Vieraskynä: Se oikea Pride, lepää rauhassa

Anonyymi kommentoija jätti edelliseen tekstiini 30.6. klo 0.59 seuraavan kommentin, jonka julkaisen nyt luvan häneltä saatuani erillisenä "minivieraskynänä". Olen hieman korjaillut kommentin kieliasua hänen pyynnöstään.

Kommentissa kirjoittaja miettii haikein mielin Priden muutosta (negatiiviseen suuntaan), muutokseen mahdollisesti johtaneita syitä ja sitä, miten heterot ovat kolonisoineet Priden keksimilläään identiteeteillä ja erilaisilla "suuntautumisilla".

/edit 18.7. klo 1.20 Huom. Ks. tekstin alalaita, löydät sieltä linkin erittäin merkittävään transaiheiseen dokumenttiin Wrong Bodies, joka on julkaistu aivan vastikään.

Teksti alkaa:

Kävelinpä tuossa Helsingin keskustassa, en Priden aikaan vaan vähän myöhemmin. Mutta valtavasti tuli Pride-kansaa vastaan. Sai mut ehkä hieman surullisena, jopa lievästi katkerana, miettimään omaa historiaani sateenkaariliikkeessä. Mä tulen oikeasti tiukasti uskonnollisesta yhteisöstä, minkä takia suhtautumiseni omaan seksuaalisuuteen on ollut aina todella mutkikas. Vasta nuorena aikuisena löysin paikallis-Setan ja menin arkana mukaan. Sitten, vuonna 2015, tapahtui jotain. Tää on jännää, sillä musta tuntuu, että tuo sama vuosi toistuu monien muidenkin puheissa käänteentekevänä vuonna. 2015. Mitä silloin tapahtui? Pakolaiskriisi? Mistä sateenkaariliikkeeseen alkoi puhaltaa uudet tuulet ja miksi? Joka tapauksessa silloin alkoi tuntua, että en ole enää tervetullut, sillä itselleni oli mahdotonta antaa periksi siinä, että naiseus määrittyy biologian kautta, ei tuntemusten. Näin ollen olin automaattisesti transfoobikko. Muutoksen huomasi jopa siinä, kun kävin joidenkin nuorten lesbojen kanssa treffeillä. Varovasti otin asiaa esille, huonoin tuloksin. Näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan pitänyt olla röyhkeä ja kysyä, että mitenkäs arvon neidolle itselle kelpaisi tyttödikki? Aloin seurustella miehen kanssa (olen bi) ja jätin sateenkaarikuviot surullisina taakseni. Kaipaan kuitenkin yhä sitä yhteisöä, joka se parhaimmillaan oli.

Kaupungilla Pride-väkeä katsellessa mietin, miten ihmeessä juuri homot ja lesbot ovat voineet antaa sen tapahtua, että trans on noussut kaiken keskiöön? Katselin esimerkiksi nuoria tyttöjä, oletettavasti lesboja, ja muistelin sitä, kun itse olin nuori enkä sopinut muottiin osaltani seksuaalisen suuntautumiseni ja hieman epätyypillisen sukupuolisen habitukseni vuoksi. Miten monella niistäkin nuorista lesbo- tai bitytöistä, joita kaupungilla näin, on jokin erikoisidentiteetti, koska tilaa olla muutakaan ei ole? Olen myös ensimmäistä kertaa vuosiin, vuosiin alkanut käyttää deittisovellusta. Sama huomio. Ei ole enää lesbonaisia. On kaiken maailman queereja, joilla on hämärät identiteettilistaukset listattuna, liian pitkiä muistettavaksi, mutta ei ihan vain pelkkiä lesboja.

Koen, että sateenkaariliike on pettänyt ne, joita sen kaikkein eniten olisi pitänyt suojella ja suojata. Nuoret homot, lesbot ja bit. Ja se sokeus. Joka paikassa mainokset huusivat, että ei saa eheyttää. Missään ei heitetä sitä kysymystä ilmoille, että eikö se ole eheytyksen kovinta mahdollista ydintä, että hämmentyneelle lesboteinille tarjotaan oivaksi vaihtoehdoksi rintojen poistoa ja testoja? Olen surullinen, niin kovin surullinen. Voi Pride. Se oikea Pride, lepää rauhassa. Tämä nykyinen on vain irvokas irvikuva. Sateenkaarenvärinen kuori on sama, mutta sisältö on myrkkyä ja mustaa.

Jatkokommentissa vielä lisäyksenä:

Tekisi mieli kans mainita se mausteheteroiden määrä... Muutama naispari käsikkäin tuli vastaan, mutta ihan hirveästi heteropareja glitterit naamassa. Siitäkö tässä on kyse? Heterot ovat kolonisoineet (joko transliikkeen kautta tai "allyina" tai keksimillään identiteeteillä tai suuntautumisilla, ja kas, näin on oma hyvyys signaloitu ja wokepisteet saatu kotiin) liikkeen ja LGB-väen osa on tulla karkotetuksi omasta liikkeestään? Mietin eilen, että olisipa kyllä kiinnostavaa, jos tehtäisiin jokin kyselytutkimus LGB-väen suhtautumisesta nykytouhuun. Onko tämä pettymys laajempikin ilmiö, vai onko nykymeno ihan jees vielä enemmistölle?

Teksti päättyy.

Kuvitelkaa taustalle aavemaista kirkonkellojen kumahtelua, korppien raakkumista ja tuulen ujellusta.

Kiitokset kommentoijalle, joka itse asiassa tiivisti nykytilanteen keskeisiä pääkohtia mukavasti pähkinänkuoreen. Erittäin tuttuja fiiliksiä, erittäin tuttuja: itselläni on ollut Priden muutoksesta ja lopulta menettämisestä täysin samanlainen kaiho (ja toisaalta myös raivo) jo vuosia. Sen jälkeen, kun (noin kuutisen vuotta sitten) tiedostuin Pride-liikkeen radikaalista muutoksesta ja siirtymisestä intersektionaalisten feministien vallan ja vaikutuksen alle, olen systemaattisesti boikotoinut Pridea ja periaatteesta kiertänyt sen huolellisesti kaukaa.

Kun nyt vuonna 2024 katsoo taaksepäin, niin kommentoijankin esille nostama rajapyykkivuosi 2015 palaa erityisen selvänä mieleen – ja nimenomaan siinä mielessä, että Silloin Tapahtui Jotain, jokin keskeinen ydin koko skenessä muuttui ja lähti aivan uuteen suuntaan. En tuolloin ollut vielä itse peakannut* LGBTQIA-asioista tai alkanut muutenkaan selvittää Prideen kytkeytyviä teemoja sen syvällisemmin; en itse asiassa tuolloin tiennyt Priden historiasta ja alkuajoista kovin paljoa, nykyään tiedän toki enemmän.

Huomatkaa, että elimme tuolloin sitä aikaa, kun tasa-arvoinen avioliittolaki oli Suomessa hyväksytty muttei vielä toimeenpantu (laki hyväksyttiin 2014 ja astui voimaan 2017). Eli LGBT-aktivismin tiimoilta elettiin Suomessa tietynlaista murrosvaihetta. Homot olivat saaneet pyytämänsä vihdoin ja viimein, joten Pride-konseptilla oli käytännössä edessään kaksi vaihtoehtoa: tulla kokonaan lakkautetuksi tai keskittyä uusien teemojen edistämiseen eli transformoitua (trans tosiaan) uudenlaiseen hahmoon. Tässä kohtaa transeilla, muunsukupuolisilla, queereilla, spicy straighteilla ja muilla sukupuolivouhottajilla oli siis mahdollisuus iskeä – ja niin he toden teolla tekivätkin. Hyvin rivakkaan tahtiin he yhtäkkiä ottivat valtaansa kaikki homojen näkyvimmät ja vaikutusvaltaisimmat järjestöt (Suomessa mm. Setan), suorastaan levittäytyivät niihin ja alkoivat aggressiivisella raivolla tuutata ympäriinsä silkkaa sukupuoliasiaa. Muistan, että heidän meininkinsä tuntui jo silloin epämääräisesti välittävän sellaista viestiä homoille, että no niin hinttarit, saitte mitä halusitte, tehkäähän tilaa ja painukaa hittoon siitä, meillä on nyt tärkeämpää asiaa.

(*peakata = to peak = saavuttaa huippunsa ja saada tarpeekseen, tätä termiä siis käytetään myös suomenkielisessä transkeskustelussa vähän samaan tapaan kuin puhutaan canceloinnista)

(Selitän näitä sukupuolikeskustelun termejä jatkossa auki ihan vain siksi, koska tiedän blogillani olevan nykyään uusia lukijoita, joille genderkielen termit eivät ole entuudestaan tuttuja.)

Vuosi 2015 oli juurikin sen massiivisen Eurooppaan vyöryneen pakolais- ja turvapaikanhakija-aallon takia hyvin kaoottista aikaa yhteiskunnallisesti, mutta toki kaikkea muutakin siinä ehti tapahtua. Suomessahan elettiin tuolloin suurten leikkausten aikaa, kun Juha Sipilän hallitus oli päässyt puikkoihin ja saksiminen koulutusleikkauksineen ym. oli alkanut saman tien, kun perse oli aition penkkiin painettu. Mitä sukupuolisekoiluun tulee, niin muistan vuodesta 2015 alkaen (ja joka vuosi siitä eteenpäin enenevästi kiihtyen) erityisen selvästi sen, että mm. Panda Eriksson mielevine hymyineen oli yhtäkkiä aivan kaikkialla. Yhtäkkiä YLE, muut valtamediat, paikallislehdet, järjestöjulkaisut, lentolehtiset ja akateemiset läpyskät pursuilivat kaiken maailman sukupuolineutraaliustuubaa, ja lähes poikkeuksetta siellä oli Panda (nyk. Nemo) tai joku muu silloisista queerfeministeistä ja/tai transaktivisteista, kuten Atlas Saarikoski, Piki Rantanen, Valo Inkinen (nyk. Vesikauris eli tässä blogissa Vesinauris), Viima Lampinen, Jani Toivola tai muu vastaava nonbinäärisyyden ja sukupuolineutraaliuden evankeliumia julistamassa. Muistan, miten ensin suhtauduin epämääräisen myötämielisesti ja hyväksyvästi koko ilmiöön ja mietin, että onpa kivaa, kun tässä tällä tavalla sukupuolten tasa-arvoa näkyvästi edistetään. Vähänpä vielä silloin tiesin, mitä nämä tyypit oikeasti olivat ryhtymässä ajamaan ja edistämään. Nykyään taidamme kaikki olla asiassa aika paljon valveutuneempia, ja miten voisimme olla olemattakaan, kun tuota ideologista sukupuolituubaa on hierottu naamojamme vasten viimeiset kymmenen vuotta.

Mainittakoon, että Panda on nykyään Nemo eli Panda on itse asiassa deadname; Nemo, jos luet tätä, pahoittelen kovasti tätä julmaa ja murhaan rinnastettavaa deadnametusta! Toki, kun parin vuoden sisällä vaihdat nimeksesi Kakadu, Örkki, Brtzschqx tai Messias, niin Nemo on jälleen täällä deadnametusta. Aina ei mene pandakarkit tasan.

Olen yrittänyt selvitellä, mikä kaikki vuoteen 2015 asti ja sen jälkeen on johtanut siihen, että LGBT-aktivismi otti kokonaan uuden suunnan ja alkoi laajemmin keskittyä yksinomaan transasioiden edistämiseen. Jos jollakulla on tästä tarkempaa tietoa, niin tule kertomaan kommentteihin. Olen tietoinen erinäisistäkin osatekijöistä, mutta en listaa niitä nyt tähän perusteellisesti, koska teksti venyisi tuhottoman pitkäksi. Monissa muissa länsimaissa homot olivat saaneet avioitua jo iät ja ajat (esimerkiksi Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa ja Kanadassa), mutta eivät transaktivistit ennen vuotta 2015 vielä kovin kummoisesti Pride-tapahtumissa näkyneet; toki niissä oli translippujakin jonkin verran liehunut, mutta vuoden 2015 jälkeen homma yhtäkkiä lähti täysin lapasesta. Ainakin vuoden 2016 Pridesta lähtien transit ovat heiluneet läntisten maiden Pride-tapahtumissa suorastaan räjähdysmäisessä määrin.

/edit klo 19.40

Tarkkasilmäisen lukijan huomio ylempään liittyen:

"Pohdit tässä, että mitä tapahtui about 2015-16. No ainakin 15.11.2016 muuttui laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Silloin sinne ilmestyi sp-identiteetti miehen ja naisen rinnalle. Huomionarvoista: sukupuoli-identiteetti määritellään laissa erikseen, mutta miestä tai naista ei missään. Tulee tosta vaan mieleen, että selkeästi tätä on jo ennen 2016 lobattu. Ei silloin oo varmasti tajuttu, että mitä käärmettä pyssyyn siinä ollaankaan tunkemassa... Pykälästä 3 löytyy määritelmät, ihan kuriositeettina."

Tässä tarkat lainaukset pykälästä 3:

"Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan tässä laissa henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan."

"Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan tässä laissa sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla."

"Mitä tässä laissa säädetään sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvasta syrjinnästä, sovelletaan vastaavasti syrjintään, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen."

Vuonna 2022 Skotlannissa oli järjestetty "pelkkä" transmarssi, joka oli tarkoitettu vain transeille ja genderspeshuleille. Nauratti, kun katsoin X:ään postattuja videoita tuolta marssilta. Marssi, joka näyttää lähinnä sirkuspellejen, turrien ja dragqueenien lippuja ja kylttejä heiluttelevalta epämääräiseltä friikkikulkueelta, kulkee läpi kaupungin katujen, eikä katujen vierillä ole ketään heitä katselemassa, kuten Pride-tapahtumissa yleensä, korkeintaan muutamaa hassua ohikulkijaa lukuun ottamatta. Kulkueessa on aneeminen, iloton ja suorastaan ankea tunnelma, vaikka rummut tekopirteästi pärisevät ja yksittäisiä "trans rights!" -piipityksiä kantautuu jostain silloin tällöin. On päivänselvää, ettei kenelläkään ole aidosti hauskaa ja satunnaiset hymyt ovat tekaistuja ja väkinäisiä, suurin osa marssii naama norsunvitulla kuin suorittaisi jotain yhdyskuntapalvelun toimeksiantoa. Ko. videoon oli tullut paljon sarkastisia kommentteja, esim. ykskantaan "no one cared". :D Yritin etsiä tuota nimenomaista videota, mutten tässä hötäkässä löytänyt. Linkkaan myöhemmin, jos löydän. /edit Tässä nyt yksi video kyseiseltä marssilta, ei siis sama jonka mainitsin, mutta anyway. "Nauttikaa".

(Huomatkaa muuten, että transit saavat järjestää omia juttujaan ja kulkueitaan ilman homoja ja lesboja, mutta homot ja lesbot eivät ole enää aikoihin saaneet tehdä keskenään yhtään mitään ilman transeja. Jos homot kokoontuvat jossain ilman transeja, ovat transit paikalla kuin nakutettuina varmistamassa, ettei siellä vain tehdä ja puhuta yhtään mitään ilman vähintään transien mainitsemista. Transit ovat myös useita kertoja yrittäneet suorastaan estää homoja ja lesboja järjestäytymästä keskenään. Kuulemma meidän keskinäinen järjestäytymisemme ilman transeja jalustalle asetettuina on syrjintää, ulossulkemista, segregaatiota ja transfobiaa. Jos LGB Alliance tai Suomessa LHB-liitto osallistuisi nykymuotoiselle kesäkuiselle mega-Pride-marssille tai yhtään millekään muullekaan, meidät kivitettäisiin välittömästi.)

Sitä, mitä vuonna 2015 oikeastaan tapahtui, varmasti tutkitaan tulevaisuudessa perusteellisesti. Asiaan saattaa olla vielä tässä vaiheessa liian varhaista yrittää vastata tyhjentävästi. Suomessa yksi keskeinen tekijä on tietysti tuo tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno, joka on ihan kirjaimellinen ja konkreettinen LGBT-aktivismin käännekohta tai rajapyykki Suomessa.

Eräs homoseksuaalien suurista virheistä tuossa käännekohdassa on ollut se, että eturivin homoaktiivit päästivät sukupuolisekoilijat valtaamaan homoaktivismin paraatipaikat ja järjestöt ja valjastamaan ne sataprosenttisesti transsekoilun edistämiseen. Tokikaan ei heitä voi tästä varsinaisesti syyttää, koska aika harva olisi voinut tuolloin villeimmissä unissaankaan aavistaa, millainen painajainen sukupuoliaktivismin käynnistämisestä oli alkamaisillaan. En siis itsekään homona suostu siihen, että meidän tulisi ottaa tästä asiasta jotain kollektiivista syyllisyyttä harteillemme: me emme mitenkään erityisesti pyytäneet ja kutsuneet sukupuolisekoilijoita aktivismiimme, vaan sukupuolisekoilijat tunkivat väkisin mukaan kysymättä lupaa meiltä tai keneltäkään. Tulevaisuudessa, kun LGBTQIA-aktivismi romahtaa omaan mahdottomuuteensa, homoja yritetään syyllistää siitä, että me olemme "aloittaneet" koko sotkun. En voi tarpeeksi paukuttaa sitä, että homot nimenomaan EIVÄT OLLEET ALOITTAMASSA sukupuoliaktivismia vaan sen aloittaneet ihmiset ovat aivan eri porukkaa kuin homoseksuaalit. Nämä ihmiset kolonisoivat homojen aktivismin ja valjastivat sen resurssit oman asiansa edistämiseen.

Mistä päästäänkin siihen, että tuosta väkisin tunkemisesta muiden aktivismiin on monta hyvää verrokkiesimerkkiä. LGB-aktivismi/Pride ei ole ainoa järjestäytyneen ihmisoikeusaktivismin muoto, jonka sukupuolisekoilijat ovat kolonisoineet ja valjastaneet omiin tarkoituksiinsa. Aivan samalla tavoin he ovat invasoineet ja vallanneet mm. intersukupuolisten järjestöt ja aktivismin, feminismin (siis sen aidon ja alkuperäisen), Black Lives Matter -liikkeen ja jopa juutalaisten sortohistorian sekä nykyisen Palestiina-aktivismin. Olette varmaan huomanneet, että transit myös pöllivät muilta liikkeiltä heidän sloganinsa ja vääntelevät ne sellaisiksi, että niissä mainitaan jotenkin trans/gender/queer/mitä lie. (Voidaan edellä mainituista sanoa, että kaikkein pahinta vahinkoa he ovat tähän mennessä tehneet LGB-liikkeelle. Esim. Black Lives Matteriin heidän vaikutuksensa on varmaan ollut aika marginaalinen "meihin" verrattuna.)

Esimerkkejä: Women's rights are human rights > Trans rights are human rights, Black lives matter > Black trans lives matter, In God we trust > In trans we trust jne. Transit pöllivät muilta myös kaikenlaisia muita käsitteitä, esim. homoilta tulla ulos kaapista ja eheyttää/eheytyshoidot sekä *I was born this way eli synnyin tällaiseksi, intersukupuolisilta syntymässä määritetty sukupuoli (assigned male/female at birth) sekä Amerikan alkuperäiskansoilta two-spirit eli kaksihenkisyys. Ja huomatkaa: transit ovat ideologistaneet ja siten vääristäneet näiden pöllimiensä käsitteiden alkuperäisen merkityssisällön. He ovat muovanneet ne transdiskurssin mukaisiksi niin, etteivät ne enää merkitse nykykielenkäytössä alkuperäistä tarkoitustaan vaan toimivat transaktivismin edistämisen diskursiivisina elementteinä. Muistakaa, että transaktivisteilla on tällä hetkellä aivan uskomatonta yhteiskunnallista valtaa ja kaikkien maailman suurimpien ja vaikutusvaltaisimpien korporaatioiden, ihmisoikeusjärjestöjen ja muiden vastaavien tuki ja rahoitus takanaan. Jos kuulette joskus jonkun transin krokotiilinkyyneliä vuodattaen selittelevän, miten he ovat "syrjittyjä" ja "marginalisoituja", niin naurakaa hänelle päin naamaa.

*Huomatkaa, että vaikka Lady Gagan lanseeraama Born This Way -hömpsöttely niputtaa homot, lesbot, biseksuaalit ja transit samaan keitokseen, niin aivan alun perin tuo syntyä tällaiseksi -narratiivi on liittynyt nimenomaan homojen narratiiveihin, ei transien. 1980- ja 1990-lukujen homoaktivismissa sitä jatkuvasti eri tavoin korostettiin, että homoksi nimenomaan synnytään eikä seksuaalista suuntautumistaan voi valita tai muuttaa tai "eheytyä" siitä ulkoisin tai sisäisin keinoin. Tässäkin huomaa sen, miten asioihin perehtymättömät valtaväestön edustajat (joihin myös Lady Gaga lukeutuu, niin eksentrinen kuin onkin ja häntä muutoin sinänsä artistina arvostankin) niputtavat mielessään homot ja transit yhdeksi ja samaksi porukaksi, joilla on tismalleen samat lähtökohdat, tarpeet ja yleinen essenssi. Ja juuri tämä seikka on tällä hetkellä erittäin suuri ongelma homoseksuaalien ja heidän (meidän) oikeuksien kannalta.

(Jos olet enemmänkin kiinnostunut tietämään transaktivismin taustalla vaikuttavista voimista ja rahavirroista, niin kannattaa lukea Jennifer Bilekin blogia The 11th Hour. Jos et jaksa lukea, niin Jenniferin ydinpointteja voit kuunnella tästä Jenniferin YouTube-haastattelusta. Tässä toinen haastattelu.)

Viimeksi mainittu on tässä ajassa nostattanut nyt aivan uudenuutukaisen liikkeen nimeltä Queers for Palestine, joka on näkynyt erittäin selkeästi tämän vuoden Pride-tapahtumissa ympäri läntistä maailmaa, myös Suomessa. Queers for Palestine itsessään kertoo näiden aktivistien älykkyysosamäärästä jotain suhteellisen olennaista. Olen miettinyt, mihin nämä tällä oikein mahtavat pyrkiä, mutten hiffaa. Ainoa mahdollinen motiivi, jonka tälle keksin, on jonkinlainen epätoivoinen perseennuoleminen ja altavastaava mielistely. "Näettekö, me hyväksymme teidät ja ajamme teidän asiaanne, hyväksykää tekin meidät ja ajakaa meidän asiaamme!" Onkohan kukaan kertonut näille vitun idiooteille, että jos he marssisivat esim. Gazassa tällaisten lakanoiden ja kylttien kanssa, heidät teurastettaisiin muutamassa minuutissa ja heidän kuolemiaan juhlittaisiin ja ruumiitaan häpäistäisiin?

Näin sokaiseva tyhmyys saa niin sanattomaksi, ettei voi kuin taas hetkeksi vajota siihen mielensä surkeaan murheen alhoon, ettei ihmiskunnalla kerta kaikkiaan ole mitään toivoa. Nämä ihmiset ovat aikapäiviä sitten vajonneet älyllisesti jonnekin luolamiesten ja -naisten tasolle. He ovat täysin johdateltavissa vouhottamaan aivan minkä tahansa aktivismin puolesta, joka tarjotaan heille ulkopuolelta korvamerkittynä "ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisellä" jne. Jesus wept.

Cows for McDonald's!

Olisi paljon enemmänkin sanottavaa, mutta jatketaan kommenttiboksissa. Minulla on sellainen paha (?) tapa, että kun oikein intoutumalla intoudun kirjoittamaan, tekstini venähtävät kilometrin mittaisiksi. Olen tietoinen siitä, että tehokas blogiteksti on suhteellisen lyhyt ja napakka, mutta toisaalta tällaisista aiheista puhuminen lyhyesti ei palvele tiettyä pohdiskelevuuden ja asioiden laajemman käsittelyn tarkoitusta. Haluan nimenomaan pohtia, en vain esittää lyhyitä kannanottoja ilman kunnon perusteluja ja tiedon jakamista.

Summa summarum:

Pride alkuperäisessä muodossaan on kuollut ja kuopattu, ja Pride nykymuodossaan on jotain aivan muuta, vaikka siitä käytetäänkin sen alkuperäistä nimeä ja Pride on nykymaailmassa suositumpi kuin koskaan. Tämänkin kesän Helsinki Pridella oli yli 100 000 ihmistä marssimassa, ja aiempienkin kesien Pride-volyymit ovat olleet samaa luokkaa. Näin videon, jossa joku tämän vuoden marssijoista selitteli silmät ammollaan: "Pride tulee tästä vain joka vuosi entisestään kasvamaan!" Ja joka ikisessä kommenttiketjussa näkee aina hoettavan tätä mantraa: "Niin kauan Pridea tarvitaan, kuin on teidän kaltaisianne pahoja ja syrjiviä ihmisiä!"

“In the middle of the journey of our life I found myself within a dark woods where the straight way was lost.”

“Through me you go into a city of weeping; through me you go into eternal pain; through me you go amongst the lost people.”

― Dante Alighieri, The Inferno

 

/edit 18.7. klo 1.20

Vastikään on ilmestynyt aivan uunituore transaiheinen dokumentti Wrong Bodies, jossa käsitellään mm. transgenderismiä kulttina (verraten sitä muihin kultteihin), transien uskonnollisia sekä taikauskoisia käsityksiä itsestään ja identiteetistään, kokemuksestaan tai sielustaan (?), lasten ja nuorten groomaamista, värväystaktiikoita ja manipulointia, transien täysin ylimitoitettuja, liioiteltuja ja hyperbolisia selityksiä milloin mistäkin ("there's a trans genocide!" jne.), AGP-ilmiötä, "translapsi"-konseptia aikuisten validaation lähteenä ja myös muita aiheita.

Yksi dokumentissa esiintyvistä avainhenkilöistä on Martine Rothblatt, transgenderismin "isä" ja arkkitehti, joka puhuu dokumentissa avoimesti transhumanistisista visioistaan. (Kommenttikentässä tuli puhetta transilmiön mahdollisista kytköksistä transhumanismin aatteeseen, joten tämä dokkari tulikin kuin tilauksesta. Kun olen joskus aiemminkin täällä puhunut noista transhumanismikytköksistä, niin en ole temmannut niitä ihan tuulesta.) Martine Rothblatt saattaa visioineen olla täysin skitsofreeninen, suuruudenhullu ja jumalkompleksinen hourupää, mutta älkää unohtako, että hän on aivan helvetin varakas ja lisäksi huomattavan vaikutusvaltainen. Älkää aliarvioiko sitä, miten makaaberia ja laajamittaista tuhoa valkokauluspsykopatian spektrille sijoittuvat rikkaat paskiaiset voivat saada aikaan.

Löydät dokumentin täältä. (Scrollaa sivun alalaitaan.)

SUOSITTELEN ERITTÄIN VAHVASTI KATSOMAAN DOKUMENTIN.

Tämän nähtyäsi olet paljon paremmin perillä monista sellaisista seikoista, joista mm. minäkin olen täällä blogissa monet kerrat pauhannut.

Tässä vielä linkki dokkarintekijän (Skirt Go Spinny) YouTube-kanavalle. Siellä on lisää hyviä dokkareita ja lyhyempiä videopätkiä, mm. The Call Is Coming from Inside the House (linkki).

PS. Kommenteissa mainitsin myös Martine Rothblattin kirjoittaman kirjan From Transgender to Transhuman (2011). Löydät sen täältä.

Mietteitä Pride-kuukaudesta, joka on yhä edelleen täyttä helvettiä

On taas se aika vuodesta. Progressiivinen Pride-lippu liehuu ja hulmuaa joka paikassa, somekanavat ovat tukossa äkäisten moraalivartijoiden loputtomasta kitinästä, ihmiset vaeltelevat kaduilla Pride-krääsään sonnustautuneina, joka paikassa jauhetaan "tasa-arvosta", "inklusiivisuudesta", "yhdenvertaisuudesta", "suvaitsevaisuudesta" ja niin edelleen. Pride-vouhotusta ja intersektionalistisen feminismin retoriikalla ryyditettyä aivopesua ei pääse kerta kaikkiaan minnekään pakoon, koska se tunkee tajuntaan ihan kaikkialta. Tuttuun tapaan koko kesäkuu on pyhitetty aakkosmafian opinkappaleiden tuputtamiselle ja kurkuista alas kirnuamiselle. (Silti LGBTQIA2SP+-porukka edelleen narisee, että sateenkaari-ihmiset ovat "syrjittyjä" ja "marginalisoituja".)

Milloinkahan Pride keksitään laajentaa koko kesän kestäväksi tapahtumaksi? Eli pridetystä, vouhotusta ja liehuvia raitalippuja kesä-, heinä- ja elokuu läpeensä. Keksittekö pahempaa painajaista?

Homoilla on mitta täynnä.
Painukaa helvettiin, TQ+, ja pysykää siellä.

Minun ei varmaan tarvinne erikseen muistuttaa ainakaan blogin vakilukijoita siitä, että (itse homoseksuaalina) vihaan Prideä kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Tykkäsin Pridestä vielä kymmenisen vuotta sitten, kun se oli profiililtaan hersyvän iloinen homoseksuaalien puistojuhla eikä nykyisenlainen transien, queerien ja intersektionalistien siveetön pervokarnevaali dragqueeneineen, nahkafetisisteineen, nudisteineen ja sadomasokisteineen. Tuolloin kymmenen vuotta sitten laskin aina päiviä Pride-viikkoon ja se viikonloppu Helsingissä kulkueineen tuntui aina vuoden kohokohdalta. Edelleen muistelen lämmöllä tuota aikaa. Kaikki, mitä noin vuoden 2015 jälkeen on tapahtunut, on systemaattisesti pilannut tuon alkuperäisen Priden aivan täysin. En mene nykymuotoisen Priden lähelle enää edes aseella uhattuna. En pienimmälläkään eleellä tahdo edes vahingossa välittää kenellekään sellaista viestiä, että tukisin nykymuotoista Pridea ja sateenkaariliikettä siinä mielessä, millaiseksi ne ovat viimeisen ~9 vuoden aikana muovautuneet.

Ihan muistin virkistämiseksi ja kertaukseksi muutama pointti niille, jotka ehkä ovat uusia täällä:

Kaikki homo- ja biseksuaalit eivät automaattisesti kannata nykyisen Pride-liikkeen tavoitteita. Se, että on homo/lesbo/bi, ei automaattisesti tarkoita sitä, että on samaa mieltä Pride-liikkeen ja LGBTQIA-politiikan tavoitteiden kanssa. Jos en mitään muuta viestiä onnistu tällä blogiprojektillani lyömään läpi, niin toivoisin blogia lukeneiden muistavan ainakin tämän. Pride on aina ollut poliittinen protesti, jolla on tietyt poliittiset tavoitteet, jotka elävät ajassa. Se, mitä Pride on edustanut 80-, 90- ja 00-luvulla, on täysin eri asia kuin mitä Pride edustaa tässä hetkessä eli 2020-luvulla. Priden aiempia tavoitteita liittyen homojen oikeuksiin on saatu useissa maailmankolkissa maaliin, mutta Pride ei konseptina itsessään ole kadonnut minnekään, sen tavoitteet ja fokus vain ovat muuttuneet ja laajentuneet koskemaan useampia eri ihmisryhmiä. Prideen on sisällytetty sellaisia ihmisryhmiä ja poliittisia tavoitteita, jotka eivät mitenkään liity alkuperäisiin tavoitteisiin tai jopa ovat täydessä ristiriidassa niiden kanssa ja suorastaan sotivat niitä vastaan.

Esimerkki:
Nyky-Pride yrittää häivyttää miehen ja naisen välisen rajan transideologian varjolla. Nyky-Pride yrittää ajaa läpi sellaista yhteiskuntajärjestystä ja ajattelutapaa, että mies voi olla nainen ja nainen voi olla mies vain julistamalla niin ja hankkimalla sen verran sekundäärisiä sukupuolipiirteitä muuntelevaa kehonmuokkausta, että hänet ulkoisesti tulkitaan sosiaalisissa tilanteissa sen kokemussukupuolensa edustajaksi. Ei tässä mitään, olkoon kukin mitä haluaa ja tehköön kehollaan mitä haluaa (kunhan on täysi-ikäinen), mutta homma ei jää tähän: nämä kehonmuokkailijat vaativat Priden kautta ja sateenkaariliikkeen mandaatilla, että heidät tulee tulkita ja heitä kohdella sen kokemussukupuolensa edustajana kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että homoseksuaalien tulee sisällyttää deitti- ja seksipooliinsa myös ne transsukupuoliset heteroseksuaalit, jotka identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen, muokkauttavat kehojaan vastaamaan tuon sukupuolen ilmiasua ja selittävät sen jälkeen olevansa sama asia kuin biologinen homomies tai lesbonainen. Olette kaikki varmasti kuulleet sen transien mantran, miten kukaan ei pakota ketään seurustelemaan transihmisten kanssa, mutta jos kategorisesti suljet transihmiset pois deittipoolistasi, se on transfobiaa. Eli kukaan ei pakota ketään mihinkään, mutta kuitenkin pakottaa tai ainakin painostaa – jo pelkästään sen esittäminen edes ajatustasolla, että transmies tai transnainen voisivat kaikissa mahdollisissa tilanteissa olla yhtä kuin biologinen mies tai nainen, on homojen painostamista. Homoa ei kiinnosta vastakkaisen sukupuolen edustajan genderperformanssi vaan toinen oman biologisen sukupuolen yksilö. En ymmärrä, mikä vittu tässä voi olla ihmisille niin saatanan vaikeaa sisäistää.

Eli miksi tämä on ongelma? Jos emme pysty määrittelemään sitä, mikä ja kuka on mies tai nainen, emme pysty määrittelemään homoseksuaalisuuttakaan (ellei sitä määritellä seksuaaliseksi kiinnostukseksi toisen sisäistä ja muille näkymätöntä sukupuolisielua kohtaan, kuten transit juuri yrittävätkin). Tämä on se ydinsyy tai yksi ydinsyistä, miksi homot ovat nousseet vastustamaan nykyistä Pride-liikettä. Nykyinen Pride-liike pyrkii pyyhkäisemään homoseksuaalisuuden kokonaan olemattomiin esittämällä, että miehistä kiinnostunut transmies on täysin sama asia kuin oikea mies, joka on kiinnostunut miehistä ja naisista kiinnostunut transnainen on täysin sama asia kuin oikea nainen, joka on kiinnostunut naisista. Jos mies on nainen ja nainen on mies, ei voi olla olemassa homoseksuaalisuutta (tai heteroseksuaalisuutta) siinä mielessä, kuin se biologisen todellisuuden asettamassa viitekehyksessä ymmärretään. Olen selittänyt tämän saman asian kymmeniä kertoja aiemminkin, mutta jos olet uusi täällä, niin perustin tämän blogin vuonna 2020 nimenomaan tästä syystä: homojen itsensä on puolustettava itseään tätä uutta homofobiaa vastaan, koska ei sitä kukaan muukaan puolestamme näköjään tee.

Toisekseen: Pride on alun perin ennen kaikkea ja nimenomaan homoseksuaalien ihmisoikeuksien ajamiseksi syntynyt liike. Toistan: PRIDE ON ALUNPERIN HOMOSEKSUAALIEN LIIKE. Pride EI OLE alun perin sukupuolisekopäiden liike, vaan siitä on kehkeytynyt sellainen myöhemmin, kun sukupuolisekopäät tunkivat väkisin Prideen, levittäytyivät sinne ja mädättivät homoasian sieltä kokonaan olemattomiin.

Tähän asiaan kuulee transien aina narisevan, miten Priden aloittivat mustat transnaiset – väite, joka on kymmenen miljardia kertaa todistettu vääräksi ja myös väännetty transeille rautalangasta vähintään yhtä monta kertaa. Marsha P. Johnson ei ollut transnainen vaan feminiininen homomies, jollaiseksi hän itse suusanallisesti itsensä koki ja identifioi. Nyky-Pride on lähes kokonaan unohtanut tai suorastaan syrjäyttänyt homoseksuaalit ja keskittynyt yksinomaan uskonnollisen sukupuolen moninaisuus -ideologian levittämiseen, queerteologiseen aivopesuun, sukupuol(t)en käsitteelliseen sotkemiseen, transien "ihmisoikeuksien" edistämiseen ja gendernonkonformisten lasten ja nuorten laillistettuihin mahdollisuuksiin tulla transiutetuksi (lue: kastroiduksi) niin varhain kuin mahdollista. Mitkään näistä EIVÄT OLE OLLEET alkuperäisen Priden asialistalla ennen 2010-luvulla räjähdysmäisesti lisääntyneen transaktivismin vaikutusta Prideen, johon he alun perinkin tunkivat kutsumatta mukaan harhaoppeineen ja huutosakkeineen. Aion alleviivata tätä asiaa niin kauan ja perusteellisesti, että viimeisillekin kovakorvaisille takarivissä on mennyt jakeluun.

Mitä homoseksuaalit alun perin Priden kautta yhteiskunnalta pyysivät? Kerrataanpa.

• Saada elää rauhassa ilman syrjintää esimerkiksi työnhaussa, pelkoa hakatuksi tulemisesta jne.
• Ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan paitsi oikeuksissa myös vastuissa ja velvollisuuksissa.
• Pariutua ja mennä naimisiin rakastamansa kumppanin kanssa sukupuolesta riippumatta.
• Adoptoida (tähän liittyen Suomessa mm. äitiyslaki).

Nuo homojen alkuperäiset tavoitteet ovat useissa länsimaissa toteutuneet. Me saimme pyytämämme. Homojen puolesta koko Priden olisi voinut lakkauttaa viimeistään äitiyslain toimeenpanoon. Koko homoprotestoinnin tavoitehan alun perinkin on ollut nimenomaan tehdä itsensä lopulta tarpeettomaksi. (Toki on paljon maita, joissa on näissä asioissa ihan alusta lähtien vielä paljon tekemistä, mutta se ei tarkoita sitä, että Pride-vouhotusta pitäisi täällä lintukotopuolella samassa muodossa jatkaa ikuisesti.)

Tarkastellaanpa hieman transien tavoitteita, joita he ryhtyivät Priden kautta (lue: Priden kaapattuaan) itselleen vaatimaan ja mihin tuo kaikki on johtanut, kun sitä tarkastellaan nykyhetkessä. Transien, queerien ja genderuskisten kuulee usein mainitsevan tavoitteekseen jotain harmitonta ja mitättömän oloista, kuten: "We just want to pee. We just want to live our lives. We just want to be ourselves." Näitä sitten höystetään sellaisilla mantroilla kuin ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, jokaisella on oikeus itsemäärittelyyn ja transihmisten oikeudet eivät ole mitenkään muilta ihmisiltä ja ihmisryhmiltä pois ja niin edespäin. Näinköhän? Tässä X-kuvakaappauskooste transien aikaansaannoksista:

Kappas vain, genderideologian tukeminen on vähentynyt.

Aivan kuin...

- naisten kutsuminen "chest feedereiksi", joilla on "bonusreikä"

- urheilun poistaminen naisilta/tytöiltä

- työllistymismahdollisuuksien poistaminen naisilta
- miesten tunkeutuminen naisten intiimitiloihin
- miesten tunkeutuminen naisten vankiloihin
- ihmisten alentaminen ja halventaminen kutsumalla heitä "cisihmisiksi"
- todellisuuden kieltäminen
- biologian kieltäminen
- ideologianne tuputtaminen lapsille
- lasten steriloiminen
- ideologianne tunkeminen kaikkiin olennaisiin läntisiin instituutioihin
- lesbojen painostaminen seksiin miesten kanssa
- homomiesten painostaminen seksiin naisten kanssa
- kaikkien niiden canceloiminen, jotka ovat eri mieltä regressiivisen ideologianne kanssa
- kaikkien pakottaminen kävelemään munankuorilla ympärillänne "väärinsukupuolittamisen" välttämiseksi

- lasten medikalisoiminen
- suostumuslakien uudelleenmäärittely
- jatkuva uusien sukupuoli-identiteettien kehittäminen ja suuttuminen kaikille, jotka eivät kunnioita niitä
- sellaisen ideologian levittäminen, joka opettaa itsensä hyväksymisen vastakohtaa
- lasten aivopeseminen vihaamaan perhettään ja jättämään perheensä, mikäli he eivät noudata teidän kapeakatseisia uskomuksianne

- sellaisen ideologian levittäminen, joka rohkaisee vahingoittamaan itseään
- vahingollisten murrosiän blokkaavien hormonien mainostaminen ja levittäminen
- valehteleminen, että "puberteettiblokkerit ovat täysin turvallisia"
- valehteleminen transviharikoksista ja käyttäen tässä keppihevosena brasilialaisia seksityöläisiä
- "genderaffirmoivasta hoidosta" valehteleminen
- sen kuvitteleminen, että "genderaffirmoiva hoito" on hoitoa tai edes affirmoivaa
- kaikkien niiden häiriköinti, jotka ovat eri mieltä kanssanne
- sen väittäminen, että kaikki jotka ovat eri mieltä kanssanne, häiriköivät teitä
- emotionaalisen kiristyksen käyttäminen vastapuolenne hiljentämiseen
- detransitioitujien hiljentäminen
- revisionistisen historian tunkeminen, jotta saisitte kiinnitettyä itsenne homojen ihmisoikeusliikkeeseen
- sellaisen puolueellisen tutkimustiedon käyttäminen, joka tukee teidän muutoin helposti kumottavia väitteitänne
- ideologianne työntäminen elokuviin, musiikkiin, televisioon ja kaikentyyppisiin medioihin
- institutionaalisen valtanne käyttäminen siihen, että vaiennatte kaikki vastakkaiset näkemykset leimaten sen "transfobiaksi"
- homojen ihmisoikeusliikkeen kaappaaminen ja sen rahoituksen ja resurssien käyttäminen agendanne edistämiseen
- sananvapauden kontrolloiminen
- homojen ja lesbojen tilojen valtaaminen ja kontrolloiminen
- naisten yhdistysten ja tilojen valtaaminen ja kontrolloiminen
- miesten tunkeutuminen naisten turvallisiin tiloihin
- sen valheellinen väittäminen, että jo kuolleet historialliset hahmot olivat transeja
- sisäistetyn homofobian käyttäminen siihen, että homous katoutetaan transiuttamalla
- ja vanhemmuuden oikeuksien tuhoaminen

...olisivat saaneet ihmiset heräämään todellisuuteen ideologiastanne.

Kuka olisi arvannut?

Niinpä niin. Tuohonkin pähkinänkuoreen oli tiivistetty vain pieni osa kaikesta siitä, mihin liittyen transit ovat esittäneet vaatimuksia ja millaista jumalatonta sotkua he ovat yhteiskunnassa saaneet aikaan. Ja huomatkaa: transit nimenomaan VAATIVAT, eivät pyydä, ehdota tai neuvottele (kuten homoseksuaalit ovat aina tehneet). Transien taktiikka saada itselleen haluamansa on vaatia, sitten uhkailla, uhriutua, uhkailla lisää, canceloida, maalittaa, leimata ja tuhota. Uhkailua on myös itsemurhalla uhkailu joko suoraan tai välillisesti; välillistä itsemurhalla uhkailua ovat mm. sellaiset lausumat kuin would you rather have a living daughter or a dead son.

Minua ärsyttää, ettei yhteiskunnassa laajemmin ole ymmärretty tätä:

Mitä enemmän transkultin oikkujen edessä annetaan periksi ja suostutaan heidän yhä vain hulluksi käyvempiin vaatimuksiinsa, sitä rohkeammiksi, suorasukaisemmiksi ja röyhkeämmiksi he vaatimuksissaan tulevat. Yhteiskunta lähettää kyseiselle porukalle jatkuvasti aivan vääränlaista viestiä heidän tavoistaan edistää poliittisia tavoitteitaan, noiden tavoitteiden laadusta puhumattakaan. Ihmiset eivät tunnu keskimäärin tajuavan, että kun mielenterveysongelmaisista tarvekimpuista koostuvalle raivoradikaalijoukkiolle ojentaa pikkusormen, se ihan oikeasti ahmaisee koko käden ja loputkin ruhoa, jos vain saa siihen mahdollisuuden. He vievät tuhkatkin pesästä, koska heille ei riitä mikään (koska heidän perimmäinen tavoitteensa on lähtökohtaisesti mahdoton ja myös he itse tiedostavat sen). Transit eivät ole ymmärtäneet, että heidän ongelmansa eivät parane tai tule ratkaistuiksi yrittämällä väkisin muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa sellaiseksi, ettei se enää sohi heidän traumatriggereitään tai harhojaan millään tavalla. He eivät ole ymmärtäneet, että heidän itsensä tulisi mukauttaa itsensä yhteiskuntaan ja ihan yleiseen todellisuuteen, ei toisin päin.

Meidän pitäisi käydä tämän koko asian tiimoilta yhteiskunnassa paljon laajemmin keskustelua siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi olla, jotta transien louskuvat turvat saataisiin vihoviimein tukittua ja he olisivat edes jossain määrin tyytyväisiä. Enkä tosiaankaan tarkoita tällä sitä, että se tapahtuisi yksinomaan transien ehdoilla, koska sellaisessa tyranniassa ei olisi kenelläkään kivaa, ei lopulta transeilla itselläänkään. Keskustelua pitäisi käydä kaikkia osapuolia tasapuolisesti kuunnellen, mikä on hyvin vaikeaa, kun vastassa on joukko raivohulluja ideologisteja, jotka ovat kiihottaneet itsensä kiiluvasilmäiseen raivoon kuviteltua olkiukkovihollista vastaan ("syrjivät, sortavat, valkoiset ja etuoikeutetut cisihmiset"). Olen kysynyt transeilta tätä asiaa, siis että miten yhteiskuntaa pitäisi nykyisestä vielä muuttaa, mutta he eivät koskaan vastaa mitään. Tai jos vastaavat, niin vastaukset ovat niitä iänikuisen samoja, jo tsiljoona kertaa kuultuja argumentteja ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, transfobiasta jne.

Yksi eniten ihmettelemistäni asioista nykyajassa liittyen Pride-sekoiluun ja transaktivismiin on se, miten niin monet suhtautuvat siihen täysin kritiikittömästi. Koko sateenkaariliikkeen tavoitteet ja niiden narratiivit ovat räikeässä ristiriidassa keskenään kaikilla mahdollisilla tasoilla. Narratiivit myös muuttuilevat koko ajan sen mukaan, minkä milloinkin oletetaan olevan sateenkaariliikkeelle parhaiten eduksi. Yhtenä päivänä väitetään tätä, toisena tuota, kolmantena sitä, neljäntenä taas jotain aivan muuta. Yksi hyvä esimerkki tästä on se, kun on puhuttu etenkin transidentifioitumisen räjähdysmäisestä kasvusta nuorien ihmisten keskuudessa; transit ovat selittäneet tätä sillä, että transius on nykyään hyväksytympää, minkä vuoksi yhä useampi trans uskaltaa tulla kaapista ulos yhä nuorempana. Seuraavassa hengenvedossa transit väittävät, ettei yhteiskunta ole koskaan ollut transfobisempi ja transvihamielisempi kuin nyt, joka paikassa transeja mitätöidään ja vainotaan ja uuninluukut kolisevat. Eli onko se epämääräinen transhyväksyntä nyt kasvanut vai ei? Make it make sense. Yhteiskunta ei ole koskaan ennen länsimaissa ollut poikkeavalle sukupuoliselle itseilmaisulle esim. habituksen kautta sallivampi kuin nyt, mutta silti transit näkevät kaikkialla pelkkiä ongelmia ja keskittyvät pelkästään niihin ongelmiin eivätkä näe koskaan missään mitään hyvää ja aitoa edistystä. Minusta on jo pitkään vaikuttanut siltä, että transit nimenomaan haluavatkin nähdä kaikkialla pelkkää negatiivista paskaa ja keskittyä siihen, mikä toisaalta heijastelee sitä, miten syvästi onnettomia ja ahdistuneita he ovat; transidentiteetti, kehonmuokkaus ja väsymätön aktivismi eivät sitten kuitenkaan tuoneet heille toivottua helpotusta heidän pahaan oloonsa. He vihaavat itseään, muita ihmisiä ja koko maailmaa edelleen. Tätä tragediaansa he yksissä tuumin kostavat koko maailmalle ja pahoille TERFeille ja cisihmisille, jotka ovat pilanneet heidän elämänsä.

Edellisen tekstin kommenteissa anonyymi kommentoija tiivistää transaktivismin yleisen inkonsistenssin erinomaisesti:

Transeilta on turha odottaa logiikkaa. Transius ei ole sairaus, vamma, oire eikä häiriö eivätkä amputoinnit, mutiloinnit ja hormonimarinointi ole sairauden, vamman, oireen eikä häiriön hoitoa, vaan kehon muokkaamista sisäisen mielikuvan mukaiseksi tai esteettisten ihanteiden perusteella. Siis sukupuolikokemuksen "vahvistamista" hormoneilla ja kirurgialla.

Kyseessä ei siis ole sairaus eikä sairauden hoito, mutta transit kiristävät itsemurhalla, jos eivät saa haluamiaan modauksia. Mutta transien kohdalla itsetuholla uhkailu ei ole oire mielenterveysongelmasta, joka pitäisi hoitaa ihan muilla keinoilla kuin kehollisella transitiolla.

Transilta ei saa vaatia diagnostisten kriteerien täyttämistä tai temppuratojen suorittamista vaan annettava kumileimasimena transin haluamat lähetteet ja reseptit.

Transius on synnynnäinen ja muuttumaton olotila, paitsi genderfluideilla, rogd-teinitytöillä, keski-ikäisillä autogynefiiliperheenisillä ja katujilla. Paitsi että katujat eivät olleet oikeita transeja vaan mokanneita cissuja, vaikka on maailman pahinta väkivaltaa kyseenalaistaa kenenkään sukupuoli-ilmoitusta, tai vaatia diagnostisten kriteerien täyttymistä ja kykyä antaa suostumus ennen peruuttamattomia transhoitoja.

Keholla ei ole sukupuolta, sukupuolia voi olla satoja, kaikilla ei ole sukupuolta, penis voi olla naisen sukupuolielin ja mies voi synnyttää, mutta silti jotkut transit haluavat jäljitellä vastakkaisen sukupuolen kehollisia piirteitä ja toiset haluavat päästä omistaan eroon, tai muokata itsestään eunukin, kissaihmisen tai liskon. Vain transeilla on oikeus saada muokattua kehosta haluamansa näköisen ilmaiseksi, vaikka se ei ole sairauden hoitoa, mutta se on täysin eri asia kuin nenän suoristaminen, silmäluomien esteettinen muotoilu tai rintojen suurentaminen esteettisin perustein.

Ja koko lysti pitäisi kustantaa yhteiskunnan varoista.

Tismallensa ja jetsullensa näin.

Toinen asia liittyen Priden muutokseen on se, minkä ihmeen takia kaksi täysin erilaista ihmisryhmää aivan erilaisine tarpeineen on ympätty samaan soppaan. Transit eivät ole aikoihin enää edes yrittäneet teeskennellä, että homojen tarpeilla ja oikeuksilla olisi heille oikeasti (koskaan ollutkaan) mitään merkitystä. Transien koko alkuperäinen pyrkimys kaapata homoliike (ja monet muut ihmisoikeusliikkeet) itselleen on tullut koko ajan selvemmäksi ihan heidän itsensä sanoittamana; he eivät enää edes yritä peitellä tätä. Kaappaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että homot syrjäytetään omasta ihmisoikeusliikkeestään ja valokeilasta tyystin ja asetetaan siihen samaan valokeilaan täysin toinen ihmisryhmä eli transkultistit, jotka kuitenkin käyttävät homoliikkeen mainetta, saavutuksia ja resursseja oman asiansa edistämiseen. Tämä homojen suoranainen dissaaminen näkyy useista heidän ulostuloistaan, ja dissaaminen on usein sävyltään erittäin aggressiivista ja retoriikaltaan dehumanisoivaa. Usein nuo ulostulot linkittyvät laajemmin wokettajien yhteiskunnallisiin muutospyrkimyksiin (esim. heidän käsityksiinsä siitä, miten demokratia toimii). Tässä yksi esimerkki:

Transfobiset "gayihmiset" eivät ole osa LGBTQ-yhteisöä, ja olen väsynyt esittämään muuta

Jos haluat seistä alistajien rinnalla, olen tyytyväinen nähdessäni sinut ja ystäviesi tapettavan.

Sinulla voi olla genitaalipreferenssi ilman että olet transfobinen.

Jos haluat elää konservatiivisessa ja uskonnollisessa kansakunnassa, niin häivy vittu kokonaan lännestä. Sinä et kuulu läntiseen maailmaan, jos et tue vapautta ja demokratiaa. Olette iilimatoja minun maassani. Pelkkä olemassaolosi on loukkaus kaikkea sitä kohtaan, mitä arvostan.

Haista vittu.

Niinpä niin, homoseksuaalisuushan on jo lähtökohtaisesti transfobiaa, sen te kyllä olette tehneet harvinaisen selväksi. Tätä meille hinttareille on jo vuosia jauhettu, miten irstaat ja syntiset genitaalipreferenssimme ovat syrjiviä ja ulossulkevia ja niistä tulisi opetella pois, mihin eheyttävä transseksi on optimaalinen lääke. Tämä on uuden aikakauden homofobiaa, tai pikemminkin vanhaa ja ikiaikaista homofobiaa uudelleenbrändättynä. Tämä uusi ja vastenmielinen homovihan muoto on levittäytynyt kaikkialle ja ottanut kaikki mahdolliset ilmenemismuodot, minne ja mitkä vain ehtii ja kykenee. Ihmisistä on ihanaa vihata, ihmiset rakastavat vihata ja ilmaista vihansa. Vihan kohteeksi valikoidaan ihmisryhmä, jonka lähtökohtaisesti tiedetään olevan sen verran pieni, että sen on vaikeaa muodostaa joukkovoimaa vihaajia vastaan. Jostain syystä nimittäin heteromiehet eivät saa osakseen transeilta samanlaisia syytöksiä genitaalipreferensseistä ym. kuin homomiehet. Eräs gaytransman sanoi kerran minulle, kun väittelimme aiheesta: "We outnumber you." Siis ihanko totta? Heteroseksuaaleja on maailmassa enemmän kuin homoseksuaaleja? Wow, kuka olisi uskonut. Täysin uutena tietona tuli minulle tämä. Ottiatuota, tarvitsen ryypyn.

Ei kerta kaikkiaan ole mitään homofobisempaa kuin heteroseksuaalit, jotka väittävät ja esittävät olevansa homomiehiä ja lesbonaisia. Se on niin tarkoitushakuista, suunnitelmallista, laskelmoitua ja päivänselvää kiusantekoa ja homojen alistamista ja häpäisemistä ideologian varjolla, että se naurattaisi, jollei olisi niin uskomattoman törkeää ja loukkaavaa. Transit aivan pokkana väittävät homomiehille ja lesbonaisille olevansa aidompia ja todellisempia homomiehiä ja lesbonaisia kuin me koskaan. Tätä näkee aivan jatkuvasti mm. heidän forumkeskusteluissaan, kuten Redditissä ja vastaavissa.

Tämä Tiina Tuppurainen on aivan uskomaton idiootti.

Tässä mm. seuraavanlaisia kommentteja:
Then proceeds to use a strap-on.
How gay men feel after saying they just don't find women attractive,
then go date a man who acts feminine and wears skirts and dresses.
Why is there always a feminine one in a gay couple?
And they use a dick-shaped toy to have sex.
Just to use strap-ons and everything!
"I identify as a woman!" I can be "lesbian" now.

Toisaalta myös:
Bro got rejected by a lesbian.
Straight men's obsession with lesbians is creepy.
How men feel when a woman isn't attracted to men.
Tell me you don't know how lesbians work without telling me.

Joko uskotte, etten puhu puppua? Näitä samanlaisia kommentteja ovat kaikki transforumit ja vastaavat täynnä tuhansittain ja taas tuhansittain, loputtomana virtana.

Homoseksuaalisuus = ”genital fixation”.

Straight with extra steps. Mikä helvetin pakkomielle näillä ihmisillä on saada kutsua itseään homoiksi/homomiehiksi? Voiko joku selittää? Mistä tuo obsessio kumpuaa? Miksi heteroseksuaalin pitää väkipakolla taistella itselleen jokin mystinen oikeus saada kutsuta itseään homoksi, mitä hän kaikkien objektiivisen todellisuuden sääntöjen ja lainalaisuuksien mukaan ei ole?

Kaiken tämän päälle transit julkeavat valtamedioissa kitistä mm. "näkymättömäksi tekemisestä". Jos joku olisi 15 vuotta sitten kertonut, millaisia ilmiöitä ja ihmisryhmiä vastaan homojen täytyy 2020-luvulla puolustautua, en olisi kuuna kullanvalkeana uskonut. Olisin pitänyt profetian esittäjää täytenä kylähulluna. Mutta tässä sitä ollaan, ja paljon on sotkua siivottavana. Transliike on tehnyt homoliikkeelle aivan ennennäkemätöntä, pitkälti ihan korjaamatonta vahinkoa tunkemalla väkisin mukaan homoliikkeeseen ja vääntelemällä kaiken mahdollisen siellä ylösalaisin. Ei ihme, että yleinen hyväksyntä on ottanut takapakkia. Nykyinen Pride-liike toimii aktiivisesti homoja vastaan sen sijaan, että edistäisi homojen oikeuksia yhtään millään lailla. Kaiken aktiivisen homojen lyttäämisen jälkeen transit aiheuttavat homoille vielä suurta mainehaittaa, koska aiheesta mitään tietämättömät valtaväestön ihmiset samaistavat meidät kaikki joksikin yhdeksi ja iloiseksi sateenkaarisekopäiden porukaksi, jolla on samat poliittiset tavoitteet ja yhteiskunnalliset pyrkimykset. Toistan, että tilanne on kaikessa irvokkuudessaan niin järjetön, että se naurattaisi, ellei kyse olisi niin helvetin vakavista ja niin moniin vahingollisesti vaikuttavista asioista.

Jotain valoakin tunnelin päässä sentään. On paljon valtaväestön edustajia, jotka ovat tiedostuneet tilanteen vakavuudesta ja nousseet puhumaan sitä vastaan. Näissä on paljon ihan tavallisia heteroseksuaaleja, joilla ei juuri ole kosketuspintaa LGBTQIA-aakkosmafian touhuihin, tai joiden kosketuspinta ns. sateenkaari-ihmisiin on muutama yksittäinen homo tai trans tuttavapiirissään. Sinänsähän heillä ei ole mitään velvoitetta puhua homojen ja naisten oikeuksien puolesta ja vastustaa TQIA+-sekoilua, mutta monet heterot ovat liittoutuneet homojen kanssa vastustamaan homouden (ja heterouden) käsitteellistä häivyttämistä ja naisten ja tyttöjen urheilun ja turvallisten tilojen poistamista transidentifioituvien miesten invaasion vaikutuksesta. Tämä lämmittää allekirjoittaneen mieltä kovastikin. Emme sentään ole aivan yksin, vaikka siltä usein tuntuukin.

Moni teistä on myös varmaan kuullut Gays Against Groomers -järjestöstä, joka on perustettu kesäkuussa 2022 (eli juuri silloisen Priden aikaan). (Huomatkaa, että tuo linkkaamani Wikipedia-artikkeli on transien kirjoittama: "Gays Against Groomers is an American far-right and anti-LGBT organization known for campaigning against gender-affirming care for minors, protesting school curriculum content with LGBT themes, and criticizing Drag Queen Story Hour events. [...] The account is known for posting anti-trans rhetoric and has been compared to Libs of TikTok. Blah blah blah...")

Kimmokkeena GAG-järjestön perustamiselle oli useiden homoseksuaalien havainto siitä, että nykyajan "translapset" ovat enimmäkseen vain sukupuolihämmentyneitä tulevia homoja ja lesboja, joita on alettu transideologian varjolla eheyttää irvokkaiksi transheteroiksi. Me homot siis tunnistamme itsemme näistä lapsista, koska olimme itse aikanaan sukupuolihämmentyneitä lapsia, joista kasvoi terveitä ja täysivaltaisia homoseksuaaleja aikuisia. Koko "translapsi"-ilmiö liittyy laajemmin aiemmin mainittuun homofobian uudelleenbrändäämiseen, se ei nimittäin ole mikään uusi ajatus, että homomiehen on ajateltu olevan heteronainen miehen vartalossa ja lesbonaisen olevan heteromies naisen vartalossa. Tavallaan myös muinainen alkuperäiskansojen two-spirit-ajattelu eli "kaksihenkisyys" perustuu tähän (että ihmisellä olisi ikään kuin kaksi sielua, millä on selitetty homoseksuaalista kiinnostusta). Homous on ajatuksena joillekin ihmisille niin vastenmielinen, että he ovat valmiita aivan mihin tahansa käsitekikkailusta kirurgin veitsellä tehtäviin mutilointeihin, että saataisiin jotenkin tuo kiero luonnonoikku pois päiväjärjestyksestä ja maailmaa saastuttamasta.

Sukupuolisesti epätyypillisten lasten ja nuorten aivopesu transidentiteeteillä ja heidän aktuaalinen transiuttamisensa hormoniblokkereilla, muuntohormonihoidoilla ja leikkauksilla on homojen eheytysterapian uusi muoto. Piste. Sitä te kaikki Pridella marssivat tuette ja juhlistatte, vaikkette itse sitä ehkä tajuakaan. Pitkällä tähtäimellä se on myös laskelmoitua homojen eliminoimista geenipoolista, koska transiutettu lapsi tulee olemaan steriili eli lisääntymiskyvytön aikuinen; hän ei siis voi saada biologista jälkeläistä, koska transiuttaminen tärvelee hänen lisääntymiselimistönsä toimintakyvyttömäksi. Miettikää, miten homoja luonnonoikkuina ja virheinä pitävät eugenistit juhlivat, kun he vihdoin ja viimein löysivät keinon siivota homoseksuaalit pois luonnonjärjestystä pilaamasta pystyen samalla esittämään jaloja hyväntekijöitä, jotka ajavat sorretun vähemmistön ihmisoikeuksia. (Eugenistit uskovat, että homous on geneettistä ja siten eliminoitavissa, kunhan kaikki hinttarit onnistutaan jollain konstilla steriloimaan.)

Loppuun vielä Wrong Bodies -video, joka on kooste transien turahteluista liittyen heidän jumalasuhteeseensa transkokemuksen kontekstissa. Sanoin aikaisemmin, että sukupuolen moninaisuus -ideologia on luonteeltaan uskonnollinen. Miksi ja miten? Katsotaanpa. Tällä videolla kuullaan transien suusta mm. seuraavia henkevyyksiä:

"God blessed my by making me transsexual for the same reason God made wheat but not bread and fruit but not wine, so that humanity might share in the act of creation."
"Life isn't about finding yourself, it's about creating yourself."
"Being transgender isn't a choice, it is a realization, and honestly, somewhat spiritual one."
"Being trans is a beautiful, sacred thing God created."
"My religion? Transgenderism!"
"God is trans. God is gender nonbinary. I believe in the nonbinary God whose pronouns are plural..." (Yhteisrukous kirkossa.)
"Top surgery was part of God's plan for me."
"God made me in her image, God made me transgender."
"All people, especially trans women, are created in the image of God."
"I would pray to God and be like, give me one day as a woman, let me experience it for one day. And now, look at me."
"I did feel like a mourning for a long time because they felt like someone was dying, and even though some people say you're not, I don't know, the person you project onto me, I need them to die in your brain, in your consciousness, so that I can emerge."

Jos tämä video ei vielä kyllin perinpohjaisesti alleviivaa transideologian uskonnollista ja siten kulttimaista luonnetta, niin en tiedä, mikä sitten. Tuolla kanavalla on useita muita hyviä videoita, kannattaa tsekata.

Ote videon kommenteista:

I said the next step was worship.  First it was acceptance, then it was celebration and now it's sacred. The rest of us are inferior and can only obey the next command.  When the health consequences become unavoidable, they will treat it like stigmata: proof of their divinity.

Sanoin, että seuraava askel olisi palvonta. Ensin se oli hyväksyntää, sitten juhlintaa, ja nyt se on pyhää. Me muut olemme alempiarvoisia ja voimme vain totella seuraavaa komentoa. Kun terveysvaikutukset käyvät väistämättömiksi, he suhtautuvat siihen kuin polttomerkkeihin tai kärsimyshaavoihin: todisteina heidän jumalallisuudestaan.

Että semmoista Pride-juhlintaa. Kiitos, mutta ei kiitos.

Mutta pidemmittä puheitta: Hyvää juhannusta kaikille blogin uusille ja vanhoille lukijoille!

Pride-kuukausi on edelleen yhtä helvettiä: Pride-lipun sienitrippi

"Ihanaa" Pride-viikkoa! Pari vuotta sitten päivittelin Pride-kuukauden kaikenkattavaa vastenmielisyyttä tässä tekstissäni. Eipä mikään ole nykyajassa mihinkään asian tiimoilta muuttunut, korkeintaan pahempaan päin. Kuten kaikki blogini lukijat varmaan tietävät, en voi sietää Pridea, sen loputonta oheiskrääsää ja kaikkea hössötystä nykyään missään muodossa, ja Pride-kuukauden ajankin kuvainnollisesti piileskelen korvessa ihan vain hulluutta paossa ja hermojani lepuuttamassa.

Koska LGBTQIA2S+-sekoilu ei vain ota laantuakseen ja jatkuu vuosi toisensa jälkeen paisuen paisumistaan, niin tässä teille nyt Pride-viikon viihdykkeeksi pieni kuvatarina Pride-lipun pitkästä sienitripistä, joka alkoi vuoden 2017 kieppeillä, kun alkuperäisen Pride-lipun designia alettiin sorkkia ja muokkailla, jotta lippu olisi aiempaa "inklusiivisempi". Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että erilaisia ihmisryhmiä, joilla on täysin erilaiset tarpeet, tavoitteet ja poliittiset intressit, on ympätty symbolisesti yhteen ja samaan lippuun ja siten koko Priden konseptiin – ja kaikkien näiden ryhmien erilaisia tavoitteita yritetään edistää saman poliittisen liikehdinnän (Priden ja "sateenkaari-ihmisyyden") alla. Tästä onkin sitten aiheutunut lukemattomia ongelmia, joiden mädistä hedelmistä me kaikki saamme tänä päivänä nauttia, halusimme tai emme. Erityisen pahasti nämä mädät hedelmät ovat sataneet naisten, tyttöjen ja homoseksuaalien koreihin.

Tähän väliin mainos: Sametin tuore livestream, jossa hän puhuu siitä, miksi monet homoseksuaalit eivät enää vietä Pridea. Sametti mainitsee streamissaan minun blogini (kiitos!). Tässä linkit muutamaan tekstiin, jotka liittyvät Sametin mainitsemaan aiheeseen eli siihen, että transväki vainoaa homoseksuaaleja ja syyllistää meitä siitä, ettemme halua deittailla, seurustella ja harrastaa seksiä suuntautumisemme vastaisesti:

Bokserikatto: ”Homot” transmiehet men only -bileissä (osa 1)
Bokserikatto: ”Homot” transmiehet men only -bileissä (osa 2)
Bokserikatto: ”Homot” transmiehet men only -bileissä (osa 3)

Pride-lipun tarina alkaa vuodesta 1978, kun amerikkalainen taiteilija ja homoaktivisti Gilbert Baker suunnitteli ja toteutti kaikkien aikojen ensimmäisen Pride-lipun. Sen perusteellisemmin lipun syntyhistorian yksityiskohtiin syventymättä tämän lipun värit syntyivät kukin symboloimaan jotain tiettyä LGBT-yhteisön aspektia. Pinkki = seksi. Punainen = elämä. Oranssi = parantuminen, parantaminen. Keltainen = auringonvalo. Vihreä = luonto. Turkoosi = taikuus, taide. Indigonsininen = tyyneys, seesteisyys. Violetti = henki, hengellisyys. Kokonaisuutena lipun on tarkoitus kuvastaa seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuutta, homoseksuaalien oikeuksia ja homoeroottisen rakkauden kauneutta jne. Sellaiseksi suurin osa ihmisistä yhä edelleenkin sen tulkitsee, huolimatta kaikesta sienitripin aikana sittemmin lippuun liitetystä oheiskrääsästä.

Vuonna 1979 lippua muokattiin (ilmeisesti käytännöllisyyssyistä, en tiedä tarkemmin) hieman ja siitä poistettiin kaksi raitaa (pinkki ja turkoosi). Tai oikeastaan pinkki "yhdistyi" punaiseen ja turkoosi siniseen. Pitkän aikaa, siis vuosikymmenten ajan, tämä kuusiraitainen sateenkaarilippu toimitti ainoan Pride-lipun ja Priden virallisen tunnuksen virkaa. Pride-lippu tulkittiin ja edelleen tulkitaan homo- ja biseksuaaleja ja heidän oikeuksiaan ajavaa liikettä edustavaksi tunnukseksi. Huomatkaa se keskeinen yksityiskohta, että sateenkaari tällä tavalla kuvattuna edustaa sitä, millainen sateenkaari on myös luonnossa esiintyvänä ilmiönä, toisin kuin kaikki myöhemmät ja sen jälkeen tulevat versiot.

Pride-lipun sienitrippi alkaa vuoden 2017 tienoilla, kun joku jossain Philadelphiassa keksii, että Pride-lippua voitaisiin muokata symboloimaan LGBT-yhteisön laajentumista inklusiivisemmaksi ja eri vähemmistöryhmiä yhdistelevämmäksi LGBTQIA+-versioksi. Tällä tavalla entisestään pyrittäisiin korostamaan LGBTQIA-yhteisön ja Priden inklusiivisuutta ja ihmisyyden moninaista kirjoa.

Niinpä alkuperäistä sateenkaarilippua vuonna 2017 "laajennetaan" siten, että philadelphialainen Tierney-markkinointifirma lisää sateenkaaren yläpuolelle kaksi lisäraitaa: ruskean ja mustan. Nämä raidat on tarkoitettu edustamaan LGBT-yhteisön "värillisiä" ihmisiä (people of color) eli tummaihoisia. Huomatkaa, että alkuperäinen Pride-lippu ei ota mitään kantaa kenenkään ihonväriin: lippu seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuuden edustajana sisällyttää itseensä kaikki huolimatta ihonväristä tai muistakaan vastaavista ulkoisista (ns. rodullisista) ominaisuuksista.

Vuonna 2018 amerikkalainen aktivisti Daniel Quasar saa kuningasidean havaitessaan, etteivät – *rumpujen pärinää* – kaikkien aikojen syrjityin, sorretuin ja marginalisoiduin ihmisryhmä ever walked on this planet eli TRRRANSIHMISET (*enkelten itkua*) ole vielä eksplisiittisesti sisällytettyinä Pride-lippuun. Tämä huolimatta siitä, että transihmisille on jo kauan ollut olemassa oma, erillinen lippunsa, jonka koko idea on alun perinkin pöllitty Pride-lipun konseptista. "Homoilla on lippu, meilläkin pitää olla omamme!" (Transit aina pöllivät kaiken muilta järjestäytyneiltä ihmisryhmiltä, koska eivät pysty kehittämään mitään omaa itsenäisesti, omilla ehdoillaan.)

[Alkuperäisen translipun on vuonna 1999 suunnitellut ja toteuttanut amerikkalainen transaktivisti Monica Helms, ja ensimmäisen kerran hänen vauvanpinkinsininen raitalippunsa liehui Phoenixin Pride-marssilla vuonna 2000. En laita translippua erikseen tähän, koska tiedätte kyllä kaikki millainen se on, eikä (olivat transihmiset itse tästä mitä mieltä hyvänsä) translippu ole varsinaisesti mikään Pride-lippu. "Pride-lippuna" translippu symboloi minun silmissäni lähinnä parasiittimaista loisimista, kolonisointia, pakotettua liittoutumista, sukupuolirooleihin ja seksistisiin stereotypioihin takertumista ja homoseksuaalisuuden käsitteellistä häivyttämistä transidentiteettien varjolla. Helms itse kuvaa lippuaan näin: "Raidat ylhäällä ja alhaalla ovat vaaleansinisiä eli perinteisesti maskuliininen väri. Niiden välissä on pinkit raidat eli perinteisesti feminiininen väri. Keskellä oleva raita on valkoinen, mikä symboloi heitä, jotka ovat transitioitumassa tai pohtivat, onko heillä neutraali tai jokin määrittelemätön sukupuoli-identiteetti."]

Niinpä sitten Pride-lippu vuonna 2018 uudistettiin sellaiseksi, jollaisena sitä tänäkin päivänä nähdään paljon käytettävän: ruskea ja valkoinen raita keikautettiin lippuun vasemmalle kiilan tai auran muotoon, minkä taakse sijoitettuna translipun värit. Virallisten lähteiden mukaan tässä versiossa ruskea ja musta raita symboloivat värillisyyden lisäksi "myös niitä, jotka kuolivat AIDS:iin ja sitä stigmaa, joka on ympäröinyt AIDS:iin sairastuneita". Huomatkaa, miten transit piileskelevät värillisten ihmisten takana ja käyttävät heitä tässä(kin) asiassa ihmiskilpinään. Transithan ovat approprioineet BLM-liikettäkin, kaikkien muiden ohella ("black trans lives matter").

Vuonna 2018 nähtiin uudistetusta Pride-lipusta myös mm. tällaisia versioita:

 

Eihän näissä pysy Erkkikään perässä, kun joka päivä kehitetään 275 uutta lippua. Googlettamalla löytyy Pride-lipun versioita jo niin monta erilaista, että niistä saisi jokaiselle maailman ihmiselle oman, henkilökohtaisen lippunsa. Lipun sienitrippi kuitenkin jatkuu seuraavaan, ainakin jonkinasteista näkyvyyttä saaneeseen vaiheeseen.

Seuraavaksi nimittäin vuonna 2020 esitellään "seksityöntekijöille inklusiivinen" Pride-lippu. Lippuun lisättiin heti auran perään punainen sateenvarjo, joka on maailmanlaajuinen seksityöntekijöiden oikeuksia kuvaava symboli. En tiedä, kuka sen on suunnitellut, mutta se on lanseerattu joskus vuoden 2001 tienoilla Venetsiassa jossakin mielenosoituksessa, jonne seksityöläiset saapuivat heilumaan punaisten sateenvarjojen kanssa. Tältä sivulta voi lukea aiheesta tarkemmin. Tätä versiota Pride-lipusta ei kuitenkaan ole otettu missään laajemmin käyttöön, vaikka sitä näkeekin toisinaan jossain liehuvan tai muulla tavoin käytettävän yhä edelleen.

Lipun seuraavasta ja tälläkin hetkellä laajasti käytettävästä versiosta on punainen sateenvarjo jätetty pois, mutta sen sijaan vasemman laidan "tyhjään" valkoiseen kohtaan on lisätty intersukupuolisten oikeuksia ajavan liikkeen tunnus eli violetti ympyrä keltaisella pohjalla. Intersukupuolisuuslipun on vuonna 2013 luonut tutkija ja intersukupuolisuusaktivisti Morgan Carpenter, joka on vuonna 2015 lanseerannut myös intersukupuolisuuspäivän (Intersex Awareness Day). Tämä on siis tämänhetkinen versio niin sanotusta progressiivisesta Pride-lipusta.

Jos jollekulle on vielä epäselvää, niin intersukupuolisuus on biologisen sukupuolen fyysinen kehityshäiriö, kromosomipoikkeama, eikä intersukupuolisuus tarkoita "sukupuolten välissä olemista" (kuten intersukupuolisia tiloja keppihevosinaan käyttävät transaktivistit kivenkovaa väittävät) vaan intersukupuolinen ihminen on biologisesti mies tai nainen, jolla on sukupuolen kromosomaalinen kehityshäiriö. Toistan: kehityshäiriö eli eräänlainen vamma, joka vaikuttaa esimerkiksi lisääntymiskykyyn. Intersukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä transsukupuolisuuden tai modernien transidentiteettien kanssa; intersukupuolisuus on fyysisesti todennettava ja lihallinen, konkreettinen ilmiö, kun taas transsukupuolisuus on psyykkinen ilmiö ihmisen omassa mielessä. Näitä kahta ei tule käsitteellisesti sekoittaa toisiinsa, mutta kuten kaikki hyvin tiedämme, transaktivistien koko toimintastrategia perustuu muiden ihmisryhmien ja heidän aktivisminsa approprioimiseen, koska se on heidän ainoa keinonsa edistää omia todellisuudenvastaisia tavoitteitaan yhteiskunnassa. Transit ovat jo vaikka kuinka kauan yrittäneet perustella transidentiteettien validiteettia sillä, että intersukupuolisia tiloja on olemassa. Transaktivistit ajattelevat lisäävänsä omaa uskottavuuttaan sillä, että vääntelevät muiden ihmisryhmien ominaislaadun ja politiikan omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi siten, että ne näyttävät myötäilevät transaktivistien maailmankuvaa ja identiteettikäsitystä.

Tätä vuoden 2018 lippua näkee tällä hetkellä käytettävän kenties eniten, ja mikäli olen oikein käsittänyt, se on tämänhetkinen virallinen Pride-lippu. Paljon tosin näkee myös sitä versiota, josta tuo intersukupuolisten ympyrä puuttuu. Mitä meillä on tässä kohtaa sienitrippiä mukana? Homot, lesbot, biseksuaalit, AIDS:iin sairastuneet, värilliset ihmiset, transihmiset ja intersukupuoliset. Kaikki niputettuina yhteen ja samaan lippuun, kysymättä varsinaisesti keneltäkään, onko heillä (meillä) mitään intressejä osallistua sellaisten ihmisryhmien asioiden edistämiseen, joilla ei ole mitään tekemistä heidän (meidän) oman asiansa kanssa. Huomatkaa myös, että Pride-lippua alati inklusiivistavat ja moninaistavat "kehittäjät" ovat nimenomaan transaktivisteja ja gendersekoilijoita. Suurin osa esim. homoseksuaaleista oli aivan täysin tyytyväisiä "pelkkään" yksinkertaiseen sateenkaarilippuun, koska se oli alun perinkin inklusiivinen lippu, joka sisällytti itseensä kaikki eri ihmisryhmät. Näen jatkuvasti vanhan koulukunnan homojen siellä sun täällä kyselevän, että miksi tuota lippua piti alun alkaen lähteä ylipäätään muuttamaan, kun sateenkaarilippu sellaisenaan oli jo inklusiivinen.

Transaktivistit ovat tästä asiasta kuitenkin toista mieltä. Olen kirjoittanut aiemmin transaktivismin paradokseista täällä ja täällä. Yksi erikseen käsiteltävä massiivinen transaktivismin paradoksi on se, miten trans- ja muunsukupuolisuusaktivistit jatkuvasti selittävät, ettei ihmisiä saa lokeroida ja luokitella. Kuitenkin heidän koko aktivisminsa, maailmankuvansa, yhteen liittävä voimansa ja ideologiansa perustuu NIMENOMAAN ihmisten lokerointiin ja luokitteluun. Jokaiselle seksuaalisuuden tai sukupuolen ja niiden yhdistelmien variaatiolle luodaan pakkomielteisesti jotain omia, erillisiä määritelmiään ja genderlippujaan. Genderlippuja ja kaikenlaisia lokeroivia määritelmiä on tällä hetkellä niin tähtitieteellinen määrä, ettei niistä kykene kukaan ottamaan tyhjentävästi minkäänlaista tolkun hiventäkään. On nonbinarya, genderfluidia, genderqueeria, agenderiä, demigenderiä, aseksuaalia, polyamoriaa, androseksuaalia, panseksuaalia, pangenderiä, queeria, twospiritiä... Jokaiselle oma lokeronsa, johon voi omien fiilistensä mukaan luokittautua, ja näiden loputtomia yhdistelmiä sekä pronominit päälle. Kaikki täytyy asettaa väkipakolla johonkin seksuaalisuuden ja/tai subjektiivisten sukupuolifiilisten karsinaan, mutta ihmisiä ei silti saisi mitenkään luokitella ja lokeroida. Selvä homma. (Transien mielestä kaikkien muiden täytyy pelata heidän säännöillään, mutta he saavat pelata kuten haluavat.)

Jottei tripillä vain pääsisi tulemaan ahdistavia laskuja, ottaa joku jossain (en jaksa selvittää kuka ja missä) järeät boostit käyttöön. Tämä seuraava riemunkirjava yksisarvisen oksennus on "LGBTQ+-, intersukupuolisuus-, trans-, muunsukupuolisuus-, people of color-, HIV & AIDS-, seksityöntekijä-, pinkki kolmio- ja vammaisuusinklusiivinen" Pride-lippu. Hetkinen vain, käyn vetämässä henkeä. Wikipedian mukaan tämä lippu on esitelty vuoden 2022 loppupuolella, eli se on vielä varsin tuore. Nähtäväksi jää, heilutellaanko tätä versiota ihan virallisesti parin kolmen vuoden päästä, vai onko siinä vaiheessa kehitetty jokin vielä riemunkirjavampi sekametelisoppa.

Hiljattain näkemäni ehdotus viralliseksi Pride-lipun uudeksi versioksi on sellainen, johon on lisätty progressiiviseen lippuun autisminkirjon tunnus sateenkaariväreissä:

En ole aivan varma, ollaanko tuota "autistilippua" nyt ainakin jossain päin ottamassa virallisesti käyttöön, mutta olen nähnyt sitä nyt vilahtelevan useammassa eri paikassa.

Pari vuotta sitten (helmikuussa 2021) netissä lähti kiertämään niin sanottu #superstraight-trendi, joka sai alkunsa Tiktokista, jossa eräs mieskäyttäjä ilmoitti, ettei ole kiinnostunut transnaisista seksuaalisesti ja kuvaili itseään "superheteroksi", joka on kiinnostunut vain aidoista eli biologisista naisista. Tästä lähti liikkeelle ns. superseksuaalisuuksien trendi, johon liittyivät myös homot (supergay), lesbot (superlesbian) ja biseksuaalit (superbi). Näille kaikille on omat lippunsakin, tottakai (eräänlaista lippusatiiria sekin). Transithan vetivät välittömästi tästä tempauksesta planeetat neniinsä ja transien forumit täyttyivät ulinasta, että taas heitä syrjitään, sorretaan ja marginalisoidaan ja transfobia kukoistaa, kun yhä edelleen on meitä piintyneitä genitaalifetisistejä, jotka emme halua deittailla ja harrastaa seksiä suuntautumisemme vastaisesti transien kanssa. Joku oli tehnyt parodiana nykyisestä Pride-lipusta tämän auraversion, johon on lisätty superhetero-, superlesbo-, superhomo- ja superbiseksuaalivärit suojaamaan LGB-väkeä tunkeutuvalta transien auralta.

Joku toinen oli tehnyt samantyyppisen parodialipun, johon on ympätty mukaan nonbinäärit, panseksuaalit, biseksuaalit (heidän oma lippunsa, jossa on tummanpinkki ja tummansininen raita). En saa edes kunnolla tolkkua, mitä muuta tuohon on mahdollisesti tungettu. Vasemmalta liukuva aura on muuten sikäli symbolinen ilmiö nykylipussakin, että se ikään kuin työntyy sieltä alkuperäisen sateenkaarilipun päälle hitaasti mutta vääjäämättä. Nähtäväksi jää, milloin luodaan se Pride-lipun versio, josta sateenkaari on kokonaan katoutettu. Itse asiassa suorastaan innolla odotan sitä; me homppelit saisimme alkuperäisen lippumme ainakin jollain tasolla takaisin.

 Lisää parodiaa. :D

Näistä kahdesta en ole aivan varma, että mitä yrittävät olla...

Sitten siirrytäänkin parodioista niin eeppisiin sfääreihin (liekö tämä sienitripin kliimaksi?), ettei tosikaan. Kuten varmasti tiedätte, jo vuosien ajan suuret yritykset ovat someprofiileissaan lisänneet kesäkuussa Pride-lipun profiilikuvakseen (esim. logo muokattu sateenkaaren väriseksi) ja sitä profiilikuvaa on sitten pidetty siinä koko kesäkuun ajan. Tällä on tarkoitus viestittää sateenkaariväelle, että ollaan heidän ja heidän oikeuksiensa puolella ja edistetään suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta jne. Vuonna 2022 Microsoft esitteli erillisen lipun, johon on ympätty neljäkymmentä eri seksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettilippua yhteen läjään. Tämä lippu ei edes ole tarkoitettu parodiaksi, vaan se yrittää olla täysin vakavasti otettava ja legitiimi potentiaalisena Pride-lippuna.

Mitä tuohon katastrofiin voi enää edes kommentoida?

Ei ole enää oikein mitään sellaista paikkaa, jonne Pride-lippua ei olisi länsimaissa läntätty näkyville tai ripustettu liehumaan. Sateenkaarta ja kaiken maailman genderlippuja ei pääse minnekään pakoon, ne ovat aivan kaikkialla, minne katseensa vain keksii kääntää. Ihme, ettei taivaankappaleita ole jo alettu värjätä sateenkaaren värisiksi. Pride-pakkosyöttö on ympärivuorokautista ja väsymätöntä, eikä se näytä päättyvän koskaan. Päin vastoin, se kasvaa vuosi vuodelta massiivisemmaksi. Muistatteko, kun vielä aikanaan vietettiin "vain" Pride-viikonloppua ja sitten Pride-viikkoa? Nyt vietetään kokonaista Pride-kuukautta.

Alla kuvia Lontoon Pride-liputuksista vuoden takaa. Dystooppista, much? Häiritsevää, much? Makaaberia, much? Minua ainakin ihan aidosti kylmää katsoa tällaisia kuvia. Tässä on jotain niin levottomuutta herättävää, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sanon tämän itse homoseksuaalina, joka oli aikaisemmin aktiivinen sateenkaarioikeuksien ajaja ja marssin myös Pridella sateenkaarilippua heilutellen. Tässä koko touhussa haiskahtaa niin vahvasti kapitalistinen ja korporatiivinen löyhkä, että on uskomatonta, jos on vielä olemassa ketään, joka ei pysty sitä näkemään.

Monet varmaan miettivät, että miten tässä kaikessa onkin jotain niin kovin tuttua...? En itsekään yksinkertaisesti pysty välttymään näiltä ajatuksilta.

En osaa sanoa, mitä kohti olemme täyttä höyryä menossa. En toki vertaa Pride-liikettä suoraan natsismiin, mutta ei kai keneltäkään ole voinut jäädä huomaamatta, että sukupuolisekoilijoiden tavoittelemaa maailmanjärjestystä ajetaan tällä hetkellä yleiseksi yhteiskuntajärjestykseksi kaikkialla länsimaissa erittäin voimakkaalla poliittisella painostuksella? Lippuaktivismi on vain yksi (ja näkyvin) osa tätä. Homojen oikeuksia ajavaa ihmisoikeusliikettä on käytetty härskisti hyväksi liittämällä modernia sukupuoli-ideologiaa ajava TQIA-porukka ja siten big pharma meihin ja vääristelemällä kaikki Pridessa sellaiseksi, että alkuperäinen homojen oikeuksien eetos on täysin vääristynyt ja oikeastaan kadonnut kokonaan olemattomiin. Moderni sukupuoli-ideologia leviää kuin rutto, ja sen perimmäisessä tähtäimessä näyttäisivät olevan lapset. Mitä nopeammin lapsista saadaan leivottua "translapsia" ja asetettua heidät big pharman elinikäisiksi asiakkaiksi (hormonit, leikkaukset, komplikaatiot), sitä suuremmat dollarinkuvat korporaatioilla on silmissään. Toistan: elinikäisiksi asiakkaiksi. Money, money, money. Must be funny in the rich man's world. Sen kun pidätte minua foliohattuna ja salaliittohörhönä, mutta ei ihan oikeasti naurata, kun tätä kaikkea koko ajan hierotaan naamojamme vasten, eivätkä ihmiset siltikään tajua mistä on oikeasti kyse. Homot eivät ikimaailmassa tavoitelleet mitään tämänsuuntaistakaan. Kuka olisi osannut aavistaa, mihin helvettiin kaikki vielä tulee johtamaan? Ja mitähän kauhua mahtaa vielä olla edessäpäin?

Ja btw, se EI OLE sattumaa, että progressiivista Pride-lippua tungetaan kaikkialle myös lasten nähtäville, puhumattakaan pronominivouhotuksesta ja gendervalistuksesta kouluissa, tai mistä nyt tahansa aiheeseen liittyvästä. Kyse on järjestelmällisestä lasten aivopesusta. Kenenkään lapsi ei ole turvassa, kaikki ovat tulilinjalla; lapset ovat kaikenlaiselle aivopesulle äärimmäisen alttiita, koska eihän lapsella ole mitään kykyä erottaa, mikä aikuisen kertoma on totta ja mikä ei. Nykyään kouluissa genderkulttiin hurahtaneet opettajat validoivat lasten transidentiteettejä ilman että vanhemmilla on asiasta mitään tietoa. Semmoista moninaisuusvalistusta.

Älkää pettäkö itseänne kuvittelemalla, että tässä olisi kyse yksinomaan jostain pehmeästä suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen edistämisestä. Jos aihe yleisesti kiinnostaa enemmän, niin kannattaa tutustua Jennifer Bilekin teksteihin. Bilek on tutkinut laajasti transliikkeen taustalla vaikuttavia voimia ja kirjoittanut aiheesta seikkaperäisesti. Tässä video, jossa Bilekiä haastatellaan aiheesta.

Ja aivan turha tulla lässyttämään minulle "transfobiasta", kun puhun näistä asioista. Minulla ei ole mitään niitä transsukupuolisia vastaan, jotka vain haluavat elää elämäänsä rauhassa häirinnältä (ja ketään muuta häiritsemättä) kokemussukupuolensa edustajana. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään mitään näitä ns. perinteisiä transsukupuolisia kohtaan. Mutta naiset, homot ja lapset on jätettävä rauhaan, piste. Radikaalitransaktivistien on kerta kaikkiaan lopetettava nykyinen skitsofreeninen sekoilunsa, piste. Tästä ei voida keskustella, vaikka kuinka transaktivistit ja heidän perseennuolijansa räkyttävätkin barrikadeilla, miten ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys ja itsemäärittelyoikeus kuuluu kaikille ja blaa blaa blaa. Kukaan ei ole vieläkään antanut seikkaperäistä selvitystä siitä, mitä ihmisoikeuksia transeilta tarkalleen ottaen puuttuu. Odotamme edelleen.

Olen muuten usein nähnyt Twitterissä levitettävän tällaista asetelmaa. Herättääkö ajatuksia?

Olen paljon miettinyt sitä, mikä tässä kaikessa Pride-infernossa on niin sanottu endgame eli mihin perimmäiseen päämäärään sukupuolisekoilijat kaikella lippuaktivismillaan ja alati lisääntyvillä vaatimuksillaan tähtäävät. En vieläkään osaa antaa tähän mitään selkeää vastausta, lähinnä ennakkoarvailuja ja uumoiluja. Koko moderni transliike lähtee siltä pohjalta, että kun yhdessä kiellämme sukupuolen biologisen todellisuuden ja poistamme kaikki rajat eri ihmisryhmien väliltä (mihin ikinä SE nyt sitten tuleekaan lopulta johtaamaan...), edistämme sillä tavalla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Eihän se onnistu, herranen aika.

Tämä lippu (parodia, mutta silti) kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mikä koko touhussa on jo pitkään ollut yhtenä perimmäisenä tavoitteena. Transliikkeen tarkoituksena on yksinkertaisesti pyyhkäistä homoseksuaalisuus olemattomiin maailmankartalta. Tämä tehdään transiuttamalla vaikutuksille alttiit homoseksuaalit irvokkaiksi transheteroiksi ja painostamalla homoseksuaalit eheyttäviin heterosuhteisiin ja heteroseksiin transien kanssa, vaikka sitten aseella uhaten. Sitä tuo vasemmalta vyöryvä aurakin (ainakin minun silmissäni) edustaa ja symboloi. Saa tosiaan nähdä, milloin näemme sen Pride-lipun version, jossa sateenkaaresta ei enää näy vilaustakaan.

Että semmoisia sienitrippejä. Minulla ei ole Pridesta ja koko lippuaktivismista mitään muuta kuin painokelvotonta sanottavaa. En edes aloita tässä siitä, millaista kuvotusta koen siitä, miten Pride-kulkueessa marssivat kaiken maailman kinkyt, transsekoilijat, pervot, naturistit (lue: nudistit), dildopellet, seksiaddiktit, queerit, spicy straightit, lolitaleikkijät, sissyt, pupnaamarimiehet, ruoskia kantavat nahkahomot, dragqueenit, seksityöntekijät ja ties ketkä iloisessa sekamelskassa persettä ketkuttamassa ja toteutumattomista ihmisoikeuksistaan (lol) parkumassa.

Ymmärtäkää:

HOMOSEKSUAALIT EIVÄT HALUA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ TÄMÄN NYKYMUOTOISEN PRIDE-LIIKKEEN KANSSA. En voi kylliksi tähdentää ja alleviivata tätä. Toki joitakin poikkeuksia on, mutta ehdoton enemmistö meistä on kääntänyt tälle nykyiselle hulluudelle selkänsä jo aikoja sitten. Olen sanonut tämän jo tuhat kertaa aiemminkin, mutta jatkan niin kauan kuin on tarpeen. Me homot emme ole halunneet nykyisen kaltaista omituista turmeluksen aikakautta juhlistavaa pervosekoilua yleiseksi yhteiskuntajärjestykseksi. Halusimme aina vain rauhaa ja rakkautta – ja haluamme edelleen. Emme pyydä mitään muuta kuin rauhaa ja rakkautta. Siksi siivoamme myös nykyisestä progressiivista teeskentelevästä (lue: pilatusta ja turmellusta) Pride-lipusta pois sen, mikä ei siihen alun perinkään kuulunut. Sekoilkaa keskenänne ja jättäkää meidät homot rauhaan.

Kehittäkää omat lippunne ja symbolinne, pysytelkää niissä ja jättäkää sateenkaarilippu lopullisesti rauhaan. Parasiitit. Mittamme on nyt lopullisesti täynnä. #LGBWithoutTheT

Toimittaja Helen Joyce ja lesboaktivisti Jo Campbell Pridella vuonna 2022.

PS.

Huomatkaa, ettei muita ihmisryhmiä symboloivien osien leikkaaminen pois sateenkaarilipusta tarkoita sitä, että homot vähättelisivät heidän asiaansa tai ihmisoikeuksiaan jne. Kyse on siitä, että sateenkaarilippu on alun perin homojen oikeuksien ja samaa sukupuolta olevien välisen rakkauden ja kiintymyksen symboli, ja sellaisena se kuuluu meille homoille ja biseksuaaleille, ei muille. Meidän siivellämme ei voida millään tavalla tarkoituksenmukaisesti ajaa transihmisten tai intersukupuolisten tms. asioita sellaisenaan, koska niillä ei ole mitään tekemistä homojen oikeuksien kanssa, eikä niistä voida puhua samassa asiayhteydessä. Transien täytyy ymmärtää, että jos he haluavat edistää asioitaan ja ihmisoikeuksiaan yhteiskunnassa edes jollain tasolla tarkoituksenmukaisesti, heidän täytyy tehdä se omillaan eikä jatkuvasti käenpoikasina kiinnittyä muihin ihmisoikeusliikkeisiin loisimaan ja perseilemään.

Tämä on nyt suora viesti kaikille transaktivisteille: jos aidosti haluatte edistää niiden puuttuvien ihmisoikeuksienne (mitä ikinä ne nyt mahtavatkaan olla) toteutumista, niin seisokaa omillanne ja jättäkää muut rauhaan. Muuten löydätte itsenne aina vain uudelleen tästä samasta tilanteesta, kun muilla menee teidän perseilyynne hermot ja he haistattavat (me haistatamme) teille paskat. Nykytilanne (jossa kaikki vihaavat teitä) on ihan teidän omaa aikaansaannostanne. Olette itse luoneet oman limbonne, jossa vain näännytte henkiseen piinaan. Tajutkaa se ja etsiytykää jonnekin muualle riehumaan. Se aikakausi on nyt mennyt, kun joku vielä jaksoi yrittää keskustella kanssanne asiallisesti ja rakentavasti. Nyt on jäljellä enää viimeinen vaihtoehto: antaa teille potku persuksille ja sanoa lopullisesti goodbye.

/edit 29.6.2023

Mitä tulee tuohon aiempaan natsivertaukseen: