Transaktivistien manipulointi- ja vaikuttamisstrategiat (osa 1)

Olen seuraillut transaktivistien touhuja varjoista jo pidemmän aikaa. Kun heidän touhujaan tarpeeksi tarkkailee, ei voi olla huomaamatta, että tietyt piirteet heidän käytöksessään, pyrkimyksissään ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessaan toistuvat. Heidän nykyinen vaikutusvaltansa ei ole syntynyt rauhanomaisen ja diplomaattisen toiminnan tuloksena vaan vaatimuksilla, syyllistämisellä, erikoiskohtelun vaatimisella ja manipuloinnilla. Kutsun näitä heidän toimintatapojaan "manipulointi- ja vaikuttamisstrategioiksi". Ajattelin aloittaa nyt pienen juttusarjan näistä vaikuttamisstrategioista käyttäen esimerkkeinä tosielämän tapauksia.

/edit Tässä osa 2.

Osa teistä varmaan kiinnitti huomiota tai on ainakin kuullut mainittavan hiljattaisesta Anna Kontulan Twitter-keissistä liittyen satiiriseen sarjakuvaan, jonka Kontula postasi Twitteriin 6.11. saatetekstillä "Varovasti siellä kirjakaupoilla! (Piirtäjä Maria Laakso)".

Twitterin suomalaiset transaktivistit repivät tästä sarjakuvasta välittömästi perseensä. Seurasin kommentointia koko illan poppareiden kera. Kommenttiosio täyttyi transaktivistien ulinasta, mielensäpahoittamisesta, transfobia- ja transmisogyniasyytöksistä (btw, mitä helvettiä on "transmisogynia"?) ja vaatimuksista poistaa transihmisiä satuttava sarjakuva välittömästi. Tällainen kimppuun hyökkääminen joukolla on transaktivisteille tyypillinen ja tavanomainen keino yrittää vaientaa heille epämieluisten mielipiteiden esittäjät tai ylipäätään kuka tahansa, joka kyseenalaistaa vallitsevaa trans- ja sukupuolen moninaisuus -narratiivia yhtään millään tavalla. Tässä tapauksessa Kontula ei tosin mitenkään edes viitannut mihinkään transaiheiseen; hän ainoastaan julkaisi satiirisen sarjakuvan (piirtäjän luvalla) seinällään.

Ajattelin nyt käyttää tätä sarjakuvakeissiä esimerkkinä havainnollistaakseni muutamia transaktivistien vaikuttamisstrategioita ja niiden ilmenemismuotoja. Sitä ennen kuitenkin pieni lista noista strategioista, jotta saatte jonkinlaisen yleiskäsityksen, mihin viittaan.

MUUTAMIA VAIKUTTAMISSTRATEGIOITA PÄHKINÄNKUORESSA:

1. Piirittäminen. Transaktivistit hyökkäävät aina kohteensa kimppuun isolla joukolla. Vertaa tätä vaikka saalistaviin laumaeläimiin, jotka piirittävät uhrin joka puolelta niin, ettei se pääse pakenemaan. Transaktivistien ajatuksena tässä on saada kohde painostamalla hämmentymään yhtäkkisen aggressiivisen ja äkäisen joukkovoiman edessä, puoltamaan sanansa, peräytymään, pahoittelemaan ja pyytämään anteeksi (eli antamaan vain lopulta aktivisteille periksi). Transaktivistit ovat tottuneet siihen, että kun he vain tarpeeksi uhriutuvat, möykkäävät ja uhkailevat, he saavat tahtonsa kaikessa läpi ja epämieluisat äänet vaiennettua. Transaktivisteilla on myös laajat ja kiinteät verkostonsa; kun joku heistä saa vihiä, että jossakin on "transfobista" materiaalia, hän ilmoittaa asiasta välittömästi inkvisitioverkostolle, joka ryntää heti soihtuja ja talikoita heilutellen paikalle. (Jossakin on jotakin, mistä päästä pahoittamaan mielensä, kukaan transaktivisti ei jätä tällaista ihanaa tilaisuutta koskaan käyttämättä.)

2. Näennäinen stereotypioita ja sukupuolirooleja vastaan hyökkääminen. Transporukka aina perustelee omaa edistyksellisyyttään ja progressiivisuuttaan sillä, että he muka väljentävät yhteiskunnassa käsitystä sukupuolista ja niihin liitettävistä stereotypioista jne. Tosiasiassa he takertuvat noihin rooleihin eivätkä tahdo niitä väljennettävän tai päästettävän niistä irti. Perustan tämän väitteeni siihen, että transporukka kokee sukupuoliepätyypillisyyden itselleen uhkana, koska se heidän oma transidentiteettinsä perustuu noiden mainittujen roolien olemassaololle ja niihin samaistumiselle. Nuo vakiintuneet roolit ja stereotypiat ovat heille keino ulkoisesti todistella muille ihmisille sitä ja ylläpitää uskomusta siitä, että heidän sisäinen kokemuksensa sukupuoli-identiteetistä ja sen ristiriidasta "syntymässä määritellyn" kanssa ovat varmasti todellisuutta. Tämän takia he mm. kirjoittavat LGBT-historiaa uusiksi transväritteisesti ja esimerkiksi väittävät, että Marsha P. Johnson olikin oikeasti transnainen eikä homomies (joksi hän itse itsensä määritteli). Tämän takia homoseksuaalisuutta (joka jo itsessään on sukupuolen epätyypillisyyttä) häivytetään väittämällä, että seksuaalinen suuntautuminen ei kohdistu biologiseen sukupuoleen vaan sukupuoli-identiteettiin. Jotta transporukka voi ylläpitää uskomusta sisäsyntyisistä sukupuoli-identiteeteistä (joille ei ole minkäänlaisia tieteellisiä todisteita), he TARVITSEVAT sukupuolirooleja ja stereotypioita. (Koko LGB-aktivismi perustui alun perin sille, että on OK olla sukupuolelleen epätyypillinen mies tai nainen. Ihmisen keho on mitä on, mutta sen ei tarvitse eikä kuulu rajoittaa sitä, miten ihminen sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan ilmaisee tai ketä hän rakastaa. Transporukka ei pystynyt hyväksymään tätä ajatusta. Siksi tämä transporukan globaali vastaisku homoaktivismille, vaikka he yhä edelleen häikäilemättömästi käyttävät LGB-ihmisten saavuttamaa yhteiskunnallista hyväksyntää ja sympatiaa omien poliittisten päämääriensä edistämiseen. LGB saavutti yhteiskunnalliset oikeutensa neuvottelemalla. Transporukka pyrkii saavuttamaan omansa pakottamalla ja manipuloimalla.)

3. Keinotekoisesta uhripositiosta käsin syyllistäminen. Viittaan tällä cis vs. trans -asetelmaan, joka on täysin transaktivistien itsensä kyhäämä keinotekoinen konstruktio, joka ei perustu yhtään mihinkään ja jota kukaan "cisihminen" ei ole itselleen pyytänyt eikä mihinkään tarvitse. Tällainen keinotekoiseen uhriasemaan positioituminen antaa transaktivisteille mahdollisuuden esittää muille ihmisille vaatimuksia, syyllistää heitä ja esittää itsensä järjestelmän sortamina kansalaisina, joilla sorrettuutensa vuoksi tulee olla muihin nähden jopa sellaisia erityisoikeuksia, joilla on haitallista vaikutusta muihin ihmis- ja vähemmistöryhmiin. Palaan tähän vielä myöhemmin tässä tekstissä. Huomatkaa, ettei kukaan tai mikään (paitsi fyysinen todellisuus) varsinaisesti estä transporukkaa elämästä elämäänsä kuten haluavat ja toteuttamasta itseään haluamallaan tavalla, varsinkaan "cisihmiset", eikä heiltä varsinaisesti puutu mitään ihmisoikeuksia. Transporukalle tällainen perustila ei kuitenkaan riitä, vaan heidän pitää saada aina vain enemmän ja enemmän, eikä heidän mielestänsä tarvitse piitata lainkaan siitä, että heidän vaatimuksensa ovat jossain vaiheessa alkaneet vaikuttaa haitallisesti ja vahingollisesti muihin ihmis- ja väestöryhmiin. He keskittyvät pääasiassa omien tarpeidensa tyydyttämiseen, vaikka sitten kaikkien muiden mukavuuden ja oikeuksien kustannuksella. Huomatkaa myös se, ettei yksikään "cisihminen" ole saanut valita omaa biologista syntymäsukupuoltaan. On varmasti miljoonia "cisihmisiä", jotka päättäisivät syystä tai toisesta syntyä vastakkaiseen sukupuoleen, jos saisivat nyt syntyä uudelleen, he eivät vain tee tästä asiasta itselleen politisoitua neuroosia, jonka varjolla vaatisivat jatkuvasti itselleen alituista erityiskohtelua. "Cisihmisten" syyllistäminen "cisihmisyydestään" on jotain niin narsistista, keinotekoista, kuvottavaa ja kusipäistä, ettei sen kuvailemiselle löydy edes sanoja. (Sukupuoleen liittyvä hämmennys ja kipuilu ovat normaali osa kaikkien ihmisten nuoruutta, kasvamista, kehittymistä ja elämänkaarta. Sukupuolihämmennys ei ole mikään pelkästään transihmiseksi itsensä määritteleviä koskettava asia tai heidän "yksinoikeutensa". Te ette ole niin ihmeellisiä, erityisiä ja ainutlaatuisia kuin kuvittelette, hemmotellut kakarat.)

4. Kielen ja käsitteiden manipulointi. Kieli muokkaa ihmisten käsitystä todellisuudesta. Transaktivistit ovat lanseeranneet Suomessakin kieleen aivan uskomattoman määrän (useimmiten Amerikan aktivismista suoraan kopioituja) käsitteitä ja uudissanoja, joita he viljelevät ja käyttävät puhuessaan aivan kuin ne olisivat aina olleet jokin "normaali" osa suomen kieltä ja sen käyttövalikoimaa. Setan ja sen alajärjestöjen kautta suomen kieleen myös leviää (lue: levitetään) jatkuvasti kaiken maailman intersektionaalisen feminismin teorioihin perustuvaa uudissanastoa ja -käsitteistöä, kuten "syntymässä määritelty", "mies- ja naisoletettu" ja muu vastaava. Suomessa kohkataan jopa pronomineista, vaikka suomen kieli tunnetusti on pronominien osalta sukupuolineutraali. Kun jossain ei ole ongelmaa, niin sitten sinne luodaan ongelmia. Transaktivistit tähtäävät siihen, että näiden sanojen ja käsitteiden tarpeeksi yleistyttyä heidän narratiivinsa olisivat yhteiskuntaan niin vakiintuneita, että niitä pidettäisiin ns. uutena normaalina. Toinen tapa manipuloida kieltä on muutella jo olemassa olevien käsitteiden vakiintuneita merkityksiä. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten sanat mies ja nainen on nykyään täysin hämärretty, ja sama on käynyt seksuaaliseen suuntautumiseen liittyville termeille (heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus). Noiden sanojen/termien merkityssisältö ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään mihinkään, mutta transaktivistit ovat hämmentäneet niiden merkityksen niin eeppisiin sfääreihin ja monelle solmulle ja mutkalle, että kun puhumme yhteiskunnassa sukupuolesta tai seksuaalisuudesta, kukaan ei tiedä, mistä oikein puhutaan. Tähän juuri transaktivistit tähtäävät; he ajattelevat alitajuisesti "luovansa kaaoksesta järjestystä", kunhan porukka on sukupuoli- ja seksuaalisuusasioissa niin sekaisin, että ovat valmiita uskomaan ketä ja mitä tahansa, kunhan hommaan saadaan edes jotain tolkkua. Kolmas kielenkäytön manipulointiin liittyvä juttu on vaatia muita ihmisiä koko ajan käyttämään kaikesta "oikeita" termejä ja polisoida heidän kielenkäyttöään. Jos joku puhuu "sukupuolenvaihdoksesta", paikalle ryntää heti lauma transaktivisteja kirkumaan, ettei sukupuolta "vaihdeta" vaan "korjataan" ja että etkö sinäkin nyt voisi vihdoin ja viimein opetella käyttämään oikeita termejä, koska tuollainen transfobinen kielenkäyttö loukkaa transihmisiä, jotka haluavat vain elää rauhassa häirinnältä jne. jne. Transaktivistit pitävät itsestäänselvyytenä, että kaikki muut ihmiset hallitsevat ja haluavatkin hallita heidän terminsä, käsitteistönsä ja narratiivinsa ja joka ikistä, joka ei siitä ole vielä tietoinen, täytyy polisoida ja uudelleenkouluttaa. (Kielenkäyttöön liittyy myös se, ettei kukaan ole vieläkään pystynyt yksiselitteisesti määrittelemään, mikä helvetti "transihminen" oikeastaan on. Sen alkuperäinen merkitys on aktivistien toimesta täysin hämärretty ja nykyään tyyliin kuka tahansa voi olla transihminen vain ilmoittamalla niin. Pitäisikin tehdä testi ja yrittää kysellä heidän omia määritelmiään ja koota niistä jotain synteesiä. Tosin osaan nyt jo aika tarkoin ennakoida, mitä "syntymässä määritelty" -shittiä olisi luvassa.)

5. Transasioita koskevan materiaalin näkymisen kontrolloiminen. Viittaan tällä siihen, että kaikkea "transfobista" materiaalia vaaditaan aina välittömästi poistettavaksi, koska se "loukkaa transihmisiä". Kontulankin kirjoitukseen tuli useita "voisitko nyt vaan poistaa tän?" -tyylisiä vaatimuksia. Palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa narratiiveihin hieman tarkemmin, mutta pointtina on siis se, että transaktivistit haluavat hallita ja kontrolloida sitä, millä tavalla ja mihin sävyyn transasioista tulee yhteiskunnassa puhua ja siten ajatella. Kun jossakin julkaistaan materiaalia, joka ei ole linjassa transaktivistien oman, ainoan ja oikean linjan kanssa, he ryntäävät välittömästi paikalle piirittämään ja vaatimaan materiaalia pois näkyvistä. Kun kyseenalaista materiaalia ei ole eikä näy, he voivat ylläpitää illuusionsa ja kenenkään mieleen ei tule vahingossa alkaa kyseenalaistaa heidän opetuksiaan. Toinen tähän liittyvä tapa heillä on valittaa ulkopuolisille tahoille kuten yhdenvertaisuusvaltuutetulle tms.

6. Doksaaminen. Transaktivistit häikäilemättä häiriköivät itselleen uhkaksi kokemiaan ihmisiä levittelemällä heistä perättömiä juttuja, pyrkimällä hankaloittamaan heidän elämäänsä ja liiketoimintaansa (esim. käymällä joukolla jonkun tyypin nettisivuilla antamassa hirveän määrän yhden tähden arviointeja ja solvaavia sanallisia palautteita, vrt. Jude A Dayan keissi), selvittävät ihmisten työpaikkoja ja ilmoittavat heistä heidän esimiehilleen siinä toivossa, että henkilö irtisanottaisiin ja niin edelleen. Tiedän myös tapauksia, että transaktivistit ovat tulleet kirjaimellisesti ihmisten kotioville uhkailemaan. Transsukupuolista tubettajaa Blaire Whitea oli kuulemani mukaan yritetty puukottaa (tai ainakin uhattu puukottaa), kun transaktivistit olivat saaneet tietää hänen "transfobisista" näkemyksistään. Transaktivisteille ei ole mitään merkitystä sillä, jos heidän häiriköimänsä henkilön elämä ja liiketoiminta tuhoutuvat heidän häiriköintinsä seurauksena; päin vastoin, siihen he nimenomaan pyrkivätkin. Myös detransitioitujat eli kuraveriset luopiot, takinkääntäjät ja maanpetturit ovat heidän tulilinjallaan. Hulluimmat aktivistit (Suomessa mm. Julmis) kyttäävät jossain Twitterissä yms. ihmisten retwiittauksia ja tykkäyksiä ja niiden pohjalta tekevät päätelmiä kohteiden transfobisuudesta, ja sitten tuhoamiskampanjat tulille. Kaikki, jotka eivät ole transaktivistien kanssa 100 % samaa mieltä heidän näkemyksistään, saavat kärsiä ja maksaa. Ihmiset yksinkertaisesti uhkaillaan ja pelotellaan olemaan hiljaa. (Huomatkaa: transaktivistit etsimällä etsivät tilanteita, joissa päästä kaikestaloukkaantumaan, mielensäpahoittamaan ja uhriutumaan. Tuo loukkaantuminen ja ihmisten kontrolloiminen saa adrenaliinin virtaamaan heidän suonissaan, tuo heille voimakkaan vallantunteen ja on siten heille päihdyttävä olotila. He ovat narkkarin tapaan riippuvaisia siitä, että saavat päivittäisen kaikestaloukkaantumisannoksensa, koska heidän identiteettikehityksensä on aikanaan jollain tapaa häiriintynyt ja siten heidän transidentiteettinsä on heille yhtä kuin heidän koko identiteettinsä. Siksi he puolustavat sitä niin raivokkaasti ja vihaisesti. Kuten jo aiemman tekstini kommenteissa totesin, kukaan henkisesti terve ja tasapainoinen ihminen ei käyttäydy näin.)

No niin, tässä nyt muutamia.

(Huomatkaa: En todellakaan väitä enkä usko, että kaikilla transaktivisteilla olisi sen vertaa älyä, että he ymmärtäisivät kaikki oman toimintansa vaikuttimet ja osaisivat analyyttisesti jäsentää omaa aktivismiaan ja toimintaansa tähän tapaan. Osalla varmasti on, mutta suurin osa tuntuu olevan pelkkiä hyödyllisiä idiootteja, jotka uskovat ihan mitä tahansa aktivistit keksivät heille lusikalla syöttää.)

Palatkaamme Kontulan sarjakuvakeissiin.

Ns. normaalitilanteessa olisi käynyt niin, että Kontula olisi hyökkäyksen jälkeen poistanut sarjakuvan nöyrien pahoittelujen kera ja pyytänyt anteeksi transihmisille aiheuttamaansa mielipahaa, tuskaa ja henkistä kärsimystä ja transmisogynian levittämistä. Mutta Kontulallapa olikin hihassaan ässiä, joihin transaktivistit eivät olleet varautuneet. (Olen aika varma, että hän oli ainakin osittain suunnitellut koko jutun.) Hän ei hämääntynytkään transinkvisitiolaisten parkumisen ja talikoidenheiluttelun edessä tippaakaan vaan vastasi jokaiseen syytökseen erikseen täysin asiallisesti, maltillisesti ja kylmänviileästi perustellen ja argumentoiden. Kärsivällisesti perustellen hän myös selitti sarjakuvan olevan satiirinen eli edustavan lajityyppiä, jonka ominaisuuksiin kuuluu provosoiminen, keskustelun herättäminen ja valtarakenteiden ja stereotypioiden kritisoiminen jne. Hän pyysi myös muita osallistujia perustelemaan väitteitään ja syytöksiään pelkän kirkumisen tai keskusteluun osallistujien positioimisen sijasta. Kannattaa käydä lukemassa keskustelu ja erityisesti Kontulan (erinomaiset) vastaukset.

Tässä nyt alkuun joitakin esimerkkejä:

Riikka Pöntinen
Tää ei kyllä nyt mennyt maaliin, vaikka poliitikkona sinua kovasti arvostankin. Tämä on sekä seksistinen että transmisogynistinen sarjakuva ja toivoisin ainakin itse enemmän harkintaa näissä :/

Niko Kytö
Tyhmempikin tajuaa satiirin tässä.

Riikka Pöntinen
Kysyikö joku sun mielipidettäsi ja selontekoasi? Seuraavasta loukkauksesta blokkiin.

Riikka toisintaa tässä yhtä transaktivistien peruskaavaa:
Mene tekemään loukkaantuneisuutesi ja paheksuntasi tiettäväksi (tää ei kyllä nyt mennyt maaliin; tämä on sekä seksistinen että transmisogynistinen sarjakuva), korosta erikseen pettymystäsi siitä, ettei joku ihailemasi henkilö olekaan käyttäytynyt juuri sinun toivomallasi ja odottamallasi tavalla (vaikka poliitikkona sinua kovasti arvostankin), kerro miten henkilön sinun mielestäsi olisi tullut toimia / tulisi jatkossa toimia (toivoisin ainakin itse enemmän harkintaa näissä) ja kun joku muu ilmaisee sinulle, ettei se kärpänen nyt ehkä olekaan härkänen, tiuskaise hänelle jotakin tylyä (Kysyikö joku sun mielipidettäsi ja selontekoasi?) ja uhkaa blokata hänet (Seuraavasta loukkauksesta blokkiin). Olen nähnyt niin monen transaktivistin Suomessa ja ulkomailla toisintavan tätä palautteenanto- ja reagointikaavaa, että se on jo yksinomaan huvittavaa.

Tässä toinen samantyyppinen 'lyhyestä virsi kaunis' -kaavalla:

Helmi
Tää ei ole kyllä lainkaan ok

Alpakka Alakelmi
Jos tämä olisi huumoria niin vastustaisin tätä itsekin. Mutta tämä on kuitenkin tieteellisesti todistettu syy-seurausketju, joka toimii varoituksena monelle. Itsekin meinasin juuri alkaa lukemaan naisen kirjoittamaa kirjaa, mutta onneksi ehdin huomata tämän varoituksen.

Helmi
Kiitos kun ilmoittaudut vapaaehtoisesti blokattavaksi, en ollutkaan sua vielä bongannut

MariK@llio
Blokkaa mut samalla. Ei teitä saatana selvin päin kestä. *facepalm*

Alpakka Alakelmi
Nykyajan inkvisitio.

(Tirsk. :D)

Mitä tässä tapauksessa tulee Kontulan reagointiin ja keskustelutyyliin yleisesti, niin transaktivisteille sellainen järkiperäinen, analyyttinen, pelkkään asiaan tiukasti keskittyvä, epäemotionaalinen ja tunnereaktioita mukaan sekoittamaton keskustelutapa ovat jotain täysin vierasta. He ovat niin tottuneita saamaan tahtonsa kaikessa läpi kirkumalla, syyllistämällä, joukolla kimppuun hyökkäämällä ja tunnemanipulaatiolla, että Kontulan hämääntymättömän, akateemisen ja viileän objektiivisen asennoitumisen edessä he menevät lopulta sanattomiksi eivätkä tiedä, miten reagoida. Kun heille lopulta käy ilmeiseksi, ettei vastapuoli ole heidän tavanomaisilla taktiikoillaan nujerrettavissa ja vaiennettavissa, on aina jäljellä vielä viimeinen oljenkorsi:

Tuo koko keskustelu oli kokonaisuudessaan paljastava sikälikin, että se teki näkyviksi joitakin 1) transaktivisteille yhteisiä toimintastrategioita, 2) heidän tapojaan reagoida ajatella, toimia ja yhteiskunnallisesti vaikuttaa sekä 3) piirteitä heidän maailmankuvastaan, joka Transtopiassa vallitsee, ja jonka jokainen transaktivisti on koukkuineen päivineen nielaissut. Huomatkaa: jotta tuota harhaista transkaikukammion maailmankuvaa on mahdollista ylläpitää, koko ympäröivä yhteiskunta on pakotettava koko ajan mukana uskomaan siihen ja vankennettava jatkuvasti hiekalle rakennettujen transnarratiivien heiveröisiä savijalkoja. Näiden narratiivien vallitessa yhteiskunnassa "yleisenä konsensustodellisuutena" transaktivistien on mahdollista ylläpitää illuusionsa siitä, että heidän maailmankuvansa on yhtä kuin todellisuus. Tämä vaatii jatkuvaa äänekästä ja raivokasta (netti)aktivismia ja toteutuu mm. kontrolloimalla noita mainittuja yleisiä narratiiveja, leimaamalla ja/tai vaientamalla kyseenalaistajat, epämieluisten näkemysten esittäjät ja "totaalikieltäytyjät" sekä pakottamalla poistamaan näkyvistä kaikki sellainen materiaali, mikä ei 100 % tue transaktivistien hyväksymää maailmankuvaa tai kyseenalaistaa sen (aidosti tai kuvitellusti) tai (kuten tämän sarjakuvan tapauksessa) edes satirisoi sitä.

Olen screencapannut koko keskustelun, mutta koska screencappien kanssa nyhrääminen on Bloggerin tekstinkirjoitusikkunassa hivenen rasittavaa ja aikaavievää, en postaa niitä tänne vaan copypastean tekstit Twitteristä suoraan.

Kaikista tragikoomisinta on, että twiittiin tuli useita kommentteja, joissa kirjoittaja sanoi, ettei hän ollut heti ymmärtänyt twiitin "transfobisuutta" tai että hänen täytyi erikseen oikein miettiä, mikä siinä loukkaa transihmisiä:

Leona K.
Mä jaoin kanssa tuon, kun en ymmärtänyt heti, että se vahvistaa transihmisiin kohdistuvia stereotypioita ja sortoa, ja sitten, noin kaksi sekuntia myöhemmin, näin tämän sun kommentin ja peruin jaon.

Jere Hakkarainen
Itellä vähän samat. Tykkäsin ja kommentoin, mut kritiikkiä luettuani tajusin että ei näin, ei oo ok.

Katti
1/2 Täytyi oikein miettiä miksi tämä transihmisenä loukkaa minua. Pahinta ei edes ole se että sukupuolen vaihdos on vitsi, vaan ehkä se että vitsiä tehdään ajatuksesta että "feminismi" yms. saa ihmiset haluamaan korjata sukupuolensa. 2/2 Idea on toki naurettava, mutta sitä käytetään ihan oikeasti transihmisten, varsinkin nuorten, identiteettien mitätöimiseen, ja siksi sillä vitsailu tällä tavalla tuntuu minusta mauttomalta ja loukkaavalta.

Kukka Kunnari
Vaikka luulen ymmärtäväni, mitä tässä on tarkoitettu ja mitä sinä tarkoitat, pyydän, että mietit saamiasi kommentteja. Hyökkäys ei aina ole paras puolustus eikä älykäskään aina ole oikeassa. En itse ensin tajunnut transfobiaa tässä, mutta kommentit olivat opettavaisia.
- sukupuoleton

Kontula vastaa Kunnarille:

Anna Kontula
Hei Kukka, toki mietin.

Tiedän kyllä senkin, että tässä ajassa ainoa (vasemmisto)poliitikolle kannattava teko olisi ollut poistaa teksti pahoittelujen kanssa - mutta pohdinnan jälkeen en toiminut niin, tälläkään kertaa, koska minusta se ei johda hyvään: Huumorin perusominaisuus on, että se myös loukkaa jotakuta. Joskus kyse on selkeästi syrjintää tuottavien tai muuten vahingollisten ajatusmallien uusintamisesta, jolloin siihen on vähintääkin paikallaan kohdistaa kritiikkiä, joskus (harvoin) jopa poistaa näkyvistä. Huumorilla on kuitenkin myös monta muuta tapaa loukata ja pelkästään se, että joku kokee jonkun tekstin loukkaavana, ei vielä ole mikään peruste sen poistamiseen. Ei myöskään se, että tekstin ympärille syntyy ”somekohu”.

Tässä ketjussakin moni on toistanut (myös sinä), että eivät transfobista tulkintaa itse tunnistaneet, vaan jonkun piti osoittaa se heille. Tämä osaltaan kertoo siitä, että vaikka tekstin perusolemukseen kuuluvat monet tulkinnat eikä mikään niistä välttämättä ole väärä, tässä tekstissä melko ilmeistä on, että pointti muu. Erilaiset transformaatiot ovat ikivanha kaunokirjallisuuden aihe, eikä siksi voida olettaa, että oikea saati ainoa kiinnityspiste tällaisen kuvaukselle olisi juuri transihmisiin liittyvä tematiikka. Tässä sarjiksessa ei suoraan esiinny yhtään transihmistä, vaan aihetta käsitellään välillisesti sukupuolilla leikittelyn ja binäärisen sukupuolijärjestelmän käsittelyn kautta. Ja nyt vihdoin päästään satiiriin tyylilajina: sille ominaista on, että pilkan kohde (tässä pelko binäärisen sukupuolijärjestyksen hämärtymisestä) kuvataan irvikuvanaan. Koska satiirin lajiin kuuluu nämä kaksi tasoa, se on huumoriksikin poikkeuksellisen herkkä loukkaamaan ihmisiä.

Ratkaisu ei voi olla se, että jotakuta loukannut tai keskustelua herättänyt teksti pannaan piiloon. Silloin ihmiset eivät voi sitä arvioida, ihmisten kyky lukea tämäntyyppistä tekstiä ei kehity ja me jäämme limboon. Ratkaisu on antaa keskustelun pauhata niin kauan kuin sanottavaa riittää. Minusta satiiri on onnistunut todella hyvin, jos ihmiset jaksavat sitä pohtia ja löytävät yhä uusia tulkintoja. Milloin sitten olisi hyvä ottaa teksti pois? Tämä on äärimmäisen hankala kysymys. Näitä tilanteita on, mutta mielestäni riman pitää olla varsin korkealla, esim. hyökkäyksen jotakuta heikossa asemassa olevaa ryhmää kohtaan ilmeinen.

Tässä ei nyt olla lähelläkään.

Kontula rautalangasta vääntää tässä, etteivät huumori ja satiiri ole suoraan erilaisia stereotypioita tms. uusintavia kaunokirjallisia muotoja vaan mm. pilkan kohteen esittämistä irvikuvanaan, kuten tämänkin sarjakuvan tapauksessa, ja että transformaatioiden osalta kyseessä on ikivanha kaunokirjallinen tyylikeino. (Sarjakuvan tapauksessa pilkan kohde EIVÄT OLE transihmiset vaan mm. transfobia ilmiönä. Tätäkin Kontula erikseen perustelee mainitsemalla, että transfobian aivan olennainen elementti on pelko binäärisen sukupuolikäsityksen hämärtymisestä.) Tällainen on tietysti transaktivistien korvissa pelkkää sanahelinää ja siten mahdotonta ymmärtää ja omaksua; he ovat niin omien transnarratiiviensa sokaisemia, että kun he näkevät jossakin mitään sukupuolisuuteen liittyvää, josta edes kiertoteitse pääsevät pahoittamaan mielensä ja joka ei sanasta sanaan toisinna Transtopian sallimia narratiiveja, he kykenevät näkemään vain sen oman "transfobiasta" loukkaantuneen tunnereaktionsa eivätkä itselietsotussa apinanraivossaan kykene näkemään tunnereaktionsa taakse ja tarkastelemaan asiaa objektiivisesti. Olen nähnyt myös useiden älykkäinä pitämieni, akateemisesti kouluttautuneiden henkilöiden lankeavan reagoimaan näin.

Transaktivistit ja heidän huutosakkinsa ovat uskonnollisessa woke-hurmoksessaan täysin kokonaisvaltaisesti omaksuneet ajatuksen siitä, että kaiken sellaisen missä miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi -tematiikalla tai koko sukupuolen käsitteellä millään tapaa edes leikitellään, on jollakin tapaa oltava transihmisiä loukkaavaa, koska transihmisillä on nykyään kaikkiin sukupuoliasioihin yhteiskunnassa täydellinen diskursiivinen monopoli. Sukupuoli käsitteenä ja ilmiönä on queerfeminististen teorioiden pohjalta ideologistettu, mistä on seurauksena se, että transporukka on ominut koko käsitteen ja kaiken siihen liittyvän itselleen oman poliittisen agendansa edistämiseen. Asioista ei saa yhteiskunnassa edes keskustella enää, koska vain heidän näkemyksensä ovat oikeita ja kaikkien muiden on hyväksyttävä se. Hintana tästä on ensinnäkin se, ettei yhteiskunnassa ole enää "normaalille", tavalliselle ja tylsälle mieheydelle ja naiseudelle minkäänlaista sijaa, ja täten mieheyden ja naiseuden käsitteillä leikittely on jopa kaunokirjallisessa muodossa esitettynä transfobiaa ja transihmisiä loukkaavaa, koska heidän mielissään "mieheys" ja "naiseus" ovat POLIITTISIA IDENTITEETTEJÄ siinä missä ne meille muille edustavat yksinkertaisesti sitä, minkälaisessa fyysisessä kehossa elämme tätä ihmiskokemustamme. On melko ilmeistä, että Kontula on tehnyt samantyyppisiä havaintoja transaktivisteista jo pidemmän aikaa ja oli tarkoituksella Laakson kanssa suunnitellut koko episodin. Eihän hän toki mitään voinut kristallipallosta ennustaa, mutta ottaen huomioon miten väsymättömän uutterasti transaktivistit jaksavat vahtia muita ihmisiä ympärivuorokautisesti netin joka kolkassa, ei lie ollut kovin vaikeaa arvata lopputulemaa.

Siirrytäänpä kommenttien pariin. Kommentteja on valtavasti enkä jaksa syventyä jokaiseen, mutta olen koonnut tähän niitä, jotka liittyvät tekstin aiheeseen eli transaktivistien yhteiskunnallisten vaikuttamisen strategioihin. Noita strategioita on paljon ja kirjoitan aiheesta ehkä vielä myöhemmin toisen merkinnän, jos (lue: kun) tulee yhtä mehevä tilaisuus.

Siili Wesolowski
Liityn kuoroon. Sarjakuvan sisällössä on huumoria mutta nimenomaan transihmisiä halventavaa. Olen pahoillani että pitää sanoa tämä ihmiselle jota arvostan.

Anna Kontula
https://fi.wikipedia.org/wiki/Satiiri

SkullFire #BLM
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kunnioitus

Kahta poikkeusta lukuun ottamatta missään vaiheessa kukaan transihmisiä halventavasta huumorista ulisevista kommentoijista ei perustele Kontulalle tai kenellekään muullekaan, mikä sarjakuvassa on transihmisiä halventavaa. He vain märisevät, että se "loukkaa" ja "halventaa". Kuten sanoin, heidän hätiköity ja vaistomainen tunnereaktionsa valtaa heidän mielensä kokonaan – taas kerran transihmisiä jossain pilkataan, syrjitään ja sorretaan ja heistä tehdään julmaa pilaa – eivätkä he harkintakykynsä sumennuttua kykene havainnoimaan kokonaisuutta ja laajempaa kontekstia, vaikka ne heille erikseen osoitettaisiin. Kontula linkkaa Wikipedian satiiria käsittelevän artikkelin useammalle ulisijalle ja myös avaa kommenteissaan sarjakuvan satiirisen ulottuvuuden erikseen moneen kertaan, mutta tällä ei ole kommentoijiin mitään vaikutusta, koska mielensäpahoittaminen on aina tärkeämpää kuin mahdollisuus siitä, että se oma reaktiivinen tulkinta ei ehkä olekaan ainoa mahdollinen tai se relevantein. Nuo mainitsemani kaksi poikkeusta:

Acid Cummunist
Kukaan ei ole vielä kertonut että miten tämä on muka transfoobinen? Minulle ei tullut mieleenkään, että sen kukaan edes voisi niin tulkita, kunnes luin vastauksia. Itse jaioin kaverille eteenpäin ja lisäsin kommentin "Tämäkö on nyt sitä ns. kulttuurimarxismia?"

Jani Jansson
Transihminen on aina ollut samaa sukupuolta. Hän ei _muutu_ naiseksi miehestä, vaan on aina ollut nainen. Jos väittää toisin, ajaa transfobiaa. Sarjakuvan mies _muuttuu_ naiseksi.

Anna Kontula
Mutta mikään sarjiksessa ei viittaa siihen, että muuttuva henkilö olisi transihminen. Joten miten se, muuttuuko transihminen liittyy tähän mitenkään?
(Ja on muuten myös transihmisiä, jotka elämän eri vaiheissa kokevat kuuluvansa eri sukupuoliin ja elävät sen mukaan.)

Jani Janssonin kommentti on nyt konkreettinen osoitus ja todiste siitä, mikä on nykyisen ideologisen transaktivismin ero siihen aikaan, kun transsukupuolisuus vielä ymmärrettiin yhteiskunnallisesti ja diagnostisesti aivan toisin kuin nykyään. Pähkinänkuoressa: Koko transsukupuolisuuden pointti on alun perin ollut se, että ihminen on syntynyt johonkin tiettyyn biologiseen sukupuoleen, mutta ei koe tuota nimenomaista sukupuolta omakseen ja haluaa siksi muokata kehoaan sellaiseksi, että tulisi nähdyksi ja kohdatuksi vastakkaisen biologisen sukupuolen yksilönä. Hän YMMÄRTÄÄ, ettei hänen biologinen sukupuolensa koskaan muutu miksikään, ja JUURI SE ON SE POINTTI, että hän haluaa kehonmuokkaushoitoja, jotka maskulinisoivat (FtM) tai femininisoivat (MtF) hänen kehoaan siten, ettei häntä enää tunnista alkuperäisen biologisen sukupuolensa yksilöksi. Näiden transsukupuolisten ihmisten ongelma on HENKILÖKOHTAINEN eivätkä he hyödy nykyisen kaltaisesta sekopäisestä transaktivismista yhtään millään tavalla vaan päin vastoin kärsivät siitä. Monet minun tuntemani transsukupuoliset ovat juuri näitä "vanhan koulukunnan" tervejärkisiä transsukupuolisia, jotka OIKEASTI haluavat tulla kohdatuiksi nimenomaan VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN YKSILÖNÄ eivätkä minään sukupuolten välimuotona tai muina sirkuspelleinä, kuten monet näistä nykyajan "transihmisistä", joiden ainoa motiivi koko aktivismissa heilumiseen on saada shokeerata, uhriutua ja provosoida ihmisiä, hakea huomiota ja häiriköidä muita.

Noita oikeasti transsukupuolisia, aidosta dysforiasta kärsiviä ei auta yhtään mitenkään se, että muutamme koko yhteiskunnan joksikin transaktivistien tavoittelemaksi sukupuolettomaksi ”utopiaksi”, säädämme lakeja helpottamaan juridisen sukupuolen vaihtamisen helpottamista (jotta ihmiset voisivat ”kokeilla” toisessa sukupuolessa elämistä), muuttelemme käsitteiden merkityksiä, sähläämme pronominien ja oletettujen ja muun helvetin paskan kanssa ja leikimme, ettei sukupuolia ole olemassa yms. Maailmasta ei tule sukupuoletonta eivätkä sukupuolen fundamentaalinen merkitys, sukupuolierot ja miesten ja naisten toisistaan dramaattisesti eroavat sosiaaliset todellisuudet katoa, vaikka tätä höyrähtänyttä aktivismia jatkettaisiin hamaan tuomiopäivään asti. Nämä nykyiset, ideologisesti motivoituneet transaktivistit ovat vääntäneet transsukupuolisuusilmiön ja sen lääketieteellisen diagnostiikan pohjalta koko ideologiansa perusajatukseksi sen ajatuksen, että ihminen on koko ajan ollut sitä kokemaansa sukupuolta, oli hänen "syntymässä määritelty" sukupuolensa mitä hyvänsä. Kuten Jani Janssonkin tuossa horisee, transihminen "on aina ollut samaa sukupuolta" eikä siten "muutu naisesta mieheksi vaan on aina ollut nainen", ja jos väittää toisin, "ajaa transfobiaa". Tällä hän perustelee sarjakuvan väitettyä transfobisuutta. Tätä käsitystä, että ihminen on koko ajan ollut sitä sukupuolta jota kokee olevansa, transaktivistit kaikkialla länsimaissa kollektiivisesti koettavat survoa ihmisten kurkuista alas ja vääntää mustaa valkoiseksi. Tähän perustuu kaikki tuo trans women are woman and trans men are men -sloganointi ja pronominivouhotus jne. Näiden tyyppien lopulliset yhteiskunnalliset tavoitteet ovat edelleen minulle vähän hämärän peitossa, koska he tietävät kyllä itsekin, ettei sukupuolen kehollista todellisuutta ja täysin kiistämätöntä binäärisyyttä voida koskaan purkaa pois millään määrällä tätä skitsoilua.

Koska sukupuolen kehollista ulottuvuutta ja kaksinapaisuutta ja niiden sosiaalista merkitystä ei koskaan voida tehdä olemattomiksi, ei sillä, onko transihminen koko ajan ollut sitä kokemaansa sukupuolta vai ei, ole tuon "alkuperäisen" transsukupuolisuuden kannalta yhtään mitään merkitystä. Tämä on pelkkää totalitaristisen ideologian pakkosyöttämistä ihmisille näennäisesti ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden varjolla. Ihmisen keho ja tuon kehon biologinen sukupuoli ovat mitä ovat. Mikään määrä transidentifioitumista ja tätä poliittista mölisemistä eivät vaikuta tähän yhtään millään tavalla. Tämä on yksi pääsyistä siihen, miksen kertakaikkiaan ymmärrä, mitä ihmettä näiden tyyppien päässä oikein liikkuu. Miestä ei aleta koskaan kohdella yhteiskunnassa ja sosiaalisissa tilanteissa naisena tai naista miehenä, vaikka transaktivistit kuinka sitä vaatisivat, pakottaisivat muita siihen, tatuoisivat pronominejaan otsaansa ja riehuisivat barrikadeilla huutamassa trans women are womenia ja trans rights are human rightsia. Mihin nämä ihmiset oikein pohjimmiltaan pyrkivät? Mitkä heidän todelliset tarkoitusperänsä ja päämääränsä ovat? Jos joku transaktivistiksi itsensä identifioiva vulvallinen ihminen tai eturauhashenkilö nyt lukee tätä (tai siis on päässyt näin pitkälle asti keskeyttämättä tällaisen transfobisen paskan lukemista), niin saa tulla kommentteihin selventämään, mitä ne teidän lopulliset päämääränne oikein ovat. Yhteiskunta, jossa sukupuolella ei ole merkitystä? Keep on dreaming. Eikä mitään tunnemanipulaatiokirkumista, olkiukkoja ja ad hominemeja, kiitos. Pysy asiassa ja pysyttäydy faktoissa. Kontulakin tuossa toteaa vastauksena Janssonille, ettei mikään sarjakuvassa viittaa siihen, että tuo muuttuva henkilö olisi "transihminen" ja kysyy, miten asiaan mitenkään liittyy se, muuttuuko transihminen vai ei. Lisäksi hän huomauttaa, että on transihmisiä, jotka kokevat kuuluvansa eri sukupuoliin ja elävät sen mukaisesti. Kuten nimenomaan onkin. Transaktivistit ovat menneet koko agendastaan aivan täysin sekaisin ja he ovat niin tuon kiihkeän, sokean uskonsa vallassa jonkin hämärien sukupuolisielujen tai sisäsyntyisten sukupuoli-identiteettien kiistattomasta olemassaolosta, ettei mikään muu kuin tätä uskomusta tukeva mene heille enää tajuntaan. Tässä ei ole kyse mistään muusta kuin kollektiivisesta massapsykoosista.

Toinen perustelukeissi kuuluu seuraavasti:

Utu-Taival
Sitä toivoisi, ettei joutuisi näkemään transfobiaa, misogyniaa, homofobiaa ja muutenkin ahdasmielistä paskaa vielä näin vuonna 2020, mutta ilmeisesti on liian vaikeaa olla heittämättä "rehreh, mies muuttuu naiseksi, kun se tekee naismaiseksi mielletyn asian x" -sontaa.

Utu-Taival
Väännetään nyt raudalangasta, miksi tämä on paskaa: transihmiset joutuvat kohtaamaan paskaa oman sukupuolensa takia ja heitä pilkataan juuri tämänkaltaisella "varo ettei sukupuoli muutu" -sisällöllä. Meidän transihmisten sukupuoli on tehty vitsiksi myös tässä sarjakuvassa.

Anna Kontula
Olettaisin, että juuri siksi, että kuvaamasi on yleinen transfobian ilmenemismuoto (tunnistettava ja helposti kuvattavissa), se todennäköisesti on valittu tässä kuvaamaan transfobiaa. Mutta viittaussuhde siihen on kritiikki, ei uusintaminen.

Utu-Taival
Kyseinen sarjakuva ei edes kritisoi kyseistä ilmiötä, vaan ainoastaan toistaa sen kritiikittä transihmisiä samalla lyöden.

Anna Kontula
No tässä tulkintamme eroavat radikaalisti. Mutta se ei ole vaarallista, vaan pikemminkin normaalia, kun kyse on satiirista.

Utu-Taivalin perustelu sarjakuvan transfobisuudesta, ahdasmielisyydestä ja paskuudesta on siis lyhykäisyydessään se, että sarjakuvan mies muuttuu naiseksi tehdessään naismaiseksi mielletyn asian, transihmiset joutuvat kohtaamaan paskaa ja pilkkaa sukupuolensa takia, sarjakuvassa transihmisten sukupuoli on tehty vitsiksi ja sarjakuva ei kritisoi Kontulan mainitsemia ilmiöitä vaan vain toistaa ne lyöden samalla transihmisiä. Kontula erikseen selittää, että koska Utu-Taivalin kuvaamat seikat ovat yleisiä transfobian ilmenemisen muotoja, ne on siksi valittu sarjakuvassa kuvaamaan transfobiaa, eikä niiden tarkoitus siten ole uusintaa vaan kritisoida. Transaktivistit eivät ole ymmärtäneet, että jos asia X esitetään kaunokirjallisessa tekstissä jonkinlaisessa karikatyyrisessa muodossa, ei sen tarkoituksena välttämättä lainkaan ole kohdentaa kritiikkiä, vähättelyä (saati fobiaa) karikatyyrisessa muodossa esitetyn ihmisryhmän edustajiin vaan johonkin yhteiskunnalliseen tai sosiaaliseen ilmiöön, jossa aihetta käytetään vain eräänlaisena temaattisena välikappaleena. Mitä se tarkoittaa tämän sarjakuvan kohdalla? Sitä, ettei mikään tuossa sarjakuvassa edes ilmaise millään tavalla, että yksikään siinä esiintyvistä hahmoista olisi "transihminen" (miten ikinä se nyt sitten määritelläänkään). Sarjakuva kritisoi satiirin keinoin sukupuolen käsitteeseen liittyviä stereotypioita, JOTKA EIVÄT OLE TRANSIHMISTEN POLIITTISTA YKSITYISOMAISUUTTA VAAN KOSKETTAVAT VEREN JA LIHAN TASOLLA JOKA IKISTÄ TÄMÄN PLANEETAN IHMISTÄ.

Jos menet täysin sekaisin ja menetät mielenrauhasi siitä, että joku jossain laskee leikkiä sukupuolesta, vika ei ole yhteiskunnassa ja yhteiskunnan transfobiassa ja "cisihmisten" paskuudessa vaan sinun erittäin vakavasti vääristyneessä todellisuuskäsityksessäsi ja maailmankuvassasi. Tajutkaa nyt jo, että teidän tulee sopeuttaa itsenne yhteiskuntaan kuten me muutkin teemme, eikä yhteiskunnan itseään teihin ja teidän kohtuuttomiin ja harhaisiin vaatimuksiinne. Jos alamme liittää kaiken sukupuolta koskevan temaattisen sisällön humoristista esittämistä myöten aina pelkästään transihmisiin, emme kohta voi puhua yhteiskunnassa enää yhtään mistään, koska se "loukkaa transihmisiä". Milloin transporukalle menee jakeluun, ettei kaikki tässä maailmassa pyöri heidän ympärillään? Eikö tällainen tarkoitushakuinen kaikestaloukkaantuminen ole henkisesti ihan helvetin uuvuttavaa, kuluttavaa ja väsyttävää? Te voisitte käyttää aikanne niin paljon hyödyllisemminkin.

Hannele
Mikä tekee transkeskustelijoiden kommenteista parempia kuin meidän 99,9, etenkään kun tuossa twiiteissä puhuta teistä. Kaikki ei koske aina teitä, ihan oikeasti.

Toisekseen:
Huumorin, ironian ja satiirin lajityypillisiin ominaisuuksiin ei kuulu se, että niiden erikseen mainitaan olevan huumoria, ironiaa tai satiiria – lukijoiden oletetaan kykenevän tekemään nuo tulkinnat itse. Tulkintoja ei ole aina vain yhtä ja etenkin satiirin ja ironian tapauksissa tarkoitus onkin herättää keskustelua eri tulkinnoista. Täten myös transporukan tulkinta sarjakuvasta on sinällään relevantti, mutta perusteluksi esimerkiksi sarjakuvan poistamisen vaatimiselle näkyvistä ei riitä se, että "tää loukkaa meitä". Se, että mies tuossa sarjakuvassa mukamas "muuttuu" naiseksi ei liity mitenkään transihmisiin vaan siihen kulttuuriseen stereotypiaan, että miehet lukevat enimmäkseen toisten miesten kuin naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Niin sanottua transfobiaa käytetään sarjakuvassa irvailemaan tuota käsitystä rakentamalla tilanne, jossa mies muka "muuttuisi naiseksi" lukemalla naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Tämän myös Kontula erikseen mainitsee:

k menu vassari
Tajuun mitä ajat tässä takaa mutta kai sä nyt tajuut että tästä tulee aika transfobiset vibat.

Anna Kontula
Joo, uskoisin ymmärtäväni, mikä tuossa sen aiheuttaa. Jos ei hahmota, että kyse on transfobian liioittelusta transfobian pilkkaamiseksi (mekanismia myös satiiriksi kutsutaan), sen todennäköisesti näkee juuri noin.

Liittyen vielä noihin tulkintoihin, Annikki tässä mainitsee, että mahdollisia tulkintoja on monenlaisia:

ANNIKKI
Huumorin kultainen sääntö: "punch up, not down". Tämän sarjakuvan voi tulkita nimenomaan niin, että pilkka osuu transihmisiin (eli lyödään alaspäin), vaikka ilmeisesti tarkoitus oli toinen?

Anna Kontula
Satiirin tyylilajiin kuuluu, että siitä voi tehdä erilaisia tulkintoja. Tämän ei nyt kuitenkaan pitäisi olla ihan hirveän vaikea tulkittava.

(Tässä välissä on ollut twiitti, joka on poistettu.)

Anna Kontula
1. sinulla ei liene tietoa minun kuulumisistani enemmistöihin tai vähemmistöihin.
2. edustan kantaa, jonka mukaan tekstin tulkintaan voi osallistua kuka vaan, ja argumentin painon ratkaisee sen laatu. (Ilman, että pitää asemoitua henkilönä.)

(Tässä välissä taas kaksi poistettua twiittiä.)

Anna Kontula
Ei, ei ollenkaan ole kyse siitä. 
Mutta jos ”argumentin painon ratkaisee sen laatu” ei sinulle ole tuttu ajatustapa, en taida pystyä twitterpituudessa sitä sinulle tuon paremmin selittämään.

Mitä tulee henkilönä asemoitumiseen, niin siinä onkin aasinsilta yhteen vaikuttamisstrategiaan eli keinotekoisesta uhripositiosta käsin syyllistäminen. Tässä pari esimerkkiä:

SkullFire #BLM
Jälleen cis-ihmiset tietävinään paremmin. Valitettavasti aiemmin aiheesta Kontulan kanssa keskusteltuani en osaa olla yllättynyt, ehkä vähän siitä, ettei kritiikkiä tästä aiheesta paremmin tietäviltä vieläkään ole opittu ottamaan vastaan. Surullista. Älä sentään Rowlingeja tee.

Kuura
Satiirin pitää selkeästi pilkata valta-asemassa olevia tai se on pelkästään sortoa pönkittävää paskaa. Lisäks sulla ei oo cisihmisenä mitään oikeutta määrittää että mikä on transfobista ja mikä ei. Kuuntele kun sulle sanotaan että mokasit ja opi siitä.

Panda Eriksson
Cisihmiset päättämässä, että transfobia ON HAUSKAA ja on hyvää satiiria ei ole mitään uutta, mutta en olisi sinulta, Anna, tätä odottanut. Hohoijaa, ei jatkoon.

Anna Kontula (vastauksena Panda Erikssonille)
Kenet tässä oletat cisihmiseksi ja millä perusteella?
Haluatko perustella, miksi tämä sinusta on transfobiaa (eikä sen kritiikkiä, kuten itse tekstin luen), vai ajatteletko, että pelkkä muiden keskustelijoiden positioiminen riittää perustelemaan tulkintasi?

Panda Eriksson
Mä kommentoinkin sukupuolikysymystä tuossa alempana! 
Mua ketuttaa sun reaktio transihmisten ilmaisemaan kritiikkiin, en edes ota kantaa sarjakuvaan.

SkullFire, Kuura ja Panda tässä tulevat lässyttämään Kontulalle "cisihmisistä".
Cis vs. trans -jaottelu on täysin transaktivistien itsensä kyhäämä keinotekoinen valtarakennekonstruktio, joka mahdollistaa heille "sorretussa asemassa" esiintymisen ja "etuoikeutetun enemmistön" syyllistämisen kyseisestä uhripositiosta käsin. En oikeasti kykene edes kuvittelemaan lapsellisempaa, raukkamaisempaa ja säälittävämpää tapaa asemoitua ryhmänä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, etenkin kun nykyään kukaan ei enää edes tiedä, mitä "transihmiset" ryhmänä ovat ja eivät ole. Tuo positiojuttu liittyy intersektionaalisen feminismin sortorakenneajatteluun, jonka mukaan tietyt ihmisryhmät ovat sorretumpia kuin jotkin toiset ja ihminen saa "uhripisteitä" sen mukaan, kuinka moneen eri sorrettuun vähemmistöryhmään hän kuuluu. Transihmiset ovat siis käsitteellisesti heidän mukaansa sorretumpia kuin cisihmiset eli ihmiset, jotka "kokevat syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen" (jälleen kerran transaktivistien itsensä luoma määritelmä, jota he kirnuavat muiden ihmisten kurkuista alas). Tällaisen ideologisen saatanan paskan nojalla transaktivistit sitten esittävät meille, heitä sortavalle ja julmalle cisenemmistölle, vaatimuksiaan. Heidän ajattelunsa on niin tämän sortorakennemaailmankuvan sumentama, että he kuvittelevat voivansa esittää toisille suoria käskyjä ilman mitään muuta perustetta millekään kuin se oma "sorrettuutensa". Milloin ihmisillä menee tähän narsistiseen skitsoiluun lopullisesti hermot? En ymmärrä enkä keksi, miten yhteiskunta voisi tästä nykyisestä enää transystävällisemmäksi tulla. Jos jokainen cissujen tiedostamaton mikroaggressiokin on "transfobiaa", sortamista ja syrjintää, niin miten päin tässä pitäisi oikein olla, kun suurin piirtein mikä tahansa saattaa "loukata transihmisiä"?

Kiinnittäkää muuten erityistä huomiota Panda Erikssonin kommenttiin: Mua ketuttaa sun reaktio transihmisten ilmaisemaan kritiikkiin, en edes ota kantaa sarjakuvaan. Suomeksi: Pandaa vituttaa se, ettei Anna Kontula olekaan heidän vakiintuneilla ja aiemmin toimineilla kontrollointimenetelmillään nitistettävissä ja hiljennettävissä. Anna Kontulan kylmähermoisuus, teräksinen vasta-argumentointi ja täydellisen provosoitumaton suhtautuminen transaktivistien riehumiseen tekee näkyväksi ja siten paljastaa ulkopuolisille tarkkailijoille sen, miten lapsellista ja epäkypsää transaktivistien käytös on. Pandaa ottaa päästä, ettei Kontula reagoinutkaan heidän odottamallaan tavalla vaan olikin tilanteessa aikuinen, ja kaikki tuota episodia tarkkailleet kykenivät omin silmin todistamaan sen. Vituttaisi minuakin olla noin suunnattoman typerä, uhmaikäisen kakaran asteelle henkisesti jämähtänyt idiootti.

Tähän väliin kysymys. Millä perusteella ihmisryhmä, joka on saavuttanut yhteiskunnassa niin helvetin vaikutusvaltaisen aseman, a) ettei heitä saa kukaan kritisoida b) että heillä on valtaa vaikuttaa lainsäädäntöön, lääketieteellisiin proseduureihin ja opetussuunnitelmiin c) että he voivat muuttaa vakiintuneiden käsitteiden merkityksiä ja yleistä todellisuuskäsitystä ja d) sanella kaikille muille vaatimuksia, miten heitä tulee tai ei tule kohdella ja mitä oikeuksia heillä tulee itsestäänselvästi olla, vaikka heidän vaatimuksillaan olisi kiistattomasti osoitettavissa olevaa vahingollista vaikutusta ympäröiviin ihmisiin, on yhtään millään mittarilla "sorrettu" tai "marginalisoitu"?

Miten kenelläkään tähän ihmisryhmään itsensä luokittavalla on pokkaa tulla sanomaan, etteivät "cisihmiset" saa tehdä sitä tai tätä, koska heille tulee jopa kaikkein normaaleimmista, arkipäiväisimmistä, triviaaleimmista ja kaikkia koskettavista asioista paha mieli? Koko tuo transporukan mielensäpahoittamiskulttuuri on TÄYSIN KEINOTEKOISESTI RAKENNETTU. Enkä puhu nyt (vain) tästä sarjakuvakeissistä vaan yleisellä tasolla. Transhorinan ytimessä on ajatus siitä, että ihminen voi "tulla määritellyksi syntymässä väärin" ja siten hänen koko elämänsä on alituista väärinsukupuolittamisen tuottamaa ja binäärisessä cisteemissä elämään joutumisen tuskaa ja muuta vastaavaa scheissea; rakennelma, joka on alun perin pöllitty, uudelleenmääritelty ja valjastettu ideologisiin tarkoituksiin transsukupuolisten dysforiasta, diagnostiikasta ja lääketieteellisestä hoitoprotokollasta – näiden modernien "transihmisten" mielisairaan skitsoilun oikeuttamiseksi.

Aktivistit käyttävät transsukupuolisten sukupuoli- ja kehodysforiaa, tuskaa ja hätää oman harhaisen maailmankuvansa edistämiseen ja yhteiskuntaan implementoimiseen, ilmeisesti vielä kaiken päälle kuvitellen tämän aidosti jotenkin auttavan transsukupuolisia. Suurinta pahaa saavat aikaan aina ne, jotka kuvittelevat tekevänsä hyvää, vaikka aiheuttavatkin itse asiassa toiminnallaan muille valtavaa vahinkoa. Mitä tulee sukupuolenkorjaustoimenpiteisiin, on niihin hakeutuminen aina ihmisen oma valinta. SUKUPUOLENKORJAUSTOIMENPITEET OVAT VAPAAEHTOISIA. Kukaan ei pakota ketään niihin. Nykyajan "transihminen" on yhtä kuin jonkinlaista yleistä psyykkistä ja/tai kehollista hämmennystä kokeva, powerhungry ja elämässään käsittämättömällä tavalla sorretuksi ja kaltoinkohdelluksi tullut erityisihminen, joka ei ole välttämättä varsinaista transsukupuolisen kokemaa keho- ja sukupuolidysforiaa nähnytkään mutta on saanut jostain päähänsä olevansa "trans", ja koska cistem on paska, se on murskattava hinnalla millä hyvänsä. Ne ihmiset, jotka ovat ns. aidosti transsukupuolisia, kuolevat myötähäpeään tätä skitsoilua seuratessaan. Kymmenen vuoden päästä (toivottavasti) myös osa näistä nykyisistä skitsoilijoista tikahtuu häpeään tätä aikakautta muistellessaan.

Tuo, että SkullFire, Kuura ja Panda tulevat leimaamaan Kontulan "cisihmiseksi" (eli positioivat hänet omasta perspektiivistään käsin), osoittaa heidän ajattelevan heidän oman keinotekoisen uhripositionsa olevan heille jotenkin riittävä mandaatti sanella kaikille muille ihmisille yhteiskunnassa, mitä nämä saavat tai eivät saa tehdä. En ymmärrä, miten ihmiset sietävät näin kusipäistä käytöstä. Tähän transaktivistit saavat tukea ketjussa myös "cissuilta":

Jussi Hattara
Kun on kyse transihmisiä koskevista asioista, mulla on vaan yksi vinkki antaa sulle: kuuntele transihmisiä!

VANAM
ainoo asia mitä haluun cissuilta kuulla *rivi sydänhymiöitä*

Olkaa hyvät ja työntäkää tuo "cissukupuolisuus" syvälle taka- tai etureikäänne. Koko konsepti on teidän itsenne uhriutumistarkoituksiin ja erikoiskohtelun vaatimiseen kehittämä keinotekoinen, narsistinen ja täysin kuviteltu misogynistinen ja homovihamielinen rakennelma, johon ette voi muita ihmisiä luokitella ja pakkoidenfitioida vastoin heidän tahtoaan. Minä en ole "cisihminen" tai "cismies". Olen ihminen ja mies. Te ette lyö muihin ihmisiin leimoja oman harhaisuutenne kautta ja yritä määritellä heitä joksikin, mitä he eivät ole (ja mitä ei ole olemassakaan), vaikka uskottelettekin itsellenne sen mukamas jotenkin helpottavan pahaa oloanne, jonka kohtaamista pakenette projisoimalla sen muihin ihmisiin, jotka eivät ole tehneet teille yhtään mitään. Toisekseen, minun oikeuttani omaan sananvapauteeni eivät tule rajoittamaan despoottina yhteiskunnassa hääräävät, ideologisesti motivoituneet pharman hyödylliset riemuidiootit, jotka uskovat joulupukkiin, tonttuihin ja mielikuvitussukupuoliin.

Tämä teksti on nyt venähtänyt niin pitkäksi, että jatkan Kontula-ketjun kommenttien analysointia vielä myöhemmin toisen kirjoituksen verran (edit: tässä). Jatkan myöhemmin vaikuttamisstrategioista myös muiden esimerkkien valossa. Niitä nimittäin riittää. Loppuun vielä kevennykseksi ajatus, joka on itsellänikin viimeisten parin kolmen vuoden ajan pyörinyt mielessä tiuhaan:

Sakari Tissola
Jos joku ihmettelee, minkä takia työväenluokka on hylännyt vasemmiston ja hypännyt oikeistopopulistien kelkkaan, niin suosittelen lukeen tän ketjun.

Koko poliittinen vasemmisto on tällä hetkellä tämän ideologisen hulluuden valtaama. Näin se poliittinen heiluri heilahtelee ja karavaani kulkee jne. En olisi IKINÄ kymmenen vuotta sitten uskonut, miten käsittämättömän sekaisin vihreät ja vasemmisto ja heidän hännystelijänsä voivat mennä.