Pride-kuukausi on edelleen yhtä helvettiä: Pride-lipun sienitrippi

"Ihanaa" Pride-viikkoa! Pari vuotta sitten päivittelin Pride-kuukauden kaikenkattavaa vastenmielisyyttä tässä tekstissäni. Eipä mikään ole nykyajassa mihinkään asian tiimoilta muuttunut, korkeintaan pahempaan päin. Kuten kaikki blogini lukijat varmaan tietävät, en voi sietää Pridea, sen loputonta oheiskrääsää ja kaikkea hössötystä nykyään missään muodossa, ja Pride-kuukauden ajankin kuvainnollisesti piileskelen korvessa ihan vain hulluutta paossa ja hermojani lepuuttamassa.

Koska LGBTQIA2S+-sekoilu ei vain ota laantuakseen ja jatkuu vuosi toisensa jälkeen paisuen paisumistaan, niin tässä teille nyt Pride-viikon viihdykkeeksi pieni kuvatarina Pride-lipun pitkästä sienitripistä, joka alkoi vuoden 2017 kieppeillä, kun alkuperäisen Pride-lipun designia alettiin sorkkia ja muokkailla, jotta lippu olisi aiempaa "inklusiivisempi". Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että erilaisia ihmisryhmiä, joilla on täysin erilaiset tarpeet, tavoitteet ja poliittiset intressit, on ympätty symbolisesti yhteen ja samaan lippuun ja siten koko Priden konseptiin – ja kaikkien näiden ryhmien erilaisia tavoitteita yritetään edistää saman poliittisen liikehdinnän (Priden ja "sateenkaari-ihmisyyden") alla. Tästä onkin sitten aiheutunut lukemattomia ongelmia, joiden mädistä hedelmistä me kaikki saamme tänä päivänä nauttia, halusimme tai emme. Erityisen pahasti nämä mädät hedelmät ovat sataneet naisten, tyttöjen ja homoseksuaalien koreihin.

Tähän väliin mainos: Sametin tuore livestream, jossa hän puhuu siitä, miksi monet homoseksuaalit eivät enää vietä Pridea. Sametti mainitsee streamissaan minun blogini (kiitos!). Tässä linkit muutamaan tekstiin, jotka liittyvät Sametin mainitsemaan aiheeseen eli siihen, että transväki vainoaa homoseksuaaleja ja syyllistää meitä siitä, ettemme halua deittailla, seurustella ja harrastaa seksiä suuntautumisemme vastaisesti:

Bokserikatto: ”Homot” transmiehet men only -bileissä (osa 1)
Bokserikatto: ”Homot” transmiehet men only -bileissä (osa 2)
Bokserikatto: ”Homot” transmiehet men only -bileissä (osa 3)

Pride-lipun tarina alkaa vuodesta 1978, kun amerikkalainen taiteilija ja homoaktivisti Gilbert Baker suunnitteli ja toteutti kaikkien aikojen ensimmäisen Pride-lipun. Sen perusteellisemmin lipun syntyhistorian yksityiskohtiin syventymättä tämän lipun värit syntyivät kukin symboloimaan jotain tiettyä LGBT-yhteisön aspektia. Pinkki = seksi. Punainen = elämä. Oranssi = parantuminen, parantaminen. Keltainen = auringonvalo. Vihreä = luonto. Turkoosi = taikuus, taide. Indigonsininen = tyyneys, seesteisyys. Violetti = henki, hengellisyys. Kokonaisuutena lipun on tarkoitus kuvastaa seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuutta, homoseksuaalien oikeuksia ja homoeroottisen rakkauden kauneutta jne. Sellaiseksi suurin osa ihmisistä yhä edelleenkin sen tulkitsee, huolimatta kaikesta sienitripin aikana sittemmin lippuun liitetystä oheiskrääsästä.

Vuonna 1979 lippua muokattiin (ilmeisesti käytännöllisyyssyistä, en tiedä tarkemmin) hieman ja siitä poistettiin kaksi raitaa (pinkki ja turkoosi). Tai oikeastaan pinkki "yhdistyi" punaiseen ja turkoosi siniseen. Pitkän aikaa, siis vuosikymmenten ajan, tämä kuusiraitainen sateenkaarilippu toimitti ainoan Pride-lipun ja Priden virallisen tunnuksen virkaa. Pride-lippu tulkittiin ja edelleen tulkitaan homo- ja biseksuaaleja ja heidän oikeuksiaan ajavaa liikettä edustavaksi tunnukseksi. Huomatkaa se keskeinen yksityiskohta, että sateenkaari tällä tavalla kuvattuna edustaa sitä, millainen sateenkaari on myös luonnossa esiintyvänä ilmiönä, toisin kuin kaikki myöhemmät ja sen jälkeen tulevat versiot.

Pride-lipun sienitrippi alkaa vuoden 2017 tienoilla, kun joku jossain Philadelphiassa keksii, että Pride-lippua voitaisiin muokata symboloimaan LGBT-yhteisön laajentumista inklusiivisemmaksi ja eri vähemmistöryhmiä yhdistelevämmäksi LGBTQIA+-versioksi. Tällä tavalla entisestään pyrittäisiin korostamaan LGBTQIA-yhteisön ja Priden inklusiivisuutta ja ihmisyyden moninaista kirjoa.

Niinpä alkuperäistä sateenkaarilippua vuonna 2017 "laajennetaan" siten, että philadelphialainen Tierney-markkinointifirma lisää sateenkaaren yläpuolelle kaksi lisäraitaa: ruskean ja mustan. Nämä raidat on tarkoitettu edustamaan LGBT-yhteisön "värillisiä" ihmisiä (people of color) eli tummaihoisia. Huomatkaa, että alkuperäinen Pride-lippu ei ota mitään kantaa kenenkään ihonväriin: lippu seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuuden edustajana sisällyttää itseensä kaikki huolimatta ihonväristä tai muistakaan vastaavista ulkoisista (ns. rodullisista) ominaisuuksista.

Vuonna 2018 amerikkalainen aktivisti Daniel Quasar saa kuningasidean havaitessaan, etteivät – *rumpujen pärinää* – kaikkien aikojen syrjityin, sorretuin ja marginalisoiduin ihmisryhmä ever walked on this planet eli TRRRANSIHMISET (*enkelten itkua*) ole vielä eksplisiittisesti sisällytettyinä Pride-lippuun. Tämä huolimatta siitä, että transihmisille on jo kauan ollut olemassa oma, erillinen lippunsa, jonka koko idea on alun perinkin pöllitty Pride-lipun konseptista. "Homoilla on lippu, meilläkin pitää olla omamme!" (Transit aina pöllivät kaiken muilta järjestäytyneiltä ihmisryhmiltä, koska eivät pysty kehittämään mitään omaa itsenäisesti, omilla ehdoillaan.)

[Alkuperäisen translipun on vuonna 1999 suunnitellut ja toteuttanut amerikkalainen transaktivisti Monica Helms, ja ensimmäisen kerran hänen vauvanpinkinsininen raitalippunsa liehui Phoenixin Pride-marssilla vuonna 2000. En laita translippua erikseen tähän, koska tiedätte kyllä kaikki millainen se on, eikä (olivat transihmiset itse tästä mitä mieltä hyvänsä) translippu ole varsinaisesti mikään Pride-lippu. "Pride-lippuna" translippu symboloi minun silmissäni lähinnä parasiittimaista loisimista, kolonisointia, pakotettua liittoutumista, sukupuolirooleihin ja seksistisiin stereotypioihin takertumista ja homoseksuaalisuuden käsitteellistä häivyttämistä transidentiteettien varjolla. Helms itse kuvaa lippuaan näin: "Raidat ylhäällä ja alhaalla ovat vaaleansinisiä eli perinteisesti maskuliininen väri. Niiden välissä on pinkit raidat eli perinteisesti feminiininen väri. Keskellä oleva raita on valkoinen, mikä symboloi heitä, jotka ovat transitioitumassa tai pohtivat, onko heillä neutraali tai jokin määrittelemätön sukupuoli-identiteetti."]

Niinpä sitten Pride-lippu vuonna 2018 uudistettiin sellaiseksi, jollaisena sitä tänäkin päivänä nähdään paljon käytettävän: ruskea ja valkoinen raita keikautettiin lippuun vasemmalle kiilan tai auran muotoon, minkä taakse sijoitettuna translipun värit. Virallisten lähteiden mukaan tässä versiossa ruskea ja musta raita symboloivat värillisyyden lisäksi "myös niitä, jotka kuolivat AIDS:iin ja sitä stigmaa, joka on ympäröinyt AIDS:iin sairastuneita". Huomatkaa, miten transit piileskelevät värillisten ihmisten takana ja käyttävät heitä tässä(kin) asiassa ihmiskilpinään. Transithan ovat approprioineet BLM-liikettäkin, kaikkien muiden ohella ("black trans lives matter").

Vuonna 2018 nähtiin uudistetusta Pride-lipusta myös mm. tällaisia versioita:

 

Eihän näissä pysy Erkkikään perässä, kun joka päivä kehitetään 275 uutta lippua. Googlettamalla löytyy Pride-lipun versioita jo niin monta erilaista, että niistä saisi jokaiselle maailman ihmiselle oman, henkilökohtaisen lippunsa. Lipun sienitrippi kuitenkin jatkuu seuraavaan, ainakin jonkinasteista näkyvyyttä saaneeseen vaiheeseen.

Seuraavaksi nimittäin vuonna 2020 esitellään "seksityöntekijöille inklusiivinen" Pride-lippu. Lippuun lisättiin heti auran perään punainen sateenvarjo, joka on maailmanlaajuinen seksityöntekijöiden oikeuksia kuvaava symboli. En tiedä, kuka sen on suunnitellut, mutta se on lanseerattu joskus vuoden 2001 tienoilla Venetsiassa jossakin mielenosoituksessa, jonne seksityöläiset saapuivat heilumaan punaisten sateenvarjojen kanssa. Tältä sivulta voi lukea aiheesta tarkemmin. Tätä versiota Pride-lipusta ei kuitenkaan ole otettu missään laajemmin käyttöön, vaikka sitä näkeekin toisinaan jossain liehuvan tai muulla tavoin käytettävän yhä edelleen.

Lipun seuraavasta ja tälläkin hetkellä laajasti käytettävästä versiosta on punainen sateenvarjo jätetty pois, mutta sen sijaan vasemman laidan "tyhjään" valkoiseen kohtaan on lisätty intersukupuolisten oikeuksia ajavan liikkeen tunnus eli violetti ympyrä keltaisella pohjalla. Intersukupuolisuuslipun on vuonna 2013 luonut tutkija ja intersukupuolisuusaktivisti Morgan Carpenter, joka on vuonna 2015 lanseerannut myös intersukupuolisuuspäivän (Intersex Awareness Day). Tämä on siis tämänhetkinen versio niin sanotusta progressiivisesta Pride-lipusta.

Jos jollekulle on vielä epäselvää, niin intersukupuolisuus on biologisen sukupuolen fyysinen kehityshäiriö, kromosomipoikkeama, eikä intersukupuolisuus tarkoita "sukupuolten välissä olemista" (kuten intersukupuolisia tiloja keppihevosinaan käyttävät transaktivistit kivenkovaa väittävät) vaan intersukupuolinen ihminen on biologisesti mies tai nainen, jolla on sukupuolen kromosomaalinen kehityshäiriö. Toistan: kehityshäiriö eli eräänlainen vamma, joka vaikuttaa esimerkiksi lisääntymiskykyyn. Intersukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä transsukupuolisuuden tai modernien transidentiteettien kanssa; intersukupuolisuus on fyysisesti todennettava ja lihallinen, konkreettinen ilmiö, kun taas transsukupuolisuus on psyykkinen ilmiö ihmisen omassa mielessä. Näitä kahta ei tule käsitteellisesti sekoittaa toisiinsa, mutta kuten kaikki hyvin tiedämme, transaktivistien koko toimintastrategia perustuu muiden ihmisryhmien ja heidän aktivisminsa approprioimiseen, koska se on heidän ainoa keinonsa edistää omia todellisuudenvastaisia tavoitteitaan yhteiskunnassa. Transit ovat jo vaikka kuinka kauan yrittäneet perustella transidentiteettien validiteettia sillä, että intersukupuolisia tiloja on olemassa. Transaktivistit ajattelevat lisäävänsä omaa uskottavuuttaan sillä, että vääntelevät muiden ihmisryhmien ominaislaadun ja politiikan omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi siten, että ne näyttävät myötäilevät transaktivistien maailmankuvaa ja identiteettikäsitystä.

Tätä vuoden 2018 lippua näkee tällä hetkellä käytettävän kenties eniten, ja mikäli olen oikein käsittänyt, se on tämänhetkinen virallinen Pride-lippu. Paljon tosin näkee myös sitä versiota, josta tuo intersukupuolisten ympyrä puuttuu. Mitä meillä on tässä kohtaa sienitrippiä mukana? Homot, lesbot, biseksuaalit, AIDS:iin sairastuneet, värilliset ihmiset, transihmiset ja intersukupuoliset. Kaikki niputettuina yhteen ja samaan lippuun, kysymättä varsinaisesti keneltäkään, onko heillä (meillä) mitään intressejä osallistua sellaisten ihmisryhmien asioiden edistämiseen, joilla ei ole mitään tekemistä heidän (meidän) oman asiansa kanssa. Huomatkaa myös, että Pride-lippua alati inklusiivistavat ja moninaistavat "kehittäjät" ovat nimenomaan transaktivisteja ja gendersekoilijoita. Suurin osa esim. homoseksuaaleista oli aivan täysin tyytyväisiä "pelkkään" yksinkertaiseen sateenkaarilippuun, koska se oli alun perinkin inklusiivinen lippu, joka sisällytti itseensä kaikki eri ihmisryhmät. Näen jatkuvasti vanhan koulukunnan homojen siellä sun täällä kyselevän, että miksi tuota lippua piti alun alkaen lähteä ylipäätään muuttamaan, kun sateenkaarilippu sellaisenaan oli jo inklusiivinen.

Transaktivistit ovat tästä asiasta kuitenkin toista mieltä. Olen kirjoittanut aiemmin transaktivismin paradokseista täällä ja täällä. Yksi erikseen käsiteltävä massiivinen transaktivismin paradoksi on se, miten trans- ja muunsukupuolisuusaktivistit jatkuvasti selittävät, ettei ihmisiä saa lokeroida ja luokitella. Kuitenkin heidän koko aktivisminsa, maailmankuvansa, yhteen liittävä voimansa ja ideologiansa perustuu NIMENOMAAN ihmisten lokerointiin ja luokitteluun. Jokaiselle seksuaalisuuden tai sukupuolen ja niiden yhdistelmien variaatiolle luodaan pakkomielteisesti jotain omia, erillisiä määritelmiään ja genderlippujaan. Genderlippuja ja kaikenlaisia lokeroivia määritelmiä on tällä hetkellä niin tähtitieteellinen määrä, ettei niistä kykene kukaan ottamaan tyhjentävästi minkäänlaista tolkun hiventäkään. On nonbinarya, genderfluidia, genderqueeria, agenderiä, demigenderiä, aseksuaalia, polyamoriaa, androseksuaalia, panseksuaalia, pangenderiä, queeria, twospiritiä... Jokaiselle oma lokeronsa, johon voi omien fiilistensä mukaan luokittautua, ja näiden loputtomia yhdistelmiä sekä pronominit päälle. Kaikki täytyy asettaa väkipakolla johonkin seksuaalisuuden ja/tai subjektiivisten sukupuolifiilisten karsinaan, mutta ihmisiä ei silti saisi mitenkään luokitella ja lokeroida. Selvä homma. (Transien mielestä kaikkien muiden täytyy pelata heidän säännöillään, mutta he saavat pelata kuten haluavat.)

Jottei tripillä vain pääsisi tulemaan ahdistavia laskuja, ottaa joku jossain (en jaksa selvittää kuka ja missä) järeät boostit käyttöön. Tämä seuraava riemunkirjava yksisarvisen oksennus on "LGBTQ+-, intersukupuolisuus-, trans-, muunsukupuolisuus-, people of color-, HIV & AIDS-, seksityöntekijä-, pinkki kolmio- ja vammaisuusinklusiivinen" Pride-lippu. Hetkinen vain, käyn vetämässä henkeä. Wikipedian mukaan tämä lippu on esitelty vuoden 2022 loppupuolella, eli se on vielä varsin tuore. Nähtäväksi jää, heilutellaanko tätä versiota ihan virallisesti parin kolmen vuoden päästä, vai onko siinä vaiheessa kehitetty jokin vielä riemunkirjavampi sekametelisoppa.

Hiljattain näkemäni ehdotus viralliseksi Pride-lipun uudeksi versioksi on sellainen, johon on lisätty progressiiviseen lippuun autisminkirjon tunnus sateenkaariväreissä:

En ole aivan varma, ollaanko tuota "autistilippua" nyt ainakin jossain päin ottamassa virallisesti käyttöön, mutta olen nähnyt sitä nyt vilahtelevan useammassa eri paikassa.

Pari vuotta sitten (helmikuussa 2021) netissä lähti kiertämään niin sanottu #superstraight-trendi, joka sai alkunsa Tiktokista, jossa eräs mieskäyttäjä ilmoitti, ettei ole kiinnostunut transnaisista seksuaalisesti ja kuvaili itseään "superheteroksi", joka on kiinnostunut vain aidoista eli biologisista naisista. Tästä lähti liikkeelle ns. superseksuaalisuuksien trendi, johon liittyivät myös homot (supergay), lesbot (superlesbian) ja biseksuaalit (superbi). Näille kaikille on omat lippunsakin, tottakai (eräänlaista lippusatiiria sekin). Transithan vetivät välittömästi tästä tempauksesta planeetat neniinsä ja transien forumit täyttyivät ulinasta, että taas heitä syrjitään, sorretaan ja marginalisoidaan ja transfobia kukoistaa, kun yhä edelleen on meitä piintyneitä genitaalifetisistejä, jotka emme halua deittailla ja harrastaa seksiä suuntautumisemme vastaisesti transien kanssa. Joku oli tehnyt parodiana nykyisestä Pride-lipusta tämän auraversion, johon on lisätty superhetero-, superlesbo-, superhomo- ja superbiseksuaalivärit suojaamaan LGB-väkeä tunkeutuvalta transien auralta.

Joku toinen oli tehnyt samantyyppisen parodialipun, johon on ympätty mukaan nonbinäärit, panseksuaalit, biseksuaalit (heidän oma lippunsa, jossa on tummanpinkki ja tummansininen raita). En saa edes kunnolla tolkkua, mitä muuta tuohon on mahdollisesti tungettu. Vasemmalta liukuva aura on muuten sikäli symbolinen ilmiö nykylipussakin, että se ikään kuin työntyy sieltä alkuperäisen sateenkaarilipun päälle hitaasti mutta vääjäämättä. Nähtäväksi jää, milloin luodaan se Pride-lipun versio, josta sateenkaari on kokonaan katoutettu. Itse asiassa suorastaan innolla odotan sitä; me homppelit saisimme alkuperäisen lippumme ainakin jollain tasolla takaisin.

 Lisää parodiaa. :D

Näistä kahdesta en ole aivan varma, että mitä yrittävät olla...

Sitten siirrytäänkin parodioista niin eeppisiin sfääreihin (liekö tämä sienitripin kliimaksi?), ettei tosikaan. Kuten varmasti tiedätte, jo vuosien ajan suuret yritykset ovat someprofiileissaan lisänneet kesäkuussa Pride-lipun profiilikuvakseen (esim. logo muokattu sateenkaaren väriseksi) ja sitä profiilikuvaa on sitten pidetty siinä koko kesäkuun ajan. Tällä on tarkoitus viestittää sateenkaariväelle, että ollaan heidän ja heidän oikeuksiensa puolella ja edistetään suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta jne. Vuonna 2022 Microsoft esitteli erillisen lipun, johon on ympätty neljäkymmentä eri seksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettilippua yhteen läjään. Tämä lippu ei edes ole tarkoitettu parodiaksi, vaan se yrittää olla täysin vakavasti otettava ja legitiimi potentiaalisena Pride-lippuna.

Mitä tuohon katastrofiin voi enää edes kommentoida?

Ei ole enää oikein mitään sellaista paikkaa, jonne Pride-lippua ei olisi länsimaissa läntätty näkyville tai ripustettu liehumaan. Sateenkaarta ja kaiken maailman genderlippuja ei pääse minnekään pakoon, ne ovat aivan kaikkialla, minne katseensa vain keksii kääntää. Ihme, ettei taivaankappaleita ole jo alettu värjätä sateenkaaren värisiksi. Pride-pakkosyöttö on ympärivuorokautista ja väsymätöntä, eikä se näytä päättyvän koskaan. Päin vastoin, se kasvaa vuosi vuodelta massiivisemmaksi. Muistatteko, kun vielä aikanaan vietettiin "vain" Pride-viikonloppua ja sitten Pride-viikkoa? Nyt vietetään kokonaista Pride-kuukautta.

Alla kuvia Lontoon Pride-liputuksista vuoden takaa. Dystooppista, much? Häiritsevää, much? Makaaberia, much? Minua ainakin ihan aidosti kylmää katsoa tällaisia kuvia. Tässä on jotain niin levottomuutta herättävää, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sanon tämän itse homoseksuaalina, joka oli aikaisemmin aktiivinen sateenkaarioikeuksien ajaja ja marssin myös Pridella sateenkaarilippua heilutellen. Tässä koko touhussa haiskahtaa niin vahvasti kapitalistinen ja korporatiivinen löyhkä, että on uskomatonta, jos on vielä olemassa ketään, joka ei pysty sitä näkemään.

Monet varmaan miettivät, että miten tässä kaikessa onkin jotain niin kovin tuttua...? En itsekään yksinkertaisesti pysty välttymään näiltä ajatuksilta.

En osaa sanoa, mitä kohti olemme täyttä höyryä menossa. En toki vertaa Pride-liikettä suoraan natsismiin, mutta ei kai keneltäkään ole voinut jäädä huomaamatta, että sukupuolisekoilijoiden tavoittelemaa maailmanjärjestystä ajetaan tällä hetkellä yleiseksi yhteiskuntajärjestykseksi kaikkialla länsimaissa erittäin voimakkaalla poliittisella painostuksella? Lippuaktivismi on vain yksi (ja näkyvin) osa tätä. Homojen oikeuksia ajavaa ihmisoikeusliikettä on käytetty härskisti hyväksi liittämällä modernia sukupuoli-ideologiaa ajava TQIA-porukka ja siten big pharma meihin ja vääristelemällä kaikki Pridessa sellaiseksi, että alkuperäinen homojen oikeuksien eetos on täysin vääristynyt ja oikeastaan kadonnut kokonaan olemattomiin. Moderni sukupuoli-ideologia leviää kuin rutto, ja sen perimmäisessä tähtäimessä näyttäisivät olevan lapset. Mitä nopeammin lapsista saadaan leivottua "translapsia" ja asetettua heidät big pharman elinikäisiksi asiakkaiksi (hormonit, leikkaukset, komplikaatiot), sitä suuremmat dollarinkuvat korporaatioilla on silmissään. Toistan: elinikäisiksi asiakkaiksi. Money, money, money. Must be funny in the rich man's world. Sen kun pidätte minua foliohattuna ja salaliittohörhönä, mutta ei ihan oikeasti naurata, kun tätä kaikkea koko ajan hierotaan naamojamme vasten, eivätkä ihmiset siltikään tajua mistä on oikeasti kyse. Homot eivät ikimaailmassa tavoitelleet mitään tämänsuuntaistakaan. Kuka olisi osannut aavistaa, mihin helvettiin kaikki vielä tulee johtamaan? Ja mitähän kauhua mahtaa vielä olla edessäpäin?

Ja btw, se EI OLE sattumaa, että progressiivista Pride-lippua tungetaan kaikkialle myös lasten nähtäville, puhumattakaan pronominivouhotuksesta ja gendervalistuksesta kouluissa, tai mistä nyt tahansa aiheeseen liittyvästä. Kyse on järjestelmällisestä lasten aivopesusta. Kenenkään lapsi ei ole turvassa, kaikki ovat tulilinjalla; lapset ovat kaikenlaiselle aivopesulle äärimmäisen alttiita, koska eihän lapsella ole mitään kykyä erottaa, mikä aikuisen kertoma on totta ja mikä ei. Nykyään kouluissa genderkulttiin hurahtaneet opettajat validoivat lasten transidentiteettejä ilman että vanhemmilla on asiasta mitään tietoa. Semmoista moninaisuusvalistusta.

Älkää pettäkö itseänne kuvittelemalla, että tässä olisi kyse yksinomaan jostain pehmeästä suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen edistämisestä. Jos aihe yleisesti kiinnostaa enemmän, niin kannattaa tutustua Jennifer Bilekin teksteihin. Bilek on tutkinut laajasti transliikkeen taustalla vaikuttavia voimia ja kirjoittanut aiheesta seikkaperäisesti. Tässä video, jossa Bilekiä haastatellaan aiheesta.

Ja aivan turha tulla lässyttämään minulle "transfobiasta", kun puhun näistä asioista. Minulla ei ole mitään niitä transsukupuolisia vastaan, jotka vain haluavat elää elämäänsä rauhassa häirinnältä (ja ketään muuta häiritsemättä) kokemussukupuolensa edustajana. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään mitään näitä ns. perinteisiä transsukupuolisia kohtaan. Mutta naiset, homot ja lapset on jätettävä rauhaan, piste. Radikaalitransaktivistien on kerta kaikkiaan lopetettava nykyinen skitsofreeninen sekoilunsa, piste. Tästä ei voida keskustella, vaikka kuinka transaktivistit ja heidän perseennuolijansa räkyttävätkin barrikadeilla, miten ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys ja itsemäärittelyoikeus kuuluu kaikille ja blaa blaa blaa. Kukaan ei ole vieläkään antanut seikkaperäistä selvitystä siitä, mitä ihmisoikeuksia transeilta tarkalleen ottaen puuttuu. Odotamme edelleen.

Olen muuten usein nähnyt Twitterissä levitettävän tällaista asetelmaa. Herättääkö ajatuksia?

Olen paljon miettinyt sitä, mikä tässä kaikessa Pride-infernossa on niin sanottu endgame eli mihin perimmäiseen päämäärään sukupuolisekoilijat kaikella lippuaktivismillaan ja alati lisääntyvillä vaatimuksillaan tähtäävät. En vieläkään osaa antaa tähän mitään selkeää vastausta, lähinnä ennakkoarvailuja ja uumoiluja. Koko moderni transliike lähtee siltä pohjalta, että kun yhdessä kiellämme sukupuolen biologisen todellisuuden ja poistamme kaikki rajat eri ihmisryhmien väliltä (mihin ikinä SE nyt sitten tuleekaan lopulta johtaamaan...), edistämme sillä tavalla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Eihän se onnistu, herranen aika.

Tämä lippu (parodia, mutta silti) kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mikä koko touhussa on jo pitkään ollut yhtenä perimmäisenä tavoitteena. Transliikkeen tarkoituksena on yksinkertaisesti pyyhkäistä homoseksuaalisuus olemattomiin maailmankartalta. Tämä tehdään transiuttamalla vaikutuksille alttiit homoseksuaalit irvokkaiksi transheteroiksi ja painostamalla homoseksuaalit eheyttäviin heterosuhteisiin ja heteroseksiin transien kanssa, vaikka sitten aseella uhaten. Sitä tuo vasemmalta vyöryvä aurakin (ainakin minun silmissäni) edustaa ja symboloi. Saa tosiaan nähdä, milloin näemme sen Pride-lipun version, jossa sateenkaaresta ei enää näy vilaustakaan.

Että semmoisia sienitrippejä. Minulla ei ole Pridesta ja koko lippuaktivismista mitään muuta kuin painokelvotonta sanottavaa. En edes aloita tässä siitä, millaista kuvotusta koen siitä, miten Pride-kulkueessa marssivat kaiken maailman kinkyt, transsekoilijat, pervot, naturistit (lue: nudistit), dildopellet, seksiaddiktit, queerit, spicy straightit, lolitaleikkijät, sissyt, pupnaamarimiehet, ruoskia kantavat nahkahomot, dragqueenit, seksityöntekijät ja ties ketkä iloisessa sekamelskassa persettä ketkuttamassa ja toteutumattomista ihmisoikeuksistaan (lol) parkumassa.

Ymmärtäkää:

HOMOSEKSUAALIT EIVÄT HALUA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ TÄMÄN NYKYMUOTOISEN PRIDE-LIIKKEEN KANSSA. En voi kylliksi tähdentää ja alleviivata tätä. Toki joitakin poikkeuksia on, mutta ehdoton enemmistö meistä on kääntänyt tälle nykyiselle hulluudelle selkänsä jo aikoja sitten. Olen sanonut tämän jo tuhat kertaa aiemminkin, mutta jatkan niin kauan kuin on tarpeen. Me homot emme ole halunneet nykyisen kaltaista omituista turmeluksen aikakautta juhlistavaa pervosekoilua yleiseksi yhteiskuntajärjestykseksi. Halusimme aina vain rauhaa ja rakkautta – ja haluamme edelleen. Emme pyydä mitään muuta kuin rauhaa ja rakkautta. Siksi siivoamme myös nykyisestä progressiivista teeskentelevästä (lue: pilatusta ja turmellusta) Pride-lipusta pois sen, mikä ei siihen alun perinkään kuulunut. Sekoilkaa keskenänne ja jättäkää meidät homot rauhaan.

Kehittäkää omat lippunne ja symbolinne, pysytelkää niissä ja jättäkää sateenkaarilippu lopullisesti rauhaan. Parasiitit. Mittamme on nyt lopullisesti täynnä. #LGBWithoutTheT

Toimittaja Helen Joyce ja lesboaktivisti Jo Campbell Pridella vuonna 2022.

PS.

Huomatkaa, ettei muita ihmisryhmiä symboloivien osien leikkaaminen pois sateenkaarilipusta tarkoita sitä, että homot vähättelisivät heidän asiaansa tai ihmisoikeuksiaan jne. Kyse on siitä, että sateenkaarilippu on alun perin homojen oikeuksien ja samaa sukupuolta olevien välisen rakkauden ja kiintymyksen symboli, ja sellaisena se kuuluu meille homoille ja biseksuaaleille, ei muille. Meidän siivellämme ei voida millään tavalla tarkoituksenmukaisesti ajaa transihmisten tai intersukupuolisten tms. asioita sellaisenaan, koska niillä ei ole mitään tekemistä homojen oikeuksien kanssa, eikä niistä voida puhua samassa asiayhteydessä. Transien täytyy ymmärtää, että jos he haluavat edistää asioitaan ja ihmisoikeuksiaan yhteiskunnassa edes jollain tasolla tarkoituksenmukaisesti, heidän täytyy tehdä se omillaan eikä jatkuvasti käenpoikasina kiinnittyä muihin ihmisoikeusliikkeisiin loisimaan ja perseilemään.

Tämä on nyt suora viesti kaikille transaktivisteille: jos aidosti haluatte edistää niiden puuttuvien ihmisoikeuksienne (mitä ikinä ne nyt mahtavatkaan olla) toteutumista, niin seisokaa omillanne ja jättäkää muut rauhaan. Muuten löydätte itsenne aina vain uudelleen tästä samasta tilanteesta, kun muilla menee teidän perseilyynne hermot ja he haistattavat (me haistatamme) teille paskat. Nykytilanne (jossa kaikki vihaavat teitä) on ihan teidän omaa aikaansaannostanne. Olette itse luoneet oman limbonne, jossa vain näännytte henkiseen piinaan. Tajutkaa se ja etsiytykää jonnekin muualle riehumaan. Se aikakausi on nyt mennyt, kun joku vielä jaksoi yrittää keskustella kanssanne asiallisesti ja rakentavasti. Nyt on jäljellä enää viimeinen vaihtoehto: antaa teille potku persuksille ja sanoa lopullisesti goodbye.

/edit 29.6.2023

Mitä tulee tuohon aiempaan natsivertaukseen: