keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Pride-kuukausi on yhtä helvettiä

Tuntematon taiteilija on tiivistänyt harvinaisen osuvasti koko LGBTQIA+-sekoilun nykytilan. Ei mitään lisättävää. Tuossa on kaikki olennainen; kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…

Inhoan Pride-kuukautta. Sydämeni pohjasta. That’s it. Joka ikinen vuosi kuihdun, näännyn, riudun ja voihkin sisäisesti, kun kesäkuu koittaa ja sateenkaariryöpytys valtaa sosiaalisen median, tiedotusvälineet, firmojen logot, teiden varret, katukäytävät, ihmisten laukut, rintapielet ja jok’ikisen mahdollisen ja mahdottoman paikan, jonne sateenkaarta vain ikinä keksitään läntätä. Pride on jo vuosia sitten tyystin lakannut olemasta sitä, mitä se alun perin oli. Pride nykymuodossaan on silkkaa todellisuudesta vieraantuneiden anarkofeministien ja transaktivistien skitsofreenista riehumista ja mittavaa yhteiskunnallista aivopesua. Voisin kirjoittaa aiheesta kilometritolkulla, mutta en yksinkertaisesti jaksa ainakaan niin kauan kuin tätä Pride-vouhotusta muutenkin joutuu sietämään 24/7 kaikkialla, minne katseensa kääntää. Tämä koko teema on minulle henkisesti raskas monestakin syystä, joista nyt mainittakoon ainakin Pride-liikkeen ja LGBT-skenen sisäinen ja ulkonainen polarisoituminen (valtaväestön jengillä alkaa ihan oikeasti pian olla mitta täynnä), Priden muuttuminen jäätäväksi globaaliksi bisnekseksi ja yleisesti koko liikkeen täydellinen vieraantuminen siitä, mitä se alun perin on ollut ja edustanut (transliikkeen kolonisaatio ja homouden eliminoimisen projekti ”ihmisoikeuksien” ja ”identiteettien” varjolla).

Palannen aiheeseen tuonnempana. Sillä aikaa suosittelen kaikkia lukemaan Sametin aiheeseen liittyvän erinomaisen kirjoituksen Miksi vastustan LGBT-liikettä (itse homona). Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla Sametin kanssa siitä, että Pride-liike nykymuodossaan on tullut tiensä päähän. Olemme niin uskomattoman hullussa tilanteessa yhteiskunnallisesti, että meidän pitää ”keksiä” homoseksuaalisuus ja sukupuoli kokonaan uudelleen. Tarvitaan täysin uudenlainen homoliike.

Mistä päästäänkin siihen, että sille on syynsä, että LGB Allianceja (Suomessa LHB-liitto) putkahtelee nyt ympäri maailmaa esiin yhä enenevässä määrin. On tullut aika LGB:n ja TQ:n lähteä eri suuntiin kulkemaan omia teitään, kuten meidän alun alkujaankin olisi pitänyt tehdä (oltiin T:n käsitteellistämisestä ja määrittelemisestä aiempina vuosikymmeninä mitä mieltä hyvänsä). Kellekään vähänkään ajattelukykyiselle ihmiselle ei tässä kohtaa enää voi olla epäselvää se, että homojen oikeuksia ajavan liikkeen ja transliikkeen tavoitteet ovat aivan täydessä ristiriidassa keskenään. Transliikkeen loisiminen homojen reppuselässä ja LGB-ihmisten saavuttamilla yhteiskunnallisilla oikeuksilla, hyväksynnällä ja sympatialla lokkeilu loppuu tähän. Get over it ja sori siitä.

Me homot emme koskaan ole halunneet murskata ”cisteemiä”, painostaa ihmisiä suuntautumisensa vastaisiin seksisuhteisiin, tuhota sukupuolen mukaan jaettuja (lue: naisten turvallisia) tiloja, kastroida ja steriloida heteronormatiivisiin sukupuolistereotypioihin sopimattomia homoseksuaalisia ja/tai autisminkirjolla olevia lapsia, murentaa naisten ja lasten oikeuksia ja koko naiseuden määritelmää, määritellä vakiintuneita käsitteitä oman mukavuudenhalumme ja harhaisuutemme vuoksi kokonaan uusiksi, pakottaa ihmisiä käyttämään noita käsitteitä ja keksimäämme harhaista ja misogynististä uuskieltä, vaatia kirjaamaan lakeihin ja henkilötietoihin absoluuttisia todellisuudenvastaisuuksia voidaksemme elää mahdollisimman todeksi päänsisäisiä fantasioitamme jne.

Me homot pyysimme vain rauhaa. Me halusimme ja haluamme vain olla onnellisia ja vapaita, rakastaa ja olla rauhassa. That’s it. Siinä se alkuperäinen Priden sanoma, jota minä edelleen sydämessäni kannan ja vaalin.

Joten kaikesta huolimatta: hyvää Pride-kuukautta nyt kuitenkin kaikille.

PS. Ai niin, näistä karjuista tulikin mieleeni. Homomiehet, nyt kuulolle. (En tiedä, käykö blogissani toisia homppeleita, mutta pistän nyt lumipallon pyörimään silti.)

Olen tässä viime päivinä mietiskellyt, että perustaisin (näin Pride-kuukauden kunniaksi, hehheh) meille homppeleille – JA VAIN MEILLE HOMPPELEILLE – aivan oman suomenkielisen keskustelualustan jonnekin. Alustana voisi toimia esim. Discord tai jokin muu vastaava. Korviini on luotettavista lähteistä kantautunut huhuja, että lesboilla on Suomessa jo useampia tällaisia maanalaisia nettiverkostoja. Tämän homppeliverkoston idea olisi, että me homomiehet voisimme keskenämme keskustella siellä kokemuksistamme ja näkemyksistämme, hakea toisistamme vertaistukea, jakaa kokemuksia, ehkä jopa etsiä seuraa jne. ihan helvetin kaukana transaktivisteista, queer- ja gendersekoilijoista ja ENNEN KAIKKEA ”homoista” transmiehistä, jotka yrittävät uida boksereihimme (tai kuvittelevat sekuntiakaan, että heidän transidentiteettinsä ja dysforiansa olisivat millään mittapuulla sama asia kuin meidän homoseksuaalien konkreettinen kasvukipuilu ja toisen miehen romanttisen läheisyyden kaipuu). Alustalle voisi liittyä täysin anonyymisti. Voisimme vapaasti keskustella asioista myös kriittisesti ilman transaktivistien noitavainoa, soihtujen- ja talikoidenheiluttelua, raivareita ja fobiasyytöksiä. Semmoista rentoa nettiäijäilyä hyvässä hengessä. Minä ainakin kaipaisin sellaista niin että ihan kipeää tekee; olen elänyt lähes täysin irrallani kaikesta LGBT- ja varsinkin homoskenestä jo useita vuosia (koska transaktivismi on vienyt homoilta ja lesboilta pikkuhiljaa oikeastaan ihan kaiken).

Homot ja lesbot tarvitsevat tiloja ja alustoja, joissa voimme keskustella seksuaalisuudestamme, siihen liittyvästä kipuilusta ja muista kokemuksistamme ilman transaktivistien identiteetti-, fobia-, genitaalipreferenssi-, maailmantuska-, sukuelinfetissi-, cisprivilege- ja muuta vastaavaa jumalatonta paskaulinaa, joka tukahduttaa alleen aivan kaikkien muiden äänet ja kokemukset. Koska kaikki tilamme ja alustamme on viety meiltä, meidän pitää luoda ne nyt alusta alkaen uudelleen, ja koska meidät on ajettu maan alle, luomme ne täällä maan alla, piilossa ja salassa. Homot ovat tehneet tämän ennenkin, voimme tehdä sen nyt uudelleen.

Olisiko tällaiselle diskreetille nettihomoäijäilylle tilausta? :)

PPS. Vielä lopuksi. Olen seuraillut joitakin viikkoja vauva.fi-keskusteluforumilla tätä keskustelua liittyen juridisen sukupuolen uudistamiseen (eli Oikeus olla -kampanjaan). Siellä on keskustelua jo yli 550 sivun verran ja olen nappaillut keskustelusta kymmeniä screenshotteja. Joku on siellä tänään kommentissaan (sivu 567) esittänyt kuningaskysymyksen, jota toivon teidän kaikkien miettivän ja vähän sydämessänne tutkiskelevan:

Mikseivät transihmiset deittaile toisiaan ja perusta omia järjestöjä ja tiloja sen sijaan, että vievät kaiken mm. homoseksuaaleilta? Me homo- ja biseksuaalit olemme selvästi transihmisten ja allyjen mielestä vanhanaikaisia, ulos sulkevia ja vastenmielisiä, joten miksi he roikkuvat meissä?

11 kommenttia:

  1. Anteeksi mun on pakko nyt vähän purkaa.

    Pridekuukausi on kyllä ollut silmiä avaava. Olen ollut ulkona piireistä nyt reilut 10 vuotta kun muutin takaisin pienelle paikkakunnalle sukulaisten lähelle.

    Koronan takia tuli ikävä samanhenkistä porukkaa ja liityin muutamaan sateenkaariryhmään netissä ja huh mitä meininkiä.
    En ole koskaan tuntenut itseäni näin ulkopuoliseksi ihan tavallisena naisena joka vain sattuu olemaan lesbo.

    Itselleni seksuaalivähemmistöön kuuluvana jäi selkeästi joku ohjekirje tulematta siitä että tämä seksuaalivähemmistöön kuulumisen pitää vaikuttaa ihan kaikkeen elämässäni ja kuinka jossakin aiheessa väärinajattelu tarkoittaa että olen kamala persu joka on poistettava heti ryhmästä ensimmäisestä väärästä mielipiteestä. Muutenkin persuksi syyttely ihmetyttää, vaalikoneiden mukaan se on puolueena vähiten lähellä minua ja lähimpänä on vihreät ja sdp. Ja onhan seksuaalivähemmistöissä ihmisiä kaikista puolueista sekä poliittisista liikkeistä. Ihan yhtälailla ne sateenkaariryhmät pitäisi olla auki niille seksuaalivähemmistöön kuuluville persuille jotka sitä yhteisöä eniten tarvitsevat sillä aivan samaa seksuaalivähemmistöä hekin ovat. Ehkä he ovat siinä oikeassa että minulla on enemmän yhteistä jonkun konservatiivisen lesbon tai homon kanssa kuin näiden queerdemiseksuaalien kanssa jotka elävät heterosuhteessa toisen queerihanuuden kanssa.

    Mistä lähtien sateenkaariyhteisöön kuuluminen on vaatinut yhtenäistä mielipidettä ihan joka asiassa? Varsinkin kun pride tuntuu pitävän sisällään ihan kaikkea laidasta laitaan heteropareista jotka tykkää kinkyistä jutuista nuoriin jotka eivät ole mistään ihmissuhteista tai seksistä edes kiinnostuneita.

    En ole (tietääkseni) koskaan edes tavannut ketään transihmistä ja nyt heidän etuaan ajavat asiat ja toimet pitäisi ottaa omaksi ilman mitään kyseenalaistamista? Varsinkin kun heidän ajamansa asiat tuntuu sotivan meidän naisten etuja vastaan?

    Onneksi miehet ovat vielä jotenkin säästyneet tältä hulluudelta jossa naiset ovat ties mitä kohdullisia verenvuotajia ja transnaiset ovat niitä oikeita naisia. Tää hulluus on kyllä leviämässä miehiinkin mutta varmana naiset oli helpompi kohde näin alkajaisiksi kun naiset ovat aina olleet sellaisia että sopeutuvat ja eivät halua nostaa melua vaikka joku astuukin varpaille.

    Oman lapsen puolesta surettaa se että meidän suvussa on aina oltu rasavillejä poikatyttöjä ja herkkiä kukkaispoikia. Oma poika on selkeästi myös tarhakavereitaan tyttömäisempi. Nykypäivänä sukupuoliroolit ovat armottomampia ja lapset eivät saa kasvaa rauhassa kuin omassa nuoruudessani. Kauhulla odotan sitä päivää kun lapsi törmää tähän transekoiluun jonka mukaan tyttömäiset pojat ovatkin oikeasti tyttöjä eikä heitä arvosteta heinä ihanina herkkinä poikina joita tämä maailma myös tarvitsee.

    Luin jo kommentteja siitä että jo neuvolassa pitäisi aloittaa vanhempien valistaminen koskien näitä transjuttuja. Olispa neuvoloissa rahoitusta edes siihen heidän ydintehtävään saati sitten johonkin ideologiseenkoulutukseen joissa yritetään silpoa uusi sukupolvi sekä mieleltään että keholtaan.

    Sateenkaariperheessä elävänä lesboäitinä mulla ei ole mitään yhteistä nykypäivän sateenkaariliikkeen kanssa. Täytyy vain toivoa että heterot eivät vittuunnu meihin seksuaalivähemmistöön kuuluviin tämän sekoilun myötä. Isoin suvaitsevuutta lisäävä tekijä on se että muut ihmiset näkisivät että olemme ihan tavallisia ihmisiä kuten hekin ja elämme ihan tavallista arkea perheidemme sekä puolisoidemme kanssa.
    Viimevuosina ilmapiiri meitä kohtaan on jo selkeästi alkanut kovenemaan. Se mitä tapahtuu itäeuroopassa voi ihan hyvin olla tulevaisuutta täälläkin.

    VastaaPoista
  2. Olen valkoinen hetero cis-mies ja allekirjoitan jokseenkin täysin edellisen kommentoijan näkemyksen. Sanon heti kärkeen, että me tiedämme, että homoilla ei ole osaa eikä arpaa tähän transsukupuolisuushegemoniaan. Me miehet emme ole säästyneet siltä sen enempää kuin naisetkaan, joskin naiset tuntuvat häviävän tässä paljon enemmän. Todellakin naiset, eivät synnyttäjät eivätkä kuukautisia kokevat, vaan NAISET.

    Minulle on suoraan sanottu, että deittaa transihmisiä tai olet kiihkoilija ja transfoobikko. Yhtä usein olen vastannut, että tuo on viittä vaille vaatimus kokonaan uudenlaiselle eheytysterapialle. Jos tämä on oikein, mielestäni Pride-liikkeen loru on käytännössä loppu. Toisaalta minulle on myös sanottu, että jos sille miehelle on leikattu emätin ja rinnat, mitä väliä. Voi itku...

    Olen tosiaan sitä valtaväestöä, jonka mitta alkaa olla täynnä. Me tajuamme kyllä täysin, että homoseksuaalit eivät ole koskaan esittäneet mitään sellaista, mikä vaatisi valtaväestöltä loppujen lopuksi mitään toimia. Menkööt aikuiset keskenään naimisiin. Mitäs se minulle kuuluu?

    Kuten jo saoin, naiset ovat todellakin tämän koko sekoilun suurimpia häviäjiä. Kun transnaiset yhtäkkiä voivat kilpailla urheilussa synnynnäisten naisten kanssa ja päihittävät nämä mennen tullen, luulisi jossain kolisevan. (Joo, luin tänään, että kyllä jotkut transmiehetkin voittavat synnynnäisiä miehiä. Mikä ei tarkoita mitään isossa kuvassa.) En voi myöskään mitään sille, että on jotenkin irvokasta, että transnainen on valittu jossain vuoden naiseksi.

    Onko ihme, että porukka vastustaa Oikeus olla -kampanjan(?) ehdotusta, että sukupuolen voi vaihtaa omalla ilmoituksella ilman mitään välivaiheita? Eihän siinä ole järjen häivää!

    Edellinen kommentoija sanoi, että sukupuoliroolit ovat nykyään armottomampia. Se itse asiassa kohtaa omat ajatukseni asiasta.

    En sanoisi olleeni koskaan poikatyttö, mutta herkkä kylläkin. Tykkään tänäkin päivänä asioista, joita pidetään enemmän tyttöjen juttuna. En toivottavasti ole koskaan sanonut kellekään lapselle, että nuo ovat toisen sukupuolen juttuja. Mielestäni ne ovat sellaisia turhia rajoja sukupuolien välillä, joita kuuluisikin purkaa. Niitä rajoja on paljon.

    Nyt sitä transsukupuolisuutta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, kun pitäisi opettaa, että ei se haittaa, että kiinnostuksen kohteet menevät noin. Nykymeininkihän ei todellakaan tee mitään sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksi. Päinvastoin koen, että sukupuolen vaihtaminen on ikään kuin alistumista sille, että nuo sukupuoliroolit ovat täysin taipumattomia.

    Minua on jo vuosikausia mietityttänyt tämä sukupuolettomuusjuttu. Minua ei perinteisesti ole kiusannut se, että joku on transvestiitti eikä lopulta se transsukupuolisuuskaan. Vähä vähältä se on kuitenkin alkanut näyttää enemmän ja enemmän pyhältä lehmältä, jonka epäkohtia ei saa mainita. Kukaanhan ei uskaltanut sille tarinan keisarillekaan sanoa, ettei hänellä itse asiassa ole vaatteita.

    Jos transmies olisi kiistatta mies ja transnainen kiistatta nainen, kukaan ei silloin voisi mitätöidä heidän identiteettiään (invalidate, kuten englanniksi sanotaan).

    Kysymys kuuluukin, miten helvetissä tälle pantaisiin piste niin, ettei kenenkään tarvitsisi musertua. Transihmisen osa ei ole muutenkaan helppo. Silti tämä nykyinen lähes uskonnollinen hegemonia ei ole heille eikä muillekaan hyväksi.

    Vielä intersektionaalisuudesta... Transihmiset vaativat siihen vedoten oikeuksiaan, mutta samalla sitten retransitioivista ihmisistä ei saisi puhua. Jotkut jopa kuittaavat paluumuuttajat niin pienenä vähemmistönä, ettei heistä pitäisi puhua (tubettaja Samantha Lux nyt vaikka). Että se siitä intersektionaalisuudesta.

    Jayteasee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta detransitioitujien vähäisyydestä tuli mieleen, kelaa kun cis-enemmistö päättäisi, että sukupuolivähemmistötkin ovat niin marginaalissa, ettei heistäkään tarvitse puhua.

      Poista
    2. Sehän tuosta niin vitsikästä tekeekin. Tässä porukka koettaa tajuta näitä sukupuolivähemmistöjä (jopa suhteettomassa mittakaavassa mielestäni), vaikka he ovat todella pieni joukko. He sitten haluavat vaientaa kaiken puheen detransitiosta. Joku tuossa on järkyttävän pahasti pielessä.

      Jayteasee

      Poista
    3. Mun mielestä ihan käsittämätöntä että katujat hiljennetään ja heidän sensurointiaan vaaditaan kaikissa sateenkaariryhmissä.
      Jos itse olisin trans niin haluaisin kuulla etenkin heidän tarinansa ennen hoitojen aloitusta sillä olen aina ollut todella pohtiva ja asioita miettivä ja haluaisin oikeasti haastaa omat mielipiteeni ennen niinkin isoa askelta kuin transhoidot.

      Koko transyhteisölle olisi vain hyväksi että nämä omaan alkuperäiseen sukupuoleensa "palaavat" pääsisivät ääneen heidän omissa yhteisöissään. Heillä olisi myös oma paikkansa transpolin käytäntöjen ja hoitopolkujen kehityksessä. Koko transyhteisö hyötyisi siitä että seuraavat vääristä syistä sukupuoltaan vaihtavat saisivat tarvitsemaansa tukea ennenkuin ovat silponeet kehonsa siihen pisteeseen mistä ei niin helposti enää palata alkuperäiseen sukupuoleen.

      Poista
  3. Lesbona olen samaa mieltä pridestä. Ja kaikesta muustakin mitä kirjoitit. En tunne kuuluvani yhteisöön.

    Muuten, jos joku tietää keskustelupalstan joka on tarkoitettu lesboille jotka eivät ole trans, niin linkkiä kehiin! Siis jos laventeliveikkoselle on ok että kommentteihin linkitetään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antakaa palaa vaan. :)

      Me LGB-ihmiset luomme yhteisömme ja omat tilamme nyt alusta asti uudelleen. Annetaan transaktivistien kiehua vihassaan vanhoissa (tyhjissä) tiloissamme ja järjestöissämme kaikessa rauhassa.

      Poista
  4. Btw, uusi kirjoitus tulossa tällä tai viimeistään ensi viikolla!

    VastaaPoista
  5. Tämä juttu kiteyttää mielestäni aika hyvin nyky-priden:

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008074914.html

    Tosin tuo on tosi kilttiä menoa siihen oikeasti brutaaliin transsekoiluun verrattuna. Mutta kuitenkin. Nuoria tyttöjä, jotka ovat hämmennyksissä sukupuolensa kanssa ja ovatkin sitten päättäneet olla trans tai muusu. No ihme ja kumma yhden panseksuaalin tytön olivat rääpineet jostain juttuun. Mutta voi hyvät hyssykät. Valtavirta-LGBT-liikkeellä ei valitettavasti ole uskottavuutta kun sillä ei tunnu olevan mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa enää - valitettavasti näistäkin tytöistä tulee vain se vaikutelma, että ollaan hieman sukupuolirooliin sopeutumattomia ernuja (kuka hitto siihen rooliin nyt sopisikaan?), vietetty liikaa aikaa netissä ja keksitty että on siistä olla ihan MUUSU! Voi hyvänen aika. Onneksi olen jo kolmekymppinen, sillä jos teiniaikoinani olisi ollut tätä transrummutusta, olisin ollut vielä pahemmin sekaisin kuin olin jo valmiiksi.

    VastaaPoista
  6. Jos lapsi voidaan syntymässä todeta pojaksi tai tytöksi niin mikä sen jälkeen aiheuttaa muutoksen? Osataanko me vanhemmat,isovanhemmat,päiväkoti,varhaiskasvatus, koulu jne ohjata lasta niin, että se vahvistaa hänen synnynnäistä sukupuoltaan? Aina on ollut poikamaisia tyttöjä ja tyttömäisiä poikia. Tulee mieleen se tarina koiratappelusta, jossa lyödään vetoa voittajasta: se koira voittaa jota ruokitaan paremmin. Onko tutkimusta siitä millainen perhetausta on, montako sisarusta, vai onko ainoa lapsi perheessä? Itse olen saanut syntyä työläisperheen kahdeksantena lapsena talvisodan 13 päivänä. Isä ja vanhin veli oli sodassa, Äiti ja neljä vanhempaa veljeäni ja kaksi vanhempaa sisartani kotona. Yhden siskon ja veljen sain vielä sodan jälkeen, v.45 ja 46. Viisi meitä on vielä elossa. Olen kiitollinen köyhästä, rikkaasta elämästä. Perhe on paras: Aviomies, kaksi,lasta, kolme lastenlasta. Ai niin, kerran annoin eräälle lesbolle Raamatun, kun hänellä ei ollut. Nyt hän on parisuhteessa miehen kanssa. Vaikka eheyttäminen on kuulemma kielletty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Ai niin, kerran annoin eräälle lesbolle Raamatun, kun hänellä ei ollut. Nyt hän on parisuhteessa miehen kanssa. Vaikka eheyttäminen on kuulemma kielletty.”

      Mitä oikein mahdat ajaa takaa tällä oksymoronilla? Jos kyseinen nainen on (nyt) parisuhteessa miehen kanssa, hän ei ollut/ole lesbo vaan biseksuaali. Pyydän, ettet levittele tuollaisia paskapuheita jatkossa missään ja kenellekään.

      Homoseksuaalisuus on ihmisen omasta tahdosta riippumaton ominaisuus ja persoonallisuudenpiirre, jota ei itse valita ja jota on mahdotonta muuttaa. Edes nykyisellä sukupuolisekoilulla se ei onnistu.

      Poista

HUOM! Jos blogitekstissä on yli 200 kommenttia, klikkaa kommenttiketjun alalaidasta Lataa lisää..., niin saat kaikki kommentit näkyviin.

Kommenttikenttä on moderoitu: kommentit näkyvät, kun olen tarkistanut ja hyväksynyt ne.

Blogin kommenttikenttä on naisille, LHB-ihmisille, TERFeille ja genderkriittisille turvallinen tila. Täällä saa vapaasti esittää ajatuksiaan, kertoa huolistaan, keskustella muiden kommentoijien kanssa, puhua myös muista kuin tekstin varsinaisesta aiheesta ja jakaa linkkejä yms. relevanttia tietoa. Kaikkia minun näkemyksiäni saa kritisoida, kunhan muistat perustella. Vihapuhetta, tarkoitushakuista provosointia (sealioning), turhanpäiväistä mussutusta ilman perusteluja tai yksityishenkilöiden suoria henkilötietoja sisältäviä kommentteja ei julkaista.

Kymmenen klikatuinta tekstiä