Minkä ikäisenä tiedostin olevani homo?

Homoseksuaaleilta kysytään usein: "Minkä ikäisenä tiedostit olevasi homo?" Tämä on itse asiassa varmaan kaikkein yleisin yksittäinen homoseksuaaleille esitettävä kysymys homouteen liittyen.

Kysymykseen vastaaminen ei ole yksiselitteisen helppoa. Olen itse paikantanut ensimmäisten homoseksuaalisten tuntemusten ilmaantumisen siihen aikaan, kun olin noin 9-10-vuotias. Ne ensimmäiset signaalit eivät olleet sanan varsinaisessa merkityksessä seksuaalisia vaan pikemminkin eräänlaista määrittelemätöntä vetovoimaa, jota en osannut sanallistaa, mutta joka oli olemassa hyvin väkevänä. Aloin tiedostua siitä, että en pysty ihastumaan esimerkiksi luokallani oleviin tyttöihin. Muut pojat jauhoivat tytöistä koko ajan, mutta minua ei kiinnostanut. Kaveerasin tosin tyttöjen kanssa aktiivisesti, ja tytöt aina hyväksyivät minut osaksi porukoitaan. Poikaporukoissa en viihtynyt, vaikka minulla myös poikia kaverina tuolloin oli. Miehissä ja pojissa kuitenkin jokin vain veti puoleensa, vaikken osannut sitä vielä mitenkään sanallistaa tai jäsentää tai seksuaalissävytteiseksi mielenkiinnoksi hahmottaa. Muistan, miten eräs isäni tuttava kävi joskus meillä kylässä, ja hän oli minusta aivan satumaisen komea. Katselin häntä aina sanattoman ihailun vallassa ja ajattelin, etten ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista (miehisessä mielessä).

Ensimmäisen kerran ihastuin luokallani olevaan poikaan 13-vuotiaana (olin siis seiskalla). Poika oli absoluuttisen hetero ja omissa kaveripiireissään hyvin suosittu, eli minulle kaikin mahdollisin tavoin saavuttamattomissa. En kuitenkaan mahtanut niille tuntemuksille mitään. Olin aivan huumaantunut, jos tämä poika joskus huomioi minua jotenkin tai hymyili minulle, vaikka tiedostinkin, etten ikinä voisi mitenkään "saada" häntä itselleni. Hellyttää muistella tätä. Ihastus lakkasi aikanaan, enkä sen jälkeen ihastunut enää luokallani oleviin poikiin. 13-14-vuotiaana (kasiluokalla) olin kuitenkin jo sen verran asioista tiedostunut, että pystyin nimeämään kokemani kiinnostuksen homoseksuaalisuudeksi. Tällöin voimakas seksuaalinen kiinnostus miehiin ja miehistä kiihottuminen oli myös jo täysin päivänselvää. Tuolloin oli vielä aika huonosti mitään pornosivustoja. Muistan jonkin sivuston (olen unohtanut nimen), jolla oli homoeroottisia novelleja, jotka luin varmaan sata kertaa. Kirjoitin eroottisia novelleja myös itse, tosin en julkaissut niitä koskaan missään. Oli myös muutamia kuvasivustoja, joita selasin. Yksi oli nimeltään ”Keskus-Video” tai jotain sellaista, ilmeisesti tuolloin Helsingissä sijainnut erotiikkaliike.

Ajatus siitä, että olen homo, oli tuohon aikaan todella ahdistava monestakin syystä. Sukuni ei tuolloin suhtautunut homouteen todellakaan mitenkään myötämielisesti, eikä suhtaudu edelleenkään. Homoille (erityisesti homomiehille) on ymmärtääkseni tyypillistä se, että kun nuorena tiedostuu homoseksuaalisista tuntemuksistaan, yrittää "pakottaa" itsensä ajatuksissaan heteroksi. Yritin minäkin. Mielikuvaharjoittelin kaikkea sellaista, että löydän itselleni vaimon, menemme naimisiin ja saamme lapsia. Yritin seksuaalisesti kiihottua naisista ja katselin joskus pornolehtiä ihan vain tässä tarkoituksessa. Muistan edelleen tarkalleen, millaisia kuvia eräässäkin pornolehdessä oli. Siellä oli yksi aukeama, jolla kaksi miestä suutelivat ja pitivät toistensa peniksiä käsissään. Kuva oli niin kiihottava, että meinasin läkähtyä aina sen nähdessäni. Pyrin kaikin voimin tukahduttamaan sen tuntemuksen ja keskityin katselemaan niitä naisten kuvia. Mitä tahansa teinkin, en vaan pystynyt pakottamaan viisaria värähtämään niistä naisten kuvista. En pystynyt pakottamaan itseäni kiinnostumaan tisseistä ja pilluista (homoutta on mahdotonta hakata ihmisestä pois, oli hakkaaja sitten homo itse tai joku muu).

15-16-vuotiaana aloin olla sillä tavalla varma asiasta, että pystyin myöntämään itselleni ja muille, mikä olen. Se ei todellakaan tullut ilmaiseksi, vaan tuo heteroksi pakottautuminen ajatusten tasolla kesti prosessina monta vuotta. Oli aina sellainen "kyllä tämä vielä menee ohi" -ajatusprosessi mielessä. Muistan, miten luin jostain koulukirjasta, että nuoruuteen saattaa kuulua ohimenevä homoseksuaalisuuden vaihe, mutta se menee yleensä ohi ajan myötä. Ajattelin, että minä olen varmaan sellainen. 15-vuotiaana oli kuitenkin aivan pakko kohdata se tosiasia, ettei kiinnostus miehiä kohtaan katoa, enkä voi pakottaa itseäni olemaan tuntematta sitä vetoa. Aloin kertoa silloisille kavereilleni asiasta. Ensin sanoin olevani biseksuaali, koska edelleen pidin kiinni siitä ajatuksesta, että pystyn vielä jonain päivänä kiinnostumaan naisista. Tiesin kuitenkin koko ajan sisimmässäni, etten ole biseksuaali, mutta kaapista tuleminen ensi alkuun bissenä oli helpompaa kuin täytenä homona tuleminen. Kaikki silloiset kaverini ottivat asian hyvin. Muutama myönsi myöhemmin, että asia oli alkuun ollut vaikea sulatella, mutta lopulta asia oli ihan itsestäänselvä.

Kuten todettua, ei sukuni suhtautunut homouutiseen kovin myötämielisesti. Monet tekivät selväksi, etteivät hyväksy tällaista "elämäntapaa" ja että minua pidetään yleisesti jotenkin kieroon kasvaneena. Eräs vanhempi sukulaiseni on uskossa (en tiedä tarkkaan, mihin ryhmittymään hän kuuluu) ja hän sanoi minulle monta kertaa rukoilevansa puolestani, että Jumala ottaisi tämän vääristymän pois minusta. Kuvitelkaa tuo lausuttuna Aina Inkeri Ankeisen äänellä. Ajatteli varmaan vain olevansa kiltti, huomaavainen ja jalomielinen. Kasvavalle ja identiteettikipuilevalle nuorelle teki kyllä eetvarttia kuunnella tuollaisia kommentteja. Aivan kuin siinä homoidentiteetin hyväksymisessä itsessään ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä. En yhtään enää muista, mitä tuolle rukoilijatanttaralle vastasin, mutta lopulta päädyin vain välttelemään häntä visusti. Tympeä akka muutenkin, muutkaan sukulaiseni eivät oikein pidä hänestä, koska hän sekaantuu jatkuvasti muiden asioihin ja rakastaa juoruilua Ulla Taalasmaan tyyliin. Noh, nykyään sukuni suhtautuu homousasiaan aika neutraalisti. Asiaa ei koskaan oteta mitenkään puheeksi, ja miksi pitäisikään, minun yksityisasianihan se on. Kuulin kerran erään toisen sukulaiseni voivottelevan, kun minä en koskaan saa omia jälkeläisiä. Ei jälkeläisten saaminen elämän ainoa tarkoitus voi olla. Voin olla monin muin tavoin yhteiskunnallisesti hyödyksi, vaikken biologisia jälkeläisiä saakaan. Ja eikö meitä taaperra tällä planeetalla jo ihan tarpeeksi paljon ennestäänkin? Planeetta natisee liitoksissaan jo nyt väestömäärän paljoudesta johtuen. Ihmisten pitäisi olla kiitollisia meille homoille, jotka emme lisäänny (ja jotka emme ylipäätänsäkään pysty seksuaalisissa suhteissamme lisääntymään, vaikka haluaisimmekin).

En usko, että kovinkaan monelle homolle homoudesta tiedostuminen nuorena on mikään miellyttävä yllätys. Monet päätyvät tuohon kuvaamani kaltaiseen kurimukseen, jossa yrittää pakottautua heteroksi ja käyttää hirveästi energiaa asian märehtimiseen. Se ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Edellisten sukupolvien homoista monet päätyivät kulissiheteroavioliittoon ja hankkivat perheen. Paljon traagisia kohtaloita. Tuo olisi minulle pahin mahdollinen painajainen, jonka ikimaailmassa voin kuvitella. Sitten on niitä, jotka tiedostuvat homoseksuaalisista tuntemuksista vasta vanhemmalla iällä. Tiedän paljon keski-ikää lähestyviä miehiä, joille tuli vasta neljänkymmenen rajapyykin ohitettua hieman yllätyksenä, että myös oma sukupuoli kiinnostaa. Olen keskustellut tällaisten miesten kanssa. Monet kertovat, että he periaatteessa tiedostivat homotuntemusten olevan piilevinä jossain olemassa, mutteivät uskaltaneet antaa itselleen lupaa niiden tulla selkeämmin esiin. Monet näistä selittävät olevansa biseksuaaleja, mutta yksi vaimon ja perheen hankkinut ja myöhemmin eronnut mies sanoi, että kyllä hän on aivan täysin homo. Hän kuvaili, miten "taustalla piilevä homous" oli lopulta vaan niin selvänä hänen edessään, ettei hän vaan voinut jatkaa itsensä kieltämistä ja asian alas painamista. Olisi täyttä helvettiä elää tuollaista elämää.

Minua on aina häirinnyt se, että homoseksuaalisuus on kokemuksena rinnastettu transsukupuolisuuteen. Homoseksuaalisuudella ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä. Kyse on kahdesta täysin eri ilmiöstä. Huolimatta siitä, että homot usein ensireaktionaan ajattelevat olevansa jotenkin vääränlaisia homouden vuoksi, ei homoudessa ole kyse mistään sellaisesta, että kokee oman kehonsa vääräksi. Homoseksuaalisuus kohdistuu ihmisestä itsestään ulospäin, toisiin ihmisiin. Transsukupuolisuus kohdistuu ihmiseen itseensä ja muut ihmiset liittyvät siihen sillä tavalla, että transille aiheutuu dysforiaa, kun muut eivät kohtaa ja kohtele häntä hänen väärään kehoon harhailleen sukupuolisielunsa mukaisesti. Homo ei ajattele olevansa "väärä", kuten transit. *) On ollut alun perinkin koko transliikkeeltä idioottimaista takertua homojen oikeuksia ajavaan liikehdintään ja ajaa tavoitteitaan homojen siivellä. Homot eivät ole halunneet mitään muuta kuin elää rauhassa, transit pyrkivät muuttamaan koko yhteiskunnan oman maailmankuvansa mukaiseksi. Siinä transit ovat tehneet elämänsä mokan, kun he alkoivat määritellä homoseksuaalisuutta uusiksi transideologian pohjalta. Homoseksuaalinen kiinnostus kohdistuu toiseen ihmiseen, joka on samaa sukupuolta. Homoseksuaalinen kiinnostus ei kohdistu vastakkaista sukupuolta olevaan yksilöön, oli hänellä minkälainen identiteetti hyvänsä. Emme koe vetoa kenenkään genderperformanssiin ja immateriaaliseen sukupuolisieluun vaan toisiin samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Nykyajassa on jotenkin tragikoomista se, että vaikka tätä samaa virttä on veisattu vuosikymmenet, on jokaisessa ajassa aina oma porukkansa, jolle asiaa täytyy yhä uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan vääntää rautalangasta. Oli porukka ja aikakausi mikä hyvänsä, niin perustavoite lähtee aina siitä, että homot täytyy jollain keinolla eheyttää ja painostaa heidät sisällyttämään deitti- ja seksipooliinsa vastakkaisen sukupuolen edustajia.

*) Oma lukunsa ovat tietysti ne homoseksuaalit, jotka reaktiona homovihamieliseen ympäristöön kehittävät itselleen transidentiteetin. En käsittele ko. aihetta nyt kuitenkaan tässä sen enempää.

Jos transit tosissaan kuvittelevat voivansa vääntää homoseksuaalisuudesta identiteettiperustaisen ja genderperformanssiin kohdistuvan kiinnostuksen konseptin, niin I have news for you: ei tule tapahtumaan. Pankaa toisianne ja jättäkää homot rauhaan.

Olen oikeasti todella, todella kyllästynyt tähän kaikkeen. En jaksaisi miettiä näitä asioita jatkuvasti, mutta meni minne tahansa, törmää tähän asiaan jossain muodossa. Transeja ei pääse pakoon minnekään. Minulta on mennyt tämän asian takia pilalle muutamia tärkeitä ja rakkaita harrastuksia, koska genderspeshulit ovat tunkeneet ko. harrastuspiireihin ja tehneet kaikesta siellä oman show’nsa pronominivouhotuksineen ja moninaisuusvalistuksineen. Ei voisi vähempää kiinnostaa mennä vapaa-ajallaan johonkin itselleen mieluisaan juttuun ja joutua kuuntelemaan siellä ulinaa transfobiasta, ulossulkemisesta ja syrjinnästä. En yksinkertaisesti jaksa sietää genderspeshuleita ja heidän naurettavaa haihatteluaan, gendertuputustaan ja muita sukupuoliaan enää yhtään vitun missään. Muutenkin haluaisin vain elää kaikessa rauhassa joutumatta käyttämään aikaani kaikkeen transperseilyn vastustamiseen. Siitä unelmasta olen jo luopunut, että homot saisivat omat tilansa, tilaisuutensa ja deittiappinsa takaisin. Transit tunkevat niihin mitään kyselemättä ja valtaavat kaikki homojen aikaisemmat paraatipaikat itselleen. Ainoa keino on perustaa ja ylläpitää maanalaisia homoverkostoja, joihin transeilla ei ole mitään asiaa. Siitä aiheutuu ylimääräistä vaivaa, mutta eipä oikein muitakaan vaihtoehtoja ole. (Noihinkin verkostoihin ilmaantuu aina välillä jotain laupiaana samarialaisena esiintyviä wokemiehiä, jotka lässyttävät transinklusiivisuudesta ja siitä, miten transmiehet pitää ottaa osaksi homojen keskinäiskulttuuria. Hohhoh. Häivyn saman tien hippulat vinkuen joka ryhmästä, jossa joku alkaa mussuttaa tuollaista skeidaa.)

Homona eläminen on loppujen lopuksi aika jees, vaikka siinä joitain varjopuolia onkin. Voisin joskus myöhemmin kirjoittaa noista varjopuolista tarkemmin. Hyviä puolia homoudessa toki on enemmän. Paras puoli on se, kun saa koskea toiseen mieheen ja tehdä hänen kanssaan kaikenlaista kivaa, hehheh. Miehen lähellä oleminen on taianomainen kokemus. Sitä on vaikea sanallistaa, mutta jotain omituista magiaa siinä on, kun äijä pitää sylissä ja painaa rintaansa vasten. Puhumattakaan kaikesta muusta. On se kyllä aika hemmetin ihanaa, ei käy kieltäminen. Heterosuhteissa ei voi kokea mitään sellaista, mitä vain kahden miehen välillä voi toteutua ja tapahtua.

Oli aika muinen lasna, jolloin olisin antanut mitä tahansa voidakseni muuttua heteroksi. Aikuisiällä olen kuitenkin aina kokenut, etten ikimaailmassa vaihtaisi tätä kokemusta pois mistään hinnasta. Tässä on jotain niin arvokasta ja maskuliinisella tavalla herkkää, että se saa joskus miltei pakahtumaan jostain määrittelemättömästä onnen tunteesta. Oltiin homoudesta ja sen mahdollisesta "luonnottomuudesta" mitä mieltä hyvänsä, niin tässä kukaan ei vahingoitu millään tavalla. Rakkautta ei voi olla liikaa. Kyllä minä teistä äijänvonkaleista ja karvaturreista vaan niin tykkään, vaikka onhan teillä toki ne rasittavatkin puolenne! (Vai meillä? Mitään en myönnä...)

Bokserikatto: "Homot" transmiehet men only -bileissä (osa 3)

Transien homofobia ja avoin homoviha on oikeasti aivan eeppisellä tasolla tällä hetkellä. Olen aikaisemmin käsitellyt asiaa tässä ja tässä tekstissäni. Bokserikatto tarkoittaa siis ilmiötä, jossa transidentifioituvat heteronaiset yrittävät päästä osaksi homomiesten seksielämästä ja keskinäiskulttuurista. Minulla alkaa ihan tosissaan olla viimeisetkin kärsivällisyyden rippeet loppu transien täysin käsiin räjähtäneeseen perseilyyn, mitä tulee homoseksuaalien vainoamiseen, syyllistämiseen ja painostamiseen deittailuun, suhteisiin ja seksiin transien kanssa, ja ylipäätään homomiehen/lesbonaisen identiteetin approprioimiseen. Homojen ja lesbojen olisi näiden tyyppien mielestä jonkin helvetin inklusiivisuusideologian vuoksi toivotettava transit tervetulleiksi omiin juttuihinsa joka ikisessä paikassa, aina, kaikkialla, ilman minkäänlaisia poikkeuksia ja ulosrajauksia. Homma lähti toki lapasesta jo aikoja sitten, kun niin sanotut "transbianit" (eli transidentifioituvat heteromiehet, jotka approprioivat naiseutta ja varsinkin lesbonaiseutta ja painostavat lesboja eheyttävään heteroseksiin transbianien kanssa) alkoivat järjestelmällisesti vainota lesboja ja tunkea heidän tiloihinsa ja tilaisuuksiinsa transiuden varjolla. Tämä on kuitenkin hieman eri asia, joten käsittelen sitä myöhemmin tarkemmin; tässä postauksessa keskityn homomiehiin, joka on oma välitön viiteryhmäni.

Näiden homojen juttuihin tunkevien transien röyhkeydellä ja siekailemattomuudella ei ole mitään rajoja. Vielä jokunen aika sitten ei ollut kovin yleistä, että transidentifioituvat heteronaiset tunkevat homojen tilaisuuksiin, mutta sitä on alkanut nyt tapahtua yhä enenevissä määrin. Kun homomiehenä etsiytyy miehille tarkoitettuihin mestoihin seuranhaku- tai muussa mielessä, niin joutuu nyt sietämään niissä naisten läsnäoloa ja lähentely-yrityksiä, niin netissä kuin livenäkin. Esimerkiksi Grindr-sovelluksessa (eli homomiesten seuranhakupalvelussa, joksi se on alun perin tarkoitettu ja perustettu) on jokin aika sitten otettu käyttöön "transinklusiivinen" politiikka. Kun apin lataa puhelimeensa, ruudulle tulee jokin genderteemainen tiedote siitä, miten kaikkien identiteetit ja sukupuolet pitää hyväksyä ja että Grindr on transinklusiivinen sovellus, joka on tarkoitettu myös transihmisille ja nonbinaryille seuranhakuun yms. lässynläätä inklusiivisuudesta ja kaikkien hyväksymisestä.

Minulle on hieman epäselvää, mitä "hyväksyminen" tässä tapauksessa tarkoittaa. Hyväksyn kyllä transihmiset ihan riemumielin ihmisinä ja olen aina hyväksynytkin, mutta tähän hyväksymiseen ei sisälly esimerkiksi ajatusta siitä, että minun pitää työntää kullini transidentifioituvan naisen sisälle, jotta hänelle tulisi siitä validoitu olo ja inklusiivisuusideologia olisi täytetty. Että sellaista "hyväksymistä". Kulliani saavat kosketella, hiplailla ja käsitellä vain toiset miehet. Kun kullini jonkun sisälle työnnän, niin se on toinen mies, joka kullin ottaa vastaan. Ja se onkin pyhä toimitus: koskea toisen miehen kulliin ja yhtyä häneen. Se on spirituaalinen ja taianomainen, maaginen, täydellinen kokemus, kauneinta mahdollista maailmassa, kun mies koskettaa toista miestä ”sinne” ja ”sillä” tavalla ja kun saa ylipäänsä koskea jotain niin jumalallisen ihanaa kuin toista miestä, tai kun saa edes katsoa häntä ja hänen uskomatonta kauneuttaan. Ne lihakset, ne karvat, se kulmikkuus, uhkea ylväys ja uljaus. Mies on niin kaunis olento, että järki lähtee ja henki salpautuu pelkästä ajatuksesta. Maailmassa ei ole mitään niin miellyttävää katseltavaa ja kosketeltavaa kuin miehet, äijät. Sitä homous tarkoittaa. Että mies tykkää katsoa ja koskea toista miestä ja tehdä hänen kanssaan seksuaalisia asioita ja nauttii toisista miehistä. Mitä tähän tulee, niin naiset ja transmiehet eivät tule lähellekään minun kulliani yhtään missään olosuhteissa. Hyi helvetti, näpit irti ja painukaa hemmettiin. (Naiset ovat muuten joskus baarissa vain ihan ykskaks tulleet kourimaan haaroväliäni. Yhtäkkiä tunnen, kun joku kourii vehkeitä ja yrittää kännisesti suudella samalla. MIKSI?) En tietenkään tarkoita tällä, että naiset olisivat mielestäni rumia ja vastenmielisiä olentoja, mutta en pysty kokemaan seksuaalista vetovoimaa naiskehoisia ihmisiä kohtaan, vaikka kuinka yrittäisin pakottautua siihen. Minua ei vain ole ”ohjelmoitu” niin. Minut on ohjelmoitu himoitsemaan toisia miehiä. Ajatuskin siitä, että nainen koskisi minuun seksuaalisesti ja vielä odottaisi minun tekevän hänelle jotain seksuaalista, saa minut ymmyrkäisen pakokauhun valtaan. Seksuaalista suuntautumista ei voi hakata tai manipuloida ihmisestä pois. (Tai siis muuttaa sitä muuksi kuin se on.)

Noh, kun perustietojaan sitten naputtelee Grindrin järjestelmään, pitää valita valikosta tai itse kirjoittaa näkyville omat pronomininsa (niitä ei tosin ole pakko laittaa perustietoihinsa näkyville). Sinne on listattuna kaiken maailman xe/xer- ja qcrzxhe/qcrzxhem-vaihtoehdot. Siellä on myös sukupuolivaihtoehtoina valikossa vaikka mitä mielikuvitussukupuolia. Kun sovellusta ja muiden käyttäjäprofiileja sitten selaa, niin aivan yhtenään tulee vastaan "gay trans maneiksi" itseään luonnehtivia naisia, jotka ovat osittain tai "kokonaan" muokanneet kehojaan homomiehen sukupuolisieluaan vastaavaksi. Olen tyrmistynyt siitä, miten paljon onkaan noita heteronaisia, joilla on fetissi homomiehistä. (Myös autogynefiilien suuri määrä ja ilmiön yleisyys on varsin hämmästyttävä.) Aiemmin he keskittyivät lähinnä kuluttamaan yaoita, shounen-aita ja muuta homofantasiaa pikkarit märkinä ja hengailivat omilla forumeillaan, mutta nyt he yhä aggressiivisemmin tunkevat mukaan homomiesten tiloihin ja tilanteisiin ja yrittävät siellä vaatia fantasioidensa ja kuluttamansa fiktion mukaista kohtelua homomiehiltä. He ihan oikeasti kuvittelevat, että homomieheys on sellaista kuin fiktiossa kuvataan; he suuttuvat meille siitä, kun emme todellisuudessa käyttäydykään fiktiossa kuvatulla tavalla. Mitä tulee vielä Grindriin, niin jos siellä ilmaisee esimerkiksi tiedoissaan jollain tapaa, ettei etsi eikä halua transihmisiä kumppaniksi tai edes juttuseuraksi tai muuta sellaista (eli ei pidä heitä potentiaalisina kumppaniehdokkaina vaan haluaa vain aitoja biomiehiä, joilla on aito, mehevä lerssi), niin Grindr voi bannata käyttäjän sieltä kokonaan, koska "transfobia". Transien rajaaminen ulos seuranhausta tulkitaan siis homomiesten omassa deittisovelluksessa transfobiaksi, syrjinnäksi ja sortamiseksi jne., koska jonkin mystisen maailmankaikkeuden lain mukaan kaikkien on pakko olla kiinnostuneita transihmisistä ja deittailla ja harrastaa seksiä heidän kanssaan, vaikka sitten itkien ja hampaat irvessä.

Tsiigaillaanpa joitakin esimerkkejä homomiehiksi itsensä kokevien transidentifioituvien heteronaisten toilailuista. Minulla on tällä hetkellä sen verran väkevät antipatiat näitä läpimätiä saatanan runkkareita ja homofoobeja kohtaan, etten säästele sanojani, joten pahoittelen jo nyt, jos kielenkäyttöni on tässä tekstissä rajua.

Tämä "transfagiksi" itseään luonnehtiva @itsjacksonbbz on "homo" transmies ts. transidentifioituva heteronainen, joka Twitterissä rehentelee reissullaan homomiesten saunaan. Hän kuvailee, miten hänellä oli voimaantunut olo, kun hän käveli ympäriinsä saunassa lettu levällään, koska suoraan sanoen hän on nähnyt enemmän vaivaa oman mieheytensä eteen kuin yksikään siellä olevista cissuista.

Miettikää. Itsensä mieheksi kokeva, hormoneilla jonkin verran miehen näköiseksi muokkautunut heteronainen tunkee homomiesten saunaan ja kävelee siellä alasti ympäriinsä saaden tuosta kokemuksesta jotain gendereuforiaa ja validaatiota ja lisäksi päivänselviä kiksejä siitä, että on siellä luvattomasti. Träns raits aar hjuumän raits. Hän saa aivan verrattomia kiksejä nimenomaan siitä, että paljastelee ja tyrkyttää itseään ja alapäätään homomiehille. Aivan kuin homot olisivat jotain pakotettuja statisteja näiden naisten identiteettilarppailuissa ja gendersekoiluissa. Ajatus siitä, että homot eivät saisi rauhassa toteuttaa seksuaalisuuttaan keskenään ja ketään häiritsemättä (ja ketään mitenkään toiminnallaan vahingoittamatta), on postmoderni homofobian muoto, joka pohjautuu ajatukseen siitä, että ihminen voi määritellä oman identiteettinsä fyysistä todellisuutta ja kehollisuutta myöten; jos nainen kokee olevansa mies ja homo, niin hänet on nähtävä itsemääräämisoikeuden myötä miehenä ja homona, koska hän sanoo olevansa sitä. Oikeilta homomiehiltä ei tarvitse tässä katsomuksessa kysyä mitään, meidän voidaan vain olettaa mukisematta hyväksyvän ajatuksen siitä, ettei seksuaalisuudellamme ole materiaalista ja lihallista pohjaa vaan seksuaalisuutemme on muokattavissa oleva konstruktio, joka voidaan kokonaan uudelleenkäsitteellistää transien maailmankuvan pohjalta. Meidän on pakko panna transien kanssa, jotta transit voivat kokea olevansa validoituja sukupuolisieluineen kätilöiden väärin määrittelemissä kehoissa. Transien maailmankatsomus on sellainen, että homoseksuaalisuutta ei fyysisessä, lihallisessa muodossaan voi olla siinä olemassa. Siinä yhteiskuntajärjestyksessä, jota transit kaikin voimin tavoittelevat, ei homoseksuaalisuutta yksinkertaisesti voi olla olemassa. Homoseksuaalisuus muistuttaa transeja siitä, että he eivät kuitenkaan ole aivan täysin sitä sukupuolta, jota kokevat olevansa ja jonka yksilöä muistuttavaksi yrittävät kaikin keinoin fyysisesti muokkautua. Keinotekoisesti. En tiedä, onko tämä traagista vai ei; homoseksuaalien kannalta ei ole, koska meillä ei ole minkäänlaista velkaa tai velvollisuutta olla transidentifioituvien naisten kanssa minkäänlaisissa tekemisissä, olivat he asiasta mitä mieltä hyvänsä.

Tässä yksi tyyppiesimerkki noista transidentifioituvista naisista, joita tulee vastaan mm. Grindrissä ja muissa homojen seuranhakusovelluksissa. Intersektionaalisuusideologian mukaisesti heillä on aina pronominit näkyvillä bioissaan (näillä he/him), he kutsuvat itseään gay trans maneiksi tai queereiksi tai milloin miksikin, mitä ilmaistaan noilla genderkultin vajakkiuustermeillä. Usein heillä on naamassa heiveröiset testoviikset, muutama parranhaiven ja jonkin verran madaltunut testoääni (josta kuitenkin kuulee selvästi, että puhuja on nainen), aivan helvetillisen ruma töyhtöhyyppä- tai sivusiilikampaus ja hiukset värjätty shokkivärillä, mustaa kynsilakkaa ja epämääräiset, usein tummasävyiset meikit lärveissään. Rumista mastektomia-arvista nyt puhumattakaan (litteä rintakehä tekee miehen!). Heillä usein myös roikkuu kymmenen kilon painoinen septum nenässään. Tällä habituksella he ajattelevat tulevansa homoseksuaalisten miesten silmissä varteenotettaviksi kumppaniehdokkaiksi, koska heidän maailmankuvansa mukaan romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti toisen ihmisen immateriaaliseen identiteettiin, ei siihen, mitä hänellä on (tai ei ole) jalkovälissä. Tätä he myös jauhavat joka helvetin paikassa suut ja silmät täyteen, että on "transfobiaa", "syrjivää" ja "ulossulkevaa" rajata kiinnostuksensa vain tietynlaisin elimin varustettuja yksilöitä kohtaan, koska transmiehet ovat ihan yhtä lailla miehiä kuin kaikki muutkin miehet. Håhhåh, sanon minä, vanha kunnon kullinimijä (ja taitava olenkin). Tällä kaasuvalottamisella he ajattelevat luovansa uudenlaista homokulttuuria, jossa ei ole enää "genitaalipreferenssejä" ja "sukuelinfetissejä", eli homomiehet eheytetään ulos irstaasta kullifetissistään painostamalla heidät (meidät) eheyttävään heteroseksiin transien kanssa. Aivan kuin homomiehet olisivat transmiehille velkaa jotain tai meillä olisi jokin hämärä velvollisuus sisällyttää transmiehet suuntautumiseemme ja keskinäiskulttuuriimme ja katsella, kun nämä kävelevät katastrofit haahuilevat lettu levällään ympäriinsä esim. homosaunoissa. Miten pimeää näiden ihmisten ajattelu voi olla? He saavat perverssiä mielihyvää toisten ihmisten häiriköimisestä. Ja sitten vielä ihmettelevät, kun heidät kierretään kaukaa.

Toinen tyyppiesimerkki homoja fetisoivasta heteronaisesta, jolla on joku uhkea trans+queer-gender. Että oikein maskuliinisuusopinnot ja eroottisia piirroksia! Wow, CV:llä pääsee varmaan heittämällä Royal College of Art -yliopistoon tai vastaaviin. En ole tarkemmin tutustunut tuotantoonsa, mutta kuvakaappaus tuli jossain vastaan.

Hold your little gay men close tonight. Miksi nämä skitsofreniaoireitaan ja mielenterveysongelmiaan avoimesti esittelevät vastenmieliset naiset kuvittelevat puolta sekuntiakaan, että homomiehet haluaisivat olla heidän lähellään yhtään missään mielessä ja olosuhteissa?

Tässä sitten taas transidentifioituva nainen, Maia Forest nimeltään, selittää käyneensä queerystäviensä kanssa pitämässä hauskaa homoklubilla, mutta siellä oli tullut yllätyksenä, että paikalla olevat valkoiset gym-bro-cishomokundit kiinnittivät tilaisuudessa huomiota ainostaan toisiinsa, siis toisiin miehiin. Hän selittää myös jotain vitun paskaa siitä, miten ärsyttävää on, kun valkoiset gym-bro-cishomokundit ignoraavat kaikki queerit, jotka eivät ole näiden treenattujen kuumiksien kaltaisia lihaskimppuja (tai jotain). Bones Jackson on trans-queerina harmissaan siitä, miten tilanne on aivan samanlainen myös Grindrissä, minä en tosin ihan ymmärrä, mitä hän tarkoittaa tällä: I am begging for any gay of substance. On muuten itse asiassa ihan totta, että homopiireissä on aika tiukkoja ulkonäköstandardeja, ja tämä gym-bron käsite on ihan todellinen; treenatut ja lihaksikkaat homomiehet eivät useinkaan kelpuuta kumppaneiksi esimerkiksi vähänkään ylipainoisia miehiä tai ylipäätään miehiä, jotka eivät näytä samalta kuin alusvaatekuvastojen salskeat, lihaksikkaat sixpackmiehet. Esimerkiksi minä olen ulkoisesti "harmaavarpushomo", jolla ei ole mahkuja päästä noiden adonisten pöksyihin, koska en ole treenattu ja salskea alusvaatemallistokaliiperin homppeli. Mutta: tämä on käsitteellisesti täysin eri asia kuin se, että homomiehet eivät kelpuuta transmiestä kumppaniksi, koska transmies ei VITTU SOIKOON ole mies siinä merkityksessä, miten mies ja mieheys homomiesten keskinäistodellisuudessa nähdään ja ymmärretään. Mikään ei toki estä transmiehiä kokemasta itseään niin miehiksi kuin ikimaailmassa vain haluavat ja kykenevät ja sitten heilumasta omissa tiloissaan keskenään ihan miten lystäävät, mutta homomiesten keskinäistodellisuudessa tuo miesilluusio pirstaloituu aina ja täysin armottomasti. Olen jo miljoona kertaa jankannut tätä samaa asiaa, mutta sitä ei voi tähdentää kylliksi. Meidän on pakko vetää raja johonkin. Minun leiritulteni äärellä se vedetään homoseksuaalisuuteen. En pidä misogynistisestä ja naisia halventavasta kielenkäytöstä, mutta näillä vitun ämmillä ei ole kerta kaikkiaan mitään asiaa meidän seksuaalisuuteemme millään kuviteltavissa olevalla mittarilla tai asteikolla.

Noh, sitten lopuksi vielä tämä pillunkantoteline lässyttää, että nämä cis gay -gym-brot ovat parhaimmillaankin lähinnä tylsiä (happamia, sanoi kettu), huonoimmillaan alentuvia, ulossulkevia, tuomitsevia ja transfobisia. Transfobiaa, blaa blaa, lässyn lässyn, sössönsöö, mussun mussun, länkyti länkyti. Ja pronominit, genderpaska ja transliput liehuvat näidenkin tyyppien bioissa tuttuun tapaan. On se ironista, että niin tylsinä, ulossulkevina ja ties minä kuin transit meitä pitävätkin, heillä on jokin täysin käsittämätön päähänpinttymä ja pakkomielle siitä, miten meidät on kerta kaikkiaan saatava deittailemaan ja panemaan transien kanssa. Ja heille tulee yllätyksenä se, että kun he tunkevat meidän tiloihimme ja tilaisuuksimme, olemmekin homoja ihan oikeasti ja kiinnitämme huomiota vain muihin paikalla oleviin miehiin, emme transidentifioituviin naisiin, joilla on yaoin ja shounen-ain vuosikausien kulutuksen tuloksena kehkeytynyt vääristynyt käsitys siitä, mitä homous ja homomieheys on.

Transien homoviha on tällä hetkellä sillä tasolla ja sitä kaliiperia, että he näyttävät sen koko muulle maailmalle täysin avoimesti. Peittelemättä. Transit ovat tuoneet ehdan homofobian takaisin (vaikkei se missään vaiheessa kokonaan pois ole mennytkään), salonkikelpoistaneet sen ja vieneet koko homman aivan uudelle tasolle, jossa meistä puhuminen dehumanisoivasti ei ole vain hiljaisesti hyväksyttyä vaan myös suotavaa ja juhlittua. Transit eivät lainkaan arkaile myöntää avoimesti sitä, että haluavat fyysisesti pahoinpidellä homoseksuaaleja, koska emme kelpuuta kumppaniksi tietyn ihmisryhmän edustajia seksuaalisen suuntautumisemme vastaisesti. Transit vyöryttävät väkivaltafantasioitaan esim. Twitterissä ja Redditissä täysin avoimesti, ja heidän väkivaltafantasiapostauksiinsa tulee kymmeniä, satoja, jopa tuhansia tykkäyksiä. Heitä ihannoidaan ja tsempataan ja yksissä tuumin huudetaan homoseksuaaleille rangaistuksia ja meidän tarvitsevan lyömistä ja uudelleenkouluttamista.

Joku Twitterin transsekopää julistaa, miten vuodesta 2022 tulee homojen hakkaamisen vuosi. Miten "cishomomiehet" puhuvat tosi paljon "poikapillusta" ottaen huomioon, miten he eivät suostu panemaan ihmisiä, joilla on aktuaalinen pillu. 43 200 tykkäystä! o_O

Miten ihmeessä olemme muutamassa vuodessa päätyneet näin käsittämättömään ja absurdiin tilanteeseen? Ja miksi tämä valtaväestön hiljainen hyväksyntä, kun homojen hakkaamisen riemua toitotetaan turuilla ja toreilla ilman minkäänlaisia pidäkkeitä? Puhumattakaan lesbo- ja TERF-vihasta yms. Miksi ihmiset eivät nouse laajemmin sanomaan näille ihmisille, että tuollainen käyttäytyminen ei ole OK ja että heidän täytyy lopettaa tuo psykoottinen sekoilu? Kenen mielestä ylipäätänsäkään on millään tasolla normaalia, että joku fantasioi tietyn ihmisryhmän edustajien pahoinpitelemisestä ja julistaa avoimesti, että haluaisi hakata heitä, ja samanmieliset hurraavat taustalla soihtuja ja talikoita heilutellen?

Ihmiset: Ymmärrättekö te, että tuollainen käytös satuttaa meitä homoseksuaaleja vakavasti? Me olemme tuntevia ja herkkiä ihmisiä, jotka emme mahda seksuaalisuudellemme mitään. Me emme mahda sille mitään, ettemme PYSTY tuntemaan romanttista ja seksuaalista vetoa naiskehoisia ihmisiä kohtaan, oli heillä minkälainen uljas erikoisidentiteetti ja houkutteleva miespillu hyvänsä. Miksi annatte transien kohdella meitä tällä tavoin, ettekä nouse puolustamaan meitä, jotka emme ole tehneet kenellekään mitään pahaa? Ei ole syntiä tai transfobiaa olla haluamatta suuntautumisensa vastaista suhdetta ja/tai seksiä. Joskus kauan sitten kuvittelin, ettei minun tarvitsisi vääntää rautalangasta (tai ratakiskosta) tätä vitun shaibaa enää, mutta kuten olemme tulleet huomanneeksi, eivät homofobia ja homoviha itse asiassa näemmä koskaan katoa mihinkään, ne ottavat vain uuden muodon ja asettavat uudenlaisen naamion kasvoilleen. Aiemmin homofobia tuli ns. kristilliskonservatiivien taholta, mutta mitä tulee nykyiseen liberaalivasemmistolaisten radikalisoituneeseen homofobiaan transien ja heidän tukijoidensa taholta, niin nykyinen homofobia on moninkertaisesti vahingollisempaa. Tunnen oloni täysin saarretuksi ja poliittisesti kodittomaksi. Tuntuu, ettei voi mennä minnekään ilman että joutuu tekemisiin tämän SAATANAN PASKAN KANSSA.

En pyydä tässä elämässä paljoa: ainoastaan, että minä ja seksuaalisen viiteryhmäni edustajat saisimme vain olla rauhassa. Ei tämä VOI olla liikaa pyydetty? Transien ja heidän tukijoidensa täytyy keksiä tähän ongelmaansa jokin toisenlainen ratkaisu kuin yrittää väkisin pakottaa homoseksuaalit deittailemaan ja panemaan itseään. Ei ole homojen ongelma, jos transien on vaikeaa löytää itselleen mieleistä ja transeja himoitsevaa seuraa. Ratkaisu transien seuranhakuongelmiin ei ole se, että homoseksuaalien keskinäiskulttuuri ja homoseksuaalisuuden käsite murskataan. Murskaajina eturintamassa toimivat vieläpä entiset homojärjestöt (kuten Seta ja Englannissa Stonewall), jotka ovat kaikki täysin transien ja genderkulttilaisten vallassa. Homot on savustettu niistä pihalle aikoja sitten. Homojen entiset järjestöt ovat nykyään homojen eheyttämisjärjestöjä, eivät mitään homojärjestöön päinkään. Olen jo kauan sitten luopunut toivosta, että transeille ja heidän allyilleen itselleen voisi tässä asiassa puhua järkeä. He ovat aivan liian pohjattoman sekaisin, että heidän olisi mahdollista edes laidasta nakertaen ymmärtää meidän pointtiamme siitä, että suhteisiin ja seksiin painostaminen identiteettipolitiikan varjolla ei ole hyväksyttävää vaan vahingoittaa meitä suuresti. Siksi vetoan siihen hiljaiseen yleisöön, joka esimerkiksi näitä minun tekstejäni lukee: tehkää jotain, jos saatte siihen tilaisuuden. Kun näette tätä transien masinoimaa homojen painostamista ja syyllistämistä ja eheyttämisyrityksiä (esim. "mielen avartaminen" eheyttävälle heteroseksille transien kanssa), niin ilmaiskaa, että se ei ole hyväksyttävää käytöstä. Kieltäkää heitä käyttäytymästä noin, koska he eivät kuuntele meitä homoja, he näkevät meissä pelkästään välinearvoa. Transit näkevät meidät vain oman identiteettiorgiointinsa resurssina, jossa homomiehen/lesbonaisen vamppaaminen deittailu- ja seksikumppaniksi on ylin mahdollinen validaation muoto ja transien ultimaattinen fantasia.

Kenenkään velvollisuus ei ole toimia toisen ihmisen identiteettiperformanssin täydentäjänä ja mahdollistajana, ellei sitten tee sitä vapaasta tahdostaan. 

Lopuksi vielä pari esimerkkiä transien eheytysretoriikasta. Transmiesoletettu selittää, miten ymmärtää sen ja sen transmiehenä (en tiedä, mihin hän tuossa kommentoi). Cishomomiehet kohtelevat heitä kuin PASKAA ja tämä on kuulemma joidenkin ihmisten mielestä hyväksyttävää, koska "homot ovat läpikäyneet kaikkea jo tarpeeksi", mille tämä kusipää haistattaa vitut, koska transmiehet ovat myös tässä kuolemassa ja ovat aina olleet (tai ovat aina olleet olemassa), lopuksi jotain epämääräistä ulinaa mikroaggressioista, inkluusiosta ja olemassaolosta. Transithan kokevat olemassaolonsa mitätöimisenä sen, jos heitä ei transeina hyväksytä joka saatanan paikkaan ja asiaan, jonne he ikinä saavat päähänsä haluta mennä tai jota approprioida omiin identiteettitarpeisiinsa. Mitätöin "homojen" transmiesten olemassaolon, kun en halua panna heitä. En tiennytkään, että minulla on sellainen valta, että voin mitätöidä toisen ihmisen olemassaolon tekemättä yhtään mitään.

On se loukkaavaa olla miehistä seksuaalisesti kiinnostunut mies ja tarvittaessa haistattaa kunnolla paskat homoeheyttäjille, oli heidän tulokulmansa eheyttämiseen sitten mikä hyvänsä. Transeheytys ei millään tavalla poikkea esimerkiksi niistä 90-luvun homoeheytysoppaista, joissa mm. kehotettiin homopoikia totuttelemaan heterosuhteisiin hankkiutumalla suhteisiin "maskuliinisten tyttöjen" (whatever that means) kanssa. Silloin puhuttiin maskuliinisista tytöistä, nyt sitten maskuliinistetuista tytöistä. Kun tytölle kasvaa amisviikset ja muutama parranhaiven ja ääni vähän madaltuu keinotekoisen teston ansiosta + tissit leikataan irti, hänestä tulee maagisesti mies. Homomies tietenkin heti heppi tanassa kokee valaistuneen halun yhtyä tähän maskuliinistettuun tyttöön penetroitumalla hänen tihkuvaan miesluolaansa, koska hänellä on joku jänskä kanavoitu homomiesgender, joka on homomiehen salatuimman ja syvimmän halun kohde.

Tässä vielä tällainen makupala 26:lla tykkäyksellä. Bone ulisee, miten cishomomiehet jauhavat kaikitellen rakkaudesta ja hyväksynnästä, kunnes transmies astuu homomiehille tarkoitettuun tilaan. Transfoobit, jotka kommentoivat tähän, eivät koskaan tule tietämään miespillun ihmeistä.

Tässä pisteessä me olemme yhteiskunnallisesti, mitä tulee homoseksuaalien oikeuksiin, yksityisyyteen ja turvallisuuteen. Transidentifioituvat naiset kulkevat tiloissamme alastomina ja rehentelevät, miten ovat nähneet oman "mieheytensä" eteen "enemmän vaivaa" kuin kukaan meistä ummehtuneista cissuista. (Mitä tarkoittaa "nähdä vaivaa mieheytensä eteen"? Minusta on tullut mies, koska synnyin pojaksi ja kävin murrosiän läpi mieheksi. Täydeksi mieheksi, jolla on miehen värkit. Olihan siinä kasvamisprosessissa erinäistä vaivaa, mutta se ei ole sama asia kuin että nainen käy läpi keinotekoisen maskuliinistavan murrosiän ja tulee joksikin kuvitelmiensa epämääräiseksi muka-homomieheksi.) Transit syyllistävät meitä kuorossa seksuaalisuudestamme, johon ei sisälly ajatusta vastakkaisen sukupuolen kehollisuuden sisällyttämisestä seksielämäämme, olivat transmiesten miespillut sitten heidän itsensä mielestä miten ihmeellisiä hyvänsä. Transidentifioituvat naiset tunkevat tiloihimme, seuranhakupalveluihimme ja tilaisuuksiimme ja olettavat meidän olevan heistä kiinnostuneita, koska he ovat trans/nonbinary/queer/mitä helvetin vitun jumalaudan paskaa he ikinä keksivätkään väittää olevansa. Meitä syyllistetään genitaalipreferensseistä, selitellään että meillä on ulossulkeva ja syrjivä sukuelinfetissi, josta pitäisi mielellään opetella pois ja avartaa mieltään heteroseksille transien ja queerien kanssa. Meidän hakkaamisestamme fantasioidaan ja julistetaan, miten tarvitsemme uudelleenkouluttamista ja ansaitsemme väkivaltaa ja lyömistä. Tässä postauksessa on vain muutamia esimerkkejä, tuo viha velloo ympäri Twitteriä, Redditiä ja muita vastaavia mölysomeja valtoimenaan tälläkin hetkellä, ja määrä vain kasvaa koko ajan.

En välillä tiedä, miten päin tässä oikein pitäisi olla.

Straight is the new gay (+ Non-Bonery 1-7)

Copyright: Sinfest eli Tatsuya Ishida. Ishida on amerikanjapanilainen taiteilija, joka piirtää erittäin osuvia poliittisia verkkosarjakuvia, aiheenaan etenkin viime vuosina usein genderideologia. Kannattaa tutustua. Tykkään aihesisältöjen ohella tosi paljon hänen piirrostyylistään.

Minusta tuntuu toisinaan, että genderideologia on tarkoituksella suunniteltu ja pystytetty ihan vain naisten ja homoseksuaalien kiusaksi, työntämään meidät ikään kuin oman poliittisen liikehdintämme (feminismin aallot, LGB-aktivismi ja Pride, #metoo ja kaikki vastaavat) sisältä käsin takaisin marginaaliin, jonne kuulummekin.

On sinänsä kyllä nerokasta, että naisten ja homoseksuaalien rohkaistuessa vaatimaan oikeuksiaan yhä äänekkäämmin päättää joku wokeliberaaliporukka lopulta jossain, että hei, tukitaan noiden turvat muuttamalla kokonaan käsitteiden mies ja nainen merkitykset (ja samalla käsitteiden hetero, homo ja bi merkitykset). Sitten vallataan vaivihkaa kaikki mahdolliset sukupuoleen liittyvät poliittiset järjestöt ja väännellään siellä kaikki päälaelleen ja nurinpäin niin, että misogynistiset ja homofobiset miehet on kuin huomaamatta yhtäkkiä asetettu kaiken keskiöön ja alkuperäinen idea täysin vääristelty ja hävitetty. Handmaidenit, wokebrot, idealistiallyt ja muunsukupuoliset hurraavat vieressä, kun miehet jälleen kerran vievät riemusaatossa naisilta ja homoseksuaaleilta kaiken omaa identiteettiä ja määritelmiä myöten. Älkää akat ja etuoikeutetut hinttarit pullikoiko, tietäkää paikkanne, koska jos ette tiedä, niin me löydämme kyllä keinon osoittaa sen teille. Ja jälleen kerran se myyttinen valkoinen, lihaa syövä heteromies paistattelee jalustalla, tällä kertaa vain pinkissä koltussa, peruukki päässä, korkkarit jalassa ja KILL THE TERF -kylttiä heilutellen, koska miehet ovat kaikessa aina parempia – myös naisena olemisessa. Mies on parempi nainen kuin naiset itse. Itse asiassa mies onkin se oikea, aito, autenttinen, biologinen nainen, the one and only. Ja homoseksuaaliset miehet ovat jälleen kerran heteronaisten voimakkaan painostuksen kohteena, koska emmekö me nyt vieläkään ole ymmärtäneet, että homomiehellä ja rintansa poistattaneella amisviiksinaisella ei ole yhtään minkäänlaista materiaalista eroa.

Siis onhan tämä kaikki aatteellisella tasolla tarkasteltuna ihan helvetin nerokasta.

Nykyään homoseksuaalisuus on mausteisten ja narsististen heteroseksuaalien muodikas ja jännittävä queer-identiteetti. Nämä spicy straightit ovat kolonisoineet koko LGB-kulttuurin kauttaaltaan, väännelleet sen omaksi temmellyskentäkseen ja ajaneet homoseksuaalit ulos omasta viiteryhmästään. Sama porukka, joka sylki roiskuen rääkyy barrikadeilla intiaanipäähineistä, alkuperäiskansoista, Eskimo-jäätelöistä, identiteettien approprioimisesta, transnaisista ja ties mistä canceloiden porukkaa kuin heinää niityllä, ei näe minkäänlaista ongelmaa siinä, että naisista on tehty oman sukupuolensa subkategoria ja homoseksuaalisuus on käsitteellisesti katoutettu, koska homoseksuaalisuus tarkoittaa nykyään toisen ihmisen immateriaaliseen sukupuolisieluun ja jännägenderiin kohdistuvaa romanttista ja seksuaalista viehtymystä.

Ja auta armias, jos emme ole kaikesta tästä kyseenalaistamattomasti samaa mieltä ja hurraa onnellisina omalle eliminaatiollemme.

Muihin aiheisiin:

Minulla on nyt kolme pidempää kirjoitusta tekeillä, toivon saavani piakkoin valmiiksi. Aiheina se edelleen kesken olevan dysforiakirjoituksen toinen osa, transaktivismissa ilmenevät kultin ja lahkon piirteet sekä lisää transaktivismin paradokseja. Viimeksi mainituista on itse asiassa hyvin viihdyttävää kirjoittaa, koska materiaalia analysoitavaksi löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Varsinainen kultakaivos siis. Oudointa on se, että transien itsensä näyttää olevan täysin mahdotonta hahmottaa sitä, miten kosminen kognitiivinen dissonanssi värittää aivan kaikkea heidän toimintaansa, olemistaan ja aktivismiaan. Olen täysin varma, että suuri osa heistä on patologisia valehtelijoita. Kukaan mieleltään terve ihminen ei kykene pokkana valehtelemaan jatkuvasti aivan kaikesta mahdollisesta, sanomaan ensin yhtä ja sitten toista ja levittelemään täysiä epätotuuksia ilman, että se alkaa ennen pitkää ahdistaa häntä itseään. Tähän liittyen voisi jatkossa käsitellä myös erilaisia selviytymismekanismeja, joilla transaktivistit selittävät itseltään olemattomiin kaikki mahdolliset ristiriidat ja epäloogisuudet omassa toiminnassaan ja koko ideologiassaan. Yksi esimerkki tästä löytyy edellisen postauksen kommenteista, jossa kirjoitin seuraavasti (muokkailin hieman alkuperäistä):

Transit yrittävät selitellä kognitiivista dissonanssiaan olemattomiin muun muassa siten, että ”cisihmisyydestä” rakennellaan mahdollisimman tylsä ja ei-tavoiteltava kuva tai olemisen tila. Cissut ovat tyhmiä ja mistään mitään tietämättömiä ja asioita ymmärtämättömiä juntteja, jotka eivät vaan tajua. Älä ole tylsä cissu, ole uhkea ja uljas trans ja julista se koko maailmalle! Trans rights are human rights!

Transidentiteettejä glorifioidaan ja nostetaan jalustalle, yritetään hirveällä vaivalla rakentaa niistä jokin tavoiteltava ja ihannoitava VIP-ihmisyyden muoto. Tätä mielikuvaa sitten kaupitellaan epävarmoille, itseään etsiville nuorille, jotka on rakkauspommittamalla helppoa aivopestä ajatukseen progressiivisesta uudenlaisen ihmisyyden muodosta, jossa kaikki ongelmat ovat cissujen ja TERFien syytä ja yhteiskunnan transfobiaa. Ei ole enää mitään ongelmia, koska ne voi kätevästi ulkoistaa.

Konkreettinen esimerkki tästä glorifikaatiosta on se, että transit ovat erikseen kehittäneet ”cisgender”-lipun, jota voitte ihastella täällä. Kaksi harmaan sävyä kolmena raitana. Cissut ovat persoonattomia, harmaita ja ankeita, pelkkää paskasakkia, kaikki ihanat genderit sen sijaan värikästä ja mahtavaa eliittiä. Älä ole cissu, ole joku mahtava jännägender, niin elämästäsi ei rakkautta ja magiaa puutu!

Transien tsiljoonista selviytymismekanismeista saisi kirjoitettua kokonaisia kirjasarjoja.

Palataan asiaan piakkoin. Ja ISO kiitos kaikille, jotka käytte täällä aktiivisesti kommentoimassa ja keskustelemassa, se on itse asiassa bloggaamisessa kaikkein parasta. :)

Mukavaa elokuun loppua ja häämöttävää syksyä kaikille! Kohta päästäänkin jo viettämään kekriä.

Miksi lesbot eivät viehäty transnaisista?

Nyt ollaan jännän äärellä. Törmäsin sattumalta puolisentoista viikkoa sitten Twitter-lankaan, jossa joku mies (homo, ymmärtääkseni) selittää hyvin perusteellisesti ja seikkaperäisesti, mikä on syy siihen, etteivät lesbonaiset viehäty ”lesboista” transnaisista eli transidentifioituvista heteromiehistä. Screencappasin langan ja parhaat palat kommenteista tähän postaukseen. Ironistahan tässä on se, että mies selittää tämän asian eikä joku lesbo korkeimman omakätisesti; vähän niin kuin Matt Walsh manspleinaa feministeille transhulluudesta tällä hetkellä, kuin olisi itse keksinyt koko homman älyttömyyden kaksi minuuttia sitten. Noh, keskitytään nyt kuitenkin itse asiaan.

Tämä aihe on ollut kuuma peruna erityisesti viime vuosina transaktivismin raivotessa valtoimenaan ympäri länsimaita, joten on jo korkea aika, että joku tekee tämän asian tiimoilta kerta kaikkiaan selväksi sen, mitä selväksi tehtävissä on.

Pandora

Pandora's aquarium

She dives for shells

With her nautical nuns

And thoughts you thought

You'd never tell

Tori Amos: Pandora's Aquarium

Ensinnäkin. Nuo mainitut transidentifioituvat heteromiehet, joista monet käyttävät itsestään nimitystä transbian (trans + lesbian), eivät ole mikään viimeaikainen tai ylipäätään uusi ilmiö LGBTQIA-skenessä. "Lesbot transnaiset" ovat piinanneet lesboja ja häärineet heidän kimpussaan (tästä käytetään nimitystä cotton ceiling eli puuvillakatto) jo vaikka kuinka kauan. Vaikka minä olen tässä blogissa paljon paasannut "homojen” transmiesten homomiehiin kohdistamasta vainosta ja kyseisen ilmiön huomattavasta haitallisuudesta ja vastenmielisyydestä, on "lesbojen” transnaisten naisiin kohdistama vaino monestakin syystä paljon vakavampaa ja haitallisempaa. Naiskehoinen henkilö ei lähtökohtaisesti muodosta miehelle kummoistakaan fyysistä uhkaa, kun taas mieskehoinen henkilö on aina enemmän tai vähemmän uhka naiselle.

(Olen muuten nähnyt transidentifioituvien heteromiesten käyttävän lesboista halventavaa nimitystä cisbian, kun ovat tulleet lesbojen torjumiksi. Lesbothan ovat tehneet myriadeja kertoja selväksi, että heitä kiinnostavat nimenomaan toiset naiset, eivät naista larppaavat miehet kyrpineen tai avohaavoineen. Tämäkös transaktivisteja osaakin napakasti vituttaa.)

Transbianien mielestä heillä on jo muutenkin kaikki syyt olla raivoissaan kaikille maailman genitaalifetisistilesboille, mutta kun koko transbian-ilmiöön ja puuvillakattoon vielä yhdistetään pesunkestävä male aggression, joka ei transitiolla mieskehoisesta ihmisestä katoa mihinkään (mistä netti on enemmän kuin pullollaan todisteita), niin lesbot ovat ihan oikeasti yksi riskialttiimpia ryhmiä joutua miesten henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Transbianit eivät myöskään ole ensimmäinen saati ainoa lesboja vainonnut/vainoava miesten ryhmä. Lesboille on lauottu sen tyylisiä kommentteja kuin et vain ole saanut koskaan kunnolla munaa ja jos edes kerran suostuisit kokeilemaan miestä (tai transnaista), niin varmasti tykkäisit jne. historian alkuhämäristä lähtien. Heteromiesten ja transbianien tavassa puhua naisille ei ole yhtään minkäänlaista eroa, vain sanamuodot ja solvaukset vaihtelevat muodoltaan hieman (TERF on uusi bitch tai cunt ja niin edelleen). Miehet eivät jostain syystä kestä sitä, että on olemassa naisia, joiden romanttinen, seksuaalinen ja emotionaalinen elämä on miehistä riippumatonta ja toteutuu heillä vain toisten naisten kanssa/kesken. Joitain miesten alkukantaisia vaistoja tämä triggeröi tavalla, joka saa heidät yhä uudestaan ja uudestaan pyhän raivon valtaan ja liikekannalle huutosakkeineen. Toki miesten kyltymättömällä päihittämisen ja valloittamisen halulla on tässä kuviossa oma osuutensa.

Mainittu Twitter-lanka transnaisista viehättymättömistä lesboista on käyttäjän @craicedup (nimim. Definitely not Graeme) postaama. En muista koskaan aikaisemmin nähneeni tästä aiheesta näin tyhjentävää selvitystä, saati sitten vielä Twitter-pituudessa. Erityisen ilahduttavaa on aina se, kun kontroversiaaleihin ja ristiriitaisiin aiheisiin kantaa ottavat henkilöt perustelevat näkemyksensä eivätkä vain iske väitettä väitteen perään ilman mitään faktoja ja evidenssiä. Yritän omistakin näkemyksistäni puhuessani pitää aina tarkoin huolen siitä, että argumentoin pääväitteeni huolellisesti ja autenttisilla tosielämän tapausesimerkeillä havainnollistaen. Muutoin väitteiden esittäminen on yhtä tyhjän kanssa. Inhoan sellaista tietynlaista tunnepitoista, huomionhakuista ja provosoimaan pyrkivää mölinää, jossa se mölisemisen akti itsessään on itsetarkoitus, mutta mitään järkiperusteita ei heru vahingossakaan, vaikka niitä erikseen kysyttäisiin (koska niitä ei ole ollut mölisijällä alun perinkään). Craicedup käy langassaan perusteellisesti lävitse kaikki keskeiset ydinkohdat siitä, miksi lesboilla on "genitaalipreferenssi" ja miksi heidän on vaikeaa (mahdotonta) viehättyä transnaisista.

En nyt jaksa laiskuuttani suomentaa kaikkia tämän postauksen englanninkielisiä kuvakaappauksia, kuten yleensä teen. Craicedupin langan aloitus on joka tapauksessa seuraavanlainen:

Ennen kuin siirrymme varsinaiseen langan sisältöön, tässä joitakin muiden Twitter-käyttäjien (genderkriittisiä, lesboja ym.) reaktioita Craicedupin selontekoon:

Ihmiset eivät ole tyhmiä, he kyllä tajuavat, kuka puhuu asiaa ja kuka jauhaa paskaa. Keskivertoihminenkin osaa erottaa nämä kaksi toisistaan, jos viitsii edes vähän vaivautua perehtymään käsiteltävään asiaan, oli se mikä hyvänsä. Tarkoitan lähinnä asioita, jotka ovat poliittisesti kontroversiaaleja, toki muitakin. Valtaväestö ei myöskään todellaKAAN ole transaktivistien kanssa samaa mieltä heidän nykyisistä yhteiskunnallisista tavoitteistaan, vaikka transit mieluusti niin tahtovat ajatellakin. Sieltä oman, turvallisen kuplan sisältä, jossa vauvansinisenpinkit liput liehuvat ja glitter tunkeutuu jokaiseen ruumiinaukkoon, ei helposti näe laatikon ulkopuolelle, jossa se todellinen maailma makaa muuttumattomine lainalaisuuksineen. Transien ja heidän taustajoukkojensa näkee usein hyvin voitonvarmasti julistavan sitä, miten ”he ovat uusi normaali”. Jos transit (sillä tavalla, miten transihmisyys nykykäsityksen mukaan ymmärretään) olisivat uusi normaali, transien ei tarvitsisi räyhätä barrikadeilla lippuineen ja banderolleineen riehumassa ja rääkymässä sekuntiakaan.

Huvittaa myös se, miten mediassa marssitetaan joka viikko framille vähintään kaksikymmentä genderspeshulia, jotka jauhavat suut ja silmät täyteen omasta erityisyydestään, erikoislaatuisuudestaan ja uusista pronomineistaan höystettynä yhteiskunnan transfobialla ja kokemuksella näkymättömyydestä. Toinen väittää olevansa normaali, toinen tekee (tai luulee tekevänsä) itsestään tieten tahtoen niin epänormaalin ja speshulin kuin ikimaailmassa kykenee ja kirnuaa erityislaatuisuuttaan kaikkien vastaantulijoiden kurkuista alas ympärivuorokautisesti. Kaikki tämä ja näiden välimaastoon sijoittuva saman transsateenvarjon alla. Trans rights are human rights!

No niin, asiaan eli Craicedupin lankaan. Myös transaktivistit kuulolle sieltä, mars mars. Nyt on teilläkin mahdollisuus kerrankin oppia jotain.

MITKÄ OVAT PERIMMÄISET SYYT SIIHEN, ETTEIVÄT LESBOT VIEHÄTY TRANSNAISISTA?

“Simplicity is the glory of expression.”

– Walt Whitman

“Simplicity is the ultimate sophistication.”

– Leonardo Da Vinci

“Life is really simple, but we insist on making it complicated.”

– Confucius

“The most simple things can bring the most happiness.”

– Izabella Scorupco

“There is no greatness where there is not simplicity, goodness, and truth.”

– Leo Tolstoy

”You either are a homosexual or you aren’t. Simple. If you disagree, you can just simply fuck off. Keep fucking off as long as it’s physically and emotionally possible and then simply fuck off again for all eternity.”

– Laventeliveikkonen

Tässä vielä lisää Craicedupin langan kirvoittamia kommentteja erinäisiltä Twitter-käyttäjiltä:

Kiinnittäkää vielä huomionne erityisesti seuraaviin kuvakaappauksiin:

Ajattelen vain, ettei tätä asiaa olisi tarpeen edes sanoa. Samasta sukupuolesta viehättyvien lesbojen ja homoseksuaalien ei tarvitse perustella seksuaalisia preferenssejään kenellekään, saati tulla syyllistetyiksi tai parjatuiksi, kun he eivät halua olla tekemisissä tämänhetkisen genderhulluuden kanssa.

Annas kun autan tässä. Lesbot ovat homoseksuaaleja ja samasta sukupuolesta viehättyviä. Sinun ei tarvitse sanoa "samasta sukupuolesta viehättyvät lesbot ja homoseksuaalit", sanot vain lesbot, he nimittäin ovat samasta sukupuolesta viehättyviä ja homoseksuaaleja.

Samasta sukupuolesta viehättyvien lesbojen. Taas kerran konkreettinen todiste siitä, miten transaktivistit ovat onnistuneet sotkemaan sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitteiden merkitykset niin monelle miljoonalle mutkalle, ettei kukaan enää tiedä, mitä mies, nainen, hetero, homo, lesbo ja biseksuaali tarkoittavat. No, tuon kohdanhan voi lukea kahdella tavalla: joko niin, että tähdennetään lesbon tarkoittavan nimenomaan samasta sukupuolesta viehättyvää naista, tai sitten niin, että on olemassa ns. monenlaisia erilaisia lesboja, joiksi myös mieskehoiset ihmiset siis voitaisiin määritellä (jos kokevat olevansa naisia). Transtopiassa lesbo tarkoittaa nimenomaan jälkimmäistä: lesboksi julistautuva transidentifioituva mies voi Transtopiassa ihan todella olla lesbo, jolloin lesbosta (kuten naisen käsitteestä ylipäänsäkin) tulee lesbouden yläkategoria, jonka johonkin alahaaraan transidentifioituvat miehet voidaan sitten mukamas jotenkin sijoittaa. Tosin tuossa kohdassa ei sanota samasta sukupuolesta viehättyvä nainen vaan nimenomaan samasta sukupuolesta viehättyvä lesbo. Lesbo-sana sisältää jo itsessään kaiken tarvittavan informaation. Siihen ei tarvita minkäänlaisia lisäselvennyksiä tai etumääritteitä. (Paitsi esim. butchlesbo ja sen sellaiset, joita lesbot omissa piireissään käyttävät toisistaan puhuessaan, mutta se on täysin eri asia.)

Sillä, mitä sanaa jossakin lauseyhteydessä käytetään eli mitä sanaa lauseen mielessään prosessoinut ja kirjoittanut on juuri siinä yhteydessä valinnut käyttää, on merkitystä. Se kertoo aina rikkahippusen verran jotain siitä, mihin suuntaan kyseisen aiheen diskurssi on muovautunut tai muovautumassa ja millaiseksi nuo tahalliset tai tahattomat sanavalinnat sitä osaltaan muovaavat koko ajan. Sanat kantavat merkityksiä, mikä ei ole yhdentekevä asia minkään olemassaolevan asian kannalta maailmankaikkeudessa. Sanojen käyttäminen on vallankäyttöä. Kieli on valtaa.

Ei ihan oikeasti kannata aliarvioida sen merkitystä, missä, milloin ja miten sanoja käytetään ja millaisiksi niiden kantamat perusmerkitykset kollektiivitajunnassa muotoutuvat aikojen kuluessa. Olen jo tuhansia kertoja tähdentänyt täällä sitä, että koska transit eivät pysty perustelemaan nykyisiä tavoitteitaan ja implementoimaan ideologiaansa yhteiskuntaan vallitsevaksi totuudeksi mitään järkiperäisiä argumentteja käyttäen, on transien ainoa vaihtoehto manipuloida ihmisiä kielen ja käsitteiden avulla (lue: kieltä ja käsitteitä raiskaamalla). Tämän asian merkityksellisyyttä ei voi ylikorostaa. Ei tarvitse kuin vähän pureutua pintaa syvemmälle transien ulostuloihin, kannanottoihin ja selityksiin, kun tämä sotkemistendenssi jo tulee kirkkaasti näkyviin. Transit yrittävät esimerkiksi hartiavoimin liu’uttaa Overtonin ikkunan sellaiseen asentoon, että heidän aiemmin ennenkuulumattomana pidetty täysin skitsofreeninen sukupuoli- ja ihmiskäsityksensä olisi vallitseva asiaintila. Transien ideologiset käsitykset ja selitysmallit sukupuolesta eivät myöskään kestäisi Occamin partaveitsen (kaiken mahdollisen valheellisen, turhan ja keinotekoisen riisuvaa, täysin paljaaltaan tarkastelevaa) käsittelyä kymmentä sekuntiakaan. Transit yrittävät aina pelata omaan pussiinsa nimenomaan ”argumentoimalla” sen puolesta, että käsitteet ja niiden merkitykset muuttuvat ajassa jne. ja etteivät esimerkiksi naiset ja lesbot voi ”omia” naiseutta ja lesboutta kokonaan itselleen, koska kuka tahansa naiseksi itsensä kokeva voi olla nainen. Transien käsitys naisesta ja naiseudesta on kulttuuriset stereotypiat, sosiaaliset roolit, seksistiset asenteet ja yhteiskunnalliset ideaalit kruunattuna itsemäärittelyn pyhällä mirhavoitelulla. Kun transaktivisteilta kysyy, mikä nainen oikeastaan on, he eivät osaa (tai halua) vastata. (Jos transaktivisti julistaa sylki roiskuen transnaisten olevan naisia, täytyisi hänellä olla edes jonkinlainen orastava käsitys siitä, mikä nainen itse asiassa on ja pystyttävä määrittelemään se.) Tai he julistavat kuorossa julki maailmankuulun kehäpäätelmänsä: "Nainen on kuka tahansa, joka identifioituu naiseksi." Kun kysyy edelleen, että miksi se naiseksi identifioituva varsinaisesti identifioituu ja miten he sen määrittelevät, he vastaavat jotain sen tyylistä kuin: "No, nainen on nainen. Jos kokee olevansa nainen, on nainen." Käsitettä ei voi määritellä käsitteellä itsellään. Käsite täytyy määritellä toisten käsitteiden avulla ja niiden kautta. Trans on trans? Palikka on palikka? Nainen on nainen? Lesbo on lesbo? Tajunnanräjäyttävää neroutta ja filosofisen ontologian kosminen riemuvoitto.

Mitä tulee seksuaalisiin suuntautumisiin, niin lesbo ja homo eivät ole jotain helvetin muodikkaita, mediaseksikkäitä identiteettejä, joihin kuka tahansa voi tuosta vain astella sisään tai transformoitua (heh) niihin hormoneilla ja kirurgisilla toimenpiteillä. Olet lesbo tai homo vain jos OLET lesbo tai homo. Et voi olla homo tai lesbo, jos ET OLE homo tai lesbo. Piste. Et voi olla jotakin sellaista tai tulla joksikin sellaiseksi, mitä et ole, vaikka kuinka sitä haluaisit, vaikeroisit, sydämestäsi toivoisit ja maailmanrannoilla rukoillen ruikuttaisit. Oletko koskaan pysähtynyt kysymään itseltäsi, MINKÄ TAKIA haluat väkipakolla yrittää olla jotain sellaista, jota ET VOI KOSKAAN olla? Käytät aikaasi hukkaan, heität potentiaalisi ja ainutkertaisen elämäsi menemään. Miksi valitset tieten tahtoen olla idiootti? Saat olla trans. Kukaan ei ole sitä kieltämässä. Ole niin transtranstrans kuin ikimaailmassa vain haluat. Mutta et voi olla koskaan jotain sellaista, jota ja joka et ole. Jätä muut ihmiset rauhaan ja mene menojasi olemaan trans jossain, missä et aiheuta harmia muille ihmisille.

Mikään yllä mainittu ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin että aurinko paistaa, painovoima vaikuttaa meihin, taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä, vesi on märkää ja ananas kuuluu pizzaan (slurps). Jostain riivatun syystä transaktivisteilla on aivan ylitsepääsemättömän intohimoinen pakkomielle tehdä väenväkisin tästä asiasta niin vaikeaa kuin ikinä vain mahdollista. Olen miettinyt pääni puhki, mikä on heitä tässä piintyneessä pakkomielteessään taustalla eteenpäin ruoskiva voima ja motiivi, mutta en keksi, en kerta kaikkiaan. Minulla ei ole harmainta käsitystä, mihin he oikein pyrkivät, mikä on heidän perimmäinen tavoitteensa. Jos jollakulla on näkemys tai jopa teoria tästä, niin tule kernaasti kertomaan ja keskustelemaan kommentteihin. Janoan laajempaa näkökulmaa. Kaikkein mehukkainta tietysti olisi, jos transit itse tulisivat tänne kertomaan. Tervetuloa. (Asiatonta ja perustelematonta öykkäröintiä tai mölinää en julkaise enkä siihen reagoi.)

Olen lopen kyllästynyt tähän koko asiaan. Olen kyllästynyt sekoiluun ja wokettajien ja transaktivistien taukoamattomaan paskanjauhantaan. Olen kyllästynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksiä jankkaamasta päästyäni ja näkemään vuosi toisensa jälkeen, miten ihmiset menevät päivä päivältä perinpohjaisemmin sekaisin. Esirukoilen, että ihmiset jo kyllästyisivät tähän koko seksuaalisuus- ja sukupuolivouhotukseen, LHB-ihmisten kimpussa hääräämiseen ja naisten rääkkäämiseen once and for all ja siirtyisivät jo eteenpäin jonkin uuden villityksen pariin. Olen yrittänyt vainuilla ja nuuhkia tuultenhenkäyksistä, millainen se seuraava villitys voisi mahdollisesti muodoltaan olla ja mihin se kenties liittyisi, mutta ainakaan toistaiseksi kristallipalloni ei paljasta, mitä tämän eeppisen sukupuoliskitsoilun aikakauden jälkeen on luvassa. No, aika sen näyttää.

Loppuun vielä kokoava toteamus, jonka pitäisi olla kaikille itsestäänselvä:

Lesboilla (tai kenelläkään muulla seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta) ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä heidän tarvitse selittää tai perustella kenellekään millään tavalla sitä, miksi eivät viehäty jostakusta tai halua olla jonkun kanssa, oli sitten kyse romanttisesta tai seksuaalisesta suhteesta tai yhtään mistään muustakaan. Lesboilla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta selitellä miehille/transnaisille/kenellekään, miksi eivät viehäty heistä tai halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Kenellä tahansa eli kaikilla on kaikissa mahdollisissa tilanteissa oikeus kieltäytyä olemasta minkäänlaisissa tekemisissä jonkun henkilön kanssa aivan mistä tahansa syystä tai ilman mitään syytä. Vaikka tuo torjutuksi tullut kuinka kärsisi torjutuksi tulemisesta, hänellä ei ole minkäänlaista oikeutta mihinkään syyhyn vedoten yrittää pakottaa tuota toista ihmistä olemaan kanssaan minkäänlaisessa sosiaalisessa ja/tai seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Ajatus siitä, että jonkin tietyn ihmisryhmän edustajilla olisi jokin kosminen oikeus saada toisilta ihmisiltä rakkautta ja seksiä tai manipuloida ja pakottaa heidät rakkauteen ja seksiin vedoten johonkin fobia- ja syrjintäsyytöksiin tai omaan uhristatukseensa, on yksinomaan kieroutunut ja aivan äärimmäisen sairas. Ihminen, joka kokee oikeudekseen painostaa muita ihmisiä seksiin tai mihinkään muuhun kanssakäymiseen, on aina ja automaattisesti hyväksikäyttäjä ja saalistaja. Jos tunnistat itsessäsi tällaisia elkeitä tai taipumuksia, niin yritä mennä edes hetkeksi itseesi. Mikä saa sinut käyttäytymään tällä tavalla? Mitä kuvittelet voittavasi tai saavuttavasi tällaisella toiminnalla? Mitä sinä oikeastaan varsinaisesti odotat muilta ihmisiltä? Miksi haluat satuttaa, loukata ja vahingoittaa muita? Mitä tuo tarve ja vahingoittamisesta saatu mielihyvä viestivät omasta itsestäsi, siitä itsestä, joka kyhjöttää ja värjöttelee kaiken aktivistimöykkäämisen ja liehuvien lippujen takana?

/edit

I rest my case.

/edit 2

Jahas, tämä mulkku nolaa itseään lisää.