torstai 31. joulukuuta 2020

Hyvästi, 2020 ja sinua edeltänyt aika

Hyvästi, 2020.
Et tuonut mukanasi helpotusta, et huojennusta.
Koronaa, kaaosta, vastakkainasettelua
ja eripuraa kyllä senkin edestä.

Kun naiseus on pelkistetty ruumiintoiminnoiksi,
tehty naisista oman sukupuolensa subkategoria,
homoseksuaalisuuden käsite murskattu,
ajettu homot ja lesbot takaisin kaappeihin,
sukupuoliepätyypilliset ja neurokirjon lapset steriloitu,
luotu yleisesti hyväksytty narratiivi väärään kehoon syntymisestä,
mitä meillä on lopulta jäljellä?

Suuri joukko hämmentyneitä, ymmällään olevia ihmisiä;
ykseydenkaipuisia, vihaisia, epätoivoisia ihmisiä;
eksyneitä, onnettomia, silvottuja ihmisiä;
loukattuja tunteita, haavoitettuja mieliä, surullisia kohtaloita;
ja monen monta psykoterapeuttia, lääkäriä ja kirurgia
jotka myhäilevät ja naureskelevat matkalla pankkiin.

2021, tuo meille helpotusta.
Auta meitä näkemään kokonaiskuva ja koko naiskuva,
tarjoa keinoja löytää rauha itsestään omin neuvoin
tarvitsematta riistää sitä muilta ihmisiltä ja ihmisryhmiltä,
tarvitsematta vääristellä todellisuutta
voidakseen kuvitella olevansa ehjä, yhtenäinen,
tarvitsematta astua toisen päälle ollakseen itse pidempi.
2021, tuo käänne parempaan. Jokaiselle meistä.

Oikein hyvää uuttavuotta kaikille!

torstai 17. joulukuuta 2020

Transaktivistien manipulointi- ja vaikuttamisstrategiat (osa 2)

No niin, jatketaan transaktivistien vaikuttamisstrategioiden parissa vielä toisen kirjoituksen verran. Puhuin aiheesta aiemmassa kirjoituksessani koskien Anna Kontulan Twitter-keissiä, joka puolestaan liittyi Kontulan postaamaan satiiriseen sarjakuvaan, joka sai suomalaiset transaktivistit pyhän raivon valtaan. Listasin kuusi transaktivistien käyttämää manipulointi- ja vaikuttamisstrategiaa, jotka olivat

1) piirittäminen
2) näennäinen stereotypioita ja sukupuolirooleja vastaan hyökkääminen
3) keinotekoisesta uhripositiosta käsin syyllistäminen
4) kielen ja käsitteiden manipulointi
5) transasioita koskevan materiaalin näkymisen kontrolloiminen ja
6) doksaaminen.

Käyn nyt läpi lisää Kontulan twiittiin tulleita vastauksia sekä seuraavat neljä vaikuttamisstrategiaa, joista teidän kannattaa olla tietoisia, kun olette tekemisissä transaktivistien kanssa, luette tai kuuntelette heidän selityksiään ja seuraatte vierestä heidän aivopesu-, raivo- ja lokakampanjoitaan (tai tulette itse vedetyksi niihin jotenkin mukaan).

Ihan ensiksi yleinen neuvo:

Mikäli ajaudutte kosketuksiin tai tekemisiin transaktivistien kanssa, älkää koskaan provosoituko heidän käytöksestään missään tilanteessa. Tai älkää ainakaan näyttäkö provosoitumistanne heille. Heidän nykyinen yhteiskunnallinen vaikutusvaltansa perustuu erittäin pitkälti heidän harjoittamaansa tunnepitoiseen melskaamiseen, jonka tarkoitus ei ole synnyttää asiapitoista, kaikkia osapuolia huomioivaa ja rakentavaa keskustelua vaan saada muut (asioihin perehtymättömät) ihmiset hämmentymään, epätietoisuuden ja itse-epäilysten valtaan ja lopulta ajattelemaan, että parempi vain olla hiljaa eikä lähteä paremman tiedon puutteessa kyseenalaistamaan transaktivistien selityksiä. (Ja transaktivistit saavat haluamansa.) Jos provosoituu ja erehtyy liian hatarin tiedoin lähtemään väittelyyn tai edes olemaan asiallisesti eri mieltä transaktivistien kanssa, he saavat välittömästi kaipaamansa verukkeen alkaa joukolla kirkua iänikuisia mantrojaan ihmisoikeuksista, transfobiasta, syrjinnästä, sortavista rakenteista, vihamielisyydestä, tasa-arvon vastustamisesta, cisnormatiivisuudesta, transmisogyniasta ja transmisiasta jne. ad infinitum, jolloin vastapuoli vääjäämättä ajautuu joukkovoiman edessä alakynteen ja joutuu joka tapauksessa antamaan periksi. (Ja transaktivistit saavat haluamansa.)

Transaktivistien kanssa EI VOI keskustella (niin kuin aikuiset ihmiset keskustelevat), väitellä tai olla ylipäätään tekemisissä millään normaalilla tasolla, koska he ovat aivan täysin oman ideologiansa, identiteettihurmoksensa ja lietsotun me hyvät vs. nuo pahat -vastakkainasettelun sokaisemia. Kuten kaikki radikalisoituneisiin liikkeisiin sekaantuneet. Radikalisoituminen saa aina ennen pitkää aikaan sen, että "vastapuoli" (oli oppositio sitten todellinen tai kuviteltu) aletaan nähdä ensin uhkaavana, myöhemmin pahana ja lopulta vihollisena. Kulttijohtajat (transaktivistienkin joukosta heitä löytyy useita myös Suomessa) myös hullunkiilto silmissä aina lietsovat kaikukammioissaan kaikenlaisia suurenneltuja väitteitä ja valheita kaavalla: "Nuo muut" haluavat meille pahaa ja jopa toivovat meidän kuolevan. Tämän tien päässä odottaa lopulta aina äärimmäinen kahtiajakautuminen ja dehumanisaatio. Muistatte kaikki mm. vuoden 2015 pakolaisvyöryn Eurooppaan. Millä tavalla pakolaisista tuolloin tietyissä radikaalipiireissä puhuttiin? Löydättekö mitään yhtymäkohtia transaktivismiin?

Transaktivistit päihittävät teidät kuitenkin aina, sanoitte tai teitte heille mitä hyvänsä – ellette sitten ole poikkeuksellisen hyvin valmistautuneet heidän kohtaamiseensa. Siksi heihin täytyy soveltaa sellaisia strategisia lähestymis- ja reagoimistapoja, joita he eivät osaa ennakoida, joihin he eivät ole valmistautuneet ja joihin ei voi suoraan vaikuttaa silkalla tunnemanipulaatiolla, hiljaiseksi huutamalla tai kimppuun hyökkäämällä. Täytyy siis ikään kuin pelata sosiaalista shakkia heidän kanssaan ja olla aina omissa sanomisissaan ja reaktioissaan muutama siirto heitä edellä. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii poikkeuksellista pokkaa, älykkyyttä, tietovarantoja, argumentaatiokykyä ja sosiaalista pelisilmää (joita kaikkia mm. Anna Kontulalta löytyy), jotta radikalisoituneelle laumalle raivohulluja pärjää väittelyssä. Jos tosissanne haluatte väitellä sukupuoliasioista transaktivistin kanssa, pitäkää huoli, että olette tilanteessa, jossa hän on yksin eikä voi turvautua joukkovoimaan, joka on tyypillisin ja tehokkain transaktivistien strategioista heidän nettijoukkolynkkauksissaan. Jos ihminen ei kykene omillaan puolustamaan näkemyksiään vaan tarvitsee aina taustalle kirkuvan hyeenalauman turvakseen, hänen maailmankatsomuksensa ei ole sisäsyntyinen vaan jostakin ulkopuolelta valmiina omaksuttu.

NELJÄ SEURAAVAA VAIKUTTAMISSTRATEGIAA:

7. Transfobian ja transihmisiin kohdistuvan syrjinnän laadun ja määrän räikeä liioittelu. Transaktivistit leimaavat aivan kaiken mahdollisen kritiikin ja erimielisyyden pienimmät häivähdyksetkin muitta mutkitta ”transfobiaksi”. Kaikki sellainen, mikä vähänkään uhkaa vallitsevia transdiskursseja, transidentifioituvien henkilöiden hauraita identiteettejä; jokainen poikkipuolinen kommentti, kulmienkurtistus tai mikroaggressio; kaikki pienimmätkin maltilliset toppuuttelut äänekkääseen uhriutumiseen ja skitsoilevaan käytökseen; huomion kiinnittäminen siihen, mikä on täysin päivänselvää objektiivista todellisuutta – kaikki ne ovat räikeää syrjintää, transfobiaa, väkivaltaa ja transihmisten olemassaolon kieltämistä.

Transaktivistit löytävät aina syrjintää ja fobiaa myös sieltä, missä sitä on kaikkein vähiten tai ei ollenkaan, kuten kävi tässä legendaarisessa Kontulan sarjakuvajutussa. Olkiukko jos toinenkin saadaan kyllä hetkessä pystytettyä, jos vain on pienikin mahdollisuus päästä uhriutumaan ja mellakoimaan. Missä muussa tahansa yhteydessä tällainen kaiken mahdollisen suurenteleminen galaktisiin mittasuhteisiin olisi lähinnä huvittavaa, ja onhan se sitä toki tässäkin, mutta transasiassa on muutamia mutkia matkassa. Nämä mutkat liittyvät lähinnä erittäin räikeään ja täydelliseen suhteellisuudentajun puuttumiseen, mitä tulee sukupuolesta ja siihen liittyvästä sortamisesta ja syrjinnästä puhumiseen ylipäätään.

Ensinnäkin, koko transihmisen käsite nykyisessä epämääräisessä ja utuisessa merkityksessään ei yhteiskunnallisessa keskustelussa koske ainoastaan sitä pientä transidentifioituvien aktivistien äänekästä joukkoa, jota julmat, sydämettömät ja transvihamieliset cisihmiset pelkällä olemassaolollaan syrjivät ja sortavat. Kun ylipäänsä puhumme yhteiskunnassa transin käsitteestä ja transoikeuksista, puhumme samalla koko ajan myös niistä fundamentaalisista, koko olevaisuuttamme määrittävistä käsitteistä, jotka trans pyrkii sotkemaan, murskaamaan ja hävittämään: miehen ja naisen käsitteistä. Emme koskaan pysty irtautumaan miehestä ja naisesta, koska emme pysty irtautumaan ihmisestä. Mitään sellaista kuin trans ei voi olla olemassakaan ilman miehe(yde)n ja naise(ude)n käsitteitä, jotka ovat jokaisessa maailman ihmisessä kiinni, koska ihminen on hänen kehonsa ja sukupuolen ensisijainen ja määräävin funktio on lisääntymisbiologia. Sukupuolen pois purkaminen on vähän sama kuin yrittäisi purkaa painovoiman pois. Kun puhumme transaiheesta ja siitä, miten koko sukupuolen käsite tulisi nyt kokonaan dekonstruoida ja uudelleenmääritellä transihmisten psyykkisen epämukavuuden vuoksi, sillä ei ole vaikutusta vain transihmisiin vaan joka ikiseen tällä planeetalla räpiköivään ihmiseen. Mitä tämä tarkoittaa, kun kokonaisuutta tarkastellaan? No esimerkiksi sitä, että miesten naisiin kohdistama väkivalta ei lakkaa olemasta vain siksi, koska meillä on pieni joukko mielenterveydeltään ja todellisuudentajultaan vakavasti vinksahtaneita ihmisiä, jotka ovat päättäneet ettei sukupuolia ole oikeasti olemassa. Kun transaktivistit ulisevat siitä, miten julmaa ja silmitöntä väkivaltaisuutta on joutua sosiaalisessa mediassa väärinsukupuolitetuksi, jossain päin maailmaa tälläkin hetkellä pahoinpidellään, raiskataan ja saatetaan raskaiksi satojatuhansia tuskin teini-ikään ehtineitä tyttölapsia, jotka eivät voi "identifioitua" ulos siitä biologisesta todellisuudesta, joka mahdollistaa miesten heihin kohdistaman brutaalin ja raa'an epäinhimillistämisen. Tämä ei tietenkään ole transihmisten "syytä", mutta voisimmeko ihan oikeasti vihdoin ja viimein kollektiivisesti palata todellisuuteen, vetää päät perseistämme ja palauttaa mieliimme, mitä on terve suhteellisuudentaju?

Sellainen systeemi, jossa ”väärinsukupuolittaminen” on julmaa väkivaltaa, voi olla olemassa ja toimia vain sellaisessa maailmassa, jossa naiset ja tytöt EIVÄT OLE YHTÄÄN MITÄÄN ja jossa naisten ja tyttöjen epäinhimillistämisellä, raakalaismaisella pahoinpitelyllä ja murhaamisella EI OLE YHTÄÄN MITÄÄN MERKITYSTÄ.

Miesten naisiin kohdistama alistaminen ja väkivalta ei lakkaa olemasta, vaikka meillä on nyt yhtäkkiä vauraiden länsimaisten hyvinvointiyhteiskuntien yltäkylläisyydessä piehtaroiva ideologisesti motivoitunut joukko sukupuoliristiriitaa kokevia narsistisia, hemmoteltuja kermaperseitä, joiden mielestä mikään koko maailmassa ei voi olla yhtä kauhistuttavaa ja väkivaltaista kuin väärät pronominit, deadnaming ja satiiriset sarjakuvat. Maailmassa, jossa kymmeniätuhansia naisia ja tyttöjä joka vuosi (tai päivä) epäinhimillistetään, raiskataan, ympärileikataan (silvotaan) ja murhataan, eivät jonkun sinitukkaisen, itsensä 30 % mieheksi, 20 % muunsukupuoliseksi, 10 % yksisarviseksi ja 40 % leivänpaahtimeksi kokevan vulvaoletetun passin ”väärä” kirjain tai mekkoleikkeihin hurahtaneen eturauhashenkilön pronominit ole ihan ykkösenä minun prioriteettilistallani silloin, kun ihmisoikeuksista, sortamisesta ja väkivallasta puhutaan.

Toisekseen, tuo syrjinnän räikeä liioittelu vahingoittaa itse asiassa lopulta myös transaktivisteja itseään. On paljonpuhuvaa, etteivät he itse tunnu alkuunkaan ymmärtävän tätä tragikoomista paradoksaalisuutta. Kaiken jumalattoman fobiamöykkäämisensä tiimellyksessä he eivät ymmärrä, että julistamalla jatkuvalla syötöllä kaiken mahdollisen ja mahdottoman transfobiaksi he samalla hämärtävät käsitystä myös siitä, mitä on aito, oikea transfobia. Transaktivistit aina mässäilevät transihmisten itsemurha- ja murhaamistilastoilla, mutta sen sijaan että keskittyisivät syvällisemmin pohtimaan ja erittelemään seikkoja noiden tilastojen taustalla, he keskittyvät kitisemään kaikesta mahdollisimman epäolennaisesta ja turhanpäiväisestä skeidasta kuten väärinsukupuolittamisesta, pronomineista, cis privilegestä ja mikroaggressioista. Transaktivistit ovat myös unohtaneet, että heidän nykymuotoinen konseptinsa sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona ja poliittisena identiteettinä on KOKONAAN HEIDÄN ITSENSÄ LUOMA, KEHITTÄMÄ JA YLLÄPITÄMÄ. Jos luotte itsellenne identiteetin, jonka koko olemassaolo perustuu narsistisiin tarpeisiin, todellisuudenvastaisiin ideoihin ja muilta ihmisiltä lypsettyyn jatkuvaan validointiin ja jonka pysyvyyttä kaikkein arkipäiväisimmätkin asiat jatkuvasti uhkaavat, niin älkää jaksako yhä uudelleen ihmetellä, kun herkullisen näköinen suklaakakku maistuukin aina vain tuoreelta lehmänpaskalta. Toisin sanoen: Jos identiteettisi ei kestä todellisuutta, torjutuksi tulemista, pilkantekoa tai edes leikinlaskua, se on aivan uskomattoman paska identiteetti. Ei ihme, että elämäsi on perseestä.

8. Tunnemanipulointi. Tämä on niin laaja aihe, että tästä pitäisi kirjoittaa kokonaan oma merkintänsä, mutta tiivistetään nyt pääkohdat. Transaktivistit pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin vaikuttamaan muiden ihmisten tunteisiin etenkin silloin, kun yrittävät vakuuttaa toiset oman sukupuoliristiriitakokemuksensa aitoudesta. Monet näistä vaikuttamisyrityksistä ovat pohjimmiltaan sellaisia, joita pienet lapset tyypillisesti käyttävät vanhempiinsa; esimerkiksi tilanteet, joissa he heittäytyvät säälittäviksi ja avuttomiksi. Usein aktivistit myös yrittävät pontevasti selittää ja perustella heitä "loukanneille" ihmisille/tahoille, miksi ovat suuttuneet tai pahoittaneet mielensä, joskaan eivät rationaalisesti vaan nimenomaan tunteisiin vetoavasti. Jokaisella itsensä loukatuksi kokevalla on tietenkin oikeus selittää ja perustella loukkaantumistaan, mutta transaktivistien tapauksessa ei ole lähes koskaan kyse neutraalista perustelemisesta, vaan siihen liittyy aina jonkinlaista manipulointia tai sen yrittämistä. Tämä näkyy esimerkiksi sellaisissa lausunnoissa, joissa aktivistit syyllistävät ja vastuuttavat muita omista tunnereaktioistaan (joita he myös aina dramaattisin sanankääntein suurentelevat), positioivat toisen osapuolen jollain typerällä generalisaatiolla pahaksi ihmiseksi tai pyrkivät vetoamaan hänen oikeudentajuunsa ja omatuntoonsa, vertaavat itseään muihin vähemmistöryhmiin, uhkailevat itsetuhoisuudella tai käyttävät transihmisten itsemurhia perusteena jonkin asian, näkemyksen tai mielipiteen transfobisuudelle. Ja niin edespäin. Hyvin usein näihin vellomisiin liittyy vielä jokin olisi kannattanut vähän miettiä -tyylinen epäsuora kehotus liittyen siihen, miten Transtopian pyhiä lakeja rikkoneen hirviön edellytetään jatkossa toimivan.

Tässä muutama esimerkki tunnemanipulaatiosta transaktivistien kommenteista Anna Kontulan twiittiin:

Tuuli Kamppila
Yllätyin reaktioistasi saamaasi kritiikkiin. Ihmisestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee itseään heikommassa asemassa olevia.

Nukke Cedercreutz
Kiitos Anna, mua on ahdistanut ihan vitusti ja itsetuhoiset ajatukset palanneet tän myötä. 2020 luulis ettei oo liikaa pyydetty olla polkematta vähemmistöjä maanrakoon. Hyi vittu

Elly Lybec
Viel se että sä uuvutat transihmiset pisteeseen jossa he eivät enää itse jaksa puolustaa omaa oikeuttaan olla tulematta loukatuks tällasella ”korostetun transfobisella” sisällöllä ei millään tavalla auta transyhteisöä ja on vaan vitun törkeetä  #transfobia @vasemmisto

Viima Lampinen
Sarjakuvan koin itse ahdistava ja ja surullisena. Huumori on vaikea laji ja kaikelle voi toki nauraa, mutta nyt olisi kannattanut pysähtyä pohtimaan mitä ja miten viestii. Tällaisen jakaminen kansanedustajalta kritiikittä 20k seuraajalle ei ole hauskaa vaan tuskastuttavaa.

9. Kuulijan tai keskustelun toisen osapuolen hämmentäminen huuhaalla, cultspeakilla, sanasalaatilla ja ristiriidoilla. Puhuin aiemmin kielen ja käsitteiden manipuloinnista, mutta kyseinen ilmiö on laaja ja siinä on useita eri ulottuvuuksia. Huuhaa viittaa tässä kaikkeen sellaiseen harhaiseen shittiin kuin ”syntymässä määritetty sukupuoli”, muunsukupuolisuuden käsite, sukupuolettomuus ja kolmas sukupuoli, keksityt seksuaaliset suuntautumiset jne. eli kaikki sellainen moninaisuusideologian käsitteistö, jolla ei ole yhtään minkäänlaista konkreettista vastinetta fyysisessä todellisuudessa ja joka perustuu puhtaasti ideologisiin katsontoihin ja todellisuudenvastaisiin ideoihin siitä, mitä sukupuoli (ja siinä rytäkässä ylipäänsä ihminen) on. Transaktivistit käyttelevät näitä itse kehittämiään käsitteitä ja puhuvat niistä toisilleen ja muille ihmisille sellaiseen tarkoituksellisen arkipäiväiseen sävyyn kuin ne olisivat maailman itsestäänselvimpiä, joka ikisen ihmisen tiedossa aina olleita ja päivänselviä tosiasioita. Tässä on taustalla ajatus siitä, että kun valhetta tarpeeksi kauan toistellaan, kaikki alkavat lopulta uskoa siihen. Huuhaalla hämmentäminen liittyy myös siihen, että selitellään intersukupuolisuuden (joka on fyysinen kehityshäiriö ja TÄYSIN eri asia kuin transsukupuolisuus) mukamas olevan peruste sille, ettei sukupuoli ole ihmisillä dimofrinen ominaisuus jne.

Cultspeak viittaa siihen yhtenevään tapaan, jolla transaktivistit kommunikoivat toisilleen ja muille. Olette varmasti panneet merkille, että kuvaillessaan kokemuksiaan ja puolustaessaan toisiaan transaktivistit käyttävät aina hyvin samankaltaisia fraaseja ja sanamuotoja ja toistelevat niitä kuin papukaijat. Tällainen on erittäin tyypillistä myös esimerkiksi fundamentalistisissa uskonlahkoissa eläville ihmisille.

Sanasalaatti on periaatteessa sama asia kuin cultspeak, mutta laajempana ilmiönä. Sanasalaatti merkitsee sellaista puhetapaa ja puheenvuorosisältöä, joka ensikuulemalta ja näennäisesti kuulostaa järkevältä, merkitykselliseltä ja vakuuttavalta, mutta kun sitä tarkemmin tarkastellaan, paljastuukin ettei se oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Sanasalaatti on esimerkiksi politiikassa tehokas harhautuskeino ja useat poliitikot erikseen harjoittelevat sanasalaatin tuottamisen tekniikoita. Olen kuullut, että tähän järjestetään joissain maissa jopa erillisiä koulutuksia.

Tässä esimerkki cultspeakista ja sanasalaatista eräästä Instagram-postauksesta:

Näyttääkö tutulta? Tajuaako tuo strutsi itsekään, mitä selittää?

Ristiriidoilla tarkoitan tässä sitä, että kautta linjan transaktivistien selitykset ja sukupuoliteoriat suorastaan kuhisevat mitä uskomattomimpia epäloogisuuksia ja räikeimpiä ristiriitaisuuksia, joita he eivät itsekään osaa selittää (liekö edes tiedostaa, kun ajattelutaidot ovat ameeban tasolla ja kaikki ajatukset omaksutaan sellaisinaan suoraan muilta kulttilaisilta). Esimerkkinä tällainen päättelyketju: Sukupuolia ei ole transaktivistien mukaan olemassa eikä kehoilla ole sukupuolta, mutta sukupuoli on kuitenkin spektri. Sukupuolessa siis on oltava jonkinlaisia jakautuvia taajuuksia. On ”sukupuolettomia” eli nonbinäärisiä ihmisiä, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia, mutta voidaksemme validoida heidän identiteettinsä meidän tulee tunnustaa miehen ja naisen olemassaolo. Binäärin ulkopuolelle ei voi asettua tunnustamatta binäärin olemassaoloa. Kaikki sukupuoli-identiteetit ovat kuitenkin yhtä valideja, löytyi niistä loogisuutta tai ei, koska jokainen on sitä mitä sanoo olevansa. Seuraava kysymys: Miten voi olla olemassa mitään sellaista kuin ”trans”, jos sukupuolta – kaksinapaista, binääristä sukupuolta ei ole olemassakaan?

...ja niin edelleen. Huuhaan, cultspeakin, sanasalaatin ja ristiriitojen viljelemisen yksiselitteinen tarkoitus on hämmentää kuulijat niin tyystin, ettei kukaan enää tiedä, mistä puhutaan, eivät edes sukupuolisekoilijat itse. Mihinkään on aivan turha edes yrittää pistää väliin mitään realistisia näkökulmia, koska ne ovat kaikki cissujen vihaa ja transfobiaa, menneen maailman ummehtunutta pierunhajua, jota transideologian sateenkaarihattaraisella raikkaudella tuuletetaan pois.

10. Laumalojaliteettiin vetoaminen ja todellisten motiivien peittäminen. Laumalojaliteetilla tarkoitan sitä, että epäilijöiksi paljastuneita ”omia” pyritään kaikin mahdollisin keinoin syyllistämään ja kiskaisemaan heidät pikaisesti takaisin kulttihurmokseen, jos ilmenee, että he ovat vähänkään kriittisiä (eli transaktivistien silmissä takinkääntäjiä ja verenpettureita). En tarkoita nyt tilannetta, jossa esimerkiksi joku aiemmin transyhteisössä aktiivinen henkilö on jo päättänyt detransitioitua eli jättää kultin; tällaisessa tapauksessa detransitioituminen päätöksenä ja toimintana itsessään merkitsee elinikäistä pannaanjulistusta. Kontulan tapauksessa viittaan siihen, että Kontula on vasemmistolainen. Transaktivisteille tulee sulana järkytyksenä, jos joku ”omien” joukosta paljastuukin luopioksi, joka yhtäkkiä aivan puun takaa kieltäytyykin allekirjoittamasta heidän narratiivejaan ja pyhiä opinkappaleitaan sellaisinaan. Tällainen kokemus on transaktivisteille traumaattinen siksi, koska heidän kollektiivinen, hirveällä vaivalla ylläpitämänsä kognitiivinen dissonanssi saa odottamattoman iskun vyön alle ja heidän maailmankuvansa huojuu perustuksillaan. Tästä on alempana vastaustwiiteissä Kontulalle useita esimerkkejä. Paniikinomainen laumalojaliteettiin vetoaminen paljastaa transaktivisteista (heidän itsensä sitä tajuamatta) sen, että koska heidän ideologiansa ei kestä edes heidän "omiensa" kriittistä tarkastelua, sen taustalla vaikuttaa ryhmäkuri, joka perustuu tiettyihin peitepäämääriin ja piilomotiiveihin. Noita motiiveja ei lausuta ääneen; ne kätketään näkyvistä tasa-arvojauhannan, itsemääräämisoikeusmölinän ja ihmisoikeusparkumisen taakse.

Mitkä sitten ovat transaktivistien todelliset motiivit? Tämä on itse asiassa varsin yksinkertaista. Esiintymällä uhreina ja jauhamalla oikeuksista yms. transaktivistit esittävät tavoittelevansa tasa-arvoa. Kaikki heidän jauhamisensa oikeuksista on kuitenkin pelkkää paskapuhetta, kusettamista, harhauttamista ja päin naamaa valehtelua.

Transaktivistit eivät halua oikeuksia (koska heillä on ne jo). He eivät halua tasa-arvoa, kompromisseja ja rauhanomaista rinnakkaiseloa.

TRANSAKTIVISTIT HALUAVAT VALTAA.














Tämä porukka pitää koko yhteiskuntaa tiukassa kuristusotteessaan kaikkialla länsimaissa.

Kaikki te, jotka vielä kuvittelette, että tässä fanaattisessa sukupuolisekoilussa on pohjimmiltaan kyse "ihmisoikeuksista" tai tasa-arvosta: kannattaa ihan tosissaan hiljalleen alkaa havahtua siihen, miten käsittämättömän syvällä eeppisessä skitsofreenisessa hulluudessa queer-, gender- ja transjoukkio elää. Tämä porukka on aivan täysin sekaisin. Tämä ei ole vitsi.

Btw, tässä vielä Julmiksen Twitterin kansikuva:

Minulle on täysi mysteeri, miten kukaan näin pahasti kilahtanut yksilö on voinut Suomessa saada hourailuilleen niin paljon suosiota, somenäkyvyyttä ja kannatusta. En ymmärrä sitäkään, miksi Suomen transpolilta jaellaan transdiagnooseja näille itseään ja elinympäristöään tuhoaville avohoitopotilaille kuin namupusseja karkkikaupan hyllyltä. En usko hetkeäkään, etteivätkö transpolin lääkärit ja hoitajat olisi näistä aktivistien tempauksista ja yleisestä perseilystä tietoisia.

No niin, jos kohta Suomessa eivät sentään pesäpallomailat ja kirveet ole (vielä) lennelleet tämän asian tiimoilta, niin leimakirveet nyt ainakin. Tsiigaillaan siis vielä muutamia Kontulan twiitistä poimimiani kommentteja ja keskusteluja, jotka viime kerralla jäivät käymättä läpi.

Mainitsin aiemmin siitä, miten jonkun yhtäkkinen poikkiteloin asettuminen "omien" keskuudessa saa transaktivistit (ja queerfeministit, anarkofeministit ym.) täysin pois tolaltaan. Tässä on taustalla ryhmäpsykologinen kollektiiviharhan ilmiö: usko ja varmuus jonkin aatteen tai ideologian oikeellisuudesta on sitä vahvempi, mitä useampi siihen avoimesti uskoo. Kaikkien kyseisen poliittista, aatteellista tai uskonnollista kantaa edustavien oletetaan allekirjoittavan tietyt kollektiiviset näkemykset (tässä tapauksessa liberaalivasemmiston identiteettipoliittiset näkemykset) mukisematta ja kyseenalaistamatta. Jos joku odottamatta rikkoo tätä kaavaa, se on koko muulle kollektiiville kauhistus, koska se horjuttaa illuusiota aatteen rikkumattomasta erehtymättömyydestä. Miten transaktivistit reagoivat tällaisessa tilanteessa?

Heidi Aaltonen
Ymmärrät varmaan kuitenkin, että tällainen käsitys ketjua ulkopuoliselle lukijalle muodostuu sen pohjalta miten olet valinnut kohdata muut keskustelijat. Et anna kuvaa kuuntelevasta, vastaanottavasta ja omia käsityksiään muuttamaan valmiista henkilöstä.

Anna Kontula
Niin, en koskaan anna, enkä etenkään somessa. Se on tyylini - jotkut tykkää, toiset ei. Pyrin mahdollisimman vähän osallistumaan twitterin täyttävään tunnevellontaan, koska mä olen täällä töissä enkä tuntemassa ja koska siinä osallistujia riittää kyllä ilman minuakin. Olen täällä poliitikkona. Tarjoan kansalaisille tietyn paketin, ja jos riittävän moni arvioi sen äänensä arvoiseksi, teen poliitikon työtä. Minulla tähän pakettiin ei kuulu lupausta tuntea joitakin tunteita tai käyttäytyä sovinnaisesti. Näitä löytyy sitten muilta poliitikoilta.

Heidi ilmaisee tässä Kontulalle pettymyksensä siihen, ettei Kontulan odottamaton reagointi vastaa kollektiivin mielikuvaa ja odotuksia kuuntelevasta, vastaanottavasta ja empaattisesta poliitikosta. Aivan kuin Kontulalla olisi jokin velvollisuus poliittisena vaikuttajana toimia jossain äitimäisen ja lempeän hoivaajan, huolehtijan ja paapojan roolissa, joka ilman muuta "muuttaa näkemyksiään" sinä silmänräpäyksenä, kun joku jossain vähän loukkaantuu tai pahoittaa mielensä jostain. Koko nykyfeminismi kaikkine alajaostoineen perustuu jonkinlaisille sanattomille sopimuksille siitä, että toinen toisensa hulluimpiakin ideoita ja sekoilua täytyy rajattoman sokeasti tukea ja tsempata, koska kenenkään mieltä ei saa vahingossakaan pahoittaa. Ihmisiä tulee suojella omalta harhaisuudeltaan herkkänahkaisuudeltaan ja pahojen TERFien ja cissujen vihalta viimeiseen asti. Pride-, trans-, queer- ja genderkaikukammio on pumpulimaisen pehmeä ja lämpöinen halikupla, johon kuuluvat voivat yksissä tuumin sulkea silmänsä kylmältä todellisuudelta ja kuvitella olevansa turvassa pahalta cisteemiltä ja maailmalta. Kontula tässä sitten asiallisesti selventääkin, ettei hänen tehtävänsä yhteiskunnallisena vaikuttajana ole suojella muita omilta tunnereaktioiltaan vaan tehdä poliitikon työtä, joka reaalimaailmassa ei kenties vastaakaan ns. maallikoiden olettamuksia siitä, mitä poliitikon työ on tai mitä sen kuuluisi olla.

Tämä sama särkyvän illuusion ja empaattisuusvaatimuksen ilmiö näkyy myös seuraavan kommentoijan vuodatuksessa:

Siru H.
Anna, lopeta jo. Kaivat vain itseäsi syvemmälle kuoppaan. Ihan nyt vain myönnät itsellesi, että oot loukannut ihmisiä ja pyydät anteeksiKasvat ja opit.

Anna Kontula
No mä jo vähän tätä ”kaivat itsesi kuoppaan” -kommenttia odottelinkin. Olen valinnut vastata näihin ”kohuihin” keskustelemalla asiat auki (aikataulujeni puitteissa). Oli porukka ja aihe mikä vaan, lopulta keskustelu sitten aina päätyy tähän.

Siru H.
Miksi sun on mahdotonta myöntää, että sun tekemisesi on ollut joistakuista loukkaava, ja pyytää sitä  tekoa anteeksi? Me jokainen ollaan joskus ajattelemattomia, ja sit vain pyydetään anteeksi ja opitaan.

Anna Kontula
Päinvastoin - kaikki teot, joista joku loukkaantuu, ovat loukkaavia. Tämä lienee kiistatonta. Mutta mielestäni anteeksipyyntö edellyttäisi jonkinlaista katumusta ja lupausta toimia jatkossa toisin, muuten se olisi feikkiä. Enkä nyt näe ryhtyväni tähän.

Siru H.
Eli et ole pahoillasi siitä, että olet loukannut? Kiitos tästä. Tämä kertoo ikävä kyllä kaiken olennaisen.

Anna Kontula
On eri asia olla pahoillaan ja katua.

Siru H.
On eri asia koettaa selittää tolloiluaan semantiikalla, kuin toimia  ryhdikkäästi. Ai niin, sinähän olit vain töissä. Vähättelemällä tätä sä et anna itsestäsi erityisen fiksua saati empaattista kuvaa.

Anna Kontula
Selitys voi olla myös, että en ole koskaan pyrkinyt ”antamaan itsestäni empaattista kuvaa”. Olen täällä töissä, en tuntemassa tunteita. Vähätellä ei ole tarkoitus ketään, ei nyt eikä yleensä.

Transaktivistit ja heidän huutosakkinsa eivät saa mielenrauhaa, ennen kuin kuvitellusta loukkauksesta saatuun kuviteltuun haavaan on vuodatettu uhriutumalla ja syyllistämällä väärintekijältä manipuloitua katumuksen palsamia.

Lisää pirstoutuneita illuusioita:

Kevät Tuuli
Todellä törkeetä! Transfobia näyttää olevan arkipäivää näemmä myös vasemmistoliiton kansanedustajien keskuudessa. Sääli. :(

Yksi satiirinen sarjakuva, joka ei edes liittynyt transihmisiin yhtään mitenkään, transinkvisitiolaisten sarjakuvasta tekemä hätiköity tulkinta – ja abrakadabra, koko vasemmistopuolueen transfobia paljastuu kertarysäyksellä koko maailmalle kaikessa karmeudessaan. Vasemmisto yksissä tuumin vihaa transihmisiä niin intohimoisen kiihkeästi, että se on heille arkipäivää. Miten traagista.

Kuten viimeksi mainitsin, sarjakuvan poistamisen vaatijoita ilmaantui kommenttikenttään kuin muurahaisia sokeriastialle:

fake
jos nyt vaikka poistaisit tämän tweetin sulkisit twitterin ja olisit vaikka pari viikoa hiljaa

Okko Karvonen
On sensitiivistä, että kansanedustajan kaltasessa positiossa kuuntelee kansalaispalautetta erityisen herkästi. Sen takia olisi (ehkä) paikallaan harkita kritisoidun s-kuvan poistoa ja tehdä esim. reflektioteksti - poliitikolla sinulla on Twitterissä isompi vastuu kuin taviksella.

Elisa Kivistö-Orjatsalo
Pyytäisin sinua miettimään mitä transihmiset ovat sinulle tässä ketjussa kertoneet. Ei ole häpeä ottaa opiksi ja myöntää, että tämä kuva nyt ei ollut kovin hyvä juttu, vaikka äkkiseltään voi siltä vaikuttaakin.

Eli koska transihmisiin yhtään mitenkään liittymätön sarjakuva "loukkasi transihmisiä", ainoa vaihtoehto korjata tilanne on poistaa twiitti kokonaan näkyvistä ja tukkia turpansa määrätyksi ajaksi, kunhan sitä ennen nöyrästi myöntää olleensa tuhma ja ottaa tapauksesta opikseen. Vaikuttamisstrategioiden valossa lue: Vallitsevia transnarratiiveja uhkaava materiaali tulee välittömästi piilottaa näkyvistä ja sitä koskeva keskustelu tyrehdyttää. Syntiä tehneen kerettiläisen tulee pahoittelemalla käytöstään a) nöyrtyä ja alistua inkvisition tahtoon ja b) viestittää esimerkillään muille tilannetta seuraaville valtaapitäville, ettei kenenkään heistä kannata jatkossa ottaa kantaa tähän asiaan, koska hintana siitä on julkinen kirkonkiroukseen langettaminen ja virtuaaliseen jalkapuuhun asettaminen.

Kontula kommentoi Okko Karvoselle:

Anna Kontula
Meillä on paljon poliitikkoja, jotka eivät julkaise mitään kaurapuuromainosta vaikeampaa juuri tästä syystä. Itse en tätä strategiaa kannata. Julkaisen myös vaikeita ja kiistanalaisia tekstejä, jos minulla mielestäni on niihin kestävät perustelut.

Niinpä niin. Jos jostakin aiheesta keskusteleminen toistuvasti väkivalloin tyrehdytetään ja estetään (vaikka vallitsevaa diskurssia uhkaavalla henkilöllä olisi liuta kestäviä eettisiä perusteluja näkemyksilleen), valitsevat useimmat olla vaiti, vaikka salaa ovatkin eri mieltä. Jossain vaiheessa tällainen väkipakolla ylläpidetty status quo kuitenkin rikkoutuu, kun joku on tykönään pohtinut asiaa riittävän pitkälle ja avaa turpansa.

Liittyen aiemmin mainittuihin transaktivistien odotuksiin siitä, millainen Kontulan poliitikkona "pitäisi" olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä, on myös tämä keskustelunpätkä valaiseva:

Florian Cloud de Bounevialle O'Malley
Lopetan tämän seurannan nyt tähän. Niin kuin sanoin, minulle on henkilökohtaisesti järkyttävää seurata kuinka lähes esikuvana pitämäni poliitikko romahtaa silmiemme edessä äärioikeiston retoriikkaan mielummin kuin edes harkitsee, että olisi saattanut olla väärässä.

Anna Kontula
Harmi, mutta tämä nyt on ollut minun retoriikkani jo neljännesvuosisadan ja useiden tuhansien sivujen verran. Ehkä kannattaa jatkossa tutustua esikuviinsa edes pintapuolisesti - tai vielä mieluummin, olla asettamatta siihen asemaan ketään.

Florian Cloud de Bounevialle O'Malley
Olen pitänyt teitä humaanina, empaattisena ja viisaana ihmisenä. Kiitos tästä vastauksesta; se tekee harvinaisen selväksi, että olen ollut väärässä.

MarxistsShareToothbrushes
Et oo kyl enne ollu tällänen. oon yllättynyt ja hämmentynyt siitä miten vastaat täällä ihmisille alentavasti ja linkkaamalla jotain wikipediaa

On todella tragikoomista, miten transaktivistit yrittävät kaikin mahdollisin keinoin saada Kontulan tuntemaan syyllisyyttä sanomisistaan ja reagoimistavastaan. Tässä (ja muutamassa kommentissa alempana) Florian maalailee Kontulan poliittisen profiilin aiemmasta ihailtavuudesta nyt turmeltuneen kuvan, joka luhistaa Florianin (ja MarxistsShareToothbrushesin) aiemmat mielikuvat Kontulasta yhteisen aatteen nimeen vannoneena ryhmän jäsenenä. Huomatkaa rinnastus "äärioikeiston retoriikkaan"; aivan kuin Kontulan tulkinnalliset ja seikkaperäisesti perustellut näkemykset olisivat minkään valtakunnan tasolla rinnastettavissa siihen, mitä äärioikeisto edustaa. Transaktivistien maailmassa ei ole harmaan sävyjä, siellä kaikki on joko tai ja tiukan mustavalkoista. Transaktivistien ajattelu lähtee aina tältä pohjalta: "Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan." Välimuotoja ei ole.

Tätä samaa syyllisyyden herättämisen ja karvaan pettymyksen kaavaa astuu kuvaan omalta osaltaan toisintamaan myös Julmis:

Julmis
Olet saanut jo kattavasti perusteltua kritiikkiä, johon ei ole lisättävää
Mua kuitenkin hämmentää se, miten suhtaudut saamaasi palautteeseen. Et ole, ainakaan avoimesti, transtaustainen etkä ainakaan transnainen, joten miksi sivuutat transyhteisöltä saamasi kritiikin täysin

Julmis
On outoa seurata fiksuna pitämänsä ihmisen reagoivan saamaansa kritiikkiin samoin kuin miten esim. seksistisen vitsin laukoneet miehet reagoivat naisten antamaan kritiikkiin: vähättelemällä, omia tulkintoja painottamalla sekä vetoamalla siihen, etteivät kaikki kohteet koe samoin

Anna Kontula
Valitettavasti en voi ottaa kantaa jonkun muun jossain muualla esittämiin lausumiin, vain omiini. Eikä niiden arvoa taas mielestäni voi mitata sillä, että joku henkilö on jossain sanonut jotain samantapaista.

Julmis
Puhuin ilmiöstä ja tavasta kommentoida, en yksittäisistä kommenteista

Dr.pepper
Mitä te sitten haluatte? Jonkun myöntävän, että olette aina oikeassa? Nöyristelyä? Loputtomia anteeksipyyntöjä? Noi edellä mainitut taitavat olla teidän pinaatti.

Yhä uudelleen transaktivistit toistelevat toistelemasta päästyään Kontulalle, etteivät ymmärrä, miksi hän suhtautuu saamaansa perusteltuun kritiikkiin tietyllä tavalla (lue: tavalla, johon transaktivistien manipulointi- ja vaikuttamisstrategioilla ei olekaan odotetunlaista hiljentävää vaikutusta). Julmis ei myöskään vaivaudu edes yrittämään itse perustella omia näkemyksiään, hän vain yhtyy muiden inkvisitiolaisten parkukuoroon. Btw, mistä lähtien "tää loukkasi meitä" on ollut perusteltua kritiikkiä? Loukkaantumisen akti itsessään ei ole peruste tai kritiikkiä yhtään mihinkään, kun kyseessä on kaikkien vapaasti tarkasteltavissa ja tulkittavissa oleva kaunokirjallinen teksti sosiaalisessa mediassa. Kuten ykkösosassa mainitsin, koko ketjussa vain kaksi ihmistä yritti edes jollain tavalla omin sanoin (ei siis opeteltuja valmiita mantroja papukaijana toistelemalla) perustella, miksi sarjakuva oli heidän mielestään loukkaava. Toisaalla esitettiin "perusteluiksi" mm. cultspeak-mantroja, ad hominemeja, cissyyllistämistä ja uhriasemaan positioitumista:

Elina Huttunen
Ai miksi transihmisistä puhuttaessa pitäisi olla erityisen varovainen? Koska:
- Suomen translaki loukkaa transihmisten ihmisoikeuksia
- Transihmiset kohtaavat viharikoksia ja väkivaltaa aivan liikaa
- Translapset voivat tilastojen mukaan erittäin huonosti

työ ukko
Jotenkin ei tunnu oikealle, että valkoinen cis tekee vitsiä sorretuista vähemmistöistä. Miksi valtaväestön edustajilla on tarve käyttää vähemmistöjä "hauskana" sarjakuvan rakennuspalana? Eikö valtaapitävät oikeasti näe vähemmistöjä muuhun kelpaavana?

Jos nämä transpropagandan koukkuineen päivineen nielaisseet vähemmistöulisijat edes kerran, YHDEN AINOAN KERRAN, pysähtyisivät sekunniksi tiedostamaan, miten uskomattoman monin eri tavoin etuoikeutussa asemassa he elävät, kuinka moni heistä vihdoin ja viimein ottaisi vuoteensa ja kävisi? Sekunnista puheen ollen, jopa sen mittainen epämukavuuden kokemus on transaktivisteille ikuisuus:

pyhä hiatasnymus, vulvatan kääntäjä
ongelma tossa mun mielestä on, et ennen ku sarjis ehtii kritiikkiin, se ehtii olla todella vihamielinen!

Anna Kontula
No ehkä jopa nykyihmisiltä voi odottaa parin sarjakuvaruudun verran keskittymiskykyä?

pyhä hiatasnymus, vulvatan kääntäjä
kyllä, mutta se ei ole homman ydin. se on, että tossa hinta on vähemmistön pilkka.

Julmis jatkaa kivulloista ripulointiaan valistamalla Kontulaa "kokemusasiantuntijuudesta":

Julmis
Transihmisillä, erityisesti transtaustaisilla naisilla, on kokemusta siitä, miten tällaiset asenteet vaikuttavat meidän arkielämässämme. Tämän takia meillä on mielipiteidemme taustaksi kokemusasiantuntijuutta ja toimijuutta, jota muilla ei ole ja se tulisi ottaa huomioon

Anna Kontula
Sillä kokemuksella on yhteiskunnalliselle keskustelulle arvoa, mutta vain, jos se (jonkin prosessin kautta) artikuloidaan argumentiksi. Pelkkä ryhmään kuuluminen ei siihen riitä. Lisäksi yleensä on olemassa muitakin arvokkaita argumentaation lähtökohtia kuin kokemus.

Kokemusasiantuntijuutta ja toimijuutta, jota muilla ei ole? Maa, taivas ja meri. Transaktivistit aina ihan oikeasti olettavat, ettei kenelläkään muulla kuin heillä voi ilmetä minkäänlaista sukupuoleen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvää kipuilua, "vähemmistöstressiä" tai ylipäänsä yhtään minkäänlaisia ihmisenä olemiseen liittyviä ongelmia. Kaikki, jotka eivät identifioidu "transihmisiksi" ja äänekkäästi tee erikoisihmisyyttään elliotpagemaiseen tyyliin koko maailmalle tiettäväksi, voidaan transaktivistien mielestä suoralta kädeltä leimata koppaviksi cissuiksi, joilla ei mitenkään voi olla minkäänlaista käsitystä siitä, millaista syvällistä maailmantuskaa transihmiset joutuvat kroonisesti kokemaan siksi, että sukupuolia on olemassa.

Kuten jo ykkösosassa totesin, maailmassa on miljoonia "cisihmisiä", joilla jossain elämänvaiheessa on ilmennyt mahdollisesti hyvinkin voimakasta omaan sukupuoleen liittyvää ahdistusta ja kipuilua. Kaikki eivät vain vääntele kipuiluistaan ja neurooseistaan politisoituja identiteettejä, joihin samaistumalla ja joiden nojalla alkaisivat vaatia itselleen yhteiskunnallisia erioikeuksia, esittää itsensä vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen sorrettuina uhreina ja asettaa keinotekoisesti itse itsensä "haavoittuvaiseen" asemaan, kuten Katri Ronkainen tässä kitisee:

Katri Ronkainen
Kaikella kunnioituksella, mutta suhtautumisesi on yhdenlainen All Lives Matter- statement. Ettei suostu näkemään, että yhteiskunnallinen historia on aiheuttanut sen, että jokin ihmisryhmä on haavoittuvassa asemassa, eikä kaipaa enää yhtään alaspäin painamista.

Anna Kontula
Eli mielestäsi haavoittuvassa asemassa olevien kanssa ei saisi keskustella samoilla pelisäännöillä kuin täyspäisten aikuisten ihmisten kanssa keskustellaan? Olen tästä jyrkästi eri mieltä.

Katri Ronkainen
Ei vaan, on epäreilua ja loukkaavaa pakottaa syrjitty ihmisryhmä kerta toisensa jälkeen selittämään loogisesti, tunteilematta ja siten että muutkin ymmärtävät, mikä heitä loukkaa. Ja asettua itse asemaan, jossa voi joko hyväksyä tai hylätä tämän vedoten samalla tasa-arvoon.

Anna Kontula
No perusteleminen nyt vain on se tapa, jolla meidän yhteiskunnassa nämä asiat etenevät. Naiset ovat perustelleet. Homot ovat perustelleet. Köyhät vasta ovatkin perustelleet. Ja kaikilla näilläkin on vielä homma kesken, vaikka paljon on edetty.

Katri Ronkainen
Kyllä, mutta perustelujen vaatiminen on myös vallankäyttöä. Lisäksi tämä ainainen perusteleminen on särkenyt monen homoseksuaalin pioneerin mielen Suomessakin. Vähemmistöille kyse on koko identiteetistä, joka pitää avata muiden riepoteltavaksi uudelleen ja uudelleen.

Anna Kontula
Kuulun itse kahteen sellaiseen vähemmistöön, joita pidetään erityisen haavoittuvana. (En lähde tässäkään niitä tarkemmin avaamaan, koska läheiseni niin stigman pelossa toivovat). Lisäksi aivan lähipiiriini kuuluu kahden muun erityisen haavoittuvan ryhmän edustajaa. Olen myös työstänyt näitä teemoja suuren osan työuraani sekä tutkijana että poliitikkona. Uskon siis tuntevani problematiikan hyvin, sekä kokemustasolla että rakenteellisesti. En silti lämpene yleisille heitoille cis-ihmisistä (tai jonkin muun janan etuoikeutetuista), saati kategorisella kieltäytymisellä oman kannan perustelusta poliittisena tekona, koska en näe sen hyödyttävän ketään tai vievän mitään asiaa eteenpäin. Voi olla, että nyt on syntymässä jokin uusi poliittisen toiminnan malli, jossa kanssakäyminen ”ulkopuolisiksi” miellettyjen kanssa painetaan minimiin ja pysytellään omissa, turvallisissa tiloissa. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko tähän strategiaan, koska taloudellinen valta kuitenkin jää sen turvakuplan ulkopuolelle. Siksi pidän perustelua niin oleellisena. Tai voi vaan olla perustelematta, jos ei jaksa tai viitsi. Niinhän useimmat tekevätkin, varsin pieni osa minkään ryhmän edustajista on poliittisesti aktiivisia. Mutta fakta on, että niin kauan kuin telepatia ja terrorismi ovat pois laskuista, maailmaa muutetaan perustelemalla.

Toisin kuin Katri olettaa, kaikille vähemmistöille kyse ei ole "koko identiteetistä". On paljon sellaisia vähemmistöjä ja niihin kuuluvia, joilla on ihan OIKEITA, AITOJA ongelmia. Kuten todettua, kaikilla tämän maailman ihmisillä ei ole keinotekoista etuoikeutta "identifioitua" osaksi jotakin mukamas sorrettua ja syrjittyä erityisryhmää, jonka jäseniä yhdistävät ainoat tekijät ovat egoismi, narsismi, erikoisuudentavoittelu ja sanoinkuvaamaton sokeus omalle etuoikeutettuudelle. Olen useita kertoja kysynyt, mitä sellaisia perusihmisoikeuksia transihmisiltä puuttuu, joista me kultalusikka perseessä syntyneet, ilkeät "cisihmiset" niin ylenpalttisesti nautiskelemme. Kukaan ei ole vastannut. Kontula huomauttaa: Eli mielestäsi haavoittuvassa asemassa olevien kanssa ei saisi keskustella samoilla pelisäännöillä kuin täyspäisten aikuisten ihmisten kanssa keskustellaan? Jos transihmiset haluavat tulla yhteiskunnassa kohdatuiksi tasavertaisina muiden kanssa, heidän täytyy opetella jatkuvan paapomisen, hyysäämisen ja kumartelun ohella myös sietämään kritiikkiä, eri mieltä olemista ja ajoittaista epämukavuutta, koska kukaan muukaan ihminen ei voi olettaa, että elämä ja toiset ihmiset aina ja kaikkialla kohtelisivat pelkästään silkkihansikkain. Sitä yhtäläiset lähtökohdat, mahdollisuudet ja samanarvoisuus lopulta merkitsevät. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että itsensä sorretuksi kokeva (pun intended) ryhmä saa illusorisen heikomman asemansa vuoksi pompottaa kaikkia muita mielensä mukaan vaan sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa tai jättää vaikuttamatta, halunsa ja valintansa mukaan.

Vaikka transaktivistit niin kuvittelevatkin, he eivät muodosta keskenään yhtenäistä ja yksiäänistä ryhmää, jonka tavoitteet pohjautuisivat tiettyihin heiltä puuttuviin mahdollisuuksiin vaikuttaa itse oman tilanteensa kohentamiseen ja ongelmiensa ratkaisemiseen. Myös Kontula ottaa kantaa tähän:

[Kommentti, jossa joku lässyttää jotain transmisogyniasta.]

Anna Kontula
Minusta on transmisogynistista olettaa, että transihmiset muodostavat jonkin yksiäänisen ryhmän, mitä tulee tekstitulkintoihin. (Lisäksi on lyhytnäköistä olettaa, että minä en ole transihminen, kun et minua tunne.)

Maple
Onko kukaan sanonut että transihmiset muodostavat yksiäänisen ryhmän? Vain että meitä kannattaisi ulkopuolisena kuunnella. Ja tossa vikasta jutusta ei ole ihan soveliasta heittää ehkä olen trans läppää, vaikka et sä varmaan tule kuuntelemaan siinäkään kritiikkiä

Anna Kontula
”Ulkopuolisena” mistä? Kuka ja millä perusteella on mielestäsi ”ulkopuolinen”, kun kontekstina on kaikkien luettavissa olevan tekstin tulkinta somessa?

Sanon tämän vielä kerran: cisihmiset eivät ole "ulkopuolisia" transihmisten asioista yhtään millään tavalla, mittarilla tai muullakaan kommervenkillä. Sukupuoli ei ole kenenkään ihmisen tai ihmisryhmän yksinoikeudella omittavissa ja politisoitavissa oleva asia/käsite, koska se on JOKAISTA IHMISTÄ lihan, veren, luiden, solujen, ajatusten, aistien, hengityksen ja olemassa olemisen tasoilla fundamentaalisesti koskeva ominaisuus. Sinä olet sinun kehosi. Et pysty irtisanoutumaan itsestäsi ja siitä, kuka ja mikä todellisuudessa olet.

Kaikesta mielensäpahoittamisesta, ulvomisesta, kääntämisestä ja vääntämisestä huolimatta ketjusta löytyy kuitenkin myös ihmisiä, jotka sarjakuvan huumori ja satiirinen sanoma tavoittivat:

Maija Pietila
Sarjakuva nauratti, ja katselin sitä kyllä vain sukupuolistereotypioiden parodiona.

President-elect RockerbillyReb
Eihän minua kukaan kuuntele, eikä lue, mutta nopeasti tuon sarjakuvan voisi nähdä myös myönteiseksi tueksi transvesiitteja kohtaan. Mutta ei. Vasemmistoliberaalit, gender-ideologit, marxilaiset ja muut lappalaiset eivät ymmärrä huumoria.

Sini Piika
Hienoa satiiria, puhkaisee stereotypiaa.
Terveisin transihminen

Anna Kontula
Satiiri voi kohdistua ihan mihin vaan. Tässä se kohdistuu luutuneisiin ajattelumalleihin.

Niinpä niin. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin ensivilkaisulla näyttää. (Paitsi biologinen sukupuoli.)

Emilia A Henriksson
No hohhoijaa. Tästäkö sarjakuvasta tää kaikki draama on? Mitä jos transihmiset vaan oppis nauramaan itselleen. Pilaatte vaan maineenne tolla puritanismiin verrattavissa olevalla ahdasmielisyydellä.

Liian pitkälle viedyssä identiteettipolitiikassa minua eniten turhauttaa ja toisaalta huvittaa nimenomaan se, miten tiettyihin politisoituihin identiteetteihin ja kaikkeen niihin mitenkään liittyvään aletaan suhtautua sitä kuolemanvakavammin, mitä enemmän kätkettyä ylivaltaa toisiin ryhmiin nähden on onnistuttu saavuttamaan. Vaikutusvaltaiset ihmiset vihaavat sitä, kun heille nauretaan, oli nauraminen sitten hyvän- tai pahantahtoista. Siksi tämä koko sukupuoliaihe on ollut jo vuosia yhteiskunnassa tällainen pyhä lehmä ja tulehtunut mätäpaise. Sukupuoli, ihmisen lisääntymisbiologinen fyysinen ominaisuus, on tiettyjen ihmisten mielissä kammottavan harhaisella tavalla vääristynyt abstrakteiksi politisoiduiksi identiteeteiksi, joiden vähäinenkin sorkkiminen uhkaa näiden ihmisten koko olevaisuutta. Tästä syystä kaikkea aiheeseen liittyvää, jopa harmittominta leikinlaskua, täytyy ympärivuorokautisesti kontrolloida fanaattisella apinanraivolla.

Juho Järvelin lopulta tiivistää sarjakuvan koko satiirisen ytimen erinomaisesti:

Juho Järvelin
Minusta tässä nauretaan juuri sille käsitykselle, että kirjoilla tai millään muullakaan materiaalilla voisi olla jotain vaikutusta oikeaksi koettuun sukupuoleen. Jos on syntynyt väärään kehoon, niin ei se tunne kirjoista synny, vaan on tosi ja siksi korjattava. Ja samalla kaikki ennakkoluuloisten stereotypiat asetetaan naurunalaisiksi. Eihän tässä väitetä millään tavoin, että asiat menisivät noin, vaan osoitetaan se liioittelun kautta naurettavaksi.

Tuomiopäivän pasuunatkin soivat...

Tuomiopäivän Pasuuna
On mielenkiintoista nähdä ihan konkreettisesti, että kuinka pienellä vaivalla nykyään saa kokonaisen ihmisjoukon huuruun ja heidän vihat niskoilleen. Poliittinen korrektius on nykyajan syöpä, joka antaa sijaa heikkomielisille ja uhriutujille. Man the fuck up! (pun intended).

...toivottavasti tämän täysin naurunalaiseksi itsensä tehneen queer-, gender- ja transporukan täysin tragikoomiselle identiteettipolitiikalle. En osaa sanoa, tuleeko tämä skitsoilu lopulta romahtamaan naurulla, itkulla vai molemmilla. Postmoderni radikaalivasemmistolainen wokekulttuuri kuviteltuine ja tekemällä tehtyine ongelmineen, maalittamisineen ja noitavainoineen on tullut tiensä päähän. Näin kommentoi Kontulan twiittiin myös tämä nokkela veikkonen:

BsHoce
Toivottavasti tämä case opetti sinulle, että äärivasemmistolainen pakottaminen ja lokakamppaniointi on oikea ongelma joka sallitaan vain koska aiemmin se on osunut vain poliittisiin vihollisiisi, suosittelen puuttumaan tähän omissa piireissä nopeasti.

PS. Minulle on sanottu, että blogikirjoitukseni tahtovat olla hieman liian pitkiä. Jotkin näistä alkupään bloggauksista ovat olleet kilometrikirjoituksia lähinnä siksi, koska minulla oli/on alunperinkin tietyt ydinpointit, jotka on ollut pakko vääntää niin rautalangasta kuin mahdollista. Koetan jatkossa pitää kirjoitukset lyhyempinä ja tiiviimpinä, niin blogi on hitusen lukijaystävällisempi. :)

HUOM! Jos blogitekstissä on yli 200 kommenttia, klikkaa kommenttiketjun alalaidasta Lataa lisää..., niin saat kaikki kommentit näkyviin.

Kommenttikenttä on moderoitu: kommentit näkyvät, kun olen tarkistanut ja hyväksynyt ne.

Blogin kommenttikenttä on naisille, LHB-ihmisille, TERFeille ja genderkriittisille turvallinen tila. Täällä saa vapaasti esittää ajatuksiaan, kertoa huolistaan, keskustella muiden kommentoijien kanssa, puhua myös muista kuin tekstin varsinaisesta aiheesta ja jakaa linkkejä yms. relevanttia tietoa. Kaikkia minun näkemyksiäni saa kritisoida, kunhan muistat perustella. Vihapuhetta, tarkoitushakuista provosointia (sealioning), turhanpäiväistä mussutusta ilman perusteluja tai yksityishenkilöiden suoria henkilötietoja sisältäviä kommentteja ei julkaista.

Kymmenen klikatuinta tekstiä