Raivotaanpas pikkuisen. Ei tässä sukupuoliskitsoilun aikakaudessa oikein muutakaan voi.
En ole juurikaan käsitellyt tässä blogissa muunsukupuolisuutta. Olen aiemmin puhunut siitä, että trans- ja muunsukupuolisuusvouhotus on tämän aikakauden anarkistinuorison värikäs ja kapinallinen alakulttuuri, vähän samaan tapaan kuin 80- ja 90-luvun hippi-, punk- ja goottikulttuurit ja myöhemmin 2000-luvun puolella emot, scenet, animelapset, hiphopparit ja muut vastaavat. Noihin aiempiin verrattuna sukupuoliskitsoilu on sillä tavalla vaarallista laatua, että se johtaa transkulttiin sekaantuneet muokkailemaan kehojaan radikaalisti ja peruuttamattomasti. He ihan oikeasti uskovat siihen fantasiaan, että kehonmuokkauksella sukupuolta on mahdollista vaihtaa (tai "korjata", kuten poliittisesti korrekti muoto kuuluu) tai jotenkin asettua binäärin ulkopuolelle, olla "ei-mies" tai "ei-nainen". Olen täysin varma, että kun tämä transperseily aikanaan kosahtaa omaan mahdottomuuteensa ja absurdiuteensa, saamme Suomen medioissakin kuulla ja lukea tuutin täydeltä nuorena transkulttiin hurahtaneiden muusujen ja muiden aivokääpiöiden ulinaa siitä, miksi heidän annettiin leikellä ruumiinosiaan irti ja pumpata kehonsa täyteen keinotekoisia sukupuolihormoneja, joiden sivuvaikutusten kanssa he joutuvat loppuelämänsä elämään.
Jos ihminen on niin painajaismaisen sekaisin, että kuvittelee ettei hänen kehollaan ole mitään sukupuolta, tuon harhan vahvistaminen ruumiinosia irti leikkelemällä ja keinotekoisia hormoneja nappailemalla ei ainakaan vaikuta positiivisesti siihen ydinongelmaan, että ihminen on sekaisin. Tarkasteltiin tätä muunsukupuolisuussekoilua mistä perspektiivistä hyvänsä, en pysty näkemään sitä enää tässä kohtaa minään muuna kuin äärimmäisen vakavana mielenterveysoirehdintana. En edelleenkään väitä, ettei ihmisen kompleksinen sukupuolikokemus voisi olla todellinen hänelle itselleen, mutta ihminen ei voi olla biologisesti sukupuoleton. Tällaista väittävä ihminen on yksiselitteisesti sekaisin. Piste. Ja ei, intersukupuoliset tilat eivät ole "muita sukupuolia" vaan kehityshäiriöitä, ja on ihan helvetin ableistista transaktivisteilta väittää, etteivät intersukupuoliset henkilöt olisi miehiä tai naisia lainkaan vaan jotain hämärää kolmatta sukupuolta. Vielä ableistisempaa on ajaa omia, harhaisia poliittisia agendojaan käyttämällä intersukupuolisia tiloja keppihevosena. Samalla tavallahan transaktivistit ovat loisineet homojen, lesbojen ja biseksuaalien oikeuksia ajavien tahojen vanavedessä jo ikuisuuden. Transaktivistit eivät pärjäisi omillaan sekuntiakaan, mutta kun intersukupuolisia tiloja ja seksuaalisia suuntautumisia käytetään Troijan hevosena yhteiskunnallisten päämäärien edistämisessä ja piileskellään homojen helmoissa, olemme me homoseksuaalit ja interit kätevästi kilpenä heidän ja muun maailman välissä. Samalla transaktivistit koko ajan itkevät ja parkuvat eri medioissa päivin ja öin sitä, miten marginalisoituja, syrjittyjä ja sorrettuja he ovat. Yhyy.
Trans- ja muunsukupuolisuusaktivistit eivät tiedä marginalisoituneisuudesta, syrjittyydestä ja sorrettuudesta yhtään mitään. On täysin posketonta, että näin vaikutusvaltaisen aseman yhteiskunnassa saavuttanut porukka julkeaa kitistä olevansa muka marginalisoitu. Mitä muunsukupuolisuuteen tulee, niin koko hommassa ei ole alun alkujaankaan ollut mitään järkeä, koska mitään "muita sukupuolia" ei ole olemassakaan. En ymmärrä, mikä pakkomielle kyseisellä jengillä on vouhottaa nimenomaan sukupuolesta. Kun muunsukupuolisten ulostuloja ja selityksiä seuraa ja tarkastelee, tietyt asiat niissä tuntuvat usein toistuvan. Kun he kuvailevat muunsukupuolisuuskokemustaan ja yrittävät selittää sitä, he mm. listaavat erilaisia luonteenpiirteitä ja pukeutumistyylejä, aivan kuin niillä olisi ihmisen kehoon ja sen sukupuoleen minkäänlaista vaikutusta. Olen lukenut myös sellaisia muusujen selityksiä, että he jo lapsina kokivat olevansa erilaisia kuin muut ja ovat pienestä saakka kokeneet olevansa "sukupuolettomia", koska heillä oli lapsena erikoisia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, joiden vuoksi ikätoverit olivat saattaneet yrmiä ja vieroksua heitä. Itse asiassa minä olin juuri tällainen lapsi; homomiehillä tällaiset kokemukset ovat tyypillisiä. Käyttäydyin ja ilmaisin itseäni jo hyvin pienenä paljon feminiinisemmin kuin ikäiseni pojat, itkin herkästi ja tykkäsin kaikista kauniista, "tyttömäisistä" jutuista. Näiden ominaisuuksieni vuoksi jouduin myös usein kiusatuksi ikätovereiden taholta. (En ole koskaan joutunut homoseksuaalisuuteni takia varsinaisesti kiusatuksi tai syrjityksi, mutta kiusaaminen ja vieroksuminen kohdistuivatkin juuri tuohon ns. feminiinisyyteeni.)
Olinko minä siis muunsukupuolinen, kun olin tiukasta sukupuoliroolista selvästi poikkeava poika? Sellaista shittiähän trans- ja muusuaktivistit koko ajan selittävät ja aivopesevät LGB-nuoria omaksumaan transidentiteetin. Poikkeat normista. Sinussa on jotain vikaa. Sinun pitää muokkautua toisenlaiseksi, jotta voit olla se, kuka todellisuudessa olet. Olet väärässä kehossa. Sinut pitää korjata. HAISTAKAA PASKA. Miten kukaan voi aidosti uskoa ja väittää, että on jotenkin progressiivista sanoa sukupuolirooleista poikkeavalle tytölle tai pojalle, että 'sinä et itse asiassa ole poika/tyttö lainkaan, koska poikkeat jostain yleisestä pojan/tytön prototyyppisestä roolista'? Muunsukupuolisuussekoilijat ovat nyt keksineet lapsuudenaikaiselle erityisyydelleen termin ja nimen, johon samaistua ja "identifioitua". Heidän stereotypioista poikkeamisensa tarkoittaa, etteivät he ole miehiä tai naisia lainkaan. Vika ei ollutkaan ahdasmielisessä ympäristössä, jolle feminiinisen pojan tai maskuliinisen tytön kohtaaminen tuottaa vaikeuksia. Vika olikin heidän kehossaan ja sukupuolessaan!
Tämä koko naurettava muunsukupuolisuusvouhotus ja sen kokoaikainen kirnuaminen ihmisten kurkuista alas on jatkunut jo niin kauan, että olen aidosti ihmeissäni, miksei ihmisillä ole jo laajemmin alkanut mennä siihen hermot. Olen oikeasti aivan äimän käkenä siitä, miten tehokkaasti näiden muunsukupuolisuusaktivistienkin hourailut ovat valtaväestöön uponneet. Saisi alkaa jo valoa näkyä tunnelin päässä. Itseäni vituttaa suuresti joutua käyttämään kalliita sekunteja elämästäni tämän asian käsittelemiseen, mutta ei tässä oikein ole vaihtoehtoja. Jonkun on pakko pitää meteliä. En tiedä lisäkseni Suomesta ainoatakaan toista homomiestä, joka jaksaisi möykätä, vaikka kriittisesti asiaan muutoin suhtautuisikin.
Satuin törmäämään oheiseen "miten voit tukea muunsukupuolisia" -ohjelistaukseen, jonka muuan nonbinarypelle Cade Hildreth on laatinut. Katsotaanpa vähän, mitä tuoretta shittiä tälläkin kretiinillä on jaettavana. So stunning and brave, lyhyet hiukset, jätkämäinen look ja kaikki.
Tässä ohjeet, miten voit tukea muunsukupuolisia ihmisiä (lomien aikana tai koska tahansa):
1. Kerro pronominisi ja kysy, mitä pronomineja he käyttävät.
2. Käytä sitä nimeä, jonka he ovat valinneet itselleen.3. Kysy kysymyksiä heidän identiteetistään välittävällä ja autenttisella tavalla.4. Ole hyväksyvä ja anna heidän tietää, että tuet heitä.5. Vietä aikaa heidän kanssaan ei-sukupuolitetuissa tiloissa.
6. Suosi paikkoja, joissa on sukupuolineutraaleja saniteettitiloja.
7. Anna heille vapaus tutkia ja kehittää identiteettiään ajan myötä.8. Lahjoita aikaasi ja rahaa organisaatioille, jotka tukevat muunsukupuolisia ihmisiä (esimerkiksi LGBTQ+ -hyväntekeväisyysjärjestöt).
Mitä vielä voisit lisätä? Jaa ideasi alempana.
1. Kerron nyt teille salaisuuden. Teidän pronomininne ja lumihiutaleidentiteettinne eivät kiinnosta minua tai ketään muutakaan tämän maailman ihmistä. Tippaakaan. Milloin tämä menee teille jakeluun? Minulle ja kaikille muille tämän maailman ihmisille on aivan taivaallisen yhdentekevää, mitä pronomineja sinä ja muut genderkulttilaiset itsestänne ja toisistanne käytätte. Ylipäätään teidän selityksenne ja genderintrospektionne ovat yhdentekevää scheissea, joka ei tuo mihinkään asiaan koko universumissa minkäänlaista lisäarvoa. Aivan yhtä yhdentekevää on allekirjoittaneelle myös se, millä pronominilla muut viittaavat minuun minusta puhuessaan. Jos joudun englanninkieliseen tilanteeseen, jossa sukupuoleni on jollekulle pimahtaneelle genderpellelle jollain tapaa epäselvä, maailmani ei luhistu siitä, jos hän viittaa minuun she- ja her-pronomineilla. Tai they/them, ze/zer, qsxchre/qsxchrem, you name it. En keksi mitään asiaa, joka voisi vähempää kiinnostaa kuin kertoa jotain pronomineja keskustelukumppanille tai tiedustella hänen pronominejaan. Kuuntelisin suuremmalla mielenkiinnolla vaikka analyysia hänen aamutorttunsa koostumuksesta kuin tohkeisia pohdintoja muunsukupuolisuuskokemuksesta, pronomineista ja mikroaggressioista.
2. Toki käytän, se on kohteliasta ja kuuluu hyviin käytöstapoihin. Todennäköisesti osun ihan arvaamalla muutenkin oikeaan, kun kutsun teitä jonkin luonnonilmiön tai eläimen nimellä (Viima, Sade, Panda, Valo, Utu, Korppi ja mitä näitä muusunimiä nyt on). Sametti joskus mainitsi blogissaan, että nimi on yleensä hyvä indikaattori sukupuolisekoilijoiden selväpäisyyden asteesta. Jos nimi on joku tavallinen, kuten Sari tai Niko, on todennäköisesti kyseessä täysjärkinen tapaus, mutta jos nimi on jokin outo, niin tyyppiä kannattaa vältellä. Nuo sukupuolineutraalit luontonimet menevät jälkimmäiseen kategoriaan. Eivät ne kaikki toki pahimmasta päästä ole, mutta yhtä kaikki olennainen osa tuota identiteettisekoilun kokonaisuutta. En ole mies enkä nainen lainkaan. Haluan, että nimeni heijastaa sitä, miten erityinen ja ihmeellinen minä olen.
3. Miten kysytään kysymyksiä toisen identiteetistä "välittävällä ja autenttisella tavalla"? Miksi ylipäänsä haluaisin kysellä toiselta ihmiseltä hänen identiteetistään yhtään mitään? Ihmiset ovat vuorovaikutustilanteissa (niin IRL kuin netissäkin) sitä, mitä itsestään siihen tilanteeseen tuovat. Jos joku alkaisi vuorovaikutustilanteessa selitellä minulle identiteetistään sukupuolikokemuksen viitekehyksessä, liukenisin paikalta hyvin nopeasti. Toistan: Minulle on sairaalloisen yhdentekevää, mikä on keskustelukumppanini sisäinen sukupuolikokemus. Koska asia on minulle yhdentekevä, en myöskään halua tiedustella keskustelukumppanilta mitään aiheeseen liittyvää, vaikka hän kuinka kernaasti lässyttäisi ulkoa opeteltuja genderoppejaan Translandian käsikirjasta Miten keskustelet tietämättömien ja koppavien cissujen kanssa. Huvittavaahan tässä on se, että transsekoilijat skitsahtavat ja saavat eeppisiä raivareita joka ikinen kerta, kun joku kysyy heiltä mitään sukupuoliasioihin liittyvää käyttämättä juuri tietynlaisia sanamuotoja, jotka ovat heidän mielestään ainoita oikeita. Asiaan liittyen: rakas ystävämme Panda Eriksson tunnetusti hourailee Twitterissä yhtenään sukupuolikokemuksestaan ja muunsukupuolisuudestaan ja lässyttää siitä, miten genitaalipreferenssit ovat transfobiaa jne. Häneltä sitten joku oli kysynyt, onko hän nyt biologisesti mies, nainen vai intersukupuolinen, ja tästäkös Panda veti tammen nenään. Tsiigatkaa itse:
Muususekoilijat jauhavat itse 24/7 sukupuolistaan ja neurooseistaan kaikissa mahdollisissa medioissa hieroen asiaa jokaisen vastaantulijan naamaan siten, ettei varmasti jää keneltäkään kuulematta, mitä special snowflakeja he ovat. Kun joku sitten erehtyy kysymään mitään tarkentavaa asiaan liittyen, tyypit skitsahtavat. Sitten he kuitenkin vaativat, että muiden pitäisi kysellä heiltä kysymyksiä heidän identiteeteistään. (Panda, voin muuten kertoa sinulle kaikella ystävyydellä sellaisen tosiseikan, että ketään ei kiinnosta, mitä sinun housuistasi löytyy.)
Biologisesti muunsukupuolinen. Tota. Joo. *köh*
(Panda on muuten ammatiltaan sairaanhoitaja. Kyllä, luitte oikein. On meillä Suomessa hoitoalan henkilöstökoulutus mallillaan, kun noista lafkoista valmistuu hoitotyöhön tekijöitä, jotka eivät erota miestä naisesta ja uskovat sepitettyihin mielikuvitussukupuoliin. Ei saatana, ei tätä selvinpäin kestä.)
4. Miksi jotain hyväksyntää pitää erikseen vuorovaikutustilanteessa korostaa? Eikö se riitä, että kohtelen toista ihmistä ihan asiallisesti ja peruskunnioittavasti? Olenko jollain tavalla velvoitettu erikseen korostamaan jotain hyväksyntää, koska toisella sattuu olemaan jokin skitsoidinen sukupuolettomuuskokemus? Kyllä, minä hyväksyn sinut. Se, että olet minun silmissäni täysin sekaisin, ei tarkoita etten hyväksyisi sinua. No niin, sinulla on nyt hyväksyntäni, voit jatkaa elämääsi. Nurkan takana odottaa jo seuraava, jonka hyväksyntää sinun täytyy ryhtyä varmistelemaan.
5. Missä helvetin ei-sukupuolitetuissa tiloissa? Hengaako ja seurusteleeko joku ylipäänsä sukupuolitetuissa tiloissa, kuten vessoissa, jotenkin antaumuksella? Siellä käydään vastaamassa luonnon kutsuun ja poistutaan toimenpiteen ja käsienpesun jälkeen. Sinne ei-sukupuolitettuihin tiloihin. Jos puolestani haluan hengata toisten miesten kanssa men only -tiloissa (homobileiden darkroomit), niin hakeudun niihin kyllä, ja sinne ei nonbinarypelleillä (lue: naisilla) ole minkään valtakunnan asiaa. En halua viettää nonbinarypellejen kanssa aikaa yhtään minkäänlaisissa tiloissa, olivat ne sitten sukupuolitettuja tai eivät. Voisin kyllä joskus viedä jonkun nonbinaryämmän siivoamattomaan miesten vessaan vähän nautiskelemaan aromeista ja näkymistä. Kuulin muuten tapauksesta, että eräällä yliopistokampuksella oli tehty kokeilu sukupuolineutraaleista vessoista. Lähitienoolla työskentelevät remppamiehet olivat käyttäneet noita vessoja päivittäin. Parin viikon päästä kokeilu sitten jo loppuikin ja tilat oli taas selkeästi sukupuolitettu. Taisi tytsyillä palaa kiinni jätkien vetämättömiin pönttöihin, kusiroiskeisiin ja käsien pesemättömyyteen vessasta lähtiessä. Ja niin edespäin.
6. En vietä. Olen mies. Minulla on biologisen miehen keho ja miehen sukupuolielimet, jotka mahdollistavat esimerkiksi sen, että voin virtsata seisten. Menen miesten vessaan, koska olen mies. En halua asioida saniteettitiloissa, joissa liikuskelee naisia, enkä usko että hekään miesten läsnäolosta erityisemmin nauttivat. Menkää itse mihin vessaan haluatte (jos olette naisia), mutta jos esimerkiksi yritätte miesten vessassa etuilla, kusen teidän päällenne. Mikä helvetin perverssi ja irstas pakkomielle trans- ja muusuporukalla on luhistaa kaikki maailman sukupuolitetut tilat?
7. Soisin kernaasti, että tutkitte ja kehitätte identiteettiänne siten, ettei minun tarvitsisi koskaan puolella sanallakaan enää kuulla hourailuja teidän identiteeteistänne ja erityistarpeistanne. Kasvakaa aikuisiksi, niin kuin me muutkin teemme, ja lopettakaa tuo narsistinen rypeminen.
8. En helvetissä. Ottaisin mieluummin vaikka luodin kuin tukisin palaneen puupennin puolikkaallakaan tätä infernaalista muususekoilua. LGB Alliancelle lahjoitan kyllä. Ja suosittelen muitakin lahjoittamaan.
Mitä muuta lisäisin? Hmm. Lakatkaa ihan oikeasti jo olettamasta, että teidän sukupuolifantasianne, epämääräinen kehoahdistuksenne, binäärisyysneuroosinne, pronomininne, uudet nimenne ja identiteettivellontanne kiinnostavat muita ihmisiä yhtään minkään vertaa. Saatte kokea itsenne juuri niin sukupuolelliseksi tai sukupuolettomaksi kuin ikinä haluatte, mutta pitäkää se tieto itsellänne, koska asiasta puhuminen ja sen framille työntäminen ei edistä minkään valtakunnan asiaa koko maailmankaikkeudessa millään tavalla. Saatte vain muut ihmiset inhoamaan itseänne entistä enemmän.
Jacob Tobia, amerikkalainen nonbinaryaktivistipelle. Stunning and brave.
Miettikää, että nämä nonbinarysekoilijat ihan oikeasti kuvittelevat, että he ovat ensimmäiset ihmiset koko maailmanhistoriassa, jotka ovat keksineet, että sukupuolirooleilla voi leikitellä ja niitä voi sotkea. Jokainen sukupolvi keksii tämän jumalallisen ihmeellisyyden aina uudelleen. Tämä vain on ensimmäinen sukupolvi, joka ihan tosissaan ja vilpittömästi uskoo, että biologisesta sukupuolesta toiseen, johonkin sukupuolten välimaastoon tai kokonaan sukupuolibinäärin ulkopuolelle on mahdollista muokkautua. Naurattaisi, jos kyseessä ei olisi niin vakava asia kuin peruuttamaton kehonmuokkaus ja LGB-nuorison järjestelmällinen silpominen.