Kansainväliset konservatiivit transoikeuksia vastustamassa

Ugh! Abunda la caca!

Ensiksi ilouutinen: Sametti on palannut! Hän on ollut yli vuoden hiatuksella ja aikoo nyt jatkaa YouTube-kanavaansa ja blogiaan hieman uudistetulla tulokulmalla ("elämää detransition jälkeen").

Sametti on erittäin merkittävä ja tärkeä ääni nykyisessä sukupuolisekoilussa, eikä vähiten siksi, että hänellä on syvällistä omakohtaista kokemusta sukupuolikipuilusta, jota hän on hyvin seikkaperäisesti kuvannut videoillaan ja teksteissään ja lisäksi ansiokkaasti kritisoinut nykyistä sukupuoli- ja transsekoilua. (Sain itse asiassa kipinän oman blogin pystyttämiseen nimenomaan Sametin blogia pari vuotta luettuani.) Sametti ei ole omien sanojensa mukaan koskaan "ollut osa transyhteisöä" vaan aina tarkkaillut sitä ikään kuin sivusta, mutta hän puhuu joka tapauksessa dysforiasta kärsineen, transitioituneen ja sittemmin detransitioituneen naisen ääneltä eli transilmiön sisältä käsin, voisiko jopa sanoa, että keskiöstä; koska Sametti kuuluu niihin transsukupuolisiin, jotka kertomansa mukaan ovat kärsineet keho- ja sukupuolidysforiasta koko ikänsä. Eli hän on täysin eri asia kuin nykyiset transvouhottajat, käsitteiden sotkijat, intersektionalistisekopäät ja muunsukupuolisuusvouhottajat sinitukkineen ja pronomineineen.

Netissä on muuten joitakin kertoja esitetty epäilyksiä tai väitteitä siitä, että minä olisin Sametti, joka pitää tätä blogia tekeytyen ärhäkäksi homomieheksi. No en ole Sametti. Naurattaa koko ajatus; ihan kuin Sametti olisi jokin Suomen yleinen ja omnipresentti mega-TERF, joka on kaikkien transideologiaa kritisoivien tahojen ja toimijoiden taustalla häärivä takapiru. On meitä muitakin, jotka osaamme ajatella omilla aivoillamme ja joiden mielestä transideologia ja sukupuolisekoilu nyt vaan ovat aivan täysin perseestä. Minulla ei ole kummastakaan tässä kohtaa mitään hyvää sanottavaa.

Tässä Sametin paluuvideot eiliseltä ja tältä päivältä:

Sitten muihin aiheisiin:

Vasemmistopoliitikko ja transoikeuksien hyvä haltiatar Veronika Honkasalo on tänään kunnostautunut aivopieremällä Twitterissä. Kiitos teille, jotka kävitte linkkailemassa aiheesta edellisen postauksen kommentteihin. Honkasalo leimaa twiiteissään LHB-liiton "transfobiseksi järjestöksi" ja "yhdistykseksi, joka kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen kansainväliseen LGB Allianceen". Kävin screencappaamassa hänen sössötyksensä talteen siltä varalta, että hän poistaa nämä twiitit. (Muistakaa, että kuvakaappaukset ovat voimakasta todistusaineistoa. Kannattaa screencapata paljon ja usein ja arkistoida, koska kuvakaappauksilla voi myöhemmin olla korvaamaton todistusarvo.)

 

Kyllä Veronika nyt osui asian ytimeen, kultasuoneen suorastaan. Transoikeuksien vastustaminenhan on meidän homoseksuaalien ykkösasia, intohimo ja elämäntehtävä, kaikkea toimintaamme ohjaava kokoaikainen kiintopiste. Pääprioriteetti number one. Mitäs muutakaan motiivia meillä voisi olla kritisoida genderideologiaa ja sukupuolten häivyttämistä kuin "transoikeuksien vastustaminen"?

Mietiskelin tänään, että on kyllä mielenkiintoista, miten politiikassa tuulet voivat kääntyä täysin odottamatta aivan uusiin suuntiin, asiassa kuin asiassa. Olen itse entinen vasemmiston äänestäjä ja ajatusmaailmani osui menneessä maailmassa monissa kohdin yksiin vasemmistolaisen maailmankuvan kanssa, vaikken kaikesta samaa mieltä koskaan ole ollutkaan tai allekirjoittanut jokaista heidän tavoitettaan. Mitä enemmän ikävuosia minulle on tullut, sitä selvemmin olen alkanut nähdä vasemmiston valuvikoja, joista yhtenä merkittävänä ulkokultaisuus.

Vasemmistolaiset pyrkivät aina ja joka tilanteessa näyttäytymään Parempina Ihmisinä, jotka ovat laupiaalla tasa-arvotyöllään ja joka pieraisullaan rakentamassa parempaa maailmaa ja luhistamassa vanhaa sen tieltä. Vasemmistoa ei saa koskaan kritisoida mistään eikä heidän poliittisia pyrkimyksiään saa kyseenalaistaa. Vaikka perustelisi mielipiteensä ja kritiikkinsä kuinka perinpohjaisesti hyvänsä ja esittäisi omat (vasemmistolaisesta maailmankuvasta vähänkin poikkeavat) näkemyksensä millaisella enkelten kielellä hyvänsä, leimaavat vasemmistoaktiivit aina "vastapuolen" edustajat ihmisoikeuksien ja edistyksen vastustajiksi, foobikoiksi, konservatiivijunteiksi, cisheterokuplassa eläjiksi ja herraties miksi vielä. Vasemmistoaktiivien maailmankuva on monessa mielessä kuin tuuliviiri: heidän aktivisminsa ja (väitetty) maailmankuvansa kääntyilee ja muovautuu aina sen mukaisesti, mikä milloinkin sattuu olemaan trendikästä ja jotenkin tapetilla ja minkä kautta voi edistää omia poliittisia tavoitteitaan ja siten kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa, olla kaikkien silmissä the hyvä ihminen. Vasemmistolaisessa maailmankuvassa mistään pysyvistä ja syvällisesti mietityistä elämänarvoista ei voi puhua samana päivänäkään monien muiden poliittisten tahojen kanssa (joilla tosin on tietysti omat valuvikansa, mutta ei mennä nyt siihen). Transvouhotukseen täysillä mukaan lähteminen on tästä viimeinen konkreettinen todiste, joka oli minulle se viimeinen ja lopullinen niitti ja päätepiste. Tai ei oikeastaan edes transvouhotukseen mukaan lähteminen varsinaisesti vaan se, miten he sen jälkeen alkoivat puhua ja edelleen puhuvat naisista ja homoseksuaaleista. Varsinkin heidän retoriikkansa koskien homoseksuaaleja on äärimmäisen paljonpuhuva. He itsekään sitä tajuamatta paljastavat noilla puheillaan todellisen karvansa.

Vasemmistoaktiivit ovat tunnepohjaisella propagandalla lietsottavissa huutamaan minkä tahansa "ihmisoikeuksia" ajavan liikkeen tai ideologian nimeen, kunhan liikkeen agenda on korvamerkitty "tasa-arvolla", "yhdenvertaisuudella" ja "ihmisoikeuksilla". Siinä hötäkässä he hylkäävät kaikki aiemmat arvonsa (oliko niitä koskaan edes?) ja siirtyvät täysillä mukaan uuteen huutokuoroon louskuttamaan leukojaan sen ja sen marginalisoidun ihmisryhmän oikeuksista, vaikka nuo oikeudet olisivat äärimmäisen räikeässä ristiriidassa muiden, päivänselvästi heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien oikeuksien kanssa (transvouhotus on tästä tyylipuhtain mahdollinen esimerkki).

Vasemmistoaktiivit (sekä radikaalitapaukset että nämä hurskastelevat Honkasalon kaliiperin pöyristelijäpoliitikot) ovat aivan yhtä itsekkäitä, tekopyhiä, omaa etuaan tavoittelevia ja wokepointseja keräileviä sädekehän kiillottelijoita kuin niiden ääripäätahojen edustajat, joita he väittävät kritisoivansa; tarkoitan tällä nyt nimenomaan niitä edustajia, joita on aihettakin kritisoida samoista helmasynneistä. Pahempia jopa, koska he esittävät olevansa laupiaita hyviksiä ja hyväntekijöitä. Vasemmistoaktiivit naamioivat todelliset (itsekkäät) motiivinsa hurskaaseen lässytykseen ihmisoikeuksista, tasa-arvosta jne. Käsikassaraksi näihin ihmisoikeussotiinsa he valjastavat aina jonkin ihmisryhmän, joka on (tai jonka väitetään olevan) syrjitty, sorrettu, marginalisoitu ja vailla heille kuuluvia oikeuksia. Olen tuntenut henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka syvällä paatoksella julistavat rakkaudellisemman maailman, ihmisoikeuksien toteutumisen, yhteisen hyvän, itsemääräämisoikeuden ja muun vastaavan nimeen mutta jotka eivät omassa henkilökohtaisessa elämässään elä kuten saarnaavat. He eivät myöskään tee mitään konkreettisia toimenpiteitä käsikassaraihmisryhmien asioiden edistämiseksi vaan vaativat muita kovaan ääneen tekemään kaiken likaisen työn. Huomattavan monet näistä tapauksista ovat olleet vasemmistolaisia.

Nykyvasemmisto paljastaa todellisen karvansa juuri siinä, miten he puhuvat niistä tahoista ja ihmisryhmistä, joiden oikeuksia he ovat aikaisemmin olleet aktiivisesti ajamassa (onnistuneesti). Vasemmisto on ollut, jos nyt ei aivan etunenässä, niin joka tapauksessa varsin näkyvästi puolustamassa homoseksuaalien oikeuksia ja ajamassa tasa-arvoisen avioliittolain ja äitiyslain jne. toteutumista. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki toteutuivat ja homoseksuaalien oikeuksien ajamisesta tuli hiljalleen last season ja se haaltui pois muodista, tilalle tarvittiin viitekehykseksi uusi marginalisoitu ihmisryhmä, jonka asioiden ajamiseen fokusoitua ja jonka kautta päästä räkyttämään ummehtuneelle konservatiivioikeistolle heidän paskuuttaan – mukaan lukien kuka tahansa, joka ei ole transien poliittisten pyrkimysten kanssa samoilla linjoilla 110 %. Transaktivistithan olivat taktisesti tässä kohtaa jo ottaneet hiljalleen vallan kaikissa länsimaisissa homojärjestöissä, joten looginen jatkumo vasemmistoaktiivien ja radikaaliliberaalien aktivismin fokusoitumiseen olivat transien aktivismiin ja vaatimuksiin kiinnittyminen, mikä kulminoituu näissä nykyisissä itsemäärittelylaeissa eli englantilaisittain self-ID:ssä, joka nyt on kohta voimassa Suomessakin. Toki muutkin kuin vasemmistotahot ovat olleet self-ID:tä Suomeen ajamassa, mutta vasemmiston edustajat ovat nähdäkseni olleet äänekkäimmin sen puolesta kirkumassa, milloin missäkin.

LHB-liitto kommentoi tänään Honkasalon väitteitä sivuillaan seuraavasti:

LHB-Liitto ry on kiitollinen lakivaliokunnalle mahdollisuudesta tulla kuultavaksi nk. translain uudistukseen liittyvästä lakiesityksestä. LHB-Liiton kytköksistä ja tarkoitusperistä on esitetty huolta esimerkiksi kansanedustaja Veronika Honkasalon ja Transfeminiinit ry:n taholta. Haluamme tässä tiedotteessa vastata LHB-Liitosta esitettyihin väitteisiin.

LHB-Liitto ry on vuonna 2021 perustettu, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, joka edistää samasta sukupuolesta kiinnostuneiden ihmisten eli lesbojen, homojen ja biseksuaalien asiaa. Me emme toimi minkään toisen järjestön alla, vaan olemme itsenäinen suomalainen yhdistys. Yhden ryhmän kokoontuminen ei ole muilta pois ja kaikilla vähemmistöillä on lain takaama oikeus järjestäytyä. Meidän jäseneksi ovat tervetulleita kaikki asiaamme kannattavat seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.

LGB Alliance on vuonna 2019 Lontoossa perustettu seksuaalivähemmistöjen etujärjestö, joka perustettiin siksi, että homo- ja biseksuaaleilla ei ollut enää omaa poliittisesti sitoutumatonta järjestöä, joka olisi keskittynyt puolustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja intressejä. Myös LHB-Liitto on perustettu samankaltaisista syistä. 

Emme ole osa anti-choice- tai anti-gender-liikettä. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on kirjattu yhdistyksemme sääntöihin. Tuemme naisten oikeutta turvalliseen raskaudenkeskeytykseen. Rahoituksemme koostuu yksinomaan suomalaisten jäsentemme jäsenmaksuista.

LHB-Liitto on genderkriittinen, sillä meistä biologisella sukupuolella on paljonkin väliä homo- ja biseksuaaleille. Seksuaalivähemmistöt ovat taistelleet nimenomaan samaa biologista sukupuolta olevien parien oikeuksien puolesta. Kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät halua sitoutua nykymuotoisten sateenkaarijärjestöjen ideologisiin tavoitteisiin, joista yhtenä voidaan mainita biologisen sukupuolen merkityksen häivyttäminen. Homoseksuaalien painostaminen heteroseksuaalisiin suhteisiin, käytettiinpä tekosyynä sitten uskontoa tai modernia käsitystä sukupuolesta identiteettinä, on aina eheyttämistä ja erittäin vahingollista.

Meidän on väitetty kannanotoillamme sulkevan transsukupuoliset pois toiminnastamme. Kaikki transsukupuoliset eivät kuitenkaan ajattele, että juridisen sukupuolen avaaminen ilmoitusasiaksi kaikille, myös ei-transsukupuolisille, edistäisi transihmisten asemaa. 

Vaikka olemmekin keskittyneet ajamaan nimenomaan LHB-ihmisten asiaa, haluamme tukea tällaisia transihmisiä antamalla heille näkyvyyttä, sillä tiedämme, että heidät usein suljetaan pois vanhoista yhteisöistään ja he saavat paljon vihaa osakseen omalta viiteryhmältään. Seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti ei lukitse ihmisen poliittista kantaa.

Transsukupuolisuuteen liittyvä lainsäädäntö ja esim. median yksipuolinen näkökulma aiheen käsittelyssä koskettavat juuri meitä sitäkin kautta, että erinäinen sukupuolikipuilu aina suoranaiseen sukupuolidysforiaan asti on yleisempää LHB-ihmisten keskuudessa kuin valtaväestössä – ja siten myös virheeksi osoittautuneet transitioitumiset. Toimintaamme osallistuvat detransitioituneet LHB-ihmiset ja heidän kokemuksensa ovat elävä todiste nykytilanteen ongelmakohdista.

Yhteiskunnallisia muutoksia ei viedä läpi huutamalla kovimmin ja vaientamalla vasta-argumentit keinolla millä hyvänsä. Muutos tapahtuu keskustelun kautta. Siksi me LHB-Liitossa jatkamme työtämme edistääksemme faktoihin perustuvaa ja selkeää keskustelua seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolirooleihin liittyvistä aiheista. Järjestämme myös vertaistukea ja toimintaa. Tervetuloa jäseneksi!

14.10.2022

LHB-Liitto ry:n hallitus

Olen puhunut tästä aiemminkin, mutta kerrataan nyt vielä:

Me homoseksuaalit emme koskaan ole vaatineet muilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta mitään sellaista, minkä vuoksi heidän täytyisi muuttaa elämäntyyliään, luopua omista oikeuksistaan, kärsiä epämukavuutta takiamme tai tehdä omaan elämään vaikuttavia epämiellyttäviä joustoja. Homoseksuaalien elämäntavalla ei ole haitallista vaikutusta muihin ihmisryhmiin (eli "cisheteroihin"). Homojen homostelu ei uhkaa ketään millään tavalla. Meidän keskinäiset homostelumme vaikuttavat vain meihin itseemme, eivätkä millään tapaa haitallisesti. Olen aina sanonut, että minulle homoseksuaalina on riittänyt se ja olen aina tähdännyt vain siihen, että minua (meitä) kohdellaan peruskunnioittavasti, etten joudu homouden takia silmätikuksi tai asetetuksi eriarvoiseen asemaan ja että saan vain olla ja elää rauhassa tätä elämää. Eli toisin sanoen mitä vähemmän homouteni tai homoseksuaalisuus yleensä ketään hetkauttaa tai edes kiinnostaa, sen parempi. Transaktivistit (jotka ovat luikerrelleet homoaktivismiin ja valjastaneet kaikki homoaktivismin resurssit, maineen ja saavutukset omaan käyttöönsä) eivät halua eivätkä tavoittele tällaista rauhaisaa rinnakkaiseloa ja hiljaista, tyytyväistä olemista. Transaktivistit pyrkivät sukupuolen sotkemisen kautta sotkemaan koko yleisen ihmiskäsityksen ja sitä myöten koko yhteiskuntajärjestyksen, joskaan monet heistä eivät itse aivan tajua tätä, koska eivät ylipäätään kykene ajattelemaan asioita loppuun asti. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Juuri tämä tekee näistä ihmisistä niin vaarallisia (myös heille itselleen). Jos sukupuolia ei ole olemassa, mies on nainen ja kuka tahansa voi olla mitä tahansa täysin kyseenalaistamattomasti vain sanomalla niin, se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin, koska emme voi silloin muodostaa minkään erityisen haavoittuvan ryhmän turvaksi minkäänlaisia turvarajauksia millään perusteella. (Miehet mekoissa ja peruukeissa eivät ole erityisen haavoittuva ryhmä. Toisekseen: mekkomiesten mahdolliseen haavoittuvuuteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat eivät ole naisten ongelma tai päänsärky.) Homoseksuaalit eivät ole koskaan väittäneet, että mies on nainen tai että homo on hetero, musta on valkoista jos kokee olevansa valkoinen tai 2 + 2 = 5. Emme ole yrittäneet muuttaa yleistä ihmiskäsitystä, kieltää objektiivisen todellisuuden lainalaisuuksia ja esittää muille ihmisille ja ihmisryhmille kohtuuttomia vaatimuksia. Emme ole yrittäneet sotkea yhteiskuntajärjestystä ja pakottaa muita ihmisiä yhtään mihinkään. Mitähän homoaktivismista olisi tullut, jos sen fokuksessa olisi ollut painostaa heteroseksuaaleja suhteisiin ja seksiin kanssamme?

Vielä tuosta LHB-liiton leimaamisesta ja mustamaalaamisesta:

Huvittaa, että kun transit ja heidän allynsa ja perseennuolijansa eivät pysty perustelemaan eivätkä halua perustella transien tavoitteita millään järkiperäisillä ja kestävillä argumenteilla, he sen sijaan keskittyvät toisten järjestöjen ja tahojen mustamaalaamiseen ja käyttävät kaiken energiansa siihen. Eli ad hominemia ad hominemin perään, kun mitään kriittistä tarkastelua kestäviä perusteluja ei ole eikä irtoa. "Se ja se transfobinen liike on pyydetty antamaan lausuntoja..." Tuleeko se oikeasti noille idiooteille yllätyksenä, ettei haluamiaan lakimuutoksia voi demokratiassa viedä läpi sanelupolitiikalla ja kaikkia asiaa koskettavia osapuolia kuulematta?! Ja jos kerran transien tavoitteissa ei ole mitään kyseenalaistettavaa ja kaikki on siten aukottomasti todistettavissa pelkillä heidän argumenteillaan, niin mikä näitä tyyppejä noiden tränsföpisten järjestöjen/tahojen lausunnoissa niin pelottaa? Eivätkö ne lausunnot ja tränsföpiset näkemykset ole ihan helposti ja vaivattomasti transien kumottavissa ja kokonaan mitätöitävissä, kun kerran transien totuus on se ainoa, kyseenalaistamaton totuus, jota mikään mahti maailmassa ei voi uhata?

Vasemmisto julisti aikanaan homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden nimeen. Nyt, kun homoista on tullut tylsiä ja ummehtuneita konservatiiveja eikä meitä käsikassarana käyttämällä voi enää edistää omaa radikaaliliberaalia maailmankuvaansa ja esiintyä the hyvänä ihmisenä oman statuksensa kohottamiseksi, vasemmisto puhuu homoseksuaalien asioihin keskittyvästä ryhmittymästä "transfobisena järjestönä" ja "yhdistyksenä, joka kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen kansainväliseen LGB Allianceen". Heh. Ei tässä voi kuin nauraa. Jos homoseksuaalien asiat, ongelmat ja oikeudet olisivat aidosti vasemmistoaktiiveja joskus kiinnostaneet, he eivät olisi kääntäneet meille muitta mutkitta selkäänsä ja heittäneet meitä junan alle nykyisellä tavalla, kun valokeilaan ovat marssineet kaiken maailman todellisuudenkieltäjät, narsistit, autogynefiilit, pronominiaktivistit, myynsykypyöliset lymihiytäleet ja kulttuurinluhistajat vaatimaan, että kaikkien täytyy kumartaa heidän intersektionalistisen ideologiansa edessä, koska sukupuolia ei olemassa (mutta transnainen on nainen), naisten ja tyttöjen oikeuksilla voidaan pyyhkiä persettä antaumuksella ja homoseksuaalien velvollisuus ja elämäntehtävä on deittailla ja panna transien kanssa kirkkorangaistuksen uhalla. Ja niin edelleen ad infinitum.

Meidän on vedettävä jossain kohtaa raja johonkin. Jos emme voi vetää sitä biologiseen sukupuoleen, emme lopulta voi vetää sitä yhtään mihinkään. Pohtikaa tykönänne, mitä se tarkoittaa käytännössä.

Btw, mitä vikaa konservatiivisissa homoissa on? Jos on homo, niin sekö tarkoittaa, että pitää olla automaattisesti samaa mieltä sen ja sen tahon näkemysten ja poliittisten pyrkimysten kanssa? Eivätkö homoseksuaalit saa edustaa kaikkia poliittisia näkemyksiä ja maailmankuvien kirjoa? Onko meillä velkataakka sellaisille tahoille ja toimijoille, jotka ripulipaskovat päällemme sinä silmänräpäyksenä, kun jostain muualta saakin isomman tikkarin?

Minäpä kerron teille salaisuuden: sinä silmänräpäyksenä, kun transien asioista tulee samalla tavalla last season kuin homojen asioista on tullut, vasemmistoaktiivit droppaavat transit ihan yhtä kylmäverisesti kuin nyt naiset ja homot ja hyppäävät päistikkaa sen uuden ihmisoikeusvouhotuksen kelkkaan, vaikka se olisi heidän nyt palvomilleen transeille vahingoksi. Eivät transien asiat ja "oikeudet" vasemmistoaktiiveja oikeasti kiinnosta vittuakaan. Jollain tavalla heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä (oli se heikkoasemaisuus sitten todellista tai kuviteltua) on vasemmistoaktiiveille aina heidän politiikkansa ajamisessa pelkkä pelinappula ja käsikassara. Vasemmistoaktiiveissa paradoksaalisinta on se, että he vaativat koko ajan suureen ääneen ties minkäkinlaisia uudistuksia (laki- ja muita) toteutettaviksi ja haluvat pistää systeemit ja cisteemit paskaksi ihan silkasta paskaksi pistämisen ilosta, mutta heillä ei ole tarjota tilalle mitään uutta, toimivampaa mallia. He haluavat vain oikeuksia, mutteivät koskaan puhu mitään esim. vastuista ja velvollisuuksista. Transuudistuksiakin vain ajetaan aivottomasti läpi lainsäädäntöön haluamatta lainkaan miettiä sen todellisia seurauksia ja pitkäaikaisvaikutuksia, vaikka tolkun ihmiset hieroisivat niitä heidän naamaansa vasten. Human rights! Trans rights! Oikeus olla! Lässynlää! Nönnönnöö! Sössönsöö! Transphobic! Missään kohtaa transoikeuksia ajavat tahot eivät ole antaneet minkäänlaista alkeellisintakaan selvitystä siitä, millainen translakiuudistusten jälkeinen maailma realisoituessaan on, millainen sen pitäisi olla ja miten siinä systeemissä estetään esimerkiksi lakiuudistuksen vakavat väärinkäytökset, miten suojataan naisten, lasten ja homoseksuaalien oikeudet ja turvallisuus... You name it. Tällä haavaa vain transien oikeuksilla on heille mitään merkitystä. Kunhan transit pääsevät korjaamaan syntymässä kätilön väärin määrittelemän kehonsa ja väärin arvaaman sukupuolensa transien sukupuolisieluja vastaaviksi, vain sillä on merkitystä. Pois alta, cissut ja männynkävyt. No, näistä aiheista keskustellaan kyllä vielä, mutta valitettavasti vasta sitten, kun transit ovat onnistuneet pakottamaan kaikki elämään unelmoimassaan utopiassa jonkin aikaa ja paska on osunut tuulettimeen tarpeeksi monta kertaa, että hermonsa lopullisesti menettäneiden määrä ylittää kriittisen massan.

Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka, mutta jatketaan myöhemmin, nyt haluan aloittaa ansaitun viikonloppuvapaan.

Hyvää ja pirskahtelevaa viikonloppua kaikille!

Vieraskynä: Naisnäkökulmaa (sekä omat kommenttini kirjoituksen aiheisiin, mm. transnaisten aivoitukset ja toilailut)

Huhuilin viime viikolla, että julkaisen jatkossa blogissani omien tekstieni lisäksi vieraskynäkirjoituksia. Johan alkoikin Lyyti kirjoittaa.

Ennen itse asiaan siirtymistä tarkennan vieraskyniin liittyviä käytänteitä vielä hieman. Korostan edelleen: kuka tahansa saa kirjoittaa seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai *gasp* sukupuolen ilmaisusta, poliittisesta puolueesta, maailmankatsomuksesta, lempiväristä tms. riippumatta, kunhan aiheet liittyvät jotenkin seksuaalisuus- ja sukupuoliteemoihin. En myöskään missään tapauksessa odota, että kirjoittajat olisivat minun kanssani kaikesta samoilla linjoilla – myös minun täällä esittämiäni näkemyksiä saa siis haastaa ja arvioida kriittisesti. Muutama pikku ohjesääntö kuitenkin on: 1. Muista pysyä asiassa. 2. Älä esitä sellaisia väitteitä, joita et voi perustella. 3. Muista asiallinen kielenkäyttö. 4. Tiedosta tämä: vain puhumalla ääneen tai kirjoittamalla ajatuksiaan muiden nähtäville on mahdollista vaikuttaa mihinkään.

No niin, ensimmäinen rohkea jo rokan söikin ja lähetti minulle mainion kirjoituksen. Julkaisen sen nyt alla kokonaisuudessaan (jonkin verran karsittuna versiona, esim. kaikki tunnistetiedot on häivytetty) ja omat kommenttini perään. Naiskirjoittaja pohdiskelee muun muassa transaktivismin vaikutuksia naisten elämään ja oikeuksiin, seksuaalisen ahdistelun problematiikkaa, sukupuolen itsemäärittelystä koituvia ongelmia ja nainen-sanan häivyttämistä kielenkäytöstä.

Hei Laventeliveikkonen,

Olen lukenut blogiasi ainakin puoli vuotta ja monet tekstisi useaan kertaan. Vaikka kielenkäyttösi on ajoittain melko kipakkaa (pidän tyylistäsi!), osut aina argumenteillasi genderideologian ongelmien ytimeen. Jos tarvitset X-vuotiaan heteronaisen (entisen vasemmiston äänestäjän) ajatuksia vaikka osana jotain päivitystä, tätä viestiä saa lainata. (Olen ammatiltani X ja opiskelen X. Minulle on ehdottoman tärkeää olla anonyymi, pelkään herkän mielenterveyteni puolesta ja pelkään tulevien työmahdollisuuksieni puolesta ympäristössä X.)

Blogisi ansiosta ymmärrän nykyään paremmin genderuskon haitalliset vaikutukset myös homoseksuaalien ja biseksuaalien elämään. Kiitos tästä, todella valaisevaa ja informatiivista settiä. Samaan aikaan äärimmäisen ahdistavaa ajatella, että tähänkö on tultu homofobian suhteen. Haluaisin kovasti, että myös homot, lesbot ja biseksuaalit saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman maan alle piiloutumista raivokkailta transaktivisteilta.

En ikinä voisi kuvitella ottavani kantaa näihin asioihin omalla nimelläni ja kasvoillani, sillä psyykeni ei yksinkertaisesti kestäisi joukkolynkkausta. En edes uskaltaisi puhua näistä aiheista kenenkään muun kuin puolisoni ja sisarusteni kanssa, sillä ystäväni (ovat toki ihania ihmisiä, kilttejä) ovat vahvasti liberaalin ja intersektionaalisen feminismin kannattajia. Sosiaalista mediaa seuranneena (seuraan transaktivisteja ja poliitikkoja) olen ymmärtänyt olevani jonkin sortin natsiin rinnastettava ihmishirviö, sisäistetyn transfobian omaksuma valkoinen oikeistokonservatiivi cisheteronainen, kun haluan pitää kiinni biologisista tosiasioista, esimerkiksi kahdesta sukupuolesta.

Huoleni naisten ja tyttöjen oikeuksista on varmasti aktivistien mielestä ”transmisogyniaa” ja ”transfobiaa”, sillä sisällytän naiseuden käsitteeseen tosiaan biologiset naiset. Teen tämän suurelta osin pelon takia; olen joutunut lukemattomia kertoja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi kadulla/julkisissa kulkuneuvoissa (minun perääni huokaillaan, vihellellään ja läähätetään, kommentoidaan rivoja ja minua on seurattu keskellä kirkasta päivää X:ssä jonkun miehen toimesta) ja lisäksi minut on raiskattu treffien päätteeksi. Jopa kivat miespuoliset koulukaverit esineellistävät minua minun kuulteni (olen ilmeisesti kuuma pakkaus?!), enkä koskaan ikinä milloinkaan uskalla sanoa mitään vastaan vaan lamaannun ihan totaalisesti.

Eli näkökulmani tähän sukupuolten häivyttämisideologiaan ei ole niinkään akateeminen, vaan ajatukseni ja huoleni kumpuavat ihan aidosta pelosta; mitä IHMETTÄ vasemmistoliitto, vihreät ja Sdp ajattelevat ajaessaan sukupuolen itsemäärittelyä? Mitä ihmettä ennen järkevinä pitämäni feministinaiset ajattelevat hokiessaan translakinyt, translakinyt, sillä kyseinen ehdotelma sisältää sellaisen perustavanlaatuisen yhteiskunnallisen muutoksen, että kuka tahansa voi muuttaa juridisen sukupuolensa naiseksi ilman transhoitoja ja sukupuolenkorjausprosessia. Toteutuessaan laki on tietenkin valtava uhka naisten oikeuksille, sillä naisten turvallisiin tiloihin saattaa tulla tirkistelijöitä ja muita ahdistelijoita, eikä sille tässä dystopiassa voitaisi tehdä mitään. Varmaan vartijat voivat hakea pois, jos joku käy liian lähelle...? Jos tämä on jonkun mielestä marginaalinen uhka, niin mielestäni yhdenkin herkän nuoren naisenalun traumatisoiminen tällä tavoin, transnaisten mielen pahoittamisen estämiseksi, on moraalisesti arveluttavaa.

Vaakakupissa taitaa tällä hetkellä enemmän painaa transnaisten, eli biologisten miesten tarve tulla kohdatuksi sosiaalisesti naisena, kuin se että naisten turvallisuuteen ja yksityisyyteen tähtääviä tiloja säilytettäisiin jatkossakin - naisten ja tyttöjen turvallisuuden tähden! Sillä tiedän omien kokemuksieni vuoksi ja ystävieni vastaavia kokemuksia kuulleena, että valitettavasti miehet ovat naisille uhka. Häshtäg ”not all men” on tietenkin totta (itsestäänselvyys) ja tunnen ihania miehiä, mm. puolisoni ja niin edelleen ja niin edelleen. Suurin osa miehistä on tottakai naisia kunnioittavia ja ahdistelemattomia kunnon kansalaisia, mutta transaktivistit ummistavat silmänsä täysin tältä kahden sukupuolen olemassaoloon perustuvalta häirinnältä, joka tilastollisesti on erittäin suurelta osin miesten naisiin kohdistamaa. Se, että jotkut nauttivat vaikka sekasaunoista, eivätkä koe ongelmaksi muutenkaan esiintyä alasti vieraiden miesten edessä, on tietenkin hieno juttu ja hyvä heille - sitä ei voida kuitenkaan vaatia naisten enemmistöltä. Mielestäni naisten kokema ahdistelu ja siitä aiheutuvat pelot ja traumat ovat oikein pätevä syy säilyttää naisten pukuhuoneet, turvatalot ja naisvankilat ennallaan.

Ihmettelen muuten, että miksi ”inklusiivinen” kieli kohdistuu tällä hetkellä pääosin naisiin ja naisten asioihin? Miehiäkin varmasti painostetaan häivyttämään mies-sana pois miesten jutuista, mutta minulla ei ole naisena tästä niin paljon havaintoja. Homoja painostetaan avartamaan maailmankuvaansa siedättymällä seksiin naisten kanssa. Genitaalipreferenssi terminä on kummallinen, sillä esim. itse heterona naisena haluan kokonaisen miehen elämänkumppanikseni, en vain hänen genitaalejaan. Käytännössä kaikkien ihmisten tulisi olla panseksuaaleja, mutta homot, lesbot ja biseksuaalit ovat tällä hetkellä eheytysretoriikan ensisijaisia uhreja. Kirjoitit osuvasti siitä, että mitäköhän tapahtuu, jos moinen painostaminen joskus alkaa valtavirtaistua koskemaan myös perusheteroja. Jää nähtäväksi.

Palaan vielä hetkeksi naisnäkökulmaan, en sano edes että biologisena naisena, vaan ihan vain naisena. Olen tuntenut jo pitkään epämääräistä ahdistusta nainen-sanan häivyttämistä kohtaan, esimerkiksi kaikenlaiset korvaavat termit menstruoivasta henkilöstä kohdulliseen henkilöön saati vulvalliseen vastaavaan tuntuvat epäinhimillistäviltä ja alentavilta. Epäuskoni vallitsevaa tendenssiä kohtaan tiivistyy aina ultimaattiseen huipentumaan kuunnellessani transhenkilöiden podcasteja (mm. Kroonisesti ärhäkkä), lukiessani Setan materiaaleja ja perehtyessäni esim. Kehrääjän teksteihin. Transhenkilö Mona Blingiä voisi kuvailla miesselittäjäksi tai transselittäjäksi hänen luennoidessaan kuukautisista ja mainostaessaan kuukuppeja. Blingillä on sitä kuuluisaa miespokkaa (tai transpokkaa), josta he Kroonisesti ärhäkkä -podcastissa ovat avautuneet, kun hän noin pokkana selittää biologisena miehenä, mitä naiseus on.

En mene tässä tekstissä esim. hormoniblokkereiden tarjoamiseen lapsille, muunsukupuolisuuden räjähdyksenomaiseen kasvuun etenkin nuorten tyttöjen kohdalla (tätä voisi tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä), tai transaktivismiin sen enempää. Varmuuden vuoksi sanon, että minulla ei ole henk.koht. mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jos he ovat läpikäyneet hoidot, eivätkä hiero identiteettiään kanssaihmisten naamaan. Myös muunsukupuoliset hyväksyn toki, jos he antavat heteroiden ja homoseksuaalien valita partnerinsa tai elämänkumppaninsa kriteerinään mm. sukupuoli. Teini-ikäisiä transaktivisteja pidän jotenkin surullisina tapauksina, taustalla varmasti paljon traumoja, pahaa oloa ja kenties mielenterveysongelmia. Heidän identiteettinsä kehitys on vielä kesken, eikä teiniangsteissa rypeviltä lapsilta voi ehkä vielä odottaakaan kovin syvällistä argumentaatiota. Ikävä kyllä teinimäinen käytös jatkuu monilla aikuisilla transaktivisteilla ja tämä saa minut jotenkin epäuskon ja epätoivon valtaan usein Instaa tai Twitteriä selatessani.

Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos mahtavasta blogista. :)

____________________________________

Kiitokset erinomaisesta pohdinnasta! Ikävää kuulla, että olet joutunut noin usein ja moneen kertaan ahdistelun ja seksuaalisen kommentoinnin kohteeksi. Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään tuollaista, mutta kato ku pojat on poikia. Ja mitäs pukeuduit itse seksikkäästi ja onko niitä ryntäitä pakko koko ajan esitellä jos ei halua että niitä kommentoidaan jne. jne. Huoh.

Mitä ahdisteluun ja häiriköintiin tulee, niin en oikeasti tiedä, ymmärtääköhän edes 0,0000001 % transidentifioituvista miehistä, miten suunnattoman yleistä miesten naisiin kohdistama häirintä, ahdistelu ja (seksuaalinen tai muunlainen) väkivalta ovat. Olen paljon mietiskellyt tätä asiaa. Kun tarkkailen transnaisten käyttäytymistä ja kommentointia, niin hyvin suurella osalla heistä ymmärrys naiseudesta ja naisena olemisesta on päivänselvästi aivan uskomattoman idealisoitua, monilla myös voimakkaan fetisoitua (autogynefiilit). Useita heistä ei tunnu lainkaan liikuttavan tai kiinnostavan se, mitä kaikkea ikävää ja negatiivista scheissea naiset joutuvat biologiansa vuoksi globaalilla tasolla kohtaamaan, kestämään ja käymään läpi. Transidentifioituvat miehet eivät itse ole oman biologiansa vuoksi joutuneet koskaan kohtaamaan sellaisia asioita ja tilanteita, joten eivätpä ne siten juuri heitä kiinnostakaan. Kun he dysforiansa (tai autogynefiliansa) lävitse tarkastelevat naiseutta, he näkevät vain oman voimakkaan idealisoidun kuvansa siitä, mitä naiseus heille edustaa: pitkät ja kauniit hiukset, heleä iho, kapea uuma, kookkaat ja piukeat rinnat, puuteria, luomiväriä ja huulipunaa, manikyyrejä, kauniisiin hepeniin ja kenkiin sonnustautumista, keinahtelevaa kävelyä, korkokenkien kopsetta, heihin luotuja ihailevia katseita, shoppailua, meikkejä ja käsilaukkuja, rannerenkaita, kaulakoruja, kampaamokäyntejä, muotinäytöksiä jne. Koska heillä ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta siitä, mitkä ovat naiseuden epämiellyttävät ja pimeät puolet, niin voimakkaassa halussaan olla itse naisia heille eivät tule ne edes mieleen. Kun naiset yrittävät piipittää, että naiseus on perimmältään jotain aivan muuta kuin idealisoitu ja fetisoitu fantastinen idea miehen päässä, he raivostuvat silmittömästi ja huuto ja TERF-rääkyminen alkaa. Tämä on aivan tolkuton pattitilanne: Kun transidentifioituvat miehet röyhkeästi kolonisoivat ja ”kulttuurisesti approprioivat” naiseutta ja naisten tiloja, he sohaisevat suoraan koko naiseuden käsitteeseen (ja siten naisiin), naisten oikeuksiin ja oikeuteen kokoontua keskenään tiloissa, joissa ei ole mieskehoisia ihmisiä. Kun naiset puolustautuvat transidentifioituvien miesten aggressiivista kolonisointia vastaan, asettavat heille rajat ja sanovat ei, se taas sohaisee suoraan transidentifioituvien miesten dysforiaan (tai ihan vain misogyniaan) ja saa heidät entistä voimakkaammin takajaloilleen ja taisteluasemiin. Päättymättömän yön sota on valmis. Divide and conquer. (Transnaiseuden katkerin paradoksi on se, että on käytännössä mahdotonta olla täydesti omaa psyykeään myöten se kokemansa nainen, jos muut ihmiset ja nimenomaan naiset eivät ole validoimassa tuota sisäistä naiseuden kokemusta. Juuri tästä syystä he yrittävät niin epätoivoisella vimmalla muuttaa koko maailman sellaiseksi, ettei mikään enää muistuttaisi heitä siitä, mikä on heidän todellinen sukupuolensa. Tämä on minun näkökulmastani eräänlaista vampirismia. Kohtaa minut jonakin mitä koen olevani, vaikka se olisi valhetta ja kaikki tietävät sen. Jos kieltäydyt, niin tuhoan sinut tai vahingoitan itseäni. ...tai jotain vastaavaa.)

Olen miettinyt paljon myös tätä: minkä takia transnaisille ei riitä se, että ovat transnaisia ja tulevat kohdatuiksi nimenomaan transnaisina? Miksi niin monet heistä yrittävät väkivalloin vääntää mustan valkoiseksi ja pakottaa koko maailman myöntämään, että he ovatkin oikeastaan naisia? Samaan aikaan he kuitenkin rääkyvät ja parkuvat, että jos heitä ei kohdata ja oteta todesta transnaisina, se on transfobiaa. Tämähän on ihan helvetin ristiriitaista; eikö se NIMENOMAAN ole transfobiaa perinpohjaisimmassa mahdollisessa muodossaan, että kieltää OMAN transnaiseutensa ja haluaa sen pyyhkäistävän kielenkäytöstä ja sosiaalisesta todellisuudesta kokonaan pois? Olen tosin seurannut muutaman sellaisen transidentifioituvan miehen kirjoittelua (ja muutamaa YouTube-kanavaa), jotka YMMÄRTÄVÄT nämä edellä mainitut asiat luitaan ja ytimiään myöten ja voimakkaasti kritisoivat noiden raivohullujen transaktivistien (varsinkin transnaisten) toilailuja. Debbie Hayton on heistä yksi. Luojan kiitos, että näitäkin tapauksia on, mutta tuntuvat olevan harmillisen harvassa. Naisiin kohdistuva häirintä on naisiin kohdistuvaa häirintää myös silloin, kun itsensä naiseksi kokeva mies pukeutuu mekkoon ja korkokenkiin, väittää olevansa nainen ja sen varjolla häiriköi naisia yhtään millään tavalla – oli kyseessä sitten miten ”aito” trans hyvänsä, hän on biologisesti mieskehoinen ihminen hamaan tappiin asti, eikä mikään mahti maailmassa koskaan muuta tätä. Myös se, että transidentifioituvana miehenä väittää olevansa täysin sama asia kuin nainen, on naisten häirintää ja henkistä rääkkäämistä. Piste.

(Huomatkaa: kun puhun transidentifioituvista miehistä, en tarkoita transmiehiä.)

– ajatukseni ja huoleni kumpuavat ihan aidosta pelosta; mitä IHMETTÄ vasemmistoliitto, vihreät ja Sdp ajattelevat ajaessaan sukupuolen itsemäärittelyä?

Tämä onkin tuhannen taalan kysymys. Minulla ei ole harmainta aavistusta, miten etenkin vihervasemmisto on näin täysin pää edellä hypännyt mukaan tähän itsemäärittelyvouhotukseen. En tiedä, ovatko he vain aivan uskomattoman tyhmiä vai onko tässä taustalla jokin patriarkaatin salaliitto, johon nuo idiootit on lahjottu tai uhkailtu mukaan (vai molemmat).

Ihmettelen muuten, että miksi ”inklusiivinen” kieli kohdistuu tällä hetkellä pääosin naisiin ja naisten asioihin? Miehiäkin varmasti painostetaan häivyttämään mies-sana pois miesten jutuista, mutta minulla ei ole naisena tästä niin paljon havaintoja.

Ei tasan painosteta. En ole kertaakaan nähnyt yhtään kenenkään MISSÄÄN painostavan tai edes kehottavan miehiä viittaamaan itseensä tai toisiin miehiin käyttäen sellaisia ilmauksia kuin eturauhasellinen ihminen, kivespussihenkilö, penishenkilö, siittävä yksilö, testikkeliteline, ejakuloiva einari, spermalinko tms. Kyse on vain, ainoastaan ja nimenomaan naiseuden häivyttämisestä. Tavallaan ymmärrän, miksi transaktivistien mielestä tuollainen kielenkäyttö on mukamas huomaavaista, mutta on jännittävää, että kiihkossaan kehittää naisille noita dehumanisoivia ja misogynistisiä kutsumatermejä he kuitenkin haluavat itseään kutsuttavan naisiksi (tai transnaisiksi silloin, kun haluavat päästä uhriutumaan tai nauttimaan naisten erityisoikeuksista). Jos tuo miesten kehonosiin ja ruumiintoimintoihin liittyvä kielenkäyttö oikeasti yleistyisi siten, että myös transnaisiin viitattaisiin eturauhasellisina, peniksellisinä jne., niin syttyisi varmaan kolmas maailmansota.

"Excuse me, ma'am, no porn at the bar."
"It's okay, I'm transgender."
"Oh, I had no idea. Do whatever you want all the time."

Family Guy: ’Bri-Da’ (linkki lyhytanimaatioon)

Homoja painostetaan avartamaan maailmankuvaansa siedättymällä seksiin naisten kanssa. Genitaalipreferenssi terminä on kummallinen, sillä esim. itse heterona naisena haluan kokonaisen miehen elämänkumppanikseni, en vain hänen genitaalejaan.

Niin painostetaan, vaikka aktivistit koko ajan tämän yrittävätkin kiistää. Sama kaava toistuu transaktivistien lässytyksissä aina: ”Kukaan ei pakota ketään harrastamaan seksiä transihmisen kanssa, mutta jos rajaat transihmiset ulos deittipoolistasi heidän transsukupuolisuutensa vuoksi, se on transfobiaa.” Haistakaa paska, saamarin modernit eheyttäjät. ”Genitaalipreferenssi” ja sen variaatiot ovat niin ikään ihan puhdasta eheytysretoriikkaa. Teen tähän noston erään toisen kirjoitukseni kommenttiosiosta, jossa kirjoitin ”genitaalipreferenssistä” näin:

Koko tuon genitaalipreferenssijauhannan taustalla vaikuttavat sellaiset psyykkiset prosessit ja vääristymät, joiden lähtökohtana on transaktivistien äärimmäisen voimakas itseinho ja kehoahdistus, jonka he pakonomaisesti pyrkivät heijastamaan itsensä ulkopuolelle. He ovat luoneet sellaisen ajatusrakennelman, että dekonstruoimalla ajatuksen sukupuolisesta ihmisestä holistisena, jakamattomana, kokonaisena olentona ja saamalla ympäröivät ihmiset ajattelemaan samalla tavoin heidän kehoahdistuksensa lopulta lievenisi ja katoaisi. Heitä eteenpäin ruoskiva voima on sisäinen tuska. He ajattelevat, ettei sukupuolta oikeastaan ole enää olemassakaan, jos ja kun ei ole olemassa keholliseen sukupuoleen liittyvää kaksijakoista identifikaatio- ja rekisteröintijärjestelmää. Ihminen on siinä vaiheessa käsitteellisesti pelkkä epämääräinen kasauma sattumanvaraisesti yhteen kasautuneita kudoksia ja elimiä, joiden sukupuolinen essenssi on katoutettu. Transaktivistit kokevat, että tällainen kollektiivinen omasta kehollisuudesta dissosioituminen ja sukupuolisuuden merkityksettömäksi tekeminen lopulta ratkaisee heidän ongelmansa (sukupuoliristiriidan). He kaikki tietävät, ettei sukupuolesta toiseen vaihtaminen oikeasti ole mitenkään mahdollista, mutta fantasiassa ja kollektiiviharhassa eläminen on heille parempi ja tuskattomampi vaihtoehto olla ja elää kuin kohdata todellisuus.

En varmaan koskaan tule ymmärtämään, minkälaisella mentaaliakrobatialla transaktivistit kollektiivisesti ovat päätyneet tällaisiin mielentiloihin ja ajatusrakennelmiin. Se ei kuitenkaan ole minua eniten yllättävä seikka. Kaikkein eniten ihmettelen sitä, että he ovat saaneet koko yhteiskunnan mukaan näihin hourailuihinsa. Joinain menneinä aikoina tällaisia juttuja selitteleviä tyyppejä olisi pidetty täysinä kylähulluina. Mitä hemmettiä tapahtui, että heidän horinansa alettiin aivan yhtäkkiä ottaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla kuolemanvakavasti?

Transhenkilö Mona Blingiä voisi kuvailla miesselittäjäksi tai transselittäjäksi hänen luennoidessaan kuukautisista ja mainostaessaan kuukuppeja.

Mona ON miesselittäjä ja transselittäjä. Hänen kuukautisista ja kuukupeista luennoimisensa on olennainen osa hänen kivulloista naiseusperformanssiaan. Hän saa kiksejä ja ”gendereuforiaa” siitä ajatuksesta, että muut ihmiset ottavat hänen saarnaamisensa kuukautisista (joista hän ei tiedä YHTÄÄN MITÄÄN) todesta ja siten ”näkevät hänet naisena”, joka hän niin voimakkaasti ”kokee olevansa”.

Teini-ikäisiä transaktivisteja pidän jotenkin surullisina tapauksina, taustalla varmasti paljon traumoja, pahaa oloa ja kenties mielenterveysongelmia.

Trans- ja muusuidentiteetit ovat kehoahdistuneiden teinien uusi syömishäiriö.

Varmuuden vuoksi sanon, että minulla ei ole henk.koht. mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jos he ovat läpikäyneet hoidot, eivätkä hiero identiteettiään kanssaihmisten naamaan. Myös muunsukupuoliset hyväksyn toki, jos he antavat heteroiden ja homoseksuaalien valita partnerinsa tai elämänkumppaninsa kriteerinään mm. sukupuoli.

Transaktivisteille ja muunsukupuolisuussekoilijoille yms. ei riitä se, että heidät "hyväksytään" ihmisinä tai transihmisinä tai minä ikinä. He vaativat lisää ja yhä lisää. Heitä ei saa rajata koskaan ulos yhtään mistään millään perusteella (se on transfobiaa). Heidän pitää saada valita deittikumppaninsa ja heidän valitsemiensa ihmisten (ja mielellään kaikkien muidenkin) tulee kiinnostua heistä romanttisesti ja seksuaalisesti (tästä kieltäytyminen on transfobiaa). Muiden ihmisten pitää deittailla heitä ja harrastaa seksiä heidän kanssaan, myös suuntautumisensa vastaisesti, jotta heillä olisi hyväksytty (lue: validoitu) olo (tästä kieltäytyminen on transfobiaa). Eikö kuulostakin aivan hullulta? Juuri tätä transaktivistit ja muususekoilijat koko ajan kovaan ääneen erilaisiin kiertoilmauksiin verhottuna muilta ihmisiltä vaativat.

Vaikka kielenkäyttösi on ajoittain melko kipakkaa (pidän tyylistäsi!), osut aina argumenteillasi genderideologian ongelmien ytimeen.

Tästä asiasta vielä mainittakoon, että kipakkuus, suoraan laukominen ja jopa ajoittainen voimasanoilla höystäminen ovat täysin tietoisia tyylivalintoja. Voisin kirjoittaa pehmeämminkin, mutta en tee niin periaatteesta. Olen TÄYSIN kyllästynyt genderideologiaa järjestötasolla levittelevien tahojen (Setan ja Trans ry:n yms. edustajat, ulkomailla Stonewall ja Mermaids ja vastaavat) mukamas asiallisen korrektiin ja asiapitoiseen lässytykseen, joka ei oikeasti tarkoita yhtään mitään ja on pohjimmiltaan pelkkää hiljaista valtaväestön siedättämistä, manipulointia, aivopesua ja propagandaa genderideologian normalisoimiseksi. Lauon siis nyt suoraan, että menisi viesti perille – myös genderideologian levittelijöille, jos he tällaista kauheaa, kylmää, julmaa ja transfobista blogia erehtyisivät lukemaan. (Tajutkaa nyt hitto soikoon jo, että ihmiset eivät ole sokeita idiootteja vaan näkevät teidän propagandanne läpi.)

Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos mahtavasta blogista. :)

Ole hyvä. Jatkoa piisaa – ja paljon. ;)

Helvetin osuva tiivistys dystopiasta, jossa nyt elämme.

(Kirjoittaja tuntematon.)

He kirjaimellisesti lakkasivat tunnustamasta joka ikistä naista ja tyttöä, jokaista naispuolista henkilöä. Ja he kertoivat meille, että me kaikki olemme nyt identiteettejä sukupuolen sijasta, psykologiaa fysiologian sijaan. Identiteetti oli nyt se, mitä naispuolinen tarkoitti. Jotta miehet voisivat kutsua itseään naisiksi. Ja niin he tekivätkin, sadattuhannet heistä. Ei ollut enää jäljellä ainoatakaan sanaa varsinaisille naispuolisille. Meidän ei annettu pitää ainoatakaan. Meidän sanamme oli uudelleenmerkityksellistetty miehille. Meidän täytyi puhua itsestämme ihmisinä, joilla on kohtu tai kuukautiset, ja meidän täytyi olla yhtä mieltä siitä, ettei biologia ollut todellinen sukupuolten välinen eroavaisuus vaan identiteetti oli. Yksi toisensa jälkeen jokainen viittaus biologiseen sukupuoleen korvattiin jokaisessa laissa viittauksella identiteettiin, kunnes laista oli poistettu kaikki viittaukset naisten biologiaan raskaudesta ja synnytyksestä äitiyteen. Kaikesta tuli jotakin, millä viitattiin sekä miehiin että naisiin, koska kaikki todelliset viittaukset sukupuoleen olivat kiellettyjä. Sen sanominen ääneen, että vain naispuoliset ovat naisia, oli riittävä syy työpaikan menettämiseen tai jopa rikossyytteeseen. Jos ei ollut miehen kanssa samaa mieltä siitä, että hän oli nainen, se oli riittävä syy joutua syrjäytetyksi, sensuroiduksi tai uhatuksi oikeustoimilla. Miehet valtasivat täysin naisten urheilun, instituutiot ja ryhmät. Miehet edustivat meitä kaikilla yhteiskunnan tasoilla kutsuen itseään naisiksi. Ei ollut lainkaan sanoja erottamaan meidät näistä miehistä. Kaikki pystyivät näkemään, että naispuolisista ihmisistä oli tulossa sanoilla kuvaamattomia ihmisiä, ihmisiä, joista ei puhuta. Ei ollut luvallista tiedostaa meidän erillistä olemassaoloamme miespuolisista ihmisistä. Miehet tekivät rikoksia ja yhteiskunta sanoi, että naiset tekivät ne. Ei ollut koskaan mahdollista paeta miestä, koska hän pystyi seuraamaan joka ainoaan julkiseen tilaan identifioitumalla naiseksi. Ihmiset olivat hyvin, hyvin pelokkaita puhumaan siitä, mikä on todellisuutta. Sadat lapset menettivät lisääntymiselimensä yrittämällä tulla vastakkaisen sukupuolen yksilöiksi.

Se oli hyvin pimeää aikaa.

Seksuaalinen suuntautuminen ei kohdistu sukupuoli-identiteettiin

Minulla on tällä hetkellä työn alla (kohta loppusuoralla oleva) blogikirjoitus, jossa käsittelen transaktivismin vaikutusta homomiesten keskinäiskulttuuriin ja tarkemmin men only -konseptiin ja lesbojen kohdalla women only -konseptiin, jotka transaktivistit ovat toistuvasti ja sinnikkäästi pyrkineet (ja edelleen pyrkivät) murentamaan. Kirjoitus lähti yllättäen rönsyilemään ja pääsi lopulta venähtämään varsin pitkäksi, joten päätin jakaa sen nyt kahteen osaan. Tässä alustus.

Transaktivistien yhteiskunnallinen perseily on vahingoittanut ja edelleen vahingoittaa hyvin monella tasolla nimenomaan homoja ja lesboja. Queer-, muusu- ja transporukka ei esimerkiksi siedä ollenkaan, YHTÄÄN sitä, jos heidät suljetaan tai rajataan ulkopuolelle jostakin sukupuolen ollessa tilanteesta tai tilaisuudesta ulossulkemisen perusteena. Tilaisuuden tarkoituksella ja luonteella ei ole tässä minkäänlaista merkitystä, sillä jo itsessään ajatus siitä, että miehet tai naiset jossakin haluavat kokoontua jonnekin vain miesten tai vain naisten kesken ilman transporukalle suotua ajatustakaan, on syrjintää ja transfobiaa. Eli ”vain (biologisille) miehille” tai ”vain (biologisille) naisille” = transfobiaa. Kaikkinainen transihmisten ulosrajaaminen ihan mistä tahansa on aina automaattisesti syrjintää, transfobiaa ja vähintäänkin murhaan rinnastettavaa väkivaltaa, koska transporukka ihan oikeasti täysin vakaasti uskoo, että sukupuoli on mielentila eikä sillä ole ihmisen synnynnäisten fysiologisten ulottuvuuksien kanssa lähestulkoon mitään tekemistä. Tai jos onkin, niin transaktivistit määräävät säännöt sen suhteen, miten asioista tulee puhua ja miten niihin tulee yhteiskunnassa ja sosiaalisesti suhtautua. Kun joku kerran on päättänyt "identifioitua" johonkin olemassaolevaan tai kuviteltuun mielikuvitussukupuoleen, niin hän sitten myös sataprosenttisesti on tuota sukupuolta, ja auta armias niitä, joilla on tähän mitään nokankoputtamista. Koko ympäröivän sosiaalisen todellisuuden on heitettävä kuperkeikka ja mukisematta mukauduttava kaikkiin näiden transidentifioituvien oikkuihin ja vaatimuksiin.

Mitä nyt olen ylipäätään noita transsekoilijoiden ulostuloja tässä sivustaseuraillut vuosien mittaan, monet heistä olisivat hanakasti lisäämässä kaiken mahdollisen sukupuoli-identiteettiin liittyvän kyseenalaistamisen ja kritiikin häivänkin heiveröisimpiä soraääniä myöten jonkin vihapuhelain piiriin – jos joku nyt keksisi oikeasti alkaa valmistella jotain sellaista. Täten esimerkiksi sen ääneen sanominen, että transnainen on biologinen mies, olisi ”syrjintää” ja rikoslain edessä rangaistava teko, jonka lausujalle voitaisiin määrätä esim. sakkoja, koska biologisten tosiasioiden ääneen sanominen loukkaa transnaisten tunteita ja kokonaan mitätöi heidän olemassaolonsa, kyseenalaistamattoman sukupuolikokemuksensa ja identiteettinsä jne. (Biologiakin on transfobiaa.)

Tähän liittyen: tsiigailin huvikseni Setan nettisivujen Nuoret-osastoa. Siellä on osio Itsemäärittely ja normit, jossa silmiini sattui osumaan seuraavat tekstinpätkät:

”On varottava määrittelemästä kanssaihmisiä sellaisiksi, joita he eivät ole. Jos toinen kertoo itse siitä, miten hän sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa kokee, tätä kokemusta ei saa vähätellä. Kokemus sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta voi elämän aikana muuntua aivan kuten ihminen muissakin asioissa saattaa löytää itsestään uusia ulottuvuuksia.”

”Jokaisessa meissä on useita eri ominaisuuksia, kuten esimerkiksi vasenkätisyys, musiikkimaku tai ruskeasilmäisyys. Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat vain ominaisuuksia niiden ominaisuuksien joukossa, jotka meitä määrittävät.”

Kuten olen jo aiemmissa teksteissäni maininnut, ovat transaktivistit ottaneet elämäntehtäväkseen sotkea ja häivyttää kokonaan sukupuolen ohella myös seksuaalisen suuntautumisen käsite ja korvata nämä molemmat omilla neofeministisillä määritelmillään. Eli siis kaiken maailman konstruktivistisilla, keksityillä ja epämääräisillä queer-, trans-, gender- ja muunsukupuolisuusidentiteeteillään sekä liudalla kaiken maailman idioottimaisia mielikuvitusseksuaalisuuksia (auto-, poly-, andro-, queer- ja demiseksuaalisuus jne.). Transaktivistien mukaan sukupuolen käsite tulisi kokonaan erottaa ja irrottaa biologisesta alkuperästään (koska biologia määrittelyn perustana on ”vanhentunutta”) ja korvata se niin sanotulla itsemäärittely- tai itsemääräämisoikeudella.

Suomessa nykyään ajettavat sukupuolen moninaisuus -ideologiaan liitettävät yhteiskunnalliset ja poliittiset muutospyrkimykset nojaavat hyvin voimakkaasti Setan käsityksiin ja opetuksiin siitä, mitä sukupuoli oikeastaan tarkoittaa ja miten sukupuolen käsitettä tulisi yhteiskunnallisesti määritellä. Setan ideologian mukaan ihmisen sukupuoli on käytännössä yhtä kuin hänen kokemuksensa omasta sukupuolestaan – eli siis hänen ”sukupuoli-identiteetistään”. Koska setalaisen ideologian mukaan identiteetti määrittää sukupuolen eikä ihmisen biologisilla ulottuvuuksilla ole tässä käytännön merkitystä (koska itsemääräämisoikeus), ihminen myös on sitä sukupuolta, jota kokee ja sanoo olevansa. Tämä määrittely on holistista ja pätee kaikilla tasoilla: itsensä ”homomieheksi” määrittelevä heteroseksuaalinen biologinen nainen, joka kokee itsensä mieheksi, on Setan masinoiman ideologian mukaan homoseksuaalinen mies eli siis homoseksuaaliseen biologiseen mieheen täysin rinnastettavissa oleva asia, ja täten hänet täytyy juridiikkaa, individuaatiota, sosiaalista konsensustodellisuutta ja yleistä todellisuuskäsitystä myöten yhteiskunnan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tasoilla kohdata 100-prosenttisesti biologiseen mieheen täysin verrattavana yksilönä (kidutus- tai oikeastaan mieluiten kuolemanrangaistuksen uhalla). Kyllä, Setan porukka on aivan täysin tosissaan. Eli tavallaanhan transsukupuolisuutta (sellaisena kuin se on joskus aikaisemmin ymmärretty) ei Setan mukaan ikään kuin ole enää edes olemassa. Tuota sukupuoli-identiteetin kokemusta Seta vielä kuvailee ”muuntuilevaksi” ja rinnastaa sen materiaaleissaan seksuaaliseen suuntautumiseen, kätisyyden puolidominanssiin, musiikkimakuun (mitä aktuaalista helvettiä?) ja silmien väriin.

Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen staattinen, immateriaalinen ja tahdosta riippumaton ominaisuus, jota hän ei voi itse valita ja jota hän ei voi muuttaa haluamalla. On tosin totta, että seksuaalinen suuntautuminen voi ihmisen elämän aikana silti ns. muuntua; ihminen esimerkiksi huomaa vanhemmiten alkavansa romanttisesti ja/tai seksuaalisesti kiinnostua myös oman sukupuolensa edustajista, vaikka on pitänyt itseään siihen saakka täysin heterona. Koska seksuaalinen suuntautuminen on immateriaalinen ilmiö, on totta, ettei voida mitenkään selväpiirteisesti osoittaa, mistä se ”alkaa” ja mihin se ”päättyy”. Seksuaalisen suuntautumisen määräytymisen biologisesta alkuperästä ei esimerkiksi nykytieteessä ole (ainakaan vielä) todisteita. On totta, ettei ulkopuolelta voida puuttua siihen, miten ihminen seksuaalisen suuntautumisensa määrittää (eli onko hetero-, homo- vai biseksuaali), mutta tätä samaa periaatetta ei voida analogiana soveltaa sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoli-identiteetin käsitteeseen. Sukupuoli-identiteetti on seksuaalisesta suuntautumisesta irrallinen ilmiö. Sukupuoli-identiteetti on seksuaalista suuntautumista paljon häilyvämpi ja monimutkaisempi käsite, koska se merkitsee ihmisen subjektiivista käsitystä omasta itsestään eikä se suuntaudu ihmisestä ulospäin seksuaalisen suuntautumisen tavoin.

Havainnollistan tätä nyt käsitteellisellä ja hypoteettisella tasolla. Kun transsukupuoliset henkilöt, jotka siis ovat biologisesti jompaakumpaa sukupuolta mutta kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta, sanallistavat sukupuoliristiriidan kokemustaan, he voivat kuvata kokemusta esimerkiksi näin: ”Olen (biologinen) nainen, mutta koen olevani mies.” Tai: ”Olen (biologinen) mies, joka kokee olevansa nainen.” Eli transsukupuolisen henkilön fyysisen kehon sukupuolen ja sisäisen kokemuksen välillä on ristiriita (kokemus, jolle hän ei itse mahda mitään). XX ei ole XY, mutta XX voi kokea olevansa XY ja päinvastoin. Tällöin on täysin asianmukaista puhua nimenomaan kokemuksesta. Mutta seksuaalinen suuntautuminen EI sukupuoli-identiteetin tapaan ilmennä sitä, miten henkilö ”kokee itsensä” vaan sitä, kumpaan sukupuoleen kuuluvia ihmisyksilöitä kohtaan tuntee romanttista ja seksuaalista vetoa. Tarkoitan ilmentämisellä sitä, etteivät homoseksuaaliset miehet sanallista seksuaalisuuttaan näin: ”Koen itseni homoksi.” Tai: ”Koen olevani homo.” (= Minussa on irrallinen homouden ominaisuus, johon jollain hämärällä kokemuksellisella tasolla samaistun? Ei.) Vaan: ”Olen homo.” (= Olen mies, joka on romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostunut vain toisista miehistä, en naisista. Eli: olen homo. Minä en KOE olevani homo vaan minä OLEN homo.)

Hetero kokee vetoa VAIN JA AINOASTAAN vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajia kohtaan ja homo/lesbo kokee vetoa VAIN JA AINOASTAAN oman biologisen sukupuolensa edustajia kohtaan. Toki oma biologinen sukupuoli on tuossa seksuaalisen suuntautumisen määrittämisessä subjektiivisesti essentiaalilla tavalla täydellisen olennainen seikka, mutta se ei ole sama asia kuin sukupuoli-identiteetti tai siinä ilmenevät ristiriitatuntemukset eikä näitä voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Niistä ei voida edes puhua samassa asiayhteydessä.

Mikä mahdollistaa heterojen ja homojen rauhanomaisen rinnakkaiselon? Se, että homojen homoilu ei vaikuta heterojen elämään millään tavalla. Homojen keskinäinen homostelu ei vie heteroilta pois mitään oikeuksia, vahingoita heitä, vaikuta heihin jne. Normaaliolosuhteissa heteroiden heteroilu ei vaikuta (tai vaikuttaisi) homoihin mitenkään – mistä pääsemmekin nykyiseen transaktivismiin. On nimittäin niin, että nyt heteroiden heteroilu vaikuttaa homoihin ja mitä vastenmielisimmällä, kuvottavimmalla ja ahdistavimmalla tavalla. Transaktivistit yrittävät kiertoteitse "eheyttää" meidät ryhtymään heterosuhteisiin. TRANSAKTIVISMI ON HOMOJEN EHEYTYSTERAPIAN UUSI MUOTO.

Sama toimii toki myös toiseen suuntaan eli transaktivistit yrittävät kusettaa heteroita ryhtymään kanssaan homosuhteisiin, tästä esimerkkinä heteromiehiä deittaileva transsukupuolinen toimittaja Mona Bling, josta olen kirjoittanut täällä. Heteroseksuaaleja on kuitenkin niin valtavan paljon enemmän kuin homoseksuaaleja (lähes kaikki ihmiset ovat heteroja eli täysin ylivoimainen enemmistö koko väestöstä), etteivät transaktivistit ole uskaltaneet alkaa järjestelmällisesti ja systemaattisesti vainota heitä, joten he ovat keskittyneet piinaamaan ja ahdistelemaan pääasiallisesti meitä homoja ja lesboja. Olemme pienenpieni vähemmistö ja siten helppo kohde. Toisekseen, transaktivistit tietävät itsekin, että jos ja kun he käyvät oikein kunnolla cisheteroenemmistöisen valtaväestön kimppuun, laittavat cisheterot heidän sekoilulleen pisteen silmänräpäyksessä. Pitäkää mielessä, että ”LGBTQIA” on pelkkä kulissi, jota transaktivistit käyttävät tekosyynä ja puskurina dissosiatiivisen agendansa edistämiseen ja levittämiseen. Myös kaikki heidän selityksensä ”tasa-arvosta”, ”ihmisoikeuksista”, ”itsemääräämisoikeudesta” yms. on tarkoitettu vain harhauttamaan valtaväestöä ja naamioimaan se, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Mitä tulee noihin muihin Setan listaamiin ominaisuuksiin, niin esimerkiksi silmien väri on ihmisen synnynnäinen fysiologinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituuskasvu, kengänkoko, hiusten väri, käsien koko ja sormien pituus jne. Biologinen sukupuoli kuuluu tähän samaan kategoriaan. Biologinen sukupuoli on joko tai – olet fyysisesti mies tai nainen. Ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan (eli ”sukupuoli-identiteetti”) EI VAIKUTA MITENKÄÄN hänen biologiseen sukupuoleensa, joka on kehon synnynnäinen, muuttumaton ja katoamaton ominaisuus. Transhoidoilla ei ole perustavanlaatuista vaikutusta biologiseen sukupuoleen; niillä voidaan ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti muokkailla ihmiskehon jo olemassa olevia fysiologisia ominaisuuksia, joiden sukupuolinen ja kromosomaalinen essenssi ei muutu koskaan miksikään millään määrällä kehonmuokkausta. Seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu biologiseen sukupuoleen. Homoseksuaalinen mies ei kykene tuntemaan seksuaalista vetoa biologista naista kohtaan, vaikka kyseisen naisen kehoa olisi kosmeettisin keinoin muokattu miehen kehoa pinnallisesti muistuttavaksi miten paljon hyvänsä. Tämä asia ei tule koskaan muuttumaan miksikään.

(Mitä tulee tuohon mainintaan musiikkimausta tässä kontekstissa, niin en oikesti tiedä, mitä ja miten kommentoida. Olen sanaton. Miten surkuteltavan sekaisin ihmisten on tässä identiteetti- ja itsemäärittelyhourailussa mahdollista mennä?)

No niin, Seta nyt siis joka tapauksessa selittää tuolla sivulla, että muita ihmisiä ei saa ”määritellä” joksikin mitä he eivät ole. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että homoseksuaalista henkilöä ei saa määritellä biseksuaaliksi tai heteroksi yhtään minkään kokemuksen, sukupuoli-identiteetin, todellisuudenvastaisen ideologian tai muunkaan syyn varjolla. On täysin käsittämätöntä, että transaktivistien ja Setan omien selitysten ja koko ideologian mukaan muita ihmisiä ei saa määritellä sellaisiksi, joita he eivät ole, koska jos toinen kertoo siitä, miten kokee sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa, tuota kokemusta ei saa vähätellä, MUTTA JOSTAKIN SYYSTÄ TRANSSUKUPUOLISTEN RAJAAMINEN ULOS OMASTA DEITTIPOOLISTAAN ELI POTENTIAALISTEN PARISUHDE- JA SEKSIKUMPPANEIDEN JOUKOSTA ON NÄIDEN TYYPPIEN MUKAAN SILTI SYRJINTÄÄ JA TRANSFOBIAA.

Transaktivistit ja heidän huutosakkinsa kirkuvat kirkumasta päästyään, että koska transihmiset ovat yhteiskunnan ”syrjityin, sorretuin ja marginalisoiduin” vähemmistö, heillä tulee olla yhteiskunnassa suunnilleen vain pelkkiä oikeuksia eikä mitään esteitä, rajoitteita, velvollisuuksia tms. Kuka tahansa nykyistä woke crowdin keskustelumeininkiä (transfobiasyytöksineen, uhriutumisineen ja lynkkausmentaliteetteineen) vähänkään havainnoinut voi huomata saman ihan vain seuraamalla julkista keskustelua esim. eri somekanavissa. Sekoilun, harhaisuuden ja niihin liittyvän yleisen sietokyvyn raja menee kuitenkin aina jossain. Mihin se tässä sukupuoli-identiteettisodassa ja transvouhotuksessa vedetään? Milloin se vedetään ja kuka on vetäjä? Todellisuuden voi kieltää vain tiettyyn rajaan asti ja muut voi pakottaa leikkimään mukana omissa harhoissaan, kuvitelmissaan ja fantasioissaan vain tiettyyn rajaan asti.

Meininki on kaiken kaikkiaan nykyään se, että koko LGB-alakulttuurin (eli kaiken homojen, lesbojen ja biseksuaalien keskinäistoiminnan, klubimeininkien, sisäpiirien, yhteisten harrastusten yms.) kuuluu itsestäänselvästi olla aina transinklusiivista eli myös transporukalle kuuluvaa aktiviteettia ilman minkäänlaisia poikkeuksia. Huomatkaa: en tarkoita tässä nyt jotain kaikille avoimia yleisiä sateenkaaribileitä (jotka ovat kaikille inklusiivisia) tai vastaavia vaan viittaan nyt nimenomaan men only / women only -konseptiin, joka sulkee jommankumman biologisen sukupuolen edustajat kokonaan määrätyistä teemabileistä ja -tilaisuuksista ulkopuolelle. On tiettyjä tilanteita ja olosuhteita, joissa tämä rajaaminen on homomiehille ja lesbonaisille elintärkeää. Tässä ei nyt tarkoiteta mitään homomiesten hengailu-, kalastus- tai pelikerhoja vaan sellaisia homomiesten men only -tapahtumia, joissa kuvaan astuvat kruisailu, seuranhaku, iskeminen ja sekstailu eli esimerkiksi miesten öiset biletapahtumat, jollaisia mm. useissa Keski-Euroopan maissa järjestetään paljonkin (mm. Espanja ja Saksa, joissa on myös hitosti suuria homobaareja toisin kuin Suomessa, jossa niitä on aina ollut harmillisen vähän). Kyse on siis tapahtumista, joihin homomiehet hakeutuvat olemaan keskenään niin homoseksuaaleja kuin mahdollista. KYSE ON TAPAHTUMISTA, JOIHIN BIOLOGISILLA NAISILLA EI KERTA KAIKKIAAN OLE MITÄÄN – TOISTAN, EI MITÄÄN – ASIAA.

Homoille ja lesboille ei käytännössä nykyään enää ainakaan Suomessa juurikaan järjestetä avoimesti ja näkyvästi keskinäistoimintaa, koska queer- ja transporukka on aina paikalla kuin liimattuna hännystelijöineen räyhäämässä ja meuhkaamassa "oikeuksistaan". (Jos he eivät ole paikalla fyysisesti, he mesoavat netissä, olen nähnyt heitä monesti skitsoilemassa mm. erinäisten tapahtumien Facebook-sivuilla.) Tai ainakaan minun tietooni ei sellaisia ole tullut aikoihin, ja olin joskus nuorempana aika aktiivinen LGBT-skenessä. Tuolloin ainakin pääkaupunkiseudulla järkättiin vielä yhtä sun toista homo-, bi- ja lesbotoimintaa, mm. juurikin jotain homojen kalastus- ja pelikerhoja, ja lesboilla oli jotain runoiltoja ja vastaavia. Tuohon aikaan ei vielä ollut transaktivisteja ainakaan siinä määrin kuin nykyään (tai ainakaan he eivät olleet yhtä psykoottisia kuin nykyään), ja me LGB-ihmiset saimme elää melko rauhassa. Olen nähnyt noita häiriköintitapauksia enimmäkseen ulkomailta mutta myös Suomesta, joskaan harmikseni en tullut napanneeksi kuvakaappauksia kaikista keisseistä.

Vielä kerran:

Nykyään kaiken pitää olla queer-, muusu- ja transinklusiivista ilman mitään poikkeuksia, koska AIVAN KAIKKI mikä ei joka hetki fokusoi ja keskitä transporukan sukupuolineurooseja, special snowflake -identiteettejä, marginalisoituneisuutta, vähemmistöstressiä ja elämäntuskaa, on transfobiaa, transmisiaa, transmisogyniaa, vihaa ja syrjintää. Mutta tämäkään ei vielä riitä: ihan perimmäinen transaktivistien viestihän tässä itsepintaisessa LGB-vainossa on se, että myös seksuaalinen suuntautuminen on transfobiaa eli homomiesten ja lesbonaisten pitää hyväksyä ja myöntää se, että heidän itsensä ja "homojen" transmiesten tai "lesbojen" transnaisten välillä ei ole minkäänlaista materiaalista eroa. Jos olet toista mieltä, olet TERF ja ansaitset kuolla. Kaikki tähän sekoilemiseen ja seksuaalisen suuntautumisen häivyttämiseen liittyvä poliittinen aktivismi tapahtuu tälläkin hetkellä Suomessa Setan sataprosenttisella tuella ja siunauksella. Eikä ainoastaan tuella, vaan Seta on itse ohjaksissa. Enkä todellakaan ole ainoa Setasta ja sen alajärjestöistä nämä havainnot tehnyt ihminen. Noista Setan sivuilla esiintyvistä aivopieruista, ristiriitaisuuksista, ideologisista hourailuista, keppihevosteluista ja homojen piilovainoamisesta saisi kirjoitettua kokonaisia kirjoja. Homomiehet ja lesbonaiset on ajettu pakosalle omasta alakulttuuristaan, työnnetty meidät takaisin kaappeihin ja vallattu koko LGB(T)-kulttuuriviitekehys valjastaen se kokonaan nykymuotoisen queer- ja transporukan palvelukseen ja heidän tarpeitaan varten. Homoja ei enää ole olemassakaan, koska kaikki on vaan trans, trans ja vielä kerran trans.

En voi sanoin kuvata, miten suunnattoman syvältä PERSEESTÄ tämä koko nykytilanne kaikkinensa on. Se tosiasia, että homot, lesbot ja biseksuaalit muodostavat löyhät kolme erillistä ja keskenään yhden suuremman poliittisen luokan, ei paina enää mitään tässä nykyisessä identiteettien, itsemäärittelyn, identifioitumisen ja gendersekoilemisen hämmentävässä ja epämääräisessä ilmapiirissä, jossa transporukalle on annettu (kyllä, annettu) valta talloa kaikki muut vähemmistöryhmät ja heidän oikeutensa jalkoihinsa, koska muiden vähemmistöryhmien oikeudet ovat jopa equality actia myöten transfobiaa. Odotan sitä aikaa, kun homous (ja heterous) päätetään vaihteeksi keksiä uudestaan ja queer- ja transsekoilijat päättävät obsessoitua jostain seuraavasta asiasta ja jättävät meidät vihdoin ja viimein rauhaan. Tämä monipäinen LGBTTQQIAAP-monsteri on nimittäin jonain päivänä lypsetty tyhjiin, koska lopulta koittaa se aika, kun ihmiset kyllästyvät eivätkä yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella sekopäiden hourailua ja sietää jatkuvaa häiriköintiä, mielensäpahoittamista tyhjästä ja mekkalointia.

Onneksi voin tuota kultaista aikaa odotellessani hyötykäyttää aikaa mm. kirjoittelemalla näitä tekstejä, joissa kuvaan ulkopuolisille ja asioista vielä tietämättömille, miten absoluuttisen skitsofreenisistä ja kajahtaneista ihmisistä näiden intersektionaalisuuskulttiin hurahtaneiden sekopäiden laumassa on kyse.

/edit 12.11.

Muokkailin tekstiä jonkin verran ja lisäsin yhden uuden kappaleen.