Näytetään tekstit, joissa on tunniste transideologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste transideologia. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. kesäkuuta 2024

Mietteitä Pride-kuukaudesta, joka on yhä edelleen täyttä helvettiä

On taas se aika vuodesta. Progressiivinen Pride-lippu liehuu ja hulmuaa joka paikassa, somekanavat ovat tukossa äkäisten moraalivartijoiden loputtomasta kitinästä, ihmiset vaeltelevat kaduilla Pride-krääsään sonnustautuneina, joka paikassa jauhetaan "tasa-arvosta", "inklusiivisuudesta", "yhdenvertaisuudesta", "suvaitsevaisuudesta" ja niin edelleen. Pride-vouhotusta ja intersektionalistisen feminismin retoriikalla ryyditettyä aivopesua ei pääse kerta kaikkiaan minnekään pakoon, koska se tunkee tajuntaan ihan kaikkialta. Tuttuun tapaan koko kesäkuu on pyhitetty aakkosmafian opinkappaleiden tuputtamiselle ja kurkuista alas kirnuamiselle. (Silti LGBTQIA2SP+-porukka edelleen narisee, että sateenkaari-ihmiset ovat "syrjittyjä" ja "marginalisoituja".)

Milloinkahan Pride keksitään laajentaa koko kesän kestäväksi tapahtumaksi? Eli pridetystä, vouhotusta ja liehuvia raitalippuja kesä-, heinä- ja elokuu läpeensä. Keksittekö pahempaa painajaista?

Homoilla on mitta täynnä.
Painukaa helvettiin, TQ+, ja pysykää siellä.

Minun ei varmaan tarvinne erikseen muistuttaa ainakaan blogin vakilukijoita siitä, että (itse homoseksuaalina) vihaan Prideä kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Tykkäsin Pridestä vielä kymmenisen vuotta sitten, kun se oli profiililtaan hersyvän iloinen homoseksuaalien puistojuhla eikä nykyisenlainen transien, queerien ja intersektionalistien siveetön pervokarnevaali dragqueeneineen, nahkafetisisteineen, nudisteineen ja sadomasokisteineen. Tuolloin kymmenen vuotta sitten laskin aina päiviä Pride-viikkoon ja se viikonloppu Helsingissä kulkueineen tuntui aina vuoden kohokohdalta. Edelleen muistelen lämmöllä tuota aikaa. Kaikki, mitä noin vuoden 2015 jälkeen on tapahtunut, on systemaattisesti pilannut tuon alkuperäisen Priden aivan täysin. En mene nykymuotoisen Priden lähelle enää edes aseella uhattuna. En pienimmälläkään eleellä tahdo edes vahingossa välittää kenellekään sellaista viestiä, että tukisin nykymuotoista Pridea ja sateenkaariliikettä siinä mielessä, millaiseksi ne ovat viimeisen ~9 vuoden aikana muovautuneet.

Ihan muistin virkistämiseksi ja kertaukseksi muutama pointti niille, jotka ehkä ovat uusia täällä:

Kaikki homo- ja biseksuaalit eivät automaattisesti kannata nykyisen Pride-liikkeen tavoitteita. Se, että on homo/lesbo/bi, ei automaattisesti tarkoita sitä, että on samaa mieltä Pride-liikkeen ja LGBTQIA-politiikan tavoitteiden kanssa. Jos en mitään muuta viestiä onnistu tällä blogiprojektillani lyömään läpi, niin toivoisin blogia lukeneiden muistavan ainakin tämän. Pride on aina ollut poliittinen protesti, jolla on tietyt poliittiset tavoitteet, jotka elävät ajassa. Se, mitä Pride on edustanut 80-, 90- ja 00-luvulla, on täysin eri asia kuin mitä Pride edustaa tässä hetkessä eli 2020-luvulla. Priden aiempia tavoitteita liittyen homojen oikeuksiin on saatu useissa maailmankolkissa maaliin, mutta Pride ei konseptina itsessään ole kadonnut minnekään, sen tavoitteet ja fokus vain ovat muuttuneet ja laajentuneet koskemaan useampia eri ihmisryhmiä. Prideen on sisällytetty sellaisia ihmisryhmiä ja poliittisia tavoitteita, jotka eivät mitenkään liity alkuperäisiin tavoitteisiin tai jopa ovat täydessä ristiriidassa niiden kanssa ja suorastaan sotivat niitä vastaan.

Esimerkki:
Nyky-Pride yrittää häivyttää miehen ja naisen välisen rajan transideologian varjolla. Nyky-Pride yrittää ajaa läpi sellaista yhteiskuntajärjestystä ja ajattelutapaa, että mies voi olla nainen ja nainen voi olla mies vain julistamalla niin ja hankkimalla sen verran sekundäärisiä sukupuolipiirteitä muuntelevaa kehonmuokkausta, että hänet ulkoisesti tulkitaan sosiaalisissa tilanteissa sen kokemussukupuolensa edustajaksi. Ei tässä mitään, olkoon kukin mitä haluaa ja tehköön kehollaan mitä haluaa (kunhan on täysi-ikäinen), mutta homma ei jää tähän: nämä kehonmuokkailijat vaativat Priden kautta ja sateenkaariliikkeen mandaatilla, että heidät tulee tulkita ja heitä kohdella sen kokemussukupuolensa edustajana kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että homoseksuaalien tulee sisällyttää deitti- ja seksipooliinsa myös ne transsukupuoliset heteroseksuaalit, jotka identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen, muokkauttavat kehojaan vastaamaan tuon sukupuolen ilmiasua ja selittävät sen jälkeen olevansa sama asia kuin biologinen homomies tai lesbonainen. Olette kaikki varmasti kuulleet sen transien mantran, miten kukaan ei pakota ketään seurustelemaan transihmisten kanssa, mutta jos kategorisesti suljet transihmiset pois deittipoolistasi, se on transfobiaa. Eli kukaan ei pakota ketään mihinkään, mutta kuitenkin pakottaa tai ainakin painostaa – jo pelkästään sen esittäminen edes ajatustasolla, että transmies tai transnainen voisivat kaikissa mahdollisissa tilanteissa olla yhtä kuin biologinen mies tai nainen, on homojen painostamista. Homoa ei kiinnosta vastakkaisen sukupuolen edustajan genderperformanssi vaan toinen oman biologisen sukupuolen yksilö. En ymmärrä, mikä vittu tässä voi olla ihmisille niin saatanan vaikeaa sisäistää.

Eli miksi tämä on ongelma? Jos emme pysty määrittelemään sitä, mikä ja kuka on mies tai nainen, emme pysty määrittelemään homoseksuaalisuuttakaan (ellei sitä määritellä seksuaaliseksi kiinnostukseksi toisen sisäistä ja muille näkymätöntä sukupuolisielua kohtaan, kuten transit juuri yrittävätkin). Tämä on se ydinsyy tai yksi ydinsyistä, miksi homot ovat nousseet vastustamaan nykyistä Pride-liikettä. Nykyinen Pride-liike pyrkii pyyhkäisemään homoseksuaalisuuden kokonaan olemattomiin esittämällä, että miehistä kiinnostunut transmies on täysin sama asia kuin oikea mies, joka on kiinnostunut miehistä ja naisista kiinnostunut transnainen on täysin sama asia kuin oikea nainen, joka on kiinnostunut naisista. Jos mies on nainen ja nainen on mies, ei voi olla olemassa homoseksuaalisuutta (tai heteroseksuaalisuutta) siinä mielessä, kuin se biologisen todellisuuden asettamassa viitekehyksessä ymmärretään. Olen selittänyt tämän saman asian kymmeniä kertoja aiemminkin, mutta jos olet uusi täällä, niin perustin tämän blogin vuonna 2020 nimenomaan tästä syystä: homojen itsensä on puolustettava itseään tätä uutta homofobiaa vastaan, koska ei sitä kukaan muukaan puolestamme näköjään tee.

Toisekseen: Pride on alun perin ennen kaikkea ja nimenomaan homoseksuaalien ihmisoikeuksien ajamiseksi syntynyt liike. Toistan: PRIDE ON ALUNPERIN HOMOSEKSUAALIEN LIIKE. Pride EI OLE alun perin sukupuolisekopäiden liike, vaan siitä on kehkeytynyt sellainen myöhemmin, kun sukupuolisekopäät tunkivat väkisin Prideen, levittäytyivät sinne ja mädättivät homoasian sieltä kokonaan olemattomiin.

Tähän asiaan kuulee transien aina narisevan, miten Priden aloittivat mustat transnaiset – väite, joka on kymmenen miljardia kertaa todistettu vääräksi ja myös väännetty transeille rautalangasta vähintään yhtä monta kertaa. Marsha P. Johnson ei ollut transnainen vaan feminiininen homomies, jollaiseksi hän itse suusanallisesti itsensä koki ja identifioi. Nyky-Pride on lähes kokonaan unohtanut tai suorastaan syrjäyttänyt homoseksuaalit ja keskittynyt yksinomaan uskonnollisen sukupuolen moninaisuus -ideologian levittämiseen, queerteologiseen aivopesuun, sukupuol(t)en käsitteelliseen sotkemiseen, transien "ihmisoikeuksien" edistämiseen ja gendernonkonformisten lasten ja nuorten laillistettuihin mahdollisuuksiin tulla transiutetuksi (lue: kastroiduksi) niin varhain kuin mahdollista. Mitkään näistä EIVÄT OLE OLLEET alkuperäisen Priden asialistalla ennen 2010-luvulla räjähdysmäisesti lisääntyneen transaktivismin vaikutusta Prideen, johon he alun perinkin tunkivat kutsumatta mukaan harhaoppeineen ja huutosakkeineen. Aion alleviivata tätä asiaa niin kauan ja perusteellisesti, että viimeisillekin kovakorvaisille takarivissä on mennyt jakeluun.

Mitä homoseksuaalit alun perin Priden kautta yhteiskunnalta pyysivät? Kerrataanpa.

  • Saada elää rauhassa ilman syrjintää esimerkiksi työnhaussa, pelkoa hakatuksi tulemisesta jne.
  • Ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan paitsi oikeuksissa myös vastuissa ja velvollisuuksissa.
  • Pariutua ja mennä naimisiin rakastamansa kumppanin kanssa sukupuolesta riippumatta.
  • Adoptoida (tähän liittyen Suomessa mm. äitiyslaki).

Nuo homojen alkuperäiset tavoitteet ovat useissa länsimaissa toteutuneet. Me saimme pyytämämme. Homojen puolesta koko Priden olisi voinut lakkauttaa viimeistään äitiyslain toimeenpanoon. Koko homoprotestoinnin tavoitehan alun perinkin on ollut nimenomaan tehdä itsensä lopulta tarpeettomaksi. (Toki on paljon maita, joissa on näissä asioissa ihan alusta lähtien vielä paljon tekemistä, mutta se ei tarkoita sitä, että Pride-vouhotusta pitäisi täällä lintukotopuolella samassa muodossa jatkaa ikuisesti.)

Tarkastellaanpa hieman transien tavoitteita, joita he ryhtyivät Priden kautta (lue: Priden kaapattuaan) itselleen vaatimaan ja mihin tuo kaikki on johtanut, kun sitä tarkastellaan nykyhetkessä. Transien, queerien ja genderuskisten kuulee usein mainitsevan tavoitteekseen jotain harmitonta ja mitättömän oloista, kuten: "We just want to pee. We just want to live our lives. We just want to be ourselves." Näitä sitten höystetään sellaisilla mantroilla kuin ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, jokaisella on oikeus itsemäärittelyyn ja transihmisten oikeudet eivät ole mitenkään muilta ihmisiltä ja ihmisryhmiltä pois ja niin edespäin. Näinköhän? Tässä X-kuvakaappauskooste transien aikaansaannoksista:


Kappas vain, genderideologian tukeminen on vähentynyt.

Aivan kuin...

- naisten kutsuminen "chest feedereiksi", joilla on "bonusreikä"
- urheilun poistaminen naisilta/tytöiltä
- työllistymismahdollisuuksien poistaminen naisilta
- miesten tunkeutuminen naisten intiimitiloihin
- miesten tunkeutuminen naisten vankiloihin
- ihmisten alentaminen ja halventaminen kutsumalla heitä "cisihmisiksi"
- todellisuuden kieltäminen
- biologian kieltäminen
- ideologianne tuputtaminen lapsille
- lasten steriloiminen
- ideologianne tunkeminen kaikkiin olennaisiin läntisiin instituutioihin
- lesbojen painostaminen seksiin miesten kanssa
- homomiesten painostaminen seksiin naisten kanssa
- kaikkien niiden canceloiminen, jotka ovat eri mieltä regressiivisen ideologianne kanssa
- kaikkien pakottaminen kävelemään munankuorilla ympärillänne "väärinsukupuolittamisen" välttämiseksi
- lasten medikalisoiminen
- suostumuslakien uudelleenmäärittely
- jatkuva uusien sukupuoli-identiteettien kehittäminen ja suuttuminen kaikille, jotka eivät kunnioita niitä
- sellaisen ideologian levittäminen, joka opettaa itsensä hyväksymisen vastakohtaa
- lasten aivopeseminen vihaamaan perhettään ja jättämään perheensä, mikäli he eivät noudata teidän kapeakatseisia uskomuksianne
- sellaisen ideologian levittäminen, joka rohkaisee vahingoittamaan itseään
- vahingollisten murrosiän blokkaavien hormonien mainostaminen ja levittäminen
- valehteleminen, että "puberteettiblokkerit ovat täysin turvallisia"
- valehteleminen transviharikoksista ja käyttäen tässä keppihevosena brasilialaisia seksityöläisiä
- "genderaffirmoivasta hoidosta" valehteleminen
- sen kuvitteleminen, että "genderaffirmoiva hoito" on hoitoa tai edes affirmoivaa
- kaikkien niiden häiriköinti, jotka ovat eri mieltä kanssanne
- sen väittäminen, että kaikki jotka ovat eri mieltä kanssanne, häiriköivät teitä
- emotionaalisen kiristyksen käyttäminen vastapuolenne hiljentämiseen
- detransitioitujien hiljentäminen
- revisionistisen historian tunkeminen, jotta saisitte kiinnitettyä itsenne homojen ihmisoikeusliikkeeseen
- sellaisen puolueellisen tutkimustiedon käyttäminen, joka tukee teidän muutoin helposti kumottavia väitteitänne
- ideologianne työntäminen elokuviin, musiikkiin, televisioon ja kaikentyyppisiin medioihin
- institutionaalisen valtanne käyttäminen siihen, että vaiennatte kaikki vastakkaiset näkemykset leimaten sen "transfobiaksi"
- homojen ihmisoikeusliikkeen kaappaaminen ja sen rahoituksen ja resurssien käyttäminen agendanne edistämiseen
- sananvapauden kontrolloiminen
- homojen ja lesbojen tilojen valtaaminen ja kontrolloiminen
- naisten yhdistysten ja tilojen valtaaminen ja kontrolloiminen
- miesten tunkeutuminen naisten turvallisiin tiloihin
- sen valheellinen väittäminen, että jo kuolleet historialliset hahmot olivat transeja
- sisäistetyn homofobian käyttäminen siihen, että homous katoutetaan transiuttamalla
- ja vanhemmuuden oikeuksien tuhoaminen

...olisivat saaneet ihmiset heräämään todellisuuteen ideologiastanne.

Kuka olisi arvannut?

Niinpä niin. Tuohonkin pähkinänkuoreen oli tiivistetty vain pieni osa kaikesta siitä, mihin liittyen transit ovat esittäneet vaatimuksia ja millaista jumalatonta sotkua he ovat yhteiskunnassa saaneet aikaan. Ja huomatkaa: transit nimenomaan VAATIVAT, eivät pyydä, ehdota tai neuvottele (kuten homoseksuaalit ovat aina tehneet). Transien taktiikka saada itselleen haluamansa on vaatia, sitten uhkailla, uhriutua, uhkailla lisää, canceloida, maalittaa, leimata ja tuhota. Uhkailua on myös itsemurhalla uhkailu joko suoraan tai välillisesti; välillistä itsemurhalla uhkailua ovat mm. sellaiset lausumat kuin would you rather have a living daughter or a dead son.

Minua ärsyttää, ettei yhteiskunnassa laajemmin ole ymmärretty tätä:

Mitä enemmän transkultin oikkujen edessä annetaan periksi ja suostutaan heidän yhä vain hulluksi käyvempiin vaatimuksiinsa, sitä rohkeammiksi, suorasukaisemmiksi ja röyhkeämmiksi he vaatimuksissaan tulevat. Yhteiskunta lähettää kyseiselle porukalle jatkuvasti aivan vääränlaista viestiä heidän tavoistaan edistää poliittisia tavoitteitaan, noiden tavoitteiden laadusta puhumattakaan. Ihmiset eivät tunnu keskimäärin tajuavan, että kun mielenterveysongelmaisista tarvekimpuista koostuvalle raivoradikaalijoukkiolle ojentaa pikkusormen, se ihan oikeasti ahmaisee koko käden ja loputkin ruhoa, jos vain saa siihen mahdollisuuden. He vievät tuhkatkin pesästä, koska heille ei riitä mikään (koska heidän perimmäinen tavoitteensa on lähtökohtaisesti mahdoton ja myös he itse tiedostavat sen). Transit eivät ole ymmärtäneet, että heidän ongelmansa eivät parane tai tule ratkaistuiksi yrittämällä väkisin muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa sellaiseksi, ettei se enää sohi heidän traumatriggereitään tai harhojaan millään tavalla. He eivät ole ymmärtäneet, että heidän itsensä tulisi mukauttaa itsensä yhteiskuntaan ja ihan yleiseen todellisuuteen, ei toisin päin.

Meidän pitäisi käydä tämän koko asian tiimoilta yhteiskunnassa paljon laajemmin keskustelua siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi olla, jotta transien louskuvat turvat saataisiin vihoviimein tukittua ja he olisivat edes jossain määrin tyytyväisiä. Enkä tosiaankaan tarkoita tällä sitä, että se tapahtuisi yksinomaan transien ehdoilla, koska sellaisessa tyranniassa ei olisi kenelläkään kivaa, ei lopulta transeilla itselläänkään. Keskustelua pitäisi käydä kaikkia osapuolia tasapuolisesti kuunnellen, mikä on hyvin vaikeaa, kun vastassa on joukko raivohulluja ideologisteja, jotka ovat kiihottaneet itsensä kiiluvasilmäiseen raivoon kuviteltua olkiukkovihollista vastaan ("syrjivät, sortavat, valkoiset ja etuoikeutetut cisihmiset"). Olen kysynyt transeilta tätä asiaa, siis että miten yhteiskuntaa pitäisi nykyisestä vielä muuttaa, mutta he eivät koskaan vastaa mitään. Tai jos vastaavat, niin vastaukset ovat niitä iänikuisen samoja, jo tsiljoona kertaa kuultuja argumentteja ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, transfobiasta jne.

Yksi eniten ihmettelemistäni asioista nykyajassa liittyen Pride-sekoiluun ja transaktivismiin on se, miten niin monet suhtautuvat siihen täysin kritiikittömästi. Koko sateenkaariliikkeen tavoitteet ja niiden narratiivit ovat räikeässä ristiriidassa keskenään kaikilla mahdollisilla tasoilla. Narratiivit myös muuttuilevat koko ajan sen mukaan, minkä milloinkin oletetaan olevan sateenkaariliikkeelle parhaiten eduksi. Yhtenä päivänä väitetään tätä, toisena tuota, kolmantena sitä, neljäntenä taas jotain aivan muuta. Yksi hyvä esimerkki tästä on se, kun on puhuttu etenkin transidentifioitumisen räjähdysmäisestä kasvusta nuorien ihmisten keskuudessa; transit ovat selittäneet tätä sillä, että transius on nykyään hyväksytympää, minkä vuoksi yhä useampi trans uskaltaa tulla kaapista ulos yhä nuorempana. Seuraavassa hengenvedossa transit väittävät, ettei yhteiskunta ole koskaan ollut transfobisempi ja transvihamielisempi kuin nyt, joka paikassa transeja mitätöidään ja vainotaan ja uuninluukut kolisevat. Eli onko se epämääräinen transhyväksyntä nyt kasvanut vai ei? Make it make sense. Yhteiskunta ei ole koskaan ennen länsimaissa ollut poikkeavalle sukupuoliselle itseilmaisulle esim. habituksen kautta sallivampi kuin nyt, mutta silti transit näkevät kaikkialla pelkkiä ongelmia ja keskittyvät pelkästään niihin ongelmiin eivätkä näe koskaan missään mitään hyvää ja aitoa edistystä. Minusta on jo pitkään vaikuttanut siltä, että transit nimenomaan haluavatkin nähdä kaikkialla pelkkää negatiivista paskaa ja keskittyä siihen, mikä toisaalta heijastelee sitä, miten syvästi onnettomia ja ahdistuneita he ovat; transidentiteetti, kehonmuokkaus ja väsymätön aktivismi eivät sitten kuitenkaan tuoneet heille toivottua helpotusta heidän pahaan oloonsa. He vihaavat itseään, muita ihmisiä ja koko maailmaa edelleen. Tätä tragediaansa he yksissä tuumin kostavat koko maailmalle ja pahoille TERFeille ja cisihmisille, jotka ovat pilanneet heidän elämänsä.

Edellisen tekstin kommenteissa anonyymi kommentoija tiivistää transaktivismin yleisen inkonsistenssin erinomaisesti:

Transeilta on turha odottaa logiikkaa. Transius ei ole sairaus, vamma, oire eikä häiriö eivätkä amputoinnit, mutiloinnit ja hormonimarinointi ole sairauden, vamman, oireen eikä häiriön hoitoa, vaan kehon muokkaamista sisäisen mielikuvan mukaiseksi tai esteettisten ihanteiden perusteella. Siis sukupuolikokemuksen "vahvistamista" hormoneilla ja kirurgialla.

Kyseessä ei siis ole sairaus eikä sairauden hoito, mutta transit kiristävät itsemurhalla, jos eivät saa haluamiaan modauksia. Mutta transien kohdalla itsetuholla uhkailu ei ole oire mielenterveysongelmasta, joka pitäisi hoitaa ihan muilla keinoilla kuin kehollisella transitiolla.

Transilta ei saa vaatia diagnostisten kriteerien täyttämistä tai temppuratojen suorittamista vaan annettava kumileimasimena transin haluamat lähetteet ja reseptit.

Transius on synnynnäinen ja muuttumaton olotila, paitsi genderfluideilla, rogd-teinitytöillä, keski-ikäisillä autogynefiiliperheenisillä ja katujilla. Paitsi että katujat eivät olleet oikeita transeja vaan mokanneita cissuja, vaikka on maailman pahinta väkivaltaa kyseenalaistaa kenenkään sukupuoli-ilmoitusta, tai vaatia diagnostisten kriteerien täyttymistä ja kykyä antaa suostumus ennen peruuttamattomia transhoitoja.

Keholla ei ole sukupuolta, sukupuolia voi olla satoja, kaikilla ei ole sukupuolta, penis voi olla naisen sukupuolielin ja mies voi synnyttää, mutta silti jotkut transit haluavat jäljitellä vastakkaisen sukupuolen kehollisia piirteitä ja toiset haluavat päästä omistaan eroon, tai muokata itsestään eunukin, kissaihmisen tai liskon. Vain transeilla on oikeus saada muokattua kehosta haluamansa näköisen ilmaiseksi, vaikka se ei ole sairauden hoitoa, mutta se on täysin eri asia kuin nenän suoristaminen, silmäluomien esteettinen muotoilu tai rintojen suurentaminen esteettisin perustein.

Ja koko lysti pitäisi kustantaa yhteiskunnan varoista.

Tismallensa ja jetsullensa näin.

Toinen asia liittyen Priden muutokseen on se, minkä ihmeen takia kaksi täysin erilaista ihmisryhmää aivan erilaisine tarpeineen on ympätty samaan soppaan. Transit eivät ole aikoihin enää edes yrittäneet teeskennellä, että homojen tarpeilla ja oikeuksilla olisi heille oikeasti (koskaan ollutkaan) mitään merkitystä. Transien koko alkuperäinen pyrkimys kaapata homoliike (ja monet muut ihmisoikeusliikkeet) itselleen on tullut koko ajan selvemmäksi ihan heidän itsensä sanoittamana; he eivät enää edes yritä peitellä tätä. Kaappaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että homot syrjäytetään omasta ihmisoikeusliikkeestään ja valokeilasta tyystin ja asetetaan siihen samaan valokeilaan täysin toinen ihmisryhmä eli transkultistit, jotka kuitenkin käyttävät homoliikkeen mainetta, saavutuksia ja resursseja oman asiansa edistämiseen. Tämä homojen suoranainen dissaaminen näkyy useista heidän ulostuloistaan, ja dissaaminen on usein sävyltään erittäin aggressiivista ja retoriikaltaan dehumanisoivaa. Usein nuo ulostulot linkittyvät laajemmin wokettajien yhteiskunnallisiin muutospyrkimyksiin (esim. heidän käsityksiinsä siitä, miten demokratia toimii). Tässä yksi esimerkki:

Transfobiset "gayihmiset" eivät ole osa LGBTQ-yhteisöä, ja olen väsynyt esittämään muuta

Jos haluat seistä alistajien rinnalla, olen tyytyväinen nähdessäni sinut ja ystäviesi tapettavan.

Sinulla voi olla genitaalipreferenssi ilman että olet transfobinen.

Jos haluat elää konservatiivisessa ja uskonnollisessa kansakunnassa, niin häivy vittu kokonaan lännestä. Sinä et kuulu läntiseen maailmaan, jos et tue vapautta ja demokratiaa. Olette iilimatoja minun maassani. Pelkkä olemassaolosi on loukkaus kaikkea sitä kohtaan, mitä arvostan.

Haista vittu.

Niinpä niin, homoseksuaalisuushan on jo lähtökohtaisesti transfobiaa, sen te kyllä olette tehneet harvinaisen selväksi. Tätä meille hinttareille on jo vuosia jauhettu, miten irstaat ja syntiset genitaalipreferenssimme ovat syrjiviä ja ulossulkevia ja niistä tulisi opetella pois, mihin eheyttävä transseksi on optimaalinen lääke. Tämä on uuden aikakauden homofobiaa, tai pikemminkin vanhaa ja ikiaikaista homofobiaa uudelleenbrändättynä. Tämä uusi ja vastenmielinen homovihan muoto on levittäytynyt kaikkialle ja ottanut kaikki mahdolliset ilmenemismuodot, minne ja mitkä vain ehtii ja kykenee. Ihmisistä on ihanaa vihata, ihmiset rakastavat vihata ja ilmaista vihansa. Vihan kohteeksi valikoidaan ihmisryhmä, jonka lähtökohtaisesti tiedetään olevan sen verran pieni, että sen on vaikeaa muodostaa joukkovoimaa vihaajia vastaan. Jostain syystä nimittäin heteromiehet eivät saa osakseen transeilta samanlaisia syytöksiä genitaalipreferensseistä ym. kuin homomiehet. Eräs gaytransman sanoi kerran minulle, kun väittelimme aiheesta: "We outnumber you." Siis ihanko totta? Heteroseksuaaleja on maailmassa enemmän kuin homoseksuaaleja? Wow, kuka olisi uskonut. Täysin uutena tietona tuli minulle tämä. Ottiatuota, tarvitsen ryypyn.

Ei kerta kaikkiaan ole mitään homofobisempaa kuin heteroseksuaalit, jotka väittävät ja esittävät olevansa homomiehiä ja lesbonaisia. Se on niin tarkoitushakuista, suunnitelmallista, laskelmoitua ja päivänselvää kiusantekoa ja homojen alistamista ja häpäisemistä ideologian varjolla, että se naurattaisi, jollei olisi niin uskomattoman törkeää ja loukkaavaa. Transit aivan pokkana väittävät homomiehille ja lesbonaisille olevansa aidompia ja todellisempia homomiehiä ja lesbonaisia kuin me koskaan. Tätä näkee aivan jatkuvasti mm. heidän forumkeskusteluissaan, kuten Redditissä ja vastaavissa.

Tämä Tiina Tuppurainen on aivan uskomaton idiootti.

Tässä mm. seuraavanlaisia kommentteja:
Then proceeds to use a strap-on.
How gay men feel after saying they just don't find women attractive,
then go date a man who acts feminine and wears skirts and dresses.
Why is there always a feminine one in a gay couple?
And they use a dick-shaped toy to have sex.
Just to use strap-ons and everything!
"I identify as a woman!" I can be "lesbian" now.


Toisaalta myös:
Bro got rejected by a lesbian.
Straight men's obsession with lesbians is creepy.
How men feel when a woman isn't attracted to men.
Tell me you don't know how lesbians work without telling me.

Joko uskotte, etten puhu puppua? Näitä samanlaisia kommentteja ovat kaikki transforumit ja vastaavat täynnä tuhansittain ja taas tuhansittain, loputtomana virtana.

Homoseksuaalisuus = ”genital fixation”.
Straight with extra steps. Mikä helvetin pakkomielle näillä ihmisillä on saada kutsua itseään homoiksi/homomiehiksi? Voiko joku selittää? Mistä tuo obsessio kumpuaa? Miksi heteroseksuaalin pitää väkipakolla taistella itselleen jokin mystinen oikeus saada kutsuta itseään homoksi, mitä hän kaikkien objektiivisen todellisuuden sääntöjen ja lainalaisuuksien mukaan ei ole?

Kaiken tämän päälle transit julkeavat valtamedioissa kitistä mm. "näkymättömäksi tekemisestä". Jos joku olisi 15 vuotta sitten kertonut, millaisia ilmiöitä ja ihmisryhmiä vastaan homojen täytyy 2020-luvulla puolustautua, en olisi kuuna kullanvalkeana uskonut. Olisin pitänyt profetian esittäjää täytenä kylähulluna. Mutta tässä sitä ollaan, ja paljon on sotkua siivottavana. Transliike on tehnyt homoliikkeelle aivan ennennäkemätöntä, pitkälti ihan korjaamatonta vahinkoa tunkemalla väkisin mukaan homoliikkeeseen ja vääntelemällä kaiken mahdollisen siellä ylösalaisin. Ei ihme, että yleinen hyväksyntä on ottanut takapakkia. Nykyinen Pride-liike toimii aktiivisesti homoja vastaan sen sijaan, että edistäisi homojen oikeuksia yhtään millään lailla. Kaiken aktiivisen homojen lyttäämisen jälkeen transit aiheuttavat homoille vielä suurta mainehaittaa, koska aiheesta mitään tietämättömät valtaväestön ihmiset samaistavat meidät kaikki joksikin yhdeksi ja iloiseksi sateenkaarisekopäiden porukaksi, jolla on samat poliittiset tavoitteet ja yhteiskunnalliset pyrkimykset. Toistan, että tilanne on kaikessa irvokkuudessaan niin järjetön, että se naurattaisi, ellei kyse olisi niin helvetin vakavista ja niin moniin vahingollisesti vaikuttavista asioista.

Jotain valoakin tunnelin päässä sentään. On paljon valtaväestön edustajia, jotka ovat tiedostuneet tilanteen vakavuudesta ja nousseet puhumaan sitä vastaan. Näissä on paljon ihan tavallisia heteroseksuaaleja, joilla ei juuri ole kosketuspintaa LGBTQIA-aakkosmafian touhuihin, tai joiden kosketuspinta ns. sateenkaari-ihmisiin on muutama yksittäinen homo tai trans tuttavapiirissään. Sinänsähän heillä ei ole mitään velvoitetta puhua homojen ja naisten oikeuksien puolesta ja vastustaa TQIA+-sekoilua, mutta monet heterot ovat liittoutuneet homojen kanssa vastustamaan homouden (ja heterouden) käsitteellistä häivyttämistä ja naisten ja tyttöjen urheilun ja turvallisten tilojen poistamista transidentifioituvien miesten invaasion vaikutuksesta. Tämä lämmittää allekirjoittaneen mieltä kovastikin. Emme sentään ole aivan yksin, vaikka siltä usein tuntuukin.

Moni teistä on myös varmaan kuullut Gays Against Groomers -järjestöstä, joka on perustettu kesäkuussa 2022 (eli juuri silloisen Priden aikaan). (Huomatkaa, että tuo linkkaamani Wikipedia-artikkeli on transien kirjoittama: "Gays Against Groomers is an American far-right and anti-LGBT organization known for campaigning against gender-affirming care for minors, protesting school curriculum content with LGBT themes, and criticizing Drag Queen Story Hour events. [...] The account is known for posting anti-trans rhetoric and has been compared to Libs of TikTok. Blah blah blah...")

Kimmokkeena GAG-järjestön perustamiselle oli useiden homoseksuaalien havainto siitä, että nykyajan "translapset" ovat enimmäkseen vain sukupuolihämmentyneitä tulevia homoja ja lesboja, joita on alettu transideologian varjolla eheyttää irvokkaiksi transheteroiksi. Me homot siis tunnistamme itsemme näistä lapsista, koska olimme itse aikanaan sukupuolihämmentyneitä lapsia, joista kasvoi terveitä ja täysivaltaisia homoseksuaaleja aikuisia. Koko "translapsi"-ilmiö liittyy laajemmin aiemmin mainittuun homofobian uudelleenbrändäämiseen, se ei nimittäin ole mikään uusi ajatus, että homomiehen on ajateltu olevan heteronainen miehen vartalossa ja lesbonaisen olevan heteromies naisen vartalossa. Tavallaan myös muinainen alkuperäiskansojen two-spirit-ajattelu eli "kaksihenkisyys" perustuu tähän (että ihmisellä olisi ikään kuin kaksi sielua, millä on selitetty homoseksuaalista kiinnostusta). Homous on ajatuksena joillekin ihmisille niin vastenmielinen, että he ovat valmiita aivan mihin tahansa käsitekikkailusta kirurgin veitsellä tehtäviin mutilointeihin, että saataisiin jotenkin tuo kiero luonnonoikku pois päiväjärjestyksestä ja maailmaa saastuttamasta.

Sukupuolisesti epätyypillisten lasten ja nuorten aivopesu transidentiteeteillä ja heidän aktuaalinen transiuttamisensa hormoniblokkereilla, muuntohormonihoidoilla ja leikkauksilla on homojen eheytysterapian uusi muoto. Piste. Sitä te kaikki Pridella marssivat tuette ja juhlistatte, vaikkette itse sitä ehkä tajuakaan. Pitkällä tähtäimellä se on myös laskelmoitua homojen eliminoimista geenipoolista, koska transiutettu lapsi tulee olemaan steriili eli lisääntymiskyvytön aikuinen; hän ei siis voi saada biologista jälkeläistä, koska transiuttaminen tärvelee hänen lisääntymiselimistönsä toimintakyvyttömäksi. Miettikää, miten homoja luonnonoikkuina ja virheinä pitävät eugenistit juhlivat, kun he vihdoin ja viimein löysivät keinon siivota homoseksuaalit pois luonnonjärjestystä pilaamasta pystyen samalla esittämään jaloja hyväntekijöitä, jotka ajavat sorretun vähemmistön ihmisoikeuksia. (Eugenistit uskovat, että homous on geneettistä ja siten eliminoitavissa, kunhan kaikki hinttarit onnistutaan jollain konstilla steriloimaan.)

Loppuun vielä Wrong Bodies -video, joka on kooste transien turahteluista liittyen heidän jumalasuhteeseensa transkokemuksen kontekstissa. Sanoin aikaisemmin, että sukupuolen moninaisuus -ideologia on luonteeltaan uskonnollinen. Miksi ja miten? Katsotaanpa. Tällä videolla kuullaan transien suusta mm. seuraavia henkevyyksiä:

"God blessed my by making me transsexual for the same reason God made wheat but not bread and fruit but not wine, so that humanity might share in the act of creation."
"Life isn't about finding yourself, it's about creating yourself."
"Being transgender isn't a choice, it is a realization, and honestly, somewhat spiritual one."
"Being trans is a beautiful, sacred thing God created."
"My religion? Transgenderism!"
"God is trans. God is gender nonbinary. I believe in the nonbinary God whose pronouns are plural..."
(Yhteisrukous kirkossa.)
"Top surgery was part of God's plan for me."
"God made me in her image, God made me transgender."
"All people, especially trans women, are created in the image of God."
"I would pray to God and be like, give me one day as a woman, let me experience it for one day. And now, look at me."
"I did feel like a mourning for a long time because they felt like someone was dying, and even though some people say you're not, I don't know, the person you project onto me, I need them to die in your brain, in your consciousness, so that I can emerge."

Jos tämä video ei vielä kyllin perinpohjaisesti alleviivaa transideologian uskonnollista ja siten kulttimaista luonnetta, niin en tiedä, mikä sitten. Tuolla kanavalla on useita muita hyviä videoita, kannattaa tsekata.

Ote videon kommenteista:

I said the next step was worship.  First it was acceptance, then it was celebration and now it's sacred. The rest of us are inferior and can only obey the next command. When the health consequences become unavoidable, they will treat it like stigmata: proof of their divinity.

Sanoin, että seuraava askel olisi palvonta. Ensin se oli hyväksyntää, sitten juhlintaa, ja nyt se on pyhää. Me muut olemme alempiarvoisia ja voimme vain totella seuraavaa komentoa. Kun terveysvaikutukset käyvät väistämättömiksi, he suhtautuvat siihen kuin polttomerkkeihin tai kärsimyshaavoihin: todisteina heidän jumalallisuudestaan.

Että semmoista Pride-juhlintaa. Kiitos, mutta ei kiitos.

Mutta pidemmittä puheitta: Hyvää juhannusta kaikille blogin uusille ja vanhoille lukijoille!

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Transien käsityksiä naiseudesta (osa 2): Sanat tarkoittavat, mitä Tyyris Tyllerö päättää niiden tarkoittavan

No niin, nyt ollaan taas sakean jännän äärellä. Transien omintakeiset käsitykset sukupuolista ovat sen kaliiperin kaninkolo, että niiden käsittelemiseksi voisi perustaa kokonaan oman bloginsa, joka keskittyy yksinomaan siihen aiheeseen. Jo ihan X:ää (ent. Twitteriä) selaamalla löytyy esimerkkejä nopeasti miljoonittain, ja olenkin tässä muutaman vuoden aikana kerryttänyt varsin massiivisen varaston kuvakaappauksia transien sukupuoliturahteluista. Materiaalia on jo niin paljon, etten ikinä pysty käsittelemään blogissa sitä kaikkea tyhjentävästi, mutta pyrin abstrahoimaan aiheen kannalta keskeisimmät asiat esiin siten, että ainakin ne olisi sitten jollain tapaa ruodittu.

"Kun minä käytän jotakin sanaa", vastasi Tyyris Tyllerö pilkallisesti, "se tarkoittaa juuri sitä mitä minä haluan – juuri eikä melkein."

"Mutta kysymys on siitä", sanoi Liisa, "voitko todella saada sanat tarkoittamaan eri asioita."

"Ei, vaan kysymys on siitä, kuka määrää ja päättää", sanoi Tyyris Tyllerö. "Siinä kaikki."

Käsittelin ensimmäisessä osassa transien omakohtaisia käsityksiä siitä, kuka ja mikä on nainen – ja huomatkaa, transien itsensä sanoittamana. Analysoitavaa materiaalia löytyy loputtomasti, jos sitä lähtee oikein erikseen kaivelemaan, mutta transien omia forumeja ja Reddit-kanavia yms. en kovin usein jaksa erikseen käydä selailemaan, koska kaikki se hedelmätön jauhanta niissä on niin läpeensä itseään toistavaa, ennustettavaa ja henkisesti uuvuttavaa kahlata. Transien vakimantrat keskusteluketjuissa pyörivät aina samoissa aiheissa eli cisheterojen etuoikeutettuudessa, yhteiskunnan transfobiassa, transoikeuksissa ja itsemäärittelyssä, hoitojen saamisen vaikeudessa, portinvartioinnin vittumaisuudessa, genitaalifetisistien seksuaalisessa rasismissa ja niin edelleen. Hyvin harvoin mitään uutta ja tuoretta putkahtaa esiin.

Viime vuosina on yhteiskunnassa puhuttu naiseuden/naisen ja mieheyden/miehen määrittelystä niin runsaasti, että kaikki ovat sen vatvomisen jäljiltä suorastaan näännyksissä. Ennen kaikkea kuitenkin on puhuttu nimenomaan naisen määrittelystä; sen ympärillä julkinenkin keskustelu pitkälti pyörii. Harvoin kukaan kyselee, mikä mies on ja miten se määritellään. Näkyvyyttä saaneet artefaktatkin aiheesta heijastavat tätä, kuten Matt Walshin dokumentti What Is a Woman?. Syykin tähän on toisaalta ilmeinen: itsemäärittelyn ja transkolonisaation vaikutukset ovat erityisen vahingollisia ennen kaikkea naisille ja tytöille. Kuka tahansa, joka on koskaan tavannut miehiä, tietää tämän. Myös transit itse tietävät tämän, vaikka kuinka muuta väittäisivätkin.

Minusta on erityisen mielenkiintoista se, että ottaen huomioon miten intohimoisesti intersektionalistit ja wokettajat rakastavat käsitteiden ja määritelmien vääristelyä ja sanoilla kikkailua, tuntuu tämä asia – siis naisen määritteleminen biologisessa viitekehyksessä – olevan heille täydellisen sokea piste. Kun intersektionalistien kanssa väittelee naisen määritelmästä vaikka julkisessa keskustelussa, heidän kontribuutionsa koostuu aina samoista kehäpäätelmistä, joissa sosiaalinen, kulttuurinen ja biologinen sukupuoli sotketaan keskenään tähän tapaan:

"Nainen on kuka tahansa, joka kokee ja sanoo olevansa nainen. Nainen on kattokäsite, jonka alla on paljon erilaista variaatiota cisnaisesta transnaiseen ja sukupuolettomasta nonbinääriin. Naiseutta ei voida tarkasti määritellä, koska kaikilla naisilla ei ole kohtua ja kaikki naiset eivät menstruoi ja synnytä. Vaikka naiseuden käsitettä on mahdotonta määritellä, transnaiset ovat silti naisia, ja jos joku on tästä eri mieltä, on hän patakonservatiivi, transfoobikko ja natsi. Miksi kaikki te ahdasmieliset ja mieltänne avartamattomat transfoobikot ja sortajat olette niin obsessoituneita transihmisten genitaaleista? Miksette voi jättää transihmisiä rauhaan? They just want to pee. Miksi teitä kiinnostaa niin paljon, mitä transihmisillä on haarovälissään ja mitä saniteetti- ja suihkutiloja he käyttävät? Sukupuoli on jokaisen oma asia, eikä sukupuolta voi päätellä kenestäkään päältäpäin, koska sukupuoli on sisäinen kokemus, jonka ihminen itse saa määritellä. Kenelläkään ei pidä olla mitään nokan koputtamista siihen, miten kukin sukupuolensa kokee ja määrittää. Itsemäärittely on ihmisoikeus, eivätkä ihmisoikeudet ole mielipidekysymys. Transihmisiä on kautta aikain syrjitty, sorrettu ja marginalisoitu..." jne.

Tämä jankkaus on pitkälti transien tukijoukkojen (vihervasemmistohenkisten idealistien) suoltamaa, ja vaikka vääntäisimme julkisessa keskustelussa sukupuolen käsitteestä ja määrittelemisestä maailman tappiin, ei siinä mihinkään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen tulla pääsemään koskaan. Jos yrittää opettaa kuurosokeaa porsasta tanssimaan ja laulamaan oopperaa, turhautuvat sekä opettaja että porsas.

Olen joka tapauksessa erityisen kiinnostunut siitä, miten transporukka itse käsitteellistää sukupuolta ja sukupuolisuutta julkisen keskustelun ulkopuolella, omissa piireissään ja fantasiahuuruissaan. Alla kuvakaappauksia kuuden transidentifioituvan miehen selityksistä koskien (trans)naiseutta. Nämä ajelehtivat taannoin feediini X:ssä. En ole pureutunut näiden transien taustoihin tai henkilöhistoriaan kovin tarkasti (eikä kiinnostakaan), mutta heidän viisautensa yleviä hedelmiä voimme joka tapauksessa hieman tarkastella.

Sofie Halili

"Transnaiset ovat biologisia naisia ja me synnyimme naisten kehoihin... Termi 'bionainen' ei tarkoita absoluuttisesti yhtään mitään, lol. Sanon olevani biologinen nainen, koska kyseinen termi ei tarkoita mitään. Cisnainen ei ole biologinen nainen, hän ainoastaan identifioituu naiseksi ja hänet pakolla määriteltiin "naiseksi" syntymässä perustuen epätieteellisiin, arkaistisiin ja misinformatiivisiin käsityksiin biologiasta."

Cambell Kenneford

"Olen nainen, koska sanon olevani, eikä tämä asia ole väiteltävissä. En identifioidu "naiseksi". OLEN nainen."

Mara Beencroft

"Cisnaiset: Lakatkaa näyttelemästä yllättynyttä, kun transnaiset näyttävät paremmilta kuin te. Lmfao, se on vitun alentavaa. Cisnaiset ovat hauskoja, he yrittävät aina sanoa meille (transnaisille), että haluamme olla kuin he, mutta he itse menevät veitsen alle, ottavat piikkejä perseisiinsä ja käyttävät samoja meikkaustekniikoita kuin me. Kaikki teidän Instagram-lempparipahiksenne turvautuvat transtyttöestetiikkaan, mikä on hyvä, mutta antakaa kunnia niille, joille se kuuluu."

Riley J. Dennis

"Sana, jota haet kuvataksesi naisia, jotka eivät ole trans, on "cis". Anna mennä, käytä sitä, ei se ole vaikeaa. Transnaisena en ole MtF (male to female/miehestä naiseksi), koska en koskaan ollutkaan mies."

Elikkäs. Mitä nämä neljä pumpattavaa Barbaraa tässä oikeastaan väittävät?

  • Transnainen syntyy naisen kehoon ja on siten "biologinen nainen". Toisaalta sana biologia ei Sofien mukaan kuitenkaan tarkoita mitään. Cisnainen identifioituu ja määriteltiin pakolla syntymässä naiseksi yleisesti jaettujen uskomusten pohjalta liittyen biologiaan. Uskomusten, jotka ovat misinformatiivisia ja vääriä. Myöskään "bionainen" ei tarkoita mitään.
    • Tämän kysyminen kvintiljoonannen kerran on kaikessa ilmiselvyydessään oikeastaan täysin turhaa, mutta jos transnainen kerran on syntynyt naisen kehoon, niin mihin hän tarvitsee hormonihoitoja, invasiivisia ja brutaaleja leikkauksia, kehonosien amputaatioita, silikoni-implantteja, botoxia, ääniterapiaa ja/tai äänihuultenkiristysleikkauksia, aataminomenan höyläyksiä, poskipäidenkorottamiskirurgiaa, karvanpoistolaserointia ja muita kehoa feminiinistäviä toimenpiteitä?
    • Jos "biologia" ei tarkoita mitään, niin miten transit selittävät itselleen ja muulle maailmalle, mistä vauvat tulevat?
    • Jos käsitteellä "bionainen" ei ole mitään merkitystä ja tarkoitusta, miksi transidentifioituva mies kuitenkin käyttää sitä kuvatakseen itseään ja olevaisuuttaan? Et voi sanoa, ettei X tarkoita mitään, mutta minä olen X. Ihminen on aina jotain. On mahdotonta olla olematta mitään ja olla samaan aikaan kuitenkin jotain.
  • Transnainen on nainen, koska sanoo niin. Kuka tahansa, joka sanoo olevansa X, on X, koska sanoo niin.
    • Tyyris Tyllerö -kehäpäätelmä. Olen sitä, mitä sanon olevani. Minä saan päättää. At the end of the day... Muuttuuko objektiivinen todellisuus lainalaisuuksineen koskaan miksikään, vaikka vääntelisimme ja kääntelisimme määritelmien ja sanomistemme kanssa seuraavat 50 000 vuotta?

Sanojen voimalla joksikin julistautumiseen uskominen ja siihen koko sielunsa ja ruumiinsa essenssin voimalla takertuminen on niin veretseisauttavaa idiotismia, että se pitäisi luokitella rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Toisaalta juuri sellaisiin ajatusrakennelmiin hurahtavat ovat konsumeristisen järjestelmän märkä uni, koska kehomodauksien ympärille rakentunut leikkaus- ja lääketeollisuus käärii näiden harhojensa vankien pyrkimyksistä aivan käsittämättömän suuret massit vuositasolla. Transteollisuus on vuosi vuodelta massiivisempi miljardiluokan bisnes, kun yhä useammat mieleltään järkkyneet ihmiset saadaan propagandalla nielaisemaan ajatus siitä, että kehodissosiaatio on normaali, terve ja luonnollinen olemisen tila, josta pois ohjautumista terapeuttisin keinoin ei tulekaan pitää ensisijaisena apukeinona vaan päin vastoin ruokkia sitä fiksaatiota kaikin mahdollisin keinoin.

The wonders of filters.

Kaiken konsumeristien kiiluvasilmäisen, torahampaisen ja koukkukyntisen rahanhimon tuoksinassa kenellekään ei tule edes mieleen alkaa rakentaa sukupuolinarratiivia siltä pohjalta, että voisikohan länsimaista keskinäiskulttuuria sukupuolikäsitysten osalta ryhtyä muuttamaan sellaiseen suuntaan, ettei maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä enää nähtäisi ihmistä kahlitsevina konstruktiovankiloina. (Juuri siihen transius nimenomaan perustuu: jos ei ole juuri tietynlainen ja käyttäydy syntymäsukupuolelleen mahdollisimman stereotyyppisellä tavalla, on "väärä" ja täytyy hakeutua "korjattavaksi".) Käytännössä tämä tarkoittaisi, että feminiinisesti persoonaansa ja identiteettiään representoiviin miehiin ja maskuliinisesti (miten ikinä ne nyt sitten määritelläänkään) persoonaansa ja identiteettiään representoiviin naisiin ei enää suhtauduttaisi kummajaisina ja poikkeusyksilöinä. Muistutan, että olin itse lapsena ja nuorena sukupuolinen poikkeusyksilö, ja vaikka minua mm. ikätovereiden taholta joskus vieroksuttiin sen vuoksi, en koskaan liiemmin välittänyt vieroksunnasta (minulla oli myös paljon kavereita ja poikkeavuuteeni suhtauduttiin enimmäkseen hyväksyvästi). Koin aina, että olen yksinkertaisesti oma itseni ja minulla on oikeus olla sellainen. Nykykäsitysten mukaan minut olisi tuolloin diagnosoitu translapseksi. Lapsena minua itse asiassa toisinaan luultiin tytöksi; minulla oli pitkä tukka ja pukeuduin joskus serkuiltani vanhoiksi jääneisiin hameisiin ja hiuskoristeisiin, koska se nyt vain oli silloin hauskaa. Keksin itselleni "tyttönimiä", joskus olin Kaisa, joskus Kikka.

Homoseksuaalit ovat vuosikymmeniä taistelleet kivettyneitä kulttuurisia stereotypioita vastaan ja korostaneet, että miehen feminiinisyys ja naisen maskuliinisuus homoseksuaaliseen kiinnostukseen asti on luonnollista ja ketään vahingoittamatonta. Transit ovat sotkeneet homoseksuaalien pyrkimykset täysin muuttamalla narratiiveja niin, että itse asiassa feminiinisyys miehessä ja maskuliinisuus naisessa on virhe ja syntax error, joka täytyy "korjata", jotta se ihminen itse ja ympäröivä yhteiskunta eivät joudu kärsimään epäyinyangmaisesta inkongruenssista. Transit myös vihaavat ja halveksivat homoseksuaalien pyrkimyksiä laajentaa sukupuolinormatiivisia käsityksiä, koska jos niitä laajennetaan riittävästi, transeilta viedään keinot todistella muille ihmisille ja yhteiskunnalle transsukupuolisuutensa väitettyä todellisuutta. Sukupuolistereotypiat ovat transien ainoa jollain tasolla varteenotettava keino todistella muille, että heidän sisällään on kehosta irrallinen olemusessenssi, joka on "syntynyt väärin".

Lukaisin tuossa lämpimikseni Mona Blingin kirjan 23 transmyyttiä. Sivulla 99 Mona kirjoittaa seuraavaa:

Transsukupuolisuudessa ei ole mitään likaista tai häpeällistä. Päinvastoin, transsukupuolisuus on kaunista. Itsensä löytäminen on kaunista. Aina, kun ihminen voi elää omannäköistä elämäänsä ja pystyy irtautumaan yhteiskunnan normien kahleista, muuttuu maailma hieman paremmaksi paikaksi. Oman identiteetin, oman elämän narratiivin ja oman tilan haltuunotto ovat rohkeita ja voimakkaita tekoja maailmassa, jossa meidät halutaan tunkea ahtaisiin muotteihin. Niihin muotteihin eivät kaikki mahdu. Se on toisaalta onni onnettomuudessa, sillä raamit on tehty rikottaviksi. Jokaisella on oikeus rakentaa oma muottinsa ja täyttää se.

Siis anteeksi mitä? Juuri sitähän homoseksuaalit ovat aina tavoitelleet, että voisimme elää omannäköistämme elämää irrallamme yhteiskunnan normien kahleista! Juuri sitä vastaan homoseksuaalit ovat aina taistelleet, että ihmisiä tungetaan ahtaisiin muotteihin, joihin kaikki eivät mahdu! Miten ihmeessä tämä kaikki onkin yhtäkkiä mukamas jotain transien aikaansaannosta? Koska... *vetää henkeä*

TRANSIT NIMENOMAAN HALUAVAT TUNKEA ITSENSÄ NOIHIN AHTAISIIN MUOTTEIHIN JA SAMAISTUA NIIHIN! TRANSIT NIMENOMAAN HALUAVAT KAIKELLA VOIMALLAAN VARMISTAA MUOTTIEN OLEMASSAOLON JA PYSYVYYDEN JA YLLÄPITÄÄ NIITÄ HAMAAN TAPPIIN ASTI!

Transit suorittavat sen ahtaisiin muotteihin tunkemisen ITSE. He ITSE suggestoivat itsensä ajatukseen ahtaista muoteista ja niihin sopimattomuudesta ja luovat ja rakentavat itselleen sen transidentiteettinsä tuon suggestion pohjalta. Kukaan muu ei pakota heitä siihen, he tekevät sen itse. ITSE. He ovat itse vastuussa omasta tragediastaan, koska asettuvat makaamaan tuleen ihan omasta vapaasta tahdostaan. Kukaan tai mikään ei PAKOTA heitä tekemään niin. Miten tämä voi olla niin saatanallisen vaikea asia transeille sisäistää?

Koko transideologia lähtee siitä, että on olemassa kahlitsevia normeja, joihin he eivät koe sopivansa, minkä vuoksi heidät täytyy "korjata". Se on transidentiteetin ydin. Minut pitää korjata. Miten ihmeessä transien on edes mahdollista nähdä tämä asia minkäänlaisesta emansipatorisesta perspektiivistä? Kaikki nykyiset transien pyrkimykset sukupuolikäsityksen muuttamiseksi ja yhteiskuntaan implementoimiseksi ovat räikeässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä homoseksuaalit ovat 1950-luvulta saakka saaneet aikaiseksi. Transit tekevät yksi toisensa jälkeen kaikki homojen aikaansaannokset yhteiskunnassa tyhjiksi, lakimuutos lakimuutokselta, cancellaatio cancellaatiolta ja historian uudelleenkirjoitus uudelleenkirjoitukselta. Marsha P. Johnson oli transnainen ja mustat transnaiset panivat alulle Stonewall-mellakat! Transihmiset taistelivat homoseksuaaleille heidän oikeutensa!

Jatketaan transien käsityksistä:

  • Cissunaiset kadehtivat transnaisia, koska transidentifioituvat miehet ovat cissunaisia "viehättävämpiä" ja "haluttavampia". Olen useita kertoja nähnyt transidentifioituvien miesten jauhavan tätä skeidaa eri sanankääntein. Olen kuumempi kuin sinä ja te kaikki yhteensä, te olette minulle vain kateellisia. Omituinen ja jotenkin tragikoominen narsismin ilmentymä, happamia sanoi kettu ja päivänselvä coping mechanism, kun peilikuva ei vastaa omia sisäisiä tuntemuksia (kokemus, joka yhdistää transit mm. anorektikkoihin).
    • Miehistä kiinnostuneilla transidentifioituvilla miehillä (lue: feminiinisillä homomiehillä) näyttää tässä vaikuttavan voimakkaana taustalla sisäistetty homofobia eli järjettömän massiivinen ahdistus sen myöntämisestä ja hyväksymisestä, että on itse homoseksuaali. He kokevat itsensä miehistä kiinnostuneina miehinä vääriksi ja virheiksi, ja transnaiseus tuntuu tarjoavan ratkaisun tähän kurimukseen. Eräs X:ssä aiemmin aktiivinen transidentifioituva mies, Holly nimeltään (nyttemmin kai poistanut profiilinsa), selitteli yhdessä vaiheessa yhtenään seinällään jotain tällaista: "Homomiehet ovat vain kateellisia meille transnaisille, koska olemme miesten mielestä haluttavampia ja pystymme saamaan todellisia miehiä [we can get real men unlike you]. Emme joudu tyytymään keskinkertaisiin miehiin ja lohdutuspalkintoihin." Voihan lollers, mikä cope.
    • Terve itsekunnioitus on sitä, että näkee itsensä riittävänä, kelpona ja sekä sisäisesti että ulkoisesti hyvänä ja jopa hyvännäköisenä siinä määrin, että pystyy elämään normaalisti ja muodostamaan toimivia ihmissuhteita (sekä ystävyyksiä että romanttisia ja/tai seksisuhteita). Tuohon terveen itsekunnioituksen konseptiin ei kuulu jatkuva sen märehtiminen, kuka on ketäkin kauniimpi tai haluttavampi, ja varsinkaan sen esille tuominen omituisesti lällätellen. Mä olen kuumempi kuin sä, vituttaako? Kenellä on isoin kikkeli ja niin edespäin. Kukaan henkisesti tasapainoinen ja mieleltään terve ihminen ei koe tarvetta vertailla itseään 24/7 muihin ja rakennella mielessään alituisia vastakkainasetteluja siitä, kuka milloinkin päihittää kenetkin jollain aspektilla.
    • Kuvittelevatko nämä kehoahdistuneet transnaiset ihan oikeasti ja tosissaan, että itsensä ja fyysisen kehonsa hyväksyviä homomiehiä voisi haileimman hevonhulihuitukkeen vertaa kiinnostaa, millaisia "todellisia miehiä" he onnistuvat vamppaamaan sänkyihinsä? Maailmassa riittää miehiä kuin meressä mutaa, ja sehän on transien kannalta vain eduksi, että siihen joukkoon mahtuu niitä, joille maistuu ladyboyn tai shemalen kiksauttaminen (ladyfalloksella tai ilman). Sitten on meitä, jotka haluamme seksimme ja romanttiset kuviomme autenttisen miehen testosteronia tihkuvalla luonnollisella reseptillä, ilman hehkeitä plottwistejä ja kehollisia keinotekoisuuksia, kuten gaytransmanien tihkuvat bonusreiät. Jos romanttisuutemme ja seksimme perustuisi transnaisten itselleen sepittämään real men -kadehdintaan, se kertoisi meistä vain sen, että meillä on kollektiivisesti uskomattoman paska itsetunto. En ihan oikeasti käsitä, mikä saa nämä sekopäät ajattelemaan, että he ovat kaikkien muiden elämän ja ajatusten kokoaikainen keskipiste. Miksi homomies jaksaisi käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miksei transnaiseen penetroitumisesta kiinnostunutta miestä välttämättä napostele sekstailu meidän kanssamme? Pitäkää kernaasti hyvänänne, vaikka ulisettekin heti perään, miten chaserit fetisoivat ja esineellistävät teitä.
    • Olen aiemminkin puhunut siitä, että jos koko oma identiteetti perustuu jatkuvaan muihin vertailemiseen ja päihittämiseen, on se aivan uskomattoman paska identiteetti. Tämä skeema on kaikkien transidentiteettien ja niiden variaatioiden syvintä ydintä; kaikki heidän elämässään rakentuu muihin vertailun ja kadehtimisen (tai olettamukseen siitä, että muut kadehtivat heitä) varaan.
    • Mitä tulee kauneusleikkauksiin ja veitsen alle hakeutumiseen, niin oikeat naiset eivät hakeudu niihin samoista syistä kuin transidentifioituvat miehet. Miksi tätäkin itsestäänselvyyttä täytyy erikseen vääntää rautalangasta? Tähän liittyen todettakoon myös, että naisten ja miesten transsukupuolisuus ovat kaksi täysin eri ilmiötä, eikä niitä olisi alun perinkään pitänyt sotkea keskenään. Nainen ei pyri tulemaan mieheksi samoista syistä ja motiiveista kuin mies pyrkii tulemaan naiseksi. Naisten ja miesten transhoidotkin ovat lähtökohtaisesti täysin erilaisia. Jo siinä on menty metsään, kun naisten ja miesten transsukupuolisuus on samaistettu ja rinnastettu toisiinsa yrittämättäkään tarkemmin eritellä sitä, mikä sen kokemuksen saa juuri naisessa tai juuri miehessä aikaan (puhumattakaan siitä, että homous ja transius on rinnastettu toisiinsa, missä on menty vieläkin pahemmin metsään). Kukaan ei edelleenkään ole kieltämässä sitä, etteikö kokemus transiudesta olisi transille itselleen todellinen.
Mitä tulee viimeksi mainittuun asiaan, niin joudumme jossain kohtaa ihan yhteiskunnan tasolla käsittelemään laajemmin sitä, tehtiinkö alun perinkin galaktisen massiivinen virhe, kun transkokemusta päätettiin lähteä pönkittämään validoinnein ja sukupuolenkorjaushoidoin sen sijaan, että yritettäisiin psykoterapeuttisin keinoin ohjata ihminen hyväksymään kehonsa, jonka sukupuolta ei vaan voi muuttaa. Se, mitä mieltä ihmiset yleisesti ovat miehen mahdollisuuksista transformoitua naiseksi tai naisen mahdollisuuksista transformoitua mieheksi, on sinänsä sivuseikka, koska ihmisen ulkoiseen objektiiviseen todellisuuteen ei ole vaikutusta sillä, mitä ihminen uskoo tai ei usko tai millaisia väitteitä hän todellisuuden olemuksesta esittää. Jos validointi ja sukupuolenkorjailut oikeasti auttaisivat transeja, he eivät hoidot läpikäytyään oireilisi niin pahasti kuin tällä hetkellä kollektiivisesti oireilevat. He eivät räyhäisi barrikadeilla, levittäisi ideologisia käsityksiään, aivopesisi lapsia ja häseltäisi koko ajan uusien lakimuutosten kimpussa, jos hoidot ja validointi oikeasti olisivat auttaneet heitä tai jos koko protokollalla hormoneineen ja leikkauksineen olisi heidän psyykeensä oikeasti positiivinen vaikutus. Ne, joihin sillä on positiivinen vaikutus, eivät räyhää barrikadeilla soihtuja ja talikoita heilutellen vaan elävät vain elämäänsä ketään häiritsemättä. Näiden tervejärkisten transien osuus koko transporukasta näyttää olevan suunnilleen promillen luokkaa, jos sitäkään (Suomessa esim. Tulenhenki).

Kuka kenenkin uskomuksista puhuminen johtaa aina varsin nopeasti nimenomaan siihen, miten käsitteistämme ja määrittelemme asioita, eli palataan aina lähtöruutuun siitä, mitä sanat tarkoittavat. Jos Tyyris Tyllerö päättää, että sana tarkoittaa mitä hän haluaa sen tarkoittavan, niin transeilta ja intersektionalisteilta jää aina yksi olennainen asia huomaamatta:

Objektiivisessa todellisuudessa kieltä ja määritelmiä ei itse asiassa ole edes olemassa. Kieli on ihmisten mielissä sijaitseva sopimuksenvarainen järjestelmä, jonka olemassaolon ilmeneminen fyysisessä todellisuudessa on pelkkiä visuaalisia symboleja, joiden on sovittu viittaavan tiettyihin asioihin. Määritelmien muuttaminen (tai sen yrittäminen) ei vaikuta todellisuuteen, se vaikuttaa vain ihmisten kollektiivisiin käsityksiin todellisuuden tulkinnasta ja siihen, miten ihmiset fyysisessä maailmassa toimivat ja operoivat. Koska objektiivinen todellisuus ja sen lainalaisuudet eivät muutu Tyyris Tyllerön sanelemana koskaan miksikään, on transien ainoa vaihtoehto elää fantasiaansa mahdollisimman todeksi yrittää muuttaa kollektiivikäsityksiä. Ergo, transpesu ja propaganda. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että he joutuvat ympärivuorokautisesti itsesuggestoimaan itsensä ajattelemaan ja sanomaan, että he ovat sitä, mitä sanovat itselleen ja muille olevansa. Koko ajan he itsekin tietävät varsin hyvin valehtelevansa, mutta koska transkokemus ei jätä heitä rauhaan sekunniksikaan, he ovat tuomittuja elämään tuossa pakotetussa itsesuggestiossa niin kauan kuin heissä henki pihisee.

  • Julia valistaa meitä siitä, miten aitoihin naisiin tulee kielenkäytöllä viitata, eli cis-prefiksillä. Sen käyttäminen ei kuulemma ole vaikeaa. Sofien tapaan hän myös esittää, ettei transnaisena koskaan ole itse asiassa ollutkaan MtF/mies.
    • Eli siis: Julia ei koskaan ollut mies, eli toisin sanoen hän on aina ollut nainen, siten siis transnainen ei ole koskaan ollut mies tai edes MtF, koska hän on itse asiassa aina ollut nainen. Jos hän on aina ollut nainen, hän on siten oman määrittelynsä mukaan ollut ja on tälläkin hetkellä cisnainen, koska määritelmällisesti nainen on cisnainen ja sitä termiä kuuluu naisesta käyttää, ei ole vaikeaa. Transnainen on siis cisnainen, mutta hän on kuitenkin samaan aikaan transnainen, joka ei koskaan ollut mies.

Miten nämä tyypit pystyvät elämään itsensä kanssa? Niinku ihan oikeesti. Missä menee niin eeppisen harhaisuuden raja, että todellisuus kumoaa itse itsensä ja tapahtuu jokin kosminen ydinräjähdys? Miten ihmisen on omassa mielensä ja kehonsa soliptisessa ytimessä edes mahdollista mennä näin perinpohjaisesti sekaisin? Se on oikeasti pelottavaa, suorastaan eksistentiaalisesti ahdistavaa.

Katsotaan vielä pari esimerkkiä. Seuraavaksi "whipping girl" Julia Serano jakaa meille viisautensa kypsiä hedelmiä paljastamalla jälleen kerran, että suurelle osalle transeista koko transidentiteetti perustuu parafilioihin ja fetisseihin mm. alistamisesta:.

Julia Serano, "ruoskiva tyttö"

"Vaikka en koskaan todella uskonut kliseetä siitä, että naiset ovat hyviä vain yhteen tarkoitukseen, tajusin että tuo käsitys hiipi jatkuvasti fantasioihini. Löysin itseni kuvittelemasta, että minut myytäisiin seksiorjaksi ja tuntemattomat miehet käyttäisivät minua hyväkseen. Sitä kutsutaan "pakotetuksi femininisoinniksi", eikä siinä välttämättä ole kyse seksistä. Se on sitä, että käännetään nöyryytyksen tunne mielihyväksi, transformoidaan miesetuoikeutettuuden puute parhaaksi panoksi ikinä."

Jo ensimmäisen osan tapausesimerkeistä kävi ilmi, että MtF-transien tapauksessa feminiinistämiseen liittyvä alistaminen on motivaattorina takertua transidentiteettiin ja tulla joksikin miesprinsiipin alistamaksi ja panemaksi kosmiseksi lutkaksi, ammottavaksi ja ahnaaksi aukoksi, jonne miehet raa'asti tyydyttävät seksuaalisia halujaan. Nämä hyypiöt eivät enää edes yritä peitellä tätä. Sissy hypno -pornon psyykettä turmeleva vaikutus näyttää olevan näissä tapauksissa voimakkaasti läsnä; pääasiassa vain miehet voivat kanavoida miestyypillistä seksuaalisuuttaan fantasiaan anonyymistä käytettävänä olemisesta. Toki se on varmasti joidenkin naistenkin fantasia, mutta uskallanpa väittää, että varsin marginaalisesti miehiin verrattuna. Harva nainen halunnee pyhittää elämänsä joksikin pantavana ja tunteettomana nukkena olemiseksi. Vain mieskehoisen henkilön on ylipäätään mahdollista fetisoida naisten seksuaalista alistamista, jonka kohteena olisi hän itse, feminiinistettynä versiona itsestään. AGP pähkinänkuoressa?

Minulla on teoria: nämä perversioiden motivoimat transidentifioituvat miehet kanavoivat taipumuksensa ja alistamisfantasiansa projisaatioon kuvitteellisesta naisidentiteetistä, joka perustuu lähes sataprosenttisesti heidän omiin olettamuksiinsa siitä, miten naisen seksuaalisuus toimii. Eli mies kanavoi seksuaalisuuttaan kuvittelemansa naisprisman kautta, heijastaa sen takaisin itseensä ja uskoo vankasti, että sitä naisen seksuaalisuus myös totisesti on. Sillä, miten naisen seksuaalisuus todellisuudessa toimii, on vain häviävän vähän tekemistä sen kanssa, millaisen kudelman miesfetissit ja miesparafiliat tässä viitekehyksessä muodostavat. Miehen ja naisen seksuaalisuus ei ole samanlaista vaan itse asiassa dramaattisen erilaista lähes joka tasolla. Transit eivät suostu ymmärtämään eivätkä myöntämään tätä. Miehen seksuaalisuus ei myöskään poistu miehestä transiutumalla tai muutu naisen seksuaalisuudeksi, vaikka trans kuinka haluaisi itselleen niin uskotella. Miehen seksuaalisuus on ja pysyy perimmältään miehen seksuaalisuutena hamaan tappiin asti.

Olen jo pitkään miettinyt, että porno ja sen rajaton saatavuus parilla klikkauksella nykyajassa on ihan oikeasti pilannut ihmiset. Pornokuvastostahan transit hyvin pitkälti ovat mielikuvansa sukupuolista ja seksuaalisuudesta reväisseet. Miksi muuten niin suuri osa transidentifioituvista miehistä yrittäisi kaikin voimin tulla pumpattavan seksinuken näköisiksi, jättitissisiksi ja turbohuulisiksi hehtaariperseiksi?

Mistä päästäänkin viimeiseen tapausesimerkkiin, Jessica Alvesiin. (Liekö Jessica muuten ollut Henny Harjusolan inspiraatio...? Alkavat nimittäin muistuttaa toisiaan kuin kaksi marjaa.)

Jessica Alves on brasilialais-brittiläinen transnainen, joka taitaa tällä hetkellä pitää hallussaan jonkinlaista maailmanennätystä siitä, miten monissa kauneusleikkauksissa (kauneus tosiaan, köh...) ja kirurgisissa operaatioissa hän on käynyt. Jessica aloitti kauneusleikkauksissa ramppaamisen rumban ja kehonmuokkausoperaatiot jo "miehenä ollessaan", käsittääkseni hänellä oli ensin tavoitteena tulla mahdollisimman pitkälti Ken-nuken näköiseksi elävässä elämässä. Jessica transiutui siinä vaiheessa, kun oli jo käynyt läpi niin monia operaatioita, että lääkärit olivat varoitelleet häntä mm. siitä mahdollisuudesta, että hänen nenänsä saattaa michaeljacksonmaisesti tipahtaa koska tahansa, koska nenän alueen rustoja oli operoitu niin runsaasti. Jessica on useissa yhteyksissä julistanut, miten transnaiseus on hänen todellista ja autenttista itseään.

Jessica Alves

"Naisena oleminen on sielussani, olemuksessani ja aivoissani. Minulla ei vielä ole naisen nimeä eikä naisen elimiä, mutta en silti tunne itseäni sen vähempää naiseksi kuin cisnaiset. Toiveitani ja tuntemuksiani ihmisolentona pitäisi kunnioittaa, olen nainen, PISTE. #transgender #pridemonth"

Tätä samaa tuubaa transit ovat iankaikkisesti jauhaneet: heillä on vastakkaisen sukupuolen sielu ja aivot, eivätkä he siitä syystä ole yhtään vähemmän naisia kadehtimiinsa cissuihin verrattuna; he ovat nainen, koska sanovat olevansa sitä. Sokea kanakin näkee, että Jessican kehonmuokkailuobsessiossa on kyse erittäin vakavasta mielenterveysongelmaisuudesta ja dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöstä. Dysmorfisesta kehonkuvahäiriöstä kärsivät kokevat itsensä kroonisesti rumiksi ja epäviehättäviksi, ja tuo tuntemus on heillä niin voimakas, että he ovat valmiita mihin tahansa olotilaansa helpottaakseen. Juuri tämä ajaa heidät hakeutumaan aina vain uusiin kauneuskirurgisiin operaatioihin, kunnes he saavuttavat jonkinlaisen uncanny valley -olomuodon, joka herättää muissa ihmisissä lähinnä hämmennystä ja ahdistusta. (Lue: he luulevat olevansa vihdoin kauniita ja normaaleja, vaikka ovat itse asiassa rumempia ja kammottavampia kuin koskaan elämänsä aikana.) Jessicasta tämä dysmorfian todellisuus on paistanut 10 000 kilometrin päähän jo silloin, kun hän oli "vielä" mies, transvaiheesta nyt puhumattakaan. Jessica varmaan itse ajattelee transvaiheen olevan lähinnä kakun koristelua. Normaalin ihmisen silmiin nämä keissit näyttäytyvät lähinnä hirviöinä. Olkoonkin kauheaa puhua heistä näin, mutta ei se palvele heitä itseäänkään, että asiasta valehdellaan. Ihmisellä on uskomaton suggestiokyky saada itsensä uskomaan omiin valheisiinsa ja harhoihinsa.

Tässä on pätkä Jessican haastattelusta (Daily Mail) otsikolla "I'm changing my name to Jessica and I want a baby": Former Human Ken Doll Rodrigo Alves reveals new moniker as she details plans to become a mother:

Ruth noted: "All of your previous surgeries were to become more masculine. Did you always know you wanted to be Jessica?"

Jessica said: "I've always known I was a woman, since the age of three, four, five, six. I always played with dolls and was in touch with my feminine side.

I started cross dressing at home in secret. I would sit in secret in front of the television and nobody knew. I was trying to be a man. I had a six pack, big arms. I tried my best to be a male because I was born in this body. But I was very depressed and unhappy. I transitioned or I died, one or the other."

Eamonn Holmes, 61, listed the surgeries Jessica has had in the past at a cost of hundreds of thousands of pounds, including facial feminisation, breast enlargement, having her Adam's apple removed, lower body procedures, hormones...

Jessica said: "I still need two or three more surgeries to complete my transition and then I swear for God, I'll be done with plastic surgery. There's only so much a body can take. But I had to do it to reach the person I am today. What I'm doing today, it's right for me.

I don't wish I transitioned earlier because I had to go through all of that and what I was going through inside myself. Having said that, surgeries can be risky. I am a very healthy person and don't drink. I sleep well and I eat well. I need three more to complete my transition and then I'm done."

Eli Jessica oli jo pikkukakarana tiennyt olevansa nainen, hän leikki nukeilla ja oli kosketuksissa feminiiniseen puoleensa. Crossdressailu alkoi kotona salassa, muina aikoina Jessica yritti olla mies, mikä johti aina masennukseen. Melko tyypillinen aikuisen transin tarina menneisyydestään.

Mielenkiintoinen ja huomiota herättävä on Jessican toteamus siitä, miten hän tarvitsee vielä kaksi tai kolme kirurgista operaatiota täydentääkseen transprosessinsa, minkä jälkeen hän kertoo lopettavansa plastiikkakirurgian. Sitten kun... Suomessa mm. Jade Nyström on jossain haastattelussa kuvannut, ettei voi kokea olevansa riittävästi ja kokonaan nainen, ennen kuin kaikki mahdolliset transoperaatiot on tehty. Eivätkö transit itse koskaan pohdi ja reflektoi, miten ristiriitaista on ensin väittää, että naiseus on heidän sielussaan, mielessään ja aivoissaan eivätkä he ole yhtään vähempää naisia kuin oikeat naiset, kun he kuitenkin heti perään loihe lausuvat, etteivät kuitenkaan ole vielä aivan naisia, koska se ja se operaatio puuttuu, tämä ja tuo toimenpide on vielä läpikäymättä ja vielä on peltoa kynnettävänä naiseuden absoluuttiseksi manifestoitumiseksi?

En toden totta voi väittää kadehtivani niiden transien osaa, jotka joutuvat ympärivuorokautisesti ja vuodesta toiseen räpiköimään tuossa kurimuksessa, jossa he eivät tiedä itsekään, kuka ja mikä ovat. Hullunkurisinta on, että vaikka he ovat oman itsensä kanssa täysin solmussa, he silti väittävät olevansa ehjiä ja kokonaisia ja vaativat muita ihmisiä huomioimaan ja validoimaan sitä harhakuvitelmaa, että he ovat jotain, mitä eivät kuitenkaan ole – ja tietävät sen varsin hyvin itsekin. (On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä...)

Teksti on taas kerran venähtänyt, vaikka materiaalia on jäljellä kosolti. Kolmannessa osassa (tulee hieman myöhemmin) syvennytään tarkemmin transien miestyypilliseen aggressiivisuuteen. Sille on ihan oikeasti syynsä, miksi naiset ovat sydänjuuriaan myöten kauhuissaan joutuessaan pakotetusti tekemisiin transidentifioituvien miesten raivohulluuden kanssa ja miksi naisten ja tyttöjen turvallisten tilojen eliminoiminen transien vaatimuksesta on naisten ja tyttöjen turvallisuuden kannalta niin helvetin vakava ongelma. Mieskehoisten miestyypilliset aggressiot eivät katoa transiutumalla yhtään mihinkään, koska omasta lihastaan ei voi irtisanoutua – se on fakta. (Tervejärkinen trans sen ymmärtää, ja tervejärkiset transit ovat minunkin blogiani käyneet jo vuosia lukemassa ja kommentoimassa; tsempit teille siihen kaikkeen, mitä joudutte näiden sekoboltsien takia kestämään.)

Näyttää itse asiassa olevan suorastaan päin vastoin: transidentiteetti ruokkii entisestään raivohullujen mekkomiesten mielenterveysongelmaisuutta, misogyniaa ja väkivaltafantasioita. Kill the TERF!

HUOM! Jos blogitekstissä on yli 200 kommenttia, klikkaa kommenttiketjun alalaidasta Lataa lisää..., niin saat kaikki kommentit näkyviin.

Kommenttikenttä on moderoitu: kommentit näkyvät, kun olen tarkistanut ja hyväksynyt ne.

Blogin kommenttikenttä on naisille, LHB-ihmisille, TERFeille ja genderkriittisille turvallinen tila. Täällä saa vapaasti esittää ajatuksiaan, kertoa huolistaan, keskustella muiden kommentoijien kanssa, puhua myös muista kuin tekstin varsinaisesta aiheesta ja jakaa linkkejä yms. relevanttia tietoa. Kaikkia minun näkemyksiäni saa kritisoida, kunhan muistat perustella. Vihapuhetta, tarkoitushakuista provosointia (sealioning), turhanpäiväistä mussutusta ilman perusteluja tai yksityishenkilöiden suoria henkilötietoja sisältäviä kommentteja ei julkaista.
Blogi ei ole monetisoitu. En tienaa senttiäkään sillä, mitä täällä teen tai miten paljon tekstejäni luetaan – eikä se lähtökohtaisesti ole koko projektin tarkoituskaan.

Kymmenen klikatuinta tekstiä