Transien käsityksiä naiseudesta (osa 2): Sanat tarkoittavat, mitä Tyyris Tyllerö päättää niiden tarkoittavan

No niin, nyt ollaan taas sakean jännän äärellä. Transien omintakeiset käsitykset sukupuolista ovat sen kaliiperin kaninkolo, että niiden käsittelemiseksi voisi perustaa kokonaan oman bloginsa, joka keskittyy yksinomaan siihen aiheeseen. Jo ihan X:ää (ent. Twitteriä) selaamalla löytyy esimerkkejä nopeasti miljoonittain, ja olenkin tässä muutaman vuoden aikana kerryttänyt varsin massiivisen varaston kuvakaappauksia transien sukupuoliturahteluista. Materiaalia on jo niin paljon, etten ikinä pysty käsittelemään blogissa sitä kaikkea tyhjentävästi, mutta pyrin abstrahoimaan aiheen kannalta keskeisimmät asiat esiin siten, että ainakin ne olisi sitten jollain tapaa ruodittu.

"Kun minä käytän jotakin sanaa", vastasi Tyyris Tyllerö pilkallisesti, "se tarkoittaa juuri sitä mitä minä haluan – juuri eikä melkein."

"Mutta kysymys on siitä", sanoi Liisa, "voitko todella saada sanat tarkoittamaan eri asioita."

"Ei, vaan kysymys on siitä, kuka määrää ja päättää", sanoi Tyyris Tyllerö. "Siinä kaikki."

Käsittelin ensimmäisessä osassa transien omakohtaisia käsityksiä siitä, kuka ja mikä on nainen – ja huomatkaa, transien itsensä sanoittamana. Analysoitavaa materiaalia löytyy loputtomasti, jos sitä lähtee oikein erikseen kaivelemaan, mutta transien omia forumeja ja Reddit-kanavia yms. en kovin usein jaksa erikseen käydä selailemaan, koska kaikki se hedelmätön jauhanta niissä on niin läpeensä itseään toistavaa, ennustettavaa ja henkisesti uuvuttavaa kahlata. Transien vakimantrat keskusteluketjuissa pyörivät aina samoissa aiheissa eli cisheterojen etuoikeutettuudessa, yhteiskunnan transfobiassa, transoikeuksissa ja itsemäärittelyssä, hoitojen saamisen vaikeudessa, portinvartioinnin vittumaisuudessa, genitaalifetisistien seksuaalisessa rasismissa ja niin edelleen. Hyvin harvoin mitään uutta ja tuoretta putkahtaa esiin.

Viime vuosina on yhteiskunnassa puhuttu naiseuden/naisen ja mieheyden/miehen määrittelystä niin runsaasti, että kaikki ovat sen vatvomisen jäljiltä suorastaan näännyksissä. Ennen kaikkea kuitenkin on puhuttu nimenomaan naisen määrittelystä; sen ympärillä julkinenkin keskustelu pitkälti pyörii. Harvoin kukaan kyselee, mikä mies on ja miten se määritellään. Näkyvyyttä saaneet artefaktatkin aiheesta heijastavat tätä, kuten Matt Walshin dokumentti What Is a Woman?. Syykin tähän on toisaalta ilmeinen: itsemäärittelyn ja transkolonisaation vaikutukset ovat erityisen vahingollisia ennen kaikkea naisille ja tytöille. Kuka tahansa, joka on koskaan tavannut miehiä, tietää tämän. Myös transit itse tietävät tämän, vaikka kuinka muuta väittäisivätkin.

Minusta on erityisen mielenkiintoista se, että ottaen huomioon miten intohimoisesti intersektionalistit ja wokettajat rakastavat käsitteiden ja määritelmien vääristelyä ja sanoilla kikkailua, tuntuu tämä asia – siis naisen määritteleminen biologisessa viitekehyksessä – olevan heille täydellisen sokea piste. Kun intersektionalistien kanssa väittelee naisen määritelmästä vaikka julkisessa keskustelussa, heidän kontribuutionsa koostuu aina samoista kehäpäätelmistä, joissa sosiaalinen, kulttuurinen ja biologinen sukupuoli sotketaan keskenään tähän tapaan:

"Nainen on kuka tahansa, joka kokee ja sanoo olevansa nainen. Nainen on kattokäsite, jonka alla on paljon erilaista variaatiota cisnaisesta transnaiseen ja sukupuolettomasta nonbinääriin. Naiseutta ei voida tarkasti määritellä, koska kaikilla naisilla ei ole kohtua ja kaikki naiset eivät menstruoi ja synnytä. Vaikka naiseuden käsitettä on mahdotonta määritellä, transnaiset ovat silti naisia, ja jos joku on tästä eri mieltä, on hän patakonservatiivi, transfoobikko ja natsi. Miksi kaikki te ahdasmieliset ja mieltänne avartamattomat transfoobikot ja sortajat olette niin obsessoituneita transihmisten genitaaleista? Miksette voi jättää transihmisiä rauhaan? They just want to pee. Miksi teitä kiinnostaa niin paljon, mitä transihmisillä on haarovälissään ja mitä saniteetti- ja suihkutiloja he käyttävät? Sukupuoli on jokaisen oma asia, eikä sukupuolta voi päätellä kenestäkään päältäpäin, koska sukupuoli on sisäinen kokemus, jonka ihminen itse saa määritellä. Kenelläkään ei pidä olla mitään nokan koputtamista siihen, miten kukin sukupuolensa kokee ja määrittää. Itsemäärittely on ihmisoikeus, eivätkä ihmisoikeudet ole mielipidekysymys. Transihmisiä on kautta aikain syrjitty, sorrettu ja marginalisoitu..." jne.

Tämä jankkaus on pitkälti transien tukijoukkojen (vihervasemmistohenkisten idealistien) suoltamaa, ja vaikka vääntäisimme julkisessa keskustelussa sukupuolen käsitteestä ja määrittelemisestä maailman tappiin, ei siinä mihinkään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen tulla pääsemään koskaan. Jos yrittää opettaa kuurosokeaa porsasta tanssimaan ja laulamaan oopperaa, turhautuvat sekä opettaja että porsas.

Olen joka tapauksessa erityisen kiinnostunut siitä, miten transporukka itse käsitteellistää sukupuolta ja sukupuolisuutta julkisen keskustelun ulkopuolella, omissa piireissään ja fantasiahuuruissaan. Alla kuvakaappauksia kuuden transidentifioituvan miehen selityksistä koskien (trans)naiseutta. Nämä ajelehtivat taannoin feediini X:ssä. En ole pureutunut näiden transien taustoihin tai henkilöhistoriaan kovin tarkasti (eikä kiinnostakaan), mutta heidän viisautensa yleviä hedelmiä voimme joka tapauksessa hieman tarkastella.

Sofie Halili

"Transnaiset ovat biologisia naisia ja me synnyimme naisten kehoihin... Termi 'bionainen' ei tarkoita absoluuttisesti yhtään mitään, lol. Sanon olevani biologinen nainen, koska kyseinen termi ei tarkoita mitään. Cisnainen ei ole biologinen nainen, hän ainoastaan identifioituu naiseksi ja hänet pakolla määriteltiin "naiseksi" syntymässä perustuen epätieteellisiin, arkaistisiin ja misinformatiivisiin käsityksiin biologiasta."

Cambell Kenneford

"Olen nainen, koska sanon olevani, eikä tämä asia ole väiteltävissä. En identifioidu "naiseksi". OLEN nainen."

Mara Beencroft

"Cisnaiset: Lakatkaa näyttelemästä yllättynyttä, kun transnaiset näyttävät paremmilta kuin te. Lmfao, se on vitun alentavaa. Cisnaiset ovat hauskoja, he yrittävät aina sanoa meille (transnaisille), että haluamme olla kuin he, mutta he itse menevät veitsen alle, ottavat piikkejä perseisiinsä ja käyttävät samoja meikkaustekniikoita kuin me. Kaikki teidän Instagram-lempparipahiksenne turvautuvat transtyttöestetiikkaan, mikä on hyvä, mutta antakaa kunnia niille, joille se kuuluu."

Riley J. Dennis

"Sana, jota haet kuvataksesi naisia, jotka eivät ole trans, on "cis". Anna mennä, käytä sitä, ei se ole vaikeaa. Transnaisena en ole MtF (male to female/miehestä naiseksi), koska en koskaan ollutkaan mies."

Elikkäs. Mitä nämä neljä pumpattavaa Barbaraa tässä oikeastaan väittävät?

• Transnainen syntyy naisen kehoon ja on siten "biologinen nainen". Toisaalta sana biologia ei Sofien mukaan kuitenkaan tarkoita mitään. Cisnainen identifioituu ja määriteltiin pakolla syntymässä naiseksi yleisesti jaettujen uskomusten pohjalta liittyen biologiaan. Uskomusten, jotka ovat misinformatiivisia ja vääriä. Myöskään "bionainen" ei tarkoita mitään.
• Tämän kysyminen kvintiljoonannen kerran on kaikessa ilmiselvyydessään oikeastaan täysin turhaa, mutta jos transnainen kerran on syntynyt naisen kehoon, niin mihin hän tarvitsee hormonihoitoja, invasiivisia ja brutaaleja leikkauksia, kehonosien amputaatioita, silikoni-implantteja, botoxia, ääniterapiaa ja/tai äänihuultenkiristysleikkauksia, aataminomenan höyläyksiä, poskipäidenkorottamiskirurgiaa, karvanpoistolaserointia ja muita kehoa feminiinistäviä toimenpiteitä?
• Jos "biologia" ei tarkoita mitään, niin miten transit selittävät itselleen ja muulle maailmalle, mistä vauvat tulevat?
• Jos käsitteellä "bionainen" ei ole mitään merkitystä ja tarkoitusta, miksi transidentifioituva mies kuitenkin käyttää sitä kuvatakseen itseään ja olevaisuuttaan? Et voi sanoa, ettei X tarkoita mitään, mutta minä olen X. Ihminen on aina jotain. On mahdotonta olla olematta mitään ja olla samaan aikaan kuitenkin jotain.
• Transnainen on nainen, koska sanoo niin. Kuka tahansa, joka sanoo olevansa X, on X, koska sanoo niin.
• Tyyris Tyllerö -kehäpäätelmä. Olen sitä, mitä sanon olevani. Minä saan päättää. At the end of the day... Muuttuuko objektiivinen todellisuus lainalaisuuksineen koskaan miksikään, vaikka vääntelisimme ja kääntelisimme määritelmien ja sanomistemme kanssa seuraavat 50 000 vuotta?

Sanojen voimalla joksikin julistautumiseen uskominen ja siihen koko sielunsa ja ruumiinsa essenssin voimalla takertuminen on niin veretseisauttavaa idiotismia, että se pitäisi luokitella rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Toisaalta juuri sellaisiin ajatusrakennelmiin hurahtavat ovat konsumeristisen järjestelmän märkä uni, koska kehomodauksien ympärille rakentunut leikkaus- ja lääketeollisuus käärii näiden harhojensa vankien pyrkimyksistä aivan käsittämättömän suuret massit vuositasolla. Transteollisuus on vuosi vuodelta massiivisempi miljardiluokan bisnes, kun yhä useammat mieleltään järkkyneet ihmiset saadaan propagandalla nielaisemaan ajatus siitä, että kehodissosiaatio on normaali, terve ja luonnollinen olemisen tila, josta pois ohjautumista terapeuttisin keinoin ei tulekaan pitää ensisijaisena apukeinona vaan päin vastoin ruokkia sitä fiksaatiota kaikin mahdollisin keinoin.

The wonders of filters.

Kaiken konsumeristien kiiluvasilmäisen, torahampaisen ja koukkukyntisen rahanhimon tuoksinassa kenellekään ei tule edes mieleen alkaa rakentaa sukupuolinarratiivia siltä pohjalta, että voisikohan länsimaista keskinäiskulttuuria sukupuolikäsitysten osalta ryhtyä muuttamaan sellaiseen suuntaan, ettei maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä enää nähtäisi ihmistä kahlitsevina konstruktiovankiloina. (Juuri siihen transius nimenomaan perustuu: jos ei ole juuri tietynlainen ja käyttäydy syntymäsukupuolelleen mahdollisimman stereotyyppisellä tavalla, on "väärä" ja täytyy hakeutua "korjattavaksi".) Käytännössä tämä tarkoittaisi, että feminiinisesti persoonaansa ja identiteettiään representoiviin miehiin ja maskuliinisesti (miten ikinä ne nyt sitten määritelläänkään) persoonaansa ja identiteettiään representoiviin naisiin ei enää suhtauduttaisi kummajaisina ja poikkeusyksilöinä. Muistutan, että olin itse lapsena ja nuorena sukupuolinen poikkeusyksilö, ja vaikka minua mm. ikätovereiden taholta joskus vieroksuttiin sen vuoksi, en koskaan liiemmin välittänyt vieroksunnasta (minulla oli myös paljon kavereita ja poikkeavuuteeni suhtauduttiin enimmäkseen hyväksyvästi). Koin aina, että olen yksinkertaisesti oma itseni ja minulla on oikeus olla sellainen. Nykykäsitysten mukaan minut olisi tuolloin diagnosoitu translapseksi. Lapsena minua itse asiassa toisinaan luultiin tytöksi; minulla oli pitkä tukka ja pukeuduin joskus serkuiltani vanhoiksi jääneisiin hameisiin ja hiuskoristeisiin, koska se nyt vain oli silloin hauskaa. Keksin itselleni "tyttönimiä", joskus olin Kaisa, joskus Kikka.

Homoseksuaalit ovat vuosikymmeniä taistelleet kivettyneitä kulttuurisia stereotypioita vastaan ja korostaneet, että miehen feminiinisyys ja naisen maskuliinisuus homoseksuaaliseen kiinnostukseen asti on luonnollista ja ketään vahingoittamatonta. Transit ovat sotkeneet homoseksuaalien pyrkimykset täysin muuttamalla narratiiveja niin, että itse asiassa feminiinisyys miehessä ja maskuliinisuus naisessa on virhe ja syntax error, joka täytyy "korjata", jotta se ihminen itse ja ympäröivä yhteiskunta eivät joudu kärsimään epäyinyangmaisesta inkongruenssista. Transit myös vihaavat ja halveksivat homoseksuaalien pyrkimyksiä laajentaa sukupuolinormatiivisia käsityksiä, koska jos niitä laajennetaan riittävästi, transeilta viedään keinot todistella muille ihmisille ja yhteiskunnalle transsukupuolisuutensa väitettyä todellisuutta. Sukupuolistereotypiat ovat transien ainoa jollain tasolla varteenotettava keino todistella muille, että heidän sisällään on kehosta irrallinen olemusessenssi, joka on "syntynyt väärin".

Lukaisin tuossa lämpimikseni Mona Blingin kirjan 23 transmyyttiä. Sivulla 99 Mona kirjoittaa seuraavaa:

Transsukupuolisuudessa ei ole mitään likaista tai häpeällistä. Päinvastoin, transsukupuolisuus on kaunista. Itsensä löytäminen on kaunista. Aina, kun ihminen voi elää omannäköistä elämäänsä ja pystyy irtautumaan yhteiskunnan normien kahleista, muuttuu maailma hieman paremmaksi paikaksi. Oman identiteetin, oman elämän narratiivin ja oman tilan haltuunotto ovat rohkeita ja voimakkaita tekoja maailmassa, jossa meidät halutaan tunkea ahtaisiin muotteihin. Niihin muotteihin eivät kaikki mahdu. Se on toisaalta onni onnettomuudessa, sillä raamit on tehty rikottaviksi. Jokaisella on oikeus rakentaa oma muottinsa ja täyttää se.

Siis anteeksi mitä? Juuri sitähän homoseksuaalit ovat aina tavoitelleet, että voisimme elää omannäköistämme elämää irrallamme yhteiskunnan normien kahleista! Juuri sitä vastaan homoseksuaalit ovat aina taistelleet, että ihmisiä tungetaan ahtaisiin muotteihin, joihin kaikki eivät mahdu! Miten ihmeessä tämä kaikki onkin yhtäkkiä mukamas jotain transien aikaansaannosta? Koska... *vetää henkeä*

TRANSIT NIMENOMAAN HALUAVAT TUNKEA ITSENSÄ NOIHIN AHTAISIIN MUOTTEIHIN JA SAMAISTUA NIIHIN! TRANSIT NIMENOMAAN HALUAVAT KAIKELLA VOIMALLAAN VARMISTAA MUOTTIEN OLEMASSAOLON JA PYSYVYYDEN JA YLLÄPITÄÄ NIITÄ HAMAAN TAPPIIN ASTI!

Transit suorittavat sen ahtaisiin muotteihin tunkemisen ITSE. He ITSE suggestoivat itsensä ajatukseen ahtaista muoteista ja niihin sopimattomuudesta ja luovat ja rakentavat itselleen sen transidentiteettinsä tuon suggestion pohjalta. Kukaan muu ei pakota heitä siihen, he tekevät sen itse. ITSE. He ovat itse vastuussa omasta tragediastaan, koska asettuvat makaamaan tuleen ihan omasta vapaasta tahdostaan. Kukaan tai mikään ei PAKOTA heitä tekemään niin. Miten tämä voi olla niin saatanallisen vaikea asia transeille sisäistää?

Koko transideologia lähtee siitä, että on olemassa kahlitsevia normeja, joihin he eivät koe sopivansa, minkä vuoksi heidät täytyy "korjata". Se on transidentiteetin ydin. Minut pitää korjata. Miten ihmeessä transien on edes mahdollista nähdä tämä asia minkäänlaisesta emansipatorisesta perspektiivistä? Kaikki nykyiset transien pyrkimykset sukupuolikäsityksen muuttamiseksi ja yhteiskuntaan implementoimiseksi ovat räikeässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä homoseksuaalit ovat 1950-luvulta saakka saaneet aikaiseksi. Transit tekevät yksi toisensa jälkeen kaikki homojen aikaansaannokset yhteiskunnassa tyhjiksi, lakimuutos lakimuutokselta, cancellaatio cancellaatiolta ja historian uudelleenkirjoitus uudelleenkirjoitukselta. Marsha P. Johnson oli transnainen ja mustat transnaiset panivat alulle Stonewall-mellakat! Transihmiset taistelivat homoseksuaaleille heidän oikeutensa!

Jatketaan transien käsityksistä:

• Cissunaiset kadehtivat transnaisia, koska transidentifioituvat miehet ovat cissunaisia "viehättävämpiä" ja "haluttavampia". Olen useita kertoja nähnyt transidentifioituvien miesten jauhavan tätä skeidaa eri sanankääntein. Olen kuumempi kuin sinä ja te kaikki yhteensä, te olette minulle vain kateellisia. Omituinen ja jotenkin tragikoominen narsismin ilmentymä, happamia sanoi kettu ja päivänselvä coping mechanism, kun peilikuva ei vastaa omia sisäisiä tuntemuksia (kokemus, joka yhdistää transit mm. anorektikkoihin).
• Miehistä kiinnostuneilla transidentifioituvilla miehillä (lue: feminiinisillä homomiehillä) näyttää tässä vaikuttavan voimakkaana taustalla sisäistetty homofobia eli järjettömän massiivinen ahdistus sen myöntämisestä ja hyväksymisestä, että on itse homoseksuaali. He kokevat itsensä miehistä kiinnostuneina miehinä vääriksi ja virheiksi, ja transnaiseus tuntuu tarjoavan ratkaisun tähän kurimukseen. Eräs X:ssä aiemmin aktiivinen transidentifioituva mies, Holly nimeltään (nyttemmin kai poistanut profiilinsa), selitteli yhdessä vaiheessa yhtenään seinällään jotain tällaista: "Homomiehet ovat vain kateellisia meille transnaisille, koska olemme miesten mielestä haluttavampia ja pystymme saamaan todellisia miehiä [we can get real men unlike you]. Emme joudu tyytymään keskinkertaisiin miehiin ja lohdutuspalkintoihin." Voihan lollers, mikä cope.
• Terve itsekunnioitus on sitä, että näkee itsensä riittävänä, kelpona ja sekä sisäisesti että ulkoisesti hyvänä ja jopa hyvännäköisenä siinä määrin, että pystyy elämään normaalisti ja muodostamaan toimivia ihmissuhteita (sekä ystävyyksiä että romanttisia ja/tai seksisuhteita). Tuohon terveen itsekunnioituksen konseptiin ei kuulu jatkuva sen märehtiminen, kuka on ketäkin kauniimpi tai haluttavampi, ja varsinkaan sen esille tuominen omituisesti lällätellen. Mä olen kuumempi kuin sä, vituttaako? Kenellä on isoin kikkeli ja niin edespäin. Kukaan henkisesti tasapainoinen ja mieleltään terve ihminen ei koe tarvetta vertailla itseään 24/7 muihin ja rakennella mielessään alituisia vastakkainasetteluja siitä, kuka milloinkin päihittää kenetkin jollain aspektilla.
• Kuvittelevatko nämä kehoahdistuneet transnaiset ihan oikeasti ja tosissaan, että itsensä ja fyysisen kehonsa hyväksyviä homomiehiä voisi haileimman hevonhulihuitukkeen vertaa kiinnostaa, millaisia "todellisia miehiä" he onnistuvat vamppaamaan sänkyihinsä? Maailmassa riittää miehiä kuin meressä mutaa, ja sehän on transien kannalta vain eduksi, että siihen joukkoon mahtuu niitä, joille maistuu ladyboyn tai shemalen kiksauttaminen (ladyfalloksella tai ilman). Sitten on meitä, jotka haluamme seksimme ja romanttiset kuviomme autenttisen miehen testosteronia tihkuvalla luonnollisella reseptillä, ilman hehkeitä plottwistejä ja kehollisia keinotekoisuuksia, kuten gaytransmanien tihkuvat bonusreiät. Jos romanttisuutemme ja seksimme perustuisi transnaisten itselleen sepittämään real men -kadehdintaan, se kertoisi meistä vain sen, että meillä on kollektiivisesti uskomattoman paska itsetunto. En ihan oikeasti käsitä, mikä saa nämä sekopäät ajattelemaan, että he ovat kaikkien muiden elämän ja ajatusten kokoaikainen keskipiste. Miksi homomies jaksaisi käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miksei transnaiseen penetroitumisesta kiinnostunutta miestä välttämättä napostele sekstailu meidän kanssamme? Pitäkää kernaasti hyvänänne, vaikka ulisettekin heti perään, miten chaserit fetisoivat ja esineellistävät teitä.
• Olen aiemminkin puhunut siitä, että jos koko oma identiteetti perustuu jatkuvaan muihin vertailemiseen ja päihittämiseen, on se aivan uskomattoman paska identiteetti. Tämä skeema on kaikkien transidentiteettien ja niiden variaatioiden syvintä ydintä; kaikki heidän elämässään rakentuu muihin vertailun ja kadehtimisen (tai olettamukseen siitä, että muut kadehtivat heitä) varaan.
• Mitä tulee kauneusleikkauksiin ja veitsen alle hakeutumiseen, niin oikeat naiset eivät hakeudu niihin samoista syistä kuin transidentifioituvat miehet. Miksi tätäkin itsestäänselvyyttä täytyy erikseen vääntää rautalangasta? Tähän liittyen todettakoon myös, että naisten ja miesten transsukupuolisuus ovat kaksi täysin eri ilmiötä, eikä niitä olisi alun perinkään pitänyt sotkea keskenään. Nainen ei pyri tulemaan mieheksi samoista syistä ja motiiveista kuin mies pyrkii tulemaan naiseksi. Naisten ja miesten transhoidotkin ovat lähtökohtaisesti täysin erilaisia. Jo siinä on menty metsään, kun naisten ja miesten transsukupuolisuus on samaistettu ja rinnastettu toisiinsa yrittämättäkään tarkemmin eritellä sitä, mikä sen kokemuksen saa juuri naisessa tai juuri miehessä aikaan (puhumattakaan siitä, että homous ja transius on rinnastettu toisiinsa, missä on menty vieläkin pahemmin metsään). Kukaan ei edelleenkään ole kieltämässä sitä, etteikö kokemus transiudesta olisi transille itselleen todellinen.

Mitä tulee viimeksi mainittuun asiaan, niin joudumme jossain kohtaa ihan yhteiskunnan tasolla käsittelemään laajemmin sitä, tehtiinkö alun perinkin galaktisen massiivinen virhe, kun transkokemusta päätettiin lähteä pönkittämään validoinnein ja sukupuolenkorjaushoidoin sen sijaan, että yritettäisiin psykoterapeuttisin keinoin ohjata ihminen hyväksymään kehonsa, jonka sukupuolta ei vaan voi muuttaa. Se, mitä mieltä ihmiset yleisesti ovat miehen mahdollisuuksista transformoitua naiseksi tai naisen mahdollisuuksista transformoitua mieheksi, on sinänsä sivuseikka, koska ihmisen ulkoiseen objektiiviseen todellisuuteen ei ole vaikutusta sillä, mitä ihminen uskoo tai ei usko tai millaisia väitteitä hän todellisuuden olemuksesta esittää. Jos validointi ja sukupuolenkorjailut oikeasti auttaisivat transeja, he eivät hoidot läpikäytyään oireilisi niin pahasti kuin tällä hetkellä kollektiivisesti oireilevat. He eivät räyhäisi barrikadeilla, levittäisi ideologisia käsityksiään, aivopesisi lapsia ja häseltäisi koko ajan uusien lakimuutosten kimpussa, jos hoidot ja validointi oikeasti olisivat auttaneet heitä tai jos koko protokollalla hormoneineen ja leikkauksineen olisi heidän psyykeensä oikeasti positiivinen vaikutus. Ne, joihin sillä on positiivinen vaikutus, eivät räyhää barrikadeilla soihtuja ja talikoita heilutellen vaan elävät vain elämäänsä ketään häiritsemättä. Näiden tervejärkisten transien osuus koko transporukasta näyttää olevan suunnilleen promillen luokkaa, jos sitäkään (Suomessa esim. Tulenhenki).

Kuka kenenkin uskomuksista puhuminen johtaa aina varsin nopeasti nimenomaan siihen, miten käsitteistämme ja määrittelemme asioita, eli palataan aina lähtöruutuun siitä, mitä sanat tarkoittavat. Jos Tyyris Tyllerö päättää, että sana tarkoittaa mitä hän haluaa sen tarkoittavan, niin transeilta ja intersektionalisteilta jää aina yksi olennainen asia huomaamatta:

Objektiivisessa todellisuudessa kieltä ja määritelmiä ei itse asiassa ole edes olemassa. Kieli on ihmisten mielissä sijaitseva sopimuksenvarainen järjestelmä, jonka olemassaolon ilmeneminen fyysisessä todellisuudessa on pelkkiä visuaalisia symboleja, joiden on sovittu viittaavan tiettyihin asioihin. Määritelmien muuttaminen (tai sen yrittäminen) ei vaikuta todellisuuteen, se vaikuttaa vain ihmisten kollektiivisiin käsityksiin todellisuuden tulkinnasta ja siihen, miten ihmiset fyysisessä maailmassa toimivat ja operoivat. Koska objektiivinen todellisuus ja sen lainalaisuudet eivät muutu Tyyris Tyllerön sanelemana koskaan miksikään, on transien ainoa vaihtoehto elää fantasiaansa mahdollisimman todeksi yrittää muuttaa kollektiivikäsityksiä. Ergo, transpesu ja propaganda. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että he joutuvat ympärivuorokautisesti itsesuggestoimaan itsensä ajattelemaan ja sanomaan, että he ovat sitä, mitä sanovat itselleen ja muille olevansa. Koko ajan he itsekin tietävät varsin hyvin valehtelevansa, mutta koska transkokemus ei jätä heitä rauhaan sekunniksikaan, he ovat tuomittuja elämään tuossa pakotetussa itsesuggestiossa niin kauan kuin heissä henki pihisee.

• Julia valistaa meitä siitä, miten aitoihin naisiin tulee kielenkäytöllä viitata, eli cis-prefiksillä. Sen käyttäminen ei kuulemma ole vaikeaa. Sofien tapaan hän myös esittää, ettei transnaisena koskaan ole itse asiassa ollutkaan MtF/mies.
• Eli siis: Julia ei koskaan ollut mies, eli toisin sanoen hän on aina ollut nainen, siten siis transnainen ei ole koskaan ollut mies tai edes MtF, koska hän on itse asiassa aina ollut nainen. Jos hän on aina ollut nainen, hän on siten oman määrittelynsä mukaan ollut ja on tälläkin hetkellä cisnainen, koska määritelmällisesti nainen on cisnainen ja sitä termiä kuuluu naisesta käyttää, ei ole vaikeaa. Transnainen on siis cisnainen, mutta hän on kuitenkin samaan aikaan transnainen, joka ei koskaan ollut mies.

Miten nämä tyypit pystyvät elämään itsensä kanssa? Niinku ihan oikeesti. Missä menee niin eeppisen harhaisuuden raja, että todellisuus kumoaa itse itsensä ja tapahtuu jokin kosminen ydinräjähdys? Miten ihmisen on omassa mielensä ja kehonsa soliptisessa ytimessä edes mahdollista mennä näin perinpohjaisesti sekaisin? Se on oikeasti pelottavaa, suorastaan eksistentiaalisesti ahdistavaa.

Katsotaan vielä pari esimerkkiä. Seuraavaksi "whipping girl" Julia Serano jakaa meille viisautensa kypsiä hedelmiä paljastamalla jälleen kerran, että suurelle osalle transeista koko transidentiteetti perustuu parafilioihin ja fetisseihin mm. alistamisesta:.

Julia Serano, "ruoskiva tyttö"

"Vaikka en koskaan todella uskonut kliseetä siitä, että naiset ovat hyviä vain yhteen tarkoitukseen, tajusin että tuo käsitys hiipi jatkuvasti fantasioihini. Löysin itseni kuvittelemasta, että minut myytäisiin seksiorjaksi ja tuntemattomat miehet käyttäisivät minua hyväkseen. Sitä kutsutaan "pakotetuksi femininisoinniksi", eikä siinä välttämättä ole kyse seksistä. Se on sitä, että käännetään nöyryytyksen tunne mielihyväksi, transformoidaan miesetuoikeutettuuden puute parhaaksi panoksi ikinä."

Jo ensimmäisen osan tapausesimerkeistä kävi ilmi, että MtF-transien tapauksessa feminiinistämiseen liittyvä alistaminen on motivaattorina takertua transidentiteettiin ja tulla joksikin miesprinsiipin alistamaksi ja panemaksi kosmiseksi lutkaksi, ammottavaksi ja ahnaaksi aukoksi, jonne miehet raa'asti tyydyttävät seksuaalisia halujaan. Nämä hyypiöt eivät enää edes yritä peitellä tätä. Sissy hypno -pornon psyykettä turmeleva vaikutus näyttää olevan näissä tapauksissa voimakkaasti läsnä; pääasiassa vain miehet voivat kanavoida miestyypillistä seksuaalisuuttaan fantasiaan anonyymistä käytettävänä olemisesta. Toki se on varmasti joidenkin naistenkin fantasia, mutta uskallanpa väittää, että varsin marginaalisesti miehiin verrattuna. Harva nainen halunnee pyhittää elämänsä joksikin pantavana ja tunteettomana nukkena olemiseksi. Vain mieskehoisen henkilön on ylipäätään mahdollista fetisoida naisten seksuaalista alistamista, jonka kohteena olisi hän itse, feminiinistettynä versiona itsestään. AGP pähkinänkuoressa?

Minulla on teoria: nämä perversioiden motivoimat transidentifioituvat miehet kanavoivat taipumuksensa ja alistamisfantasiansa projisaatioon kuvitteellisesta naisidentiteetistä, joka perustuu lähes sataprosenttisesti heidän omiin olettamuksiinsa siitä, miten naisen seksuaalisuus toimii. Eli mies kanavoi seksuaalisuuttaan kuvittelemansa naisprisman kautta, heijastaa sen takaisin itseensä ja uskoo vankasti, että sitä naisen seksuaalisuus myös totisesti on. Sillä, miten naisen seksuaalisuus todellisuudessa toimii, on vain häviävän vähän tekemistä sen kanssa, millaisen kudelman miesfetissit ja miesparafiliat tässä viitekehyksessä muodostavat. Miehen ja naisen seksuaalisuus ei ole samanlaista vaan itse asiassa dramaattisen erilaista lähes joka tasolla. Transit eivät suostu ymmärtämään eivätkä myöntämään tätä. Miehen seksuaalisuus ei myöskään poistu miehestä transiutumalla tai muutu naisen seksuaalisuudeksi, vaikka trans kuinka haluaisi itselleen niin uskotella. Miehen seksuaalisuus on ja pysyy perimmältään miehen seksuaalisuutena hamaan tappiin asti.

Olen jo pitkään miettinyt, että porno ja sen rajaton saatavuus parilla klikkauksella nykyajassa on ihan oikeasti pilannut ihmiset. Pornokuvastostahan transit hyvin pitkälti ovat mielikuvansa sukupuolista ja seksuaalisuudesta reväisseet. Miksi muuten niin suuri osa transidentifioituvista miehistä yrittäisi kaikin voimin tulla pumpattavan seksinuken näköisiksi, jättitissisiksi ja turbohuulisiksi hehtaariperseiksi?

Mistä päästäänkin viimeiseen tapausesimerkkiin, Jessica Alvesiin. (Liekö Jessica muuten ollut Henny Harjusolan inspiraatio...? Alkavat nimittäin muistuttaa toisiaan kuin kaksi marjaa.)

Jessica Alves on brasilialais-brittiläinen transnainen, joka taitaa tällä hetkellä pitää hallussaan jonkinlaista maailmanennätystä siitä, miten monissa kauneusleikkauksissa (kauneus tosiaan, köh...) ja kirurgisissa operaatioissa hän on käynyt. Jessica aloitti kauneusleikkauksissa ramppaamisen rumban ja kehonmuokkausoperaatiot jo "miehenä ollessaan", käsittääkseni hänellä oli ensin tavoitteena tulla mahdollisimman pitkälti Ken-nuken näköiseksi elävässä elämässä. Jessica transiutui siinä vaiheessa, kun oli jo käynyt läpi niin monia operaatioita, että lääkärit olivat varoitelleet häntä mm. siitä mahdollisuudesta, että hänen nenänsä saattaa michaeljacksonmaisesti tipahtaa koska tahansa, koska nenän alueen rustoja oli operoitu niin runsaasti. Jessica on useissa yhteyksissä julistanut, miten transnaiseus on hänen todellista ja autenttista itseään.

Jessica Alves

"Naisena oleminen on sielussani, olemuksessani ja aivoissani. Minulla ei vielä ole naisen nimeä eikä naisen elimiä, mutta en silti tunne itseäni sen vähempää naiseksi kuin cisnaiset. Toiveitani ja tuntemuksiani ihmisolentona pitäisi kunnioittaa, olen nainen, PISTE. #transgender #pridemonth"

Tätä samaa tuubaa transit ovat iankaikkisesti jauhaneet: heillä on vastakkaisen sukupuolen sielu ja aivot, eivätkä he siitä syystä ole yhtään vähemmän naisia kadehtimiinsa cissuihin verrattuna; he ovat nainen, koska sanovat olevansa sitä. Sokea kanakin näkee, että Jessican kehonmuokkailuobsessiossa on kyse erittäin vakavasta mielenterveysongelmaisuudesta ja dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöstä. Dysmorfisesta kehonkuvahäiriöstä kärsivät kokevat itsensä kroonisesti rumiksi ja epäviehättäviksi, ja tuo tuntemus on heillä niin voimakas, että he ovat valmiita mihin tahansa olotilaansa helpottaakseen. Juuri tämä ajaa heidät hakeutumaan aina vain uusiin kauneuskirurgisiin operaatioihin, kunnes he saavuttavat jonkinlaisen uncanny valley -olomuodon, joka herättää muissa ihmisissä lähinnä hämmennystä ja ahdistusta. (Lue: he luulevat olevansa vihdoin kauniita ja normaaleja, vaikka ovat itse asiassa rumempia ja kammottavampia kuin koskaan elämänsä aikana.) Jessicasta tämä dysmorfian todellisuus on paistanut 10 000 kilometrin päähän jo silloin, kun hän oli "vielä" mies, transvaiheesta nyt puhumattakaan. Jessica varmaan itse ajattelee transvaiheen olevan lähinnä kakun koristelua. Normaalin ihmisen silmiin nämä keissit näyttäytyvät lähinnä hirviöinä. Olkoonkin kauheaa puhua heistä näin, mutta ei se palvele heitä itseäänkään, että asiasta valehdellaan. Ihmisellä on uskomaton suggestiokyky saada itsensä uskomaan omiin valheisiinsa ja harhoihinsa.

Tässä on pätkä Jessican haastattelusta (Daily Mail) otsikolla "I'm changing my name to Jessica and I want a baby": Former Human Ken Doll Rodrigo Alves reveals new moniker as she details plans to become a mother:

Ruth noted: "All of your previous surgeries were to become more masculine. Did you always know you wanted to be Jessica?"

Jessica said: "I've always known I was a woman, since the age of three, four, five, six. I always played with dolls and was in touch with my feminine side.

I started cross dressing at home in secret. I would sit in secret in front of the television and nobody knew. I was trying to be a man. I had a six pack, big arms. I tried my best to be a male because I was born in this body. But I was very depressed and unhappy. I transitioned or I died, one or the other."

Eamonn Holmes, 61, listed the surgeries Jessica has had in the past at a cost of hundreds of thousands of pounds, including facial feminisation, breast enlargement, having her Adam's apple removed, lower body procedures, hormones...

Jessica said: "I still need two or three more surgeries to complete my transition and then I swear for God, I'll be done with plastic surgery. There's only so much a body can take. But I had to do it to reach the person I am today. What I'm doing today, it's right for me.

I don't wish I transitioned earlier because I had to go through all of that and what I was going through inside myself. Having said that, surgeries can be risky. I am a very healthy person and don't drink. I sleep well and I eat well. I need three more to complete my transition and then I'm done."

Eli Jessica oli jo pikkukakarana tiennyt olevansa nainen, hän leikki nukeilla ja oli kosketuksissa feminiiniseen puoleensa. Crossdressailu alkoi kotona salassa, muina aikoina Jessica yritti olla mies, mikä johti aina masennukseen. Melko tyypillinen aikuisen transin tarina menneisyydestään.

Mielenkiintoinen ja huomiota herättävä on Jessican toteamus siitä, miten hän tarvitsee vielä kaksi tai kolme kirurgista operaatiota täydentääkseen transprosessinsa, minkä jälkeen hän kertoo lopettavansa plastiikkakirurgian. Sitten kun... Suomessa mm. Jade Nyström on jossain haastattelussa kuvannut, ettei voi kokea olevansa riittävästi ja kokonaan nainen, ennen kuin kaikki mahdolliset transoperaatiot on tehty. Eivätkö transit itse koskaan pohdi ja reflektoi, miten ristiriitaista on ensin väittää, että naiseus on heidän sielussaan, mielessään ja aivoissaan eivätkä he ole yhtään vähempää naisia kuin oikeat naiset, kun he kuitenkin heti perään loihe lausuvat, etteivät kuitenkaan ole vielä aivan naisia, koska se ja se operaatio puuttuu, tämä ja tuo toimenpide on vielä läpikäymättä ja vielä on peltoa kynnettävänä naiseuden absoluuttiseksi manifestoitumiseksi?

En toden totta voi väittää kadehtivani niiden transien osaa, jotka joutuvat ympärivuorokautisesti ja vuodesta toiseen räpiköimään tuossa kurimuksessa, jossa he eivät tiedä itsekään, kuka ja mikä ovat. Hullunkurisinta on, että vaikka he ovat oman itsensä kanssa täysin solmussa, he silti väittävät olevansa ehjiä ja kokonaisia ja vaativat muita ihmisiä huomioimaan ja validoimaan sitä harhakuvitelmaa, että he ovat jotain, mitä eivät kuitenkaan ole – ja tietävät sen varsin hyvin itsekin. (On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä...)

Teksti on taas kerran venähtänyt, vaikka materiaalia on jäljellä kosolti. Kolmannessa osassa (tulee hieman myöhemmin) syvennytään tarkemmin transien miestyypilliseen aggressiivisuuteen. Sille on ihan oikeasti syynsä, miksi naiset ovat sydänjuuriaan myöten kauhuissaan joutuessaan pakotetusti tekemisiin transidentifioituvien miesten raivohulluuden kanssa ja miksi naisten ja tyttöjen turvallisten tilojen eliminoiminen transien vaatimuksesta on naisten ja tyttöjen turvallisuuden kannalta niin helvetin vakava ongelma. Mieskehoisten miestyypilliset aggressiot eivät katoa transiutumalla yhtään mihinkään, koska omasta lihastaan ei voi irtisanoutua – se on fakta. (Tervejärkinen trans sen ymmärtää, ja tervejärkiset transit ovat minunkin blogiani käyneet jo vuosia lukemassa ja kommentoimassa; tsempit teille siihen kaikkeen, mitä joudutte näiden sekoboltsien takia kestämään.)

Näyttää itse asiassa olevan suorastaan päin vastoin: transidentiteetti ruokkii entisestään raivohullujen mekkomiesten mielenterveysongelmaisuutta, misogyniaa ja väkivaltafantasioita. Kill the TERF!

Vieraskynä: Naisnäkökulmaa (sekä omat kommenttini kirjoituksen aiheisiin, mm. transnaisten aivoitukset ja toilailut)

Huhuilin viime viikolla, että julkaisen jatkossa blogissani omien tekstieni lisäksi vieraskynäkirjoituksia. Johan alkoikin Lyyti kirjoittaa.

Ennen itse asiaan siirtymistä tarkennan vieraskyniin liittyviä käytänteitä vielä hieman. Korostan edelleen: kuka tahansa saa kirjoittaa seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai *gasp* sukupuolen ilmaisusta, poliittisesta puolueesta, maailmankatsomuksesta, lempiväristä tms. riippumatta, kunhan aiheet liittyvät jotenkin seksuaalisuus- ja sukupuoliteemoihin. En myöskään missään tapauksessa odota, että kirjoittajat olisivat minun kanssani kaikesta samoilla linjoilla – myös minun täällä esittämiäni näkemyksiä saa siis haastaa ja arvioida kriittisesti. Muutama pikku ohjesääntö kuitenkin on: 1. Muista pysyä asiassa. 2. Älä esitä sellaisia väitteitä, joita et voi perustella. 3. Muista asiallinen kielenkäyttö. 4. Tiedosta tämä: vain puhumalla ääneen tai kirjoittamalla ajatuksiaan muiden nähtäville on mahdollista vaikuttaa mihinkään.

No niin, ensimmäinen rohkea jo rokan söikin ja lähetti minulle mainion kirjoituksen. Julkaisen sen nyt alla kokonaisuudessaan (jonkin verran karsittuna versiona, esim. kaikki tunnistetiedot on häivytetty) ja omat kommenttini perään. Naiskirjoittaja pohdiskelee muun muassa transaktivismin vaikutuksia naisten elämään ja oikeuksiin, seksuaalisen ahdistelun problematiikkaa, sukupuolen itsemäärittelystä koituvia ongelmia ja nainen-sanan häivyttämistä kielenkäytöstä.

Hei Laventeliveikkonen,

Olen lukenut blogiasi ainakin puoli vuotta ja monet tekstisi useaan kertaan. Vaikka kielenkäyttösi on ajoittain melko kipakkaa (pidän tyylistäsi!), osut aina argumenteillasi genderideologian ongelmien ytimeen. Jos tarvitset X-vuotiaan heteronaisen (entisen vasemmiston äänestäjän) ajatuksia vaikka osana jotain päivitystä, tätä viestiä saa lainata. (Olen ammatiltani X ja opiskelen X. Minulle on ehdottoman tärkeää olla anonyymi, pelkään herkän mielenterveyteni puolesta ja pelkään tulevien työmahdollisuuksieni puolesta ympäristössä X.)

Blogisi ansiosta ymmärrän nykyään paremmin genderuskon haitalliset vaikutukset myös homoseksuaalien ja biseksuaalien elämään. Kiitos tästä, todella valaisevaa ja informatiivista settiä. Samaan aikaan äärimmäisen ahdistavaa ajatella, että tähänkö on tultu homofobian suhteen. Haluaisin kovasti, että myös homot, lesbot ja biseksuaalit saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman maan alle piiloutumista raivokkailta transaktivisteilta.

En ikinä voisi kuvitella ottavani kantaa näihin asioihin omalla nimelläni ja kasvoillani, sillä psyykeni ei yksinkertaisesti kestäisi joukkolynkkausta. En edes uskaltaisi puhua näistä aiheista kenenkään muun kuin puolisoni ja sisarusteni kanssa, sillä ystäväni (ovat toki ihania ihmisiä, kilttejä) ovat vahvasti liberaalin ja intersektionaalisen feminismin kannattajia. Sosiaalista mediaa seuranneena (seuraan transaktivisteja ja poliitikkoja) olen ymmärtänyt olevani jonkin sortin natsiin rinnastettava ihmishirviö, sisäistetyn transfobian omaksuma valkoinen oikeistokonservatiivi cisheteronainen, kun haluan pitää kiinni biologisista tosiasioista, esimerkiksi kahdesta sukupuolesta.

Huoleni naisten ja tyttöjen oikeuksista on varmasti aktivistien mielestä ”transmisogyniaa” ja ”transfobiaa”, sillä sisällytän naiseuden käsitteeseen tosiaan biologiset naiset. Teen tämän suurelta osin pelon takia; olen joutunut lukemattomia kertoja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi kadulla/julkisissa kulkuneuvoissa (minun perääni huokaillaan, vihellellään ja läähätetään, kommentoidaan rivoja ja minua on seurattu keskellä kirkasta päivää X:ssä jonkun miehen toimesta) ja lisäksi minut on raiskattu treffien päätteeksi. Jopa kivat miespuoliset koulukaverit esineellistävät minua minun kuulteni (olen ilmeisesti kuuma pakkaus?!), enkä koskaan ikinä milloinkaan uskalla sanoa mitään vastaan vaan lamaannun ihan totaalisesti.

Eli näkökulmani tähän sukupuolten häivyttämisideologiaan ei ole niinkään akateeminen, vaan ajatukseni ja huoleni kumpuavat ihan aidosta pelosta; mitä IHMETTÄ vasemmistoliitto, vihreät ja Sdp ajattelevat ajaessaan sukupuolen itsemäärittelyä? Mitä ihmettä ennen järkevinä pitämäni feministinaiset ajattelevat hokiessaan translakinyt, translakinyt, sillä kyseinen ehdotelma sisältää sellaisen perustavanlaatuisen yhteiskunnallisen muutoksen, että kuka tahansa voi muuttaa juridisen sukupuolensa naiseksi ilman transhoitoja ja sukupuolenkorjausprosessia. Toteutuessaan laki on tietenkin valtava uhka naisten oikeuksille, sillä naisten turvallisiin tiloihin saattaa tulla tirkistelijöitä ja muita ahdistelijoita, eikä sille tässä dystopiassa voitaisi tehdä mitään. Varmaan vartijat voivat hakea pois, jos joku käy liian lähelle...? Jos tämä on jonkun mielestä marginaalinen uhka, niin mielestäni yhdenkin herkän nuoren naisenalun traumatisoiminen tällä tavoin, transnaisten mielen pahoittamisen estämiseksi, on moraalisesti arveluttavaa.

Vaakakupissa taitaa tällä hetkellä enemmän painaa transnaisten, eli biologisten miesten tarve tulla kohdatuksi sosiaalisesti naisena, kuin se että naisten turvallisuuteen ja yksityisyyteen tähtääviä tiloja säilytettäisiin jatkossakin - naisten ja tyttöjen turvallisuuden tähden! Sillä tiedän omien kokemuksieni vuoksi ja ystävieni vastaavia kokemuksia kuulleena, että valitettavasti miehet ovat naisille uhka. Häshtäg ”not all men” on tietenkin totta (itsestäänselvyys) ja tunnen ihania miehiä, mm. puolisoni ja niin edelleen ja niin edelleen. Suurin osa miehistä on tottakai naisia kunnioittavia ja ahdistelemattomia kunnon kansalaisia, mutta transaktivistit ummistavat silmänsä täysin tältä kahden sukupuolen olemassaoloon perustuvalta häirinnältä, joka tilastollisesti on erittäin suurelta osin miesten naisiin kohdistamaa. Se, että jotkut nauttivat vaikka sekasaunoista, eivätkä koe ongelmaksi muutenkaan esiintyä alasti vieraiden miesten edessä, on tietenkin hieno juttu ja hyvä heille - sitä ei voida kuitenkaan vaatia naisten enemmistöltä. Mielestäni naisten kokema ahdistelu ja siitä aiheutuvat pelot ja traumat ovat oikein pätevä syy säilyttää naisten pukuhuoneet, turvatalot ja naisvankilat ennallaan.

Ihmettelen muuten, että miksi ”inklusiivinen” kieli kohdistuu tällä hetkellä pääosin naisiin ja naisten asioihin? Miehiäkin varmasti painostetaan häivyttämään mies-sana pois miesten jutuista, mutta minulla ei ole naisena tästä niin paljon havaintoja. Homoja painostetaan avartamaan maailmankuvaansa siedättymällä seksiin naisten kanssa. Genitaalipreferenssi terminä on kummallinen, sillä esim. itse heterona naisena haluan kokonaisen miehen elämänkumppanikseni, en vain hänen genitaalejaan. Käytännössä kaikkien ihmisten tulisi olla panseksuaaleja, mutta homot, lesbot ja biseksuaalit ovat tällä hetkellä eheytysretoriikan ensisijaisia uhreja. Kirjoitit osuvasti siitä, että mitäköhän tapahtuu, jos moinen painostaminen joskus alkaa valtavirtaistua koskemaan myös perusheteroja. Jää nähtäväksi.

Palaan vielä hetkeksi naisnäkökulmaan, en sano edes että biologisena naisena, vaan ihan vain naisena. Olen tuntenut jo pitkään epämääräistä ahdistusta nainen-sanan häivyttämistä kohtaan, esimerkiksi kaikenlaiset korvaavat termit menstruoivasta henkilöstä kohdulliseen henkilöön saati vulvalliseen vastaavaan tuntuvat epäinhimillistäviltä ja alentavilta. Epäuskoni vallitsevaa tendenssiä kohtaan tiivistyy aina ultimaattiseen huipentumaan kuunnellessani transhenkilöiden podcasteja (mm. Kroonisesti ärhäkkä), lukiessani Setan materiaaleja ja perehtyessäni esim. Kehrääjän teksteihin. Transhenkilö Mona Blingiä voisi kuvailla miesselittäjäksi tai transselittäjäksi hänen luennoidessaan kuukautisista ja mainostaessaan kuukuppeja. Blingillä on sitä kuuluisaa miespokkaa (tai transpokkaa), josta he Kroonisesti ärhäkkä -podcastissa ovat avautuneet, kun hän noin pokkana selittää biologisena miehenä, mitä naiseus on.

En mene tässä tekstissä esim. hormoniblokkereiden tarjoamiseen lapsille, muunsukupuolisuuden räjähdyksenomaiseen kasvuun etenkin nuorten tyttöjen kohdalla (tätä voisi tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä), tai transaktivismiin sen enempää. Varmuuden vuoksi sanon, että minulla ei ole henk.koht. mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jos he ovat läpikäyneet hoidot, eivätkä hiero identiteettiään kanssaihmisten naamaan. Myös muunsukupuoliset hyväksyn toki, jos he antavat heteroiden ja homoseksuaalien valita partnerinsa tai elämänkumppaninsa kriteerinään mm. sukupuoli. Teini-ikäisiä transaktivisteja pidän jotenkin surullisina tapauksina, taustalla varmasti paljon traumoja, pahaa oloa ja kenties mielenterveysongelmia. Heidän identiteettinsä kehitys on vielä kesken, eikä teiniangsteissa rypeviltä lapsilta voi ehkä vielä odottaakaan kovin syvällistä argumentaatiota. Ikävä kyllä teinimäinen käytös jatkuu monilla aikuisilla transaktivisteilla ja tämä saa minut jotenkin epäuskon ja epätoivon valtaan usein Instaa tai Twitteriä selatessani.

Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos mahtavasta blogista. :)

____________________________________

Kiitokset erinomaisesta pohdinnasta! Ikävää kuulla, että olet joutunut noin usein ja moneen kertaan ahdistelun ja seksuaalisen kommentoinnin kohteeksi. Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään tuollaista, mutta kato ku pojat on poikia. Ja mitäs pukeuduit itse seksikkäästi ja onko niitä ryntäitä pakko koko ajan esitellä jos ei halua että niitä kommentoidaan jne. jne. Huoh.

Mitä ahdisteluun ja häiriköintiin tulee, niin en oikeasti tiedä, ymmärtääköhän edes 0,0000001 % transidentifioituvista miehistä, miten suunnattoman yleistä miesten naisiin kohdistama häirintä, ahdistelu ja (seksuaalinen tai muunlainen) väkivalta ovat. Olen paljon mietiskellyt tätä asiaa. Kun tarkkailen transnaisten käyttäytymistä ja kommentointia, niin hyvin suurella osalla heistä ymmärrys naiseudesta ja naisena olemisesta on päivänselvästi aivan uskomattoman idealisoitua, monilla myös voimakkaan fetisoitua (autogynefiilit). Useita heistä ei tunnu lainkaan liikuttavan tai kiinnostavan se, mitä kaikkea ikävää ja negatiivista scheissea naiset joutuvat biologiansa vuoksi globaalilla tasolla kohtaamaan, kestämään ja käymään läpi. Transidentifioituvat miehet eivät itse ole oman biologiansa vuoksi joutuneet koskaan kohtaamaan sellaisia asioita ja tilanteita, joten eivätpä ne siten juuri heitä kiinnostakaan. Kun he dysforiansa (tai autogynefiliansa) lävitse tarkastelevat naiseutta, he näkevät vain oman voimakkaan idealisoidun kuvansa siitä, mitä naiseus heille edustaa: pitkät ja kauniit hiukset, heleä iho, kapea uuma, kookkaat ja piukeat rinnat, puuteria, luomiväriä ja huulipunaa, manikyyrejä, kauniisiin hepeniin ja kenkiin sonnustautumista, keinahtelevaa kävelyä, korkokenkien kopsetta, heihin luotuja ihailevia katseita, shoppailua, meikkejä ja käsilaukkuja, rannerenkaita, kaulakoruja, kampaamokäyntejä, muotinäytöksiä jne. Koska heillä ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta siitä, mitkä ovat naiseuden epämiellyttävät ja pimeät puolet, niin voimakkaassa halussaan olla itse naisia heille eivät tule ne edes mieleen. Kun naiset yrittävät piipittää, että naiseus on perimmältään jotain aivan muuta kuin idealisoitu ja fetisoitu fantastinen idea miehen päässä, he raivostuvat silmittömästi ja huuto ja TERF-rääkyminen alkaa. Tämä on aivan tolkuton pattitilanne: Kun transidentifioituvat miehet röyhkeästi kolonisoivat ja ”kulttuurisesti approprioivat” naiseutta ja naisten tiloja, he sohaisevat suoraan koko naiseuden käsitteeseen (ja siten naisiin), naisten oikeuksiin ja oikeuteen kokoontua keskenään tiloissa, joissa ei ole mieskehoisia ihmisiä. Kun naiset puolustautuvat transidentifioituvien miesten aggressiivista kolonisointia vastaan, asettavat heille rajat ja sanovat ei, se taas sohaisee suoraan transidentifioituvien miesten dysforiaan (tai ihan vain misogyniaan) ja saa heidät entistä voimakkaammin takajaloilleen ja taisteluasemiin. Päättymättömän yön sota on valmis. Divide and conquer. (Transnaiseuden katkerin paradoksi on se, että on käytännössä mahdotonta olla täydesti omaa psyykeään myöten se kokemansa nainen, jos muut ihmiset ja nimenomaan naiset eivät ole validoimassa tuota sisäistä naiseuden kokemusta. Juuri tästä syystä he yrittävät niin epätoivoisella vimmalla muuttaa koko maailman sellaiseksi, ettei mikään enää muistuttaisi heitä siitä, mikä on heidän todellinen sukupuolensa. Tämä on minun näkökulmastani eräänlaista vampirismia. Kohtaa minut jonakin mitä koen olevani, vaikka se olisi valhetta ja kaikki tietävät sen. Jos kieltäydyt, niin tuhoan sinut tai vahingoitan itseäni. ...tai jotain vastaavaa.)

Olen miettinyt paljon myös tätä: minkä takia transnaisille ei riitä se, että ovat transnaisia ja tulevat kohdatuiksi nimenomaan transnaisina? Miksi niin monet heistä yrittävät väkivalloin vääntää mustan valkoiseksi ja pakottaa koko maailman myöntämään, että he ovatkin oikeastaan naisia? Samaan aikaan he kuitenkin rääkyvät ja parkuvat, että jos heitä ei kohdata ja oteta todesta transnaisina, se on transfobiaa. Tämähän on ihan helvetin ristiriitaista; eikö se NIMENOMAAN ole transfobiaa perinpohjaisimmassa mahdollisessa muodossaan, että kieltää OMAN transnaiseutensa ja haluaa sen pyyhkäistävän kielenkäytöstä ja sosiaalisesta todellisuudesta kokonaan pois? Olen tosin seurannut muutaman sellaisen transidentifioituvan miehen kirjoittelua (ja muutamaa YouTube-kanavaa), jotka YMMÄRTÄVÄT nämä edellä mainitut asiat luitaan ja ytimiään myöten ja voimakkaasti kritisoivat noiden raivohullujen transaktivistien (varsinkin transnaisten) toilailuja. Debbie Hayton on heistä yksi. Luojan kiitos, että näitäkin tapauksia on, mutta tuntuvat olevan harmillisen harvassa. Naisiin kohdistuva häirintä on naisiin kohdistuvaa häirintää myös silloin, kun itsensä naiseksi kokeva mies pukeutuu mekkoon ja korkokenkiin, väittää olevansa nainen ja sen varjolla häiriköi naisia yhtään millään tavalla – oli kyseessä sitten miten ”aito” trans hyvänsä, hän on biologisesti mieskehoinen ihminen hamaan tappiin asti, eikä mikään mahti maailmassa koskaan muuta tätä. Myös se, että transidentifioituvana miehenä väittää olevansa täysin sama asia kuin nainen, on naisten häirintää ja henkistä rääkkäämistä. Piste.

(Huomatkaa: kun puhun transidentifioituvista miehistä, en tarkoita transmiehiä.)

– ajatukseni ja huoleni kumpuavat ihan aidosta pelosta; mitä IHMETTÄ vasemmistoliitto, vihreät ja Sdp ajattelevat ajaessaan sukupuolen itsemäärittelyä?

Tämä onkin tuhannen taalan kysymys. Minulla ei ole harmainta aavistusta, miten etenkin vihervasemmisto on näin täysin pää edellä hypännyt mukaan tähän itsemäärittelyvouhotukseen. En tiedä, ovatko he vain aivan uskomattoman tyhmiä vai onko tässä taustalla jokin patriarkaatin salaliitto, johon nuo idiootit on lahjottu tai uhkailtu mukaan (vai molemmat).

Ihmettelen muuten, että miksi ”inklusiivinen” kieli kohdistuu tällä hetkellä pääosin naisiin ja naisten asioihin? Miehiäkin varmasti painostetaan häivyttämään mies-sana pois miesten jutuista, mutta minulla ei ole naisena tästä niin paljon havaintoja.

Ei tasan painosteta. En ole kertaakaan nähnyt yhtään kenenkään MISSÄÄN painostavan tai edes kehottavan miehiä viittaamaan itseensä tai toisiin miehiin käyttäen sellaisia ilmauksia kuin eturauhasellinen ihminen, kivespussihenkilö, penishenkilö, siittävä yksilö, testikkeliteline, ejakuloiva einari, spermalinko tms. Kyse on vain, ainoastaan ja nimenomaan naiseuden häivyttämisestä. Tavallaan ymmärrän, miksi transaktivistien mielestä tuollainen kielenkäyttö on mukamas huomaavaista, mutta on jännittävää, että kiihkossaan kehittää naisille noita dehumanisoivia ja misogynistisiä kutsumatermejä he kuitenkin haluavat itseään kutsuttavan naisiksi (tai transnaisiksi silloin, kun haluavat päästä uhriutumaan tai nauttimaan naisten erityisoikeuksista). Jos tuo miesten kehonosiin ja ruumiintoimintoihin liittyvä kielenkäyttö oikeasti yleistyisi siten, että myös transnaisiin viitattaisiin eturauhasellisina, peniksellisinä jne., niin syttyisi varmaan kolmas maailmansota.

"Excuse me, ma'am, no porn at the bar."
"It's okay, I'm transgender."
"Oh, I had no idea. Do whatever you want all the time."

Family Guy: ’Bri-Da’ (linkki lyhytanimaatioon)

Homoja painostetaan avartamaan maailmankuvaansa siedättymällä seksiin naisten kanssa. Genitaalipreferenssi terminä on kummallinen, sillä esim. itse heterona naisena haluan kokonaisen miehen elämänkumppanikseni, en vain hänen genitaalejaan.

Niin painostetaan, vaikka aktivistit koko ajan tämän yrittävätkin kiistää. Sama kaava toistuu transaktivistien lässytyksissä aina: ”Kukaan ei pakota ketään harrastamaan seksiä transihmisen kanssa, mutta jos rajaat transihmiset ulos deittipoolistasi heidän transsukupuolisuutensa vuoksi, se on transfobiaa.” Haistakaa paska, saamarin modernit eheyttäjät. ”Genitaalipreferenssi” ja sen variaatiot ovat niin ikään ihan puhdasta eheytysretoriikkaa. Teen tähän noston erään toisen kirjoitukseni kommenttiosiosta, jossa kirjoitin ”genitaalipreferenssistä” näin:

Koko tuon genitaalipreferenssijauhannan taustalla vaikuttavat sellaiset psyykkiset prosessit ja vääristymät, joiden lähtökohtana on transaktivistien äärimmäisen voimakas itseinho ja kehoahdistus, jonka he pakonomaisesti pyrkivät heijastamaan itsensä ulkopuolelle. He ovat luoneet sellaisen ajatusrakennelman, että dekonstruoimalla ajatuksen sukupuolisesta ihmisestä holistisena, jakamattomana, kokonaisena olentona ja saamalla ympäröivät ihmiset ajattelemaan samalla tavoin heidän kehoahdistuksensa lopulta lievenisi ja katoaisi. Heitä eteenpäin ruoskiva voima on sisäinen tuska. He ajattelevat, ettei sukupuolta oikeastaan ole enää olemassakaan, jos ja kun ei ole olemassa keholliseen sukupuoleen liittyvää kaksijakoista identifikaatio- ja rekisteröintijärjestelmää. Ihminen on siinä vaiheessa käsitteellisesti pelkkä epämääräinen kasauma sattumanvaraisesti yhteen kasautuneita kudoksia ja elimiä, joiden sukupuolinen essenssi on katoutettu. Transaktivistit kokevat, että tällainen kollektiivinen omasta kehollisuudesta dissosioituminen ja sukupuolisuuden merkityksettömäksi tekeminen lopulta ratkaisee heidän ongelmansa (sukupuoliristiriidan). He kaikki tietävät, ettei sukupuolesta toiseen vaihtaminen oikeasti ole mitenkään mahdollista, mutta fantasiassa ja kollektiiviharhassa eläminen on heille parempi ja tuskattomampi vaihtoehto olla ja elää kuin kohdata todellisuus.

En varmaan koskaan tule ymmärtämään, minkälaisella mentaaliakrobatialla transaktivistit kollektiivisesti ovat päätyneet tällaisiin mielentiloihin ja ajatusrakennelmiin. Se ei kuitenkaan ole minua eniten yllättävä seikka. Kaikkein eniten ihmettelen sitä, että he ovat saaneet koko yhteiskunnan mukaan näihin hourailuihinsa. Joinain menneinä aikoina tällaisia juttuja selitteleviä tyyppejä olisi pidetty täysinä kylähulluina. Mitä hemmettiä tapahtui, että heidän horinansa alettiin aivan yhtäkkiä ottaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla kuolemanvakavasti?

Transhenkilö Mona Blingiä voisi kuvailla miesselittäjäksi tai transselittäjäksi hänen luennoidessaan kuukautisista ja mainostaessaan kuukuppeja.

Mona ON miesselittäjä ja transselittäjä. Hänen kuukautisista ja kuukupeista luennoimisensa on olennainen osa hänen kivulloista naiseusperformanssiaan. Hän saa kiksejä ja ”gendereuforiaa” siitä ajatuksesta, että muut ihmiset ottavat hänen saarnaamisensa kuukautisista (joista hän ei tiedä YHTÄÄN MITÄÄN) todesta ja siten ”näkevät hänet naisena”, joka hän niin voimakkaasti ”kokee olevansa”.

Teini-ikäisiä transaktivisteja pidän jotenkin surullisina tapauksina, taustalla varmasti paljon traumoja, pahaa oloa ja kenties mielenterveysongelmia.

Trans- ja muusuidentiteetit ovat kehoahdistuneiden teinien uusi syömishäiriö.

Varmuuden vuoksi sanon, että minulla ei ole henk.koht. mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jos he ovat läpikäyneet hoidot, eivätkä hiero identiteettiään kanssaihmisten naamaan. Myös muunsukupuoliset hyväksyn toki, jos he antavat heteroiden ja homoseksuaalien valita partnerinsa tai elämänkumppaninsa kriteerinään mm. sukupuoli.

Transaktivisteille ja muunsukupuolisuussekoilijoille yms. ei riitä se, että heidät "hyväksytään" ihmisinä tai transihmisinä tai minä ikinä. He vaativat lisää ja yhä lisää. Heitä ei saa rajata koskaan ulos yhtään mistään millään perusteella (se on transfobiaa). Heidän pitää saada valita deittikumppaninsa ja heidän valitsemiensa ihmisten (ja mielellään kaikkien muidenkin) tulee kiinnostua heistä romanttisesti ja seksuaalisesti (tästä kieltäytyminen on transfobiaa). Muiden ihmisten pitää deittailla heitä ja harrastaa seksiä heidän kanssaan, myös suuntautumisensa vastaisesti, jotta heillä olisi hyväksytty (lue: validoitu) olo (tästä kieltäytyminen on transfobiaa). Eikö kuulostakin aivan hullulta? Juuri tätä transaktivistit ja muususekoilijat koko ajan kovaan ääneen erilaisiin kiertoilmauksiin verhottuna muilta ihmisiltä vaativat.

Vaikka kielenkäyttösi on ajoittain melko kipakkaa (pidän tyylistäsi!), osut aina argumenteillasi genderideologian ongelmien ytimeen.

Tästä asiasta vielä mainittakoon, että kipakkuus, suoraan laukominen ja jopa ajoittainen voimasanoilla höystäminen ovat täysin tietoisia tyylivalintoja. Voisin kirjoittaa pehmeämminkin, mutta en tee niin periaatteesta. Olen TÄYSIN kyllästynyt genderideologiaa järjestötasolla levittelevien tahojen (Setan ja Trans ry:n yms. edustajat, ulkomailla Stonewall ja Mermaids ja vastaavat) mukamas asiallisen korrektiin ja asiapitoiseen lässytykseen, joka ei oikeasti tarkoita yhtään mitään ja on pohjimmiltaan pelkkää hiljaista valtaväestön siedättämistä, manipulointia, aivopesua ja propagandaa genderideologian normalisoimiseksi. Lauon siis nyt suoraan, että menisi viesti perille – myös genderideologian levittelijöille, jos he tällaista kauheaa, kylmää, julmaa ja transfobista blogia erehtyisivät lukemaan. (Tajutkaa nyt hitto soikoon jo, että ihmiset eivät ole sokeita idiootteja vaan näkevät teidän propagandanne läpi.)

Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos mahtavasta blogista. :)

Ole hyvä. Jatkoa piisaa – ja paljon. ;)

Helvetin osuva tiivistys dystopiasta, jossa nyt elämme.

(Kirjoittaja tuntematon.)

He kirjaimellisesti lakkasivat tunnustamasta joka ikistä naista ja tyttöä, jokaista naispuolista henkilöä. Ja he kertoivat meille, että me kaikki olemme nyt identiteettejä sukupuolen sijasta, psykologiaa fysiologian sijaan. Identiteetti oli nyt se, mitä naispuolinen tarkoitti. Jotta miehet voisivat kutsua itseään naisiksi. Ja niin he tekivätkin, sadattuhannet heistä. Ei ollut enää jäljellä ainoatakaan sanaa varsinaisille naispuolisille. Meidän ei annettu pitää ainoatakaan. Meidän sanamme oli uudelleenmerkityksellistetty miehille. Meidän täytyi puhua itsestämme ihmisinä, joilla on kohtu tai kuukautiset, ja meidän täytyi olla yhtä mieltä siitä, ettei biologia ollut todellinen sukupuolten välinen eroavaisuus vaan identiteetti oli. Yksi toisensa jälkeen jokainen viittaus biologiseen sukupuoleen korvattiin jokaisessa laissa viittauksella identiteettiin, kunnes laista oli poistettu kaikki viittaukset naisten biologiaan raskaudesta ja synnytyksestä äitiyteen. Kaikesta tuli jotakin, millä viitattiin sekä miehiin että naisiin, koska kaikki todelliset viittaukset sukupuoleen olivat kiellettyjä. Sen sanominen ääneen, että vain naispuoliset ovat naisia, oli riittävä syy työpaikan menettämiseen tai jopa rikossyytteeseen. Jos ei ollut miehen kanssa samaa mieltä siitä, että hän oli nainen, se oli riittävä syy joutua syrjäytetyksi, sensuroiduksi tai uhatuksi oikeustoimilla. Miehet valtasivat täysin naisten urheilun, instituutiot ja ryhmät. Miehet edustivat meitä kaikilla yhteiskunnan tasoilla kutsuen itseään naisiksi. Ei ollut lainkaan sanoja erottamaan meidät näistä miehistä. Kaikki pystyivät näkemään, että naispuolisista ihmisistä oli tulossa sanoilla kuvaamattomia ihmisiä, ihmisiä, joista ei puhuta. Ei ollut luvallista tiedostaa meidän erillistä olemassaoloamme miespuolisista ihmisistä. Miehet tekivät rikoksia ja yhteiskunta sanoi, että naiset tekivät ne. Ei ollut koskaan mahdollista paeta miestä, koska hän pystyi seuraamaan joka ainoaan julkiseen tilaan identifioitumalla naiseksi. Ihmiset olivat hyvin, hyvin pelokkaita puhumaan siitä, mikä on todellisuutta. Sadat lapset menettivät lisääntymiselimensä yrittämällä tulla vastakkaisen sukupuolen yksilöiksi.

Se oli hyvin pimeää aikaa.

Kohkaaminen juridisen sukupuolen itsemäärittelystä on vain välivaihe

Transaktivistien tragedia tässä elämässä on se, etteivät he osaa olla tyytyväisiä yhtään mihinkään tai onnellisia yhtään mistään. He vihaavat itseään, he vihaavat miehiä, he vihaavat naisia, lapsia, ihmisyyttä, elämää, yhteiskuntaa, seksuaalisia suuntautumisia, perheinstituutiota, ilmaa, vettä, kuuta ja aurinkoa jne. Heitä eteenpäin ruoskiva voima on sisäinen tuska, koska he eivät kerta kaikkiaan kykene olemaan onnellisia ja rauhassa omassa itsessään, koska heidät on määritelty syntymässä väärin. Täten transaktivistit pyhittävät koko elämänsä kostaakseen maailmalle, yhteiskunnalle ja muille ihmisille tämän sietämättömän epäkohdan elämässään: heidät on määritelty väärin.

Transaktivistit ajattelevat, että muut ihmiset ovat heille velkaa. Pahat, julmat ja ilkeät ”cisihmiset” ovat syypäitä siihen, että transaktivistien elämä on jatkuvaa ylitsevuotavaa kärsimystä ja taistelua oikeudesta olla olemassa. Jatkuvassa katkeruudessa ja vihassa kiehuminen ja samanmielisten kaikukammioissa keskenään räyhääminen ovat johtaneet eräänlaiseen dehumanisaatioon: transaktivistit näkevät ”cisihmiset” vihollisina, joita pitää jatkuvasti rangaista cisihmisyydestään ja siitä, jos ”cisihmiset” eivät 24/7 ääneen tunnusta transaktivistien jumalista erikoisihmisyyttä ja vuodata kyyneliä sen maailman rannoilla kaikuvan eeppisen elämäntuskan johdosta, johon transaktivistit ovat ikuisesti tuomitut. Heidät määriteltiin väärin.

Joskus menneinä aikoina transsukupuolisuudessa oli kyse siitä, että tiettyyn biologiseen sukupuoleen syntynyt teki elämässään henkilökohtaisen ratkaisun korjauttaa sukupuoltaan vastaamaan omaa kokemustaan siitä, että hänen olisi helpompaa elää vastakkaisen sukupuolen edustajaksi tulkittuna yksilönä. Näin sitten tapahtui, ihminen pääsi jatkamaan elämäänsä, that’s it.

Transaktivistien väsymättömän möykkäämisen ja social justice -riehumisen takia koko transsukupuolisuuden käsite on kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana muuttanut radikaalisti muotoaan. Nykyään transsukupuolisuus on väännetty tarkoittamaan sitä, että ihmiset on ”määritelty väärin”. Sen sijaan, että ihminen tekisi omassa elämässään elämäänsä helpottavia ratkaisuja, onkin koko homma kääntynyt nyt niin, että kaikki vika on yhteiskunnassa ja yleisessä konsensustodellisuudessa. Transsukupuolisuus tarkoittaa nykyään sitä, että yhteiskunta ja tietämättömät cisihmiset määrittelevät ”transihmiset” väärin.

Kun katsomme toista ihmistä ja automaattisesti sukupuolitamme näkemämme (koska maailma on sukupuolittunut eikä mikään määrä transaktivismia koskaan tule muuttamaan tätä), syyllistymme transfobiaan, koska määrittelemme näkemämme väärin. Määrittelemme näkemämme fyysisen todellisuuden ja fyysisen kehon kautta. Uuden transaktivismin viesti on, että sen sijaan että määrittelemme fyysisen kehon kautta, meidän pitäisi nähdä immateriaaliseen ulottuvuuteen eli toisen ihmisen ”sukupuoli-identiteettiin” ja tulkita ja toimia sen pohjalta.

Transaktivistit ajattelevat, että kun he onnistuvat vääntämään mustasta valkoisen ja saavat pakotettua kaikki muut ihmiset myöntämään sen, että musta on valkoista jos vain sanoo olevansa, se ratkaisee heidän ongelmansa eli sukupuoliristiriidan ja sen, että heidät on määritelty väärin. ’Smash the cistem’ -vouhotuksessa on kyse juuri tästä. Puhuin edellisessä kirjoituksessani siitä, että transsukupuolisuuden rinnastaminen homouteen on neliönmuotoisen palikan työntämistä pyöreään reikään. Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen immateriaalinen ominaisuus ja persoonallisuudenpiirre, joka ei näy ihmisestä ulospäin (paitsi sosiaalisessa mielessä, esim. homomiehet ovat huomattavasti useammin korostetun feminiinisiä käytöksen, liikehtimisen yms. osalta kuin heteromiehet). Transaktivistit ovat takertuneet tähän immateriaalisuuden ajatukseen ja yrittävät sen kautta todistella koko muulle maailmalle, että heidän sisäinen kokemuksensa sukupuoliristiriidasta on todellisuutta ja täytyisi siksi ottaa lainsäädäntöä ja todellisuuskäsitystä myöten todesta, mukauttaa kaikki toiminta tuota kokemusta myötäileväksi ja pakottautua vaikka sitten hammasta purren elämään maailmassa, jossa musta onkin valkoista. War is peace. Freedom is slavery. Ignorance is strength. Trans women are women.

Transaktivistit eivät ymmärrä sitä taivaallisen yksinkertaista tosiasiaa, että muut ihmiset eivät ala tulkita heitä sen heidän ”kokemansa” sukupuolen edustajina, koska ihmiset uskovat ensisijaisesti näkemäänsä, eivät sitä mitä satuja toinen heille keksii luritella. Sukupuoli näkyy ihmisestä päällepäin ja saa tulkintansa sen pohjalta. Sukupuoli määrittyy kehojen ja fyysisen todellisuuden kautta. Piste. Tämä asia ei koskaan, ikinä, milloinkaan tule muuttumaan miksikään. Mustasta ei tule valkoista, vaikka joku porukka kuinka riehuisi barrikadeilla banderolleineen kirkumassa, että mustaa ei saa määritellä väärin.

Olette varmasti jo kaikki kuulleet tuosta Oikeus olla -kampanjasta. En jaksa listata sen tavoitteita tai ruotia niitä tässä sen enempää, voitte itse käydä kampanjan sivuilta lukemassa. Translain uudistus Suomessa etenee, ihmiset edelleen kuvittelevat että siinä on kyse ”ihmisoikeuksista” ja uudistus todennäköisesti heilahtaa kohta transaktivistien haluamaksi. Pitäkää kuitenkin mielessä, että tämä on pelkkä välivaihe matkalla kohti järeämpiä ja perusteellisempia uudistuksia. Kun tämä käsillä oleva uudistus juridisen sukupuolen vapaasta itsemäärittelystä ja ulottamisesta myös alaikäisiin on heilahtanut läpi, aletaan pian vaatia seuraavia uudistuksia, mm. hormoni- ja leikkaushoitojen ulottamista alaikäisiin ja lopulta lapsiin. Kun oikein juridisen sukupuolen voima on valtion legitimiteetillä saatu taakse, on siinä voimakas ase alkaa vaatia, että sukupuolikokemusta on alettava validoida mahdollisimman nopeasti myös kehonmuokkauksella alaikäisille. Transaktivistit ajattelevat, että heidän voimakkaasta ja kaiken alleen jyräävästä harhastaan tulee vihdoin ja viimein todellisuutta sitten, kun transimperiumi saavuttaa täydet mittasuhteensa ja joka ikinen sukupuoliepätyypillinen ”väärin määritelty” ihminen on lapsia ja nuoria myöten transiutettu.

Kun muu yhteiskunta olisi pikkuhiljaa mielihyvin luopumassa sukupuolistereotypioista ja niiden kahlitsevuudesta ja rajoittavuudesta, transaktivistit takertuvat noihin stereotypioihin kynsin hampain ja tekevät kaikkensa, jottei niistä vain vahingossakaan päästettäisi irti. Kaikki stereotypioista poikkeavat täytyy äkkiä aivopestä ja ”korjata”. Miksi?

KOSKA TRANSAKTIVISTIEN KOKO IDENTITEETTI PERUSTUU NOIDEN STEREOTYPIOIDEN OLEMASSAOLOLLE, NIIHIN TARRAUTUMISELLE JA NIIDEN TOISINTAMISELLE.

Transaktivistit ovat syvästi onnettomia ja epätoivoisia ihmisiä, joiden koko elämä ja identiteetti perustuu keinotekoisten sukupuoliroolien olemassaololle. He vaeltavat vaikka maailman ääriin etsiessään epätoivoisesti edes jonkinlaista hyvän olon häivän siemausta.

Heidät määriteltiin väärin.