Homoseksuaaleilta kysytään usein: "Minkä ikäisenä tiedostit olevasi homo?" Tämä on itse asiassa varmaan kaikkein yleisin yksittäinen homoseksuaaleille esitettävä kysymys homouteen liittyen.
Kysymykseen vastaaminen ei ole yksiselitteisen helppoa. Olen itse paikantanut ensimmäisten homoseksuaalisten tuntemusten ilmaantumisen siihen aikaan, kun olin noin 9-10-vuotias. Ne ensimmäiset signaalit eivät olleet sanan varsinaisessa merkityksessä seksuaalisia vaan pikemminkin eräänlaista määrittelemätöntä vetovoimaa, jota en osannut sanallistaa, mutta joka oli olemassa hyvin väkevänä. Aloin tiedostua siitä, että en pysty ihastumaan esimerkiksi luokallani oleviin tyttöihin. Muut pojat jauhoivat tytöistä koko ajan, mutta minua ei kiinnostanut. Kaveerasin tosin tyttöjen kanssa aktiivisesti, ja tytöt aina hyväksyivät minut osaksi porukoitaan. Poikaporukoissa en viihtynyt, vaikka minulla myös poikia kaverina tuolloin oli. Miehissä ja pojissa kuitenkin jokin vain veti puoleensa, vaikken osannut sitä vielä mitenkään sanallistaa tai jäsentää tai seksuaalissävytteiseksi mielenkiinnoksi hahmottaa. Muistan, miten eräs isäni tuttava kävi joskus meillä kylässä, ja hän oli minusta aivan satumaisen komea. Katselin häntä aina sanattoman ihailun vallassa ja ajattelin, etten ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista (miehisessä mielessä).
Ensimmäisen kerran ihastuin luokallani olevaan poikaan 13-vuotiaana (olin siis seiskalla). Poika oli absoluuttisen hetero ja omissa kaveripiireissään hyvin suosittu, eli minulle kaikin mahdollisin tavoin saavuttamattomissa. En kuitenkaan mahtanut niille tuntemuksille mitään. Olin aivan huumaantunut, jos tämä poika joskus huomioi minua jotenkin tai hymyili minulle, vaikka tiedostinkin, etten ikinä voisi mitenkään "saada" häntä itselleni. Hellyttää muistella tätä. Ihastus lakkasi aikanaan, enkä sen jälkeen ihastunut enää luokallani oleviin poikiin. 13-14-vuotiaana (kasiluokalla) olin kuitenkin jo sen verran asioista tiedostunut, että pystyin nimeämään kokemani kiinnostuksen homoseksuaalisuudeksi. Tällöin voimakas seksuaalinen kiinnostus miehiin ja miehistä kiihottuminen oli myös jo täysin päivänselvää. Tuolloin oli vielä aika huonosti mitään pornosivustoja. Muistan jonkin sivuston (olen unohtanut nimen), jolla oli homoeroottisia novelleja, jotka luin varmaan sata kertaa. Kirjoitin eroottisia novelleja myös itse, tosin en julkaissut niitä koskaan missään. Oli myös muutamia kuvasivustoja, joita selasin. Yksi oli nimeltään ”Keskus-Video” tai jotain sellaista, ilmeisesti tuolloin Helsingissä sijainnut erotiikkaliike.
Ajatus siitä, että olen homo, oli tuohon aikaan todella ahdistava monestakin syystä. Sukuni ei tuolloin suhtautunut homouteen todellakaan mitenkään myötämielisesti, eikä suhtaudu edelleenkään. Homoille (erityisesti homomiehille) on ymmärtääkseni tyypillistä se, että kun nuorena tiedostuu homoseksuaalisista tuntemuksistaan, yrittää "pakottaa" itsensä ajatuksissaan heteroksi. Yritin minäkin. Mielikuvaharjoittelin kaikkea sellaista, että löydän itselleni vaimon, menemme naimisiin ja saamme lapsia. Yritin seksuaalisesti kiihottua naisista ja katselin joskus pornolehtiä ihan vain tässä tarkoituksessa. Muistan edelleen tarkalleen, millaisia kuvia eräässäkin pornolehdessä oli. Siellä oli yksi aukeama, jolla kaksi miestä suutelivat ja pitivät toistensa peniksiä käsissään. Kuva oli niin kiihottava, että meinasin läkähtyä aina sen nähdessäni. Pyrin kaikin voimin tukahduttamaan sen tuntemuksen ja keskityin katselemaan niitä naisten kuvia. Mitä tahansa teinkin, en vaan pystynyt pakottamaan viisaria värähtämään niistä naisten kuvista. En pystynyt pakottamaan itseäni kiinnostumaan tisseistä ja pilluista (homoutta on mahdotonta hakata ihmisestä pois, oli hakkaaja sitten homo itse tai joku muu).
15-16-vuotiaana aloin olla sillä tavalla varma asiasta, että pystyin myöntämään itselleni ja muille, mikä olen. Se ei todellakaan tullut ilmaiseksi, vaan tuo heteroksi pakottautuminen ajatusten tasolla kesti prosessina monta vuotta. Oli aina sellainen "kyllä tämä vielä menee ohi" -ajatusprosessi mielessä. Muistan, miten luin jostain koulukirjasta, että nuoruuteen saattaa kuulua ohimenevä homoseksuaalisuuden vaihe, mutta se menee yleensä ohi ajan myötä. Ajattelin, että minä olen varmaan sellainen. 15-vuotiaana oli kuitenkin aivan pakko kohdata se tosiasia, ettei kiinnostus miehiä kohtaan katoa, enkä voi pakottaa itseäni olemaan tuntematta sitä vetoa. Aloin kertoa silloisille kavereilleni asiasta. Ensin sanoin olevani biseksuaali, koska edelleen pidin kiinni siitä ajatuksesta, että pystyn vielä jonain päivänä kiinnostumaan naisista. Tiesin kuitenkin koko ajan sisimmässäni, etten ole biseksuaali, mutta kaapista tuleminen ensi alkuun bissenä oli helpompaa kuin täytenä homona tuleminen. Kaikki silloiset kaverini ottivat asian hyvin. Muutama myönsi myöhemmin, että asia oli alkuun ollut vaikea sulatella, mutta lopulta asia oli ihan itsestäänselvä.
Kuten todettua, ei sukuni suhtautunut homouutiseen kovin myötämielisesti. Monet tekivät selväksi, etteivät hyväksy tällaista "elämäntapaa" ja että minua pidetään yleisesti jotenkin kieroon kasvaneena. Eräs vanhempi sukulaiseni on uskossa (en tiedä tarkkaan, mihin ryhmittymään hän kuuluu) ja hän sanoi minulle monta kertaa rukoilevansa puolestani, että Jumala ottaisi tämän vääristymän pois minusta. Kuvitelkaa tuo lausuttuna Aina Inkeri Ankeisen äänellä. Ajatteli varmaan vain olevansa kiltti, huomaavainen ja jalomielinen. Kasvavalle ja identiteettikipuilevalle nuorelle teki kyllä eetvarttia kuunnella tuollaisia kommentteja. Aivan kuin siinä homoidentiteetin hyväksymisessä itsessään ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä. En yhtään enää muista, mitä tuolle rukoilijatanttaralle vastasin, mutta lopulta päädyin vain välttelemään häntä visusti. Tympeä akka muutenkin, muutkaan sukulaiseni eivät oikein pidä hänestä, koska hän sekaantuu jatkuvasti muiden asioihin ja rakastaa juoruilua Ulla Taalasmaan tyyliin. Noh, nykyään sukuni suhtautuu homousasiaan aika neutraalisti. Asiaa ei koskaan oteta mitenkään puheeksi, ja miksi pitäisikään, minun yksityisasianihan se on. Kuulin kerran erään toisen sukulaiseni voivottelevan, kun minä en koskaan saa omia jälkeläisiä. Ei jälkeläisten saaminen elämän ainoa tarkoitus voi olla. Voin olla monin muin tavoin yhteiskunnallisesti hyödyksi, vaikken biologisia jälkeläisiä saakaan. Ja eikö meitä taaperra tällä planeetalla jo ihan tarpeeksi paljon ennestäänkin? Planeetta natisee liitoksissaan jo nyt väestömäärän paljoudesta johtuen. Ihmisten pitäisi olla kiitollisia meille homoille, jotka emme lisäänny (ja jotka emme ylipäätänsäkään pysty seksuaalisissa suhteissamme lisääntymään, vaikka haluaisimmekin).
En usko, että kovinkaan monelle homolle homoudesta tiedostuminen nuorena on mikään miellyttävä yllätys. Monet päätyvät tuohon kuvaamani kaltaiseen kurimukseen, jossa yrittää pakottautua heteroksi ja käyttää hirveästi energiaa asian märehtimiseen. Se ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Edellisten sukupolvien homoista monet päätyivät kulissiheteroavioliittoon ja hankkivat perheen. Paljon traagisia kohtaloita. Tuo olisi minulle pahin mahdollinen painajainen, jonka ikimaailmassa voin kuvitella. Sitten on niitä, jotka tiedostuvat homoseksuaalisista tuntemuksista vasta vanhemmalla iällä. Tiedän paljon keski-ikää lähestyviä miehiä, joille tuli vasta neljänkymmenen rajapyykin ohitettua hieman yllätyksenä, että myös oma sukupuoli kiinnostaa. Olen keskustellut tällaisten miesten kanssa. Monet kertovat, että he periaatteessa tiedostivat homotuntemusten olevan piilevinä jossain olemassa, mutteivät uskaltaneet antaa itselleen lupaa niiden tulla selkeämmin esiin. Monet näistä selittävät olevansa biseksuaaleja, mutta yksi vaimon ja perheen hankkinut ja myöhemmin eronnut mies sanoi, että kyllä hän on aivan täysin homo. Hän kuvaili, miten "taustalla piilevä homous" oli lopulta vaan niin selvänä hänen edessään, ettei hän vaan voinut jatkaa itsensä kieltämistä ja asian alas painamista. Olisi täyttä helvettiä elää tuollaista elämää.
Minua on aina häirinnyt se, että homoseksuaalisuus on kokemuksena rinnastettu transsukupuolisuuteen. Homoseksuaalisuudella ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä. Kyse on kahdesta täysin eri ilmiöstä. Huolimatta siitä, että homot usein ensireaktionaan ajattelevat olevansa jotenkin vääränlaisia homouden vuoksi, ei homoudessa ole kyse mistään sellaisesta, että kokee oman kehonsa vääräksi. Homoseksuaalisuus kohdistuu ihmisestä itsestään ulospäin, toisiin ihmisiin. Transsukupuolisuus kohdistuu ihmiseen itseensä ja muut ihmiset liittyvät siihen sillä tavalla, että transille aiheutuu dysforiaa, kun muut eivät kohtaa ja kohtele häntä hänen väärään kehoon harhailleen sukupuolisielunsa mukaisesti. Homo ei ajattele olevansa "väärä", kuten transit. *) On ollut alun perinkin koko transliikkeeltä idioottimaista takertua homojen oikeuksia ajavaan liikehdintään ja ajaa tavoitteitaan homojen siivellä. Homot eivät ole halunneet mitään muuta kuin elää rauhassa, transit pyrkivät muuttamaan koko yhteiskunnan oman maailmankuvansa mukaiseksi. Siinä transit ovat tehneet elämänsä mokan, kun he alkoivat määritellä homoseksuaalisuutta uusiksi transideologian pohjalta. Homoseksuaalinen kiinnostus kohdistuu toiseen ihmiseen, joka on samaa sukupuolta. Homoseksuaalinen kiinnostus ei kohdistu vastakkaista sukupuolta olevaan yksilöön, oli hänellä minkälainen identiteetti hyvänsä. Emme koe vetoa kenenkään genderperformanssiin ja immateriaaliseen sukupuolisieluun vaan toisiin samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Nykyajassa on jotenkin tragikoomista se, että vaikka tätä samaa virttä on veisattu vuosikymmenet, on jokaisessa ajassa aina oma porukkansa, jolle asiaa täytyy yhä uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan vääntää rautalangasta. Oli porukka ja aikakausi mikä hyvänsä, niin perustavoite lähtee aina siitä, että homot täytyy jollain keinolla eheyttää ja painostaa heidät sisällyttämään deitti- ja seksipooliinsa vastakkaisen sukupuolen edustajia.
*) Oma lukunsa ovat tietysti ne homoseksuaalit, jotka reaktiona homovihamieliseen ympäristöön kehittävät itselleen transidentiteetin. En käsittele ko. aihetta nyt kuitenkaan tässä sen enempää.
Jos transit tosissaan kuvittelevat voivansa vääntää homoseksuaalisuudesta identiteettiperustaisen ja genderperformanssiin kohdistuvan kiinnostuksen konseptin, niin I have news for you: ei tule tapahtumaan. Pankaa toisianne ja jättäkää homot rauhaan.
Olen oikeasti todella, todella kyllästynyt tähän kaikkeen. En jaksaisi miettiä näitä asioita jatkuvasti, mutta meni minne tahansa, törmää tähän asiaan jossain muodossa. Transeja ei pääse pakoon minnekään. Minulta on mennyt tämän asian takia pilalle muutamia tärkeitä ja rakkaita harrastuksia, koska genderspeshulit ovat tunkeneet ko. harrastuspiireihin ja tehneet kaikesta siellä oman show’nsa pronominivouhotuksineen ja moninaisuusvalistuksineen. Ei voisi vähempää kiinnostaa mennä vapaa-ajallaan johonkin itselleen mieluisaan juttuun ja joutua kuuntelemaan siellä ulinaa transfobiasta, ulossulkemisesta ja syrjinnästä. En yksinkertaisesti jaksa sietää genderspeshuleita ja heidän naurettavaa haihatteluaan, gendertuputustaan ja muita sukupuoliaan enää yhtään vitun missään. Muutenkin haluaisin vain elää kaikessa rauhassa joutumatta käyttämään aikaani kaikkeen transperseilyn vastustamiseen. Siitä unelmasta olen jo luopunut, että homot saisivat omat tilansa, tilaisuutensa ja deittiappinsa takaisin. Transit tunkevat niihin mitään kyselemättä ja valtaavat kaikki homojen aikaisemmat paraatipaikat itselleen. Ainoa keino on perustaa ja ylläpitää maanalaisia homoverkostoja, joihin transeilla ei ole mitään asiaa. Siitä aiheutuu ylimääräistä vaivaa, mutta eipä oikein muitakaan vaihtoehtoja ole. (Noihinkin verkostoihin ilmaantuu aina välillä jotain laupiaana samarialaisena esiintyviä wokemiehiä, jotka lässyttävät transinklusiivisuudesta ja siitä, miten transmiehet pitää ottaa osaksi homojen keskinäiskulttuuria. Hohhoh. Häivyn saman tien hippulat vinkuen joka ryhmästä, jossa joku alkaa mussuttaa tuollaista skeidaa.)
Homona eläminen on loppujen lopuksi aika jees, vaikka siinä joitain varjopuolia onkin. Voisin joskus myöhemmin kirjoittaa noista varjopuolista tarkemmin. Hyviä puolia homoudessa toki on enemmän. Paras puoli on se, kun saa koskea toiseen mieheen ja tehdä hänen kanssaan kaikenlaista kivaa, hehheh. Miehen lähellä oleminen on taianomainen kokemus. Sitä on vaikea sanallistaa, mutta jotain omituista magiaa siinä on, kun äijä pitää sylissä ja painaa rintaansa vasten. Puhumattakaan kaikesta muusta. On se kyllä aika hemmetin ihanaa, ei käy kieltäminen. Heterosuhteissa ei voi kokea mitään sellaista, mitä vain kahden miehen välillä voi toteutua ja tapahtua.
Oli aika muinen lasna, jolloin olisin antanut mitä tahansa voidakseni muuttua heteroksi. Aikuisiällä olen kuitenkin aina kokenut, etten ikimaailmassa vaihtaisi tätä kokemusta pois mistään hinnasta. Tässä on jotain niin arvokasta ja maskuliinisella tavalla herkkää, että se saa joskus miltei pakahtumaan jostain määrittelemättömästä onnen tunteesta. Oltiin homoudesta ja sen mahdollisesta "luonnottomuudesta" mitä mieltä hyvänsä, niin tässä kukaan ei vahingoitu millään tavalla. Rakkautta ei voi olla liikaa. Kyllä minä teistä äijänvonkaleista ja karvaturreista vaan niin tykkään, vaikka onhan teillä toki ne rasittavatkin puolenne! (Vai meillä? Mitään en myönnä...)
Jos transut ahdistaa niin paras tapa on vain lopettaa uutisten ja yms. Lukeminen. Ihteä on vituttanu suunnattomasti viimeaikaiset uutiset niin transuista, pridesta, ilmastonmuutoksesta, valkoisiin kohdistuvasta väkivallasta ja syrjinnästä ja yms. mitä tähän nykyajan sekoiluun kuuluu. Eihän se ole ideaalia mennä kiven alle piiloon mutta joskus on vain fiksua vetää käsijarrusta ja tehä jotain muuta. Silloin myös ajatukset lakkaa pyörimästä samojen paskajuttujen ympärillä mikä aiheuttaa vitutusta. Ite en ole uutisia lukenu nyt pariin viikkoon ja olen alkanu huomaamaan miten mukavaa tämä kiven alla oleminen on.
VastaaPoista"Eihän se ole ideaalia mennä kiven alle piiloon mutta joskus on vain fiksua vetää käsijarrusta ja tehä jotain muuta. Silloin myös ajatukset lakkaa pyörimästä samojen paskajuttujen ympärillä mikä aiheuttaa vitutusta."
PoistaOlet oikeassa; pidän itse ajoittain tarkoituksella useiden päivien taukoja koko asian ajattelemisesta ja teen aivan muita juttuja. Ongelma on, että vuosi toisensa jälkeen nämä asiat vain tunkevat ovista ja ikkunoista eikä niitä pääse minnekään karkuun kovin pitkäksi aikaa. Esimerkkinä tänään alkanut Pride-kuukausi: taas kerran joudumme sietämään taukoamatonta trans-, muunsukupuolisuus-, LGBTQIA-, queer- ja genderspeshultuputusta ja sateenkaariaivopesua kolmenkymmenen päivän ajan. Tekisi mieli aina kesäkuun alussa mennä niin ikään kiven alle, eli vuokrata vaikka savupirtti jostain korvesta ja muuttaa sinne kuukaudeksi ilman nettiä ja ainoatakaan ihmiskontaktia.
PS. Ei käytetä jatkossa tuota transu-sanaa, siinä on halventava sävy. Vaikka kaikenlainen transien kritisointi on täällä täysin luvallista ja suotavaa, niin ei kuitenkaan itse vajota junttien ja moukkien tasolle.
"Ei jälkeläisten saaminen elämän ainoa tarkoitus voi olla. Voin olla monin muin tavoin yhteiskunnallisesti hyödyksi, vaikken biologisia jälkeläisiä saakaan. Ja eikö meitä taaperra tällä planeetalla jo ihan tarpeeksi paljon ennestäänkin?"
PoistaVänkäsin nuorempana homoudesta amerikkalaisten heteromiesten kanssa internetin keskustelufoorumeilla. Yksi raivostuttavimmista piirteistä heidän argumentointityylissään oli äkkiväärien ja täysin kohtuuttomien väitteiden heittely huolettomasti ja sen kummemmin perustelematta, ja yksi ärsyttävimmistä oli "gay men don't contribute anything to society". Jotenkin niin pökerryttävän ääliömäinen ajatus, että aivot tilttaavat ja on vaikea sanoa mitään takaisin. Varsinkin nuorille, homomiehiin vihamielisesti suhtautuville miehille on ominaista tuollainen ihmiselämän pelkistäminen ehdottomiksi lauseiksi, joita he eivät usko itsekään. Tärkeintä on vain dominoida keskustelua esittämällä mahdollisimman kärjistettyjä väitteitä niin, että vastapuoli lamaantuu ja lopulta luovuttaa koko keskustelun suhteen. Jos voisin antaa yhden neuvon nuorelle itselleni, se olisi, että älä uhraa vuosia elämästäsi päämäärättömään debattiin ihmisten kanssa, joiden ainoa mielenkiinto keskustelua kohtaan on "voittaminen" keinolla millä hyvänsä.
Heh, tuo "gay men don't contribute anything to society" on niin punaniskaista ja autenttista idiotismia, että ihan naurattaa. Homothan eivät esim. maksa veroja, eivät opiskele, eivät käy töissä, eivät hakeudu vaikuttaviin asemiin, eivät ota osaa kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan ja kulttuuriin jne. jne. Jos asettaisimme yhteiskuntaan kontribuoimisen ja yleisen hyödyllisyyden asiassa arvokriteeriksi yksinomaan sen, tekeekö penskoja vai ei, niin aika monet muutkin ihmisryhmät saadaan asettaa syytetyn penkille.
PoistaOn mielenkiintoista, että punaniskat ottavat tässä asiassa nimenomaan homot hampaisiinsa eivätkä räkytä sadoillemiljoonille vapaaehtoisesti lapsettomille siitä, miten he eivät ole roiskimassa siementä ympäriinsä ja hankkiutumassa paksuksi ja olemasta yhteiskunnalle hyödyksi. Noh, suurin osa tuollaisista öyhöttäjistä ja sormella osoittelijoista on itse niitä, jotka eivät hyödytä yhteiskuntaa millään konkreettisella tavalla. Jos he olisivat sanansa mittaisia, he käyttäisivät aikansa hyödyllisten asioiden tekemiseen sen sijaan, että räkyttävät netissä sohvalla piereskellen. Räkyttäjiä tosin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Paras ase heitä vastaan on se, ettei piittaa heistä vähääkään. Räkyttäjien kanssa ei voi keskustella. He räkyttävät, koska haluavat räkyttää; räkyttäminen, muiden provosoiminen ja eripuran ja mielipahan kylväminen on heille itsetarkoitus. Eivät he halua keskustella tai saavuttaa mitään kompromisseja ja yhteisymmärrystä. Sehän veisi kokonaan ilon räkyttämisestä.
Mielenkiintoinen postaus, kiitos kun jaoit tuntemuksiasi :) Itse olen sillä tavalla hullussa tilanteessa, että vielä näin kolmekymppisenä naisena ihmettelen omaa seksuaalisuuttani. Monesta eri syystä asia ei ole yksioikoinen. Nuorena olin varma, että olen biseksuaali tai ehkä jopa lesbo. Nyt olen kuitenkin heterosuhteessa, mutta en voi enää kieltää, etteikö ainakin biseksuaalinen puoli olisi läsnä. Kyllä seksuaalisuuteen liittyvät teemat ovat vaikeita ja myös tietyllä tapaa herkkiä ja haavoittuvaisia. Ihmisillä on niin voimakas yhteisöön kuulumisen tarve, että voi olla jopa helpompaa rikkoa itseään vastaan kuin ottaa riski ulossuljetuksi tulemisesta. Siksi musta on aivan järkyttävää, miten transit ovat kolonisoineet lhbt-piirit, joiden kuuluisi olla nimenomaan turvapaikka lhb-ihmisille :/ Mua edelleen puistattaa, kun nuorena aikuisena viimein uskaltauduin paikallisen setan juttuihin, ja sitten se olikin vain "transtranstrans, sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, mitään synnynnäistä homoutta ei ole, vaan sekin on sosiaalinen konstruktio ja homous 'kätilön määrittämää' sukupuolta kohtaan on transfobiaa!!!" Aivan järkyttävää. En ole sen koommin mitään lhb-porukkaa itselleni löytänyt, ja olen jäänyt kovin yksin näiden pohdintojeni kanssa :/ Joskus olen käynyt treffeillä naisten kanssa, ja yrittänyt puhua asiasta, ja saanut vastaukseksi "tuo on pienen sorretun vähemmistön syrjintää vähemmistön sisällä!" -sopertelua.
VastaaPoistaHaaveilen jostan irl terf-keskustelukerhosta/harrasteporukasta :D Itsekin omassa harrastuksessa olen törmännyt joskus näihin genderspeshul-ällyihin, jotka kyllä yleisellä puisevuudellaan tehokkaasti myrkyttävät ja ankeuttavat koko porukan ilmapiirin. Onneksi he ovat sitten jättäytyneet pois, ja muu porukka on saanut jatkaa harrastamista vapaudessa. Veikkaan, että valtaosa ei kuitenkaan tykkää heidän narsistisesta märinästään, joten todella tympeää, että olet joutunut jättäytymään pois heidän märinöidensä takia, vaikka ymmärrän toki täysin, ettei sellaista jaksa.
"En ole sen koommin mitään lhb-porukkaa itselleni löytänyt, ja olen jäänyt kovin yksin näiden pohdintojeni kanssa :/"
PoistaNiin ovat monet muutkin jääneet. Homoille ei ole (eikä saa olla) nykyään enää mitään omaa. Jos homot ja/tai lesbot yrittävät esimerkiksi järjestää jonkinlaista keskinäistä vertaistukitoimintaa ja mainostaa sitä säteenkäärevän väen forumeilla, siellä ovat heti transit ja sinitukkamuusut tivaamassa, että kai tämä sitten on transinklusiivista toimintaa "eikä vain cisihmisille rajattua" jne. Ja jos julkeaa mennä tarkentamaan, että tämä olisi nyt vain LG-väelle tarkoitettu juttu, niin voitte jokainen tykönänne kuvitella, mikä mekkala ja talikoidenheiluttelu siitä nousee. Homojen ei yksinkertaisesti anneta kokoontua keskenään puhumaan omista asioistaan ilman transväen identiteettien ja neuroosien loputonta puimista. Jos homot haluavat jotain tällaista, heidän (meidän) täytyy kerätä siihen porukka aivan muualta kuin säteenkäärevän väen forumeilta, esim. puskaradiolla.
Minä olen elänyt jo kauan irrallani kaikesta LGBTQIA- ja Seta-porukasta. He ovat vääntäneet homoliikkeestä jo vuosia sitten yksinomaan transien liikkeen, jossa keskitytään vain ja ainoastaan transien ja "queerien" identiteettivouhotukseen, sateenkaariperheisiin (lue: perheisiin joissa on sukupuoleltaan moninainen speshullapsi) ja lasten mahdollisimman varhaisen transiuttamisen edistämiseen (eli homoseksuaalien eliminoimiseen geenipoolista ja tulevista sukupolvista). Täytyy vain jaksaa elätellä toivetta siitä, että paremmat ajat vielä koittavat joskus. Siihen asti ei voi kuin jatkaa tätä nykyistä hiljaiseloa.
"Haaveilen jostan irl terf-keskustelukerhosta/harrasteporukasta :D"
Näitä on kyllä, satun tietämään useiden olemassaolosta ja kuulumaankin muutamaan. :) Pitäkää silmät ja korvat auki, kyllä niitä terfejärkisiä ja heidän (maanalaisia) piirejään on ja tulee olemaan jatkossa yhä enenevässä määrin. Niitä ei vain voi julkisesti mainostaa, koska transit pelmahtavat pomminvarmuudella puolessa sekunnissa paikalle ja pilaavat kaiken.
Kiintoisa postaus, taas kerran :) Otit kantaa homomiesten lisääntymiseen ja ymmärtäisin, että sinulla on asian suhteen jalat maassa ja realiteetit hallussa. Nykyään on transhöpötyksen mukaan alkanut tulla enemmän vaatimuksia sijaissynnyttäjän saamiseksi homomiehille sekä itsensä steriloineille transeille. Mitä mieltä olet tästä kehityksestä? Naisena vastustan syvästi naiskehon kaupallistamista ja hyväksikäyttöä sekä lapsikauppaa. Adoption voisin nähdä mahdollisuutena homomiehille, mutta transeille aika varauksella, koska siellä on kaikenlaista hiihtäjää. Homomiehille fakta on, että ilman naiskehoa lapsia ei voi saada kuin adoptoimalla. Nyt tästäkin ollaan tekemässä "ihmisoikeus"kysymystä, oikeus saada naiskeho käyttöönsä, jos ei voi saada lasta luonnollisin keinoin.
VastaaPoistaTämä on niin laaja aihe, että siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa, mutta sanotaan nyt lyhyesti:
PoistaEn suhtaudu erityisen myötämielisesti ajatukseen siitä, että homoparien lapsenhankintaa systematisoitaisiin jollain sijaisäitijärjestelmällä. Se olisi eettisesti kyseenalaista monestakin syystä (esim. lapsen "riistäminen" äidiltään lapselta itseltään kysymättä). En tiedä, paljonko tällaista maailmalla tapahtuu. Toisaalta asia ei ole kovin yksioikoinen; tiedän esimerkiksi sellaisista tapauksista, että homopari on jonkun naisen kanssa yhteisymmärryksessä tehnyt sopimuksen siitä, että nainen kantaa homoparin toisen osapuolen lapsen ja lapsi kasvaa näiden miesten kanssa ikään kuin homoparin lapsena, mutta synnyttänyt äiti on silti läsnä lapsen elämässä ja lapsi itse on tietoinen oikeista biologisista vanhemmistaan. Kyseessä on siis ikään kuin yksi sateenkaariperheen malli, vaikka päähuoltajuus ja pääasiallinen kasvatusvastuu on silti sillä homoparilla. Uskon, että tuollainen järjestely voi hyvinkin toimia, koska ajattelen lähtökohtaisesti, että mitä enemmän lapsella on luotettavia ja turvallisia aikuisia elämässään, sitä parempi. Mutta, kuten todettua, en pidä sellaisesta ajatuksesta, että sijaisäitien avustuksella "tehtailtaisiin" homopareille lapsia ja tästä vielä kehitettäisiin jonkinlaista bisnestä. Lapsen oikeudet ovat aina etusijalla, ja lapsella on lähtökohtaisesti oikeus äitiin ja isään. Tämä ei tarkoita, etteikö kaikenlaisia erityisjärjestelyjä voisi, saisi tai tulisi olla, koska maailma ei ole täydellinen ja jatkuvasti tapahtuu kaikenlaista sellaista, mikä sotkee tuon ihanteellisen ydinperhemallin konseptin. Oli se vanhemmuusjärjestely sitten mikä hyvänsä liittyen esim. kuolemantapauksista johtuviin lasten uudelleensijoittamisiin, pääasia on, että lapsi saa turvallisen kodin ja ainakin yhden turvallisen vanhemman itselleen.
Adoptio homopareille on OK, kunhan kandidaattien taustat huolellisesti tutkitaan, ja huolellinen tutkintahan toki tehdään aina niin hetero- kuin homopareillekin. Mutta, kuten totesitkin, mies ei voi saada lasta ilman naista, eikä nainen voi saada lasta ilman miestä. Tämä on sukupuolen kaikkein syvintä ydintä paljaimmillaan ja perustavanlaatuisimmillaan; fakta, jota mikään määrä transien kirkumista ei tule koskaan muuttamaan.
Palaan tähän aiheeseen mahdollisesti myöhemmin, nyt en ehdi vastata tämän pidemmin. Kiitos, kun kysyit! :)
Juurikin näin - olen kanssasi samaa mieltä, että asianomaisten yhteisellä sopimuksella hoidettu tietyn tyyppinen yhteisvanhemmuus olisi varmasti järkevä järjestely. Oikeusjärjestelmä voisi olla joustavampi perintö- ja elatusasioissa kun puhutaan muista kuin heteroiden ydinperheistä. Kaupallisuuden rummutus kuitenkin huolettaa ja ajatus, että nainen on yhtälössä pelkkä synnyttäjä. Lisäksi tiedetään, että lapsi tarvitsee vauvana äitiä kasvaakseen tasapainoisesti ja synnytys vaikuttaa naisen psyykeen vahvasti - hormonitoiminnalle emme voi mitään. En vähättele isien merkitystä, mutta nainen on alkuvaiheessa myös ruoka-automaatti :D Toivoisin tähän keskusteluun enemmän tiedettä, lapsikeskeisyyttä ja vähemmän "ihmisoikeuksia" - kuten muuhunkin transeihin liittyvään. Nämä ihmiset vapaaehtoisesti steriloivat itsensä ja sitten pitäisi saada valtion tukemana synnyttäjä ja spermaa.
Poista"oikeus saada naiskeho käyttöönsä"
PoistaTässäkin on hyvä muistaa, että sijaissynnyttäjien hyväksikäyttäjistä homomiehet ovat häviävän pieni murto-osa. Ja silloinkin vain se varakkain ja itsekkäin eliitti. Jostain syystä genderkriittisiä tuntuu närästävän erityisesti sijaissynnyttäjiä käyttävät homoparit. Joku Adam & Eve -ajattelu, että perheellinen miespari on luonnoton konsepti? Ja sohitaan ampiaispesää vielä lisää: genderkriittisiltä näkee toisinaan ihan suoran homofobisia ulostuloja ja loppupeleissä homotkin ovat miehiä.
Vain nainen voi olla äiti, vain mies voi olla isä. Tämä on biologian ja koko olemassaolon perustavanlaatuisin fakta, jota mikään maailmankaikkeuden voima ei tule koskaan muuksi muuttamaan. Äidin merkityksen primaarisuutta vauvan elämässä ja eloonjäämisen varmistamisessa ei myöskään voida kaikkein maailmojahalailevimmallakaan ideologialla pyyhkäistä olemattomiin. Yksi minun suurimmista ongelmistani koko nykyisen sateenkaariaatteen kanssa on se, miten se pyrkii murentamaan ikiaikaisimmat mahdolliset biologiset lainalaisuudetkin ja vääntelemään ne merkityksettömiksi ja arbitraarisiksi konsepteiksi, mitä ne EIVÄT OLE. Me emme voi millään keinolla muuttaa sitä, että vain nainen synnyttää ja vain nainen on äiti, vain mies siittää ja vain mies on isä. Lapsensa kantanut ja synnyttänyt biologinen nainen, joka on käynyt läpi maskuliinistavat transhoidot ja muistuttaa isoa ja karvaista äijänkörilästä, on lapsensa äiti, ei isä, vaikka periaatteessa sosiaaliselta rooliltaan näyttäytyisikin lapsen isänä.
PoistaMitä tulee vapaaehtoiseen sterilointiin, niin se on yksi kaikkein omituisimmista transeihin liittyvistä älämölön aiheista ja ollut sitä ihan alusta asti. Transit rääkyvät siitä, miten heitä "pakkosteriloidaan", kun ensin ovat itse vaatimalla vaatineet lisääntymiselimistönsä turmelevia hormoni- ja leikkaushoitoja toteutettaviksi. Tällä hetkellä he vaativat niitä toteutettaviksi jo pienille lapsille. Kuka täällä pakkosteriloi ja ketä? Ihminen voidaan kosmeettisesti muunnella vastakkaista sukupuolta muistuttavaksi, mutta tuota äitiyden ja isyyden prinsiippiä ei voi kukaan omalla kohdallaan muuksi muuttaa. Lisääntymisbiologia ei lakkaa olemasta, vaikka pakottaisimme kuolemanrangaistuksen uhalla jok'ikisen ihmisen tällä planeetalla elämään Transtopian lakien mukaisesti. Transit saavat myös nykyään tallettaa sukusolujaan yhteiskunnan piikkiin, kun muut sitten aikanaan maksavat mahdollisista hedelmöityshoidoista pitkän pennin. Olen useita kertoja jo ääneen ihmetellyt, että jos kerran haluaa transhoidot mutta samaan aikaan tulla biologiseksi vanhemmaksi, niin miksei voi tehdä niitä penskojaan ennen sukupuolenkorjaukseen ryhtymistä? Toisaalta kun asiaa vähänkin pidemmälle miettii, niin transit ovat sukupuoliasioissa kaikitellen niin vertahyytävän sekaisin, ettei kannata odottaakaan, että he pystyisivät ajattelemaan näitä lisääntymiseen(kään) liittyviä asioitakaan millään tasolla järkevästi ja loogisesta näkökulmasta. Jos ihmisellä on sukupuolivamma, niin sitten on, ja se vamma heijastuu kaikkeen mahdolliseen, mikä yhtään millään tasolla mitenkään liittyy sukupuoleen.
"Tässäkin on hyvä muistaa, että sijaissynnyttäjien hyväksikäyttäjistä homomiehet ovat häviävän pieni murto-osa."
PoistaTämä tuli minullekin jo aiemmin mieleen, että homoparit eivät todellakaan ole mitenkään sankoin joukoin jonossa hedelmöityshoitoihin tai adoptoimaan. Aika harva homopari loppujen lopuksi haluaa lapsen, mihin on useitakin eri syitä (esim. naisen ja miehen biologiset kellot eivät toimi samalla tavoin). Esimerkiksi minä en missään tapauksessa haluaisi omaa lasta (vaikka sinänsä lapsista pidänkin), en yksin enkä potentiaalisen kumppanin kanssa. Ainoa skenaario, jossa jonkinlainen lapsijärjestely tulisi kohdallani kyseeseen, olisi sellainen että tulevalla kumppanillani on jo ennestään oma lapsi. Tämä on toki epätodennäköistä, mutta sinänsä mahdollista, että sitten tulisin virallisesti sen lapsen toiseksi huoltajaksi. Tai jotain... En ole kovin pitkälle jaksanut miettiä tätä, se kun on ollut koko elämäni ajan aivan yhtä kaukainen asia kuin ajatus heterosuhteeseen ryhtymisestä.
"Joku Adam & Eve -ajattelu, että perheellinen miespari on luonnoton konsepti?"
Tätähän on porukasta ja aikakaudesta riippumatta toitotettu jo maailman sivu, että homous on luonnotonta ja homot luonnottomia ja virhe jne. Jos tätä logiikkaa tarkastellaan lapsiasian kontekstissa, niin täysin samalla perusteella voitaisiin pitää myös yksinhuoltajuutta luonnottomana konseptina, koska siitä kuviosta puuttuu toista sukupuolta edustava vanhempi. Mitä sillä on lapsen kannalta merkitystä, onko hänen yksinhuoltajavanhempansa homo vai hetero? Homopari on loppujen lopuksi vain kaksi aikuista ihmistä, jotka elävät elämäänsä yhdessä ketään vahingoittamatta, oltiin homojen luonnollisuudesta tai luonnottomuudesta sitten mitä mieltä hyvänsä. Tämä "homous on luonnotonta" -diskurssi näyttää olevan sellainen, joka vain jatkuu ja jatkuu loputtomiin. Joka aikakaudessa on omat porukkansa, jotka takertuvat siihen ja ottavat elämäntehtäväkseen eheyttää homot ulos irstaasta, ulossulkevasta ja luonnottomasta genitaalifetissistä.
"Ja sohitaan ampiaispesää vielä lisää: genderkriittisiltä näkee toisinaan ihan suoran homofobisia ulostuloja ja loppupeleissä homotkin ovat miehiä."
Jos kohta transit eivät ole pyhimyksiä, niin eivät ole genderkriittisetkään. Olen nähnyt GC-porukalta useita ylilyöntejä eli laskeutumista samalle tasolle niiden kanssa, joita GC:t väittävät kritisoivansa. Kun nokikkain on kaksi näin perustavanlaatuisesti vastakkaista ideologiaa (tai en tiedä, voivathan ne olla myös kolikon kääntöpuolet), ei kompromissia taida löytyä oikein mitenkään. Jotenkin pitäisi silti pystyä elämään yhdessä ja tulla toimeen.
Ja kyllä, homot ovat miehiä. :D Vaikka myös sitä virttä on homoille veisattu aikojen alusta saakka, että koska olemme hyvin usein energialtamme huomattavan feminiinisiä, emme ole "oikeita" miehiä. Mitä tulee transien räkytykseen aiheesta, btw... Jos kyrpä ei tee miehestä miestä, mutta keinotekoinen, karvoitusta lisäävä muuntohormoni ja rintojen amputointi tekevät naisesta miehen, niin voimmekin siirtyä hiljalleen "What is a woman?" -vaiheesta pohtimaan sitä, mikä on mies.
En tarkoittanut, että perheellinen miespari on luonnoton konsepti, mutta kaksi miestä ei keskenään voi saada lapsia vaikka miten niitä toivoisi. Yhtälöön tarvitaan nainen, sama kuin kahden naisen kohdalla tarvitaan miestä. Mielestäni on luonnotonta vaatia yhteiskuntaa järjestämään naisia ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta voi saada lapsia. Näissä keisseissä sijaissynnyttäjiksi päätyvät usein huonossa sosio-ekonomisessa asemassa olevat naiset. Adoptiota kannatan vahvasti ja toivoisin, että prosessi olisi turvallinen mutta myös nykyistä joustavampi.
VastaaPoistaYmmärsin kyllä tarkoituksesi, mutta tuosta luonnoton-sanan käytöstä vain tuli jatkoajatuksena mieleen; homot ovat kuulleet tuon sanan ja siihen liittyviä solvauksia ja spekulaatioita tsiljoonia kertoja. Annoin itseni vielä muutamia vuosia sitten luulla, että olisimme länsimaissa jo liikkuneet eteenpäin tuosta luonnottomuudesta jauhamisesta, mutta transit ovat tuoneet sen diskurssin riemusaatossa takaisin. Taas meitä syyllistetään ja jauhetaan, että genitaalifetissimme on luonnotonta, koska boypussy on täydellisesti luotu homomiehen kyrvälle ja ladydiquella ja strap-onilla ei ole mitään eroa, ladydiquen erilaista suutuntumaa toki lukuun ottamatta.
PoistaOlen samaa mieltä, ettei ole yhteiskunnan tehtävä alkaa "järjestellä" lapsia homopareille millään sijaissynnyttäjäsysteemillä. Siis kun biologisista lapsista puhutaan. Eri asia sitten nuo jo mainitsemani keissit, kun nainen antaa suostumuksensa täydessä ymmärryksessä ja hänen annetaan olla osa lapsen elämää alkuvaiheen jälkeenkin. Silloinkin kyseessä on homomiehen ja sen naisen yhteinen lapsi, ja homoparin toinen osapuoli on kuviossa kolmas pyörä. Toisaalta eivätpä homot olekaan koskaan yrittäneet kiistää näitä biologisia tosiasioita tai yrittäneet pakottaa yhteiskuntaa legitimoimaan harhaisia väitteitä siitä, että homoparin lapsi on molempien osapuolten yhteinen biologinen lapsi. Transithan tekevät juuri sitä: yrittävät pakottaa kaikki elämään mukanaan siinä fantasiassa, että biologiaa ei ole oikeasti olemassa. Transit tekevät nyt järjestelmällisesti kaikkea sitä, mistä konservatiivit aikanaan varoittelivat, että jos homoliitot sallitaan, niin se johtaa kaltevana pintana kaikenlaiseen sekoiluun. Tuskallisen oikeassa olivat.
Adoptio on oikein hyvä vaihtoehto homopareille, koska, kuten jo totesit, kaksi samansukupuolista eliötä ei vaan kerta kaikkiaan voi saada yhteistä jälkeläistä, eikä tämä asia muutu koskaan miksikään. Adoptioon päätyvä homopari on siitä hyvä asia lapsen kannalta, että lapsi on silloin perheeseen aina varmuudella erityisen toivottu, mikä takaa lapselle rakastavan ja suojatun kasvuympäristön ja siten hyvät eväät elämään, tai ainakin paremmat kuin jossain pahoinpitelevässä ja välinpitämättömässä (alkoholisti)perheessä tms. Kaikkien tuntemieni homoperheiden lapsista on kasvanut täysin tasapainoisia, normaaleja, hyvinvoivia, täysijärkisiä ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.
Onko Elon Musk ollut kauankin TERF?
VastaaPoistahttps://twitter.com/elonmusk/status/1664609193230204929
Transskandaali lähenee lähenemistään. Transit yrittävät vielä kaikin voimin taistella sen laajamittaista käynnistymistä vastaan, mutta heidän bileensä alkavat olla pikkuhiljaa lopussa. Kohta jytisee ja kunnolla.
PoistaTiedoksi kommenttikentän lukijoille:
Linkin takana Matt Walshin What is a woman? -dokumentti. Kannattaa EHDOTTOMASTI katsoa, jos ette jo ole. Kestää noin puolitoista tuntia.
(Siitä, miten "kauan" Musk on ollut TERF, minulla ei ole tietoa. En ole perehtynyt kovin laajasti hänen henkilöhistoriaansa tai uraansa jne.)
TÄMÄ ON IHANAA
Poistahttps://twitter.com/SwipeWright/status/1664449237038276608
"Btw, I regard cisgender as a slur."
Poista- Elon Musk
What Is a Woman on katsottu 90 miljonaa kertaa 24 tunnissa. Musk peakkasi just koko maailman :)
Poista*autuasta nautiskelua*
PoistaTässä vielä kiinnostava lanka siitä, miten Twitter ensin melkein canceloi What Is a Womanin parin väärinsukupuolittamisen takia (koska "hateful content" -säännöt), mutta sitten vapauttikin sen, ja nyt se on nähtävillä koko viikonlopun ajan:
Poistahttps://twitter.com/JeremyDBoreing/status/1664255321630552065
My bad: tviitti oli katsottu 90 miljoonaa kertaa (nyt 150 miljoonaa), itse dokumentti kahdessa päivässä 30 miljoonaa kertaa.
PoistaPääasia, että mahdollisimman vitusti.
PoistaHei!
VastaaPoistaÄäh, vähän hermostuttaa puhua täällä ääneen... Xb
Rakastan bi-seksuaalina naisena (biologisena, yyh kun pitää tämäkin nykyään ääneen sanoa :() tätä blogia, olen oppinut sinulta älyttömän paljon, ja olen samaa mieltä kanssasi... no, kaikessa - ei edes ironisesti, totuus on totuus :D Mutta mitäs mieltä olisit homimiehenä tästä?
https://www.youtube.com/watch?v=5GjxPxT5MWo
Itse sain välittömän "oksennus"refleksin tästä - selkeää eheyttämistähän tämä on. Mitä itse olet mieltä?
Ja joo - olen transfoobikko bigotti natsi paska genitaalifetisisti (non-pan-seksuaali), jos kysyit ;)
"Ääh, vähän hermostuttaa puhua täällä ääneen..."
PoistaTerfetuloa! ;) Täällä saa täysin vapaasti puhua ajatuksistaan ääneen, ihmetellä, päivitellä, kysyä ja keskustella. Tämä on turvallinen tila kaikille niille, jotka vieroksuvat ja/tai vastustavat nykymuotoista täysin käsiin räjähtänyttä trans-, queer- ja genderjoukkopsykoosia.
"bi-seksuaalina naisena (biologisena, yyh kun pitää tämäkin nykyään ääneen sanoa)"
Tämä on kaksipiippuinen juttu. Jos puhumme "biologisista naisista", sanomme samalla, että olisi ikään kuin olemassa jotain muita kuin biologisia naisia (eli että mies voi olla nainen). Tämä on transien täysin tarkoituksellista manipulointia, koska he pakottavat meidät ottamaan epäsuorasti kantaa siihen, voiko mies olla nainen (ei voi).
Ratkaisu olisi lopulta demokraattisesti aika yksinkertainen, mutta silti hankala, koska koko yhteiskunta on tällä hetkellä niin täysin aivopesty julistamaan tämän ideologian nimeen. Jos vain lakkaisimme käyttämästä transien termejä ja haistattaisimme paskat kaikille, jotka yrittävät manipuloida meitä transien uuskielellä ja pseudokäsitteillä, transit ja heidän tukijoukkonsa menettäisivät valtansa. Aina, kun käytämme transien kieltä ja käsitteitä, legitimoimme noiden termien ja siten koko perverssin ideologian olemassaoloa – myös silloin, kun käytämme käsitteitä kriittisesti.
"Mutta mitäs mieltä olisit homimiehenä tästä? https://www.youtube.com/watch?v=5GjxPxT5MWo"
Tiesin, mitä videota tarkoitit, jo ennen kuin avasin linkin. :D Olen sitä mieltä, että transaktivismi on uuden aallon homofobiaa ja homojen eheytysterapian uusi muoto. Viime aallon aikaisissa (n. 90-luvulla) eheytysoppaissa esimerkiksi homopoikia kehotettiin totuttelemaan heterosuhteisiin "maskuliinisten tyttöjen kanssa". Nykyajassa homoja eheytetään niin, että mielenterveysongelmista kärsivät ja dysforiset naiset pumppaavat itsensä täyteen keinotekoista testosteronia, leikkauttavat rintansa irti ja sen jälkeen julistavat olevansa homomiehiä, tyrkyttävät itseään homomiehille ja uudelleenkouluttavat homomiehiä poikapillun saloihin vaikka nyt sitten nuoleskelemalla kuorittua mandariinia YouTube-videolla poikapillun nuolemisen havainnollistamiseksi. Samalla transit väittävät, että kukaan ei pakota tai manipuleeraa ketään seurustelemaan tai sekstailemaan transien kanssa. Joo, eipä tosiaan. This is progress. Trans rights!
"Ja joo - olen transfoobikko bigotti natsi paska genitaalifetisisti (non-pan-seksuaali), jos kysyit ;)"
Biseksuaalisuutta yritetään häivyttää käyttämällä panseksuaalisuus-termiä. Myös tämä on transien täysin harkittua ja tarkoituksellista manipulointia. Että jos on biseksuaali ja kiinnostunut miehistä ja naisista, on hän muka automaattisesti kiinnostunut myös transeista ja kelpuuttaa mielihyvin transin kumppaniksi. Eipä se taidakaan mennä ihan niin.
Mielestäni tämä heppu selittää sex vs. gender -ongelman ytimekkäästi ja selkeästi. Jos haluaa yrittää peakata jonkun ei vielä täysin aivopestyn ihmisen tai perustella omia "transfobisia" kantojaan, voi vaikka aloittaa näillä videoilla:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=unhacmEXj58
ja
https://www.youtube.com/watch?v=7rBC0Nc2BEM
(Pidän tästä vähän rauhallisemmasta ulosannista, ei tykitä aivan tajutonta kyytiä sitä asiaansa kuten monet muut maanmiehensä.)
Kiitos linkeistä! Katson heti kun ehdin.
PoistaHieno ja koskettava kirjoitus!
VastaaPoistaKiinnostaisi tietää ovatko täällä muut perehtyneet/tutustuneet Perttu Jussilan Rikkomaton-kansalaisadressiin? En itse allekirjoita kaikkea Jussilan sanomisia, mutta mielestäni kyseinen adressi on ihan asiallinen. Ainoa itseäni mietityttävä asia on se, että tässäkin yhteydessä homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus rinnastetaan toisiinsa, vaikka homoseksuaalisuus on ominaisuus joka vain on, ja jota varten ihminen ei tarvitse psykiatrista hoitoa tai kirurgiaa. En tosin missään nimessä usko, että eheytyshoidot (joihin ei lasketa esim. transpolin psykiatrisia toimenpiteitä) olisivat hyväksi transsukupuolisille.
Olen löyhästi lukenut aloitteen pääkohdat läpi (en jaksa lukea Julpun kivuliasta tekstiripulia yhtään enempää kuin on pakko) ja tehnyt saman huomion kuin sinäkin: homojen eheytyshistoria on ripustettu hämäykseksi transien eheyttämisen eteen ja ajetaan transien "eheyttämisen" kieltämistä ikään kuin homojen eheyttämiseen vertautuvana asiana/ilmiönä, vaikka ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Tätähän transit ovat tosin tehneet jo kauan, ei mitään uutta alla auringon. Julppu (eli Julia Peltonen, eheytysterapian läpikäynyt homomies ja sittemmin transnaiseksi julistautunut) tehtailee muutaman kuukauden välein aina uuden vastaavanlaisen kansalaisaloitteen tuosta eheyttämisasiasta, muuttaa vain vähän nimeä ja sisältöä, jotta aloite näyttää ikään kuin uudelta. Tässä mielessä pakko kyllä nostaa hattua Julpun tehokkuudelle ja aikaansaapuudelle. Miettikää, mitä kaikkea Julppu ja hänen perseenlupsuttelijansa voisivat saada aikaan, jos käyttäisivät aikansa johonkin oikeasti hyödylliseen ja tavoiteltavaan.
PoistaKuten sanoit, homous vain on, eikä homo tarvitse elääkseen mitään hormonaalisia tai kirurgisia hoitoja voidakseen olla homo. On hullunkurista ja loppujen lopuksi täysin hyödytöntä (transien kannalta) rinnastaa homoseksuaalisuus tässä asiassa transiuteen, kun transit nimenomaan hamuilevat brutaaleja hormoni- ja leikkaushoitoja, jotka muokkaavat radikaalisti heidän kehojaan ja aiheuttavat lukuisia erilaisia terveysongelmia (mm. osteoporoosiriski, virtsainkontinenssi, maksavauriot jne.), eivätkä ne tee oikeasti vastakkaisen sukupuolen yksilöksi. On yksinkertaisesti mahdotonta tulla vastakkaisen sukupuolen yksilöksi millään keinolla.
Transien "eheytyksellä" transit ja lakimuutosvouhkaajat tarkoittavat sitä, että affirmatiivisesta ja kyseenalaistamattomasta linjasta lipsuttaisiin piirukin, eli kun joku jossain julistautuu transihmiseksi ja ilmoittaa haluavansa hoidot nyt ja sassiin, tuota julistautumista ei saa mitenkään kyseenalaistaa ja toppuuttaa. Transius täytyy vain affirmoida sillä punaisella sekunnilla, piste. Tässä asetelmassa transien "eheyttämistä" on edes varovasti yrittää ehdottaa heille, että voisiko sinulla olla elämässä tai mielenterveydessä jotain muita ongelmia, jotka aiheuttavat kehodysforian kokemusta ja voisiko noita asioita hoitaa ensisijaisesti ennen brutaalien kehonsilvontatoimenpiteiden käynnistämistä. Sehän ei transaktivisteille passaa. Kaikki meille tänne heti nyt välittömästi.
Transit eivät ole keksineet himoitsemalleen affirmatiivisesta linjasta lipsumattomuudelle mitään parempaakaan nimitystä kuin eheytys, joten he ovat tämän(kin) asian vain pöllineet suoraan homoseksuaaleilta ja valjastaneet sen omiin tarkoituksiinsa. Transit eivät kykene keksimään mitään omaa, joten he vain ottavat kaiken valmiina muilta. Naurettavinta on se, että Julppu & kumpp. jauhavat noissa paskalakialoitteissaan jatkuvasti homojen eheyttämisestä, vaikkei homojen eheyttäminen voisi heitä vähempää kiinnostaa eikä se liity transien "eheyttämiseen" millään tavalla, ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin nuorten homojen transiuttaminen on yksi homoseksuaalien eheyttämisen muoto. Homosta ei saada väännellyksi heteroa, ergo, moukaroidaan hänestä medikaalisesti irvokas transhetero, better than nothing. Näistä asioista transit eivät koskaan suostu puolella sanallakaan keskustelemaan. Uskokaa minua, yritetty on.
(En ota millään tässä sanomallani kantaa transsukupuolisten eheytykseen siinä mielessä, miten transsukupuolisuus medikaalisena tilana käsitetään. Puhun noista aktivisteista, jotka eivät ole transsukupuolisuutta nähneetkään, mutta ovat jostain saaneet päähänsä olevansa transihmisiä tai myynsykypyölisiä.)
Ei helvetti. Ei saatana. Tältäkö homomieheys näyttää nykyään? Nimellisesti homomiest... siis ei-naisista kiinnostuneiden ei-naisten seuranhakusovelluksen näkemys homomiehistä saa kyllä vetäytymään takaisin kaappiin:
VastaaPoistahttps://twitter.com/Grindr/status/1664353214316048384
Miksi homoista on tehty friikkisirkus ja miksi tässä pätkässä on vaginallisia henkilöitä? Tulee ihan menneiden vuosikymmenten karikatyyrimaiset neitihomohahmot mieleen, paitsi että nykyhomomiehiltä edellytetään transmaskuliinin bonusreiän hoitelua.
Homous on nykyään muodikas ja hehkutettava elämäntapavalinta. Kuka tahansa voi olla homo sukupuolesta tai yhtään mistään riippumatta, nykyäänhän sukupuoli tarkoittaa sukupuoli-identiteettiä ja sisäistä kokemusta. Homoudessa ei ole mitään määritelmiä, rajoja tai sääntöjä. Nainen voi olla halutessaan homomies, kunhan värjää kuontalonsa siniseksi, iskee rautaa naamaansa ja julistaa olevansa homo. Jokainen on vähän homo! Homo homo homo homo homo, se on ihan sama hetero vai homo. Jokainen on sydämensä pomo, ja jokainen on vähän homo.
PoistaHomoseksuaalisuus on nykyään heteroiden muotijuttu ja hohdokas identiteetti. Heterot ovat vyöryneet kaikkiin homojen tiloihin ja pyörittävät niissä nyt omia friikkisirkuksiaan, mistä tuo Grindr-mainos on elävä, konkreettinen todiste. Katsokaa tuota mainosta ja sisäistäkää sen sanoma. Mukana hommassa on kohteliaisuudesta jokunen wokemielinen homo esittämässä, että homma kiinnostaa heitä jollain tavalla. Homot on ajettu takaisin kaappeihin ja maan alle, piiloon, pois näkyvistä. Homoista ja homojen turvallisuudesta ei kukaan enää välitä. Olemme turhake, resurssi, halpaa proletariaattia. Blackfacesta vedetään aivan jäätävät, mannerlaattoja tutisuttavat raivarit, mutta homomieheyden appropriointi omiin tarkoituksiin on aivan OK ja hyväksyttävää, ihannoitavaa suorastaan.
Terveisiä täältä kaapin hämäryydestä. Ja kiitti vitusti kaikille teille, jotka olette olleet ajamassa tätä modernin homofobian lanseeraamista ihan kaikkialle, siis joka ikiseen mahdolliseen paikkaan, minne sen vain voi levittää. Ottakaa nyt oikein täysin siemauksin ilo irti homojen päällä tanssimisesta ja olkaa itseenne tyytyväisiä. Ihmisoikeudet! Yhdenvertaisuus! Tasa-arvo! Trans rights! Sykypyölen möninäisyys FTW!
Julpun Rikkomaton-kansalaisaloite on kerännyt 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskuntaan.
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8961200c-76c4-44cc-8da8-89084b8da787?utm_medium=Social&utm_source=Facebook&fbclid=IwAR2cjhIlqhLlMvWFvWs86pbyHUZ4-JRRSbHkRohEyLi1NBXhWX6f0X30yug#Echobox=1685885975
Erikoinen muotoilu:
Poista"...tai syntymässä määritellystä sukupuolesta eroava sukupuoli-identiteetti olisivat jotenkin parannettavissa ja korjattavissa, eli “eheytettävissä”, aloitteen esittelyssä kirjoitetaan."
Miten sukupuoli-identiteetti voi erota syntymän hetkellä todetusta sukupuolesta? Ei ole mitään kehosta irrallista entiteettiä tai essenssiä, joka olisi voinut päätyä väärään paikkaan. Miten tällainen litteän maan hurupaska ja sielunvaellusoppi menee keneltäkään läpi.
Transit uskovat siihen, että on olemassa vaeltelevia sukupuolitettuja sieluja, jotka syntyvät kehoihin. Transien käsitys sukupuolesta on mies-, nais- tai ”muu”-essenssin inkarnoituminen lihapukuun, joka voi joskus olla väärin määritelty. Transit eivät käsitä ihmisiä niin, että ihminen on oma kehonsa ja oma lihansa. Transien maailmankuva on kartesiolaisen dualistinen: ihmiset ovat lihakulkuneuvoihin inkarnoituneita sieluolentoja, jotka määrittävät todellisuutta omilla ehdoillaan sieltä lihapuvun vankilan kautta. Kieltä ja käsitteitä muuttamalla muutetaan fyysistä todellisuutta. Näin he ajattelevat ja aivan vilpittömästi uskovat tämän olevan totta.
PoistaTransit ovat eräänlaisia kiihkouskovaisia. He uskovat täydestä sydämestään siihen, että on olemassa sukupuolisieluja, jotka voivat harhailla vääriin kehoihin. Tämä transien uskonto on nyt levitetty kaikkiin instituutioihin ja lanseerattu yhteiskuntaan vallitsevaksi totuudeksi, jota ei saa kyseenalaistaa. Me olemme sukupuolisieluja, jotka ovat inkarnoituneet lihapukuihin. Jotkut meistä on määritelty syntymässä oikein, jotkut väärin.
”Trans” on kultti. Mitä nopeammin ihmiset ymmärtävät tämän, sen pikemmin tämä koko jumalaton paskaperkelehelvetti romahtaa omaan mahdottomuuteensa.
Transit eivät muuten ole koskaan antaneet selontekoa siitä, että jos jonkun keho voi olla väärä, niin missä se oikea keho on ja kenelle nykyinen väärä keho kuuluu. Jos oma keho tuntuu väärältä, niin jossain on pakko olla oikea keho ja väärän kehon on oltava jonkun toisen – mutta kenen? Keho ei voi olla olemassa missään irrallisessa ja epämääräisessä tyhjiössä. Minuus ei ole kehosta irrallista. Keho on sidoksissa fyysiseen todellisuuteen ja tietoisuuteen, joita ei voida tehdä olemattomiksi. Jos minuus tuntuu väärältä, on kyse mielenterveysongelmasta, jota täytyy hoitaa psykiatrisesti. Ihminen ei voi vaihtaa omaa kehoaan miksikään, koska ihminen on hänen kehonsa. Keho on ja pysyy samana syntymästä hautaan saakka.
PoistaMiksi koko yhteiskunta on lähtenyt mukaan tähän transien fantasiaan vääristä kehoista, joihin on solahtanut harhaileva sukupuolisielu? Minun on vaikea ymmärtää, miten ihmiset voivat olla näin käsittämättömän sekaisin. Olen välillä aivan kauhuissani, kun mietin asiaa. Mitä kaikkea vitun paskaa meille voidaan vielä jatkossa pakkosyöttää ja millaisessa helvetissä meidät voidaan pakottaa elämään? Seuraavat askelet ”transihmisyyden” normalisoimiseksi eivät tule olemaan mitään miellyttävää ja mukavaa, sanokaa minun sanoneen.
Miten selittää 50 000:lle vitullisen sekaisin olevalle zealotille (tai muuten vaan ajattelunsa pois päältä kytkeneelle hyvikselle), mitä he käytännössä allekirjoittivat ja minkälaiselle verorahojen käytölle he antoivat siunauksensa?
PoistaEn tiedä.
Toivoa antaa kuitenkin se, että Colin Wright (yhdysvaltalainen evoluutiobiologi, jonka piti muutama vuosi sitten jättää akateeminen ura, koska hän ei saanut enää kertoa totuutta sukupuolien määrästä, ja joka taistelee nyt kokopäiväisesti gendersodassa) on saanut Elon Muskin huomion, ja se voi olla todellinen gamechanger. Canceloikaa vittu Musk!
https://twitter.com/elonmusk/status/1665586038008426501
Myös Kathleen Stock, joka sai männäviikolla erinomaisesti huomiota Oxford Union -keikkansa ansiosta, ja jonka kirja Material Girls ampaisi Amazonin LGBTQ+ -osaston listaykköseksi.
Haluaisin uskoa, että Suomessa ollaan sen verran järkeviä ja jalat maassa, että täällä ei voi tapahtua sitä, mikä pahimmillaan ja drakoniaanisimmillaan on meno isossa maailmassa, mutta viimeaikainen yhteiskunnallinen keskustelu on kyllä antanut viitteitä, että mihinkään tolkkuunkaan ei voi enää luottaa. Valtavirtamedia ei tee tehtäväänsä vaan voitelee näpit liukkaina gendervankkureiden rattaita. Suomessa mediakenttä on niin kapea, että Hesarin ja Ylen progressiiviselle linjalle ei ole kunnollista vastaääntä.
Islannissa on näemmä väännetty eheytyshoitokiellosta. Tässä ketju siitä, englanniksi:
Poistahttps://twitter.com/justgayice/status/1667224611195437057
Hei, Veikkonen!
VastaaPoistaTämä kysymys/pohdinta ei nyt ehkä välttämättä juuri tämän postauksen alle sovi, mutta kun kyseessä on kuitenkin identiteetti/identifikaatio+mielenliikkeet omaa itseään kohtaan, kysyn/pohdin nyt sitten täällä.
Olen jo vuosikausia seurannut, tutkinut ja pohtinut näitä samoja asioita, joita sinäkin olet erittäin pätevästi auki puhunut täällä blogissasi. Olen myös bi nainen, kärsinyt elämäni aikana syömishäiriöistä, masennuksesta, ahdistuksesta, kehodysforiasta yms. Toisinsanoen, itseinho ja todellisuuden hahmottaminen omaa itseään kohtaan ei ole aina ollut mitenkään selviö, ja yksin se, että rohkenin myöntää itselleni vasta myöhäisellä 20-kymppisilläni olevani bisse, oli todella iso askel kohti ns. selkeää näkymää.
Niin että kysymys kuuluu!
Mitä mieltä olet mietiskelijänä tästä, että nykyisen hallitsevan käsityksen mukaan, sukupuolidysforia (ns. sukupuolisielu) on ainoa ns. mielenterveyshäiriö, jolla ei tunnu olevan olemassakaan mitään selkeitä, tarkkoja, saati sitten yleisesti sovittuja sääntöjä, suuntaviivoja tai havainnoitavissa olevia oireita, joilla määriteltäisiin sairauden vakavuus sekä ns. syvyys, kuten esim. masennuksen kanssa? Paitsi tietenkin seksistiset stereotypiat, joihin nyt vaikka nämä homot ja lesbot saattavat hyvin helposti kaatua... Pojat ei pidä pinkistä eikä tytöt korjaa autoja, diipadaapa.
Muistuu mieleen ne ajat yläasteelta, kun tytöt puheli keskenään jättäneensä aterioita välistä pitkin viikkoa ja olevansa niin "anorektisia". Tai, jos itse menisin tämän trans-huuman innoittamana ilmoittamaan lääkärilleni, että koen ongelmieni syyksi sen että aivoissani olevan muurahaisia ja tarvitsen vaivaan avuksi kemoterapiaa. Koska sitähän tämä trans-ilmiön hoitaminen tuntuu olevan, potilas-lääkäri- akselilla. Potilas, tai "potilas" diagnosoi itsensä, ja lääkärin on pakko myöntyä ja taipua mihin tahansa hoitoihin, mitä tältä vain osataan pyytää - seurauksista viis, mikäli diagnoosi onkin väärä.
En siis sano, ettäkö homous olisi sairaus - ei! Itseäni vaan pelottaa ihan hitosti ajatus, että mieleltään sairaat ja harhaiset saavat vapaasti diagnosoida itse itseään netissä, ja lääkäreiden on siihen pakko suostua, tai muuten. Avaako tämä väsynys jaaritus mitään halua mielipiteiden vaihtoon?
Ystävällisesti,
En ole Cis!