Paradoksi 2: "Minut pakotetaan olemaan trans!"
Paradoksi 3: Tosielämän Näkymättömät Ninnit
- Jos ihminen on yhtaikaa mies ja nainen, niin miten kukaan voi silloin olla trans?
- Miten ihminen voi olla olematta mitään? Miten se on käytännössä mahdollista?
Kun muu yhteiskunta käy keskustelua siitä, miten lapsikatoa pitäisi paikata ja minkälaiset synnytystalkoot tulisi järjestää, sitä seuraa sivusta ihmisryhmä, jolta oikeus tehdä lapsia on viety lainsäädännöllä. Transsukupuolinen mies Kasper Kivistö sanoo, että valtio pakotti hänet valitsemaan ihmisoikeuksiensa ja omien biologisten lasten saamisen mahdollisuuden välillä. Ja se on asia, joka satuttaa häntä edelleen.
Jutun aloituskappale on kuin tyyppiesimerkki pähkinänkuoressa siitä narratiivista, jota transaktivistit ovat "pakkosterilisaatiosta" vuosikausien ajan rakentaneet. Että heidät on ikään kuin työnnetty syrjään yhteiskunnallisesti näinkin merkittävästä asiasta ja suljettu kokonaan sen ulkopuolelle; että heiltä on julmasti ja suunnitelmallisesti viety jotakin, mitä heillä aikaisemmin on ollut ja jota ei enää ole mahdollista saada takaisin; miten heidät on tarkoituksella asetettu Sofien valinta -tyyppiseen tilanteeseen, jossa on valittava kahden yhtä ikävän vaihtoehdon välillä; miten heitä, sorrettua ihmisryhmää, yhä edelleen järjestelmällisesti vainotaan ja heiltä kielletään ihmisoikeudet jne.
Aloituksessa jätetään taktisesti kertomatta ihan helvetin olennainen asia: valtio (tai mikään muukaan taho) ei pakota yhtään ketään hankkiutumaan transtutkimuksiin tai mihinkään steriloiviin hoitoihin ylipäätään, vaan niihin hakeutuva ihminen hakeutuu niihin itse, omasta aloitteestaan ja vapaasta tahdostaan. Transtutkimukset tarkoittavat käytännössä psykiatrista tutkimusjaksoa, jossa potilaan tilaa ja transkokemuksen intensiteettiä kartoitetaan erilaisilla tutkimuksilla ja niin sanotulla tosielämän kokeella, jossa transkandidaatti elää kokemansa sukupuolen roolissa sosiaalisesti, eli ikään kuin "kokeilee" transsukupuolisena elämistä. Koko transtutkimus- ja -hoitoprotokolla on alun perin kehitetty juuri siitä syystä, että transit ovat vaatineet sitä. En tiedä tosielämän kokeen sisällöstä tai vaikutuksista lopullisen transdiagnoosin asettamiseen paljoakaan, mutta luin jostain, että jos tosielämän kokeesta "lintsaa" ja jää siitä kiinni, sillä on negatiivinen vaikutus potilaan haluaman diagnoosin saamiseen (eli transdiagnoosia ei välttämättä aseteta, koska potilas ei ole osoittanut, että dysforinen kokemus omasta biologisesta sukupuolesta olisi "riittävän" intensiivinen, että transdiagnoosi olisi syytä asettaa ja kehonmuokkaushoidot aloittaa).
Tutkimuksiin hakeutuminen ei ole mikään sterilisaatiotuomio yhtään kenellekään. Prosessin voi keskeyttää koska tahansa mistä tahansa syystä, ja monet ovat keskeyttäneetkin, kun ovat tulleet tietoisemmiksi transition aktuaalisista vaikutuksista ja mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Ei ole olemassa sellaista hoitoa, jolla mies olisi mahdollista transformoida täysin toimivaksi naiseksi tai nainen mieheksi. (Toimivaksi = lisääntymiskykyiseksi.) Korkeintaan sekundäärisiä sukupuolipiirteitä voidaan muokkailla, ja ne transsukupuoliset, joilla on kaikki muumit laaksossa, tiedostavat ja ymmärtävät tämän ennen hoitojen aloittamista. Jos joku oikeasti luulee, että sukupuoli on mahdollista sataprosenttisesti muuttaa vastakkaiseksi kehonmuokkaushoidoilla, hän on yksiselitteisesti tärähtänyt ja aivan toisenlaisen hoidon tarpeessa.
Kun Kasper sanoo, että "valtio pakotti hänet valitsemaan ihmisoikeuksiensa ja omien biologisten lasten saamisen mahdollisuuden välillä", hän tarkoittaa käytännössä, että halutessaan vaihtaa juridista sukupuolitietoaan (eli miehen henkilötunnus ja henkilöpaperit) hänen oli oltava "riittävän" trans voidakseen saada valtiolta haluamansa. Koska siinä ei yksinkertaisesti ole järjen hiventäkään, että fyysisesti naiselle myönnettäisiin miehen henkilötunnus ja henkkarit, oli ja on täysin asianmukaista valtiolta edellyttää, että transitiota ja henkkarimuutoksia tahtova hoitaa oman osuutensa sopimuksesta eli muokkautuu fyysisesti mahdollisimman paljon sen kokemussukupuolensa kaltaiseksi. Sitähän transsukupuolisuus nimenomaan tarkoittaa! Transmiehelle se merkitsee käytännössä vähintään hormonihoitoa eli testosteronihoitoa, joka muokkaa hänen fyysisestä olevaisuudestaan enemmän miehen kuin naisen kaltaisen. Hormonihoito tekee aina automaattisesti transmiehen steriiliksi, koska hänen kuukautiskiertonsa loppuu nopeasti sen jälkeen, kun hormonit on aloitettu. Transmies ei voi saada lasta miehenä, koska toimivaa miehen lisääntymiselimistöä ei ole mahdollista naisen kehoon rakentaa. Toisin sanoen: nainen ei voi saada toimivaa kyrpää, jolla hän voisi laittaa toisen naisen paksuksi. Transmies voi saada oman biologisen lapsen ainoastaan naisena eli hedelmöittymällä, tulemalla raskaaksi ja synnyttämällä lapsen. (Tai toki hän voi lahjoittaa munasolun ja joku toinen nainen kantaa lapsen, mutta you get the point, peniksellä omaa lastaan siittävää yksilöä hänestä ei ainakaan koskaan tule.) Jos testosteronin käytön lopettaa, transmiehen oma hormonitoiminta voi elpyä ja hän voi tulla raskaaksi, jollei hänelle ole tehty leikkauksia, joissa lisääntymiselimistö on peruuttamattomasti tuhottu. Suomessa on käynytkin näin, kun uutisoitiin jokunen vuosi sitten "ensimmäisestä synnyttävästä miehestä" eli käytännössä ensimmäisestä juridisesta synnyttäneestä miehestä Suomessa. Ja Suomessa on noita tapauksia ollut myöhemminkin.
Kivistön juridinen sukupuolenkorjausprosessi alkoi noin 25-vuotiaana. Silloin hän myös ”tuli ulos kaapista”, eli kertoi julkisesti olevansa transsukupuolinen. Samalla hän halusi vahvistaa myös virallisesti sukupuolensa.
Suomessa nykyinen lainsäädäntö velvoittaa, että saadakseen juridisen vahvistuksen sukupuolensa korjauksesta on oltava steriloitu tai muulla tavoin lisääntymiskyvytön. Kivistölle ilmoitettiin, että jos hän haluaa vahvistaa sukupuolensa juridisesti, lapsihaaveista on luovuttava.– Olin ajatellut, etten halua lapsia, joten sillä hedelmättömyydellä ei ole merkitystä.
Kasper ei siis toisin sanoen ollut 25 ikävuoteen mennessä miettinyt tuota lapsiasiaa loppuun asti. Eivät monet muutkaan mieti, ennen kuin alkavat olla siinä iässä, että mahdollisuudet lasten hankkimiselle iän puolesta alkavat olla ehtoopuolella (jos naiskehoisesta ihmisestä on kyse), oli kyseessä transtapaus tai ei. Yllättävän monelle transsukupuoliselle vaikuttaa tulleen hoitojen läpikäymisen ja uudessa sukupuolessa elämisen jälkeen yllätyksenä se, että ihmisen mieli voi myöhemmällä iällä muuttua. Olen aiemminkin lukenut transmiehistä, joille vauvakuume iski yhtäkkiä joskus kolmenkympin iän saavuttamisen jälkeen. Mitä tulee lapsihaaveisiin, niin eikö aikuisen, tervejärkisen ihmisen tulisi kyetä jotenkin hahmottamaan sellainen yksinkertainen tosiasia, että jos menee tieten tahtoen turmelemaan oman lisääntymiselimistönsä niitä rajusti muokkaavilla hoidoilla, niin siitä on ihan ilmiselvänä seurauksena se, ettei niitä elimiä sen jälkeen voi alkuperäiseen tarkoitukseensa käyttää? Vai mitä minä en tässä asiassa nyt tajua?
Transien on aivan turha yrittää sälyttää vastuuta omista lisääntymiskyvyttömyyksistään yhteiskunnan tai valtion vastuulle, koska yhteiskunta ja valtio eivät ole millään tavalla pakottaneet heitä yhtään mihinkään, kaikkein vähiten transhoitoihin. Transit ovat itse ilmaisseet yhteiskunnalle halunsa tulla fyysisesti mahdollisimman paljon vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi, ja yhteiskunta on sitten tarjonnut heille tuon mahdollisuuden lääketieteellisen protokollan kautta. Siitä, että nainen haluaa tulla fyysisesti miehen kaltaiseksi niin pitkälle kuin mahdollista, on hintana se, että elimistö ei enää toimi kaikilta osin alkuperäisen kaltaisesti, koska sitä tieten tahtoen mennään sorkkimaan. Käytännössä se tarkoittaa nimenomaan lisääntymisbiologian turmeltumista ja usein peruuttamattomasti, koska mieheyden ja naiseuden ensisijainen määritelmällinen sukupuolifunktio on lisääntymisen eli suvunjatkamisen mahdollistaminen. Ei tämän pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa hahmottaa transsukupuolisillekaan, tai ehkä nimenomaan juuri heille, vaikka heistä suuri osa onkin ottanut elämäntehtäväkseen ideologistaa tilansa ja ulkoistaa kaiken vastuun omista valinnoistaan ja päätöksistään jonkin ulkoisen tahon vastuulle. Yhteiskunta, valtio ja muut ihmiset pakottavat minut olemaan trans.
"Kivistölle ilmoitettiin, että jos hän haluaa vahvistaa sukupuolensa juridisesti, lapsihaaveista on luovuttava." No näinhän se nyt vaan menee. Jos haluat elää elämääsi miehenä, vaikka olet biologinen nainen, niin sinä sen mieshaaveesi kylkiäisenä sanot samalla, ettet halua olla se joka fyysisesti olet eli nainen, naiskehoinen yksilö. Jos et halua olla nainen eli se sukupuolisesti hedelmöittyvä ja synnyttävä osapuoli, niin miksi ihmeessä valitat, kun valtio ylipäätään tarjoaa sinulle oikein verovaroilla kustannettuna mahdollisuuden tulla fyysisesti miehen kaltaiseksi ja saada ne toivomasi miehen henkilötunnuksen ja henkkarit? Ovatko transsukupuoliset itsekään aivan perillä siitä, mitä oikeastaan haluavat ja mihin pyrkivät? Tuleeko se ihan oikeasti transeille aina täytenä yllätyksenä, että omilla valinnoilla on seurauksia, jotka eivät kaikki ehkä olekaan kovin kivoja? Minä pidän suurinta osaa transsukupuolisista kuitenkin ihan tervejärkisinä ja ajattelukykyisinä ihmisinä, joten tuo harhainen "halusin enemmän kuin mitään muuta olla trans, mutta nyt olen yhtäkkiä lisääntymiskyvytön ja se on valtion syytä, yhyy" -valitus on minun silmissäni yksinomaan peruuttamattomasti tärähtäneen henkilön vuodatusta.
Kuten suurimmalla osalla sukupuolen korjausprosessiin lähtijöistä, hedelmättömyys saavutettiin hormoneilla. Lääkärit kertoivat Kivistölle, että kohdun ja munasarjojen säilyttäminen voisi aiheuttaa terveysriskejä. Kivistön mukaan hän suostui steriloivaan leikkaukseen, koska hänelle annetun tiedon perusteella se oli järkevin vaihtoehto. Toimenpide on peruuttamaton.Kun Kivistö kävi prosessiaan läpi reilu viitisen vuotta sitten, sukusolujen tallettaminen ei ollut mahdollista julkisessa sairaanhoidossa transmiehille. Lakia tulkittiin niin, että transsukupuolisella ei saa olla ”takataskussaan” keinoa hankkia lapsia prosessin jälkeen.Ennen leikkausta hän kysyi lääkäreiltä, voisiko hän lahjoittaa munasolunsa jollekin sitä tarvitsevalle.– Siinä vaiheessa minulle sanottiin, että on liian myöhäistä miettiä sitä nyt.
Tämän perusteella Kasperille on siis ilmeisesti tehty hysterektomia eli kohdunpoisto, joka tosiaan on peruuttamaton toimenpide, koska kun ruumiinosa kerran leikataan irti ja tuhotaan, sitä ei ole enää mahdollista saada takaisin. (Onko tämäkin tullut Kasperille yllätyksenä suostumusta antaessaan? Että jos vaatii lääkäriä leikkaamaan itseltään vaikka käden tai jalan irti, niin sitä irrotettua raajaa ei sen jälkeen enää saa takaisin?) Kasper oli ilmaissut halunsa tulla mieheksi, mikä lääketieteen näkökulmasta tarkoittaa käytännössä sitä, että naiskehosta muokataan "vähemmän" naisen keho kuin mitä se alunperin on, mikä toki ei sinänsä edellytä hysterektomian suorittamista, mutta transmiehille ainakin mastektomiaa hormonihoitojen lisäksi – miehen kehoon kun eivät maitoa tuottavat roikkutissit kuulu, ellei hänellä ole jotain hormonaalista häiriötä. On aika vaikeaa olla cispassing mies, jos on muhkeat roikkutissit. Kasper on halunnut tulla mieheksi eli ei-naiseksi, joten hänelle on tarjottu kehonmuokkaushoitoa, joka tekee hänestä fyysisesti mahdollisimman paljon miehen kaltaisen.
Biologista sukupuoltahan transhoidot eivät muuta yhtään miksikään, ja mikä se biologisen sukupuolen määrittävin ominaisuus siis olikaan? LISÄÄNTYMISPOTENTIAALI. Olet joko mies tai nainen. Siittävä tai synnyttävä osapuoli. Pillu tai kyrpä. Piste. Sinun ei ole pakko käyttää lisääntymiselimiäsi lisääntymiseen, mutta ne ja niiden potentiaali ovat silti olemassa juuri siitä syystä. Voit hankkiutua kyrvästä/pillusta eroon, mutta et saa tilalle toimivaa vastakkaisen sukupuolen elintä, koska sellaista ei ole mahdollista ihmiselle rakentaa. Kosmeettinen jäljitelmä kyllä (hieman kasvanut klitoris tai nahkarulla ja kirurgin ympärinyljetystä peniksestä kursittu ontelo eli kakkahaava), mutta ei toimivaa ja luonnollista penistä/vaginaa. Transien pitäisi ihan oikeasti pyrkiä prosessoimaan tämä asia perinpohjin ennen sukupuolenkorjaukseen lähtemistä eikä käyttää kaikkea aikaansa siihen, että ulisevat vääristä pronomineista, portinvartioinnista, temppuradoista ja nöyryyttävistä tutkimuksista ihmisarvoa loukkaavine kyselyineen ja selvitystöineen, jotka on kehitetty ihan vain transien harmiksi ja kiusaksi, kun he pyrkivät kaikin voimin toteuttamaan elämänsä hartaimman toiveen ja unelman. Tätähän voisi nimittää vaikka Pinokkio-syndroomaksi.
Mitä tulee siihen, miten lakia on tulkittu (eli ettei transeilla saa olla "takataskussaan" keinoa hankkia lapsia prosessin jälkeen), niin missään ei ole sanottu, ettei transeilla tulisi saada olla mahdollisuutta tallettaa sukusolujaan mahdollista myöhempää lastenhankintaa varten. Tai ainakaan minulla ei ole tiedossa, missä niin olisi sanottu. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin nykyään transeille tarjotaan tuota mahdollisuutta tutkimusten yhteydessä automaattisesti (voin olla väärässäkin, korjatkaa, jos tiedätte paremmin). Kasperille ilmeisesti ei ollut automaattisesti tarjottu, tosin hän erikseen mainitsee, että ajatteli tuolloin, ettei halua lapsia. Tämäkin myöhempi mielenmuutos on varmaan yhteiskunnan ja valtion syytä? Terveydenhuollon henkilökunta, joka mahdollisti Kasperin transiutumisen, ei kristallipallostaan katsonut, että myöhemmin Kasper tulee katumapäälle.
Kuten jo alkupuolella totesin, niin lisääntymiskyvyttömyysvaatimus perustuu nimenomaan transsukupuolisen haluun irtisanoutua biologisista sukupuoliominaisuuksistaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei transmiehellä ole aikomusta käyttää lisääntymiselimistöään raskautumiseen ja lapsen synnyttämiseen. Sitä transsukupuolisuus tarkoittaa! Transsukupuolisuus nimenomaan tarkoittaa tilaa, jossa omat lisääntymisbiologiset kehon ominaisuudet ahdistavat ja tuntuvat vääriltä. Miten on mahdollista samaan aikaan sanoa olevansa trans, kun ne oman kehon biologiset ominaisuudet eivät kuitenkaan ole mikään ongelma ihmiselle itselleen ja hän haluaa käyttää niitä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen?
Olen aiemminkin kysynyt ja kysyn uudelleen:
Jos henkilöllä ei ole ongelmaa omien lisääntymisbiologisten kehollisten ominaisuuksiensa kanssa ja niiden käyttämisessä niiden ydinfunktioon, niin millä perusteella hän on minkään valtakunnan transsukupuolinen?
Onko Kasper missään vaiheessa pysähtynyt miettimään tätä asiaa mitenkään syvällisemmin? Tai kukaan muukaan transsukupuoliseksi itseään tituleeraava, joka kitisee tuosta lisääntymisasiasta tuutin täydeltä ja ihmettelee ääneen, miksi valtio pakottaa hänet lisääntymiskyvyttömäksi eli "pakottaa" hänet olemaan trans? Tuhannennen kerran: olla trans tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessään sitä, että ihminen hankkiutuu biologisista sukupuoliominaisuuksistaan eroon niin pitkälle kuin se on mahdollista! Herra varjelkoon, ihmiset! Kukaan ei PAKOTA ketään olemaan transsukupuolinen tai identifioitumaan sellaiseksi tai hankkiutumaan kehoa muokkaaviin rajuihin ja dramaattisiin hoitoihin, jotka aiheuttavat vääjäämättä ihmiselle lisääntymiskyvyttömyyden eli steriliteetin. Transit hakeutuvat niihin hoitoihin ja pyytävät hoitoja ITSE, OMASTA ALOITTEESTAAN. Miten ihmeessä itse valituista toimenpiteistä, joita on vaatimalla vaadittu toteutettaviksi, syytetään ikävien sivuvaikutusten myöhemmin selkiinnyttyä niitä tahoja, jotka alunperin mahdollistivat noiden toimenpiteiden toteuttamisen? Ymmärrän kyllä vitutuksen siitä, että on menettänyt jotain, mitä ei enää voi saada takaisin, mutta TISMALLEEN TÄSTÄ SYYSTÄ ne "nöyryyttävät" transtutkimukset ovat olemassa, että niiden aikana varmistuttaisiin henkilön olevan tietoinen siitä, mihin hän on ryhtymässä ja mitkä seuraukset siitä hänen myöhempään elämäänsä on. (En ota tällä kantaa detransitiotapauksiin. Ne ovat oma lukunsa. Detransitioitujilla tosin ei lisääntymisasia vaikuta olevan yleinen motiivi vaan pikemminkin tiedostuminen siitä, että sukupuolesta toiseen vaihtaminen täydellisesti on ihan oikeasti mahdotonta. Ja traumatausta on monilla vaikuttanut haluun tulla toiseksi ihmiseksi, minkä ihminen tajuaa sitten liian myöhään, kun peruuttamattomia hoitoja on jo tehty.)
Kivistön kritiikki kohdistuu ennen kaikkea ymmärtämättömyyteen transihmisen tilanteesta. Hän kuvailee, kuinka hän kokee tulleensa pakotetuksi valitsemaan oman identiteetin ja lapsenteon välillä.Kivistö kuvailee kaapissa oloa eräänlaiseksi välitilaksi. Puuduttavassa työssä ei ollut etenemismahdollisuuksia, eikä hänellä ollut koulutusta. Hän eli tuolloin syrjässä, kuin piilossa muulta yhteiskunnalta. Hän ei halunnut tulla nähdyksi.– Pakko ei tarkoita, että joku tulee ja aamuyöllä repii sinut sängystä käsiraudoissa lääkärinpedille. Se tarkoittaa sitä, että jos et suostu siihen, että sinut saatetaan tavalla tai toisella hedelmättömäksi, et pääse eteenpäin elämässäsi ja jäät siihen välitilaan, Kivistö kertoo.– Vasta kun sain nimeni ja juridiset paperit korjattua, pystyin oikeasti alkaa elää minun elämääni.
Aivan turhaa ulinaa ja uhriutumista. Ei jatkoon. Kukaan ei ole pakottanut Kasperia yhtään mihinkään. Hän itse on halunnut juridisen sukupuolen vaihdosta ja vaatimalla vaatinut sitä. Siinä tulee sitten kylkiäisenä kaikenlaista, kun muutut mieheksi (niin pitkälle kuin se on mahdollista) ensin fyysisesti ja sitten juridisesti. Deal with it. Miehenä olemiseen liittyy sellaisia puolia, joita naisena olemiseen ei liity. Jos haluat olla mies ja saada miehen paperit, niin silloin et voi samaan aikaan sanoa, että haluat kuitenkin olla nainen ja saada omia biologisia lapsia alkuperäisellä lisääntymiselimistölläsi, joka siis on naisen lisääntymiselimistö. Miksi haluat olla mies, jos et halua olla mies? Miehen biologinen tehtävä lisääntymisjärjestelmässä ei ole hedelmöittyminen, raskautuminen ja lapsen synnyttäminen vaan siittäminen, joka tosin transmiehelle ei tule koskaan mahdolliseksi. Miehen ei ole pakko siittää lastensaamistarkoituksissa, mutta se on mies-/urospuolisen entiteetin evolutiivinen funktio. Miksi haluat olla mies, jos kuitenkin haluat olla nainen? Et voi olla kaikkea yhtä aikaa. Kukaan muukaan ei voi.
Yhtäältä Kasper selittää, että vasta nimenmuutoksen ja juridisten tietojen vaihtamisen jälkeen hän pystyi "oikeasti alkaa elämään elämäänsä", mutta toisaalta hän nyt vollottaa sitä, ettei voi saada juridisena miehenä biologista jälkeläistä. Mitä se "alkaa elää minun elämääni" sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tulet sosiaalisissa tilanteissa tulkituksi miehenä, otaksun? Mitä kaikkea siihen sisältyy, muuta kuin ettei sinua tulkita enää naisena? (Mitä Kasperin ulkoiseen habitukseen tulee, niin hänhän on transmiehenä hyvinkin cispassing.) Olen lukenut transmiesten kuvauksia asiasta. Monet heistä ovat korostaneet sitä, että kun heitä alettiin tulkita miehinä, heitä ei keskusteluissa keskeytetty läheskään niin usein kuin ennen ja he saivat sanoa sanottavansa loppuun, mikä oli heille hyvin elämyksellistä. Miehen sana aika usein painaa naisen sanaa enemmän tietyissä tilanteissa (en tosin ihan ymmärrä, miksi). Jos Kasper on miehenä (eli urokseksi tulkittuna entiteettinä, jonka ei oleteta tulevan raskaaksi ja synnyttävän lapsia, koska se ei ole miehen lisääntymisbiologinen tehtävä) nyt tyytyväinen elämäänsä, niin miksi hän kuitenkin haikailee sen perään, että saisi naisena biologisen jälkeläisen? Hänen ainoa vaihtoehtonsa alunperinkin oli saada lapsia naisena, koska miehenä hän ei voi saada lasta. Lapsihaaveet kyllä sinänsä ymmärrän, mutta en tuota kolossaalista ristiriitaa, että haluaa ensin olla mies ja tekee kaikkensa tullakseen mieheksi ja sitten marisee, kun ei voikaan enää olla nainen. En tiedä, miten transit selittävät tämän kognitiivisen dissonanssin itselleen. Tai no, toki tiedän: he ulkoistavat vastuun omista paskoista valinnoistaan yhteiskunnan ja valtion vastuulle. Aivan kuin se mitenkään auttaisi heidän tilannettaan loppupeleissä. Kukaan ei käskenyt Kasperia tai ketään muutakaan transtutkimuksiin ja transhoitoihin, he menivät niihin itse. Toistan itseäni, mutta tätä ei voi tähdentää kylliksi.
Kasperin mielestä on ongelmallista, että ihminen laitetaan päättämään myös kehonsa muokkaamisesta tuollaisessa tilanteessa. Hän oli pattitilanteessa, sillä prosessi ei juridisesti etene ilman todistusta hedelmättömyydestä.– Tietyllä tavalla se en ollut minä, joka [sterilointiin] edes suostui. Se oli ihminen, joka on kaapissa, joka oli kesken. Jolla oli vain kiire päästä elämään omaa elämäänsä ja olemaan oma itsensä. Jos minulta nyt kysyttäisiin, suostutko siihen, että Suomen valtio vaatii sinulta lisääntymiskyvyttömyyttä, en todellakaan suostuisi.Kivistö kuvailee kuitenkin heränneensä operaatioiden jälkeen kuin pitkästä horroksesta. Hän alkoi opiskella uutta alaa ja aloitti vapaaehtoisena järjestötoiminnassa.Oli vapauttavaa olla oma itsensä ja ulkona kaapista.
Transsukupuolisuuden ytimessä nimenomaan on ajatus siitä, että voidakseen tulla tulkituksi vastakkaisen sukupuolen yksilönä kehoa muokataan rajusti. Nainen ei voi tulla tulkituksi miehenä, jos hän näyttää edelleen fyysisesti naiselta ja päinvastoin. Sehän nimenomaan aiheuttaa transsukupuolisille sukupuolidysforian, että heidät tulkitaan "väärin" naiseksi/mieheksi, kun he kokevat sisäisesti itsensä mieheksi/naiseksi. Jos tämä ei ollut Kasperin kokemus alun alkujaan, kuten hänen nykyisistä selityksistään voi rivien välistä lukea, niin hän ei siinä tapauksessa ollut transsukupuolinen alunperinkään vaan hänen ongelmansa oli jossain aivan muualla.
Sametti (eli Musta orkidea) on kommentoinut tätä kehonmuokkausasiaa tämän videonsa kommenteissa seuraavasti:
Ihminen ei voi "tulla tunnustetuksi" jonkun sukupuolen yksilönä tai "harjoitella" jossain sukupuolessa elämistä, jos hän ei muistuta tuon sukupuolen yksilöä. Siihen tarvitaan kehonmuokkausta. Jos henkilö ei ole ulkoiselta olemukseltaan tietyn sukupuolen yksilön kaltainen, niin ollaan ikuisessa "keisarin uudet vaatteet" -kierteessä eli muut ihmiset joutuvat leikkimään, että tämä jantteri tässä onkin jotain muuta kuin mitä on. Se ihminen itse ei siinä tule kohdatuksi "oikein" ja lisäksi ympäröivää yhteisöäkin vain vituttaa. Miksi haluat tukea tällaista naurettavaa teatteria?
Tuon artikkelin perusteella Kasperilla on ollut niin hirvittävä kiire päästä nimenomaan juridisesti mieheksi, ettei hän ole tehnyt päätöksiään aivan täydessä ymmärryksessä, vaan epätoivoinen halu saada ne miehen paperit ja yhteiskunnallinen legitimiteetti väärin määriteltyyn kehoon harhailleelle sukupuolisielulle ovat sumentaneet hänen harkintakykynsä täysin. Nyt, kun hän on saanut etäisyyttä tuohon asiaan ja ajatellut asioita vähän vanhennuttuaan selkeämmin, seuraukset ja transiutumisen realiteetit (peruuttamattomuus) ovat selkiytyneet. Tulee vaikutelma, että Kasper tavallaan katuu prosessiin lähtemistään, vaikka väittääkin elävänsä nyt aitoa ja todellista itseään ja elämäänsä. Tässä paljastuu muuten taas transeille tyypillinen taikauskoisuus: että heistä tulee ihan oikeasti vastakkaisen sukupuolen yksilö sinä silmänräpäyksenä, kun he saavat vastakkaisen sukupuolen henkkarit itselleen. Henkkareiden muuntelu ei vaikuta ihmisen fysiologiaan ja ylipäätään todellisuuteen millään tavalla.
Minulle on jo pidempään ollut mysteeri, miksi niin monet transit takertuvat henkensä hädässä tuohon juridiseen sukupuoleen ja pitävät sitä jonain pyhänä porttina autuuteen, vaikka transeilla on jo iät ja ajat ollut mahdollista vaihtaa se juridinen sukupuoli kehonmuokkaushoitojen läpikäymisen jälkeen. Tämä on toimiva systeemi, jossa on jotain järkeä. En ymmärrä lainkaan, minkä ihmeen takia se pitäisi muuttaa (eli että säädettäisiin self-ID), koska mitä se tekee transihmisen dysforialle ja sopeutumattomuusongelmille, jos hän on edelleen täysin päivänselvä biologisen sukupuolensa edustaja ja hänellä on silti vastakkaisen sukupuolen henkilötunnus ja henkkarit? Eikö se vain entisestään pahenna hänen tilannettaan? Tai osaako joku selittää, miten se käytännössä helpottaa hänen elämäänsä? En tajua, en käsitä. Aivot nyrjähtävät, kuten niin monessa muussakin kohtaa sukupuolisekoilua.
Vasta leikkauksen jälkeen Kivistö tutustui sateenkaaripariskuntaan, joka oli päätynyt tallettamaan sukusolujaan. Transsukupuolinen isä oli lahjoittanut oman munasolunsa, joka istutettiin äidin kohtuun. Nainen kantoi sekä synnytti lapsen, ja näin lapsi oli kirjaimellisesti molempien.– Kun sain selville tämän olevan mahdollista, siinä vaiheessa minun maailmani alkoi vähän rakoilemaan.Hän ymmärsi, että vastoin kaikkia kuvitelmiaan hänen olisikin ollut mahdollisuus omiin biologisiin lapsiin.– Ja ne olisivat oikeasti olleet minun lapsiani, siinä missä sen äidinkin.Kivistön päätöstä mennä steriloivaan leikkaukseen ja tehdä lisääntymiskyvyttömyydestä lopullista, oli helpottanut hänen veljensä. Kasper oli pohtinut, josko hän voisi tulevaisuudessa pyytää sukusoluja veljeltään, jolloin heidän sukunsa jatkuisi ja lapsetkin näyttäisivät isältään.– Mutta elämä ei aina mene kuten toivoisi, Kivistö toteaa.Veli menehtyi, ja hänen kuolemansa sulki sen oven, jonka Kivistö oli ajatellut olevan vielä raollaan.– Siihen loppui myös meidän suvun jana, Kivistö sanoo.– Ei ole enää mitään ”plan b:tä”, ei ole enää mitään keinoa. Eikä sitä rahalla voi enää ostaa takaisin.
Lapsi ei ollut "kirjaimellisesti molempien", vaikka "transsukupuolinen isä" (WTF?) olikin lahjoittanut munasolunsa siirrettäväksi lapsen äidin kohtuun, jossa sikiö sitten kehittyi ihmislapseksi. Lapsi on aina jonkun miehen ja jonkun naisen lapsi. Lapsi ei voi olla kahden biologisen naisen lapsi, siis biologisesti. Noh, ei tästä tämän enempää, mutta tässäkin asiassa tuo transien taikauskoisuus kukoistaa. Taikauskoisuus näyttää läpäisevän systemaattisesti kaiken heidän ajattelunsa, mitä sukupuoleen tulee.
Minun ei suurin surminkaan ole tarkoitus tuomita Kasperin lapsihaaveita tai surua menetetystä mahdollisuudesta saada omia jälkeläisiä. Ymmärrän täysin sen, että häntä harmittaa ja surettaa. Yritän tässä kuitenkin tähdentää sitä, että elämässä ja fyysisessä todellisuudessa on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka ovat ikuisia, muuttumattomia ja katoamattomia. Transideologia ja transideologistit yrittävät aivan hirvittävällä vimmalla vääntää mustan valkoiseksi ja sitten ihmettelevät, kun mustan valkoiseksi vääntämisellä on seurauksia, jotka eivät olekaan kaikki mukavia ja miellyttäviä. Sille on hintansa, jos haluat tulla joksikin sellaiseksi, mitä et syntyjäsi ja luonnostasi ole. Luovut jostakin saadaksesi jotakin. Transeille se tarkoittaa sitä, että jos haluat siirtyä vastakkaisen sukupuolen pooliin siinä määrin kuin siihen on mahdollista siirtyä, et voi viedä mukanasi kaikkia alkuperäisen sukupuolesi kehollisia ulottuvuuksia. Minä en ihan tarkalleen hahmota, mitä mieheys ja naiseus tietyn kaliiperin transeille edustavat, koska heidän nykyiset selityksensä synnyttävistä miehistä ja transsukupuolisista isistä yms. ovat niin uskomattoman psykoottista settiä, etten voi kuin tuijottaa monttu auki. Kasper toteaa, että "elämä ei aina mene kuten toivoisi". No niinhän se on. Voit haluta itsellesi kaikenlaista ja voit haluta olla kaikenlaista, mutta varaudu siihen, että valinnoillasi olla jotain ja tulla joksikin on seurauksia. On sinulla jonkin verran (melko pitkältikin) päätäntävaltaa omien asioidesi kulkuun, vaikka elämä ei menekään aina niin kuin toivoisi. Kaikki seuraukset valinnoistasi eivät ehkä ole järin miellyttäviä. Transasiassa varsinkaan. Jos et kestä sitä, niin älä sitten herrajumala hankkiudu niihin transhoitoihin, joissa lisääntymiselimesi raadellaan jauhelihaksi ja leikataan irti. Ei tämä ole vaikeaa?
Nykyään 31-vuotiaalla Kivistöllä on mielenkiintoinen työ kuljetusalalla ja hän toimii liikenneopettajana. Hän on järjestöaktiivi ja toimii muun muassa transihmisten oikeuksia ajavan Trasek ry:n hallituksessa. Hänellä on vakava parisuhde, jossa perhesuunnittelu on tullut ajankohtaiseksi. He ovat puhuneet aiheesta, ja hänen tyttöystävälleen olisi tärkeää saada synnyttää oma lapsensa.Se herättää Kivistössä ristiriitaisia tunteita.– Haluan voida rakentaa perheen hänen kanssaan. Mutta en voi sille mitään, että joka kerta kun puhumme siitä aiheesta, minun sydämeni vähän särkyy. Vaikka sen pitäisi olla onnellinen keskustelu, se muistuttaa joka kerta siitä, että minulle se ei ole enää mahdollista, että en voi enää nähdä itseni näköistä lasta.Monet joutuvat kokemaan lapsettomuutta, koska heidän kehonsa ei pysty lapsia saamaan.– Mutta minun kohdallani se olisi ollut mahdollista. Se oli alun perin mahdollista, ja sitten homma meni pieleen.
Kasper on melko aktiivinen Suomen transjärjestöissä. En ole kovin tarkasti seurannut hänen toilailujaan tai ulostulojaan, mutta yhtä asiaa ihmettelen: kun kerran hänelle itselleen on lisääntymiskyvyttömyys tullut ikävänä yllätyksenä ja hän nyt uikuttaa eri medioissa ahdingostaan, kun ei enää voi "nähdä itsensä näköistä lasta", niin miksi hän samaan aikaan heiluu transjärjestöissä, jotka ajavat Suomessakin täysillä lasten ja nuorten mahdollisimman varhaista transiuttamista? Transiuttaminen loppuun asti vietynä tekee ihmisen auttamatta lisääntymiskyvyttömäksi, mistä ei päästä yli eikä ympäri. Onko Kasperin piilomotiivina ehkä se, että kun kerran häneltä on lisääntymismahdollisuudet julmasti ja ihmisoikeuksien vastaisesti viety (vaikka hän itse on kerjännyt saada tulla mieheksi), hän nyt haluaa kostoksi ja jonkinlaiseksi pimeäksi hyvitykseksi varmistaa, että niin käy mahdollisimman monelle muullekin? Misery loves company. No, en usko, että Kasperin motiivi saada lapset ja nuoret mahdollisimman aikaisin pillejään viheltelevään transjunaan on kostonhimo. Kaipa hänellä, kuten monella muullakin lasten transiuttamista tsemppaavalla, on olevinaan hyvä ja jalo motiivi, mutta se ei toisaalta käy yhtään yksiin tuon lisääntymiskyvyttömyysparkumisen kanssa. Ovatko transit ihan oikeasti niin käsittämättömän tyhmiä, etteivät pysty hahmottamaan yhteyttä transidentifioitumisen, hoitoprotokollaan tuuppaamisen ja siitä seuraavan lisääntymiskyvyn menetyksen kanssa? Ulinan määrästä päätellen kyllä. En voi kuin yrittää laidasta vähän kuvitella, millaisten harhojen vallassa heistä suuri osa elää elämäänsä.
Kasper avautuu, että hänen kohdallaan lasten saaminen olisi ollut mahdollista alun perin, mutta sitten "homma meni pieleen". Siis yhä edelleen vaan ihmettelen: miksi Kasper haluaa olla mies, muttei kuitenkaan halua olla mies vaan haluaakin olla nainen, vaikkei kuitenkaan halua olla nainen vaan mies? Mitä ihmettä hän oikein kokee olevansa ja haluaa olla? Hän halusi olla mies, ja sitten "homma meni pieleen", kun hänestä tuli (juridinen) mies. Silti hän kuitenkin selittää samaan aikaan, että vasta juridisen sukupuolitiedon vaihtamisen jälkeen hän pystyi alkamaan elää omaa elämäänsä. Miten kukaan voi olla näin absoluuttisen pihalla omasta itsestään ja siitä, mitä on tai ei ole, mitä haluaa tai ei halua jne.? Ja miksi tämä kaikki on valtion ja yhteiskunnan syytä, ei Kasperin itsensä laisinkaan?
Mitä enemmän tarkkailen näitä ihmisiä ja perehdyn heidän maailmankuvaansa ja minäkäsitykseensä, sitä enemmän ulalla olen itsekin. Tässä sukupuoliasiassa monet näistä nykyisistä transeista ovat niin peruuttamattoman sekaisin, ettei heitä voida pelastaa enää mitenkään. He ovat kaiken mahdollisen avun ulottumattomissa. Todella surullista.
Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka lainsäädännössään yhä vaatii lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolen vahvistamiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuonna 2017 todennut, että kyseessä on ihmisoikeusloukkaus.Nykyään transsukupuolisille tarjotaan mahdollisuutta tallettaa sukusolujaan, ja Marinin hallitusohjelmassa lainsäädännöllisestä lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksesta ollaan luopumassa kokonaan.Transasioiden aktiivina Kivistö on iloinen, että tulevaisuudessa muiden ei tarvitse tehdä sellaista valintaa kuin hänen. Mutta se ei tarkoita, että heidän näkökulmastaan työ olisi ohitse.Transjärjestöt ajavat lakiin myös alaikäisten oikeutta ilmoittaa oman juridisen sukupuolensa, koska se on heidän mukaansa tärkeää itsemääräämisen ja identiteetin muodostamisen kannalta. Lääketieteelliset toimenpiteitä mietittäisiin jatkossakin vasta täysi-ikäisenä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Hmm, no tässähän tuo tosiaan tulikin, että transien on nykyään mahdollista tallettaa sukusolujaan. En tiedä sitten, miten se toimii käytännössä; muistaakseni sukusolut säilyvät jäädytettyinä maksimissaan 15 vuotta, tosin teknologia on voinut kehittyä viime tiedosta. Tässä myös todentuu se, mitä aiemmin sanoin transjärjestöjen agendasta saada lapset ja nuoret mahdollisimman aikaisin tuupattua transjunaan. Sitten 10-20 vuoden päästä saamme lukea lehdistä joka päivä ulinoita siitä, miten nämä nyt transiutettavat nuoret kasperkivistöinä valittavat, miten heidät pakotettiin lisääntymiskyvyttömiksi ja sen sellaista. Olen täysin varma, että Mesi Kissaniityn kaltaiset nuorina transiutetut (joita on käytetty keulakuvina erilaisissa transkampanjoissa, joissa transnuoret särkyneellä lasienkeliäänellä selittelevät, miten hirveää ja julmaa on, kun juridista sukupuolta ei saa alaikäisenä vaihtaa omalla ilmoituksella) ovat etunenässä detransitioitumassa, kun tämä transhuuma jossain kohtaa lakastuu ja kuolee pois. Sekin päivä koittaa vielä, mikään ei kestä ikuisesti, varsinkaan tällaiset hetken huumaan perustuvat muotivillitykset.
Muuten: tuo transien vaatimus, että alaikäisten tulee voida ilmoittaa juridinen sukupuolensa sukupuolisielua vastaavaksi, on pelkkä välivaihe matkalla kohti järeämpiä uudistuksia. Tosiasiassa transit tavoittelevat sitä, että kehonmuokkaushoidot voitaisiin aloittaa mahdollisimman aikaisin, mielellään jo lapsensa, jotta trans olisi sitten aikuisena transina läpimenevämpi. Toisaalta lapsitransien tehtailun tarkoitus on lähinnä validoida aikuisten transien identiteettejä. Jos jo lapsi voi olla trans ja hänestä myös fyysisesti tehtaillaan trans, niin se on aukoton todiste transiuden synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta, vaikka detransitioitujia astuu esiin lisää ja yhä lisää, myös Suomessa.
Tässä viimeisin julkinen detransitioituja: Suvi. Aiempia mm. Mira, Nita ja tietysti Sametti. Uskomattoman rohkeita naisia!
Esimerkiksi Kivistö antaa oman prosessinsa. Hänellä oli kiire saada oikea sukupuolensa vahvistettua, joten hän kiirehti päätöksiä kehon muokkaamisesta. Tulevaisuudessa yhtä radikaaleja kehonmuokkausvaatimuksia ei pitäisi olla, mutta järjestöjen mukaan nuoria transihmisiä auttaisi, jos heillä olisi itsemääräämisoikeus juridiseen sukupuoleensa.Kivistön mukaan prosessin tulisi edetä yksilöllisemmin, koska sopiva etenemistapa riippuu henkilöstä.– Transihmisten on todella vaikea saada oikeasti kattavaa tietoa itseään ja terveyttään koskevista asioista.Toinen työmaa on asenteet transihmisiä kohtaan. Heitä on ollut aina, mutta asiasta on tullut kunnolla näkyvää vasta 1900-luvun lopulla. Kuten homoseksuaalisuus, myös transsukupuolisuus on luokiteltu mielenterveyden sairaudeksi. Vaikka vanhentuneista määritelmistä on jo luovuttu, vanhat asenteet ovat yhä nähtävissä.Translaki on viime vuosina ollut useaan otteeseen kansan huulilla, koska ihmisoikeusjärjestöt ovat pitäneet meteliä sen uudistamisesta. Keskustelun herättäminen on tärkeää, mutta se tuo mukanaan ikäviä puolia.– Taas me joudumme kuuntelemaan julkista keskustelua siitä, kuinka minä en saisikaan saada lapsia. Kuinka olen jotenkin vääränlainen, enkä voisi olla vanhempi.
Kasperilla oli siis kiire saada juridinen sukupuolensa vahvistettua, minkä vuoksi hän kiirehti kehonmuokkaushoitojen aloittamista. Tämän hän myös tiedostaa ja avoimesti myöntää. En tiedä, millaisella mentaaliakrobatialla Kasper on saanut asian väännetyksi itselleen siten, että valtio on syypää hänen omasta tahdostaan ja aloitteestaan tekemäänsä valintaan, mutta vaikka hän miten yrittäisi selittää asian oman vastuunsa ulkopuolelle, niin se oli hän itse, joka realisoi oman transiutensa. Ja kaiken sen, mitä transiuttamisesta ihmisyksilölle sitten seuraa. Mutta mitä ihmettä tuo tarkoittaa, että "tulevaisuudessa yhtä rajuja kehonmuokkausvaatimuksia ei pitäisi olla"? Siis... Palataan taas kerran tähän: transsukupuolisuus tarkoittaa nimenomaan tilaa, jossa potilaan kehoa muokataan, jotta hänen keho- ja sukupuolidysforiansa helpottaisi. Ja se tila luokitellaan mielenterveyden sairaudeksi ihan syystä! Transiuden stigmojen purkamiselle oikea reitti ei ole se, että teeskentelemme sen olevan mitään muuta kuin sairaus (erittäin vakava sellainen). Miten mitkään "kehonmuokkausvaatimukset" liittyvät tässä yhtään mihinkään? Minulle ei avaudu, miksi joku haluaa olla trans, muttei kuitenkaan halua olla trans. Tämä on hyvin hämmentävää, mistä syystä nyt miljoonannen kerran peräänkuulutan: sinä transidentifioituva, joka haluat olla trans (tai vaikka joku myynsykypyölinen lumihiutale), muttet kuitenkaan halua kehoasi muokattavan eli et ole trans, tule kommentteihin selventämään, mistä sinun tilassasi tarkalleen ottaen on kyse ja mitä sinä valtiolta ja yhteiskunnalta haluat, että olisit tyytyväinen. Tervetuloa keskustelemaan. Haluan ihan oikeasti ymmärtää, mitä teidän mielissänne oikein liikkuu, vai liikkuuko mitään. Muuta kuin kulttimantroja, joiden merkitystä ette itsekään ymmärrä.
/edit 13.9. Tuo tila, jota nämä modernit ”haluan olla trans, mutten halua olla trans” -hyypiöt edustavat, ei ole transsukupuolisuutta käsitteen alkuperäisessä merkityksessä, ei mitään sinne päinkään. Se on jotain aivan muuta, mutta mitä? Tahdon selvyyttä tähän asiaan. Jos kyse on siitä, että tahtoo olla biologinen nainen lisääntymisominaisuuksineen päivineen, mutta tulla kuitenkin tulkituksi miehenä ja näyttää mieheltä, niin se ei ole transsukupuolisuutta. Sakris Kupila on tästä Kasperin ohella hyvä esimerkki. Sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyviä ja persoonallisuuttaan ilmaisevia ei-transsukupuolisia on ollut aina, varsinkin homoseksuaaleissa heitä on ollut runsaasti. Olen miettinyt, onko tämä moderni transbuumi yksinkertaisesti tällaisten tapausten huomionhakua ja pakonomaista uhriutumisen tarvetta, kun homous ja lesbous on nykyään länsimaissa niin hyväksyttyä, ettei niiden kautta ole mahdollista heittäytyä uhriksi ja lypsää huomiota ja sääliä muista ihmisistä. Se tehdään sitten tällä ”transsukupuolisuus light” -identifioitumisella ja syyllistetään yhteiskunta ja muut ihmiset siitä, miten he pakottavat transihmisen olemaan sitä ja tätä. Eli aivan naurettavaa, lapsellista ja infantiilin epäkypsää touhua. Missä on itsekunnioituksenne?
"Taas me joudumme kuuntelemaan julkista keskustelua siitä, kuinka minä en saisikaan saada lapsia. Kuinka olen jotenkin vääränlainen, enkä voisi olla vanhempi."
Anteeksi nyt vaan, mutta täysin turhaa uhriutumista ja säälin ja sympatiapisteiden kalastelua. Transien uhriutuminen ja draamakuningattariksi heittäytyminen on jo oma taiteenlajinsa itsessään. Kukaan ei ole sanonut, että transsukupuoliset eivät sopisi vanhemmiksi tai saisi hankkia jälkeläisiä. Jos kuitenkin hankkiudut omasta tahdostasi lisääntymiselimistösi turmeleviin hoitoihin, niin sitten elät niiden seurausten kanssa etkä voi syyttää niistä mitään ulkopuolista tahoa tai toimijaa. Sinun omalla valinnallasi ei ole mitään korrelaatiota siihen, miten yhteiskunta tämän asian näkee. Kaikilla ihmisillä on oikeus vanhemmuuteen ja biologisen jälkikasvun hankkimiseen. Transsukupuoliset voivat sitä paitsi tehdä biologiset lapsensa ennen sukupuolenkorjaukseen ryhtymistä, joskin edelleen minusta on hyvin ristiriitaista, että sellainen henkilö, jolla ei ole ongelmaa käyttää alkuperäistä lisääntymiselimistöään, väittää olevansa transsukupuolinen. Mitä vittua transsukupuolisuus oikein on, jos kerran siihen ei liitykään omiin biologisiin sukupuoliominaisuuksiin liittyvää syvällistä ja staattista ahdistusta?
Kivistöstä tuntuu ristiriitaiselta kuunnella julkisia puheita lasten teon tärkeydestä, kun häneltä on se oikeus viety. Koska biologisia tai terveydellisiä syitä transsukupuolisten lisääntymisen rajoittamiseksi ei ole, on vaikea nähdä perusteluja vaatimukselle. Se turhauttaa.– On todella satuttavaa kuunnella kun ihmiset, jotka eivät ole koskaan tavanneet minua tai ketään muutakaan transsukupuolista ihmistä, väittävät, etteivät transihmiset sovellu vanhemmiksi, Kasper kuvailee.– Ihmisten pitäisi huomioida, että tietävätkö he oikeastaan edes asiasta mitään, kun alkavat puhua siitä julkisesti. Vai pitäisikö heidän olla hiljaa, ja kuunnella muita välillä?
