Transliikkeen radikalisoituminen ei ole vitsi: Liehuvat liput kätkevät rautanyrkit näkyvistä

Pride-kuukausi on pian ohi, luojan kiitos ja helpotuksen huokaus. Ränttään nyt kuitenkin vielä vähäsen.

Tai no, tuntien transaktivistit, queerfeministit, intersektionaalisuuskulttiin hurahtaneet maailmanparantajat ja muut lylleröpylleröt he jatkavat somemöykkäämistään, kommenttikenttäuhriutumistaan, sateenkaarten kaduille liiduilla töhertelemistään ja genderlippuleuhottamistaan koko loppukesän ajan. Kyseinen porukka ja heidän allynsa kun eivät vaan tunnu saavan ihmisten provosoimisesta ja ärsyttämisestä kyllikseen. Hyväksykää meidät! Hyväksykää meidät! Hyväksykää meidät!

On muuten tragikoomista seurata Pride-aktivistien uhriutumista kommentikentissä. Joka ainoan julkisen Pride-somepostauksen kommenttikentässä on vähän väliä käynnissä jokavuotinen molemminpuolinen mussutus, kun "änkyräkonservatiivit" paheksuvat päättymätöntä sateenkaariryöpytystä ja Pride-hörhöt julistavat yhteen ääneen takaisin, miten niin kauan Pride on tarpeellinen, kuin yksikään ihminen kokee tarvetta kommentoida näin ja on se kumma, että vielä vuonna 2021 joku vastustaa sateenkaarevan väen ihmisoikeuksia ja muuta lässynläätä. Ei mitään uutta auringon alla siis, joka vuosi tämä sama jankkaus. Noiden niin sanottujen änkyräkonservatiivien kommenteissa toistuu eri sanankääntein ilmaistuna ajatus siitä, ettei kukaan ole vastustamassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, ihmiset vain ovat yksinkertaisesti kyllästyneitä jokavuotiseen sateenkaarituputukseen. Tätä kyllästymisen aspektia Pride-aktivistit eivät kuitenkaan tajua; he eivät kykene kriittiseen ajatteluun tai itsereflektioon, ja heille hyvesignalointi, alituinen ihmisoikeuksista rääkyminen ja "historian oikealla puolella oleminen" on kaikki mahdollinen elämänsisältö. Toki heillä varmasti on jalot tarkoitusperät sinänsä, mutta tajutkaa nyt JO, ettei teidän seksuaalisuus- ja sukupuolineuroosienne hierominen valtaväestön naamaan loppupeleissä paranna kenenkään ihmisoikeuksia vaan saa ihmiset vain turhautumaan ja ärsyyntymään. Tiedättekö, mitä siitä lopulta seuraa, kullanmurut? TAKAPAKKIA. Ihmisoikeudet eivät ole mikään hamaan ikuisuuteen jatkuva itsestäänselvyys. Ne voidaan ottaa myös pois.

Voi luoja, että muuten inhoan sanaa "sateenkaareva". Ja mitä kaikkia näitä sateenkaari-alkuisia uudissanoja nykyään näkee viljeltävän; sateenkaarikansa, sateenkaariväki, sateenkaarilainen... (Hetkinen vain, käyn oksentamassa.)

Sanon tämän nyt itse aiemmin poliittisesti aktiivisen ns. sateenkaari-ihmisen ominaisuudessa: älkää antako tuon sateenkaartenpiirtelyaktivismin, heiluvien värikkäiden lippujen, glitterhumun ja loputtoman ihmisoikeusjauhamisen hämätä itseänne. Kuten jo aiemmin totesin, Pride-liike nykymuodossaan ei ole enää OLLENKAAN sama asia kuin mitä se aikaisemmin oli; silloin, kun liike keskittyi ajamaan seksuaalivähemmistöjen asiaa eikä jauhamaan 150 % ajasta sukupuolivähemmistöjen ja "transihmisten" neurooseista ja absurdeista vaatimuksista. (Niin, miten ikinä sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nykyaikana nyt sitten määritelläänkään; tätä nykyä nimittäin aivan kuka tahansa voi olla "transihminen" ja siten kuulua maailman sorretuimpaan vähemmistöön vain sanomalla niin. Pim, olet hypnotisoitu. Pride-liikkeeseen on nimittäin vuosien saatossa omailmoituksellaan ujuttautunut aivan suunnaton liuta mukamas johonkin sukupuolivähemmistöön kuuluvia sekopäitä, erikoisuudentavoittelijoita, mekkoeinareita, misogynistejä ja ties ketä, joilla ei todellisuudessa ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuulumisen kanssa mitään tekemistä, mutta ovat jostain saaneet päähänsä olevansa "transihmisiä".)

Nuo mainitut mekkoeinarit eivät vielä ole (ainakaan Suomessa) todellakaan sieltä pahimmasta päästä, jos nimittäin monien muiden maiden tapauksiin vertaa. Otetaanpa kuitenkin esimerkiksi mekkoeinaritoimittaja, misogynisti ja tunnettu wannabevamppi Mona Bling, joka on hiljattain ehtinyt masinoimaan Suomessa jos jonkinlaista oluttölkkipronominikampanjaa (ks. artikkeli) sun muuta älytöntä. Artikkelin ingressi: "Kun pidin ensimmäistä kertaa oman pronominini (she/her) Karhu-tölkkiä kädessäni, tiesin, että tässä ollaan tekemässä jotain hyvin suurenmoista", kampanjassa mukana oleva toimittaja-vaikuttaja Mona Bling kuvailee. Antakaa mun kaikki kestää. Oluttölkki, jonka kyljessä on pari Monan identiteetin validoivaa sanaa, edistää ihmisoikeuksia ennennäkemättömän suureellisella tavalla.

Mona Blingiä myös näkee aivan yhtenään lehtien palstoilla ja eri somealustoilla kitisemässä transsukupuolisuudestaan, yhteiskunnan transfobiasta, heteromiesten transfobisuudesta, syrjinnästä, marginalisoituneisuudesta, ihmisoikeuksista ja pronomineista. Olen täysin varma, että nimenomaan Mona on tuon Karhu-pronominitölkkikampanjan takana, koska hän ei näkemieni kuvakaappausten perusteella omilla somealustoillaan muuta teekään kuin hösyää ja vouhottaa noista helvetin pronomineistaan. On oikeasti aivan uskomatonta, että Suomessa, jossa pronominit ovat tunnetusti kauttaaltaan sukupuolineutraaleja, täytyy vouhottaa tällaisen Amerikan transaktivismista suoraan kopioidun idiotismin parissa. Ja tällä aivottomalla, neoliberalistisella hapatuksella nämä tulevaisuudentoivot kuvittelevat edistävänsä jotain ihmisoikeuksia.

 

Mona rakastaa huomiota ja näkymistä yli kaiken. Tässä Mona on julistamassa Image-lehden kannessa Ella Julian kanssa evankeliumia "uudesta normaalista". En ole lukenut kyseistä artikkelia, mutta voin jo pelkästään tämän kannen perusteella päätellä 95 % jutun sisällöstä. Pronominivouhotuksen ja heteromiesten fetisoinnin yms. ohella Mona myös hourailee yhtenään somealustoillaan kaikkea tällaista shittiä:

En ihan aikuisten oikeasti ymmärrä, mikä ihmeen pakkomielle transporukalla on väsymättä vouhottaa sukupuolesta, päivät ja yöt läpeensä, viikko-, kuukausi- ja vuositolkulla. Kiviäkin kiinnostaa, mitä sukupuolta koette olevanne. Ja jos jostain naiseuden mittareista puhutaan, niin kuukautiset ei ole sama asia kuin että "nainen vuotaa verta"! Hemmetin ääliö, jos kehtaat somessa julkisesti saarnata sukupuolesta jonain rekisteröityinä tuotemerkkeinä tai ylipäätään niiden konsepteista, niin ota edes naisen anatomian ja biologian yksinkertaisimmista perusasioista selvää ensin.

No, oluttölkit ja pronominit sikseen. Ne ovat lopulta pelkkää ärsyttävää muotivillitystä, joka menee kyllä aikanaan ohitse. On paljon vakavampiakin transsekoiluun kytkeytyviä asioita, joista on nyt pakko kirjoittaa muutama sana. Kuten jo totesin, Monan kaltaisten transnaisten someulina ja aktivismi on pientä ja harmitonta verrattuna siihen, millaiseksi meininki on mennyt monin paikoin ulkomailla. Nyt tarkoitan nimenomaan radikalisoituneempia tapauksia, joita olen sivunnut aiemmin mm. täällä. Transaktivistit hännystelijöineen ovat tässä kesäkuun Pride-vouhotuksen mittaan nimittäin taas kunnostautunet maailmalla varsin "hehkein" tavoin. Esimerkiksi Barcelonassa transaktivistit olivat hyökänneet kesken täysin laillista feminististä mielenosoitusta tapahtumaan osallistuneiden naisten kimppuun. Hyökkäys oli niin raju, että poliisien piti puuttua tilanteeseen ja kirjaimellisesti työntää hyökkääjiä kauemmas mieltään osoittavista feministeistä. Yksi mielenosoittajista, Laura Strego nimeltään, jouduttiin kuljettamaan välikohtauksen jälkeen sairaalaan hoidattamaan saamiaan vammoja. Barcelonan hyökkäys näkyy tällä videolla. Pariisissa transaktivistit puolestaan hyökkäsivät Pride-kulkueessa oikeuksiaan puolustaneiden lesbojen kimppuun. Lukekaa uudestaan: TRANSAKTIVISTIT HYÖKKÄSIVÄT PRIDE-KULKUEESSA OMIA OIKEUKSIAAN PUOLUSTANEIDEN LESBOJEN KIMPPUUN. Pariisin hyökkäys näkyy tällä videolla. LGBT-yhteisö on kyllä aivan uskomattoman tehokkaasti lietsottu sisällissotaan keskenään.

Pride-liikkeen kahtiajakautuminen – tai pikemminkin sen kaappaaminen misogynistisen ja homovihamielisen transliikkeen temmellysareenaksi – alkaa olla tässä kohtaa saavuttanut sen verran kriittiset mittasuhteet, että on enää vain ajan kysymys, milloin tapahtuu jotain oikeasti vakavaa. En puhu nyt transaktivisteista ja transyhteisöstä kokonaiskollektiivina (koska tietenkään kaikki transaktivistit eivät ole radikalisoituneita, enemmistö heistä on lähinnä mietoja ja harmittomia tapauksia tai jotenkin muutoin täysin kilahtaneita), mutta tuo väkivaltaisuuksiin taipuvainen jaosto kyseisestä porukasta alkaa olla sen verran leiskuvaan vihaan lietsotuissa mielentiloissa, että olen ihan oikeasti kauhuissani, kun seuraan heidän edesottamuksiaan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä raivohullummiksi ja sekopäisemmiksi nämä radikaaliaktivistit käyvät ja sitä rohkeammin he julistavat intohimoista nais- ja homovihaansa ympäriinsä, täysin peittelemättä, julkisesti ja avoimesti. Vihapuhe naisia ja homoseksuaaleja kohtaan alkaa kaiken online-kuplautumisen ja nettiräyhäämisen jäljiltä olla niin normalisoitua ja jokapäiväistä, ettei ketään ulkopuolistakaan tunnu enää hetkauttavan, kun transaktivistit heiluvat poliittisissa tapahtumissa täysin päivänselviä väkivalta- ja jopa tappouhkaustekstejä heilutellen. He esimerkiksi riehuvat ja räyhäävät kaduilla pukeutuneena paitoihin, joissa on sellaisia tekstejä kuin FUCK TERFS, I PUNCH TERFS ja KILL THE TERF. Tässä pari kuvaa kesäkuulta eräästä sekopäästä (Espanjasta, jossa sukupuolisekoilu on täysin eeppisellä tasolla):

TERF-akronyymi ("Trans-Exclusionary Radical Feminist", jos joku ei vielä tiennyt) ei transaktivistien keskinäisessä kielenkäytössä ole enempää eikä vähempää kuin retorinen kiertoilmaus sanalle nainen. Transaktivismin viitekehyksessä toisin sanoen nainen, joka ei mukisematta suostukaan miesten pompoteltavaksi, uudelleenmääriteltäväksi, käskytettäväksi ja alistettavaksi, väittivät nämä miehet skitsoidisesta sukupuolikokemuksestaan ja muka-marginalisoituneisuudestaan mitä hyvänsä. Ironista tässä on myös se, että transaktivistit leimaavat muitta mutkitta TERFeiksi aivan joka ikisen heidän ideologiansa ja yhteiskunnalliset tavoitteensa kyseenalaistavan naisen ja myös miehen, vaikkeivät nämä olisi ikinä koskeneet radikaalifeminismiin pitkällä tikullakaan. (Mitä radikaalifeminismiin muuten tulee, niin radikaalifeministit eivät sulje transihmisiä oman aktivisminsa ulkopuolelle, vaikka transaktivistit jatkuvasti väittävätkin niin. Radikaalifeministit sisällyttävät transmiehet aktivismiinsa, koska transmiehet ovat biologisia naisia. Tämähän ei luonnollisestikaan näitä mekkoeinareita ja misogynistejä liikuta tippaakaan.)

Espanjan televisiossa nähtiin aivan äskettäin Opina youth -ohjelmassa haastateltavana tämä kusipää, joka aateveljensä tavoin vaatetuksellaan ylväästi julistaa, että TERFit (ELI NAISET) täytyy tappaa. Ihmisten pitäisi ihan oikeasti havahtua tajuamaan, että nämä ovelasti transaktivismin kautta nais- ja homovihaansa erilaisin kiertoilmauksin julistavat misogynistimiehet ovat oikeasti vaarallisia fasisteja ja aito uhka yhteiskuntajärjestykselle – ainakin niin kauan kuin heidän perseilylleen ei yksissä tuumin laiteta päätepistettä. Olen välillä foliohattuillut tykönäni, että koko transliikkeen kulisseissa hääräävät taloudelliset ja ideologisesti motivoituneet voimat nimenomaan HALUAVATKIN nähdä maailman palavan näiden fasistiliikkeen "palvelukseen" valjastamiensa hyödyllisten idioottien riehumisen tuloksena.

Nämä kävelevät misogynistimulkut ovat vuosia jatkuneen rinkirunkkaamisensa ja radikaaliaktivisminsa jäljiltä niin vuorenvarmoja omasta poliittisesta koskemattomuudestaan ja yhteiskunnallisesta vaikutusvallastaan, että he käyvät päivä päivältä rohkeammiksi ja röyhkeämmiksi väkivaltaisen retoriikkansa ja väkivaltafantasioidensa kylvämisen kanssa. Aggressiivisen kielenkäytön oikeutus on transaktivisteille ominaiseen tapaan verhottu perverssiin lässytykseen "ihmisoikeuksista", "marginalisoituneisuudesta" ja "tasa-arvosta" jne. Jos tunnette käsitteen Overtonin ikkuna, niin tuo väkivaltaretoriikka on vuosia jatkuneen väsymättömän radikaaliaktivismin seurauksena saatu hiljalleen liu'utettua siihen päätyyn, jossa aina vain radikaalimpi ja dehumanisoivampi kielenkäyttö on yhä vain normaalimpaa. Tällainen hiljainen massojen siedättäminen on totalitarististen liikkeiden johtohahmojen tietoinen toimintastrategia.

Olkaa tietoisia myös siitä, ettei totalitarististen liikkeiden ja ideologioiden tarkoituskaan ole tulla pystytetyiksi yhdessä yössä; ne ovat huolella suunniteltuja pitkän tähtäimen projekteja, ja niiden nouseminen tapahtuu nimenomaan hiljaisesti hivuttamalla ja hitaasti siedättämällä. Noh, en foliohattuile tämän enempää, mutta ei kai oikeasti se sokeinkaan Ellun kana voi enää tosissaan uskotella itselleen, että transliikkeen nykyinen vaikutusvalta olisi yksinomaan somessa räyhäävien mekkoeinareiden ja pronomineista vouhottavien sinitukkien aikaansaannosta. Uskallan väittää, että mekkoeinarit ja lippuihin kääriytyneet sinitukat ovat pelkkä hyödyllinen savuverho, joka peittää näkyvistä ne, jotka todellisuudessa vetelevät naruista.

Miettikää, jos joku sonnustautuisi paitaan, jossa lukisi KILL THE TRANS, ja lähtisi Prideen tai ihan muuten vaan julkiselle paikalle kävelemään. Kuinka nopeasti lähtisi henki? Ymmärtäkää nyt jo, ihmiset, että TÄMÄN AKTIVISTIPORUKAN RAIVORADIKALISMI EI OLE MIKÄÄN VITSI, JOLLE VOISIMME VIITATA KINTAALLA JA TOIVOA SEN VAIN KATOAVAN ITSESTÄÄN. Nämä tyypit vaipuvat päivä päivältä syvemmälle radikalismiin. TERFien, cissujen ja genitaalifetisistien transihmisiin kohdistamaan ”julmuuteen” ja ”pahuuteen” aivopestyinä he ovat ihan oikeasti tosissaan fasistisen agendansa kanssa, jonka päämääränä on tehdä naisista käsitteellisesti, poliittisesti ja biologisesti oman sukupuolensa subkategoria ja hävittää homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuuden hävittämisen projekti on käynnissä sillä tavoin, että meitä homoja ja lesboja systemaattisesti pyritään estämään järjestäytymästä keskenämme ja äänekkäin fobiasyytöksin meitä yritetään pakottaa ja aivopestä sisällyttämään seksuaalisuuteemme ja deittipooliimme transihmisiä, jotka väittävät olevansa homomiehiä tai lesbonaisia (bokserikatto ja puuvillakatto). Lesbot ovat transaktivistien ensisijaisen ja julmimman vainon kohteena, mutta kyllä me homomiehetkin siitä osamme saamme. (Tästä aiheesta on minulla muuten mehukas uusi kirjoitus tekeillä, yritän saada viimeistään ensi viikolla valmiiksi.)

Kaikenlainen tämäntyyppinen Redditissä yms. levitettävä kuvasto normalisoi tuota lesbouden häivyttämisen ja LGB-ihmisyyden kolonisoimisen ja murentamisen agendaa:

Lesbojen eheytysterapiaa raikkaaseen 2021-tyyliin. Saan oksennusreaktion joka kerta, kun näen vilaukseltakin translipun vauvansiniset ja -punaiset värit jossain.

Tässä sitten taas erään transnaisen (naista kaikin voimin teeskentelevän) näyttelijä-kirjailija ja transaktivisti Juno Dawsonin taidonnäyte eeppisestä sisäistetystä homofobiasta JA misogyniasta:

Olen äimän käkenä siitä, miten kukaan naiseuteen liitettäviä sosiaalisia ja kulttuurisia stereotypioita toisintava ja feminiinisesti itseään ilmentävä mies KEHTAA vakavalla naamalla selittää mitään noin veretseisauttavaa paskaa. Koko homoseksuaalisuuden pointti on viehättyä vain oman sukupuolensa edustajista sen oman sukupuolensa edustajaNA, EI vastakkaisen sukupuolen edustajaa larppaavana sirkuspellenä, jonka koko olemassaolo perustuu ulkopuolelta impattuun identiteetin validointiin. (Vaikka homoseksuaalihan hän on joka tapauksessa, muokkaili sitten ulkonäköään miten hyvänsä.) Epätoivoinen halu kieltää koko itsensä ja tulla kokonaan toiseksi ihmiseksi on transsukupuolisuuden piirre, ei homoseksuaalisuuden piirre. Minulla ei homomiehenä ole vähäisintäkään halua muunnella kehoani ja olevaisuuttani radikaalisti voidakseni olla se, mitä olen: toista miestä rakastava mies. Ja siihen syssyyn mies, joka (ajoittain) avoimesti ilmaisee feminiinistä puoltaan tarvitsematta irtautua mieheydestään kokonaan, jotta voisi ”ilmaista autenttista itseään”. Minä olen tismalleen tällaisena oma autenttinen itseni. Rakastan itseäni juuri tällaisena kuin olen.

Olen feminiininen mies ja syleilen sitä, kuka olen.

Minun silmissäni joka ikinen Juno Dawsonin kaltainen misogynisti on pesunkestävä runkkari ja kivettyneistä sukupuolirooleista vapautumisen tiellä seisova betoniporsas. Mahtaa olla vittumaista olla feminiininen homomies, joka häpeää omaa feminiinisyyttään ja homoseksuaalisuuttaan niin intohimoisen syvästi, että joutuu pakenemaan omaa itseään keinotekoisen naiseuden performoimiseen. Sieltä olemisen esanssista sitten lällätellään toisille homomiehille, että hähhähhää, tepä ette voineet olla naisia, kun minä nyt olen. Projisoidaan oma keho- ja itseviha muihin ihmisiin. Mies olet ja miehenä pysyt, Dawson.

Tässä vielä Stonewallin (ns. Englannin Seta) tuoretta vittuilua ja homovihaa mukamas trendikkään ja kannustavan sloganin muodossa:

Tsiisus. Oikeasti. Sydäntä kylmää katsoa tuota, kun tiedostaa, mikä Stonewallin ja Setan kaltaisista järjestöistä on tullut transaktivistien kolonisoitua ne täydellisesti. Aivan uskomattoman creepyä shittiä.

Palatakseni KILL THE TERF -retoriikkaan, se ei tokikaan rajoitu vain TERFeihin ja "genitaalifetisisteihin" yleisesti vaan ilmenee myös ihan suoraan tiettyyn henkilöön kohdistettavana vihana ja uhkailuna. Kuten useimmat teistä tietävätkin, on J. K. Rowling näkyvästi kritisoinut nykymuotoista transaktivismia, minkä seurauksena hän on saanut globaalisti koko transyhteisöltä aivan jäätävät vihakampanjat ja tappouhkaukset niskoilleen. (Jos ette muuten vielä ole lukeneet Rowlingin esseetä aiheesta, niin lukekaa viimeistään nyt. Tässä suomennettuna.)

Jossain Trans Pride -kulkueessa on ihan muutaman päivän sisällä nähty mm. tällaisia viehättäviä kylttejä pyhästä vihasta Rowlingia kohtaan: 

Nuo ovat naiselle (naisille) osoitettuja tappouhkauksia. Käsitättekö? Nämä kävelevät kyrvät hymysuin kanniskelevat noita askartelemiaan tappouhkauskylttejä ympäri katuja kirkkaassa päivänvalossa. Miten kukaan voi olla näkemättä, että transliike ammentaa käyttövoimansa juovuttavasta vihasta ja vastakkainasettelusta eikä missään tapauksessa (toisin kuin alkuperäinen Pride) rakkaudellisuudesta, välittämisestä ja yhteenkuuluvuudesta? Mitä tulee Rowlingin maalittamiseen, niin siinä ei ole pelkästään kyse Rowlingista itsestään henkilönä, vaan noiden kylttien tarkoituksena on pelotella ja varoittaa muita ihmisiä (nimenomaan naisia) ylipäätään: Katso, näin me teemme sinullekin, jos arvostelet meitä.

Rowlingin kuolemansynti ja syy kirkonkiroukselleenhan siis oli sanoa "sex is real" ja (hieman pelkistäen) "only women menstruate". Näiden kauhistuttavien, itsemurhia aiheuttavien ja transfobisten teesien lausuminen julki oli transaktivisteille niin järisyttävä maailmanloppu, että he (Rowlingin mustamaalaamisen ja sitkeiden cancelointipyrkimysten ohella) tekivät kaikkensa estääkseen ihmisiä laajemmin lukemasta hänen esseetään. Toki viharyöppyyn ja joukkolynkkaukseen vaikutti myös se, että Rowlingin kritiikin myötä hyvin laaja yleisö tuli tietoiseksi transaktivistien perseilyistä, jotka he itsepintaisesti yrittävät naamioida "rakkaudelliseksi ihmisoikeusliikkeeksi".

Noilla TERF-vihaansa eetteriin huutavilla misogynisteillä ei ole niin sanotun todellisen transsukupuolisuuden kanssa yhtään mitään tekemistä. He ovat pelkkiä fasisteja, jotka saavat mielihyvää naisten kiusaamisesta, häiriköimisestä, alistamisesta ja rääkkäämisestä.

Rowlingin lisäksi myös muun muassa tekstiilitaiteilija Jess De Wahlsia on hiljattain näkyvästi maalitettu. Genderkriittisyys, tuo naisten pahin mahdollinen kuolemansynti, oli tietysti motiivina tässäkin häiriköintiprojektissa. Kannattaa lukea (myös) Jessin hiljattain kirjoittama erinomainen kirjoitus transaktivismin raadollisen räikeistä epäkohdista ja vaaroista. Jos ehdin (ja jaksan), suomennan tuon teille vähän myöhemmin.

Joka ikinen jollain tapaa julkisessa asemassa oleva tai julkisessa ammatissa työskentelevä nainen, joka uskaltautuu puolella sanallakaan kritisoimaan ja vastustamaan transaktivistien harjoittamaa terroria tai naisten turvallisten tilojen hävittämistä transideologian varjolla (eli käytännössä noiden tilojen avaamista kenelle tahansa miehelle, joka julistaa olevansa nainen) maalitetaan, uhkaillaan, ahdistellaan, häiriköidään ja doksataan vaikenemaan. Onneksi yhä useampi nainen on nyt julkisesti noussut vastustamaan näitä fasisteja ja kritisoinut nykymenoa. Kun tarpeeksi moni on noussut vastustamaan heitä, saavutetaan lopulta kriittinen massa ja aktivistit menettävät nykyisen valtansa.

Jess De Wahls

Kuten monet genderkriittiset minua ennen ovat eri sanankääntein sanoneet, ei todellinen syy transaktivismin ja sen mukanaan tuomien yhteiskunnallisten muutosten vastustamiseen ole "transfobia" tai halu kieltää keneltäkään mitään ihmisoikeuksia. Kaikkein vähiten naiset ja homoseksuaalit, jotka tietävät, millaista on joutua taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Todellinen syy transliikkeen vastustamiseen on se, että biologinen sukupuoli ihan oikeasti on fakta, jolla on fundamentaalista merkitystä ja jonka käsitteellisellä murentamisella ja merkityksettömäksi tekemisellä on vakavia ja vahingollisia seurauksia. Ei vaadi kovin suurta älykkyyttä ymmärtää ja sisäistää, että jos sukupuolesta tehdään pelkkä ilmoitusasia, tuota mahdollisuutta tullaan käyttämään kammottavalla tavalla väärin. Meidän ei pidä ojentaa yhteiskunnassa hyväksikäyttäjille ja terroristeille aseita kultatarjottimella, jos voimme sen jotenkin välttää. Ja korostan vielä, että transihmisillä on JO oikeus vaihtaa juridinen sukupuolensa, kun he ovat saaneet transdiagnoosin! Heiltä EI PUUTU YHTÄÄN MITÄÄN ihmisoikeuksia! Se, että annamme yhteiskunnallisen erityisluvan transihmisille vaihtaa juridinen sukupuolimerkintänsä diagnoosin ja hoitojen JÄLKEEN, on aivan täysin eri asia kuin että oikeus juridisen sukupuolen määrittämiseen omien tuntemusten pohjalta avataan joka ikiselle ihmiselle. MITEN se parantaa ”ihmisoikeuksia”, jos kehollisesti mies ihminen saa vaihtaa itselleen juridiseksi sukupuoleksi ”nainen”? Oikeasti, tulkaa kommentteihin kertomaan, perustelkaa. En ole nähnyt tästä yhtäkään tyhjentävää selvitystä, pelkkää mussutusta pakkosterilisaatiosta, ”korjaamisesta”, itsemääräämisoikeudesta ja transvihasta. Ynnä muusta mitenkään asiaan liittymättömästä skeidasta. Miten kukaan voi oikeasti olla niin sokea, hyväuskoinen ja typerä, ettei tajua, millaiset herkulliset väärinkäytön mahdollisuudet tällainen suorastaan satanistisen irvokas ”olen sitä mitä sanon olevani ja minulla on oikeus juridisesti määritellä itseni niin” -systeemi avaa kaiken maailman väärintekijöille? Maailma on täynnä aivan vitun sairasta sakkia, joka tekee vitun sairaita tekoja suljettujen ovien takana! Katsokaa ympärillenne, teidän harhanne, maailmojasyleilevä hyväuskoisuutenne ja kuplanne eivät ole yhtä kuin todellisuus.

Tällainen helvetin paska – veriläiskin ja vihatekstein koristellut Pride-paidat, TERFinhakkausmailat, Pride-värein koristellut ampuma-aseet, kuolevien TERFien ruumiinhäpäisystä fantasioiminen – ei synny itsestään ja omia aikojaan jossain irrallisessa tyhjiössä tai saarekkeella, jossa aktivistit keskenään saavat vähän pelata maailmanvalloitusta ja battle royalea. Tämä kaikki on hitaasti edenneen radikalisoitumisen seurausta, radikalismin joka kohdistuu periaatteellisesti aivan tavallisiin ihmisiin, ja tämän tien päässä ei odota onnellinen ja tasapainoinen yhteiskunta, vaikka nämä sekopäät kaikkea muuta yrittävätkin vakuutella. Nämä radikalistit ovat osa meidän yhteiskuntaamme, he voivat olla keitä tahansa työtovereistamme naapureihimme. Ymmärtäkää: HE EIVÄT HALUA TASA-ARVOA VAAN YLIVALTAA. He käyttävät Pride-liikettä savuverhona sille, että saavat hallita ja kontrolloida muita ihmisiä – LOPULTA JOPA IHAN LAILLISESTI. Tämä radikaaliaktivistiporukka on suomeksi sanottuna aivan vitun sairasta sakkia.

Tämä kammottavan misogynistinen ideologia ei anna mitään, se vain ottaa ottamistaan loputtomasti, ja se haluaa koko ajan lisää, koska mikään ei riitä. Miksi? Siihen on yksinkertainen syy: koska se, mitä transaktivistit tavoittelevat, ei voi koskaan oikeasti toteutua ja realisoitua heidän elämässään täydesti. Tarkoitan nyt niitä, jotka eivät vain kuseta susina lammasten vaatteissa vaan jotka aidosti kärsivät dysforiasta; heistä ei koskaan tule "oikeita" miehiä tai naisia ja he tietävät sen. JA JUURI SE ON HEIDÄN TUSKANSA, EPÄTOIVONSA JA VIHANSA YTIMESSÄ. Tämä on se syy, miksi he yrittävät muuttaa koko maailman väkivalloin sellaiseksi, ettei se enää muistuta heitä siitä, että he ovat ikuisesti sitä sukupuolta, johon ovat syntyneet, vaikka kuinka muokkailisivat kehojaan ja pakottaisivat koko muun yhteiskunnan myöntämään, että he ovat "oikeita" miehiä/naisia. Tämä on syy, miksi he keksivät mielikuvitussukupuolia, hämmentävät ihmisiä cultspeakilla, kontrolloivat TERFejä ja cissuja ja rinkirunkkaavat mielenosoituksissa translippuihin kääriytyneinä. He yrittävät kaikin voimin päästä tuskastaan eroon, ja koska heidän perimmäinen pyrkimyksensä on mahdoton koskaan täydesti saavuttaa, he projisoivat kollektiivisesti tuskansa muihin ihmisiin, itsensä ulkopuolelle. He etsivät onnellisuutta itsensä ulkopuolelta, koska eivät pysty löytämään onnellisuutta ja tasapainoa omasta itsestään, maailmahan on "määritellyt" heidät väärin ja siksi maailmalle pitää kostaa. Tämän saman perusongelman kanssa kamppailevien samanmielisten kuplassa radikalisoituminen ja "TERFit haluavat tappaa meidät!" -julistaminen on hiljalleen ajanut heidät dehumanisoivaan mielentilaan ja fantasioimaan väkivallasta. Koskakohan alamme nähdä todella epätoivoisia tekoja? He eivät koskaan saavuta sitä mitä tavoittelevat, se on muun maailman syy ja muun maailman pitää maksaa. Näin he ajattelevat, toki iso osa heistä lähinnä alitajuisesti.

Kun yllä olevan kaltaista kuvamateriaalia (tai esimerkiksi tällaista tappouhkausten valtamerta) näyttää transaktivisteille havainnollistaakseen tämän ideologian uskomatonta vaarallisuutta, he joko eivät reagoi mitenkään, julistavat kiihkoissaan että ”cissupaskaa kuuluukin rankaista transfobisuudestaan” tai puolustelevat selittelemällä jotain tällaista: "Nämä ovat vain yksittäistapauksia. Kyllä nämä ihmiset tuosta rauhoittuvat, eivät he ole tosissaan. Ei kukaan transaktivisti oikeasti vahingoittaisi ketään, kunhan uhkailevat. Ehdoton enemmistö transihmisistä on aivan tavallisia ihmisiä. On transfobista yleistää, että kaikki olisivat jotain väkivallalla mässäilijöitä. Eivät nämä uhkailijat kuitenkaan ikinä tekisi mitään.”

Joo, kukaan ei ole väittänytkään sellaista, että kaikki voitaisiin yleistää samaan muottiin. Olennaista tässä ei kuitenkaan ole se, että "eivät kaikki kuitenkaan". Olennaista on se, että tämä ideologia realisoituessaan mahdollistaa kaikenlaisen perseilyn ja häiriköinnin ja tekee sen toteuttamisen väärintekijöille helpommaksi ennennäkemättömällä tavalla. Kuvitteletteko te ihan tosissanne, etteivät kaiken maailman hämärähemmot, saalistajat ja perverssit käyttäisi hyväkseen biologisen sukupuolen merkityksen häivyttävien lakimuutosten mahdollistamia porsaanreikiä? Ja voidaanko itse asiassa enää puhua mistään porsaanrei'istä, kun noiden lakimuutosten myötä sukupuolikäsitys ihan toden teolla muuttuu itsemäärittelyyn perustuvaksi, ja aivan kuka tahansa voi väittää koska tahansa olevansa mitä tahansa? Onko tosiaan niin, että ihmiset ovat kollektiivisesti niin sokeita ja typeriä, että tällaisen vaaran edessä laitetaan transaktivistien äänekkään kirkumisen ja parkumisen edessä pää vain hiekkaan, kieltäydytään katsomasta silmiin kaikkia niitä järkyttäviä riskejä, joita nämä lakimuutokset mukanaan tuovat? Vai eivätkö he vain tiedä? Eivätkö he uskalla? No, voin mainita, että vastareaktio on tekeillä. Olen pannut jo jonkin aikaa merkille, että pinnan alla kytee.

En voi paukuttaa tätä tarpeeksi: Pride nykymuodossaan EI OLE ENÄÄ sama asia kuin Pride esimerkiksi vuonna 2015 ja sitä edeltävänä aikana. Pride ei nykymuodossaan edusta homoja, lesboja, biseksuaaleja eikä transsukupuolisia (!) kollektiivina. Minä en halua olla missään tekemisissä sellaisen "ihmisoikeusliikkeen" kanssa, joka pyrkii aktiivisesti murentamaan naisen, homoseksuaalin ja transsukupuolisen käsitteen, jotta muutama keisaroiva, mekko- ja meikkileikkeihin hurahtanut narsistinen kusipää saa leikkiä jumalaa heikompien väestöryhmien kustannuksella.

Kaiken näennäisen koreilun ja ihmisoikeusmöykkäämisen alla transaktivismi on patriarkaatti huulipunassa, mekossa ja korkokengissä yrittämässä väkisin pakottaa naiset ja homoseksuaalit myöntämään, ettei heitä/meitä itse asiassa ole olemassa.

 

Lopuksi:

Miksi minä kirjoitan näistä asioista? Miksen vain pidä turpaani kiinni ja odota, että pahin hulluus laantuu (niin kuin lopulta tulee vääjäämättä käymään)? Miksi nostan näitä asioita esille?

Minulla on neljä tärkeää syytä. Ensimmäinen on se, että (vielä kerran) Pride-aktivismi ei nykymuodossaan ole sitä, mitä se on alun perin ollut. Nykyiset Pride-liikkeen tavoitteet eivät realisoituessaan edistä minkään valtakunnan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vaan pyrkivät lähinnä tyydyttämään hyvin pienen porukan mielihaluja kaikkien muiden (ennen kaikkea naisten ja tyttöjen) kustannuksella.

Toinen syy on se, että valtaväestö ei hahmota eroja seksuaalisten suuntautumisten, sukupuoli-identiteettien ja ylipäänsä kaiken maailman sekopäisten Pride-identiteettien välillä. Valtaväestön (joka koostuu 95-prosenttisesti perusheteroista) silmissä kaikki me, jotka sijoitumme seksuaalisuudeltamme tai sukupuoli-ilmaisultamme jollekin muulle sektorille kuin perusheterouteen, olemme yhtä ja samaa porukkaa. Tämän vuoksi on välttämätöntä vääntää rautalangasta, mikä ero asioiden välillä on. Suomenkielisessä blogosfäärissä Sametti on jo erinomaisesti selittänyt lukuisia LGBT-aiheeseen liittyviä ilmiöitä ja ristiriitoja auki. Sametti tosin puhuu detransitioituneen lesbonaisen näkökulmasta, joten koen tärkeäksi tuoda tähän keskusteluun myös homoseksuaalisen miehen äänen. Olen monesta asiasta samoilla linjoilla Sametin kanssa, mutta perspektiivini on silti erilainen, koska elän homoseksuaalisen miehen kehossa. Ja sukupuolisekoilijoille tiedoksi: Ihminen ON hänen kehonsa. Tunkekaa kolmannet sukupuolet ja pronominit sinne, minne aurinko ei paista.

Kolmas syy liittyy edelliseen. Nykymuotoisen Pride-liikkeen tavoitteet ovat niin pähkähulluja, todellisuudesta vieraantuneita ja räjähdysherkkiä, että on välttämätöntä tehdä jengille selväksi, mitkä ovat niiden aikaisempien tavoitteiden ja nykyisten tavoitteiden keskeiset erot. Olen nimittäin aivan täysin varma, että kun valtaväestöltä palaa lopullisesti käpy LGBTQIA-sekoiluun ja he käyvät niin sanotusti vastahyökkäykseen, transaktivistit katoavat sinä silmänräpäyksenä kaikesta julkisesta keskustelusta, palaavat elämään normaalia hiljaiseloa tai painuvat maan alle. Koska me homoseksuaalit olimme pyyntöinemme ja aktivismeinemme vuosikymmenten ajan Pride-liikkeen keskiössä, valtaväestö tulee ensisijaisesti ajattelemaan, että "homot ja lesbot aloittivat tämän, he ovat vastuussa tästä". Arvatkaa, mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitä, että kaikesta transaktivistien aiheuttamasta vahingosta ja mielipahasta tullaan ainakin ensialkuun syyllistämään meitä LGB-ihmisiä, kun paska osuu tuulettimeen. Transaktivistit piileskelevät ja pakoilevat heille kuuluvaa vastuuta kaukana jälkeensä jättämistä savuavista raunioista, kun LGB-ihmiset (ja tervejärkiset transsukupuoliset, jotka ovat kärsineet transaktivistien perseilystä aivan yhtä paljon kuin mekin) jäämme ottamaan valtaväestöltä iskut vastaan ja siivoamaan heidän jälkiään.

Mitkä sitten ovat aikaisempien tavoitteiden ja nykyisten tavoitteiden keskeiset erot? Niitä on useita, mutta kaikkein keskeisin on tämä: homoseksuaalit eivät koskaan halunneet horjuttaa tai romuttaa toimivaa yhteiskuntajärjestystä millään tavalla. Me pyysimme ainoastaan a) saada pariutua ja mennä naimisiin rakastamamme ihmisen kanssa b) ettei meitä syrjitä esimerkiksi työnhaussa ja muissa vastaavissa tilanteissa c) ettei meitä sorreta tai pahoinpidellä seksuaalisuutemme vuoksi ja d) että saamme ottaa osaa kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä, niin oikeuksissa kuin velvollisuuksissa. Me halusimme vain olla tasavertaisia muiden rinnalla. Me sanoimme, että pystymme ja kykenemme seksuaalisesta poikkeavuudestamme huolimatta toimimaan yhteiskunnan kaikilla tasoilla täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Lopulta me saimme (Suomessa ja monissa muissa länsimaissa) sen, mitä pyysimme. Tässä kohtaa Pride-aktivismi siinä aikaisemmassa muodossaan oli periaatteessa tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Kun itse marssin Pride-kulkueessa joskus kahdeksisen vuotta sitten, muistan ajatelleeni, että niin kivaa kuin marssiminen ja puistojuhlassa ystävien kanssa nauraminen ja humaltuminen onkin, niin jonain päivänä tämä aktivismi on (toivon mukaan) tehnyt itsensä tarpeettomaksi, koska meillä on silloin ne oikeudet, joita pyydämme, emmekä vaadi mitään enempää.

Tässä kohtaa trans-, queer- ja muunsukupuolisuusaktivistit olivat toki jo astuneet kuvaan, ja kun fokus homojen oikeuksista siirtyi pois, valokeilaan hyppäsikin aivan toisenlainen porukka toisenlaisine vaatimuksineen. Tämän porukan sekoilulta ei sitten kukaan olekaan voinut välttyä. Ja nyt ymmärtäkää: se, että sukupuolen moninaisuus -aktivistit vaativat jotakin, ei automaattisesti tarkoita sitä, että "vanhat" Pride-aktivistit ja me homoseksuaalit olisivat noista tavoitteista samaa mieltä. Minä olen sitä mieltä, että transihmisten tulee saada elää rauhassa yhteiskunnassa täysivaltaisina jäseninä kuten meidän seksuaalivähemmistöjenkin, vapaana syrjinnästä ja sortamisesta. Mutta minä en ole sitä mieltä, että jonkun hyvin pienen porukan erityistarpeiden vuoksi kaikkien muiden ihmisten tulee vinksauttaa koko todellisuuskäsityksensä päälaelleen, suostua aivan ihmeellisiin ja kohtuuttomiin erityisvaatimuksiin heidän mukavuutensa vuoksi tai tatuoida otsaan pronomineja, jotta noilla muutamalla sukupuolinonbinäärisekoilijalla olisi validoitu olo. Jne. Jne. Me homoseksuaalit emme koskaan vaatineet, että muiden ihmisten pitää muuttaa elämäntyyliään tai todellisuuskäsitystään meidän vuoksemme. Me korostimme, että homoseksuaalisella elämäntavalla ei ole vaikutusta heteroenemmistön elämäntapaan. Me perustelimme, miksemme ole uhka muille ihmisille tai yleiselle yhteiskuntajärjestykselle. Me perustelimme, miksei meidän elämäntyylimme vahingoita ketään; ei meitä itseämme eikä ketään muuta. Lopulta meidät otettiin todesta. Minä en pyydä enempää. Minulla on nyt se, mitä tarvitsin ja pyysin. Maailma voi siis mennä vähän valmiimpana eteenpäin.

Neljäs syy kirjoittaa näistä asioista on yksinkertaisesti se, että haluan jäsentää omia ajatuksiani ja dokumentoida näkemääni. Haluan tallettaa havaintojani, lukemaani ja kokemaani näistä pähkähulluista ajoista. Haluan jättää havaintojani myös muiden kuin itseni nähtäville – ja toki myös yleisesti arkistoitaviksi. Minulla on tähän yksi keskeinen taustamotiivi: kun backlash tätä trans-, queer- ja muunsukupuolisuussekoilua vastaan jossain vaiheessa alkaa, meillä on olemassa edes jotakin dokumentoitua dataa siitä, että vanhan koulukunnan LGB-ihmiset ovat jossain kohtaa ryhtyneet kritisoimaan ja nousseet vastustamaan transporukan aina vain hullummiksi käyneitä vaatimuksia. Toinen keskeinen taustamotiivi on se, että haluan valmistautua laajaa vastareaktiota varten henkisesti; täytyy olla tietoa ja todisteita, jottei joudu vastareaktion alkaessa täysin lynkatuksi ja altavastaajaksi, koska niin uskomattoman irvokasta kuin se onkin, niin transaktivistit todennäköisesti yrittävät vastareaktion alkaessa vierittää syyn omista sekoiluistaan LGB-ihmisten ja tervejärkisten transsukupuolisten niskoille. Meidän täytyy ehdottomasti tehdä selkeä pesäero meidän aikaisemme aktivismin ja nykyisen sukupuolisekopääaktivismin välille. Meille ei kuulu vastuu niistä seurauksista, joita nykymuotoinen Pride-aktivismi on aikaansaanut. Jos kuulutte "kohderyhmään", niin valmistautukaa henkisesti siihen, että me joudumme ottamaan vastaan paljon sellaista paskaa ja turhautumista, joka ei meille oikeastaan YHTÄÄN millään tapaa kuulu. Älkää aliarvioiko sitä, miten kohtuuttomia vastuunpakoilijoita ja eeppisiä kusipäitä transaktivistit ja queerfeministit pystyvät pahimmillaan olemaan. Heitä eivät kiinnosta "ihmisoikeudet" ja "tasa-arvo", heitä kiinnostaa ylivalta ja oman nahkansa pelastaminen. Minun silmissäni joka IKINEN queerfeministi on valkoiseksi kalkittu hauta, tekopyhä hyvesignaloija ja omaneduntavoittelija, vaikka muuta esittäisikin.

On vielä paljon muitakin syitä, mutta kirjoitan niistä myöhemmin. Tämä kirjoitus olkoon minun osaltani kunniakas päätös Pride-kuukaudelle ja sen viheliäisyydelle. Tack och hej.

Nauttikaahan kesästä, lukijat! Jos vain pystytte. ;) ↴