Tänään toivotetaan tervetulleeksi uusi vieraskynäilijä, nimimerkiltään Tumbleriina. Tumbleriina on tehnyt myyräntyötä Tumblrin (eli yhden transsekoilun ja siihen liittyvän sosiaalisen tartuttamisen kultakaivoksen) syövereissä jo pidemmän aikaa ja nappaillut sieltä paljon kuvakaappauksia, joista osaa esitellään tässä hauskasti rakennetussa koosteessa. Kohderyhmänä eivät ole tällä kertaa MtF-transit (joista olen itse kirjoittanut aiemmin, linkki sivupalkissa) vaan jonkinlaisen transidentiteetin (transmies, transmaskuliini, ei-binääri, sukupuoleton jne. jne.) omaksuneet FtM-tytöt/-naiset, jotka ovat omaksuneet ajatuksen transidentiteetistä yleensä joko Tumblrin tai Redditin kaltaiselta alustalta ja imautuneet siihen kaikukammioon kenties vuosikausiksi.
Kuvakaappaukset ovat hyvä väläys siihen, millainen kaninkolo Tumblrin ja Redditin kaltaiset suursomet voivat olla etenkin nuorisokulttuurien tapauksessa (jollainen suureksi osaksi myös gendersekoilu on; se on ikään kuin uusi punk tai goth, joskin paljon niitä vaarallisempi, koska genderiin liittyy brutaalia ja peruuttamatonta kehonmuokkausta). Tekstissä on esimerkkejä eri aihealueista, joiden ympärillä keskustelu gendersomesfäärissä enimmäkseen pyörii, mutta rajattuna tällä kertaa transidentifioituvien tai "sukupuoltaan pohtivien" tyttöjen kirjoitteluihin.
Laventelin toim. huom. Edellä mainittuun epäsuorasti mutta olennaisesti liittyvä asia:
Ihan Suomen transpoleja myöten on ollut jo pitkään tiedossa, miten "kokeneemmat" transit manipuloivat ja aivopesevät omilla forumeillaan (usein suljetuilla) nuorempia sukupuolihämmentyneitä omaksumaan transidentiteetin ja jakavat niissä toisilleen ja uusille tulokkaille neuvoja siitä, mitä transtutkimuksissa kannattaa tai "kuuluu" sanoa, jotta irtoaa diagnoosi eikä joudu jäähylle tai tule hyllytetyksi. Syitä jäähyn saamiseen tai hyllytykseen transtutkimuksista voivat olla esim. epävakaus tai milloin minkäkinlainen mielenterveysoirehdinta, jotka ovat transidentifioituvilla ihmisillä suorastaan hävyttömän yleinen transidentiteetin komorbiditeetti (= liitännäis- tai oheisoirehdinta). Tämä kaikki on siis ihan yleisessä tiedossa, mutta jostain syystä siitä ei mediassa ole puhuttu sen enempää lukuun ottamatta detransitioituneita, jotka ovat avoimesti kertoneet esim. somekanavan tai haastattelun kautta omasta traumataustastaan ja sen yhteydestä transidentiteetin muovautumiseen.
Tämä edellä mainittu (miten transit eri tavoin manipuloivat herkässä iässä olevia lapsia ja nuoria hyppäämään genderjunaan) on aihe, jota voisi esimerkkien valossa tarkastella ihan omassa tekstissään ja olen sitä usein pohtinutkin, mutta ongelma on, että suuri osa keskustelusta käydään suljetuilla forumeilla, eikä niistä voi julkaista kuvakaappauksia. Voi käyttää vain julkisten forumien materiaalia ja puhua korkeintaan yleisellä tasolla, mikä toki onnistuu sekin, mutta tarvitsen tähän enemmän materiaalia. Katsotaan, josko asia tulisi myöhemmin ajankohtaiseksi.
Niinpä siis kaikki tämänkin tekstin kuvakaappaukset ovat julkisilta (= kuka tahansa voi löytää ne googlettamalla tai selaamalla) forumeilta, eivät suljetuilta tai yksityisiltä. Tämä tiedoksi myös tuleville vieraskynäkirjoittajille: jos haluat liittää vieraskynätekstiisi kuvakaappauksia, niiden tulee olla julkisilta alustoilta. Esim. Facebookin Sateenkaari-Suomi-ryhmä on suljettu ryhmä, joten sieltä peräisin olevia kuvakaappauksia ei voi julkaista; syinä tähän ovat kirjoittajien ja noihin ryhmiin kuuluvien yksityisyyden suojaaminen sekä tietoturva- ja tekijänoikeusasiat.
Vieraskynä alkaa:
Hei, kaikki Laventelin lukijat!
Tervetuloa mukaan päiväretkelle Tumblrin syövereihin, olen oppaanne Tumbleriina ja kokenut sukeltaja. Olen sukellellut Tumblrissa jo pidemmän aikaa, kunnes muutama vuosi sitten pitkäaikainen altistuminen älyvapaalle aakkospelleilylle (sanooko MOGAI kellekään mitään?) auttoi osaltaan minua peakkaamaan. Olen sen jälkeen alkanut keräilemään ruutukaappauksia Tumblrin synkimmistä syvyyksistä.
Laventelin toim. huom. MOGAI = Marginalized Orientations, Gender Alignments and Intersex.
Tumblr on olemassaolonsa aikana kerännyt paljon kyseenalaista mainetta, ja ihan syystäkin: onhan se tunnettu yhtenä genderideologian pahimmista noidankattiloista. Tumblrissa on liikkeellä paljon hyvinkin luotaantyöntävää sisältöä, aina mastektomia-arpien ihailusta tulikivenkatkuiseen JKR-vihaan, ja mikäli haluaa säilyttää järkensä on syytä blokata tietyt tagit (tämä tosin pitää paikkansa muidenkin somealustojen kohdalla). Tumblr on kuitenkin paljon muutakin kuin hupellusta: siellä on myös genderkriittisiä blogeja, joiden joukossa on ainakin yksi suomalainen (@naistensaari), ja saankin nykyisin suurimman osan TERF-sisällöstäni Tumblrista.
Tumblr lisäsi viime vuoden aikana alustalleen uutena ominaisuutena Communities-ryhmät, jotka ovat subredditien tapaan käyttäjien moderoimia, tiettyyn aihepiiriin keskittyviä keskusteluryhmiä. Niiden sisältö on kaikkien käyttäjien luettavissa, ainoastaan kommentointi on rajoitettu ryhmän jäsenille. Yksi näistä ryhmistä on FTMblr, joka on nimensä mukaisesti tarkoitettu trans- ja muusuidentifioituville tytöille ja jossa on tämän kirjoittamishetkellä noin 13 000 jäsentä. Laventelin lukijoina voinette aavistaa, millaista sisältöä ryhmästä löytyy. Käyttäjäkunta on viestien sisällöstä päätellen hyvin nuorta ja joukossa on alaikäisiä, kuten tästä kuvasta näette.
Onko kaikilla happitankit täynnä ja varusteet kunnossa? Sitten mentiin! *plumps*
Sosiaalinen tartunta
Transaktivistit ovat jo kauan väittäneet, että transius on ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus, johon ei voi ulkopuolisesti vaikuttaa. Seuraavat kuvakaappaukset kertovat kuitenkin aivan toista tarinaa.
Ensimmäinen kommentoija on trans, koska kaverikin on. Toinen vaikuttaa puolestaan käyvän läpi murrosikäisen itsensä etsimisvaihetta, johon ensimmäiset seurustelusuhteet kuuluvat, ja hänen nimimerkkinsä viittaa liialliseen yaoi-sisällön kulutukseen. Huomionarvoista on, että yaoi on fiktiivistä, heteronaisten kirjoittamaa ja heteronaisille suunnattua homopornoa joka on yhtä kaukana todellisuudesta kuin muukin porno.
Laventelin toim. huom. Omien havaintojeni mukaan erittäin merkittävällä osalla transidentiteetin omaksuneista bi-/heterotytöistä yhtenä kimmokkeena koko asiaan on ollut yaoihin ja shounen-aihin hurahtaminen ja sen suurkuluttaminen. Shounen-ai on vapaasti käännettynä "poikien rakkaus" ja siis periaatteessa sama asia kuin yaoi, mutta yaoi on yleensä seksuaalisesti suoraviivaisempaa ja graafisempaa kuin shounen-ai. Shounen-ai kuvaa poikarakkautta enemmän pehmeästä söpöilyn näkökulmasta, eikä siihen välttämättä sisälly graafista seksuaalisen kanssakäymisen kuvausta.
Kuinka moni meistä nk. perustallaajista ihan oikeasti mahtuu genderideologian tuputtamiin ahtaisiin nais- ja miesmuotteihin? Tämäkin kommentoija on jo lapsena tajunnut olevansa oma persoonansa, mutta hänelle on valehdeltu ettei se ole normaalia ja tungettu lohdutukseksi kivanvärinen lippu kouraan.
- Koronavuosi ja liikaa aikaa internetissä, check.
- "Kun kaverikin", check.
- Sosiaalisen median vaikutus, check.
Olette varmaan huomanneet, että transnaiset valitsevat itselleen usein perinteisen naisen nimen, kun taas transmaskuliinien ja muusujen nimet ovat usein kuin suoraan fantasianimigeneraattorista. Lisäksi etenkin muusut tuntuvat myös vaihtelevan nimiään vähän väliä, kun entinen ei enää tunnukaan omalta. Tavallaan ymmärrän miltä heistä tuntuu: itseäni vanhemmat paiskasivat boomernimellä, ja valehtelisin jos väittäisin ettei vaihtaminen olisi koskaan käynyt mielessä. Tiedostan kuitenkin sen, että vaikka vaihtaisin nimeni kuinka monta kertaa, olen edelleen sama ihminen eikä elämäni muutu sen paremmaksi tai huonommaksi (eikä sukupuoleni myöskään vaihdu, jos vaihdan Ritvasta Pentiksi). FTMblrissä on paljon tällaisia nimiäänestyksiä, jotka lähinnä tuovat mieleen videopelien hahmonluonnin.
Ylemmällä kirjoittajalla on selvästi hahmoeditori päällä. Hän ei halua nimeä itselleen vaan luomalleen mielikuvitusolennolle.
Tämä kirjoittaja on kokeillut useita nimiä löytääkseen sen "cooleimman"... Onkohan etsintä vielä kesken?
"Huamenta! Ruarimiäs Ruatsalainen ilmoittautuu palvelukseen!"
Mitäköhän ohjelmistotalot mahtaisivat ajatella Malwaren työhakemuksesta?
Nämä seuraavat kaksi paljastavat hyvin koko nimi- ja pronominisekoilun epäaitouden. Uutuudenviehätys karisee nopeasti ja nimi ei enää tunnukaan omalta. Nimihän ei poikaa pahenna, muttei nimi myöskään poikaa tee, vaikka affirmatiiviset kaverit ja terapeuttitädit niin väittäisivätkin.
Vaatteilla ei ole sukupuolta?
Vaatteet tunnetusti tekevät miehen. Valitettavasti miesten ja naisten vaatteet on suunniteltu ja kaavoitettu perustavanlaatuisesti erilaisille vartalotyypeille, minkä nämä affirmoivia housuja etsivät neitoset ovat ikäväkseen huomanneet.
Tässä puolestaan muusu (?) on pukeutunut hameeseen ja vaikuttaa tiedostavan sen naisten vaatteeksi. Kommenteissa hänelle valehdellaan estoitta, koska totuuden kertomisesta seuraa pekkaa ja penaltia moderaattoreilta.
Ei ole miesten takki tämä, vaikka hieno onkin...
Tämmöinen logiikkapläjäys on peräisin toisesta aakkosmafian runkkausring… *khöm* ...siis keskusteluryhmästä (tuo P-kirjain tarkoittaa polyamoriaa, senkin kukkahattusedät).
Muistatteko, kuinka Trans ry ripitti viime vuonna Pride-yhteistyökumppani Zalandoa siitä, että heidän verkkokaupassaan vaatteet on edelleen jaoteltu sukupuolen mukaan? Näille ihmisille on ihan oikeasti tullut yllätyksenä se, ettei suuryritysten harjoittama sateenkaaripesu ole luonteeltaan aitoa taikka vilpitöntä, puhumattakaan siitä, miten älytön veto sukupuolijaottelun poistaminen olisi Zalandon tapaiselle nettivaatekaupalle. Miettikää sitä tuotepalautusten määrää ja myynnin laskua, joka on väistämätön seuraamus tuotteiden selaamisen hankaloittamisesta. Go woke, go broke.
"Dysphoria, dysphoria's a fallacy in your head"
Kommentoijat yrittävät ystävällisesti validoida puhumalla potaskaa. Heidän logiikallaan trans ei tarkoita yhtään mitään.
Potentiaalisia katujiakin löytyy. Tämä seuraava kirjoittaja on jo kertaalleen lopettanut testosteronin käytön koska säikähti muutoksia, ja hakee ratkaisua ristiriitaisiin tunteisiinsa pornosta (forcemasc on pornokategoria).
Nämä transmaskuliinit puolestaan ovat saaneet huomata miesten ja naisten erilaisuuden yrittäessään sopeutua poikaporukoihin. Oikeassa maailmassa teinipojat eivät näekään heitä "yhtenä jätkistä", tai jos näkevätkin, niin poikana kohdelluksi tuleminen ei vastaakaan odotuksia. Kirjoittajat ovat marinoituneet samanhenkisten nörttityttöjen kanssa internetin transryhmissä ja omaksuneet vahvasti superwholockin* ja shounen-ai-mangan värittämän näkemyksen siitä, mitä poikana/miehenä oleminen on.
Trans Power! -videosarjassa esiintynyt Sumu antoi minulle hyvin samanlaisia viboja: hänen käsityksensä mieheydestä tuntui perustuvan hänen (oletettavasti) yksinomaan tytöistä koostuvan kaveriporukkansa keskinäisiin sepityksiin, ja mikäli hän aikoo jatkaa transition tiellä (toivon ja rukoilen, että hän tulee järkiinsä), on hänellä edessään melkoinen kulttuurishokki.
*Superwholock on yhteisnimitys Supernatural-, Doctor Who- ja BBC:n Sherlock-sarjojen enimmäkseen naispuoliselle fanikunnalle. Googleta omalla vastuulla ja varo kaninkoloja.
 |
| Laventelin toim. huom. Tämä kuva on itse asiassa vuonna 2003 ilmestyneestä kouluampumisesta kertovasta Elephant-elokuvasta, joka löytyy YouTubesta. Varoitus: elokuvassa on järkyttäviä kohtauksia. |
Laventelin toim. huom. Tässä suomennettuna kommentteja videon (joka on julkaistu kolme kuukautta sitten) alta:
"Koko liikkeessä on kyse sen ignoraamisesta, miten oma toiminta vaikuttaa muihin ihmisiin."
"Seksuaalista hyväksikäyttöä huijaamalla. Rehellisesti, tämä on vastenmielistä ja epäkunnioittavaa."
"Minulla kesti vuosia hyväksyä oma homoseksuaalisuuteni: pitkä ja tuskallinen taistelu, johon liittyi paljon itsevihaa ja torjuntaa. Perheeni ja ystäväni eivät hyväksyneet minua, ja pitkän aikaa en hyväksynyt itsekään itseäni. Nyt vihdoin ymmärrän, kuka ja mikä olen. Synnyin tällaiseksi. Tästä syystä minua raivostuttaa suuresti, että minun nyt odotetaan hyväksyvän vastakkaisen sukupuolen edustajat [romanttiseksi tai seksuaaliseksi kumppaniksi], koska muuten tulen leimatuksi transfoobikoksi. En kirjaimellisesti kykene: se on perustavanlaatuisesti täysin mahdotonta. Homoseksuaalisuuden kutsuminen "genitaalipreferenssiksi" on silkkaa naamioitua homofobiaa, koska se tekee täysin tyhjäksi sen taistelun, jonka niin monet homomiehet ovat joutuneet kohtaamaan ja läpikäymään."
"Raiskaus huijaamalla on rikos."
"Homomiehenä pelkkä ajatuskin heteroseksuaaleista TIF:eistä [trans-identified female] rikkomassa minun ja homoveljieni rajoja järkyttää minua. Kiitos, että puhut tästä asiasta!"
"Homoseksuaalisena miehenä olen eksklusiivisesti kiinnostunut biologisista miehistä. En muuten olisi homoseksuaali. Sille on syynsä, etten ole kiinnostunut transmiehistä."
"Kiitos tästä, se palautti mieleeni muiston samankaltaisesta tilanteesta. Minulla se ei tapahtunut online vaan homoklubilla. Olin shokissa, minua kuvotti ja olin vihainen, vaikka lopulta pystyin tuntemaan jonkinlaista sääliä tuota tytönletukkaa kohtaan. Tätä voisi kutsua omaksi peak trans -hetkekseni."
"On erittäin vastenmielistä ja petomaista, ettei kerro omasta transidentiteetistään muille ja pettää heitä, aivan kuin he yhtäkkiä vain hyväksyisivät sinut, koska eivät sattuneet tietämään asiasta. Kuka tällaista olisi voinut uskoa?"
"Kuinka älykästä on mennä näyttämään oma naamansa YouTubessa vain kertoakseen, että on mennyt pettämään omaa poikaystäväänsä?"
"Kiitos, kun teit tämän videon. Olen homomies, sinkku ja kauhuissani siitä, että jotain tällaista voisi tapahtua minulle. Lähes jok'ikinen homomies, jonka olen tavannut, on kuvannut traumaattista kokemusta, jossa he yrittivät väkisin kiihottua naisista. Me emme vihaa naisia; me vain emme kykene tuntemaan kiihottumista ja viehtymystä heitä kohtaan. On äärimmäisen vaarallista TIF:eille kuvitella olevansa homomiehiä. Saattaa kuulostaa nurinkuriselta, mutta tulemme tulevaisuudessa näkemään videoita ja tarinoita naisista, jotka ovat tulleet homomiesten ja meidän tilojemme torjumiksi. Toivon, että feministit silloin pitävät meidän puoltamme."
(Ja niin edelleen. Kommentteja on paljon enemmänkin, mutta tuosta saa käsityksen olennaisesta.)
Syvä pääty
Mistä lapsi on voinut saada tämänkaltaisen idean...
Vieraskynä päättyy.
Kiitokset Tumblriinalle hauskasta (huolimatta aiheen vakavuudesta) ja hyvin jäsennellystä vieraskynästä!
"I wish I could be friends with cis men the way cis men are with each other. Whenever I feel like I'm one of the boys they do something that reminds me that not only am I just a girl to them and sometimes not even that, just an object to fuck. I know I shouldn't put my value in cis men's opinions but it's isolating to not be fully accepted by your own gender. I don't think I ever will until I pass."
Suomeksi: "Toivon, että voisin olla ystävä cismiesten kanssa sellaisella tavalla kuin he ovat keskenään toistensa kanssa. Joka kerta, kun tunnen itseni yhdeksi pojista, he tekevät jotain mikä muistuttaa minua siitä että en ainoastaan vain ole heille tyttö [huomatkaa, hän itse tiedostaa ja myöntää tämän] vaan joskus en edes sitä, vain objekti jota panna. Minun ei pitäisi panna arvoani cismiesten mielipiteiden varaan, mutta on eristävää, kun ei tule hyväksytyksi oman sukupuoli-identiteettinsä edustajien taholta. En usko että näin käy, ennen kuin minusta on tullut läpimenevä."
Kuten Tumbleriina totesi, transmiehet ja transmaskuliinit pääsevät huomaamaan usein vasta jälkikäteen (transtoimenpiteiden läpikäymisen jälkeen), ettei poikien ja miesten maailma olekaan sellainen kuin he olivat keskinäisissä kaikukammioissaan keskenään fantasioineet. Oikea maailma ei toimikaan niin, että poika/mies vain alkaisi nähdä FtM-transin poikana/miehenä, tai vaikka niin kävisikin että näkisi, se kohtelu ja poikien/miesten reaktiot eivät vastaa odotuksia. Näiden FtM-menninkäisten käsitykset poikuudesta/mieheydestä perustuvat heidän oman viitekehyksensä (biologisten tyttöjen, joilla on identiteettiongelma) kaveriporukassa kyhättyihin sepityksiin, jotka ovat usein vahvasti stereotypioiden värittämiä ja yaoin/shounen-ain kaltaisen materiaalin muokkaamia.
Tämä on itse asiassa yksi keskeisimpiä teemoja koko transasiassa: se, millaisia käsityksiä, kuvitelmia ja odotuksia transeilla on siitä, miten heidän kokemussukupuolensa yksilöt toimivat keskenään ja ottavat heidät osaksi keskinäistä kanssakäymistään tai eivät ota. Pohditaanpa asiaa vähän. Yksi konkreettinen ja selkeä ilmentymä noista odotuksista ja yrityksistä on bokserikatto, josta olen kirjoittanut tässä tekstissä. Bokserikatto tarkoittaa siis sitä ilmiötä, kun transmiehet yrittävät päästä osaksi homomiesten keskinäiskulttuuria ja deittailu-/seksielämää ja pettyvät, kun homomiehet eivät olekaan kiinnostuneita heidän sukupuoli-identiteetistään ja genderperformanssistaan eivätkä suostu kiertoteitse eheytettäviksi ryhtymään heterosuhteisiin. Tämäkös onkin asia, joka transeja vituttaa kuin pientä jyrsijää.
Miesten ja naisten keskinäiset sosiaaliset (ja seksuaaliset) todellisuudet poikkeavat toisistaan hyvin monella eri tasolla ja perustavanlaatuisesti. Olen jonkin verran eritellyt ja analysoinut noita eroja tässä tekstissä. Poikien ja miesten kanssakäymistä määrittävät tietyt poikuutta ja mieheyttä yhdistävät tekijät ja lainalaisuudet, jotka ovat sekä fysiologisia, psykologisia, seksuaalisia että sosiologisia. Mies peilaa omaa mieheyttään ja maskuliinisuuden prinsiippiin luontaisesti kuuluvia ominaisuuksia toisten miesten kautta – fyysinen voimakkuus ja kulmikkuus, karvaisuus ja muu testosteronin miehistävä vaikutus kehossa, äijämäisyys, yleinen uskottavuus miehenä eli onko ns. ylemmän tason vai alemman tason mies, tahdonvoima, kyky kannatella ja ottaa vastuuta, älykkyys, koulutus ja tietäminen, sosioekonominen status, herkkyys tai sen puute ja miten sitä ilmaisee tai on ilmaisematta, riskinotto, kilpailunhalu, valloitushalu, suojelukyky, kiintymyksen osoittaminen, machokulttuuri, viehättävyys naisten tai toisten miesten silmissä, seksuaalinen vetovoima, munan koko – ja poika peilaa kaikkea tuota samaa sekä toisista pojista että aikuisista miehistä, vain pienemmässä mittakaavassa.
Se, mikä miesten maailmassa nähdään usein heikkoutena tai alentavana, nähdään tyttöjen ja naisten keskinäisessä todellisuudessa ihannoitavana ja voimavarana – ja päin vastoin. (Tämä ei tietenkään ole niin mustavalkoista kuin miltä se näin esitettynä kuulostaa, mutta pääpiirteissään.) Se, miten miehet operoivat keskenään (riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta), toimii aivan omanlaisellaan logiikalla ja erilaisten reiluusperiaatteiden mukaan kuin naisilla. Tässä vaikuttaa keskeisesti myös koko elämänmittainen tausta: tyttö sosiaalistetaan tytöksi ja poika pojaksi, ja tyttöjen ja poikien sosiaalistaminen on täysin erilaista. Tuota elämän alkuvaiheen sosiaalistamisprosessia ei voi pyyhkäistä pois tai elää uudelleen tai tehdä merkityksettömäksi. Sosiaalistaminen vaikuttaa sekä tytöillä että pojilla vahvasti koko myöhempään elämään, ja usein koko tematiikkaa hahmotetaan vahvasti stereotypioiden kautta: miehet eivät puhu tunteistaan, miehet pitävät kaikessa itseään naisia parempana, miehet ajattelevat matemaattisesti ja teknisesti, miehet ovat putkiaivoja, miehet ajattelevat vain seksiä koko ajan jne. Miehet itse asiassa puhuvat tunteistaan, mutta eivät samalla tavalla ja samoilla sanoilla kuin naiset. Miehet eivät pidä itseään kaikessa parempina, he eivät vain puhu heikkouksistaan niin avoimesti ja usein kuin (ehkä) naiset. Miesten ajattelu on teknistä ja miehet ovat putkiaivoja, kyllä, mutta sille on syynä usein pikemminkin halu ratkaista asiat nopeasti kuin jäädä vatvomaan ja hinkkaamaan vuosikausiksi jotain, millä ei koeta olevan siinä ajanhetkessä niin ratkaisevaa merkitystä. Miehet turhautuvat ylenpalttiseen vatvomiseen hyvin nopeasti, koska miesten ajattelu on usein ratkaisukeskeistä eikä vellomiseen haluta tai jakseta käyttää turhaan aikaa. (Kaikesta, mitä tässä sanon, on tietysti aina poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Ei tietenkään ole koskaan näin yksioikoista, mutta kun puhutaan yleisellä tasolla, ilmenemismuodot ovat aika usein juuri näitä. Aihetta voisi ruotia kymmenien blogikirjoitusten verran.)
Summa summarum: miesten keskinäinen sosiaalinen kanssakäyminen, tunneilmaisu ja kiintymyksen osoittaminen joko toverihengessä tai muulla tavoin ei toimi sellaisilla mekanismeilla kuin naiset olettavat tai miesfiiliksissään toivoisivat niiden toimivan. Juuri tähän perustuu tuo transmiesten (lähinnä siis FtM-heteronaisten) yaoin ja shounen-ain kulutus ja niiden kirvoittamat fantasiat poikien ja miesten välisestä todellisuudesta sellaisena pehmoisena hunajana, jollaista sen kuvataan niissä olevan. Olennaista on huomata ja pitää mielessä: yaoi ja shounen-ai ovat NAISTEN NAISILLE TUOTTAMAA FANTASIAA siitä, miten miesten keskinäinen todellisuus toimii. Ne eivät kuvaa miesten keskinäistä todellisuutta sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin naiset fantasioivat sen olevan. Ei ihme, että FtM-transit pettyvät, kun he yrittävät epätoivoisesti hakea oikeista miehistä ja miesporukoista samaistumispintaa, mutta se ei olekaan sellaista kuin yaoi, shounen-ai, transit ja heidän oma mielikuvituksensa antoivat ymmärtää.
Jos nyt otetaan verrokiksi jokin miesten tuottama artefakta, jonka voi jollain tasolla katsoa kuvaavan miesten keskinäistä todellisuutta about realistisesti (vaikka se tekeekin sen täysin yliampuvasti), niin sellainen olisi esimerkiksi elokuva Fight Club. Pitäisi muuten katsoa se uudelleen, siitä on varmaan 20 vuotta, kun olen nähnyt sen viimeksi. Toinen esimerkki ovat about kaikki sotaelokuvat. Miksiköhän näin on? Kas siinä pulma.
Sille on ratkaisevat syynsä, miksei tyttö/nainen/transpoika/transmies voi koskaan kokea poikien/miesten keskinäistä todellisuutta puhtaasti sellaisena kuin se on tai saada siitä edes jonkinlaista heiveröistä käsitystä – ja sitä heiveröistä käsitystäkään ei ole mahdollista saada ainakaan ennen kuin hän on niin paljon vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi ulkoisesti muokkautunut, ettei hänestä enää (ainakaan helposti) erota biologista sukupuolta. Tosin ikävä fakta transien kannalta on, että 99 %:ssa tapauksista mies kyllä miehen tuntee ja nainen naisen, piste. Tuon jonkinasteisen uskottavuusvaiheen (cispassing l. läpimenevä, kuten transit itse tästä puhuvat) saavuttamisen jälkeenkin miesten maailman kovuus ja mutkattomuus ovat tulleet monille transmiehille epämiellyttävänä yllätyksenä. Olen lukenut paljon heidän ihmettyneitä, turhautuneita, pettyneitä ja neuvoa hakevia kuvauksiaan tästä (taas aihe, jota voisi analysoida omassa tekstissään). On jotenkin aivan äärimmäisen tragikoomista, miten transeja jaksaa yllättää ja pöyristyttää esim. se, että miesten bokserit on muotoiltu tietynlaisiksi (= sinne pitää mahtua jorma).
Vaikka transmies ulkoisesti muistuttaisikin miestä kuinka paljon hyvänsä, on aina se vihoviimeinen barrikadi, jonka yli he eivät pääse: kyrvän puuttuminen. Tai ei voida edes puhua puuttumisesta, koska ei kyrpä voi puuttua naiselta, sitä ei vain naisella yksinkertaisesti ole lähtökohtaisesti. Hänestä ei koskaan tule ihan täysin miestä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka hän tekisi mitä; se asia ei kerta kaikkiaan ole hänen vallassaan. Tällä asialla on vaikutusta siihen, miten muut miehet näkevät ja kokevat transmiehen (riippumatta siitä, ovatko hetero- vai homomiehiä) ja samaistavatko he hänet autenttiseksi mieheksi vai eivät. Peniksen ontologinen, toiminnallinen, mielihyvään kytkeytyvä ja itsetunnollinen merkitys mieheydessä/mieheydelle on ei vain fundamentaalinen vaan intergalaktinen. Sitä merkitystä ei vaan voida pyyhkäistä pois tai teeskennellä, ettei se vaikuta mitenkään mihinkään. Edes uskottavan näköiseksi muotoiltu neopenis ei vie transmiestä "perille" asti hänen räpiköinnissään tulla kokemakseen mieheksi, eikä se tee hänestä oikeaan mieheen verrattavaa entiteettiä, koska hän ei pääse biologista naiseuttaan koskaan pakoon muokkaamalla kehoaan, kuvittelemalla muuttuvansa mieheksi ja yrittämällä olla yksi äijistä äijäporukassa. Kuten nuo kuvakaappaustenkin tyypit masistelevat, aina he sen kuitenkin tietävät ja tuntevat (vaikka sitten kuinka pienistä merkeistä hyvänsä), että kaikki kyllä tietävät totuuden, vaikkeivät sitä suusanallisesti ääneen sanoisikaan (lue: varovat loukkaamasta transin räjähdysherkkiä tunteita). Kyllä kaikki maailman transit tietävät sen, että on eri asia tulla nähdyksi miehenä kuin miestä imitoivana naisena, jolla on vetskaritissit.
En tarkoita tällä ikävänsävyisellä puheella levittää pahaa mieltä tai puhua transmiehistä pahansuovasti, mutta nämä ovat faktoja, jotka eivät katoa kuvittelemalla ne pois tai nimeämällä ne fobiaksi, syrjinnäksi, sortamiseksi ja ulossulkemiseksi. Ei ole ihmisoikeus pakottaa muita ihmisiä valehtelemaan. En tarkoita myöskään sanoa, etteikö transmies voisi lainkaan koskaan, ikinä tulla minkään vertaa osalliseksi oikeiden miesten keskinäisestä sosiaalisesta kulttuurista: tietenkin voi, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tervejärkisille FtM-transeillehan tämä riittääkin (he ymmärtävät tähän asiaan liittyvät realiteetit). Emme me miehetkään voi koskaan täysin kokea, millaista on olla tyttö/nainen tyttö-/naisporukassa. Minulla oli lapsena paljon tyttökavereita ja koulussa hengasin aina tyttöjen kanssa, mutta minä olin niissä porukoissa feminiininen (homo)poika, en yksi tytöistä, vaikka retorisesti olinkin "yksi tytöistä", koska tulin heidän kanssaan niin erinomaisesti juttuun (mikä on homoille erittäin tyypillistä, siis naisten kanssa hyvin toimeen tuleminen).
Tässä astuu kuvaan vielä homoseksuaalisuus eli jokin, mikä viimeistään on kaikilta maailman tytöiltä ja naisilta täysin ulottumattomissa: se, millaista ja mitä on olla homoseksuaalinen mies eli mies, joka on eksklusiivisesti kiinnostunut vain toisista miehistä ja sekstailee toisten miesten kanssa (lue: haluaa patukkaa, ei muffinssia). Tai tokihan transmies voi hankkiutua (hetero- ja bimiesten) gangbangringin keskelle riepoteltavaksi ja kuvitella sen olevan homojen ryhmäakti, mutta ei hän ole siellä mies vaan nainen, koska hän on aina fyysisesti nainen. Seksuaalisuus on fyysistä yhtymistä toisen ihmisen kehoon, ei identiteettiin, kokemukseen tai sukupuolisieluun/genderiin. Seksuaalisuus/seksi on kehollista toimintaa. Identiteetillä ei ole siinä halaistuakaan merkitystä.
Myöskään poika/mies ei voi koskaan tietää, millaista on olla lesbo tai tulla lesboksi, vaikka hänellä olisi kuinka kosmiset leidifiilikset. Minulle on edelleen hieman hämärän peitossa, mistä tämä täysin käsiin räjähtänyt transien homofetissi on tullut ja miksi niin harva uskaltaa nousta vastustamaan ja tuomitsemaan heitä törkeästä käytöksestään. Onneksi on poikkeuksiakin (esim. JKR). Se nyt ainakin on varmaa, että homous on monille heteroille fetissi, myös useille heistä, jotka suhtautuvat homouteen syystä tai toisesta torjuvasti tai tuomitsevasti. Minulla on tästä myös omakohtaista kokemusta. Transien homofetisointi ja eheyttämisyritykset ovat tuoneet tämän heteroaspektin hyvin selkeästi esiin; he eivät ehkä itsekään ihan ymmärrä, mistä siinä on kyse. Transeille homous edustaa tietysti myös transkokemuksen validaatiota, jota he pyrkivät narkkaamaan niin paljon kuin ikinä vain pystyvät, jos saavat siihen tilaisuuden.
Yksi transien tragedia on se, että he tarvitsevat jatkuvasti muilta jotain (henkistä pääomaa, validaatiota, kehumista ja ylistystä, huomatuksi tulemista) voidakseen tuntea olevansa todellisia tai kokonaisia. He odottavat koko ajan muilta ihmisiltä jotakin. Jos muut ihmiset eivät anna heille huomiota ja validaatiota, sitä pitää puristaa heistä/meistä väkisin. Jos huomio ei ole sellaista kuin transit ovat toivoneet, muut ihmiset täytyy syyllistää siitä ja manipuloida saadakseen sitä, mitä tarvitsee.
Säälittävää.
Jos metsässä kaatuu trans, kuuluuko hänestä ääni? – Ei kuulu, jos kukaan cissu ei ole sitä kuulemassa ja validoimassa.
Tähän liittyen vielä loppukaneetiksi nosto aiempaa:
"You don't need to share a part of you until you feel comfortable enough to do it. If you end up really wanting to be with him, then do it. But you don't need to do it yet. You decide when to do it."
Suomeksi: "Sinun ei tarvitse jakaa mitään osaa itsestäsi, ennen kuin sinusta tuntuu riittävän mukavalta tehdä niin. Jos päädyt siihen, että todella haluat olla hänen kanssaan, tee sitten niin. Mutta sinun ei tarvitse tehdä sitä vielä. Sinä päätät, milloin teet sen."
Olen nähnyt tuhansia kertoja transien antavan toisilleen neuvoja siitä, miten transiutta ei kannata paljastaa deitille/seksikumppanille, jos sen on onnistunut salaamaan siihen asti, että ollaan jo deiteillä ja toinen on edelleen kiinnostunut (eikä tiedä totuutta). En oikein tiedä, mitä he kuvittelevat saavuttavansa tällä toiminnalla, semminkin kun tiedossa on lukuisia tapauksia, joissa transiuden paljastuminen on johtanut vakavaan väkivaltaan tai jopa transin surmaamiseen. Mihin ihmeeseen transit oikein pyrkivät tällä toiminnallaan, mitä he oikein luulottelevat? Että kun totuuden paljastumista viivyttää viimeiseen asti, niin toinen sitten toteaa, että "okei, eipä siinä mitään" ja jatkaa homman hymyhuulin loppuun asti? Totuus paljastuu armotta viimeistään siinä kohtaa, kun housut riisutaan. Biologisesta sukupuolesta valehteleminen (ja sen pitäminen omana oikeutenaan, ettei asiasta tarvitsisi kertoa heti kättelyssä) on itse asiassa rape by deception eli seksuaalinen hyväksikäyttö / raiskaus petoksen avulla. Tiedän transien fantasioivan sellaisesta maailmasta, jossa transius on niin onnistuneesti normalisoitu ihmisen ominaisuus, ettei se missään tilanteessa – edes silloin, kun ollaan huijattu toinen deitille ja sänkyyn kanssaan – vaikuta mitenkään mihinkään, mutta kun maailmasta ei vaan koskaan tule sellainen.
Ihmettelen myös sitä, miksi transit tieten tahtoen pyrkivät tilanteisiin, joissa joku on heidän kanssaan vastentahtoisesti. Minulle pelkkä ajatuskin siitä, että joku olisi seksuaalisessa kanssakäymisessä kanssani pakosta, hampaat irvessä ja iljettyneenä kärvistellen, on kuvottava ja aiheuttaa pelkkänä ajatuksena jo pahoinvointia. Onko niin, että transit nauttivat tuollaisista tilanteista ja nimenomaan pyrkivät niihin (kuten he faktisesti tekevätkin)? Olen nähnyt transien ilakoivan somessa toisilleen tyyliin: ”Deittini ei vieläkään ole tajunnut, että olen trans!” Ja kommenteissa toiset transit tsemppaavat ja myötäilakoivat, että onpa mahtavaa ja kadehdittavaa kun olet noin läpimenevä, minäkin haluan. Voiko olla niin, että he suorastaan tietoisesti hankkiutuvat tuollaisiin asetelmiin, joissa joku on vastentahtoisesti heidän kanssaan, koska ”rakkaus on ihmisoikeus” (kuten heidän aktivistikylteissään olen nähnyt lukevan)? Jos näin on, se ei ole millään tasolla normaalia vaan kieroon kasvanutta ja sairasta. On aivan helvetin edesvastuutonta, että transliike ohjaa, tsemppaa ja kehottaa ihmisiä toimimaan tuolla tavalla: siekailematta huijaamaan ja kusettamaan muita niin perustavanlaatuisen intiimissä asiassa kuin seksuaalisuudessa ja deittailussa pelkkää omaa hyötä, etua ja mukavuutta ajatellen/tavoitellen.
Biologisen sukupuolen ja fyysisen kehon sekä seksuaalisen suuntautumisen (homous, heterous, biseksuaalisuus) merkitys eivät katoa koskaan. Niitä vastaan sotiminen harhaisten fiilisten, kollektiivipsykoosin ja jonkin ihmisoikeusskeidan pohjalta on lopulta kaikkien osapuolten kannalta silkkaa ajanhukkaa. Kyllä se noille Tumblrin/Redditin nuorille FtM-huuruilijoillekin aikanaan valkenee, mutta aika paljon täytyy vettä Aurajoessa virrata sitä ennen.
