Vieraskynä: Sexpo-järjestön ja SeriE-verkoston horinat "lapsikohteisuudesta"

Hei taas pitkästä aikaa.

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina (siis minun, Laventelin, osalta). Jatketaan täten vieraskynien parissa, niin saatte vähän uutta luettavaa ja uuden kommenttiboksin auki. Puikoissa jatkaa blogissani jo kahden tekstin verran ansiokkaasti vieraskynäillyt Tumbleriina. Tässä aiemmat Tumbleriinan tekstit:

Tyttöjen kirjoituksia Tumblrin syövereistä
Terffejä juuri sinun takapihallasi

Tekstin aiheena on Sexpo-järjestön ja sen alaisen SeriE-verkoston horinat "lapsikohteisuudesta", joka on juuri sitä, mitä kuvittelettekin sen olevan. (Huomatkaa taas tässäkin, miten wokettajat yrittävät termejä muuntelemalla muuttaa ihmisten yleisiä mielikuvia ja käsityksiä asioista.) Tämä olkoon nyt samalla epäsuora keskustelunavaus aiheeseen ja kaninkoloon, jota olen tietoisesti aiemmin täällä hieman vältellyt, vaikka materiaalia kyllä kerättynä onkin: siis siihen, miten pedofilia yritetään hiljaa hivuttamalla saada normalisoitua yhteiskunnassa transvouhotuksen ja sukupuolivouhotuksen vanavedessä.

Minulla on tosiaan aiheesta (siis pedariuden normalisoimisen pyrkimyksistä) jonkin verran esimerkkejä kerättynä, ja palaan aiheeseen vielä tarkemmin myöhemmin. Erityisesti haluan näyttää teille erään kammottavan lastenkirjan kuvan, joka joskus ajelehti vastaani X:ssä ja jonka tallensin myöhempää käyttöä varten. En vain yhtään muista, mille laitteelle sen tallensin (prkl), joten täytyy vähän tongiskella joku päivä. Tuo kyseinen aukeama oli niin päivänselvä todiste lapsiin kohdistetusta subliminaalisesta aivopesusta, ettei tosikaan.

Pedofiilit, sorron yöstä nouskaa, STEA:n raha teille virratkoon

Pieneen Suomenmaahamme mahtuu monenkirjavaa järjestöä, yhdistystä ja ehkäpä jokunen bulvaanikin. Järjestöt nauttivat usein valtionavustuksia, mikä on noussut kuumaksi perunaksi tässä vaalikauden lähestyessä: vihervassarifemakot ulisevat ja fasistinatsipersut öyhöttävät kilpaa järjestötuista, niiden tarpeellisuudesta ja -ttomuudesta, ja mitä järjestöpomot oikein tekevät kuusinumeroisen vuosipalkkansa eteen. Aiheesta virinneen keskustelun innoittamana ryhdyin ihan tässä kotisohvallani selvittelemään, mihin minunkin maksamani veropennoset oikein menevät tuottamaan sen luvatun 500-kertaisen hyödyn.

Sexpo ja SeriE

Sexpo on suomalainen valtionavustuksia saava järjestö, joka tarjoaa mm. seksuaaliterapeuttien palveluja. Järjestön maine koki ikävän kolauksen vuonna 2025, kun sen entinen toiminnanjohtaja tuomittiin raiskauksesta ja salakatselusta.

"Sexpo edistää seksuaalista hyvinvointia ja toimii turvallisen, vastuullisen, avoimen ja myönteisen seksuaalikulttuurin ja -politiikan vahvistamiseksi Suomessa. Jaamme ajantasaista tietoa seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista sekä tarjoamme maksuttomia palveluita moninaisille asiakkaille."

Lähde: Lähde: Sexpo, lainattu 9.6.2026

Kuulostaa ihan kivalta. Mitäs muuta Sexpo meille tarjoaakaan?

SeriE, eli seksuaalirikosten ehkäisy, on Sexpon tarjoama palvelu, jolla on ainakin näin pintapuolisesti tarkasteltuna jalo tarkoitus.

Seksuaalirikokset, etenkin lapsiin ja nuoriin kohdistuvat, ovat hyvin paha juttu. Niiden ehkäiseminen on siis näin ollen hyvä asia, eikö? Tutustutaanpa tähän toimintaan vähän lähemmin.

Mikä ihmeen "lapsikohteisuus"? Hoks! Sehän on kiertoilmaus sille sanalle, jonka ääneen sanomisesta tai kirjoittamisesta napsahtaa somessa ja monella muullakin julkisella foorumilla vähintään varjobannia: pedofilia. Moiset uudissanat lähinnä kuvottavat, joten puhun jatkossa asiasta sen oikealla nimellä.

Aluksi vähän perustietoa pedofiliasta. Ihan asianmukaista, tosin itseäni kummastuttaa se, että puhutaan yleisluontoisesti "lapsista ja nuorista" ilman suojaikärajoja ja miten ne määritellään laissa. Missään vaiheessa ei myöskään mainita, että lapseen kajoaminen on rikos.

Myönnettäköön ettei tuo väliotsikko teknisesti ottaen väärässä ole. Sen alla oleva teksti taas puolestaan luiskahtaa jo pahasti kyseenalaisen puolelle: pedofilia kuvataan harmittomana ominaisuutena, jonka ikävin puoli on muun yhteiskunnan nuivassa suhtautumisessa lapsenraiskaukseen.

Pitäisiköhän meidän mennä itseemme ja miettiä, kuinka paha mieli pedareilla meidän takiamme on?

Tässä Sexpo myöntää suoraan, että yksi SeriE:n tavoitteista on "purkaa lapsikohteiseen seksuaalisuuteen (PEDOFILIAAN, SENKIN PELKURIT!) liittyvää stigmaa". Olenko heidän mittapuullaan aivan kamala ja suvaitsematon ihminen, kun sanon että pedofiliaa SAA ja PITÄÄ stigmatisoida? Minulle on sinänsä täysin ok, että pedofiilisia taipumuksia itsessään tunnistava henkilö hakeutuu niiden vuoksi hoitoon, mutta mitä hän hyötyy tällaisesta päänsilittelystä ja lässytyksestä? No, se selviää myöhemmin.

Sexpolla on myös oma podcast, jonka jaksoja voi halutessaan KRP:n listalle kuunnella Spotifyssa. Seuraava kuva on SeriE:n toimintaa käsittelevän podcast-jakson koosteesta.

Tähän siis ollaan tultu: valtionavustuksia saava järjestö julistaa homojen ja pedofiilien olevan yhtä suurta perhettä sateenkaarenkirjavan lipun alla. Homojärjestöt ovat jo kauan aikaa tehneet työtä tehdäkseen eron näiden kahden aivan eri asian välillä, vain tullakseen jälleen niputetuiksi yhteen pedarien kanssa. Ihmetteleekö joku vielä, miksi Pride-vastaisuus on lisääntynyt? Ihmiset eivät yhtäkkiä alkaneet vihata homoja: he ovat vain huomanneet, ettei Pride enää ole homojen ihmisoikeusliike vaan yleinen pervoiluhässäkkä. Normit nurin, miehet naisia, lapset aikuisia, turrit pehmoisia, cisheterot tyhmiä jne. 

Nyky-Pride pähkinänkuoressa

En tykkää siitä että Pride-lippuja tuhotaan, enkä hyväksy kulkueisiin kohdistettua väkivaltaa tai uhkailua, koska se on pohjimmiltaan samaa hedelmätöntä vandalismia ja riehumista kuin mitä häiriintyneet woke-aktivistit harrastavat. En myöskään haluaisi nähdä ainakaan sitä progressiivihirvitystä liehumassa kunnantalon, kirjaston tai seurakuntakeskuksen pihassa (omalla pihalla kukin liputtakoon mitä lystää). Progressiivinen Pride-lippu edustaa jotain sellaista, minkä taakse en voi hyvällä omallatunnolla asettua.

No, rauhoitutaanpas vähän. Luetaan seuraavaksi Sexpon kannanotto konservatiivihihhuli Tapio Puolimatkan hömpötyksiin (sori, Tapsa, vitsi vitsinä).

Öööh, mitä? Eikö pedofilia olekaan rinnastettavissa seksuaaliseen suuntautumiseen, niinkuin SeriE:n materiaaleissa väitetään? Onko Tapsa ymmärtänyt asian väärin?

Ahaa. Tapsa sortui suvaitsemattomien helmasyntiin: hänen mielestään pedofilia ei ole hyvä homma. Onneksi Sexpon työntekijät ovat täällä kertomassa meille, että pedofilia on ihan luonnollinen ja kiva juttu, kunhan vain ei mene tekemään mitään arveluttavaa In Real Life, eikös juu? Ja koska "seksuaalioikeudet" ovat ihmisoikeuksia, niin eihän pedofiililta nyt voida mitenkään kieltää oikeutta omiin tunteisiinsa? Ja tämä alla oleva klikkiotsikko on selkeästi pelkkä valeuutinen, koska lapsen myyttinen oikeus koskemattomuuteen suojelee häntä kaikelta tämmöiseltä?

Stephen Ireland (ei se jalkapalloilija) on brittiläinen, HIV-positiivinen Pride-aktivisti, joka sai viime vuonna pitkän vankeustuomion lapsenraiskauksesta. Yleisradio ei ole tapauksesta hiiskahtanutkaan. Hävetkää.

Allekirjoittanut aiemmin mainittu ex-toiminnanjohtaja ja "seksuaalietiikan asiantuntija" Tommi Paalanen.

Entä mitä sanoo THL?

SeriE:n ammattilaisille tarkoitetusta osiosta löytyy linkki Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tuottamaan julkaisuun aiheesta. Mahtavaa, nyt saadaan oikeaa, näyttöön pohjautuvaa tietoa.

Huomatkaa otsikon kielenkäyttö: pääotsikossa puhutaan yleisesti "väkivaltaa kokeneista lapsista", mutta se käsittää myös seksuaalirikosten uhreiksi joutuneet lapset. Tämä on samaa kielivenkoilua kuin tuo "lapsikohteisuuskin". Eihän nyt normien purkamisella ja överiksi vedetyllä seksipositiivisuudella nyt mitään varjopuolia voisi olla? Parasta piilottaa lapsiuhrit maton alle.

Tässä alaviitteessä avataan hiukan terminologiaa. Opimme mm. sen, että pedaria saa sanoa pedariksi vasta lääkärin asettaman diagnoosin myötä ja että se on kuin onkin lainvastaista.

Ihan THL:ssäkin ollaan siis sitä mieltä, että pedofilia on vahingollisen parafilian sijaan seksuaalinen suuntautuminen, eikä pedofiilia saa missään tapauksessa eheyttää pois taipumuksestaan. Kai tämäkin on huomioitu siinä kuuluisassa kansalaisaloitteessa?

Seuraavana hiukan tutkimusdataa seksuaalirikoksesta tuomittujen kuntoutuksesta, ja ennen kaikkea sen toimivuudesta.

Ensimmäisessä meta-analyysissa todetaan, että kuntoutukseen osallistuneet uusivat seksuaalirikoksen hiukan verrokkiryhmää epätodennäköisemmin (12,3 % vs. 16,8 %). Nuo luvut eivät oikein vakuuta: pelkkä tuomio ja sen myötä tuleva rikosrekisterimerkintä näyttäisi vähentävän uusimisriskiä lähes yhtä tehokkaasti kuin samanaikainen kuntoutus. Suomalaistutkimus taas puolestaan havaitsi näiden ryhmien välillä peräti kaksinkertaisen eron (5,6 % vs. 10,5 %), mutta heti seuraavassa lauseessa myönnetään, ettei ero ole tilastollisesti merkittävä. Tutkimuksen otoskoko ei käy tekstissä ilmi, mutta se lienee melko pieni. Seuraavan tutkimuksen tulos jäi aivan yhtä laihaksi, joskin sillä erikoisuudella, että kuntoutusohjelmaan osallistuminen lisäsi uusimisriskiä muutaman prosenttiyksikön verran.

Sexpo siis tarjoaa palvelua, jonka hyödyllisyys on nollan luokkaa.

Kaikki tämä verorahoilla.

Pedofiilithan ovat varsinaisia jeesuksia stigmat viattomissa pikku käsissään (muistakaa, ettei mieltymys ole teko!). Me pahat, tuomitsevat ihmiset tarvitsemme asennekasvatusta, jota voi kätevästi tilata ostopalveluna vaikka jonkin järjestön kautta. Ehkäpä noiden koulutuksien sisällöistä löytyy lähde tuolle väitteelle, että pedarien kokema kammottava stigma on yksi juurisyistä heidän rikoksiinsa (itse julkaisutekstistä en sitä löytänyt).

Nämä kädet kuuluivat Tsutomu Miyazakille. Ne olivat syntymästä saakka epämuodostuneet, minkä vuoksi hän eristäytyi muista ihmisistä. Hän syyllistyi vuosina 1988-1989 neljän pikkutytön seksuaalimurhaan, joiden yksityiskohdat voitte halutessanne käydä lukemassa itse (sisältövaroitus). Miyazakilla todettiin mielentilatutkimuksessa persoonallisuushäiriö, mutta hänen katsottiin olleen tekoaikaan täydessä ymmärryksessä, ja hänet teloitettiin 17. kesäkuuta 2008.

Miyazaki ei tehnyt rikoksiaan siksi, että hän syntyi pedofiiliksi: en itse usko sen olevan edes mahdollista. Hän jäi jo nuorena pornoriippuvaiseksi ja siirtyi lopulta lapsipornoon, kun normikama ei enää riittänyt. Hänen mittavasta videokokoelmastaan (lähes 6000 kpl) löytyi pornon ja hentain lisäksi myös väkivaltaelokuvia. Nykyään, kun lapsille tungetaan älyluuri kouraan jo alakoulussa, myös pornoriippuvuus syntyy entistä helpommin ja lopputulokset saamme lukea iltapäivälehdistä.

Olisivatko Miyazakin neljä uhria vielä elossa, jos Sexpon täti olisi ajoissa kertonut hänelle, että on ihan ookoo fantasioida pikkulasten raiskauksesta ja tappamisesta, kunhan se vain jää ajatuksen tasolle? Mieltymys kun nääs ei ole teko.

No nyt oli sellainen kaninkolo, että huhhahhei ja pontikkapullo. *hik* Olen toki tiennyt rapakon takana touhuilevista MAP:eista ja heidän yrityksistään soluttautua osaksi salonkikelpoista yhteiskuntaa, mutta en ollut tietoinen siitä miten pitkälle tämä (paremman ilmaisun puutteessa) syöpä on edennyt: Suomen valtion ylläpitämään tutkimus- ja asiantuntijatyötä tekevän laitokseen asti – kenenkään kyseenalaistamatta! Hik!

Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on järjestösaksinnoillaan saanut aikaan melkoisen vastalausevyöryn sosiaalisessa mediassa. Suuri osa ulinasta kuuluu ymmärrettävästi järjestöiltä itseltään, mutta myös tietyt poliitikot (jotka myös usein istuvat jonkin järjestön hallituksessa) ovat ottaneet asiakseen julistaa järjestöleikkaukset täysin moraalittomiksi, hirveiksi ja absoluuttisesti vastustettaviksi asioiksi, jotka romuttavat hyvinvointivaltion tai vähintäänkin syöksevät ainakin miljardi suomalaista köyhyyteen ja rappioon. He ovat myös sitä porukkaa, joka paasaa alinomaa "historian oikealla puolella" olemisen tärkeydestä. Tiedätte keitä olette, ja haluan kysyä teiltä suoraan: oletteko miettineet loppuun asti, kenen joukoissa seisotte?

Vieraskynä: Terffejä juuri sinun takapihallasi (jatko-osa tyttöjen kirjoituksille Tumblrin syövereistä)

Heippa taas! Toivottavasti kaikilla on kesä alkanut hyvin, vaikka säät ovatkin toistaiseksi olleet viileänpuoleiset. Ja toivottavasti jokavuotinen sateenkaarilobotomia eli pakko-Pride-tuputus ei käy liiaksi hermoille (you have my sympathies). Itse olen tarkoituksella pyrkinyt välttelemään kaikkea Pride-aiheista, mutta pridetystä kuplii ja pulppuaa somefeedeissä jatkuvana virtana vastaan, joten ei siltä voi täysin välttyä oikein mitenkään (mikä toki on koko homman tarkoituskin).

Uutta Pride-aiheista postausta en ole jaksanut nyt lähteä rakentelemaan, mutta tässä viimeisin aiheeseen liittyvä ja kohua herättänyt uutinen: "Helsinki Pride vaatii työn­tekijöiltään kuuden kuukauden palkan sakkona, jos vuotaa luottamuksel­lisia tietoja ulkopuolisille". Lyhyesti: Helsinki Pride -järjestö on ottanut käyttöönsä työsopimusmallin, jonka ehtoihin kuuluu, että jos työntekijä "jakaa luottamuksellisia tietoja" järjestön sisältä ulkopuolisille ja siten rikkoo salassapitovelvollisuutta, hän joutuu maksamaan järjestölle 20 000 euroa sopimussakkoa (tämä on kuuden kuukauden tuloja vastaava summa, keskimääräinen kuukausipalkka järjestön työntekijällä on nimittäin noin 3500 euroa). Järjestön hallituksen puheenjohtaja Matti Nummisen mukaan järjestö "katsoo luottamukselliseksi esimerkiksi tiedot, joita organisaation ulkopuoliset eivät tiedä, sekä tiedot, joita työntekijä on saanut työtä tehdessään joko organisaatiolta, asiakkaalta tai esimerkiksi kumppanilta". Vaitiolovelvoite on sopimuksen allekirjoittajalle toistaiseksi voimassa oleva eli käytännössä ikuinen, eli suun on pysyttävä supussa koko loppuelämän, mikäli ei mieli maksella kymppitonnien sopimussakkoja entiselle työnantajalle.

Eli massiivisia valtionavustuksia hillotolpalta käärivä järjestö, joka on profiloitunut Suomessa ihmisoikeuksien edistämisen merkittävimmäksi ja suurimmaksi elinehtotoimijaksi ja jonka toiminta pitäisi olla kaikilla tasoilla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää, on niin huolissaan kulissien takaisten salakähmäisten toimiensa paljastumisesta, että sen vaikutuspiirissä työskentelevät henkilöt täytyy sakkojen uhalla varmistaa hiljaisiksi koko loppuelämäkseen. Tehkööt kukin tästä omat johtopäätöksensä.

Tässä vielä muutama linkki aiempina vuosina kirjoittamiini Pride-aiheisiin postauksiin:
Mietteitä Pride-kuukaudesta, joka on yhä edelleen täyttä helvettiä (2024)
Pride-lipun sienitrippi (2023)
Pride-kuukausi on yhtä helvettiä (2021)

SITTEN ASIAAN:

Muistanette vieraskynätekstin Tyttöjen kirjoituksia Tumblrin syövereistä, joka julkaistiin viime vuoden heinäkuussa. Tekstin laatinut Tumbleriina on laatinut tekstiin nyt jatko-osan, jonka kontekstina ovat tällä kertaa TERFit, eli trans-exclusionary radical feminists, jos joku ei vielä tiedä akronyymin merkitystä.

Hei kaikki, Tumbleriina täällä taas morjensta! Edellinen ohjattu sukellusretkeni keräsi positiivista palautetta, joten päätin järjestää uuden. Tällä kertaa vien teidät kepeähkölle snorklausmatkalle Tumblrin TERF-laguunin kirkkaisiin vesiin, jossa voimme seurata merietanoiden möngerrystä ja vuokkokalojen kisailua korallien lomassa, luonnollisen auringonvalon siivilöityessä kauniisti yläpuoleltamme.

Kuten aiemmassa tekstissäni kerroin, Tumblr ei maineestaan huolimatta ole yksinomaan genderlööperiä. Tällä hetkellä siellä on useita aktiivisia genderkriittisiä blogeja, joita pitävät radikaalifeministit, tyttömulkkuja vierastavat lesbot, vanhat hipit jotka ovat oivaltaneet ettei ihan kaikkien kukkien ole syytä antaa kukkia ja monet muut. Näiden blogien suosio on Tumblrin mittapuulla yllättävänkin suurta, vaikka niiden keräämät tykkäykset ja rebloggaukset usein kalpenevatkin lgbtqiaplusmiinusnolla-humpuukin rinnalla. Miettikääpä: jos kerran genderkriittisyys on onnistunut saamaan jalansijaa Tumblrissa, mitä se kertoo tilanteesta Tumblrin ulkopuolella?

Tällä videolla Maria MacLachlan (jota fanitan suuresti) kertoo brittien muuttuneista asenteista. Puolentoista vuoden takaisesta kyselytutkimuksesta huomataan, että kannatus homoseksuaalisia suhteita ja vaihtoehtoisia perhemuotoja kohtaan on suurempaa kuin koskaan. Sukupuolen itsemäärittelyn kannatus sen sijaan on laskenut sekä ennakkoluulot transsukupuolisia kohtaan nousseet. Vaikka Ison-Britannian valtamedia BBC on Suomen Yleisradion tapaan ideologien kolonisoima, tavan kansalaiset eivät enää niele älyttömyyksiä purematta. Tästä voi myös päätellä, etteivät kaikki genderkriittiset ole homofobisia oikeistolaiskristilliskonservatiiveja kuten olkiukkoja väkivaltaisesti rakastelevat höyrypäät usein väittävät, vaan meitä on hyvin moneen junaan. (Linkki.)

Kiinnittäkää snorkkelinne, levittäkää aurinkovoidetta herkän suomalaishipiänne suojaksi ja varokaa merisiilejä!

*pläts*

Kunniaterffit

Aloittakaamme Tumblr-terffeilyyn tutustumisen @honoraryterfposts-blogista. Blogin idea on reblogata postauksia, joiden kirjoittaja on tahattomasti genderkriittinen.

"Saatanan terffit, kun olette samaa mieltä kanssani!"

 Jopa Sophie Labelle on päässyt mukaan olemalla rikkinäinen kello.

Jollakulla leikkaa vihdoinkin:

Toinen samantyylinen blogi on @iconicterfposts, joka tarjoilee meille seuraavan helmen:

Tämä mielensä pahoittanut ja bloginsa sittemmin deletoinut mieslesbo toimii kätevänä aasinsiltana seuraavaan aiheeseen.

Mikä kumman "lesbo"?

Kummallista kyllä, totuus on päässyt joiltakuilta unohtumaan. Onneksi Tumblrin lesbot ovat rientäneet apuun.

Tähän haluan laittaa kontrastiksi kuvankaappauksen Redditistä, joka on mielestäni monella tapaa pahempi kuin Tumblr. Reddit on Tumblrin tapaan genderideologien temmellyskenttä, mutta sen pääasialliset käyttäjät ovat nuorten tyttöjen ja naisten sijaan miehiä. Tämän vuoksi Reddit on pullollaan toinen toistaan kuvottavampia pornosubeja, kun taas r/GenderCritical suljettiin, koska tunteet loukkaantuivat.

Ei ihme, että lesbouden todellinen luonne on hukassa, kun naiseuttakaan ei osata määritellä. Suosittelen kaikkia katsomaan Matt Walshin "What is a Woman?" -dokumenttielokuvan, olipa sen tekijästä mitä mieltä hyvänsä

@gendiebrainrotreceipts on erittäin aktiivinen, genderistien aivopieruja arkistoiva blogi. Merkittävä osa keräämistäni kuvakaappauksista on peräisin sieltä.

Loppukaneetiksi legendaarinen Magdalen Berns kertoo totuuden.

 "Mä joka päivä seksitöitä teen..."

Unohtakaamme hetkeksi terffit, näen silmäkulmastani swerffiparven! (SWERF = Sex Worker Exclusive Radical Feminist.) Swerffit ovatkin todella takaperoinen joukkio: he kehtaavat väittää ettei seksityö muka olisi oikeaa työtä. Kaikkein savolaisimmat jopa jupisevat jotain laillisesta ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta, mokomatkin vanhapiikadinosaurukset... Onneksi heitäkin varten on kehitetty nasevia, jotenkin tutun kuuloisia iskulauseita megafonien läpi huudettavaksi. Koskapa vesi johtaa erinomaisesti ääntä, niin kaikki yhdessä: SEX WORK IS WORK! *köhh khöhh pärsk*

Leikinlasku sikseen: nykyisin kaikki tiedostavat, edistykselliset ja sosiaalisesti valveutuneet kansalaiset kannattavat seksityötä ja julistavat DNI-listoissaan lähestymiskiellon myös swerffeille.

Viaton enkeliraukka menettää siipensä joka kerta, kun uusi jonninjoutava kirjainrimpsu päästetään eetteriin.

Ikioma Valo Vesikauriimme (joka on töissä Hivpointissa) lässyttää julkisessa Instagramissaan "seksityöntekijöiden oikeuksista"... Siis oikeudesta tulla paritetuksi, kaupatuksi, traumatisoiduksi tai jopa tapetuksi, kuten seksityöntekijöille (myös niille "laillisille") liian usein käy.

Suomen parituslaki kieltää tällä hetkellä tässä artikkelissa kuvatut "lailliset bordellit". Oletko Valo aivan varma, että haluat sellaisia myös meille?

Tämä on ehkäpä nerokkain Tumblr-kulttuurin kritiikki, jonka olen koskaan lukenut. Asia kuin asia saadaan käännettyä päälaelleen, kunhan mukaan sekoitetaan intersektionaalista retoriikkaa ja muodikkaita täytesanoja, kuten seksityön vannoutuneet puolustajat tekevät. En liene kovin väärässä olettaessani, että harvemmalla heistä on henkilökohtaista kokemusta seksityöstä ja sen karusta todellisuudesta.

Tapaus Neil Gaiman ja Tumblrin pyhät sonnit

Kirjailija Neil Gaiman oli yksi niistä melko harvoista julkisuuden henkilöistä, jotka ovat aktiivisia Tumblrissa. Neil-setä oli aikoinaan hyvin suosittu, ennen kuin hän kesällä 2024 joutui skandaalin ryvettämäksi, kun joukko naisia syytti häntä ja hänen ex-vaimoaan Amanda Palmeria karmaisevista seksuaalirikoksista. Häntä ei ole sen koommin Tumblrissa näkynyt, mutta hänen bloginsa on edelleen luettavissa.

Neil-setä jakoi paljon lgbtq-positiivista hyvänmielensisältöä ja korosti "liittolaisuuttaan". Hän on myös esiintynyt Amandan kanssa Coney Island Mermaid Paradessa, joka on hyvin suosittu homoväestön keskuudessa, ja josta on tehty Setankin suosittelema lastenkirja "Julius on merenneito".

Gaimania vastaan ei ole nostettu virallista syytettä, ja juttu on muutenkin sangen hämärän oloinen, mutta hänen kohtelunsa on syytösten ilmitulon jälkeen ollut hyvin erilainen kuin yhdenkään naispuolisen terfin. Yllättäen hänen tuotoksiaan ei enää näkynyt missään, ja ne harvat kirjoitukset jotka hänestä julkaistiin, peräänkuuluttivat, ettei hänestä enää saa puhua.

Tumblrin radikaalifeministiosasto ei kuitenkaan anna miesparan olla rauhassa. Heitä tuntuu kyrsivän se, miten J.K. Rowling saa edelleen aktiivisesti kuraa niskaansa, kun taas Neil-setä yritetään vaieta kuoliaaksi.

Neil Gaimanista pääsemmekin sujuvasti skotlantilaisnäyttelijä David Tennantiin joka on tunnettu mm. Dr Whosta, Good Omensista (joka on osittain Gaimanin käsialaa) ja lapsensa transiuttamisesta. Hän on ollut Tumblrin kultapoika jo pitkän aikaa ja itsekin fanitin häntä, kun vielä Dr Whota katsoin*. David on suuriäänisesti julistautunut transien liittolaiseksi ja ryöpyttänyt J.K. Rowlingia ja muita ilkeitä terffejä jopa ihan tv-kameroiden edessä. Enää ei puutu kuin julkinen anteeksipyyntö hänen esiintymisestään neljännessä Harry Potter -elokuvassa (linkki).

*Dr Who on yksi BBC:n pitkäikäisimmistä sarjoista, mutta sen suosio on viime aikoina notkahtanut, koska vannoutuneimmatkaan fanit eivät enää niele sarjaan "vaivihkaa" ympättyjä pronominikoulutuksia. Mutta ei hätää: Juno Dawsonin palkkaaminen auttaa takuulla Lääkäri Ketän uuteen nousuun! (Linkki 1, linkki 2.)

…

Yltiö"feministiset", epämääräistä liittolaisuuttaan toitottavat wokebro-miehet, kuten Neil, David ja vaikkapa Pedro "Protect the Dolls" Pascal, saavat minussa tätä nykyä aikaan kylmiä väreitä. Pedro ponkaisi Tumblrissa suursuosioon tultuaan ulos kaapista aakkosliittolaisena, ja jotkut teistä varmaan bongasivat tämän vuoden Helsinki Pride -kuvien joukosta Pedro-fanin kyltteineen. Minkäköhänlainen skandaali hänen kulisseissaan mahtaa muhia?

Peikkotanssi tanssitaan aivot nurinpäin

Aloittelevat genderkriittiset tumbleristit törmäävät usein asiaan liittyviä tageja selatessaan ensimmäisenä trollipostauksiin, jotka nousevat valtavan tykkäysmäärän vuoksi hakutuloksissa ensimmäisten joukkoon. Näitä tutkiessani huomasin pari mielenkiintoista asiaa.

Lähes jokainen tunnistaa tämän kuvan vitsiksi. Huomatkaa, että se on saanut hyvin paljon näkyvyyttä (tai ainakin ensivilkaisulla näyttää siltä). Tarkastellaanpa sitä vähän lähemmin.

Lähes kaikki tykkäykset ja rebloggaukset ovat botteja, jotka on helppo tunnistaa profiilikuvan puuttumisesta ja generoidusta käyttäjänimestä. Kaikki rebloggaukset ovat myös suoraan alkuperäisestä postauksesta, eli se ei kierrä käyttäjältä toiselle kuten viraalipostaus kiertäisi. Huomioikaa, että Tumblr sallii vain yhden tykkäyksen, mutta rebloggausten määrää ei ole rajoitettu, joten sama botti voi reblogata trollipostauksen vaikka kuinka monta kertaa.

Tässä on taas hyvä esimerkki trollista, joka päällisin puolin näyttää saaneen paljonkin näkyvyyttä.

 Sama juttu kuin edellisenkin kanssa.

Tämä puolestaan on oikea ihminen, joka dokumentoi asiakseen terf-natsien väärinkäytöksiä. Hänen modus operandinsa on postata ruutukaappauksia kommenttien kera, jottei alkuperäinen postaus saisi liikaa näkyvyyttä, ja syyttää kaikkia pedofiileiksi. Hän on myös epäilyttävän suosittu.

Pitihän se arvata.

Trollitehtailu ei ole yksinomaan Tumblr-ilmiö. Vapaa tietosanakirja Wikipedia on ollut koko olemassaolonsa ajan hivenen kiistanalainen: jokainen millenniaali muistanee yläkoulu- ja lukioaikaisten opettajien varoitukset, kuinka kuka tahansa voi kirjoittaa sinne mitä tahansa. Mieleen jäivät myös kehotukset käydä läpi lähdeluettelo ja siteerata esitelmissä niitä itse artikkelin sijaan, jottei tullut miinuspisteitä. Wikipedian muokkaussodat ja ei-niin-neutraaliin sävyyn kirjoitetut artikkelit lienevät kaikille tuttuja, mutta myös transaktivistit ovat löytäneet tiensä aktiivisimpien wikimuokkaajien joukkoon. He pitävät huolen, että transasiat pysyvät tapetilla vaikka virheellisiä tietoja levittäen. (Linkki 1, linkki 2.)

Yksi juttu, mitä opettajat eivät ainakaan omien muistikuvieni mukaan opettaneet, on Talk- eli Keskusteluosion lukeminen. Ne tarjoavat vilauksen kulissien taakse, ja suosittelenkin kaikkia vähintään kurkistamaan Wikipediaa selatessanne mitä sieltä löytyy: kiihkeää väittelyä Klingonien nimien kirjoitusasuista taikka kaikenlaisen transnuorille tarjottavan terapian leimaamista julmaksi käännytykseksi.

No niin ystävät, retki on jälleen ohitse. Rentoutukaa toki hetkinen rannalla ja nauttikaa helteestä nyt kun kerrankin voitte. Toivottavasti teille jäi positiivinen fiilis ja uskotte vähän enemmän tulevaisuuteen. Näkemisiin!