Vieraskynä: Konservatiivinen kansalaisaloite "Olemme olemassa" on vanhentunut jo syntyessään

Sain vieraskynätekstin, jonka on kirjoittanut Juudas-Lilith Räntäsade. Juudas-Lilith kritisoi tekstissään transien uusinta kansalaisaloitetta (Olemme olemassa), joka hiljattain saavutti maagisen 50 000 allekirjoittajan rajan ja siten etenee eduskuntakäsittelyyn. Tätä kirjoittaessani aloitteella on kaiken kaikkiaan 55 466 allekirjoitusta. Transit tekivät sen jälleen!

Juudas-Lilith uskoo nykyisten sateenkaaripiirien ja valtavirtamedian olevan niin konservatiivisten antigenderliikkeen vaikutuksen alainen, että tunnetun foobisen Laventeliveikkosen blogikin on tässä kohtaa parempi julkaisualusta kuin valtavirtamediat.

Kun jännityksellä odotamme transien seuraavia kansalaisaloitteita (jotka vartovat vuoroaan tähtitieteellisen pitkässä listassa), voimmekin hieman ruotia tämän aloitteen epäkohtia kukin tahollamme ja tyylillämme.

Vieraskynä alkaa:

Kansalaisaloitteen Olemme olemassa eteneminen eduskunnan käsittelyyn on herättänyt juhlatunnelmia sukupuoleltaan moninaisten keskuudessa. Omakin, hyvin moninainen ja inklusiivinen somefeedini on täyttynyt onnen ilmaisuista ja toivotuksista. Haluaisin itsekin liittyä iloitteluun, mutta tutustuttuani itse aloitteeseen huomaan olevani kuin puulla päähän lyöty.

Hyvin varovainen – cisnormatiivista valtavirtaa suorastaan kosiskeleva – aloite osoittaa selkeää rohkeuden ja vision puutetta. Kaikessa konservatiivisuudessaan se jopa herättää vakavaa epäilystä, ovatko aloitteen muotoilijat olleet taantumuksellisen antigenderliikkeen vaikutuksen alaisia.

Itse olen demisukupuolinen transfeminiini, joka on myös autigender ja intersukupuolinen (minulla on endometrioosi). Ymmärrän, että tällainen hyvin hienosyinen ja kehittynyt termistö voi herättää hämmästystä ja kummastusta varsinkin maalaisissa tai vanhemmissa, kehityksen kärryiltä pudonneissa ikäluokissa (kohtaan tällaista tietämättömyyttä arjessani usein). Sen ei pitäisi kuitenkaan raskauttaa itseni kaltaista jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevaa henkilöä, joka muutenkin kärsii vähemmistöstressistä, käyttämään kallisarvoista aikaani ja energiaani muiden valistamiseen. 

Kouluttakaa itseänne, persut, vaikkapa tutustumalla Setan sukupuolen moninaisuuden sanastoon. Siellä on vain vaivaiset +40 termiä, jotka olisi hyvä kaikkien viimeistään nyt ottaa haltuunsa. (Paras pitää kuitenkin kiirettä. En haluaisi olla ikävä, mutta lähitulevaisuudessa työpaikkanne saattaa olla siitä riippuvainen.)

Sen verran näiden termien ongelmallisuudessa tulen tosin vastaan, että pidemmän päälle ne ovat auttamattoman riittämättömiä kuvaamaan ei-binääristen sukupuolten spektrin, matriisin tai (kenties kuvaavimmin) tähtikartaston koko rikkautta. Kuten monet ei-binääriset henkilöt, koen itsekin kuivan tieteellisiltä kalskahtavien termien sijasta runollisuuteen, jopa mystiikkaan, viittaavan avaruussanaston parhaiten kuvaavan oman sukupuoleni moninaisuutta. 

Osuvimmin ja puhuttelevimmin omaa sukupuoltani kuvaa kenties kaikkea ihmiskäsitystä ja sanallistamista välttelevä, kirjailija H.P. Lovecraftin (hyi!) luoma avaruusolento ja -jumaluus Cthulhu. 

Surukseni minun on kuitenkin myönnettävä, että kaikkein edistyneimmätkin suomalaiset sateenkaaripiirit ovat vielä kyvyttömiä kohtaamaan mieltäkääntävän, ulottuvuuksien rajat ylittävän ja tavallaan ”intergalaktisen” sukupuoleni. Toistaiseksi minun on siis tyytyminen aikaisemmin antamaani luonnehdintaan (ja Cthulhun ansaitsemattomasti toiseutetun hahmon edistykselliseen uudelleentulkintaan romanttisen fanifiktion keinoja hyödyntäen).

Vaikka puheenvuoroni on kenties tuonut esille jotain ongelmia ihmiskielen riittämättömyydestä, toivottavasti se on myös avannut sitä, miksi nykyinen kansalaisaloite on vanhentunut jo syntyessään: jos sukupuoli on kokonainen galaksi, jonka äärettömyydessä menneiden aikojen ”cismies” ja ”cisnainen” ovat pelkkiä hiukkasia tähtimeren päättymättömässä aavassa, miksi tuo äärettömyys kaikessa rikkaudessaan pitäisi sulkea ja typistää pelkkään kolmanteen vaihtoehtoon? 

Onko kahdesta siirtyminen kolmeen oikeastaan edistystä lainkaan? Eikö tällöin (kaiken rikkauden supistava, riisuva) kolmas tulisi edelleen vahvasti kahden muun määrittelemäksi? 

Kuka nyt haluaisi olla cisnaisen ja cismiehen määrittelemä?

Kansalaisaloite on nykyisessä muodossaan lopultakin silkkaa cisnormatiivisen ylivallan jatketta uudessa, pinkkipestyssä muodossa. Pelkkä armopala meille, jotka näännymme cisnormatiivisella aavikolla affirmaation ja nähdyksi tulemisen kipeään puutteeseen. Meille, joiden herkkä ainutlaatuisuus on katoamisen partaalla ihmismassojen puristuksessa, massojen, jotka koostuvat tuskin muista kuin elävistä stereotypioista. 

Kun asiaa miettii vielä tarkemmin, kansalaisaloite ei sittenkään olisi edes armopala kaikille sukupuoleltaan moninaisille. Sillä kolmas sukupuolimerkintä yhdistetään vahvasti muunsukupuolisiin – sukupuoleen, jota, huolimatta sen jalosta pyrkimyksestä kohti inklusiivista kattokäsitettä, määrittelee nykyään omat pölyttyneet ja homehtuneet norminsa, eriarvoistavat hierarkiansa, kauneusihanteensa. 

Kyllä, vuonna 2026 voidaan perustellusti puhua jo hegemonisesta muunsukupuolisuudesta. Me ei-binäärit olemme ehkä kaikki sukupuoleltamme moninaisia, mutta jotkut ovat moninaisempia kuin toiset.

Katsokaa median tapaa käsitellä ja nostaa esiin muunsukupuolisuutta. On hienoa, että viime vuosina Yleisradion ja Helsingin Sanomien kaltaiset valtaapitävät instituutiot ovat tehneet pieniä taaperonaskeleita korjatakseen menneiden vuosisatojen ulossulkemisen, sivuuttamisen ja sorron. Heidän ja muiden suomalaisten valtamedioiden esiintuoma hegemoninen muunsukupuolisuus on kuitenkin samalla kiistatta voittopuolisesti valkoista, keskiluokkaista, laihaa ja naaraspuolista. 

Ei ole yllätys, että esikuvista puhuttaessa nämä etuoikeutetut, uusiin normeihin mukautuvat muunsukupuoliset mainitsevat usein David Bowien ja Tilda Swintonin kaltaisia henkilöitä. He jos ketkä suorastaan huutavat länsimaisia ja kolonisoivia kauneusihanteita, jotka eivät tee tilaa toisille.

Miksi minun, joka olen demisukupuolinen transfeminiini (sekä autigender ja intersukupuolinen) ja jonka sukupuoli olennoituu Cthulhuun paeten kaikkia ihmismielen määrittelyjä ja käsitteistämisiä, tulisi ahtautua samaan sukupuolikarsinaan hegemonisen ja kolonisoivan muunsukupuolisuuden kanssa?

Pelkkä ajatus saa minut tuntemaan sukupuolidysforiaa, kenties ensimmäistä kertaa elämässäni.

Jos maailmassa olisi edes rahtunen oikeudenmukaisuutta, tulevan henkilötunnuksen sukupuolimerkintä olisi päättymätön ja rajaton sarja merkkejä, kuten itse joka suuntaan avartuva, kurottuva kosmos. Koska nykyisen sukupuolicisteemin ja sen valtaapitävien palvelijoiden viitseliäisyys ei kuitenkaan herätä minussa suurta luottamusta, voisin tyytyä vaatimattomampaan ratkaisuun. 

Ehkä päättymättömän kirjainsarjan sijasta kyseeseen voisi tulla vaikkapa neljän aakkoskirjaimen sarja hetun alkuun. Tuhannet eri sukupuolivaihtoehdot riittäisivät kenties vahvistamaan ja antamaan kasvot niille kaikille ei-binäärisille sukupuolille, jotka ovat meille jo tunnetut ja jotka ovat toistaiseksi kärsineet näkymättömyydessä ja puutteessa. 

Tilaa riittäisi myös (ainakin joksikin vuosikymmeniksi) tarjota sukupuolimerkintä niillekin sukupuolisuuksille, jotka eivät ole vielä meille ilmestyneet vaan tulevat paljastaman meille kasvonsa, kun tietomme ei-binäärisistä sukupuolista hiljalleen lisääntyy ja sydämemme avartuvat vielä hivenen vastaanottavaisemmiksi niiden koko kirjolle.

Kuten aloitteessa ansiokkaasti todetaan, jokaisen tulee tulla nähdyksi omana itsenään lain edessä – mutta sen ei tule rajoittua ainoastaan kolmanteen sukupuoleen, tämän päivän Tilda Swintoneihin ja David Bowieihin. Sen tulee ulottua meistä jokaiseen.

Cthulhu on puhunut.

– Juudas-Lilith ”Yog-Sothoth” Räntäsade

Kiitokset Juudas-Lilithille!

Juudas-Lilithin mietteet ovat todellakin hätkähdyttäviä ja ajatuksia herättäviä. On lähtökohtaisesti ongelmallista edes esittää, että ihmisten kirjoa ja moninaisuutta voisi kuvata vain kolmen sukupuolikategorian eli miehen, naisen ja muun/ei-minkään/kolmannen avulla, kun intergalaktinen kosmos on kuitenkin niin paljon enemmän kuin vain nämä vaihtoehdot ja kapeat lokerot, jotka pakottavat moninaisen ihmisyyden ahtaisiin, ulkopuolelta määriteltyihin muotteihin.

Myös se on ongelmallista, että ajatellaan maailman tulevan sillä valmiiksi, että tämäkin kansalaisaloite nyt saadaan eduskunnan käsittelyyn ja säädettyä lain voimalla kolmannet sukupuolet oleviksi ja yhteiskunnallisesti tunnustetuiksi. Tarvitaan vielä vähintään 28 000 000 000 uutta aloitetta maailman saattamiseksi valmiiksi ja vähemmän syrjiväksi ja transfobiseksi, ja sekin on vasta vienoa alkusoittoa. Trans- ja muunsukupuolisten ihmisten loppumattoman syrjinnän ja näkymättömäksi tekemisen on kerta kaikkiaan loputtava, amen.

Omat ehdotukseni tuleviksi kansalaisaloitteiksi, joilla rakennetaan yksi kerrallaan tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa maailmaa, jossa kaikki tulevat näkyviksi ja tunnustetuiksi omina itseinään, ovatkin nyt mm. seuraavat:

• Rehevänä syntynyt: aloitteen ideana olisi tunnustaa kaikkien – myös rehevien ja elopainoltaan moninaisten, erityisesti runsaiden – kehollisuuksien validiteetti ja legitiimiys ja tunnustaa runsaankin rehevät kehollisuudet osaksi sukupuolen moninaisuuden ja sateenkaari-ihmisyyden pyhää kirjoa. Aloite toimisi ikään kuin jatkumona kehopositiivisuudelle ja toisi näkyviin rehevien kehollisuuksien moninaiset ja varioivat sukupuolikokemukset, jotka ovat aivan yhtä kauniita, todellisia ja valideja kuin niin sanotuilla normaalipainoisilla kehollisuuksillakin. Ja miten muuten määritellään ”normaalipainoisuus” ja kuka sen määrittelee? On räikeää läskifobiaa väittää, että kukaan voisi olla elopainoltaan ketään toista ”normaalimpi”. Nyt on aika muutoksen.
• Oikeus nuolla: edellä mainittuun aloitteen kylkiäiseksi voitaisiin sopivasti systematiseerata myös liitännäisluonnos lakimuutoksesta, joka tekisi deittailusta ja seksistä kieltäytymisestä reheväkehoisen (tai kenen tahansa sukupuoleltaan moninaisen, a-, demi- tai alloseksuaalin tahi autigenderin) kanssa laitonta ja rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Myös sukupuoleltaan moninaisilla ja rehevillä on oikeus suuseksiin ja nuolemiseen, vaikka seksipartneri olisi pakotettu tilanteeseen – aseella uhaten tarvittaessa, jos ei mikään muu tepsi.
• Olemme biomassa: aloite, jossa toisimme sukupuolisuuksista näkyväksi perimmäisen totuuden eli sen, ettei niitä ole oikeasti olemassakaan. Perimmäinen tavoite kaikissa näissä(kin) lakimuutoksissa on saavuttaa ontologinen päätepiste: ei ole mitään sukupuolia, ei miehiä, ei naisia, ei poikia, tyttöjä, rusoposkia, ei uroksia, ei naaraita, kukkia tai mehiläisiä – on vain biomassaa. Kaikki ihmisen yritykset määrittää todellisuutta ja perimmäistä totuutta sukupuolista ovat turhia, koska lopulta kaikki vain sulautuu äärettömyyden valtamereen, jossa kaikki oleva ja lihallinen on historiatonta biomassaa, ykseyden hetken kosminen ilmaus. On tullut ihmiskunnan aika palata tähän tyhjyyden täyteyteen kollektiivisesti ja hylätä ajatukset siitä, että ihmisyyttä voisi määritellä lakien tai kielen ja sanojen tasolla yhtään miksikään.

Ehdotuksia uusista ja vähintään yhtä kosmisen tason kansalaisaloitteista otetaan ilolla vastaan kommenteissa. Hetkemme on nyt!

Ja lopulta olemme taas tipuaskelen lähempänä tasa-arvoisempaa, yhdenvertaisempaa maailmaa, jossa jokainen saa olla (olematta) juuri sitä, siten ja sellainen kuin syömmessään ja sielunsa syövereissä halajaa.