Transien käsityksiä naiseudesta (osa 2): Sanat tarkoittavat, mitä Tyyris Tyllerö päättää niiden tarkoittavan

No niin, nyt ollaan taas sakean jännän äärellä. Transien omintakeiset käsitykset sukupuolista ovat sen kaliiperin kaninkolo, että niiden käsittelemiseksi voisi perustaa kokonaan oman bloginsa, joka keskittyy yksinomaan siihen aiheeseen. Jo ihan X:ää (ent. Twitteriä) selaamalla löytyy esimerkkejä nopeasti miljoonittain, ja olenkin tässä muutaman vuoden aikana kerryttänyt varsin massiivisen varaston kuvakaappauksia transien sukupuoliturahteluista. Materiaalia on jo niin paljon, etten ikinä pysty käsittelemään blogissa sitä kaikkea tyhjentävästi, mutta pyrin abstrahoimaan aiheen kannalta keskeisimmät asiat esiin siten, että ainakin ne olisi sitten jollain tapaa ruodittu.

"Kun minä käytän jotakin sanaa", vastasi Tyyris Tyllerö pilkallisesti, "se tarkoittaa juuri sitä mitä minä haluan – juuri eikä melkein."

"Mutta kysymys on siitä", sanoi Liisa, "voitko todella saada sanat tarkoittamaan eri asioita."

"Ei, vaan kysymys on siitä, kuka määrää ja päättää", sanoi Tyyris Tyllerö. "Siinä kaikki."

Käsittelin ensimmäisessä osassa transien omakohtaisia käsityksiä siitä, kuka ja mikä on nainen – ja huomatkaa, transien itsensä sanoittamana. Analysoitavaa materiaalia löytyy loputtomasti, jos sitä lähtee oikein erikseen kaivelemaan, mutta transien omia forumeja ja Reddit-kanavia yms. en kovin usein jaksa erikseen käydä selailemaan, koska kaikki se hedelmätön jauhanta niissä on niin läpeensä itseään toistavaa, ennustettavaa ja henkisesti uuvuttavaa kahlata. Transien vakimantrat keskusteluketjuissa pyörivät aina samoissa aiheissa eli cisheterojen etuoikeutettuudessa, yhteiskunnan transfobiassa, transoikeuksissa ja itsemäärittelyssä, hoitojen saamisen vaikeudessa, portinvartioinnin vittumaisuudessa, genitaalifetisistien seksuaalisessa rasismissa ja niin edelleen. Hyvin harvoin mitään uutta ja tuoretta putkahtaa esiin.

Viime vuosina on yhteiskunnassa puhuttu naiseuden/naisen ja mieheyden/miehen määrittelystä niin runsaasti, että kaikki ovat sen vatvomisen jäljiltä suorastaan näännyksissä. Ennen kaikkea kuitenkin on puhuttu nimenomaan naisen määrittelystä; sen ympärillä julkinenkin keskustelu pitkälti pyörii. Harvoin kukaan kyselee, mikä mies on ja miten se määritellään. Näkyvyyttä saaneet artefaktatkin aiheesta heijastavat tätä, kuten Matt Walshin dokumentti What Is a Woman?. Syykin tähän on toisaalta ilmeinen: itsemäärittelyn ja transkolonisaation vaikutukset ovat erityisen vahingollisia ennen kaikkea naisille ja tytöille. Kuka tahansa, joka on koskaan tavannut miehiä, tietää tämän. Myös transit itse tietävät tämän, vaikka kuinka muuta väittäisivätkin.

Minusta on erityisen mielenkiintoista se, että ottaen huomioon miten intohimoisesti intersektionalistit ja wokettajat rakastavat käsitteiden ja määritelmien vääristelyä ja sanoilla kikkailua, tuntuu tämä asia – siis naisen määritteleminen biologisessa viitekehyksessä – olevan heille täydellisen sokea piste. Kun intersektionalistien kanssa väittelee naisen määritelmästä vaikka julkisessa keskustelussa, heidän kontribuutionsa koostuu aina samoista kehäpäätelmistä, joissa sosiaalinen, kulttuurinen ja biologinen sukupuoli sotketaan keskenään tähän tapaan:

"Nainen on kuka tahansa, joka kokee ja sanoo olevansa nainen. Nainen on kattokäsite, jonka alla on paljon erilaista variaatiota cisnaisesta transnaiseen ja sukupuolettomasta nonbinääriin. Naiseutta ei voida tarkasti määritellä, koska kaikilla naisilla ei ole kohtua ja kaikki naiset eivät menstruoi ja synnytä. Vaikka naiseuden käsitettä on mahdotonta määritellä, transnaiset ovat silti naisia, ja jos joku on tästä eri mieltä, on hän patakonservatiivi, transfoobikko ja natsi. Miksi kaikki te ahdasmieliset ja mieltänne avartamattomat transfoobikot ja sortajat olette niin obsessoituneita transihmisten genitaaleista? Miksette voi jättää transihmisiä rauhaan? They just want to pee. Miksi teitä kiinnostaa niin paljon, mitä transihmisillä on haarovälissään ja mitä saniteetti- ja suihkutiloja he käyttävät? Sukupuoli on jokaisen oma asia, eikä sukupuolta voi päätellä kenestäkään päältäpäin, koska sukupuoli on sisäinen kokemus, jonka ihminen itse saa määritellä. Kenelläkään ei pidä olla mitään nokan koputtamista siihen, miten kukin sukupuolensa kokee ja määrittää. Itsemäärittely on ihmisoikeus, eivätkä ihmisoikeudet ole mielipidekysymys. Transihmisiä on kautta aikain syrjitty, sorrettu ja marginalisoitu..." jne.

Tämä jankkaus on pitkälti transien tukijoukkojen (vihervasemmistohenkisten idealistien) suoltamaa, ja vaikka vääntäisimme julkisessa keskustelussa sukupuolen käsitteestä ja määrittelemisestä maailman tappiin, ei siinä mihinkään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen tulla pääsemään koskaan. Jos yrittää opettaa kuurosokeaa porsasta tanssimaan ja laulamaan oopperaa, turhautuvat sekä opettaja että porsas.

Olen joka tapauksessa erityisen kiinnostunut siitä, miten transporukka itse käsitteellistää sukupuolta ja sukupuolisuutta julkisen keskustelun ulkopuolella, omissa piireissään ja fantasiahuuruissaan. Alla kuvakaappauksia kuuden transidentifioituvan miehen selityksistä koskien (trans)naiseutta. Nämä ajelehtivat taannoin feediini X:ssä. En ole pureutunut näiden transien taustoihin tai henkilöhistoriaan kovin tarkasti (eikä kiinnostakaan), mutta heidän viisautensa yleviä hedelmiä voimme joka tapauksessa hieman tarkastella.

Sofie Halili

"Transnaiset ovat biologisia naisia ja me synnyimme naisten kehoihin... Termi 'bionainen' ei tarkoita absoluuttisesti yhtään mitään, lol. Sanon olevani biologinen nainen, koska kyseinen termi ei tarkoita mitään. Cisnainen ei ole biologinen nainen, hän ainoastaan identifioituu naiseksi ja hänet pakolla määriteltiin "naiseksi" syntymässä perustuen epätieteellisiin, arkaistisiin ja misinformatiivisiin käsityksiin biologiasta."

Cambell Kenneford

"Olen nainen, koska sanon olevani, eikä tämä asia ole väiteltävissä. En identifioidu "naiseksi". OLEN nainen."

Mara Beencroft

"Cisnaiset: Lakatkaa näyttelemästä yllättynyttä, kun transnaiset näyttävät paremmilta kuin te. Lmfao, se on vitun alentavaa. Cisnaiset ovat hauskoja, he yrittävät aina sanoa meille (transnaisille), että haluamme olla kuin he, mutta he itse menevät veitsen alle, ottavat piikkejä perseisiinsä ja käyttävät samoja meikkaustekniikoita kuin me. Kaikki teidän Instagram-lempparipahiksenne turvautuvat transtyttöestetiikkaan, mikä on hyvä, mutta antakaa kunnia niille, joille se kuuluu."

Riley J. Dennis

"Sana, jota haet kuvataksesi naisia, jotka eivät ole trans, on "cis". Anna mennä, käytä sitä, ei se ole vaikeaa. Transnaisena en ole MtF (male to female/miehestä naiseksi), koska en koskaan ollutkaan mies."

Elikkäs. Mitä nämä neljä pumpattavaa Barbaraa tässä oikeastaan väittävät?

• Transnainen syntyy naisen kehoon ja on siten "biologinen nainen". Toisaalta sana biologia ei Sofien mukaan kuitenkaan tarkoita mitään. Cisnainen identifioituu ja määriteltiin pakolla syntymässä naiseksi yleisesti jaettujen uskomusten pohjalta liittyen biologiaan. Uskomusten, jotka ovat misinformatiivisia ja vääriä. Myöskään "bionainen" ei tarkoita mitään.
• Tämän kysyminen kvintiljoonannen kerran on kaikessa ilmiselvyydessään oikeastaan täysin turhaa, mutta jos transnainen kerran on syntynyt naisen kehoon, niin mihin hän tarvitsee hormonihoitoja, invasiivisia ja brutaaleja leikkauksia, kehonosien amputaatioita, silikoni-implantteja, botoxia, ääniterapiaa ja/tai äänihuultenkiristysleikkauksia, aataminomenan höyläyksiä, poskipäidenkorottamiskirurgiaa, karvanpoistolaserointia ja muita kehoa feminiinistäviä toimenpiteitä?
• Jos "biologia" ei tarkoita mitään, niin miten transit selittävät itselleen ja muulle maailmalle, mistä vauvat tulevat?
• Jos käsitteellä "bionainen" ei ole mitään merkitystä ja tarkoitusta, miksi transidentifioituva mies kuitenkin käyttää sitä kuvatakseen itseään ja olevaisuuttaan? Et voi sanoa, ettei X tarkoita mitään, mutta minä olen X. Ihminen on aina jotain. On mahdotonta olla olematta mitään ja olla samaan aikaan kuitenkin jotain.
• Transnainen on nainen, koska sanoo niin. Kuka tahansa, joka sanoo olevansa X, on X, koska sanoo niin.
• Tyyris Tyllerö -kehäpäätelmä. Olen sitä, mitä sanon olevani. Minä saan päättää. At the end of the day... Muuttuuko objektiivinen todellisuus lainalaisuuksineen koskaan miksikään, vaikka vääntelisimme ja kääntelisimme määritelmien ja sanomistemme kanssa seuraavat 50 000 vuotta?

Sanojen voimalla joksikin julistautumiseen uskominen ja siihen koko sielunsa ja ruumiinsa essenssin voimalla takertuminen on niin veretseisauttavaa idiotismia, että se pitäisi luokitella rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Toisaalta juuri sellaisiin ajatusrakennelmiin hurahtavat ovat konsumeristisen järjestelmän märkä uni, koska kehomodauksien ympärille rakentunut leikkaus- ja lääketeollisuus käärii näiden harhojensa vankien pyrkimyksistä aivan käsittämättömän suuret massit vuositasolla. Transteollisuus on vuosi vuodelta massiivisempi miljardiluokan bisnes, kun yhä useammat mieleltään järkkyneet ihmiset saadaan propagandalla nielaisemaan ajatus siitä, että kehodissosiaatio on normaali, terve ja luonnollinen olemisen tila, josta pois ohjautumista terapeuttisin keinoin ei tulekaan pitää ensisijaisena apukeinona vaan päin vastoin ruokkia sitä fiksaatiota kaikin mahdollisin keinoin.

The wonders of filters.

Kaiken konsumeristien kiiluvasilmäisen, torahampaisen ja koukkukyntisen rahanhimon tuoksinassa kenellekään ei tule edes mieleen alkaa rakentaa sukupuolinarratiivia siltä pohjalta, että voisikohan länsimaista keskinäiskulttuuria sukupuolikäsitysten osalta ryhtyä muuttamaan sellaiseen suuntaan, ettei maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä enää nähtäisi ihmistä kahlitsevina konstruktiovankiloina. (Juuri siihen transius nimenomaan perustuu: jos ei ole juuri tietynlainen ja käyttäydy syntymäsukupuolelleen mahdollisimman stereotyyppisellä tavalla, on "väärä" ja täytyy hakeutua "korjattavaksi".) Käytännössä tämä tarkoittaisi, että feminiinisesti persoonaansa ja identiteettiään representoiviin miehiin ja maskuliinisesti (miten ikinä ne nyt sitten määritelläänkään) persoonaansa ja identiteettiään representoiviin naisiin ei enää suhtauduttaisi kummajaisina ja poikkeusyksilöinä. Muistutan, että olin itse lapsena ja nuorena sukupuolinen poikkeusyksilö, ja vaikka minua mm. ikätovereiden taholta joskus vieroksuttiin sen vuoksi, en koskaan liiemmin välittänyt vieroksunnasta (minulla oli myös paljon kavereita ja poikkeavuuteeni suhtauduttiin enimmäkseen hyväksyvästi). Koin aina, että olen yksinkertaisesti oma itseni ja minulla on oikeus olla sellainen. Nykykäsitysten mukaan minut olisi tuolloin diagnosoitu translapseksi. Lapsena minua itse asiassa toisinaan luultiin tytöksi; minulla oli pitkä tukka ja pukeuduin joskus serkuiltani vanhoiksi jääneisiin hameisiin ja hiuskoristeisiin, koska se nyt vain oli silloin hauskaa. Keksin itselleni "tyttönimiä", joskus olin Kaisa, joskus Kikka.

Homoseksuaalit ovat vuosikymmeniä taistelleet kivettyneitä kulttuurisia stereotypioita vastaan ja korostaneet, että miehen feminiinisyys ja naisen maskuliinisuus homoseksuaaliseen kiinnostukseen asti on luonnollista ja ketään vahingoittamatonta. Transit ovat sotkeneet homoseksuaalien pyrkimykset täysin muuttamalla narratiiveja niin, että itse asiassa feminiinisyys miehessä ja maskuliinisuus naisessa on virhe ja syntax error, joka täytyy "korjata", jotta se ihminen itse ja ympäröivä yhteiskunta eivät joudu kärsimään epäyinyangmaisesta inkongruenssista. Transit myös vihaavat ja halveksivat homoseksuaalien pyrkimyksiä laajentaa sukupuolinormatiivisia käsityksiä, koska jos niitä laajennetaan riittävästi, transeilta viedään keinot todistella muille ihmisille ja yhteiskunnalle transsukupuolisuutensa väitettyä todellisuutta. Sukupuolistereotypiat ovat transien ainoa jollain tasolla varteenotettava keino todistella muille, että heidän sisällään on kehosta irrallinen olemusessenssi, joka on "syntynyt väärin".

Lukaisin tuossa lämpimikseni Mona Blingin kirjan 23 transmyyttiä. Sivulla 99 Mona kirjoittaa seuraavaa:

Transsukupuolisuudessa ei ole mitään likaista tai häpeällistä. Päinvastoin, transsukupuolisuus on kaunista. Itsensä löytäminen on kaunista. Aina, kun ihminen voi elää omannäköistä elämäänsä ja pystyy irtautumaan yhteiskunnan normien kahleista, muuttuu maailma hieman paremmaksi paikaksi. Oman identiteetin, oman elämän narratiivin ja oman tilan haltuunotto ovat rohkeita ja voimakkaita tekoja maailmassa, jossa meidät halutaan tunkea ahtaisiin muotteihin. Niihin muotteihin eivät kaikki mahdu. Se on toisaalta onni onnettomuudessa, sillä raamit on tehty rikottaviksi. Jokaisella on oikeus rakentaa oma muottinsa ja täyttää se.

Siis anteeksi mitä? Juuri sitähän homoseksuaalit ovat aina tavoitelleet, että voisimme elää omannäköistämme elämää irrallamme yhteiskunnan normien kahleista! Juuri sitä vastaan homoseksuaalit ovat aina taistelleet, että ihmisiä tungetaan ahtaisiin muotteihin, joihin kaikki eivät mahdu! Miten ihmeessä tämä kaikki onkin yhtäkkiä mukamas jotain transien aikaansaannosta? Koska... *vetää henkeä*

TRANSIT NIMENOMAAN HALUAVAT TUNKEA ITSENSÄ NOIHIN AHTAISIIN MUOTTEIHIN JA SAMAISTUA NIIHIN! TRANSIT NIMENOMAAN HALUAVAT KAIKELLA VOIMALLAAN VARMISTAA MUOTTIEN OLEMASSAOLON JA PYSYVYYDEN JA YLLÄPITÄÄ NIITÄ HAMAAN TAPPIIN ASTI!

Transit suorittavat sen ahtaisiin muotteihin tunkemisen ITSE. He ITSE suggestoivat itsensä ajatukseen ahtaista muoteista ja niihin sopimattomuudesta ja luovat ja rakentavat itselleen sen transidentiteettinsä tuon suggestion pohjalta. Kukaan muu ei pakota heitä siihen, he tekevät sen itse. ITSE. He ovat itse vastuussa omasta tragediastaan, koska asettuvat makaamaan tuleen ihan omasta vapaasta tahdostaan. Kukaan tai mikään ei PAKOTA heitä tekemään niin. Miten tämä voi olla niin saatanallisen vaikea asia transeille sisäistää?

Koko transideologia lähtee siitä, että on olemassa kahlitsevia normeja, joihin he eivät koe sopivansa, minkä vuoksi heidät täytyy "korjata". Se on transidentiteetin ydin. Minut pitää korjata. Miten ihmeessä transien on edes mahdollista nähdä tämä asia minkäänlaisesta emansipatorisesta perspektiivistä? Kaikki nykyiset transien pyrkimykset sukupuolikäsityksen muuttamiseksi ja yhteiskuntaan implementoimiseksi ovat räikeässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä homoseksuaalit ovat 1950-luvulta saakka saaneet aikaiseksi. Transit tekevät yksi toisensa jälkeen kaikki homojen aikaansaannokset yhteiskunnassa tyhjiksi, lakimuutos lakimuutokselta, cancellaatio cancellaatiolta ja historian uudelleenkirjoitus uudelleenkirjoitukselta. Marsha P. Johnson oli transnainen ja mustat transnaiset panivat alulle Stonewall-mellakat! Transihmiset taistelivat homoseksuaaleille heidän oikeutensa!

Jatketaan transien käsityksistä:

• Cissunaiset kadehtivat transnaisia, koska transidentifioituvat miehet ovat cissunaisia "viehättävämpiä" ja "haluttavampia". Olen useita kertoja nähnyt transidentifioituvien miesten jauhavan tätä skeidaa eri sanankääntein. Olen kuumempi kuin sinä ja te kaikki yhteensä, te olette minulle vain kateellisia. Omituinen ja jotenkin tragikoominen narsismin ilmentymä, happamia sanoi kettu ja päivänselvä coping mechanism, kun peilikuva ei vastaa omia sisäisiä tuntemuksia (kokemus, joka yhdistää transit mm. anorektikkoihin).
• Miehistä kiinnostuneilla transidentifioituvilla miehillä (lue: feminiinisillä homomiehillä) näyttää tässä vaikuttavan voimakkaana taustalla sisäistetty homofobia eli järjettömän massiivinen ahdistus sen myöntämisestä ja hyväksymisestä, että on itse homoseksuaali. He kokevat itsensä miehistä kiinnostuneina miehinä vääriksi ja virheiksi, ja transnaiseus tuntuu tarjoavan ratkaisun tähän kurimukseen. Eräs X:ssä aiemmin aktiivinen transidentifioituva mies, Holly nimeltään (nyttemmin kai poistanut profiilinsa), selitteli yhdessä vaiheessa yhtenään seinällään jotain tällaista: "Homomiehet ovat vain kateellisia meille transnaisille, koska olemme miesten mielestä haluttavampia ja pystymme saamaan todellisia miehiä [we can get real men unlike you]. Emme joudu tyytymään keskinkertaisiin miehiin ja lohdutuspalkintoihin." Voihan lollers, mikä cope.
• Terve itsekunnioitus on sitä, että näkee itsensä riittävänä, kelpona ja sekä sisäisesti että ulkoisesti hyvänä ja jopa hyvännäköisenä siinä määrin, että pystyy elämään normaalisti ja muodostamaan toimivia ihmissuhteita (sekä ystävyyksiä että romanttisia ja/tai seksisuhteita). Tuohon terveen itsekunnioituksen konseptiin ei kuulu jatkuva sen märehtiminen, kuka on ketäkin kauniimpi tai haluttavampi, ja varsinkaan sen esille tuominen omituisesti lällätellen. Mä olen kuumempi kuin sä, vituttaako? Kenellä on isoin kikkeli ja niin edespäin. Kukaan henkisesti tasapainoinen ja mieleltään terve ihminen ei koe tarvetta vertailla itseään 24/7 muihin ja rakennella mielessään alituisia vastakkainasetteluja siitä, kuka milloinkin päihittää kenetkin jollain aspektilla.
• Kuvittelevatko nämä kehoahdistuneet transnaiset ihan oikeasti ja tosissaan, että itsensä ja fyysisen kehonsa hyväksyviä homomiehiä voisi haileimman hevonhulihuitukkeen vertaa kiinnostaa, millaisia "todellisia miehiä" he onnistuvat vamppaamaan sänkyihinsä? Maailmassa riittää miehiä kuin meressä mutaa, ja sehän on transien kannalta vain eduksi, että siihen joukkoon mahtuu niitä, joille maistuu ladyboyn tai shemalen kiksauttaminen (ladyfalloksella tai ilman). Sitten on meitä, jotka haluamme seksimme ja romanttiset kuviomme autenttisen miehen testosteronia tihkuvalla luonnollisella reseptillä, ilman hehkeitä plottwistejä ja kehollisia keinotekoisuuksia, kuten gaytransmanien tihkuvat bonusreiät. Jos romanttisuutemme ja seksimme perustuisi transnaisten itselleen sepittämään real men -kadehdintaan, se kertoisi meistä vain sen, että meillä on kollektiivisesti uskomattoman paska itsetunto. En ihan oikeasti käsitä, mikä saa nämä sekopäät ajattelemaan, että he ovat kaikkien muiden elämän ja ajatusten kokoaikainen keskipiste. Miksi homomies jaksaisi käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miksei transnaiseen penetroitumisesta kiinnostunutta miestä välttämättä napostele sekstailu meidän kanssamme? Pitäkää kernaasti hyvänänne, vaikka ulisettekin heti perään, miten chaserit fetisoivat ja esineellistävät teitä.
• Olen aiemminkin puhunut siitä, että jos koko oma identiteetti perustuu jatkuvaan muihin vertailemiseen ja päihittämiseen, on se aivan uskomattoman paska identiteetti. Tämä skeema on kaikkien transidentiteettien ja niiden variaatioiden syvintä ydintä; kaikki heidän elämässään rakentuu muihin vertailun ja kadehtimisen (tai olettamukseen siitä, että muut kadehtivat heitä) varaan.
• Mitä tulee kauneusleikkauksiin ja veitsen alle hakeutumiseen, niin oikeat naiset eivät hakeudu niihin samoista syistä kuin transidentifioituvat miehet. Miksi tätäkin itsestäänselvyyttä täytyy erikseen vääntää rautalangasta? Tähän liittyen todettakoon myös, että naisten ja miesten transsukupuolisuus ovat kaksi täysin eri ilmiötä, eikä niitä olisi alun perinkään pitänyt sotkea keskenään. Nainen ei pyri tulemaan mieheksi samoista syistä ja motiiveista kuin mies pyrkii tulemaan naiseksi. Naisten ja miesten transhoidotkin ovat lähtökohtaisesti täysin erilaisia. Jo siinä on menty metsään, kun naisten ja miesten transsukupuolisuus on samaistettu ja rinnastettu toisiinsa yrittämättäkään tarkemmin eritellä sitä, mikä sen kokemuksen saa juuri naisessa tai juuri miehessä aikaan (puhumattakaan siitä, että homous ja transius on rinnastettu toisiinsa, missä on menty vieläkin pahemmin metsään). Kukaan ei edelleenkään ole kieltämässä sitä, etteikö kokemus transiudesta olisi transille itselleen todellinen.

Mitä tulee viimeksi mainittuun asiaan, niin joudumme jossain kohtaa ihan yhteiskunnan tasolla käsittelemään laajemmin sitä, tehtiinkö alun perinkin galaktisen massiivinen virhe, kun transkokemusta päätettiin lähteä pönkittämään validoinnein ja sukupuolenkorjaushoidoin sen sijaan, että yritettäisiin psykoterapeuttisin keinoin ohjata ihminen hyväksymään kehonsa, jonka sukupuolta ei vaan voi muuttaa. Se, mitä mieltä ihmiset yleisesti ovat miehen mahdollisuuksista transformoitua naiseksi tai naisen mahdollisuuksista transformoitua mieheksi, on sinänsä sivuseikka, koska ihmisen ulkoiseen objektiiviseen todellisuuteen ei ole vaikutusta sillä, mitä ihminen uskoo tai ei usko tai millaisia väitteitä hän todellisuuden olemuksesta esittää. Jos validointi ja sukupuolenkorjailut oikeasti auttaisivat transeja, he eivät hoidot läpikäytyään oireilisi niin pahasti kuin tällä hetkellä kollektiivisesti oireilevat. He eivät räyhäisi barrikadeilla, levittäisi ideologisia käsityksiään, aivopesisi lapsia ja häseltäisi koko ajan uusien lakimuutosten kimpussa, jos hoidot ja validointi oikeasti olisivat auttaneet heitä tai jos koko protokollalla hormoneineen ja leikkauksineen olisi heidän psyykeensä oikeasti positiivinen vaikutus. Ne, joihin sillä on positiivinen vaikutus, eivät räyhää barrikadeilla soihtuja ja talikoita heilutellen vaan elävät vain elämäänsä ketään häiritsemättä. Näiden tervejärkisten transien osuus koko transporukasta näyttää olevan suunnilleen promillen luokkaa, jos sitäkään (Suomessa esim. Tulenhenki).

Kuka kenenkin uskomuksista puhuminen johtaa aina varsin nopeasti nimenomaan siihen, miten käsitteistämme ja määrittelemme asioita, eli palataan aina lähtöruutuun siitä, mitä sanat tarkoittavat. Jos Tyyris Tyllerö päättää, että sana tarkoittaa mitä hän haluaa sen tarkoittavan, niin transeilta ja intersektionalisteilta jää aina yksi olennainen asia huomaamatta:

Objektiivisessa todellisuudessa kieltä ja määritelmiä ei itse asiassa ole edes olemassa. Kieli on ihmisten mielissä sijaitseva sopimuksenvarainen järjestelmä, jonka olemassaolon ilmeneminen fyysisessä todellisuudessa on pelkkiä visuaalisia symboleja, joiden on sovittu viittaavan tiettyihin asioihin. Määritelmien muuttaminen (tai sen yrittäminen) ei vaikuta todellisuuteen, se vaikuttaa vain ihmisten kollektiivisiin käsityksiin todellisuuden tulkinnasta ja siihen, miten ihmiset fyysisessä maailmassa toimivat ja operoivat. Koska objektiivinen todellisuus ja sen lainalaisuudet eivät muutu Tyyris Tyllerön sanelemana koskaan miksikään, on transien ainoa vaihtoehto elää fantasiaansa mahdollisimman todeksi yrittää muuttaa kollektiivikäsityksiä. Ergo, transpesu ja propaganda. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että he joutuvat ympärivuorokautisesti itsesuggestoimaan itsensä ajattelemaan ja sanomaan, että he ovat sitä, mitä sanovat itselleen ja muille olevansa. Koko ajan he itsekin tietävät varsin hyvin valehtelevansa, mutta koska transkokemus ei jätä heitä rauhaan sekunniksikaan, he ovat tuomittuja elämään tuossa pakotetussa itsesuggestiossa niin kauan kuin heissä henki pihisee.

• Julia valistaa meitä siitä, miten aitoihin naisiin tulee kielenkäytöllä viitata, eli cis-prefiksillä. Sen käyttäminen ei kuulemma ole vaikeaa. Sofien tapaan hän myös esittää, ettei transnaisena koskaan ole itse asiassa ollutkaan MtF/mies.
• Eli siis: Julia ei koskaan ollut mies, eli toisin sanoen hän on aina ollut nainen, siten siis transnainen ei ole koskaan ollut mies tai edes MtF, koska hän on itse asiassa aina ollut nainen. Jos hän on aina ollut nainen, hän on siten oman määrittelynsä mukaan ollut ja on tälläkin hetkellä cisnainen, koska määritelmällisesti nainen on cisnainen ja sitä termiä kuuluu naisesta käyttää, ei ole vaikeaa. Transnainen on siis cisnainen, mutta hän on kuitenkin samaan aikaan transnainen, joka ei koskaan ollut mies.

Miten nämä tyypit pystyvät elämään itsensä kanssa? Niinku ihan oikeesti. Missä menee niin eeppisen harhaisuuden raja, että todellisuus kumoaa itse itsensä ja tapahtuu jokin kosminen ydinräjähdys? Miten ihmisen on omassa mielensä ja kehonsa soliptisessa ytimessä edes mahdollista mennä näin perinpohjaisesti sekaisin? Se on oikeasti pelottavaa, suorastaan eksistentiaalisesti ahdistavaa.

Katsotaan vielä pari esimerkkiä. Seuraavaksi "whipping girl" Julia Serano jakaa meille viisautensa kypsiä hedelmiä paljastamalla jälleen kerran, että suurelle osalle transeista koko transidentiteetti perustuu parafilioihin ja fetisseihin mm. alistamisesta:.

Julia Serano, "ruoskiva tyttö"

"Vaikka en koskaan todella uskonut kliseetä siitä, että naiset ovat hyviä vain yhteen tarkoitukseen, tajusin että tuo käsitys hiipi jatkuvasti fantasioihini. Löysin itseni kuvittelemasta, että minut myytäisiin seksiorjaksi ja tuntemattomat miehet käyttäisivät minua hyväkseen. Sitä kutsutaan "pakotetuksi femininisoinniksi", eikä siinä välttämättä ole kyse seksistä. Se on sitä, että käännetään nöyryytyksen tunne mielihyväksi, transformoidaan miesetuoikeutettuuden puute parhaaksi panoksi ikinä."

Jo ensimmäisen osan tapausesimerkeistä kävi ilmi, että MtF-transien tapauksessa feminiinistämiseen liittyvä alistaminen on motivaattorina takertua transidentiteettiin ja tulla joksikin miesprinsiipin alistamaksi ja panemaksi kosmiseksi lutkaksi, ammottavaksi ja ahnaaksi aukoksi, jonne miehet raa'asti tyydyttävät seksuaalisia halujaan. Nämä hyypiöt eivät enää edes yritä peitellä tätä. Sissy hypno -pornon psyykettä turmeleva vaikutus näyttää olevan näissä tapauksissa voimakkaasti läsnä; pääasiassa vain miehet voivat kanavoida miestyypillistä seksuaalisuuttaan fantasiaan anonyymistä käytettävänä olemisesta. Toki se on varmasti joidenkin naistenkin fantasia, mutta uskallanpa väittää, että varsin marginaalisesti miehiin verrattuna. Harva nainen halunnee pyhittää elämänsä joksikin pantavana ja tunteettomana nukkena olemiseksi. Vain mieskehoisen henkilön on ylipäätään mahdollista fetisoida naisten seksuaalista alistamista, jonka kohteena olisi hän itse, feminiinistettynä versiona itsestään. AGP pähkinänkuoressa?

Minulla on teoria: nämä perversioiden motivoimat transidentifioituvat miehet kanavoivat taipumuksensa ja alistamisfantasiansa projisaatioon kuvitteellisesta naisidentiteetistä, joka perustuu lähes sataprosenttisesti heidän omiin olettamuksiinsa siitä, miten naisen seksuaalisuus toimii. Eli mies kanavoi seksuaalisuuttaan kuvittelemansa naisprisman kautta, heijastaa sen takaisin itseensä ja uskoo vankasti, että sitä naisen seksuaalisuus myös totisesti on. Sillä, miten naisen seksuaalisuus todellisuudessa toimii, on vain häviävän vähän tekemistä sen kanssa, millaisen kudelman miesfetissit ja miesparafiliat tässä viitekehyksessä muodostavat. Miehen ja naisen seksuaalisuus ei ole samanlaista vaan itse asiassa dramaattisen erilaista lähes joka tasolla. Transit eivät suostu ymmärtämään eivätkä myöntämään tätä. Miehen seksuaalisuus ei myöskään poistu miehestä transiutumalla tai muutu naisen seksuaalisuudeksi, vaikka trans kuinka haluaisi itselleen niin uskotella. Miehen seksuaalisuus on ja pysyy perimmältään miehen seksuaalisuutena hamaan tappiin asti.

Olen jo pitkään miettinyt, että porno ja sen rajaton saatavuus parilla klikkauksella nykyajassa on ihan oikeasti pilannut ihmiset. Pornokuvastostahan transit hyvin pitkälti ovat mielikuvansa sukupuolista ja seksuaalisuudesta reväisseet. Miksi muuten niin suuri osa transidentifioituvista miehistä yrittäisi kaikin voimin tulla pumpattavan seksinuken näköisiksi, jättitissisiksi ja turbohuulisiksi hehtaariperseiksi?

Mistä päästäänkin viimeiseen tapausesimerkkiin, Jessica Alvesiin. (Liekö Jessica muuten ollut Henny Harjusolan inspiraatio...? Alkavat nimittäin muistuttaa toisiaan kuin kaksi marjaa.)

Jessica Alves on brasilialais-brittiläinen transnainen, joka taitaa tällä hetkellä pitää hallussaan jonkinlaista maailmanennätystä siitä, miten monissa kauneusleikkauksissa (kauneus tosiaan, köh...) ja kirurgisissa operaatioissa hän on käynyt. Jessica aloitti kauneusleikkauksissa ramppaamisen rumban ja kehonmuokkausoperaatiot jo "miehenä ollessaan", käsittääkseni hänellä oli ensin tavoitteena tulla mahdollisimman pitkälti Ken-nuken näköiseksi elävässä elämässä. Jessica transiutui siinä vaiheessa, kun oli jo käynyt läpi niin monia operaatioita, että lääkärit olivat varoitelleet häntä mm. siitä mahdollisuudesta, että hänen nenänsä saattaa michaeljacksonmaisesti tipahtaa koska tahansa, koska nenän alueen rustoja oli operoitu niin runsaasti. Jessica on useissa yhteyksissä julistanut, miten transnaiseus on hänen todellista ja autenttista itseään.

Jessica Alves

"Naisena oleminen on sielussani, olemuksessani ja aivoissani. Minulla ei vielä ole naisen nimeä eikä naisen elimiä, mutta en silti tunne itseäni sen vähempää naiseksi kuin cisnaiset. Toiveitani ja tuntemuksiani ihmisolentona pitäisi kunnioittaa, olen nainen, PISTE. #transgender #pridemonth"

Tätä samaa tuubaa transit ovat iankaikkisesti jauhaneet: heillä on vastakkaisen sukupuolen sielu ja aivot, eivätkä he siitä syystä ole yhtään vähemmän naisia kadehtimiinsa cissuihin verrattuna; he ovat nainen, koska sanovat olevansa sitä. Sokea kanakin näkee, että Jessican kehonmuokkailuobsessiossa on kyse erittäin vakavasta mielenterveysongelmaisuudesta ja dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöstä. Dysmorfisesta kehonkuvahäiriöstä kärsivät kokevat itsensä kroonisesti rumiksi ja epäviehättäviksi, ja tuo tuntemus on heillä niin voimakas, että he ovat valmiita mihin tahansa olotilaansa helpottaakseen. Juuri tämä ajaa heidät hakeutumaan aina vain uusiin kauneuskirurgisiin operaatioihin, kunnes he saavuttavat jonkinlaisen uncanny valley -olomuodon, joka herättää muissa ihmisissä lähinnä hämmennystä ja ahdistusta. (Lue: he luulevat olevansa vihdoin kauniita ja normaaleja, vaikka ovat itse asiassa rumempia ja kammottavampia kuin koskaan elämänsä aikana.) Jessicasta tämä dysmorfian todellisuus on paistanut 10 000 kilometrin päähän jo silloin, kun hän oli "vielä" mies, transvaiheesta nyt puhumattakaan. Jessica varmaan itse ajattelee transvaiheen olevan lähinnä kakun koristelua. Normaalin ihmisen silmiin nämä keissit näyttäytyvät lähinnä hirviöinä. Olkoonkin kauheaa puhua heistä näin, mutta ei se palvele heitä itseäänkään, että asiasta valehdellaan. Ihmisellä on uskomaton suggestiokyky saada itsensä uskomaan omiin valheisiinsa ja harhoihinsa.

Tässä on pätkä Jessican haastattelusta (Daily Mail) otsikolla "I'm changing my name to Jessica and I want a baby": Former Human Ken Doll Rodrigo Alves reveals new moniker as she details plans to become a mother:

Ruth noted: "All of your previous surgeries were to become more masculine. Did you always know you wanted to be Jessica?"

Jessica said: "I've always known I was a woman, since the age of three, four, five, six. I always played with dolls and was in touch with my feminine side.

I started cross dressing at home in secret. I would sit in secret in front of the television and nobody knew. I was trying to be a man. I had a six pack, big arms. I tried my best to be a male because I was born in this body. But I was very depressed and unhappy. I transitioned or I died, one or the other."

Eamonn Holmes, 61, listed the surgeries Jessica has had in the past at a cost of hundreds of thousands of pounds, including facial feminisation, breast enlargement, having her Adam's apple removed, lower body procedures, hormones...

Jessica said: "I still need two or three more surgeries to complete my transition and then I swear for God, I'll be done with plastic surgery. There's only so much a body can take. But I had to do it to reach the person I am today. What I'm doing today, it's right for me.

I don't wish I transitioned earlier because I had to go through all of that and what I was going through inside myself. Having said that, surgeries can be risky. I am a very healthy person and don't drink. I sleep well and I eat well. I need three more to complete my transition and then I'm done."

Eli Jessica oli jo pikkukakarana tiennyt olevansa nainen, hän leikki nukeilla ja oli kosketuksissa feminiiniseen puoleensa. Crossdressailu alkoi kotona salassa, muina aikoina Jessica yritti olla mies, mikä johti aina masennukseen. Melko tyypillinen aikuisen transin tarina menneisyydestään.

Mielenkiintoinen ja huomiota herättävä on Jessican toteamus siitä, miten hän tarvitsee vielä kaksi tai kolme kirurgista operaatiota täydentääkseen transprosessinsa, minkä jälkeen hän kertoo lopettavansa plastiikkakirurgian. Sitten kun... Suomessa mm. Jade Nyström on jossain haastattelussa kuvannut, ettei voi kokea olevansa riittävästi ja kokonaan nainen, ennen kuin kaikki mahdolliset transoperaatiot on tehty. Eivätkö transit itse koskaan pohdi ja reflektoi, miten ristiriitaista on ensin väittää, että naiseus on heidän sielussaan, mielessään ja aivoissaan eivätkä he ole yhtään vähempää naisia kuin oikeat naiset, kun he kuitenkin heti perään loihe lausuvat, etteivät kuitenkaan ole vielä aivan naisia, koska se ja se operaatio puuttuu, tämä ja tuo toimenpide on vielä läpikäymättä ja vielä on peltoa kynnettävänä naiseuden absoluuttiseksi manifestoitumiseksi?

En toden totta voi väittää kadehtivani niiden transien osaa, jotka joutuvat ympärivuorokautisesti ja vuodesta toiseen räpiköimään tuossa kurimuksessa, jossa he eivät tiedä itsekään, kuka ja mikä ovat. Hullunkurisinta on, että vaikka he ovat oman itsensä kanssa täysin solmussa, he silti väittävät olevansa ehjiä ja kokonaisia ja vaativat muita ihmisiä huomioimaan ja validoimaan sitä harhakuvitelmaa, että he ovat jotain, mitä eivät kuitenkaan ole – ja tietävät sen varsin hyvin itsekin. (On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä...)

Teksti on taas kerran venähtänyt, vaikka materiaalia on jäljellä kosolti. Kolmannessa osassa (tulee hieman myöhemmin) syvennytään tarkemmin transien miestyypilliseen aggressiivisuuteen. Sille on ihan oikeasti syynsä, miksi naiset ovat sydänjuuriaan myöten kauhuissaan joutuessaan pakotetusti tekemisiin transidentifioituvien miesten raivohulluuden kanssa ja miksi naisten ja tyttöjen turvallisten tilojen eliminoiminen transien vaatimuksesta on naisten ja tyttöjen turvallisuuden kannalta niin helvetin vakava ongelma. Mieskehoisten miestyypilliset aggressiot eivät katoa transiutumalla yhtään mihinkään, koska omasta lihastaan ei voi irtisanoutua – se on fakta. (Tervejärkinen trans sen ymmärtää, ja tervejärkiset transit ovat minunkin blogiani käyneet jo vuosia lukemassa ja kommentoimassa; tsempit teille siihen kaikkeen, mitä joudutte näiden sekoboltsien takia kestämään.)

Näyttää itse asiassa olevan suorastaan päin vastoin: transidentiteetti ruokkii entisestään raivohullujen mekkomiesten mielenterveysongelmaisuutta, misogyniaa ja väkivaltafantasioita. Kill the TERF!

Transien käsityksiä naiseudesta (osa 1) (+ Non-Bonery 90-117)

Morjens vain. Vuosi 2023 hyrähtänyt käyntiin, uudet kujeet ja silleen. Tarkastellaanpa tänään hieman Drag Queen Story Hour -tapahtumien funktiota ja niiden siivittämänä transien käsityksiä naiseudesta heidän omien kuvaustensa perusteella. Tuli taas sen verran iljettäviä kuvakaappauksia vastaan aiheeseen liittyen, että pakko laittaa ne jakoon pienen analyysin kera.

/edit perjantaina 13.1. (Iik!) Kommenteissa keskustelua ajankohtaisesta translakiuudistuksesta ja sen ongelmista yms.

/edit maanantaina 23.1. Kahdensadan kommentin rajapyykki täyttyi tähän merkintään, klikkaa sivun alalaidasta Lataa lisää... saadaksesi kaikki kommentit näkyviin.

/edit sunnuntaina 4.2.2024
Tässä osa 2.

Ei mennä tänään vielä tarkemmin Dylan Mulvaneyhyn (alla), jonka girlhood-hourailut ja tyttölarppailut ovat muutamassa kuukaudessa keränneet Tiktokissa miljoonayleisön. Palataan Dylanin toilailuihin myöhemmin. Mutta kaikki naiset, jotka luette tätä: kuinka moni teistä on joskus katsellut tamponia Dylanin tavoin, niin kuin olisi juuri löytänyt kauan kadoksissa olleen sielunkumppaninsa?

Ihan alkajaisiksi kuitenkin: ohessa teille vielä yksi setti näitä Tatsuya Ishidan Tatsuya Ishida Non-Bonery-sarjiksia. Aiemmat stripit ilmestymisjärjestyksessä: 1, 2, 3.

Ishida julkaisee tähän sarjaan stripin joka päivä Twitter-tilillään, mutta en jatkossa julkaise niitä enää täällä, kyseessä kun ei kuitenkaan ole oma tuotantoni ja Ishidalla ei näköjään ole aikomusta päättää sarjaa ihan piakkoin. Voitte itse käydä Ishidan Twitter-tililtä lukemassa näitä jatkossa, jos kiinnostaa. Meinasin jättää jo nämä julkaisematta, mutta kun olin jo ehtinyt nyhrätä ne tänne tekstieditoriin, niin menköön.

Tässä vielä lopuksi muutama osuva irtopala joulukuulta:

Woke Factory

Nämä saivat minut nauramaan:

Ishida on erinomaisen hauskasti upottanut noihin strippeihin viimeaikaisia transien tempauksia, esim. Dylan Mulvaneyn Tiktok-tyttöilyt, Lia Thomas yms. transleidiurheiljat, tuo joku missikisat voittanut pullataikinatransleidi (jonka nimeä en muista) ja aivan täysi creep Jeffrey Marsh, joka tekee lapsille suunnattuja Tiktokeja ja muuta somesisältöä. Oletteko sattumalta nähneet hänen videoitaan? Niitä löytyy YouTubesta jonkin verran, katsokaa hänen kanavaltaan sitä Shorts-osastoa. Meikattu ja naisten vaatteisiin sonnustautunut Marsh keikistelee ja kiemurtelee videoilla, tuijottaa rävähtämättömin silmin kameraan ja selittelee hyväilevällä, venyttelevällä ja hyytävällä äänellä kaikkea omituista gendershittiä, että biologista sukupuolta ei ole olemassakaan tai sitä on hyvin vaikea tyhjentävästi määritellä, transihmisten tarpeet ovat aina muiden ihmisten tarpeita tärkeimpiä (remember to always center the trans person), lapsille tekee hyvää nähdä ja seurata LGBTQIA-ihmisten elämää, koska se on täydellistä ja ihanaa ja kaunista, lasten ja nuorten kannattaa hylätä transfobiset sukulaiset ja liittyä transien glitterperheeseen (glitter family). Eli aivan täysi groomaaja ja sekopää, jota ei pidä päästää lasten ja nuorten lähellekään missään olosuhteissa.

Mietiskelin eilen ja tänään, mitäköhän tuoretta kauhua transeilla on suunnitteilla maailman ja ihmisten varalle tänä vuonna. Minulle ei oikein ole valjennut, minkä ihmeen takia transit haluavat tulla yhdistetyiksi noihin groomaajiin, joihin lukeutuvat Marshin tapaisten kyykäärmeiden ohella kaiken maailman dragqueenit satutuokioineen. Kyseisillä sirkuspelleillä on omat kotisivutkin nykyään, myös Wikipedia-artikkeli löytyy. Tuolla kotisivuilla lukee mm. seuraavaa:

It’s just what it sounds like! Storytellers using the art of drag to read books to kids in libraries, schools, and bookstores. Dragqueen Story Hour captures the imagination and play of the gender fluidity of childhood and gives kids glamorous, positive, and unabashedly queer role models. In spaces like this, kids are able to see people who defy rigid gender restrictions and imagine a world where everyone can be their authentic selves!

Dragista puhumista taiteena, queer-roolimalleja, sukupuolen fluiditeettia ja omana, autenttisena itsenä olemista, blaa blaa, lässyn lässyn, samoja virsiähän nämä kaikki koko ajan toistelevat. Puolustuskyvyttömien ja kritiikittömien lasten aivopeseminen gender-, queer- ja transshittiin aloitetaan tosiaan jo päiväkoti-iässä siellä, minne nämä hyypiöt jalallaan astuvat.

Wokevanhemmille (varsinkin äideille ja varsinkin Transhausen-äideille) tuntuu olevan aivan ylittämättömän elintärkeä asia saada penskansa noihin tilaisuuksiin ihan vain osoittaakseen, miten hirvittävän suvaitsevaisia ja avomielisiä kasvattajia he ovatkaan ja miten kaikkien identiteettejä tässä nyt syleillen hyväksytään ja arvostetaan. Jotenkin luulisi, että lapset olisivat noissa tilaisuuksissa aivan kauhuissaan: useimmista lapsista naamioituneet aikuiset ovat pelottavia ja aiheuttavat suurta turvattomuuden tunnetta. Osittain juuri tähänhän perustuu mm. pellepelko (koulrofobia) ihan tutkimustenkin mukaan: pelle on olevinaan hauska ja iloinen ja on maskeerattu sellaiseksi ylikorostetusti, mutta kukaan ei voi todellisuudessa olla varma pellen naamion taakse kätkeytyvistä todellisista intentioista, eli onko kyseessä kiltti ja hassu setä vai torahampainen Pennywise.

Siis sinänsähän on aivan OK ja suotavaakin opettaa lapsille, että omaa persoonallisuuttaan ja identiteettiään saa ilmaista haluamallaan tavalla. Jos poika haluaa pukeutua tiaraan ja prinsessamekkoon ja karkeloida kukkaniityllä, niin annetaan hänen tehdä niin. (Minä olin juuri tällainen poika. Halusin pukeutua prinsessamekkoon ja pukeuduinkin, vaikka kaikki nauroivat minulle.) Jos tyttö inhoaa hameita, haluaa kiipeillä puissa shortseissa ja leikkiä pikkuautoilla ja vesipyssyillä, niin annetaan hänen tehdä niin. Mutta dragasiassa ei ole kyse viattomasta ja puhtoisesta suvaitsevaisuuteen kasvattamisesta vaan siinä on aina enemmän tai vähemmän seksuaalinen pohjavire. Useimmat dragartistit (joista lähes kaikki ovat miehiä) eivät pelkästään puolihuolimattoman viattomasti pukeudu silloin tällöin naisiksi vaan he saavat siitä pukeutumisesta seksuaalisia kiksejä ja mielihyvää, ja he ovat ajautuneet harjoittamaan dragia ylipäätään nimenomaan seksuaalisen mielihyvän motivoimina. Drag EI OLE pelkkää viatonta ja neutraalia performanssitaidetta. Minkä ihmeen takia päivänselvien fetisistien ja AGP-keikistelijöiden täytyy saada itselleen pienistä lapsista koostuva yleisö, vaikka kuinka muka ovatkin esittävinään, että tässä nyt viattomasti luetaan jotain olin poika nimeltä Päivi -satuja ja saarnataan suvaitsevaisuudesta ja kaikkien hyväksymisestä? Mikä muu siinä voi olla motiivina kuin lasten täydellinen hämmentäminen ja mahdollisimman varhainen rekryäminen mukaan transkulttiin?

(Tässä on video, jolla tähän asiaan kriittisesti suhtautuva dragartisti Kitty Demure avautuu vanhemmille siitä, minkä takia he raahaavat lapsiaan noihin tapahtumiin, tässä tapauksessa varsinaiseen dragshow'hun.)

Ja miten se ylipäätään edistää jotain sukupuolen ilmaisun suvaitsemista, että juuri nuo dragsekopäät ovat eturintamassa aiheesta julistamassa? Drag on irvokkaalla tavalla äärimmilleen vietyä naiskarikatyyrien esittämistä. Drag on syntynyt alun perin siinä viitekehyksessä, että koska teattereihin päästettiin tiettynä aikana näyttelijöiksi ainoastaan miehiä, niin miesten piti näytellä myös naisten roolit. Naiseus ei ole sitä, miten nuo nykyiset dragartistit eli sirkuspellet sitä (mukamas omasta mielestään progressiivisella tavalla) representoivat.

Miettikääpä, jos Tom of Finland -tyylisiin nahkakostyymeihin pukeutuneet homomiehet yhtäkkiä järjestäytyisivät ja alkaisivat esittää päiväkoteihin ja kouluihin tarjouksia, että tulisivat mielellään "lukemaan satuja pienille pojille". Sitten he ilmestyisivät paikalle pamppuja ja ruoskia heilutellen ja pup-naamareihin sonnustautuneet paidattomat miehet talutushihnoissa kontaten, että no niin pojat, nyt luetaan satuja, tui tui. Mikä olisi yleinen reaktio? En ole ikinä kuullut puolella sanallakaan mainitun, että homomiehet olisivat tehneet missään mitään tämän tapaistakaan, VAIKKA homomiehiin onkin vuosikymmenten ajan erittäin sitkeästi liitetty inhottava pedarileima, jonka purkamiseksi homomiehet ovat joutuneet tekemään ihan jäätävän työn; siis sen osoittamiseksi ja laajemmaksi tietoistamiseksi, että miesten homoseksuaalisuus ei ole alaikäisiin vaan toisiin aikuisiin miehiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta. Homoseksuaalisuus on myös TÄYSIN eri asia kuin transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, sukupuoli-identiteetti, genderit ja kaikki muu transien sekoiluun liittyvä. Homoja syyllistetään jo nyt transien aiheuttamista vahingoista ja yleisestä perseilystä (se slippery slope -argumentti).

Palatakseni vielä noihin aiemmin mainittuihin dragartistien seksuaalisiin mielihyviin ja fetisseihin sun muihin; selityksissäni näistä asioista ei ole kyse mistään minun arvailustani. Olen perehtynyt aiheeseen mm. lukemalla transien itsensä kuvauksia omasta transidentifioitumisestaan ja siihen vaikuttavista motiiveista (tai piilomotiiveista). Mitä tulee transidentifioituviin miehiin, niin heillä nuo motiivit ovat äärettömän usein nimenomaan voimakkaan seksuaalisesti värittyneitä; he itse myös tiedostavat asian ja puhuvat siitä avoimesti, vaikka saattavatkin tuohtua siitä, kun puhutaan esim. aytogynefiliasta ja liitetään heidät siihen käsitteeseen. Jostain syystä autogynefiilit eivät itse pidä siitä, että heitä sanotaan autogynefiileiksi, varsinkin jos on kyseessä joku pahemmanlaatuinen TWAW-meuhkaaja. (It's ma'am!)

Mitä ovat transien käsitykset naiseudesta ja siitä, kuka ja mikä nainen on? Puhun nyt nimenomaan transidentifioituvista miehistä, joiden maailmankuva ja oleminen on jo kategorisesti aivan toisenlaista kuin miten transidentifioituvat naiset aiheesta puhuvat ja miten he asian kokevat.

Tässä viisi suoraa lainausta neljältä transidentifioituvalta mieheltä, jotka ovat julkisesti puhuneet omasta transidentifioitumisestaan ja siihen liittyvistä seksuaalisista tai pornografisista motiiveista. Varautukaa oksennuspussin tai roskakorin kanssa, lainaukset ovat todella kuvottavia (joskin juuri siinä mielessä hyvin kuvaavia).

Andrea Long Chu tässä (yllä) esittää, miten se mielletään pornografiaksi, kun itsellä on jokin objekti, mutta tosiasiassa oletkin se objekti itse; niinpä objektina oleminen on naiseuden ilmaisun perimmäinen tapa. Andrean mielestä pannuksi tuleminen tekee ihmisen naiseksi, koska pantavana oleminen on sitä, mitä nainen on.

Andrea jatkaa (alla) hengentuotoksiaan kuvailemalla, miten sissynä oleminen tarkoittaa oman mielensä menettämistä. Sissy on pornoslangia ja tarkoittaa feminiinisesti itseään ilmaisevaa miestä/poikaa (tosin naisetkin voivat esiintyä sissyinä), joka alistuu miehelle ja kyrvälle ja miehen tarpeiden täyttämiselle täydellisesti. Jos aiheeseen liittyvä pornokuvasto kiinnostaa, niin etsikää joltain pornosivustolta hakusanalla sissy hypno, niin saatte aika nopeasti käsityksen, mistä siinä on kyse. (Ilmeisistä syistä en jaa kyseistä video- tai kuvamateriaalia sellaisenaan tänne blogiin.)

Andrea jatkaa: Tekninen termi tässä asiayhteydessä on "bimbofikaatio". Otteissa yleensä opastetaan katsojia antautumaan omaehtoisesti hypnoottisuudelle, aivopesulle, aivojen sulamiselle, tyhmenemiselle ja muille keinoille, joilla ammentaa intelligenssiä ihmisestä pois. "Miksi pidät bimbona olemisen konseptista?" kysyy eräs käyttäjä.

GIF-animaatioissa useimmiten nähtävät eleet liittyvät useimmiten vapaan tahdon evakuaatioon: läkähtyneet kasvot, värisevät jalat, ympärikääntyneet silmät. Jopa GIF-formaatti itsessään kommunikoi tätä: ikään kuin linko, joka tislaa naiseutta sen paljaimpaan olemukseen – avoin suu, odottava persereikä, tyhjät, tyhjät silmät.

Sissypornon ansiosta minusta tuli trans.

Joko lentää laatta, ystäväiset?

Sitten meillä on muuan akateemikko ja queerteoreetikko, Grace Lavery nimeltään, joka tässä katkelmassa avaa ajatteluaan. Siinä, että tulee kohdelluksi miesten taholta paskamaisesti, on itsessään jotain todella affirmoivaa. Se on kuin riemunkiljahdus rintani syvimmästä luolasta. Siinä, että on rehellisen, peittelemättömän seksismin uhri, on ilahduttavaa ja piristävää elinvoimaa.

Kolmas tähtemme on muunsukupuoliseksi identifioituva they/them-heebo nimeltään Jacob Tobia, joka on kunnostautunut LGBTQIA-aktivismin saralla myös mm. kirjailijana, tuottajana ja TV-juontajana. Muistan Tobian myös selitelleen paljon noita sissyjuttuja (hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin) ja useissa yhteyksissä sellaista, että häntä turhauttaa valtavasti, koska hän haluaisi tulla kohdelluksi miesten taholta esineellistävästi ja objektifikaatiolla, mutta kuulemma miehet eivät kiinnitä häneen ravintoloissa ja vastaavissa paikoissa mitään huomiota. Tässäkin captionissa hän sivuaa aihetta.

Tobia avaa ajatteluaan seuraavasti: Naisia ympäri maailman on kohdeltu seksuaalisina objekteina. Mutta jos kerran seksuaalinen objektifikaatio on kategorisesti niin kamalaa, niin minkä vuoksi himoitsen sitä niin pahasti? Haluan olla seksuaalisesti objektifioitu. Ajatus siitä, että tuleminen nähdyksi 'seksiobjektina' olisi universaalisti paha asia, on aivan liian yksinkertainen, kuten muutkin feminismin periaatteet.

Ja neljäntenä vielä kauno- ja tietokirjailija Juno Dawson, transidentifioituva homomies, jakaa meille uljasta viisauttaan ja elämänkokemustensa meheviä hedelmiä.

Maailmassa on paljon homomiehiä, jotka ovat homoja lohdutuspalkintona, koska he eivät voineet olla naisia. Tämä oli ehdottoman totta ainakin minulle.

Näitä olisi enemmänkin, mutta teen vaikka jatko-osan myöhemmin.

No niin, transit ovat puhuneet. Blank, blank eyes. Odottava persereikä, verestävät silmät, rajusti pantavana oleminen. Alistuva, bimbofioitu sissylutka. Miesten paskamaista kohtelua, joka affirmoi ja validoi (trans)naiseuden kokemusta. Peittelemättömäntä seksismin kohteena olemista, halusi tai ei, ja siitä koituva ihastuttavan autuas elinvoiman ja viriliteetin kokemus. Objektifikaatiota, objektina olemisen himoitsemista. Homomieheyttä lohdutuspalkintona.

Tällaisia ovat transidentifioituvien miesten käsitykset siitä, kuka ja mikä on nainen ja mitä on naiseus. Nainen on jotain, mitä alistetaan, bimbofioidaan ja nöyryytetään, ja sellaiseen asemaan nämä tyypit pyrkivät itsekin, koska se on heille aivan äärimmäinen fetissi. Näiden mielikuvien varaan he rakentavat omaa identiteettiään ja kuvittelevat nyt positioituneensa johonkin feminismin syvimpään ytimeen. He fetisoivat, glorifioivat ja mystifioivat naisten alisteista asemaa, oli alisteisuus sitten sosiaalista, kulttuurista tai seksuaalista, mutta varsinkin seksuaalista. He saavat kiksejä, validaatiota ja gendereuforiaa tullessaan kohdelluksi tavoilla, joihin liittyy fetissimäistä toiseuttamista, alleen painamista, alistamista, ahnaaksi, täyttymistä odottavaksi aukoksi pelkistämistä. Take that cock, you sissy whore.

Kuinka paljon vastaavia esimerkkejä täytyy kahlata lävitse todetakseen, miten äärimmäisen seksistinen, pornoistunut, fetisoitu ja autogynefiilinen käsitys näillä tyypeillä on siitä, mitä kaikkea heidän himoitsemansa naiseus ja naiseksi tuleminen heille edustaa? Ja miten nämä fetissihuuruissaan hourailevat hyypiöt kehtaavat julkisissa ulostuloissaan ja kirjoituksissaan esiintyä jonain naiseuden ylimpinä asiantuntijoina ja feminismin uranuurtajina? En tarkoita pelkästään näitä lainauksia vaan kaikkia mahdollisia muita vastaavia. Olen lueskellut viime päivinä sieltä täältä Juno Roche -nimisen transidentifioituvan miehen kirjaa Trans Power, jossa Roche selittää 256 sivun verran täysin samantyylistä fetissihuuruista horinaa omista transkokemuksistaan ja analysoi niitä yksityiskohtaisesti. Teksti on raskasta luettavaa; ikään kuin tekstimuotoon puettua masturbointia. Rochen eduksi sanottakoon, että hän ei ole aivan niin harhainen että kuvittelisi olevansa sama asia kuin nainen, ja hän hakee (jos nyt oikein käsitin) kumppanikseen nimenomaan toista transnaista, tai siis ainakin tuon kirjan kirjoittamisen aikoihin on hakenut. Eli ei vaikuta olevan skitso transbian, joka häärää lesbojen kimpussa validaatiota hakemassa ja genitaalifetisseistä karjumassa. Noh, en pysty kirjan osalta tämän tarkempaan analyysiin, kun olen lähinnä lehteillyt sitä ja lueskellut pätkiä satunnaisesti sieltä täältä.

Palatakseni vielä noihin dragartisteihin ja heidän "satutunteihinsa". Dragpiireissähän pyörii hyvin sekalaista sakkia kaiken kaikkiaan, mutta jos (ja kun) siellä aivan taatusti heiluu pilvin pimein noita transidentifioituvia miehiä, joiden käsitykset sukupuolista ja ennen kaikkea naiseudesta ovat äärimmäisellä tavalla seksuaalisesti ja fetissipohjaisesti määrittyneitä, niin millä perusteella juuri heidänlaistensa tulisi saada opettaa lapsille "satutunneilla" jotain genderfluidia, suvaitsevaisuutta, ilmaisunvapautta ja muuta sukupuolihuttua? Mitä heidän on tarkalleen ottaen tarkoitus näistä asioista lapsille ja heidän vanhemmilleen viestittää ja miksi?

On jotenkin aivan verrattoman ironista, että samaan aikaan kun Matt Walsh ja kumppanit väsäävät dokumentteja siitä, miten kukaan ei osaa määritellä mikä on nainen, niin noilla uhkeilla transleideillä kyllä tuntuu olevan aiheesta hyvinkin perinpohjainen, mietitty ja sisäistetty käsitys.