-identiteetti”) EI VAIKUTA MITENKÄÄN hänen biologiseen sukupuoleensa, joka on kehon synnynnäinen, muuttumaton ja katoamaton ominaisuus. Transhoidoilla ei ole perustavanlaatuista vaikutusta biologiseen sukupuoleen; niillä voidaan ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti muokkailla ihmiskehon jo olemassa olevia fysiologisia ominaisuuksia, joiden sukupuolinen ja kromosomaalinen essenssi ei muutu koskaan miksikään millään määrällä kehonmuokkausta. Seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu biologiseen sukupuoleen. Homoseksuaalinen mies ei kykene tuntemaan seksuaalista vetoa biologista naista kohtaan, vaikka kyseisen naisen kehoa olisi kosmeettisin keinoin muokattu miehen kehoa pinnallisesti muistuttavaksi miten paljon hyvänsä. Tämä asia ei tule koskaan muuttumaan miksikään.
(Mitä tulee tuohon mainintaan musiikkimausta tässä kontekstissa, niin en oikesti tiedä, mitä ja miten kommentoida. Olen sanaton. Miten surkuteltavan sekaisin ihmisten on tässä identiteetti- ja itsemäärittelyhourailussa mahdollista mennä?)
No niin, Seta nyt siis joka tapauksessa selittää tuolla sivulla, että muita ihmisiä ei saa ”määritellä” joksikin mitä he eivät ole. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että homoseksuaalista henkilöä ei saa määritellä biseksuaaliksi tai heteroksi yhtään minkään kokemuksen, sukupuoli-identiteetin, todellisuudenvastaisen ideologian tai muunkaan syyn varjolla. On täysin käsittämätöntä, että transaktivistien ja Setan omien selitysten ja koko ideologian mukaan muita ihmisiä ei saa määritellä sellaisiksi, joita he eivät ole, koska jos toinen kertoo siitä, miten kokee sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa, tuota kokemusta ei saa vähätellä, MUTTA JOSTAKIN SYYSTÄ TRANSSUKUPUOLISTEN RAJAAMINEN ULOS OMASTA DEITTIPOOLISTAAN ELI POTENTIAALISTEN PARISUHDE- JA SEKSIKUMPPANEIDEN JOUKOSTA ON NÄIDEN TYYPPIEN MUKAAN SILTI SYRJINTÄÄ JA TRANSFOBIAA.
Transaktivistit ja heidän huutosakkinsa kirkuvat kirkumasta päästyään, että koska transihmiset ovat yhteiskunnan ”syrjityin, sorretuin ja marginalisoiduin” vähemmistö, heillä tulee olla yhteiskunnassa suunnilleen vain pelkkiä oikeuksia eikä mitään esteitä, rajoitteita, velvollisuuksia tms. Kuka tahansa nykyistä woke crowdin keskustelumeininkiä (transfobiasyytöksineen, uhriutumisineen ja lynkkausmentaliteetteineen) vähänkään havainnoinut voi huomata saman ihan vain seuraamalla julkista keskustelua esim. eri somekanavissa. Sekoilun, harhaisuuden ja niihin liittyvän yleisen sietokyvyn raja menee kuitenkin aina jossain. Mihin se tässä sukupuoli-identiteettisodassa ja transvouhotuksessa vedetään? Milloin se vedetään ja kuka on vetäjä? Todellisuuden voi kieltää vain tiettyyn rajaan asti ja muut voi pakottaa leikkimään mukana omissa harhoissaan, kuvitelmissaan ja fantasioissaan vain tiettyyn rajaan asti.
Meininki on kaiken kaikkiaan nykyään se, että koko LGB-alakulttuurin (eli kaiken homojen, lesbojen ja biseksuaalien keskinäistoiminnan, klubimeininkien, sisäpiirien, yhteisten harrastusten yms.) kuuluu itsestäänselvästi olla aina transinklusiivista eli myös transporukalle kuuluvaa aktiviteettia ilman minkäänlaisia poikkeuksia. Huomatkaa: en tarkoita tässä nyt jotain kaikille avoimia yleisiä sateenkaaribileitä (jotka ovat kaikille inklusiivisia) tai vastaavia vaan viittaan nyt nimenomaan men only / women only -konseptiin, joka sulkee jommankumman biologisen sukupuolen edustajat kokonaan määrätyistä teemabileistä ja -tilaisuuksista ulkopuolelle. On tiettyjä tilanteita ja olosuhteita, joissa tämä rajaaminen on homomiehille ja lesbonaisille elintärkeää. Tässä ei nyt tarkoiteta mitään homomiesten hengailu-, kalastus- tai pelikerhoja vaan sellaisia homomiesten men only -tapahtumia, joissa kuvaan astuvat kruisailu, seuranhaku, iskeminen ja sekstailu eli esimerkiksi miesten öiset biletapahtumat, jollaisia mm. useissa Keski-Euroopan maissa järjestetään paljonkin (mm. Espanja ja Saksa, joissa on myös hitosti suuria homobaareja toisin kuin Suomessa, jossa niitä on aina ollut harmillisen vähän). Kyse on siis tapahtumista, joihin homomiehet hakeutuvat olemaan keskenään niin homoseksuaaleja kuin mahdollista. KYSE ON TAPAHTUMISTA, JOIHIN BIOLOGISILLA NAISILLA EI KERTA KAIKKIAAN OLE MITÄÄN – TOISTAN, EI MITÄÄN – ASIAA.
Homoille ja lesboille ei käytännössä nykyään enää ainakaan Suomessa juurikaan järjestetä avoimesti ja näkyvästi keskinäistoimintaa, koska queer- ja transporukka on aina paikalla kuin liimattuna hännystelijöineen räyhäämässä ja meuhkaamassa "oikeuksistaan". (Jos he eivät ole paikalla fyysisesti, he mesoavat netissä, olen nähnyt heitä monesti skitsoilemassa mm. erinäisten tapahtumien Facebook-sivuilla.) Tai ainakaan minun tietooni ei sellaisia ole tullut aikoihin, ja olin joskus nuorempana aika aktiivinen LGBT-skenessä. Tuolloin ainakin pääkaupunkiseudulla järkättiin vielä yhtä sun toista homo-, bi- ja lesbotoimintaa, mm. juurikin jotain homojen kalastus- ja pelikerhoja, ja lesboilla oli jotain runoiltoja ja vastaavia. Tuohon aikaan ei vielä ollut transaktivisteja ainakaan siinä määrin kuin nykyään (tai ainakaan he eivät olleet yhtä psykoottisia kuin nykyään), ja me LGB-ihmiset saimme elää melko rauhassa. Olen nähnyt noita häiriköintitapauksia enimmäkseen ulkomailta mutta myös Suomesta, joskaan harmikseni en tullut napanneeksi kuvakaappauksia kaikista keisseistä.
Vielä kerran:
Nykyään kaiken pitää olla queer-, muusu- ja transinklusiivista ilman mitään poikkeuksia, koska AIVAN KAIKKI mikä ei joka hetki fokusoi ja keskitä transporukan sukupuolineurooseja, special snowflake -identiteettejä, marginalisoituneisuutta, vähemmistöstressiä ja elämäntuskaa, on transfobiaa, transmisiaa, transmisogyniaa, vihaa ja syrjintää. Mutta tämäkään ei vielä riitä: ihan perimmäinen transaktivistien viestihän tässä itsepintaisessa LGB-vainossa on se, että myös seksuaalinen suuntautuminen on transfobiaa eli homomiesten ja lesbonaisten pitää hyväksyä ja myöntää se, että heidän itsensä ja "homojen" transmiesten tai "lesbojen" transnaisten välillä ei ole minkäänlaista materiaalista eroa. Jos olet toista mieltä, olet TERF ja ansaitset kuolla. Kaikki tähän sekoilemiseen ja seksuaalisen suuntautumisen häivyttämiseen liittyvä poliittinen aktivismi tapahtuu tälläkin hetkellä Suomessa Setan sataprosenttisella tuella ja siunauksella. Eikä ainoastaan tuella, vaan Seta on itse ohjaksissa. Enkä todellakaan ole ainoa Setasta ja sen alajärjestöistä nämä havainnot tehnyt ihminen. Noista Setan sivuilla esiintyvistä aivopieruista, ristiriitaisuuksista, ideologisista hourailuista, keppihevosteluista ja homojen piilovainoamisesta saisi kirjoitettua kokonaisia kirjoja. Homomiehet ja lesbonaiset on ajettu pakosalle omasta alakulttuuristaan, työnnetty meidät takaisin kaappeihin ja vallattu koko LGB(T)-kulttuuriviitekehys valjastaen se kokonaan nykymuotoisen queer- ja transporukan palvelukseen ja heidän tarpeitaan varten. Homoja ei enää ole olemassakaan, koska kaikki on vaan trans, trans ja vielä kerran trans.
